Vekkula – muistoissamme

[Ann Arbor]

Peilisokkelo, taustalla Jean-Michel Jarren Equinoxe pt.3. Tästä alkoi viidestä viiteentoista minuuttiin kestävä seikkailu, minkä suomalaiset ja Linnanmäellä vierailleet ulkomaalaiset turistit saivat kokea sukupolvesta toiseen. Liikkuvat lattiat, vino huone (kaiteisiin koskematta), merirosvolaiva, keltainen sukellusvene ja monta muuta klassikkoa, rundin päättyessä puiseen liukumäkeen. Tätä kaikkea oli Linnanmäen legendaarinen naurutalo Vekkula.

Vekkula kiehtoi kokonaisuutena allekirjoittanutta jo lapsena ja rehellisesti sanottuna en osaa sanoa, lasketaanko allekirjoittaneen runit kymmenissä vai peräti sadoissa. Vekkula oli jokaisen lintsireissun kohokohtia ja jo teini-ikäisenä muistan kokeneeni nostalgisia tunteita. Hiljaisena hetkenä saatoit tehdä speed runin, tai nautiskella tunnelmasta ajan kanssa. Vaikka Vekkula on ollut jo historiaa useamman vuoden, elää legendaarinen funhouse edelleen muistoissamme.

Taannoin kun kuulin uutiset Vekkulan sulkemisesta ja purkamisesta, oletin alkuun kyseessä olevan vitsi. Vaikka ymmärrän hyvin vanhan rakennuksen ylläpitokustannusten olleen korkeat, oletin Vekkulan kansallisena kulttuuriaarteena olleen turvassa myös tulevien sukupolvien iloksi, mutta näin ei ollut asian laita ja viimeiset kierrokset Vekkulassa nautittiin vuonna 2017.

Jätetään avausessee semi-lyhyeksi tällä kertaa. Odotan mielenkiinnolla muistoja ja anekdootteja legendaarisesta Vekkulasta.

Laitetaan loppuun vielä MoonTV:n kultturiteko ja suomalaisuuden soundtrackiin jäänyt klassikko.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=zAYnzjjNVQQ

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=lzcPAAaeAF8

Vekkula 1961-2017

 

[Evil]

Vekkula oli aina minun valintani Lintsillä. Kaverit tahtoi asioihin jotka liikkuu kovaa ja ylös ja alas ja on muutenkin inhimillisesti perseestä. Mie kävin Vekkulassa ja pelasin flipperiä. Ei nuo vuoristoradat kiinnostaneet.

 

[Evil]

Ja sitten kuunneltiin Triffidsiä…

Linkki: https://youtu.be/wd9gdMj7bUk

 

[alwahla]

Lintsillä oli ainoastaan muutama laite, joissa tykkäsin käydä uudestaan ja uudestaan: vanha vuoristorata, maailmanpyörä, Vekkula sekä Safari. Vuoristorata ja maailmanpyörä ovat edelleen paikoillaan, Safari todennäköisesti ei ja nyt sama kohtalo on Vekkulalla. Onneksi pääsin kokemaan Vekkulan hurman lapsuudessa useampaan otteeseen. Edellisen kerran kävin Lintsillä laitteissa jotain kymmenen tai yksitoista vuotta sitten, joten paljon on ehtinyt tapahtua siellä tuona aikana.

 

[Surukuku]

Vekkula on koettu... jo 60-luvulla eka kerran ja muistan kyllä tuon kerran vieläkin, mutta ei siitä(kään) mitään elämää suurempaa saa revittyä.
Harvakseltaan olen ylipäätään Lintsillä käynyt ja ainoa sellainen nostalginen laite on tietysti vanha vuoristorata, joka silloin pikku poikana tuntui aivan hirmuiselta. Viimeisestäkin käynnistäni on jo kymmeniä vuosia, joskus 90-luvulla; kun lapset kasvoivat murrosiänkin ohi, jäivät monet yhteiset käynnit huvi-/teemapuistoissa taakse - vaelluksilla, kalassa, yms. on kyllä käyty myöhemminkin...

 

[Txjokeri]

Vekkulan yksi haasteista oli aikoinaan silta, joka liikkui ylös ja alas. Siinäkin oli ajoitettava oikein nivelen yli kävely. Tuliko siinä sitten jotain haavereita vai koettiinko liian vaikeaksi ruuhkasumpuksi, en tiedä. Surin, kun poistettiin.

Noiden liikkuvien portaiden kanssa piti oppia niksi, jolloin ylös pääsi ilman polvien taivutteluja. Tai sitten laiskana niitä viereisiä portaita pitkin.

Näiden portaiden alla oli sitten uloskäynti niille, joita mattolasku ei huvittanut.

Tyttären kanssa kävin testaamassa tämän korvaajan, Pellen talon. Kerran. Mua häiritsi paikan ahtaus, eikä siinä muutenkaan ole samaa henkeä kuin vanhassa Vekkulassa. Uusi Vekkula pitää saada!

Hieman asian oheen, kuka muistaa alkuperäisen Kieputtimen? Sijaitsi siinä Vekkulan vieressä, jos oikein muistan.

 

[Everton]

Tulkaa Vekkulan kaipaajat käymään Tykkimäellä niin saatte edes pientä ensiapua nostagian nälkäänne. Väärinpäin talossa on joitain samoja juttuja kuin Vekkulassa. Tosin tämän videon mukaan on tämäkin muuttunut siitä, mitä itse muistan jostain 90-luvulta.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=mzsmyyCNqaA

 

[Spire]

Mietinkin mistä Equinoxe Part 3 oli tuttu, kun viime kesänä tutustuin Jarren tuotantoon. Tuli nostalginen fiilis kun nyt kuuntelin uudestaan. Vekkula oli ehdottomia suosikkipaikkoja Lintsiltä ja minua harmitti todella sen purkaminen, vaikka tapahtumahetkellä olinkin jo pitkälle aikuisikäinen. Kävin vielä 2017 ennen purkamista kävelemässä paikan läpi. Lapsena mieleen jäi parhaiten loppupäästä portaikko jonka vasemman- ja oikeanpuoleiset askelmat nousivat ja laskivat eri tahtiin. Pelkäsin että ruuhka-aikaan tuossa voi käydä vielä pahasti. Lopun mattoliuku tuntui myös mahanpohjassa mukavasti. Matkan varrella oli kaikkea mukavaa ihmeteltävää, harmi ettei tällaisia enää oikein ole. Tykkimäen väärinpäintalo on myös ihan kiva, mutta siinä ei ole samaa tunnetta kuin Vekkulassa.

 

[Nahkasohva]

Vekkula oli lapsena Lintsi-vierailuiden ykköspaikka. Etenkin lopun liukumäkeä odotin kuin kuuta nousevaa. Parasta oli, jos ylhäällä ollut "mattomies" antoi selästä kunnon vauhdit. Niitä liikkuvia portaita kuitenkin pelkäsin jostain syystä kovasti ja käytin aina sen vieressä olleita "nössöportaita", mistä tietysti sain kavereilta tylyä palautetta. Vasta aikuisena uskaltauduin liikkuviin portaisiin ja havaitsin, että kaikki pelko oli ollut aiheetonta.
Se heiluva silta oli myös mukava eikä lainkaan pelottava. Jälkeenpäin olen kyllä miettinyt, ettei se taitaisi mitenkään läpäistä nykyisiä turvamääräyksiä.

 

[Ann Arbor]

Tulkaa Vekkulan kaipaajat käymään Tykkimäellä niin saatte edes pientä ensiapua nostagian nälkäänne. Väärinpäin talossa on joitain samoja juttuja kuin Vekkulassa. Tosin tämän videon mukaan on tämäkin muuttunut siitä, mitä itse muistan jostain 90-luvulta.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=mzsmyyCNqaA

Kiitos jaosta! Kyseisen naurutalon olen kävellyt läpi jokuseen otteeseen luokkaretkivierailulla vuonna 2007 (muistaakseni) ja kulttuuriteko, mikäli kyseinen ride edelleen viihdyttää vierailijoita. Muistan taannoin kohteen olleen eräänlainen naurutalon ja "kummitusjunan" (ilman junaa) välimuoto ja hienoa, mikäli traditio jatkuu.

Vekkulan olen läpijuossut tai läpikävellyt niin monta kertaa, että vaikka laite onkin ollut historiaa jo pitkään, lihasmuisti palautta klassikon huoneet muistoihin. Realiteetti että sukupolvet suomalaisia viihdyttänyt talo ei enää ole keskuudessamme ei osaltaan ole edelleenkään täysin iskostunut mielen sopukoihin. Rakas Linnanmäki ei ole enää entisensä.

 

[Ann Arbor]

Lintsiltä tihkunut toimitusjohtajan tasolta asti tietoa mediaan, että uusi Vekkula olisi edelleen tuloillaan. Odottavan aika on ollut pitkä ja hyvää kannatta tunnetusti odottaa, mutta huomioiden puretun edeltäjän jättäneen korkeat odotukset, ihmeitä en jaksa odottaa.

Virtuaalilaseja, 3D-efektejä ja LCD-näyttöjä... Jotain tämänkaltaista voisin olettaa Linnanmäen suunnittelevan uudeksi naurutaloksi. QR-koodeja... Itse arvostin edesmennyttä Vekkulaa, että talo oli häpeilemättä vanhanaikainen ja ajan patinoima. Onneksi muistoissani pystyn edelleen kävelemään klassikon läpi, eivätkä lämpimät muistot häviä mihinkään. Mielelläni olisin tämän vain suonut myös tuleville sukupolvillekin.

 

[Mäyräkoira]

Koska vihasin jo muksuna erilaisia kieputtimia koska aloin aina voimaan huonosti,
niin Vekkula , vuoristorata, ja silloiset autoradat oli ainoat jutut joihin suostuin menemään
Lintsillä, ja odottelin suosiolla sivussa kun kaverit kävi kaikki laitteet läpi. Aikuisempana
taisin joskus keskittyä enemmän bissen juontiin, ja yksissä polttareissa jouduin kuvaajaksi kun
en suostunut menemään vuoristorataa lukuun ottamatta mihinkään laitteeseen.

Viimeksi kun kävin Lintsillä en käynyt kun maailmanpyörässä, ja mentiin tutustumaan
Sea Lifeen mieluummin, vaikka oli jopa ilmaiset rannekkeet käytössä, Vekkulaan olisin ehdottomasti
mennyt, ihan hyvä jos se meinaa tehdä paluun.

 

[heketsu88]

Itse en pienenä/nuorena uskaltanut mennä mihinkään kovavauhtiseen, pelottavan näköiseen tai korkealle menevään laitteeseen. Vekkulaankin taisin uskaltautua menemää ensimmäisen kerran siinä 10-12-vuotiaana. Yellow subramine biisi on jäänyt Vekkulasta eniten mieleen.

 

[Stolk-2]

Eikös Vekkulassa ollut se silta missä putki ympärillä pyöri ja toi sen horisontin katoamisen tunteen.

 

[Txjokeri]

Eikös Vekkulassa ollut se silta missä putki ympärillä pyöri ja toi sen horisontin katoamisen tunteen.

Kyllä oli. Automaattisesti sen kulki läpi hassusti vinoon nojaten.