Nyt on tutustuttu kirjailijan ja isän suruun ja tuskaan ja ahdistukseen ja kurkistettu Pekan mielenmaisemiin:
Veikko Huovinen: Pojan kuolema.
vlad.
Tutustuminen Huoviseen on aloitettu mutt ikäväkseni Pojan kuolema ei ollut ensimmäinen teos jonka käsiini sain.
Luin tuon kirjan sinä samaisena päivänä lokakuussa 2009, kun luin tai kuulin Veikko Huovisen kuolemasta. Rovaniemen kirjastosta kirjan hain.Pojan kuolema on taas niin henkilökohtainen ja aiheeltaan vaikea teos vanhan kirjailijan elämän ehtoopuolelta, etten ole vieläkään tohtinut sitä silmäilyä enempää lukea.
Hailuodossa tulee joskus mieleeni, että missähän se Huovis-Veikon poika asui.
Veikko Huovisen kunniaksi paljastettiin v. 1989 patsas nimeltä Havukka-ahon ajattelija.
Tätäpä minä juuri tarkoitin, kun sanoin, että patsas, ja siihen liittyvät mielenpahoitussyyt.Oikeastaan aika ihailtavaa - jos tuo nyt on edes totta - että jossain pysytetään jurteille patsaita. Vähän niin kuin hupsut vanhukset jotka jakelevat toisilleen mitaleja mitä ihmeellisimmistä ansioista. Odota tilaisuutta, jossa Rovaniemen paras pakoputkenvaihtaja saa oman kadun.
Minä mielusti yhdistäisin kaksi oivallista henkilöä tässä nimenomaisessa patsashankkeessa, niinpä soisin pystytettävän muistomerkin jossa Hitler ja Stalin kusisivat ristiin terskannupit vipattaen. Tähän muistomerkkiin saisi oivallisesti yhdistettyä suihkulähteenkin ja itsekukin voisi mennä ottamaan keltaisen suihkun jos sellaisesta ilosta nauttiipi.
vlad.
Tommi Toija lienee oikea henkilö tämänkaltaisen patsaan veistäjäksi.
Tuotanto on läpi luettu Rauhanpiippua lukuun ottamatta, mutta äkkiseltään ei tule mieleen mittavia katumusharjoituksia. Konsta on kainuulainen jääräpää ja sieltä jokunen, jos ei katuminen niin kankea anteeksipyyntö, tuli, esim. kun sylki Iitan lattialle russakkaa kiusatessaan, mutta sehän oli russakan vika, mitäs tuli jalkojen välistä. Innokas oli jallittamaan puheillaan itseään hieman yksinkertaisempia selkosten asukkaita, mutta ei ilkeyttään eikä niillä puheilla vahinkoa tullut.Kuuntelinpa tuossa lenkkiviihdykkeeksi Huovisen kokoelman Luonnonkierto, jonka ääneensä luki Ville Myllyrinne. Kyllä täytyy vain ihailla niitä silmälaseja, joiden läpi Huovinen tätä maailmaa ja sen eläväisiä tarkastelee.
Jere Karalahti -ketjussa tuli esiin julkkisten käyttämä alibilause "en kadu mitään". Jokainen varmaan tietää mistä on kyse. Pääasia, että ei myönnä katumusta, vaikka kuinka vituiksi meni. Jotenkin tuli sellainen tunne, että tällainen henkilökohtainen katumattomuusharjoitus olisi tarjonnut hykerryttävää aiheentynkää myös Veikko Huovisen perspektiivistä. Tiedättekö, @Pisin Kääpiö 186cm, @Ilmari Ahde tai muut kotimaisen laatukirjallisuuden tuntijat, ehtikö Huovis-Veikko vielä eläessään tarttua tähän teemaan?
Itseäni kikatutti Havukka-ahon ajattelijassa, kun Konsta ja Mooses Pessi juttelee Kuoppasen ukosta. Ensin kehutaan vuolaasti miten on miehellä hyviä metsiä ja taitava venemestarikin on, ei mene kuin hetki niin johan on miehessä kaikki viat ja turpaansa saisi välittömästi jos paikalle tulisi, veneetkin on ihan paskoja.Melkein koko tuotanto on tullut luettua ja hyväksi havaittua.
Erityisen tunnustuksen annan sellaiselle kirjalliselle tuotannolle, joka saa nauramaan ääneen, itsekseen. Huovisen kirjoista tähän on pystynyt "Lentsu". Tv-sovituskin oli onnistunut.
Toinen erityismaininta novellikokoelmalle "Rasvamaksa". Mainioita kaikki, mutta yksi kirjan kertomuksista, "Sielunvaellusta", on käsittämättömän upeaa mielikuvituksen lentoa.
Veitikassa on komea poseerauskuva, valitettavasti polvihousuissa, kuuden kilometrin juoksulenkin jälkeen Adolf vähän pullistelee lihaksia ihailevalle seurueelle, mukana mm. Leni Riefenstal ja Goebbels.
Saattoi olla tosiaan toi kuva. Muistini vissiin vaan temppuilee ja alitajuntaisesti kuvittelin Dolfin speedoihin.
Ajattelin itsekin että viedäänpä nyt Dolfi-keskustelu pois tuolta Ylenpunaisesta kauhistuksesta. Mutta onko tosiaan niin että Führerille ei ole omaa ketjua Jatkoajassa...?@Johnny B. Goode Siirrän vakavan keskustelun Ylen höpöhöpöosiosta tänne.