Veikko Huovinen – humoristi

  • 21 859
  • 89

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Lapsuudenkotini hyllyssä seisoo usea Huovinen alkuperäispainoksina - Veitikasta Lentsuun, Ronttosauruksesta Lampaansyöjiin. Siellä niitten on hyvä. Isävainaa niitä enemmän luki, mutta saattaapa äitinikin joskus tarttua valittuun Veikkoon päiväänsä piristääkseen. Hyvä niin.
 

Koirapoika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jutta Grahnin mies, Else-Maj Pontoppidan.
Kukas kissan pöydälle nostaa jos ei kissa itse. Jo tovi sitten saatu hankittua ja luettua esikoisteos Hirri. Mitäpä tästä teoksesta mainitsisi, kirjailija itse on muistaakseni sanonut että kyseessä on aloittelevan kirjailijan hapuileva teos ja sitähän eittämättä se on. "Jännitystarinat" on suorastaan heikkoa antia, mutta huumoriosastolle kun mennään niin alkaa kynä luistaa. Konsta Pylkkänen tekee debyytin tässä kirjassa ja on varmasti hahmoa fundeerattu niin maan perusteellisesti ja tasaseen, kuin Johanssonin pojat Turusta. Konsta on valmis hahmo eikä ihme että tästä seikkailuja jatkoi, jotta liekö Konstaa kiittäminen Huovisen kirjallisen uran alkuun potkaisusta. Onhan tästä eteenpäin tultu muutenkin kuin vuosissa, jos vertaillaan vaikkapa huikeaan Veitikkaan niin eipä uskoisi saman kirjailijan teokseksi. Onneksi Veikko otti huumorin lajikseen vaikka itse pitääkin itseään vakavana herrana.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Kukas kissan pöydälle nostaa jos ei kissa itse.
Ja jollei kissa häntäänsä itse nosta, niin ainakin sodomisti. Hyvä että nostit Huovis-ketjun esille, Huovisesta pakiseminen ei koskaan ole hukattua aikaa.

Olen lukenut ymmärtääkseni kaikki painetut Huoviset, ja suuri osa niistä löytyy ihan omastakin kotikirjastosta. Niin, yhtä lukuun ottamatta. En ole vielä tohtinut tarttua henkilökohtaiseen teokseen nimeltä Pojan kuolema, mutta aion senkin vielä tehdä. Aihe on vaikea, mutta uskon Huoviselta löytyneen oikeat sanat tähänkin teokseen.

Veikko Huovinen on itselleni ollut myös kontrastien mestari. Muiden muassa kuvaus Miss Suomen eräelämästä oli erinomaisen herkullista tekstiä, samoin Ota tyttö ojasta ja Jutta Grahnin mies, jotka kaikki hekumoivat jyrkillä roolipoikkeavuuksilla.

1970-luvulla kirjailija ei ollut laitavasemmiston suosiossa, koska Huovinen ei keskittynyt sen enempää työläiskuvauksiin kuin yhteiskunnalliseen kritiikkiinkään. Niin tai näin, kuitenkin vuoden 1990 Kasinomies Tom, tämäkin hieno kirja, käsitteli mielenkiintoisella tavalla juppiaikakauden ilmiöitä. Melkoisen polemiikin Huovinen sai aikaan jo 70-luvullakin kirjoittaessaan ugandalaisen opiskelijan harjoittamasta ihmissyönnistä. Kyseisessä novellissa hra Leopold Gile tappoi ja söi suomalaisen tyttöystävänsä. Jotkut totiset tahot pitivät Huovisen tekstiä mauttomana. Mielestäni tämä oli aiheetonta, varsinkin kun pohkeen maukas resepti kuvattiin teoksessa sangen eritellysti.

Veitikka on omassa lajissaan ylittämätön teos, edustaen melko harvinaista lajityyppiä. Tieteellistä esitystapaa parodioiva kirja kertoo eräästä aikamme vihatuimmista mutta mielenkiintoisimmista persoonista. Niin, olikohan päähenkilöllä todellisuudessakin vain yksi kives? Kyseessä on joka tapauksessa kirja jonka olen lukenut useasti. Veitikan pariin on aina yhtä nautinnollista palata kerta toisensa jälkeen.
 

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
Tulipa mieleeni, että onko Veikko Huovinen Suomen Fight club?

Olette varmasti nähneet ko. elokuvan, jossa naisten kasvattamat miehet hylkäävät Ikea-maailman ja uraputken ja etsivät jotain miehekkäämpää tilalle.

Nyt kun lukee tätäkin ketjua, niin havaitsee, että Veikko Huovinen saa laajaa kannatusta ja ihailua osakseen Jatkoajan lukijaprofiilissa. Myös kokemus reaalimaailmasta kertoo, että tietty osa miehenpuolista tietyssä iässä löytää Huovisen vuosi vuoden perään. Olisikohan kyse kaipuusta johonkin rukiisempaan, inhimillisempään elämään, jossa tavoitteet ovat yksinkertaisia: katto pään päälle, ruokaa pöytään, pyhävaatekerta lipastoon ja sauna lauantaisin.

Kaipuu (työn) tekemisen iloon!?

Luen aina mielelläni työn kuvauksia ja iloitse usein kirjan hahmojen kanssa siitä, kun potut on nostettu, sika teurastettu tai pärekatto valmis. Konkreettisen työn tekeminen on raskaudestaan huolimatta palkitsevaa ja mielenterveydelle edullista. Tässä suhteessa, huomatkaa, tässä suhteessa, menneet vuosikymmenet olivat hyvää aikaa ja sen ajan edustaja Huovinen on. Huovinen ei kuitenkaan ole (ainakaan pahin) änkyrä, vaan irvistäessäänkin arvostaa ihmisen pyrkimyksiä.
 

Koirapoika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jutta Grahnin mies, Else-Maj Pontoppidan.
Veikko Huovinen on itselleni ollut myös kontrastien mestari. Muiden muassa kuvaus Miss Suomen eräelämästä oli erinomaisen herkullista tekstiä, samoin Ota tyttö ojasta ja Jutta Grahnin mies, jotka kaikki hekumoivat jyrkillä roolipoikkeavuuksilla.

Veitikka on omassa lajissaan ylittämätön teos, edustaen melko harvinaista lajityyppiä. Tieteellistä esitystapaa parodioiva kirja kertoo eräästä aikamme vihatuimmista mutta mielenkiintoisimmista persoonista. Niin, olikohan päähenkilöllä todellisuudessakin vain yksi kives? Kyseessä on joka tapauksessa kirja jonka olen lukenut useasti. Veitikan pariin on aina yhtä nautinnollista palata kerta toisensa jälkeen.

Voinemme laittaa samaan poikkeavaan porukkaan yrmeän futismiehen, Öysten Drufvan, jonka päälle ei jumalauta hypitä. Sen tahtoisin nähdä oikeillakin urheilukentillä, miestä lentää oikealle ja vasemmalle, iskuja ja potkuja jaetaan kun joku erehtyy onnittelemaan maalintekijää hyppäämällä selkään.

Ja toiseen aiheeseen takkuinen pirunsorkka kopisten, itseäni on Veitikan tekstin lisäksi huvittanut suuresti "autenttiset" valokuvat Hitleristä. Eritoten kuva jossa Goebbels esittää rajavartijalle miesten passit Aatun odotellessa pyörän selässä, kuvateksti kertoo: Huomatkaa baskeripäisen pyöräilijän valpas ilme ja pakoon valmis pyöräilyasento. Ja kaikkihan toki tietävät miten Adi saatiin hyvälle päälle, kysyi kuinka voimaharjoittelu sujuu, sitten luvan saatuaan saattoi koittaa Adolfin hihaa :)

Onhan tuo Pojan kuolema varsin erilainen luettava kuin muut teokset, ei ollut monesti hymynkaretta suupielessä sitä lukiessa. Mutta se on hieno kirja valtavan surullisesta aiheesta.

hannes_ko: Kyllähän nykyään mökkeily on kovassa huudossa, jos se on kaupunkilaisen paluu luontoon. Sinne pääsee hakkaamaan halkoa ja kääntämään maata, nostamaan syksymmällä perunaa muualtakin kuin kaupan laarista. Voi sitten hyvillä mielin lämmittää sen saunan ja taputtaa itseään olalle tehdystä työstä. Kai siinä tuntee itsensä Hamsteriksi ja Rurikiksi, kunhan vaan mopo pysyy käsissä.
 

lihaani

Jäsen
Minusta Huovinen on kirjallisuuden suuri surrrealisiti, oikea painetun sanan Salvador Dali. Tämmoista modernismia nykyisten pallopäisten sisällöntuottajien piirista ei heti löydy.

Joku matikanopettaja, joka jään alta tekee kalasta neron tai Kylän Koirien johtajahaukku, joka kiljaisee: "Pojat, nyt viittatielle hevosenpaskoja syömään!"
Tai Lentsun hulluksi tullut rekkamies.

Monia unenomaisen tyyliteltyjä, mutta niin perkeleen tosia juttuja tämä taiteilija on kynästään päästänyt.

Pakko nostaa hattua mestarille!
 

Koirapoika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jutta Grahnin mies, Else-Maj Pontoppidan.
King is gone but he's not forgotten. Kepeät mullat Veikolle.
 

polvipetteri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Suosikkikirjailijani, tarjonnut monia nautinnollisia lukuhetkiä. Kiitokset niistä!
 
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Suosikkikirjailijani, tarjonnut monia nautinnollisia lukuhetkiä. Kiitokset niistä!

Yksi suosikeista täälläkin. Tulipa haikea fiilis, kun hänen poismenostaan luin. Lepää rauhassa!
 
Kotimainen suosikkikirjailijani, jonka poismeno jättää sanattomaksi. Pitäsiköhän illalla lukea hieman vaikka Hamstereita, varsinkin kun oulussa tuli tänään räntää ja talvi painaa uhkaavasti päälle?
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Surullista, mutta itsekunkin kohdalla vääjäämätöntä, kuoleminen. Hienon perinnön mies jätti, kiitos siitä.
 

Gagne

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikenlaiset pörröiset maskotit, kahdella.
No, olihan miehellä toki jo ikääkin. Siitä huolimatta uskon kuitenkin ettei Huovinen kuollut ole. Hän on vain mennyt Huuhkajavuoren uumeniin Konstan, Havukan Anselmin ja Rimpilahden pariskunnan kanssa sauhuttelemaan Artun hyviä kessuja. Toivottavasti nousee haukea ja paistiahventa riittävästi näkkileivän ja säilykelihan rinnalle atomihöyryjen kaikkoamista vartoillessa.

Kepeät mullat Huoviselle täältäkin.
 

Hemingway

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sapko
No, olihan miehellä toki jo ikääkin. Siitä huolimatta uskon kuitenkin ettei Huovinen kuollut ole

Mistäs sen tietää, millaisia aatoksia Huovisella kuolemasta ja sen jälkeisestä oli, mutta onhan hän suuria asioita miettinyt ja niille kai suorastaan eli.

Hesarin keskustelusta poimittua Huovista:

"Ihmisellä on tässä maailmankaikkeuvessa kusiaisen valtuuvet."

"Sama kai se olisi täälläkin nyykähtää. Yön seutuna huvikseen lakkaisi hengittämästä", ajatteli Konsta Pylkkänen kuolemasta."

"Joka ukko meistä vanhenee, se on vuorenvarmaa. Kyllä sitä vaan aidastuu, kasettuu, käpristyy pesäänsä jos sellaisen löytää. Viimein nyykähtää sijalleen, niin että kanttuvei. Se on elämän imevä niva ennen tummaa suvantoa."

"Pääasia että elää ihmisiksi eikä kummittele kuoltuaan."
 

Koirapoika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jutta Grahnin mies, Else-Maj Pontoppidan.
Voi ajatella niin että Veikko aloitti sielunvaelluksensa. Jos kurjet tekee vielä muuttoaan, voi Veikko olla porukassa.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Voi ajatella niin että Veikko aloitti sielunvaelluksensa. Jos kurjet tekee vielä muuttoaan, voi Veikko olla porukassa.
Tai sitten hän on Kulkuri, se koira joka hetken kaveeraa naapurin pystykorvan kanssa, ennen kuin lähtee taas rempottamaan asumattomille saloille.

Pala tuli kurkkuun, kun Huovisen poismenosta luin. Hyvää matkaa Veikko!
 

Mustaine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Vanha mies, mutta silti jotenkin yllätti. Kirjamaa-dokumentissa oli vielä oma viekas itsensä.

Pojan Kuolema (2007) -kirjan jälkeen kertoi, ettei enää kirjoita yhtään kirjaa. Kyseinen kirja onkin pysäyttävä teos. Mökillä luin sen aikoinaan...

Rasvamaksa-kokoelmasta jäi mieleen Suomeen muuttaneen afrikkalaisen ihmissyöjän "pystyynmarinointi", kun syötti tulevaa uhriaan mausteisilla ruoilla.

Sinisiä ajatuksia on nyt päässä lähinnä. Hyvää matkaa Veikolle.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Pojan Kuolema (2007) -kirjan jälkeen kertoi, ettei enää kirjoita yhtään kirjaa. Kyseinen kirja onkin pysäyttävä teos. Mökillä luin sen aikoinaan...

Täytyy tunnustaa, että Huoviseen en ole tutustunut - aukko siis sivistyksessäni mutta tämä nimenomainen teos aihepiirinsä tähden herättää mielenkiinnon. Josko kirjastosta löytyisi tahi antikvariaatista. Pitänee lukea!

vlad.
 

dali

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lamoriellon Enkelit, the Spirit of CBA
Huovinen elää sinisessä ajatuksessa.

Kiitos siitä kaikesta, mitä kirjasi ovat minulle tarjonneet.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Huovinen oli jo ikämies, ja lähtökin osattiin ounastella. Tässä oli jo sellainen meininki ollut muutaman vuoden ajan että suuren humoristin pitkän kirjan takakansi on tullut vastaan.

Olipa yllätys että nimimerkki vlad ei ole tutustunut Huoviseen. Olisin voinut kuvitella että selvästikin asioita pohtiva ja maailman menoa puntaroiva vlad olisi lukenut Huoviset jo useampaankin kertaan. No, kirjailija poistui keskuudestamme, mutta vladin ja muidenkin onneksi kirjat eivät ole tietenkään kadonneet mihinkään. Huovis-kirjoja löytyy divareista, kirjastoista ja kirjakaupoista vallan erinomaisen hyvin. Minkä tahansa tolkullisen kunnankirjaston kokoelmista löytyy vähintään puolet Huovisen tuotannosta. Huovisen ensipainokset 50-60 -luvuilta ovat pieniä keräilykohteita, mutta eivät nekään ihan hävyttömiä maksa, vielä. Joskus 70-luvulla Huovisen teoksista vetäistiin säännönmukaisesti isoja painosmääriä, ja tätä tavaraa onkin takavuosina saanut divareista ihan pikkurahalla.

Hyvät levot Veikko, ja kiitos arvokkaasta elämäntyöstä. Ja sikäli kun sielunvaeltelet, niin kerropa kylän koirille terveiset kun käytte viittatiellä hevosenpaskoilla!
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Olipa yllätys että nimimerkki vlad ei ole tutustunut Huoviseen. Olisin voinut kuvitella että selvästikin asioita pohtiva ja maailman menoa puntaroiva vlad olisi lukenut Huoviset jo useampaankin kertaan.

On tunnustettava, että suomalainen kirjallisuus ei ole hirvittävästi kolahtanut Waltaria lukuunottamatta, samaten Arto Paasilinnan varhaisempaan tuotantoon on tullut tutustuttua mutta uudemman olen ohittanut suosiolla - tullut tunne, että saman toistoa eri nimin ja hivenen eri variaatioin. Mutta pitänee tutustua Huoviseen ja aloittaa se Pojan Kuolemasta - jos vaan sen käsiini saan.

vlad.
 

Realcowboy

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Veikko Huovisesta on ohjelma 13:15-14:10 TV1.
Kyllähän uutinen pysäytti, Huovisen kuriton mielikuvitus on aina ollut mielilukemista, Veitikka kärjessä. Luen sitä silloin, kun tarvitsen piristystä.
 

peruspata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Pesäkarhut, UP-V, FT Ulvila, Karhut
Veikko Huovisesta on ohjelma 13:15-14:10 TV1.
Kyllähän uutinen pysäytti, Huovisen kuriton mielikuvitus on aina ollut mielilukemista, Veitikka kärjessä. Luen sitä silloin, kun tarvitsen piristystä.

Ohjelma oli ihan hyvä katsaus Huovisen ajatuksiin. Ajattelin tutustua tässä lähiaikoina enemmän Huovisen tuotantoon, tosin luettuna on jo 3 viiksiniekkaa, Lentsu sekä Kukuskat. Joe-setä on jäänyt mieleen selkeänä ykkösenä näistä.
 

Realcowboy

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Panu Rajalan kirja "Hirmuinen humoristi. Veikko Huovisen satiirit ja savotat" oli ilmestynyt viime elokuussa. Arvosteluissa oli moitittu kuivan akateemista otetta, mutta pitää ainakin lukea jo sen takia, että kirjassa on otteita Huovisen ja Kari Suomalaisen värikkäästä kirjeenvaihdosta vuodelta 1956. Helsingin Sanomien artikkeli kirjasta.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
On tunnustettava, että suomalainen kirjallisuus ei ole hirvittävästi kolahtanut Waltaria lukuunottamatta, samaten Arto Paasilinnan varhaisempaan tuotantoon on tullut tutustuttua mutta uudemman olen ohittanut suosiolla - tullut tunne, että saman toistoa eri nimin ja hivenen eri variaatioin. Mutta pitänee tutustua Huoviseen ja aloittaa se Pojan Kuolemasta - jos vaan sen käsiini saan.

Tutustuminen Huoviseen on aloitettu mutt ikäväkseni Pojan kuolema ei ollut ensimmäinen teos jonka käsiini sain. Siitä olisin ehdottomasti halunnut aloittaa tutustumismatkan Huoviseen mutta nyt se alkoi, ei enempää eikä vähempää, Veitikasta - mikä sekin on loistava teos ja voinen pitää sitä omalla sarallaan erinomaisen ansioituneena teoksena. Seuraava olikin sitten Rauhanpiippu, mikä ei minusta aivan Veitikan tasolle yltänyt mutta ei huono ollut sekään.

Nyt on sitten Huovisen kohdalla ollut hiukan hiljaiseloa kun olen lueskellut noita pinoon kertyneitä kirjoja pois, mutta hiljaiselosta huolimatta kytee palo jatkaa tutustumista Huoviseen. Kirjastosta jos kävisin hakemassa Pojan kuoleman joku kerta, kun näyttää loppuunmyydyltä kirjakauppojen sivujen mukaan. Tai sitten on suunnattava paikkakunnan ainoaan divariin katsastamaan löytyykö sieltä tai tehdä hakuja netin ihmeellisessä maailmassa.

vlad.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös