Vegasin puolelta samanlainen arpa keskikaistalla on kolmossentteri Nicolas Roy, joka lunasti runkosarjanäytöillään DeBoerin suosion nousten pikkuhiljaa nelosketjusta ylöspäin, mutta runkosarjassakin hän pelasi ylemmissä kentissä lähinnä laiturina. Koronatauon jälkeen hän on ollut vastuussa myös ykkösalivoimasta Stephensonin kanssa. Lohkovaiheessa Royn vastuu kiekosta oli kuitenkin hieman löperöä ja ailahtelevaa ajoittain. Kaksinkamppailut menivät myös liialliseksi roikkumiseksi toisinaan, joten odotan häneltä petraamista puolustussuuntaan. Hyökkäyssuuntaan hän oli ihan jämäkkä kasaten 1+2 tehot kolmeen peliin ja yhteistyö Tuchin sekä Cousinsin kanssa on toiminut kohtalaisesti. Karlssonin, Stastnyn ja Nosekin ketjuihin minulla on hyvä luotto ja jos Royn ketju pystyy pitämään pään pinnalla eikä tarvitse kesken pelin apuja (kuten St. Lousia vastaan, kun Stephenson siirrettiin tuohon ketjuun tuomaan jämäkkyyttä puolustusalueen puolustuspelaamiseen ja Tuch poistui Karlssonin ja Stonen rinnalle), veikkaan Golden Knightsin etenevän jatkoon viidessä pelissä.
Tuo veikkaus perustuu myös keskinäiseen historiaan. Chicago on voittanut vain kerran yhdeksässä kohtaamisessa Golden Knightsin. Vegasin pisteprosentti peleistä Chicagoa vastaan on 88,9%. Vain Canucks on ollut suotuisampi vastustaja (90,0%) ritareille organisaation historiassa. Ainoa tappio Chicagolle tuli juuri tällä kaudella, kun ottelu Las Vegasissa päättyi 3-5 viime marraskuussa, mutta siitä huolimatta Vegas on tehnyt keskimäärin 4.44 maalia ja päästänyt 2.67 osumaa Chicagoa vastaan. Tappio oli toki lähellä myös kauden avauskohtaamisessa, kun Holden tasoitti 1-1:een vasta ilman maalivahtia ja rankkareilla Marchessault sekä Theodore upottivat pelivälineen reppuun.
Tässä sarjassa budjetoin yhden tilastotappion liiallisten jäähyjen vuoksi, koska Golden Knightsin alivoima oli liigan viiden heikoimman joukossa runkosarjassa (76,6%) eikä se nyt vielä koronatauonkaan jälkeen ole ollut juuri parempaa, sillä yhdestätoista alivoimasta vastustaja on rankaissut kahdesti eli prosentti on reilut 81, joka on keskitasoa pudotuspeleissä toistaiseksi, kun kahdella ensimmäisellä kaudella Vegas oli TOP10-joukkue alivoimalla, mutta Bellemaren lähtö on ainakin hieman kirpaissut tuolla osa-alueella. Onneksi toki Chicagon alivoima oli ilmeisesti vielä heikompaa Edmontonia vastaan ja kun The Athleticin lyhyen ennakon mukaan Vegas loi kahdessa ensimmäisessä pudotuspelissään eniten laukauksia ylivoimalla 60 minuuttia kohti, ehkä Golden Knightskin jokusen YV-osuman tulee Theodore-Stone-Karlsson/Pacioretty takakolmion johdolla tekemään.
Se oli helppoa kuin hengittäminen. Budjetoitu tilastotappio tosin ei tullut liiallisten jäähyjen, vaan Crawfordin muurimaisuuden vuoksi. Seuraavaksi sitten vain on toivottava, että Canucks ei sulaisi lopullisesti Bluesia vastaan, vaan kairaisi itsensä jatkoon Vegasia vastaan, jolloin luvassa olisi toinen etukäteen todella hyvin Golden Knightsille sopiva vastustaja.
Erikoistilannepelaaminen oli sikäli nurinkurista ennakoituun nähden, että lopulta molempien alivoimapelaaminen toimi loistavasti. Vegasin AV-prosentti oli 91,7% ja Chicagon tasan 90% eli Vegasin YV-prosentti oli vain kymmenen ja Chicagon vielä heikompi 8,3%. Yhtään ylivoimamaalia Vegasin ykkösviisikko ei pystynyt tekemään, vaan ainoa YV-osuma tuli viimeiseksi jääneessä kohtaamisessa kakkosviisikon toimesta, kun Martinez hautasi Smithin poikittaissyötön verkon perukoille, mutta varmasti osansa oli sitten sillä, että Paciorettylla ei ollut lämmittelypelejä alla ollenkaan ja hänen käynnistymisvaikeudet heijastuivat osin ykkösylivoiman takakolmioonkin 5v5-pelaamisen ohella. Crawford oli toki suurin syy kehnoon YV-prosenttiin. Chicagon ainoa YV-maali tuli toisessa kohtaamisessa Kubalikin laukoessa suorasta luistelusta kiekon ranteella tolpan kautta sisään, joten tuokaan ei ollut perinteinen ylivoimamaali. Alivoimalla molemmat joukkueet onnistuivat kertaalleen, joten tiivistetysti erikoistilannepelaaminen meni hyvin tasan molempien maalatessa kerran yli- ja alivoimalla viiden pelin aikana, mutta tasaviisikoin Golden Knights oli odotetusti vahvempi ja ratkaisi sarjan.
Smith ja Marchessault olivat ritarien parhaat pistemiehet tehoin 3+3 ja 0+5. Puolustuksesta pitää nostaa esiin Theodore ja Martinez, jotka tekivät viiteen peliin 1+3 ja 2+1 tehot, mutta ennen kaikkea heidän teholukemat oli +7 ja +5. Martinez oli varsinkin yksi hiljaisista onnistujista. Sen sijaan ykkösparille jäi parannettavaa vastustajan parhaiden pelaajien pimentämisessä, koska McNabbin teholukema oli Vegasin heikoin -2 ja Schmidtkin päätyi +0:aan kahden syöttöpisteen kera. Odotan heiltä kevyttä tasonnostoa omalla alueella seuraavaan sarjaan ja eritoten vähän huolellisempaa kiekollista pelaamista. Alaketjuista nelosen laiturit keräsivät pari pinnaa mieheen, mutta kolmosketjun vakiojäsenet Roy ja Cousins jäivät molemmat yhteen syöttöpisteeseen, mutta pitivät kuitenkin pään pinnalla ja olisivat voineet tehdä paljon enemmän pisteitä, jos viimeistely olisi ollut parempaa. Kolmospari Holden-Whitecloud ja eri kentissä pomppinut Stephenson jäivät ainoina ilman tehopisteitä Vegasilta, mutta Stephenson näytti viimeisessä pelissä jälleen ihan pirteältä päästyään pelaamaan vähän helpompia minuutteja alaketjuihin. Kärkikentissä stunttaaminen ei sujunut niin mallikkaasti kuin runkosarjassa. Ehkä vaihtuvat ketjutoverit vaikuttivat myös siihen, että Stonekin teki "vain" kolme tehopistettä sarjan aikana. Jospa heti seuraavan sarjan alusta ruuti olisi kuivempaa, kun nyt viimeisessä Chicago-pelissä hän, Karlsson ja Pacioretty saivat yhteisiä onnistumisia.
Chicagon paras pistemies oli vähemmän yllättäen Kane tehoin 1+4, mutta sarjan syöttökuninkuus meni kuitenkin siis Marchessaultille. Muita tilastonostoja voisi olla Toewsin ja Kubalikin -4 eli he hävisivät kärkikenttien taistossa oman osuutensa, kun tehojakin syntyi vain kaksi mieheen. Alakerrasta Keithin -6 ja Boqvistin -4 eivät ole kaunista katsottavaa. Määtän +3 ja 1+1 tehot olivat valopilkku toiseen suuntaan kuten monet ovatkin jo todenneet.