Mainos

Vegas Golden Knights 2023–2024

  • 71 632
  • 343

Mihin asti Golden Knights yltää kaudella 2023–2024?

  • Mestaruuteen

    Ääniä: 11 23,4%
  • Finaaliin

    Ääniä: 3 6,4%
  • Konferenssifinaaliin

    Ääniä: 15 31,9%
  • Konferenssivälieriin

    Ääniä: 11 23,4%
  • Pudotuspelien avauskierrokselle

    Ääniä: 4 8,5%
  • Pudotuspelien ulkopuolelle

    Ääniä: 3 6,4%

  • Äänestäjiä
    47
  • Poll closed .

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Brett Howden ja Pavel Dorofeyev saivat jatkosopimuksensa rajoitettuina vapaina agentteina. Howdenille veikkasin tasan kahta miljoonaa ja lopputulemana oli kahden vuoden pahvi, jonka vuotuinen arvo on 1,9 miljoonaa. Dorofeyev puolestaan kiinnitettiin jopa minimitarjousta hieman halvemmalla eli vain 825 000 dollarilla. Ehkä se yllätti, että sopimus on vain vuoden eikä kahden mittainen, mutta kenties se oli Pavelin päätös. Yhtä kaikki, tuoreimpien sopimusten myötä ensi kauden joukkue on aika lailla kasassa:

Barbashev - Eichel - Marchessault
Howden - Stephenson - Stone
Cotter - Karlsson - Amadio
Carrier - Roy - Kolesar
Dorofeyev

Martinez - Pietrangelo
McNabb - Theodore
Hague - Whitecloud
Hutton - Miromanov

Hill
Thompson

= $82,635,817

Jokin halpa alle 900 000 taalalla pelaava hyökkääjä rosteriin tietysti vielä mahtuisi, mutta sitten Miromanov pitäisi lähettää waivereiden läpi alas. Sellaista olen toki pohtinut, että loistavan viime kauden AHL:ssä pelannut Quinney voisi olla yksi jokerikortti kolmosketjun laitaan kilpailemaan pelipaikasta Cotteria ja Dorofeyevia vastaan. Uskoisin, että häntä myös syksyn harjoituspeleissä testataan Karlssonin laidalla ja onhan Gage pelannut Silver Knightsissa alivoimaakin, joten hän olisi Smithin kaltainen monipuolinen laituri, joka ei liiaksi vuotaisi puolustussuuntaan. Eli tälläinenkin kokoonpano voisi olla mahdollinen:

Barbashev - Eichel - Marchessault
Howden - Stephenson - Stone
Quinney - Karlsson - Amadio
Carrier - Roy - Kolesar
+ Cotter, Dorofeyev

Martinez - Pietrangelo
McNabb - Theodore
Hague - Whitecloud
Hutton

Hill
Thompson

Kessel ja Amadio viettivät alkuviikosta tosiaan juhlapäiviään pokaalin kanssa. Kessel ei Torontossa julkisesti hillunut, mutta Amadiota pääsi tapaamaan ja hän sai mestaruudestaan palkinnoksi kotikaupunkinsa Sault Ste. Marien avaimen. Loppuviikosta kanisterin saavat haltuunsa McCrimmon, Craig ja pelaajista Howden:









 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
McCrimmon vietti perjantaipäiväänsä pokaalin kanssa tietysti Brandonissa:



Craigin lauantaipäivästä ei ole tietoa paljoa tihkunut, mutta jollain golfklubilla pytty on ainakin näytillä ollut. Sunnuntaina Howden sai kanisterin kotikaupunkiinsa Oakbankiin. Hänelle järjestettiin pienimuotoinen paraati ja kävipä Brett myös golfaamassa pokaalin kanssa:






Mainitaan lopuksi tässäkin ketjussa, että kävin eilen scouttaamassa tuoreen kutoskierroksen varauksen Urosen. Koko teksti löytyy maajoukkueosiosta, mutta lainaan tähän ketjuun Urosen vaihtojen läpikäynnin:

1. erä

Kimmo Kuhdan laatimat ketjut olivat mysteeri vielä ennen reissun alkua, kunnes ne tulospalveluun ilmestyivät jo puolilta päivin. Oletin Urosen kuitenkin olevan haastajajengin parhaimmistoa ja kärkiketjuissa. Se piti kutinsa, koska hän pelasi ykkösketjun oikeassa laidassa. Sentterinä oli Kärjen seuratoveri viime kaudelta Tapparasta eli Oiva Keskinen (joka varattiin Columbukseen kaksi vuoroa Urosen jälkeen) ja vasemmassa laidassa ensi kesänä varattavissa oleva Topias Hynninen. Saavuin paikalle puoli tuntia ennen pelin alkua. Jo silloin ykköskaukalon katsomo oli puolillaan, joten onneksi olin ajoissa, koska lopulta yleisöä seisoi kaukalon vieressä yhtä paljon kuin istui. Ei muuta kuin isompaa katsomoa sponsoroimaan, Jääkiekkoliitto. Muitakin "scoutteja" paikalla oli, sillä ohi käveli jokseenkin tutunnäköisiä herrasmiehiä mm. Coyotesin ja Devilsin väreissä, mutten saanut yhdistettyä kasvoja nimiin enkä jälkikäteen alkanut googlettamaankaan keitä he olivat.

Lämmittelyä ehdin tosiaan seuraamaan noin puolet. Uroselta jäi mieleen viimeisen minuutin läpiajo ja rystyveivit kakkosveska Vedenpään kainalosta sisään. Käsien pehmeys tuli siis ilmi heti. Muutoin hän yhteisten harjoitteiden ulkopuolella neppaili omissa oloissaan laidan lähellä tai keskiviivalla. Minulla on samainen tapa sählyssä, joten ymmärsin, että Uronen halusi rauhassa hakea kiekkotatsin kuntoon ennen sesongin ensimmäistä virallista peliä. Kun joukkueet puolestaan palasivat kaukaloon viisi minuuttia ennen ottelun alkua, Uronen tuli viimeisenä suomalaisena jäälle ja spurttasi terävästi omaan päätyyn ennen kuin joukkueet ryhmittyivät kuuntelemaan hymnit. Vastuuvalmentaja Kuhta puolestaan totesi apuvalmentaja M. Pyörälälle, että "ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua", kun he kävelivät katsomon edestä Suomen vaihtoaitioon.

Avausvaihto oli 23-sekuntinen. Eipä siitä jäänyt käteen muuta kuin se, joka oli jo tiedossa eli Uronen osoitti heti pätevää syöttötaitoaan, kun hän jatkoi oikeasta laidasta Minkkisen avauksen jälkeen kiekon ristipistona vauhtiin Hynniselle vasempaan laitaan. Tämän haltuunotto vähän epäonnistui ja kiekko karkasi Tsekin päätyyn. Cibulka pääsi paineen alta pois, mutta vieraat tekivät pitkän kiekon ja Suomi vaihtoi kakkosketjun kehiin.

Toinen vaihto alkoi lentävänä. Uronen yritti keskialueella pysäyttää hyökkäyksen, mutta ajoi ohi Siklista. Sen perään takakarvauskin oli vähän puolivillaisia eikä Sikl siitä häkeltynyt, vaan vei kiekon keskeltä sisään. Loppuvaihdon eli noin 30 sekuntia Uronen kellui painottomana laiturina enimmäkseen, kun peli pyöri Suomen alueella toisessa laidassa tai päädyssä. Kaksi paikkaa blokata laukaus Uroselle toki vaihdon aikana tuli, mutta ne molemmat menivät läpi, joten siitä on annettava miinusta. Vali liimasi sentään Alscherin rannari siniviivan kulmasta.

Kolmannessa vaihdossa Uronen puolestaan osoitti ensi kerran keskialueen "give and go" -taituruuttaan, kun hän pelasi nopeatempoisen seinän Keskisen kanssa ja ujutti hyökkäyssiniviivan päällä vastustajan puolustajan Alscherin lavan vierestä kiekon takaisin b-pistelinjalle vauhtiin Keskiselle, mutta tämän jatko Hynniselle vasemmalle puolelle ei enää mennyt perille ja suorahyökkäys puuroutui päätyyn. Myöhemmin vaihdossa Uronen kuljetti itse oikeaa laitaa pitkin viittä tsekkiä vastaan, kun vaihto oli kesken. Hän viisaasti dumppasi kiekon ristikulmaan, mutta Hynnisen jatkopaine oli rahtusen myöhässä ja Tsekki pääsi pakki-pakkisyötöllä pois paineen alta, kun Uronen tuli seuraavasta tasosta (Suomi käytti siis 1-2-2:ta) hieman myöhässä karvaamaan H2:na ja toistamiseen ajoi ikään kuin puoliksi ohi miehestä. Urosella on siis petrattavaa karvatessa sijoittumisessa syöttölinjoille tai vähintään taklaus pitäisi saada osumaan vastustajaan.

Seuraava vaihto tuli 11. minuutilla, koska alivoimaa Uronen ei lainkaan pelannut, vaan sen hoitivat kärkihyökkääjäpareina Lundell-Skinnari ja Kumpulainen-Alasiurua/Hakkarainen. Tuomaksen neljäs vaihto alkoi hyökkäysalueelta. Suomi käytti 2-1-2 ja välillä 2-3 hyökkäysaluemalleja. Aina kaksi hyökkääjää oli syvässä joko painimassa päädyssä tai tekemässä maskia/ohjaamassa. Kolmas hyökkääjä huolehti tasapainosta b-pisteiden välillä vapaasti seilaten ja yritti tehdä itsensä pelattavaksi mahdolliselle päätypassille. Välillä tuo ylin hyökkääjä saattoi kiertää siniviivaan saakka kiekon saadessaan luomaan 3v2-ylivoiman Tsekin laitureita vastaan ja silloin muoto oli sitten enemmän 2-3 kuin 2-1-2, joka oli kuitenkin se pääasiallinen malli.

Uronen oli Vegasin kehitysleiriin verrattuna paljon useammin ketjussaan se, joka huolehti tasapainosta korkealla, kun Hynninen ja Keskinen raastoivat syvällä ja olivat useammin maalilla. Uronen oli silti yhä kurinalainen tuossa H3:n roolissaankin eikä esim. kertaakaan jättänyt varmistamatta puolustajan pinchausta, vaan aina silloin hän putosi siniviivaan täyttämään puolustajan jättämän tilan. Kyky lukea peliä oli siis kunnossa ja varauksen ohessa vahvuudeksi mainittu sanapari "hockey sense" päti. Tuossa 11. minuutin vaihdossa Kangas pinchasi syvään ja Uronen varmisti sen. Ja sitten kun pitkä hyökkäys pysyi elossa, Uronen puolestaan luki oikein sen hetken, kun oli hänen vuoronsa mennä vastaliikkeellä toiseksi hyökkääjäksi syvyyteen ja Hynninen ajautui sieltä ylemmäs. Uronen paini omalla vuorollaan kohtalaisesti kulmassa ja oli lopussa myös tekemässä maskia kurinalaisesti kuten pari viikkoa sitten Vegasissakin, mutta Hynnisen kääntölaukaukseen oikeasta laidasta hän ei saanut osumaa ja Tsekin puolustaja boksasi hänet myös tylysti irti reboundista.

Vartin kohdalla Uronen varmisti taas pakin nousun hyökkäysalueella. Ja sieltä hän sitten omalla vuorollaan ui ovelasti slottiin auenneeseen tilaan, sai rystypassin Hynniseltä vasemmasta laidasta ja laukoi toisella kosketuksella tutun lyhytviritteisen vedon, mutta se jäi matalaksi ja osui Spunarin oikeaan patjaan eikä Keskinen ehtinyt reboundiin maalin kulmalla. Samassa vaihdossa Uronen pelasi myös yhden kulmapelin oikealla puolella. Siinä hän oli alkuun maskissa, mutta osoitti sitten ennakointikykyään ja liikkui pelattavaksi maalin taakse oikea-aikaisesti. Hän osasi aavistella tulevan jätön ja ketju sai pidettyä kulmarallin elossa. Valitettavasti Uronen ei odottanut enää uutta syöttöä takaisin jatkettuaan liikettä oikeaan laitaan ja tsekkiläiset pääsivät väliin purkaen paineen.

Ajassa 18:30 nähtiin mielestäni Urosen paras vaihto. Se alkoi siten, että hän sai muistaakseni Junkkarilta avauksen oikeaa laitaa pitkin takasiniselle. Uronen oli aika yksin ja Matejicek ajoi vastaan yrittäen estää sisäänviennin, mutta Uronen otti todella taitavasti kiekon mukaansa siniviivan kulmassa ja livahti puolustajan ohi hyökkäysalueelle. Tuo haltuunotto oli osoitus kiekon pysymisestä lavassa parhaimmillaan magneetin lailla, josta myös luin varauksen jälkeen. Sisäänviennin jälkeen Uronen kiersi maalin syöttöpaikkaa etsiessään. Lopulta hän antoi kulmasta lätyn kohti siniviivaa, mutta puolustaja ei saanut syöttöä haltuun ja isännät hakivat uutta vauhtia keskialueelta. Peli aaltoili hetken sekavasti, kunnes vielä vaihdon lopussa Uronen oli näkyvä ja hänen kestävyysominaisuutensa tulivat ilmi. Lähes minuutin ylös-alassuuntaisen puurtamisen jälkeen hän jaksoi vielä luistella siirtokiekon perään Tsekin vaihtoaition eteen ja onnistui nostamaan Melovskyn mailaa niin, että hän riisti kiekon ja punnersi sen kanssa väkisin Tsekin päätyyn vasenta laitaa pitkin. Siellä hän luovutti pelivälineen viereen tukemaan tulleelle ketjutoverille ja liukui itse maalin eteen tekemään tutusti maalinteon tukitoimia. Vahva vaihto palkittiin onnekkaalla pompulla, kun jotenkin Uronen oli yhtäkkiä yksin maalin edessä kiekko lavassaan, mutta hän oli sen verran lähellä veskaria, että viimeistely seisovin jaloin oli hankalaa ja niinpä Spunar ottikin eleettömän tuplatorjunnan kämmenlaukauksiin 1,5 metrin päästä. Lähellä siis oli, ettenkö olisi päässyt todistamaan Urosen maalia paikan päällä.

2. erä

Erän avausvaihdossa Urosen pelinlukeminen näkyi vaihteeksi. Hän ei kuljettanut trapiin, vaan dumppasi kiekon ristikulmaan Hynnisen noudettavaksi. Tämä olikin paikalla ensimmäisenä, mutta kauaa kulmaralli ei kestänyt. Minuutin vaihdon lopuksi keskialueen käännöstä Uronen sai syötön oikeaan laitaan ja laukoi suoraluistelusta veskarin syliin, joten sama kaava jatkui kuin kehitysleirilläkin eli hän kyllä pääsi paikoille, mutta viimeistely sakkasi. Kuusi laukausta kohti maalia oli eniten Suomen joukkueesta yhdessä Lundellin kanssa.

23. minuutilla Uronen laukoi napakasti Keskisen aloitusvoitosta suoraan kaarelta vasemmasta laidasta, mutta Spunar koppasi suoraan kohti tulleen laukauksen. Myöhemmin vaihdossa Uronen enimmäkseen taas kellui omissa ja puolusti laiturina aluetta. Kun sitten tuli hetki irrota irtokiekon perään laitaan, hän meni ehkä vähän arkaillen pinchanneen pakin taklauksen alle ja purku jäi haaveeksi. Osasyy toki oli jalkanopeuden puutteellakin. Uronen kaipaisi ensimmäisiin 2-3 potkuun lisää räjähtävyyttä, jotta hän ehtisi irtopalojen perään paremmin eikä aina nojaisi ennakointikykyynsä. Sitä kautta varmaan intensiteettikin hieman parantuisi ja Uronen voisi saada pykälän lisää aggressiivisuutta ja itseluottamusta omalla alueella katkojen ja stoppien hakemiseen tietyn flegmaattisuuden sijaan. Sanoisin, että änäriuraa ajatellen eniten petrattavaa on juuri kiekottomana oman alueen puolustuspelissä. Hänen pitää siellä ansaita koutsin luottamus eivätkä laukaukset saisi mennä hänen lävitseen ja tosiaan katkoja pitäisi kyetä tekemään laidoissa vähän tehokkaammin sekä saamaan kiekot ulos lasin kautta vastustajan pakin hengittäessä niskaan.

28. minuutilla puolestaan Uronen kirmasi karvaamaan ylimpänä hyökkääjänä, mutta Prcik ehti siirtää kiekon ränniin Tsekin maalin takaa, joten tuo oli jo kolmas kerta ainakin, kun Urosen karvaus oli tehotonta ja se oli kovin näennäistä vailla todellista riistämisaikomusta. Positiivista vaihdossa oli sentään se, että kovasta takapaineesta huolimatta Uronen kykeni keskialueen ruuhkabussissa jatkamaan kiekon eteenpäin omille.

Kakkoserän toisen puoliskon alkuun Suomi sai ylivoiman. Uronen oli kakkosviisikon vasemmassa siivessä, mutta kerrottavaa ei jäänyt. Yhden kosketuksen hän taisi saada palauttaessaan päätypassin takaisin. Eipä hänen koostumuksensa kuviota sen kummemmin kuntoon saanut. Viimeiset kahdeksan minuuttia erästä kuluivat puolestaan käytännössä ilman jääaikaa, kun yhden vaihtokierron ajaksi Keskinen sai laidalleen kakkosketjun laiturit. Ja kun Uronen seuraavan kerran hyppäsi askiin reilut pari minuuttia ennen taukoa, peli vihellettiin heti poikki, kun Suomella oli liikaa miehiä jäällä. Alivoimavastuuton Tuomas oli helppo komentaa kärsimään joukkuerangaistus. Sieltä hän pääsi kuusi sekuntia ennen summeria suoraan oman pään aloitukseen, josta ei mitään erikoista seurannut.

3. erä

Päätöserän alussa Keskisellä oli taas Uronen ja Hynninen laidoillaan. Uronen varmisti tutusti pakin pinchauksen ja sai itse asiassa pudotuksen siniviivaan. Laukaus sieltä jäi kuitenkin matkalle ja omiin aiheutui 2v2-vastaisku. Uronen kuitenkin selvitti sen luistellen takaperin ongelmitta ja pitäen etäisyyden hyökkääjään sopivana niin, että lopulta hän blokkasi mailallaan rannelaukauksen vasemmasta laidasta. Mutta joo, Urosen älykkyys ja pelinluku kulloisessakin pelitilanneroolissa tulivat vaihteeksi ilmi. Hän ei H3:na fuskannut, vaan huolehti puolustusvalmiudesta.


Suomen kakkosylivoima sai toisen tilaisuutensa avauskympin lopussa. Kaksi ensimmäistä sisäänvientiä päättyivät nopeisiin purkuihin, mutta kolmas kerta sanoi toden, kun Uronen sai kiekon jätöstä lapaansa ja kuljetti sen oikeasta laidasta sisään magneettilavallaan. Sain tuon jopa nauhalle kuten lyhyen pyörityksenkin kuvion tultua kuntoon. Uronen syötti vasemmasta siivestä päätyyn ja Hokkanen haki nopeaa jatkoa neliön keskelle Naukkariselle, mutta tämä ei mailaviidakosta laadukasta vetoa aikaan saanut.

Päätöskympin alussa samassa vaihdossa Uronen väläytti jopa kahdesti vaihteeksi yhden kosketuksen pelaamistaan, kun hän jatkoi suomalaispuolustajan avauksen oikeasta laidasta siniviivan alta b-pistelinjalle sentteri Keskiselle täyteen vauhtiin. Suomihan käytti monesti vastaavaa oman alueen lähtökuviota, joka Golden Knightsinkin mestaruuden pohjana oli, mutta toki seassa oli myös jonkin verran ristipistoja ja enemmän leveyssuuntaistakin keskialueen ylittämistä, kun Vegas oli äärimmilleen viritetty pystysuunnan joukkue, joka puski eteenpäin monesti vain yhtä ja samaa kaistaa pitkin. Silloin, kun vastustajan pakilta ei tule kunnon painetta Uroseen, tämän suoritusvarmuus oman siniviivan alla on kyllä lähes 100% noissa jatkosyötöissä. Mutta pinchauksia vastaan suoritusvarmuudessa on siis työstettävää.

Päätösvitonen alkoi puolestaan epäonnistuneella ristipistolla, mutta lähes heti Uronen sai kiekon takaisin keskialueella Tsekin käännön epäonnistuttua. Hän kuljetti kiekon keskeltä sisään hyökkäysalueelle, vaikkei peliväline loppuun asti hallussa pysynytkään. Paine jäi kuitenkin Tsekin alueelle ja Uronen jäi maalin taakse odottamaan puolustajan palautusta syvyyteen siniviivasta. Sellainen tulikin ja vieraiden maalin takana Uronen väläytti saippuamaisuuttaan vähän samaan tapaan kuin siinä avauserän lopun vaihdossa, kun hän livahti hyökkäysalueelle ohi Matejicekin. Hän otti rännisiirron vastaan taitavasti ja suojasi kiekkoa laitaa vasten samalla, kun hän liikkui ja väisti Portin taklauksen. Sitä seurasi onnistunut jättö ketjutoverille, mutta toistamiseen hyökkäysalueen hyökkäyspeli kuoli siihen, kun Uronen ei ajoissa huomannut uutta syöttöä takaisin kohti häntä ja Tsekki sai katkon.

Ilman maalivahtia pelatessa Uronen menetti paikkansa Keskisen ketjussa Noivalle. Tsekki iski nopeasti kiekon tyhjiin ja taululle 1-3 loppuluvut, joten Uronen vältti miinuksen. Hän pääsi vielä hetkeksi kaukaloon minuutti ennen loppua hyökkäyspään aloitukseen, kun Suomi otti uudelleen Valin pois maaliltaan. Hokkanen taisi kaivaa aloituksen, mutta Uronen ei ehtinyt irtokiekkoon ensin, vaan osin ensipotkujen hitauden vuoksi tsekkiläinen oli vikkelämpi ja pääsi purkamaan välittömästi. Junkkari kuitenkin taisi hakea kiekon omasta päästä ja Uronenkin valui alas hakemaan vauhtia volttilähdöllä. Hän saikin avauksen täyteen vauhtiin oikeaan laitaan ja otti kiekon ongelmitta jälleen mukaansa. Keskialueella Uronen väisti vastaan tulleen tsekin taklauksen ja sen sijaan kiersi tämän matalalla painopisteellä toisella kädellä kiekkoa samalla suojaten. Lopulta Uronen päätti onnistuneen sisäänviennin jälkeen suorahyökkäyksen omaan ratkaisuun, mutta matala laukaus lähti aika kaukaa oikeasta laidasta, joten sen painavuudesta huolimatta Spunarilla ei ollut vaikeuksia sitä pysäyttää. Ja joka tapauksessa oli hienoa nähdä livenä noita laatusisäänvientejä, joista Uronen oli tunnettu jo ennen varaustilaisuutta. Eipä hän tässäkään pelissä ainakaan minun laskujen mukaan epäonnistunut kertaakaan hyökkäyssiniviivan ylityksessä, vaan mursi sen aina liukkaudellaan ja pehmeillä tassuillaan.

En sen kummempaa yhteenvetoa Urosesta enää tee, kun keskeiset havainnot ovat jo tummennettuina tekstissä. Sen kuitenkin haluan vielä mainita, että hänestä välittyi peli-ilo ja se oli ilo nähdä. Kasvoilla oli aina hymy erien aluissa ja Uronen pari kertaa myös velmuili joukkuetovereilleen sekä lämmittelyissä että kopista takaisin jäälle liukuessa ennen erien alkua. Golden Knightsin omistaja Foley on sanonut, että jopa ykköskriteeri esim. treideissä ja varauksissa on se, että organisaatioon halutaan hyviä tyyppejä ja hän uskoo, että sitä kautta menestystäkin tulee. Uronen vaikutti sellaiselta lyhyen otannan perusteella kehonkieleltään eikä todellakaan miltään ilmapiirin myrkyttäjältä. Ja kun kiekko putosi jäähän, hän taisteli ja raastoi sisukkaasti vaihtojen loppuun asti. Kasvoilla oli silloin puolestaan erittäin päättäväinen ja nälkäinenkin ilme.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Kapteeni Mark Stone vietti kaksi päivää pokaalin kanssa ja sen ansiosta hänellä oli aikaa piipahtaa muun muassa kotikaukalossaan Keith Bodley Arenassa, entisessään opinahjossaan ja lastensairaalassa:





Sinbin.Vegas käsitteli tuoreimmassa tekstissään puolestaan sitä, että kuka valitaan toiseksi varakapteeniksi Smithin poistuttua. Karlsson, Martinez, Eichel, Stephenson ja Whitecloud saivat maininnat. Ehkä hieman yllätyin siitä, ettei McNabbilla spekuloitu ollenkaan, kun tälläkin on varakapteenikokemusta. Kieltämättä toki Karlsson voisi olla luonnollisin valinta, koska siten kapteenistossa säilyisi alkuperäisedustus Stonen ja Pietrangelon rinnalla ja Pietrangelon missaamassa playoffpelissä Wiljami jo tuurasi häntä varakapteenina. Eipä yksikään vaihtoehto huono ole, mutta vähiten mieluusti antaisin A-kirjaimen Martinezille, koska tällä on luultavimmin enää yksi kausi jäljellä seurassa.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Brayden Pachalin päivä pokaalin kanssa kului alkuviikosta hänen kotikaupungissaan Estevanissa:



Chandler Stephenson puolestaan vietti päiväänsä rennosti vesiurheilun merkeissä, mutta olihan rannallekin katsojia kerääntynyt mukavasti:



Brayden McNabbille oli puolestaan pystytetty kyltti mestaruuden kunniaksi ja saipa hän pienen paraatinkin osakseen. McNabb vei pokaalin myös AGT Centreen, jossa hän on viettänyt lukuisia tunteja pelaten ja katsoen jääkiekkoa. Hän oli samalla ensimmäinen alkuperäinen ritari, joka sai viettää päivänsä mestaruuskanisterin kanssa:





Mainitaan lopuksi se, että Jordan Gustafson oli mukana Kanadan U20-joukkueen kesäkokoontumisessa yhtenä 27 hyökkääjästä, joten ehkä ohut sauma hänellä voisi olla päästä vuodenvaihteen kisoihin. Tuore ykköskierroksen varaus David Edstrom puolestaan on ollut Ruotsin mukana U20-harjoitusturnauksessa. Hän aloitti pelit Ruotsin kolmossentterinä laidoillaan Otto Stenberg ja Felix Unger Sörum, mutta jo viime pelissä Suomea vastaan Edstrom oli ylennetty ykkösketjun keskelle laidoillaan Rasmus Rudslatt ja Alexander Suzdalev. Avausmatsissa USA:n sinistä joukkuetta vastaan Edstrom keräsi kaksi syöttöpistettä 7-0 voitossa. Kahdessa seuraavassa pelissä hän jäi kiikareille. Ruotsilla on vielä tänään illalla ohjelmassa toinen peli jenkkien kakkosporukkaa (sininen) vastaan, joten kenties tehopisteitä karttuu taas siinä matsissa. Molemmat tähänastiset syöttöpisteet ovat olleet aika onnekkaita, koska ylivoiman maskimiehenä Edstrom #15 on vain saanut laukauksia kintuilleen ja niistä peliväline on sitten sopivasti pomppinut omille:


 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Laurent Brossoit vietti sunnuntaita Cloverdalessa, jossa hän pelasi juniorijääkiekkoa. Illemmalla oli ohjelmassa yksityinen juhlatilaisuus. Päivästä voi lukea tarkemmin tästä artikkelista: Brossoit takes Stanley Cup back to minor hockey home for celebration



Calgaryssa puolestaan tandem Hill-Thompson lyöttäytyi yhteen, joten kesän maalivahtidraama on viimeistään nyt unohdettu, vai mitä? Ensin he piipahtivat lastensairaalassa ja sen jälkeen lapsuusajan kiekkokaukalossaan. Siitä Thompsonin päivä jatkui juhlien, kun hän vei kanisterin Calgaryn isoimpaan yökerhoon Cowbowsin tanssihalliin:



Seuraavana päivänä Hill vei pokaalin näytille pelastushenkilöille, erääseen kiekkotavarakauppaan ja baseball-kentälle unohtamatta kotitiluksia ja koiran juottamista kannusta. Kuvia noistakin aktiviteeteista löytyy tästä tekstistä: Thompson, Hill visit children's hospital, take Stanley Cup around Alberta

Suurimman vaikutuksen minuun teki kuitenkin se, että Hill järjesti myös pihapelit. Nerokas ja luova idea:




 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights

Silver Knights täydensi viime viikolla apuvalmentajistoaan, kun Golden Knightsin scoutin Kelly Kision poika Brent tuli valituksi. Onhan hänellä näyttöjäkin vyöllään, joten mistään puhtaasta nepotismista ei ollut kyse, koska Brent on ollut monta kautta päävalmentajana WHL:ssä ja viimeisimpänä myös Kanadan U20-joukkueen kultaisessa valmennustiimissä. Niinpä annan siunaukseni hänen valinnalleen, koska Kisio täyttää hyvin Joel Wardin jättämän aukon myös ikänsä puolesta (molemmat nelikymppisiä), mutta muutoin GM Speltzin toiminta kesällä ei ole pahemmin vakuuttanut, kun ykkössentteri on esimerkiksi yhä hommaamatta (sillä oletuksella, että Morelli pelaisi laidassa kuten viime kaudella). Syvyyshankinnatkaan eivät hirveästi hurraahuutoja aiheuta. Craig saa toden teolla osoittaa valmennuskykynsä, jotta asettamani tavoite yhden playoffsarjan voitosta toteutuisi.

Stanley Cup on puolestaan rantautunut Eurooppaan. Ensin pystin sai haltuunsa Riiassa Teddy Blueger, joka söi siitä borssia ja pysäytti jopa liikenteen matkallaan esittelemään pystiä yleisölle Domen aukiolle. Oheisen artikkelin kuvien perusteella väkeä on ollut paikalla runsaasti: Foto un video ⟩ Bļugers: Domāju, ka Vankūverā būs labas iespējas

On Friday, for two hours, all those interested had the opportunity to see the Stanley Cup and meet Blüger. The hockey player himself expressed his joy at the opportunity to meet fans and young hockey players.
"I remember when there was a lockout in the NHL and stars who trained here in Pinkis came to us. We went to ask for autographs or sticks after training. Also when Canadians, Americans and Swedes came to the world championship in Riga in 2006. I was in their place then ", the hockey player remembers.





Bluegerin jälkeen lennettiin Ruotsiin William Karlssonin luo. Hän vei arvostetun ja merkittävän pokaalin nuoruusaikojensa kaukaloon Märstaan, josta kaikki sai alkunsa. Halukkaat saivat ilmaantua paikalle yhteiskuviin. Lisäksi yksityisjuhlissa Karlssonia syötettiin kuin kuningasta, kun hänelle tarjoiltiin perunaa ja makkaroita kahden kokin avustamana. Ilta huipentui puolestaan samoihin säveliin kuin mestaruusparaatissa. Hillin pihapelien ohella tuo on ehkä suosikkihetkeni tähänastisista pelaajien päivistä Stanley Cupin kanssa. Expressenin haastattelussa Karlsson myös kommentoi viraaliksi noussutta mestaruuspuhettaan todeten kryptisesti, että suurin osa piti siitä eikä kaikkia voi miellyttää. Lisäksi hän olisi halunnut viimeistellä puheensa, mutta jostain syystä hänen ei annettu tehdä niin: Karlsson eats like king out of Stanley Cup, takes trophy to youth rink







E: Karlssonin tanssi liikkuvana versiona: https://twitter.com/keeperofthecup/status/1691551874145501420?s=20
 
Viimeksi muokattu:

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Euroopasta Stanley Cup lensi takaisin Pohjois-Amerikkaan. Reilly Smith vietti pokaalipäiväänsä viime tiistaina Cape Bretonin saarimaisemissa Kanadan itärannikolla. Ohjelmaan kuului muun muassa juhlimista veden äärellä:



Torstaina Connecticutissa oli toisen ex-ritarin Jonathan Quickin vuoro saada himoittu pysti päiväksi haltuunsa. Hänkin vietti päivänsä pitkälti yksityisesti juhlien, mutta Cotter ja Eichel piipahtivat miehen bileissä:



Lauantaina vuorostaan oli itseoikeutetusti Conathan Smythessaultin päivä, jonka järjestelyistä vastasi hänen lapsuusajan ystävänsä Sébastien Pelletier. Aamu alkoi lastensairaalavierailulla, jonka jälkeen Quebec Cityn kaduilla hänelle järjestettiin paraati. Sen aikana hän myös jakeli nimikirjoituksia mustan BMW:n kyydissä istuen. Illemmalla Marchessaultin yksityisjuhlissa tanssittiin mm. letkajenkkaa. Paikalla näytti olevan ammattimaista kuvausväkeä, joten eiköhän hänen päivästään saada samanlainen minidokumentti kuin Stonenkin päivästä. Lopun ilotulituspätkä, jonka taustalla soi Coldplay, olkoot tähän mennessä TOP3-klippi mestaruuspäivistä: Marchessault célèbre la Coupe Stanley avec les siens à Québec





Sunnuntai oli puolestaan rauhallisempi, kun suurena kalastuksen ystävänä tunnettu William Carrier vei pokaalin vaihteeksi vesille. Sitä ennen toki hän vietti kolmisen tuntia Pointe-du-Moulinin historiallisessa puistossa nimikirjoituksia ja kuvia jaellen: NHL: William Carrier will forever remember his day with the Stanley Cup

After a stop in the capital on Saturday, the Stanley Cup was in Notre-Dame-de-l’Île-Perrot on Sunday, courtesy of Quebecer William Carrier.

And even if the conquest dates from 68 days ago, the magic is still present for the Golden Knights striker.

“We don’t realize it at the time when we see [la Coupe] appear on the ice, then after we go on the party for a week so we quickly forget what we have just done. To find her after so long, it comes to pick me up, ”commented Carrier from the outset.

This magic, the Montrealer has decided to share with parents, friends and happy supporters. The LaSalle native took nearly three hours of his time to sign autographs and take photos with the Cup at Parc historique de la Pointe-du-Moulin, near his home. MNA for Vaudreuil, Marie-Claude Nichols, was also on hand to present him with a medal from the National Assembly highlighting his exemplary involvement in the conquest of his people.

Then, Carrier jumped into his boat with his friends and their one-day companion, Stanley, to go fishing.

 

Vogoni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, NHL
Laurent Brossoit vietti sunnuntaita Cloverdalessa, jossa hän pelasi juniorijääkiekkoa. Illemmalla oli ohjelmassa yksityinen juhlatilaisuus. Päivästä voi lukea tarkemmin tästä artikkelista: Brossoit takes Stanley Cup back to minor hockey home for celebration



Calgaryssa puolestaan tandem Hill-Thompson lyöttäytyi yhteen, joten kesän maalivahtidraama on viimeistään nyt unohdettu, vai mitä? Ensin he piipahtivat lastensairaalassa ja sen jälkeen lapsuusajan kiekkokaukalossaan. Siitä Thompsonin päivä jatkui juhlien, kun hän vei kanisterin Calgaryn isoimpaan yökerhoon Cowbowsin tanssihalliin:



Seuraavana päivänä Hill vei pokaalin näytille pelastushenkilöille, erääseen kiekkotavarakauppaan ja baseball-kentälle unohtamatta kotitiluksia ja koiran juottamista kannusta. Kuvia noistakin aktiviteeteista löytyy tästä tekstistä: Thompson, Hill visit children's hospital, take Stanley Cup around Alberta

Suurimman vaikutuksen minuun teki kuitenkin se, että Hill järjesti myös pihapelit. Nerokas ja luova idea:





Aika jännä. Adin Hill on kentällä right, mutta maalissa left.
 

5hole

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ducks, VGK, Savolaiset, Jokerit, CBJ?
Aika jännä. Adin Hill on kentällä right, mutta maalissa left.
Itseasiassa tuo ei ole niin harvinaista kuin luulisi äkkiseltään. Ja nimenomaan siis näinpäin. Ei tarvitse nimittäin mennä Suomessakaan montaa vuotta taaksepäin kun junnut ns. pakotettiin leftiksi maaliin, kun rightin kilvet ja räpylät oli enemmän kiven alla.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Suomen U20-haastajajoukkue pelasi viime viikolla viiden maan turnauksessa Ruotsissa. Heinäkuun maajoukkuetapahtuman väliin jättänyt Kärki oli pelikunnossa ja pääsi tuolle reissulle näyttämään osaamistaan. Hän pelasi kaksi peliä neljästä kiikaritehoin ykköspakkiparissa Jesse Pulkkisen kanssa. En tiedä sitten, että loukkaantuiko hän uudestaan, koska viikonlopun peleissä hän ei enää kokoonpanossa ollut. Alun perin myös Uronen oli merkitty leiriryhmään, mutta hän oli vuorostaan viime hetkellä pudonnut sivuun tällä kertaa. Harmi homma, koska tuo olisi ollut varmasti tärkeä näytönpaikka vuodenvaihteen U20-kisojakin ajatellen, vaikkakaan Urosen mahdollisuudet päästä sinne eivät kovin korkeat tällä hetkellä ole. Samaisessa turnauksessa pelasi myös Tsekin ykkössentterinä Sapovaliv, joka onnistui mm. maalinteossa Suomea vastaan. Matyaksen tehot neljässä pelissä olivat 1+1:



Stanley Cup -kiertue puolestaan jatkui viime viikolla useamman pysähdyksen taktiikalla. Tiistaina päiväänsä vietti Kolesar, keskiviikkona Whitecloud, perjantaina Hutton ja sunnuntaina Hague. Pelaajista vuoroaan odottavat täten enää Cotter, Theodore ja Martinez.

Kolesar vei pokaalin kotikaupunkiinsa Winnipegiin, jossa hänet oli mahdollista tavata Punaisen joen yhteisökeskuksessa. Illemmalla sitten vuorossa oli yksityinen juhla.

Born in Brandon, Kolesar moved to the provincial capital at a young age and spent his developmental years playing hockey out of Winnipeg Minor. Prior to his playing AAA with the Winnipeg Hawks (U-15) and Thrashers (U-18), Kolesar suited up at Red River CC - almost on the daily.
Keskiviikkona matka jatkui Sioux Valley Dakota Nationiin. Whitecloudia oli kokoontumisareenalla vastassa suuri joukko paikallisia. Sisääntulo oli varmasti mieleenpainuva, sillä se tapahtui hevoskärryillä. CBC:n kattavassa uutisessa läpikäytiin paljon juhlallisuuksia. Zachille lahjoitettiin mm. tähtiviltti Golden Knightsin väreissä ja hänelle järjestettiin musiikki- ja tanssiesityksiä, koska mm. sellaisia varten alkuperäisasukkaat ovat rakentaneet tuollaisia suuria kokoontumispaikkoja. Toisessa artikkelissa oli lainattuna myös paikallisten pamppujen kohteliaisuuksia. Iltapäivällä Whitecloud piipahti puolestaan Brandonissa hakemassa kaupasta slurpeeta, jota hän sitten imi pillillä kulhosta.

Whitecloud said he was grateful to bring the cup to some of his most important places and stepping stones in his life — his homes in Sioux Valley Dakota Nation and Brandon, and the Tundra Oil and Gas arena in Virden where he played with the Oil Capitals.
Whitecloud is believed to be the first player from Sioux Valley Dakota Nation to play in the National Hockey League.

“All 62 First Nations are very proud of you Zachary,” said Assembly of Manitoba Chiefs Grand Chief Cathy Merrick. “We support you and you see it here today, with all the people that have come to be able to witness such an honour.”

Tim Whitecloud, Zach’s father and a band councillor in Sioux Valley, said it’s unbelievable how far his son has gone in his career since he picked up his first hockey stick as a child.

“He grew up playing with his cousins and relatives here in Sioux Valley,” Tim said. “There was about 12 of them started out together playing. They played at all the local arenas.”

Sioux Valley Chief Jennifer Bone said she believes Whitecloud won’t be the only player from the community to make it to the NHL, as the next generation is watching what he’s accomplished.

“I think it gives them a lot of inspiration to be the best they can be, playing hockey and how important education is, and just working hard to achieve their goals,” she said.

Among those looking up to Whitecloud is Darien Wacata, 11, who wants to play in the NHL one day.

“As soon as I heard he won the cup, I got really excited about that,” he said.




Huttonin päivä kului kotona Prescottissa. Miestä varten oli pystytetty samanlainen kyltti kuin mm. Whitecloudille ja McNabbille aiemmin. Lisäksi hän pääsi paloauton kyydissä kulkemaan halki katujen. Hutton oli mahdollista tavata St. Lawrence -joen varrella eräässä paviljongissa. Arvioiden mukaan jopa 2000 ihmistä oli paikalla tapahtumassa ja vain kuningatar Elisabet II:n vierailu vuonna 1984 oli kerännyt enemmän väkeä yhteen: Hutton brings the Cup home

“This is fantastic for Prescott. It puts us on the map. It’s great for the town and the people,” said Mayor Gauri Shankar.

“To see how proud he is, and his parents are, and the genuine smile on his face, it’s so heartwarming.”

Hutton, a South Grenville minor hockey alumnus who played hockey across the street from the homecoming celebration, arrived with a parade of fire engines blasting their sirens, and he stood at the back of one of the trucks, hoisting Lord Stanley’s cup with his fiancée by his side.

Upon arrival at the riverfront, Hutton, 30, had a message for those young hockey players in the crowd with dreams of one day being in his shoes.

“You’ve probably heard it since you were a little kid, but it’s all about hard work and having fun. If you’re not having fun with it, I think you should switch to something else. But if you truly care, and you’re passionate about it, and it’s in your heart, then you can go a long way,” Hutton said.

He’s the first local area native to earn a Stanley Cup ring, and the special occasion brought thousands of people to the highly-anticipated event despite the skies threatening rain for much of the day.

The weather participated, and Samantha Joudoin-Miller, the town’s manager of community services, estimated upwards of 2,000 people will have attended by the end of the day.

It was one of the biggest events the town has ever seen, Shankar said. It’s beat only by the Queen’s visit in 1984, when fellow hockey player Leo Boivin was named to the Hockey Hall of Fame and the local rink named after him, and for the bicentennial celebrations.

“It’s incredible,” he said.
Haguen sunnuntai kului puolestaan kotimaisemissa Kitchenerissa, jossa hän aloitti jääkiekon pikkupoikana. Hague oli mahdollista tavata kello 10-14 Activa Sportsplexissa, jossa on monipuoliset harrastusmahdollisuudet. Arvioiden mukaan myös Haguen julkisissa pippeloissa oli noin 2000 henkeä mestoilla. Tästä linkistä löytyy liikkuvaa uutiskuvaa, jossa väenpaljous näkyy erityisen hyvin. Myöhemmin päivällä Hague puolestaan ainakin kellui uima-altaassa pokaalin kanssa. Uimaleluna oli luonnollisesti kirahvi, koska se on hänen kokoonpanoemojinsa Vegasin Twitter-tilillä.

The Stanley Cup was at the Activa Sportsplex from 10am until 2pm, where attendees got to meet with and get an autograph from the Knights defenseman, as well as take a picture with the cup itself. An estimated 2,000 people attended the event. Hague said he gets nostalgic every time he comes back to Kitchener.

The event included a charity BBQ for Kitchener minor hockey, road hockey and a silent auction for KidSport KW. John Cooper, the chair of the KW chapter of KidSport, said Hague donated all the items for the silent auction.

“He’s just an incredible young man,” said Cooper. “He played a lot of sports, so he knows the benefits… and the many values that kids get from that.”

Kitchener Mayor Berry Vrbanovic told CityNews 570 that Hague’s win is a great addition to a local roster.

“It’s so wonderful to see a local athlete be so successful,” Vrbanovic said. “This summer we’ve almost become the city of champions with our winners in hockey, basketball and lacrosse.”

Vrbanovic hinted that there are also plans in the works to do a celebration event with NBA championship winner and Kitchener’s Jamal Murray in the near future.





Mainitaan lopuksi sekin, että Hillin päivästä oli tehty minidokumentti ja siinä näkyy hieman enemmän materiaalia mm. pihapeliturnauksesta.
 
Viimeksi muokattu:

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Viime tiistaina oli Shea Theodoren päivä, jota hän vietti kotimaisemissaan Aldergrovessa. Se alkoi naapurin tervehtimisellä ja kuulumisten kyselyllä. Sen jälkeen Theodore otatti kuvan ainakin autotallista, jossa hän laukoi aikanaan kiekkoja ahkerasti. Paikallinen yhteisö pääsi tapaamaan päivällä Sheaa pariksi tunniksi ja väkeä oli tuhansittain. Illemmalla oli oletettavasti yksityisempi tilaisuus.





Paul Cotterin päivä oli perjantaina Cantonissa, Michiganissa. Perhepotrettien lisäksi Cotter kuvautti itsensä kiekkokaukalossa, jossa kaikki aikanaan alkoi nelivuotiaana. Paikallisille tilaisuus nähdä kanisteri järjestettiin Plymouthin kulttuurikeskuksessa, jossa tuo samainen jää sijaitsee: 100s attend event to meet local NHL champ, see Stanley Cup

Cotter, who many believe is the first Canton native to win the Cup (he was a rookie forward for the 2022-23 NHL champion Vegas Golden Knights) smiled graciously as groups of families approached him and the iconic trophy to snap keepsake photos with the duo that they’ll cherish for decades.

The Cultural Center holds a warm spot in the Cotter family’s hearts as it is the place where 4-year-old Paul first learned to skate.

“When I was young, my family was driving home from church one day (in Canton’s Central Park subdivision) and my neighbor was playing street hockey in his driveway,” Cotter recounted. “I said, ‘Hey, I want to try that’, so my parents (Paul and Lisa) were like, ‘OK, we’ll sign you up.

“But I hated it from the start. It was awful. But my parents were like, ‘You know what, we paid for it, so you’re going to finish the session.”

*****

Shane Bryans and Marty Mills — Mini-Mite teammates of Cotter when they were 6 and 7 years old — said they remember how committed Cotter was to the sport at an early age.

“When he wasn’t skating with us, he was skating with the 98s before us and the 2000s after us,” Bryans said. “He was at the rink the whole day.”

Mills said it’s been surreal following Cotter’s career.

“When I saw him raise the Cup, I got chills,” Mills said. “I mean, to see someone you know like that reach the pinnacle of the sport, it’s hard to describe.”

The Cotter family — mom Lisa, dad Paul and sister Mileena (brother Jack is currently playing junior hockey out of state) were busy during the two-hour event greeting and hugging longtime friends and Paul’s former teammates.

“It’s just so nice seeing Paul being surrounded by people who love him, support him and acknowledge him,” Lisa Cotter said. “I’m not sure he realizes yet the impact he has made on so many people — friends and family as well as total strangers.

“This entire experience has been so surreal; there are no words to describe it. I love seeing all this joy because the world needs more of it.”

Prior to the start of the public meet-and-greet with Paul and Stanley, the Cotters revisited the spot on the Cultural Center ice where Paul took his first spill as a 4-year-old.


Vihoviimeisenä oli jäljellä Alec Martinezin päivä, jota vietettiin ilmeisesti puolestaan lauantaina. En ainakaan vielä onnistunut löytämään siitä päivästä yhtään mitään materiaalia, joten palataan asiaan sen tiimoilta myöhemmin. Karlssonin ja Marchessaultin päivien videopätkät oli sen sijaan saatu uunista ulos.

Parin viikon päästä olevan tulokasturnauksen rosterikin on selvillä. Mukana ovat mm. kaikki kolme tuoreinta suomalaista eli Sedoff, Kärki ja Uronen. Turnauksen pelit striimataan, joten on ihan hauska päästä vertailemaan varsinkin Sedoffia ja Kärkeä muihin puolustajalupauksiin. Kutsupelaajina mukana ovat Fabrizi, Jones, Fromm-Delorme ja Cheveldayoff: VGK Announce Roster for Rookie Faceoff Pres. by Martin-Harris

VEGAS GOLDEN KNIGHTS 2023 ROOKIE FACEOFF ROSTER

FORWARDS:
Jakub Brabenec, Brendan Brisson, Mathieu Cataford, Ty Cheveldayoff, Daniel D'Amato, Jakub Demek, Robbie Fromm-Delorme, Patrick Guay, Jordan Gustafson, Ben Hemmerling, Bear Hughes, Jett Jones, Simon Pinard, Mason Primeau, Matyas Sapovaliv, Alex Swetlikoff, Tuomas Uronen

DEFENSEMEN: Layton Ahac, Daniil Chayka, Artur Cholach, Lukas Cormier, Matteo Fabrizi, Joe Fleming, Arttu Karki, Christoffer Sedoff

GOALTENDERS: Jordan Papirny, Isaiah Saville, Jesper Vikman
Urosen ura Pohjois-Amerikassa alkoi muuten maalilla, kun hän osui harjoitusottelussa Kingstonia vastaan. En tiedä sitten, että johtuiko poissaolo U20-haastajapeleistä siitä, että hän lähti jo niihin aikoihin valmistautumaan uuteen ympäristöön Pohjois-Amerikkaan, koska ei hän ainakaan loukkaantuneena näemmä ole:



Lindbom puolestaan pelasi torstaina CHL:ää ja torjui Färjestadin maalilla 4-2 vierasvoiton Stavangerista. Katsoin matsia noin erän verran Viaplaylta, kun pelit kerran sieltä tällä kaudella näkyvät. Mitään ihmeellistä ei mieleen jäänyt. Sijoittuminen oli kohtalaista ja aika aggressiivisesti pari kertaa Lindbom haastoi laukojan vastaantuloillaan. Heti toisen erän alussa tosin vastustajan kuti suoraluistelusta livahti hänen kainalostaan maaliviivalle, mutta oma puolustaja siivosi viime hetkellä kiekon väljemmille vesille.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Vihoviimeisenä oli jäljellä Alec Martinezin päivä, jota vietettiin ilmeisesti puolestaan lauantaina. En ainakaan vielä onnistunut löytämään siitä päivästä yhtään mitään materiaalia, joten palataan asiaan sen tiimoilta myöhemmin.
Martinez vietti päiväänsä muutamien muiden tavoin järvellä, jossa hän törmäsi toiseen mestaruuksia voittaneeseen kiekkoilijaan eli K. Draperiin. Tietoa julkisista esiintymisistä en löytänyt, joten varmaankin päivä kului pitkälti yksityisesti nauttien. Whitecloudin ja Carrierin päivistä on puolestaan julkaistu pidemmät pätkät. Zachin päivästä kertonut video varsinkin on katsomisen arvoinen.




Jääkiekkoilullisiakin uutisia on tullut ilmi. Huhut Maxime Comtoisin try-outista pitivät kutinsa ja hän on mukana harjoitusleirillä tavoittelemassa kolmosketjun laiturin pelipaikkaa Cotteria ja Dorofeyevia vastaan. Lisäksi entinen Vegas-puolustaja Nick Holden nimettiin pelaajakehitysosastolle, joten hänen peliuransa ei täten jatku. Holdenhan sai aina kehuja siitä, miten hän piti positiivista ilmapiiriä yllä, joten sikäli hänet toivottaa ihan mielellään takaisin, kun Foleykin on todennut, että organisaatioon halutaan haalia ennen kaikkea hyviä tyyppejä. Holden tulee touhuamaan puolustajalupausten kanssa ja varmaankin esim. Chaykan kelpaa imeä oppia hieman samantyyliseltä Holdenilta. Kärjellekin puolustusalueen puolustuspelin kehittäminen Holdenin opein lienee hyödyllistä.

Mainitaan lopuksi se, että Spartakiin lainattu Morozov on aloittanut kautensa tehokkaasti tehoin 2+5=7. KHL:n pistepörssissä hän löytyy sijalta seitsemän. Harmillista, ettei hän halunnut jäädä vielä täksi kaudeksi Pohjois-Amerikkaan, koska viime kauden lopussa otteissa oli oikein positiivisia merkkejä mahdollisesta läpimurtokaudesta ja jopa ykkössentterin rooli olisi voinut olla otettavissa Silver Knightsissa.

E: Näemmä Twitter-linkit eivät näy upotettuina. Onko se lopullista, mene ja tiedä.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Golden Knightsin junnut hävisivät tulokasturnauksen avauspelissään DLC:ssä Anaheimille maalein 2-4 tällaisella rosterilla:

Guay 47 - Brabenec 12 - Brisson 19
Primeau 57 - Demek 13 - Hemmerling 63
D'Amato 83 - Sapovaliv 25 - Uronen 37
Cheveldayoff 77 - Jones 91 - Swetlikoff 42

Chayka 5 - Cormier 40
Ahac 44 - Sedoff 15
Cholach 52 - Fleming 95

Vikman 32
Papirny 68

YV

Demek
Guay Brabenec Brisson
Cormier

Sapovaliv
Hemmerling Uronen Chayka
Sedoff

AV

Jones Swetlikoff
Chayka Ahac

Primeau D'Amato
Cholach Fleming

Cheveldayoff/Hemmerling Sapovaliv
Chayka Sedoff

Kärki ei vielä pelaamassa ollut, mutta Sedoff sai oivan näyttöpaikan Ahacin rinnalla. Eikä Urosellakaan hassummat ketjukaverit olleet. QMJHL:ssä Charlottetownissa yhdessä tuhoa tehneet Guay ja Brabenec oli mielenkiintoista nähdä myös ketjukavereina. Koko matsi löytyy tallenteena ainakin vielä, mutten tiedä, että miten kauan se mahdollisesti säilyy katsottavissa.

Havainnot:

Ducks oli pelin päällä pari erää voittaen laukaukset 12-19, joten yksikään isäntien ketjuista ei säännöllisesti saanut painopistettä vastustajan päätyyn, vaan kyse oli yksittäisistä väläytyksistä. Päätöserän lopussa sitten ilman maalivahtia pelatessa laukaukset tasoittuivat lopulta 26-27:ään. Ykkösketjussa ei ollut ihan sellaista kemiaa kuin oletin, vaikka heti avausvaihdossa Guay pääsi kokeilemaan vanhanaikaista tuloksetta. Neljännellä minuutilla puolestaan 1-2-2 karvaus tehosi ja Brabenec riisti kiekon vasemmassa laidassa, josta hän syötti keskustaan, mutta Brissonin laukaus oli surkea. Ylivoimalla Brabenec väläytti kertaalleen kykyään murtaa siniviiva kuljettamalla. Sillä osa-alueellahan hän loisti vuodenvaihteen U20-kisoissakin. Onnistuneen sisäänviennin jälkeen hän jätti kiekon Cormierille, joka levitti vasempaan siipeen Guaylle, mutta rannelaukaus oli kesy painuen Clangin räpylään. Yhden osuman ykkösketju kuitenkin värkkäsi ylivoimalla kakkoserässä. Demek kaapi aloituksen, Brabenec pudotti irtokiekon viivaan, Cormier levitti välittömästi oikeaan siipeen ja Brisson laukoi ranteella kiekon terävästi maaliin ohi Warrenin peiton. Päätöserässä puolestaan Brisson pääsi läpiajoon, mutta tuhlasi sen rystyltä. Brisson totesi haastattelussa eilen, että hän on jumpannut luisteluaan ja räjähtävyyttään kesällä, mutten ainakaan silmämääräisesti havainnut vielä suurta kehitystä ja dynaamisuuden parantumista.





Kakkosketjussa Demekilla oli joitain maalipaikkoja ylivoimalla maalin edustalta, mutta ruuti oli märkää. Ilman veskariakin pelatessa hän sai avopaikan slottiin Brabenecin päätypassista. Suorahyökkäyksissä Demek oli parhaimmillaan ja teki oikeita valintoja päättäen hyökkäykset omaan kutiin tai sitten hän ruuhkabussista taiteili kiekon laiturille. Demekille voimaluistelijana sopi hyvin Vegasin tuttu avauskuvio, jossa painollinen laituri jatkoi kiekon hänelle vauhtiin b-pistelinjalle. Hemmerling antoi pari näppärää siirtoa oman sinisen kulmasta täyteen vauhtiin slovakkisentterille. Muutoin sitten hänellä on työstettävää pinchauksien sietämisessä kuten Urosellakin. Esim. avauserän lopussa Hemmerling antoi rystypassin oman sinisen alla suoraan keskelle Gaucherille, joka jatkoi heti maalin Sidoroville, mutta Vikman pelasti isännät kolmannelta takaiskulta. Toisessakin erässä eräässä vaihdossa siirto keskialueelle pinchaavaa pakkia vastaan jäi vajaaksi. Primeau puolestaan ei tarjonnut mitään mieleenpainuvaa.

Kolmosketjusta on syytä kerrata ensin Urosen iltapuhde. En ollut siihen tyytyväinen eikä varmasti pelaaja itsekään. Viidennellä minuutilla kärkikarvaajana Uronen päästi puolustajan antamaan liian helposti ristipiston ja Terrance pääsi murtautumaan vetopaikkaan vauhdilla vasemmasta laidasta sen myötä. Toki Vegas pääsi ylivoimalle, kun tämän maila osui vedon jälkeen Vikmanin maskiin. Ylivoimalla Sapovaliv haki kertaalleen Urosta keskustasta siinä onnistumatta. 10. minuutilla puolestaan Uronen Hemmerlingin tavoin ei saanut jatkettua kiekkoa ulos siniviivan kulmassa, vaan paine jäi omiin. Toki hän paikkasi "erheensä" itse ja nappasi heti perään irtokiekon takaisin keskustassa. Toisen erän alussa Uronen sai jäähyn keskialueella väkivaltaisuudesta. Sitä edelsi melkein livahtaminen läpiajoon, kun Tuomas heinäkuun sisäisten harjoituspelien tavoin tunnisti hyvin tyhjän taskun hyökkäyssinisellä, mutta Primeaun syöttö keskialueelta jäi vajaaksi. Uronen otti erän lopussa vielä toisen jäähyn, joka tuli huitomisesta oman siniviivan lähettyvillä. Päätöserän alussa hän karvasi paremmin kuin pelin alussa ja sai stopin aikaan oikeassa laidassa 1-2-2:n keskimmäisessä tasossa oltuaan. Sitä seurasi pienimuotoinen kulmaralli vieraiden päässä, joka päättyi viivavetoon. Uronen oli tutusti tekemässä maalinteon tukitoimia kurinalaisesti 2-3 hyökkäysaluemallissa, muttei saanut ohjattua kiekkoa sisään. Jäähyhattutemppunsa hän täydensi puolestaan päätöserän lopussa, mutta koukkaamisjäähy oli hyvä, koska se esti laukauksen 2v1-hyökkäyksestä. Takakarvaamisesta voi siis antaa pisteet eikä rike minusta kovin iso edes ollut, mutta vihellettävissä.

Sapovaliv sentterinä oli tasapaksu. Kakkoserässä hän kertaalleen katkoi yhden vastustajan avauksen pitäen tutusti lapansa jäässä oikeassa paikassa ja selostamokin oli huomioinut hänen karvauskykynsä. D'Amato puolestaan tuhlasi alivoimalla 2v1-tilanteen laukomalla kohti alakulmaa ilman palkintoa. Tasaviisikoin jäi mieleen kakkoserässä yksi tulokseton voimanousu maalille. Mutta joo, tämänkään ketjun kemiat eivät oikein löytyneet missään vaiheessa iltaa.

Nelosketjun yksilöt saivat paljon AV-aikaa. Jones oli sisupussimainen leftin sentteri, jota ei oltu koolla pilattu. Alivoimilla alempana hyökkääjänä 1-1-2:ssa hän sijoittui oikein ja katkoi sen ansiosta parikin poikittaissyöttöä. Cheveldayoff oli silti ketjun paras yksilö varmaankin. Kakkoserässä Cormierin rystypistosta hän pääsi laukomaan suoraluistelusta vasemmalta, mutta rannari jäi silloin kesyksi. Toisin oli päätöserän alussa, kun Swetlikoff vapautti hänet vastaiskuun ja rannelaukaus puolittaisesta läpiajosta upposi takakulmaan tasoittaen pelin 2-2:een. Toisaalta sitten nelosketju oli askissa voittomaalin aikana. Cheveldayoff hävisi laitakahinan eikä sen jälkeen seurannut enää Luneauta, joka liikkui maalin eteen. Sekä Cormier että Chayka tuijottivat maalin takana ollutta kiekkoa ja vastustajia, joten tausta jäi havainnoimatta. Jones sentterinä tai Chelveldayoff vasempana laiturina olisi ehkä voinut pudottaa tukkimaan maalin eteen jäänyttä tilaa, mutta kumpikaan ei niin ajoissa tehnyt. Niinpä Luneau sai rauhassa viimeistellä maalin edestä kiekon sisään, kun Chaykakaan ei saanut katki toimistosta annettua lättyä.

Ykköspakkiparista Chayka oli ylivoimalla oikeassa siivessä, mutta se sopi hänelle yllättävän hyvin. Kiekonkäsittely oli parantunut viime näkemän ja heti ensimmäisellä ylivoimalla hän haki juonikkaasti takatolpalta Sapovalivia pelaajamassan takaa, mutta tämä ei aivan saanut lapaansa väliin. Sedoffin levityksistä kelpasi myös kiskaista pari one-timeria. Kokonaisvaltaisestikin Chayka oli mielestäni avauserän paras puolustaja, mutta voittomaalista on hänellekin annettava pieni miinus. Cormier puolestaan menetti heti alussa kiekon alimpana pelaajana Carlssonille, mutta tämän punnerrus maalille riiston jälkeen ei tuottanut maalia. Toki Cormier ei ollut ainoa, jolla oli vaikeuksia puolustaa Carlssonia, sillä tämä dominoi varsinkin avauserässä Ducksin hyökkäysalueella pysyen kiekossa ihailtavasti. Cormierin luistelu vaikutti menneen vähän eteenpäin ja potkuissa oli enemmän ytyä. Päätykiekkoja hakiessa hän ehti hyvin niihin ensimmäisenä ja siirtää myös yhdellä kosketuksella kiekon ränniin omille paineen alta luotettavasti. Aika paljon Cormier oli kiekossa jäällä ollessaan, muttei tehnyt mitään säväyttäviä ratkaisuja.

Sedoff aloitti hyvin. Avausvaihdossa hän katkaisi kaksi hyökkäystä keskialueella ja levitti sitten rystyllä Ahacille, joka käänsi pelin pystyyn. Oman maalin takana Sedoff sieti hyvin myös painetta ja ehti siirtämään kiekon viereen omille ennen menetystä. Ensimmäisellä ylivoimalla hän puolestaan liikutti kiekkoa sulavasti ja tarjosi vetopaikkoja Chaykalle, mutta lopulta sitten omissa kuitenkin kolisi, kun Pitre pääsi polkemaan hänen ohitseen läpiajoon ja nosti rystyltä kiekon verkkoon. Jotenkin Sedoff jäi telineisiin eikä ennakoinut tarpeeksi hyvin mahdollista vastaiskua siniviivassa. Yhdeksännellä minuutilla Sedoff siirsi taas kulmasta kiekon eteenpäin ajoissa, mutta Brisson ei ollut paikalla jatkamassa limppua keskialueella. Sedoff kuitenkin paikkasi tätä ja nappasi pelivälineen nopeasti takaisin slotissa. Luistelu näytti yhtä kepeältä ja taloudelliselta kuin kolme vuotta sitten livenäkin. Sedoff oli jäällä myös 0-2 maalin aikana, kun Vegasin PAPP murtui. Carlsson sai kiekon vasempaan laitaan ja Sedoff irtosi häntä kohden maalin kulmalta. Hän ei kuitenkaan saanut katki ruotsalaisen tarkkaa poikittaissyöttöä takatolpalle, jonne nousi viimeistelemään oikea pakki Luneau, joka siis teki kaksi identtistä nousua pelin aikana iskien molemmista maalit. Tässä ensimmäisessä maalissa Ahac sitoi puolestaan maalin edessä Nesterenkoa, joten Ducksilla oli syvällä tavallaan 3v2-ylivoima Vegasin pakkiparia vastaan, kun vasempana laiturina hetkellisesti ollut Demek ei vuorostaan seurannut Luneaun nousua. Toki noppavitosessa laiturin tehtävä ei lähtökohtaisesti ole pudota oman maalin kulmalle asti, mutta kun Ahacilla oli jo oma miehensä hoidettava, ihan oikein Demek minusta yritti kurottaa Luneaun perään, mutta oli vain myöhässä sillä kertaa oikeinajoitettua nousua vastaan. Vikman oli voimaton takatolppaputtaukselle.

Kakkoserän lopussa Sedoff puolestaan pärjäsi paremmin Pitrea vastaan ja ohjasi tämän kulmaan suorahyökkäyksessä, mutta kieltämättä ehkä keskikropassa voisi olla vähän enemmän voimaa, jottei hän olisi niin pulassa esim. maalille punnertamisia vastaan. Päätöserässä tuli vuorostaan muutama väläytys hyökkäyspään potentiaalista, kun ensin 49. minuutilla Sapovaliv jätti kiekon hänelle oikeassa laidassa ja Sedoff teki vastaliikkeen syvyyteen. Hän pääsi nousemaan aina maalin kulmalle asti, muttei saanut viimeisteltyä kiekkoa ohi Clangin. Hetkeä myöhemmin puolestaan Sedoffilla oli malttia siniviivassa ja hän löysi lopulta poikittaissyötöllään Hemmerlingin, joka olisi voinut laukoa vasemmalta b-pisteeltä, mutta tämä haki vielä turhaan syöttöä keskelle mailaviidakkoon. Tiivistetysti otteissa oli sekä hyvää että huonoa, mutta sanoisin kokonaisuuden jääneen hieman plussalle AV-maalista huolimatta.

Ahacista jäi parhaiten mieleen hänen AV-pelaamisensa. Twitterissä J. Granger kehui sitä ja olihan Ahac hyvin mm. päätöserässä esim. Carlssonin rannelaukauksen vetolinjalla, mutta yhtä lailla kakkoserästä kirjasin itse muistiin sen, että silloin hän päästi liikaa vetoja/syöttöjä lävitseen eikä sijoittunut optimaalisesti siipipelaajan ratkaisulinjalle. Viimeisessäkin maalissa 3v5-alivoimalla Ahac oli myöhässä peittämässä Mintyukovin one-timeria, joka painui matalana takakulmaan. Minusta Ahacia vaivaa siis yhä sama ongelma kuin osin viime kaudellakin eli puolustavaksi pakiksi hänen AV-pelaamisensa ei ole tarpeeksi rautaista.

Kolmosparissa Flemingin lapateippaus, kropan koostumus, peliasento ja luistelu olivat kuin nuorella Whitecloudilla. Samaa oli sekin, että Fleming laukoi hanakasti viivasta heti paikan saatuaan toimittaen ruokaa maalille. Pidin siitä, kun siellä kerran aina pari pelaajaa oli ohjaamassa tai maskissa. Omalla alueella kuitenkin Fleming oli hieman haparoiva ja mm. 35. minuutilla menetti kiekon maalin takana Sidoroville, joka löysi heti maalin edestä Caulfieldin, mutta Vikman nollasi avopaikan. Mutta joo, kunhan Fleming saa hieman siistittyä ja rauhoitettua pelaamistaan, ehkä hän murtautuu AHL-puolustukseen. Luistelusta kuitenkin pidin, koska siinäkin oli whitecloudmaista taloudellisuutta ja hän pysyi mm. kertaalleen helpohkosti Carlssonin kyydissä suorahyökkäystä puolustaessaan. Cholach puolestaan otti avauserässä ison blokin Nesterenkon siipikutiin. Oman alueen kulmissa kamppailutilanteissa hänellä oli kuitenkin pari kertaa vaikeuksia saada stoppeja ja pysyä luistimilla pystyssä. Puolustavalle puolustajalle se ei ollut hyvä signaali, koska noissa väännöissä hänen pitäisi loistaa eikä toisin päin.

Vegasin paras pelaaja löytyi maalista. Vikman otti monta paraatipelastusta eikä takaiskuista voi häntä syyttää. 23. minuutilla hän oli alivoiman viimeinen lukko täysin vapaaseen kutiin slotista ja tosiaan avauserän lopussa hän nollasi Sidorovin lähietäisyydeltä Hemmerlingin harhasyötön jälkeen. 35. minuutilla tuli puolestaan Flemingin virheen paikkaus, kun Caulfield pysähtyi naaman edestä. Päätöserästä jäi muistiin 3v1-hyökkäys, jossa Zellweger levitti Sidoroville, mutta Vikman liukui todella eleettömästi sivuttain ja imaisi one-timerin syliinsä. Paketti pysyi todella hyvin kasassa. Viivasta lähteneet vedot puolestaan Vikman näki minusta ongelmitta eikä häiriintynyt mahdollisesta maskista. Jos ja kun Saville nostetaan täksi kaudeksi AHL:ään, Vikmanista Ghost Pirates saa pätevän ykkösveskarin ECHL:ään.

Lopuksi vielä linkki Theodoren päivän tapahtumiin pidemmälti läpikäytynä. Autotalli, jossa hän aikoinaan lämi hurjasti kiekkoja, on esitelty videossa erinomaisesti.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Toisen junnupelin rosteri arkkivihollista Sharksia vastaan oli hyvin samanlainen kuin avauspelinkin ja mm. ylivoimaviisikot olivat muuttumattomat. Tappio tuli maalein 1-5:

Guay 47 - Brabenec 12 - Brisson 19
Primeau 57 - Sapovaliv 25 - Hemmerling 63
D'Amato 83 - Demek 13 - Uronen 37
Cheveldayoff 77 - Swetlikoff 42 - Pinard 53

Chayka 5 - Cormier 40
Ahac 44 - Sedoff 15
Fabrizi 54 - Fleming 95

Papirny 68
Vikman 32

YV

Demek
Guay Brabenec Brisson
Cormier

Sapovaliv
Hemmerling Uronen Chayka
Sedoff

AV

Swetlikoff D'Amato
Ahac Chayka

Sapovaliv Cheveldayoff
Sedoff Fleming

Brabenec Hemmerling
Fabrizi Cormier

Hyökkäyksessä Sapovaliv ja Demek vaihtoivat ketjuja sekä Pinard korvasi Jonesin, jolloin Swetlikoff siirtyi laidalta sentteriksi. Puolustuksessa Fabrizi otti Cholachin paikan, joten noinkohan Kärki on taas loukkaantuneena eikä pelaa ollenkaan? Siinä U20-haastajaturnauksessahan häneltä jäi väliin kaksi viimeistä peliä. Onneksi hän on sentään sitoutunut palaamaan Tapparaan ensi kaudeksi, joten ehkä silloin sitten häneltä tulee nähtyä joku matsi kokonaisuudessaan, kun OHL:ää tuskin tulee katsottua, heh.



Havainnot:

Ykkösketjun pojat olivat näkyvämpiä kuin eilen. Brabenec teki avauserässä kaksi katkoa keskialueella. Ensimmäisestä vastaiskusta hän laukoi itse puolustajan jaloista päin Chronaa ja jälkimmäisessä levitti Brissonille, jonka kuti vasemmalta oli tylppä sekin. Tuon parempia tontteja ei avauserässä edes tullut, kun hyökkääminen oli eilistäkin heikompaa eikä ylivoimallakaan kuvio meinannut tulla kuntoon. 18. minuutilla Brisson jatkoi Sedoffin siirtokiekon siniviivan kulmasta vauhtiin Brabenecille, mutta 2v2-hyökkäyksessä ajatukset menivät lopulta ristiin Guayn kanssa. Ykkösketju oli jäällä 0-1 osuman aikana, kun he juoksivat kiekon perässä Sharksin ykköstä Wiesblatt-Bordeleau-Coe vastaan. Lopuksi Guay ei saanut peitetyksi viivakutia tarpeeksi hyvin, vaan se meni hänen lävitseen. Maalin edessä Sedoff kampitti ja boksasi Bordeleaun jään pintaan, mutta niin vain tämä onnistui silti jotenkin ohjaamaan kiekon sisään vaikeasta asennosta.

Toisen erän alussa Brisson väläytti jumppaamaansa luistelua. Hän livahti todella ketterästi oikeasta laidasta hyökkäysalueelle ja laukoi lopuksi rystyltä pienestä kulmasta. Seuraavassa vaihdossa hänelle puolestaan siunaantui maalipaikka keskustaan päätypompusta. Ruuti oli jatkossakin märkää, kun ylivoimalla Brissonin one-timer epäonnistui Guayn tarkasta poikittaissyötöstä. Mutta positiivista oli se, että luisteluun liittyen myös ensimmäiset askeleet olivat tikkaavammat kuin ennen ja niiden turvin BB ehti ensimmäisenä irtokiekkoihin kulmaan ja lisäksi pyörähtämään puolustajien taklauksien alta pois. Päätöserässä puolestaan Guay karvasi pari kertaa kiekon itselleen näppärästi. Ensimmäisellä kerralla tasaviisikoin hän pujahti saippuamaisesti riiston jälkeen maalille saamatta kunnon kutia aikaan, mutta ylivoimalla estettyään purun hän petasi loistavan tontin keskelle Brissonille, mutta Chrona ryösti tämän one-timerin. Päätöskympillä sama toistui, kun Brabenec ja Guay karvasivat kiekon maalin takana ja syöttivät maalin eteen, jossa päivysti Brisson, mutta Chrona otti vielä älyttömämmän kumiukkomaisen pelastuksen Brissonin yhden kosketuksen viimeistelyyn. Positiivista oli se, että Brisson pääsi kuitenkin maalipaikoille ja tässä pelissä luistelu näytti oikeasti viime kautta paremmalta.

Kakkosketjussa Sapovaliv-Hemmerling kaksikko tuhlasi 2v1-tilanteen toisen erän alussa, kun Ben suti ohi poikittaissyötöstä. Matyas väläytti myöhemmin erässä taas kiekotonta pelaamistaan katkaisten avauksen keskialueella. Käännöstä hän syötti laidasta maalin kulmalle Cheveldayoffille, jota murjottiin jäähyn arvoisesti. Eiliseen verrattuna Matyas mursi hyökkäyssiniviivan tänään terävämmällä jalalla ja paremmalla itseluottamuksella. Syöttöpiste Vegasin ainoaan maaliin päätöserässä oli palkinto hyvästä pelistä, kun hän katkaisi vieraiden maalin takana Furlongin pakki-pakkisyötön eikä Pulli ehtinyt enää palata maalin eteen paikkaamaan pakkiparinsa virhettä, vaan Primeau sai viimeistellä rauhassa takakulmaan. Sapovaliv oli yksi illan Vegas-onnistujista ilman muuta.

Uroselle kirjasin plussan intentiseetistä. Hän ei ottanut välivaihtoja ja piti jalat liikkeessä jatkuvasti. 16. minuutilla karvatessa hän vei esim. taklauksen loppuun saakka ja seuraavalla kerralla vastustajan pakki ehkä vähän pelästyi viime kerrasta, kun hän hätäili maalin takana menettäen kiekon Uroselle. Välitön kääntö luukulle meni kuitenkin ohi ketjutoverien lavoista. 25. minuutilla Frischia vastaan Uronen voitti laitakahinan ja pudotti viivaan Cormierille. Sitä seurasi tutusti heti liike toiseksi maskimieheksi, muttei ohjuria. 36. minuutilla Uronen puolestaan nappasi irtokiekon mukaansa 3v2-hyökkäykseen, mutta takapaine vaikeutti liikaa poikittaissyöttöä, joka ei mennyt omien lapaan. 43. minuutilla ylivoimalla hän sai laukauksen aikaan maalille sivuttaisliikkeestä oikeasta ympyrästä, mutta se meni suoraan logoon. Ylivoimahakujen aikana Uronen päivysti sinisen kulmassa, kun Hemmerling oli rightin puolen ylöstuoja Sedoffin jättöjen jälkeen. Olisin halunnut nähdä mieluummin Tuomaksen siinä roolissa, kun tämän siniviivan murtamisvarmuus oli kuitenkin täydellinen Vierumäelläkin. Kertaalleen päätöserässä Uronen toi kiekon kuitenkin ylös ja mursi silläkin kertaa hyökkäyssinisen ongelmitta. Tasaviisikoin mainittavaa kemiaa ei vieläkään löytynyt D'Amaton tai uuden sentterin Demekin kanssa. Tämä ei ollut niin näkyvä kiekollisena kuin eilen, mutta raatoi silti ylös-alas kenttää sitkeästi.

Cheveldayoff katkoi avauserän alussa sinisen alla Mukhamadullinin avauksen ja laukoi nopean kääntökudin. Hän oli nelosketjun pirtein avauserässä ja mahdollisesti tarraamassa sopimukseen tähänastisilla näytöillä. Kakkoserässä hän pääsi hetkeksi Sapovalivin ketjuun D'Amaton paikalle ollen heti survomassa kiekkoa reppuun maalin kulmalta. Matsin jälkimmäinen puolikas kului pimennossa. Pinard puolestaan oli aika pehmeä laitojen lähellä enkä vieläkään keksi, miksi juuri hän sai sopimuksen kehitysleiriltä. Alaketjuihin hän ei ole kovin kaksinen ja kärkiketjuihin fysiikka ei riitä.

Cormier lähetti avauserässä päteviä pitkiä avauksia takasiniselle ja otti kiekollista johtajuutta, mutta laituri oli usein todella yksin ja menetti kiekon melkein heti. Viisikon etäisyydet venyivät liiaksi ja hyökkääminen oli melkoista kuraa. Siksi Vegas sai aikaan vain neljä vetoa avauserään. Päätöserässä Cormier nousi kertaalleen siniviivasta syvyyteen vastaliikkeellä ja petasi maalin kulmalta tekopaikan maalin eteen Brissonille, mutta tämä ei ruuhkasta saanut kunnon kutia aikaan.

Chaykan piikkiin meni 0-2 maali toisen erän alussa. Hän oli ensimmäisenä päätykiekossa kahta karvaajaa vastaan, mutta yhden kosketuksen rännipurun sijaan hän yritti kuljettaa heidän ohitseen jalalla ihmeellisen vartaloharhautuksen jälkeen. Tuloksena oli menetys ja Bordeleau nosti hetken päästä kiekon reppuun pienestä kulmasta. Oikea valinta olisi ollut ohittaa korkea karvaus lyömällä kiekko rumpuun ykkösellä, jolloin Vegas olisi päässyt 4v3-hyökkäykseen. Ottelun puolivälin jälkeen Chayka toki näytti, että hän pystyy nostamaan peliä jalallakin, kun oman alueen aloitusvoitosta hän kuljetti vahvasti keskialueen läpi, pelasi seinän hyökkäyssiniviivan päällä ja jatkoi sitten vielä liikettään maalin eteen ohjaamaan.

Sedoff mailapuolusti hyvin 13. minuutilla, kun maanmies Halttunen yritti laidan puolelta vasturissa punnertaa hänen ohitseen, mutta oikea-aikainen tökkäys irrotti kiekon lavasta. Avausmaalissa tosiaan sitä ennen puolestaan Sedoff kampitti maalin edessä Bordeleaun, mutta silti tämä sai jotenkin ohjattua jään pinnastakin viivatoimituksen reppuun, joten boksaus jäi lopulta puolittaiseksi ja siitä on annettava lievä miinus. Kakkoserän viime sekunneilla Sedoff puolestaan laukoi kahdesti ylivoimalla kiekon ranteella veskarin logoon. Päätöserästä ei jäänyt mitään ihmeellistä mieleen. Ahacin puolustaminen oli ajoittain hieman puolivillaista. Sinällään hän pysyi pelin alla ja miehensä sisäpuolella, mutta erilaiset mailaanlyönnit ja tökkäykset eivät stoppeja tuottaneet ollenkaan matsin alussa. Myöhemmin toki sitten hän onnistui irrottamaan kiekon mm. Halttuselta suorahyökkäystä puolustaessaan, mutta jotenkin alussa Ahac oli hieman unessa.

Fabrizi ensimmäisessä vaihdossaan menetti kiekon oman alueen kulmassa ja seurauksena oli kuti viivasta. Ei otollisin alku siis. 12. minuutillakin kiekko poltti vähän lavassa, kun ensin Vegas oli tutulla 1-2-2:lla saanut houkuteltua vastustajan hyökkääjän ansaan puolustussiniviivalla alanelikon keskelle ja riiston piti miesylivoiman turvin olla vain muodollisuus. Toki se lopulta tapahtui, mutta hermostunut Fabrizi selvästi avauserän näyttöpaikassaan oli. Kakkoserän lopussa puolestaan hän teki oman maalin, kun Halttunen vain heitti rystyltä kiekon vasemmasta laidasta maalille ja yksin maalin edessä ollut Fabrizi onnistui jotenkin ihmeessä ohjaamaan kiekon yläriman alle.

Papirny torjui avauserässä yhden läpiajon, kun Halttunen suoraan jäähyltä tultuaan jatkoi keskialueelta kiekon pystyyn ja Vincent pääsi läpi, mutta Papirny piti längit kiinni. Kakkoserässä vedot tulivat enimmäkseen laidoista ja ne Jordan selvitti Bordeleaun taitavaa viimeistelyä ja Fabrizin omaa maalia lukuun ottamatta. Päätöserän viidennellä minuutilla Papirny haastoi hyvin rightin laukojan ja koppasi vapaan rannarin suoraluistelusta hanskaansa, mutta heti perään 0-4 maali upposi kuitenkin helpohkosti, vaikka maskia oli jonkun verran ja Cardwellin kääntölaukaus viivan tuntumasta lähti häntä seuranneen Sapovalivin jaloista, mutta silti se tuli niin kaukaa, että aikaa reagointiin kyllä oli. Pulli sai ykkössyötön osumaan. Viidennessä maalissa Papirnyn sivuttaisliikkuminen oli puolestaan aika hidasta, vaikka Bordeleaun rystypassi 3v2-hyökkäyksessä olikin hyvin salattu, niin silti ehkä parempi veskari olisi ehtinyt Wiesblattin one-timerin eteen. Flemingkin olisi toki voinut puolustaa tarkemmin, kun hän päätti jättää Wiesblattin auki laitaan ja paineistaa suuremman uhan Bordeleauta keskikaistalla saamatta syöttöä kuitenkaan katki.

Mainitaan lopuksi se, että Lindbom on muuten aloittanut SHL-kauden erinomaisesti. Hän on torjunut Färjestadille kaksi 4-1 voittoa torjuntaprosentilla 95,12%. Toivottavasti sama meno jatkuu. Elättelen jo nyt pientä toivetta valinnasta Karjala-turnaukseen, koska en ole lainkaan varma siitä, että hän pelaisi Ilvestä vastaan CHL:ssä lokakuussa, vaan ehkä se peli on kakkosveskari Lagacen heiniä. Maximehan pelasi silloin Vegasin avauskaudella loukkaantumisten myötä jopa 16 runkosarjapeliä, joten on hauska sattuma, että nyt hänen maalivahtikollegansa on Golden Knightsin varaus Lindbom.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Viimeiseen tulokaspeliin pakka oli räjäytetty sekä ketjujen että pakkiparien osalta. Se ei auttanut, vaan Colorado raapi jatkoaikavoiton maalein 3-4, joten kolmesta matsista saldona oli vaivainen yksi piste mielikuvitussarjataulukkoon:

D'Amato 83 - Sapovaliv 25 - Brisson 19
Guay 47 - Brabenec 12 - Hemmerling 63
Swetlikoff 42 - Demek 13 - Uronen 37
Cheveldayoff 77 - Jones 91 - Pinard 53

Chayka 5 - Sedoff 15
Cholach 52 - Cormier 40
Fabrizi 54 - Fleming 95

Vikman 32
Papirny 68

YV

Sapovaliv
Guay Brabenec Brisson
Cormier

Demek
Hemmerling Uronen D'Amato
Sedoff



Havainnot:

Brisson oli kulmissa vikkelä karistaen vastustajia selästään, joten kesällä eteenpäin mennyt luistelu näkyi tuollaisissakin tilanteessa, mikä oli positiivista ja toivottavaakin, kun viime kaudella hän ei pystynyt luomaan etua hyökkäysalueen 1v1-tilanteissa, mutta tässä pelissä hän hankki heti avausvaihdossa jäähyn vastustajan puolustajalle kiinnipitämisestä ja ylivoimalla petasi kulmasta tekopaikan keskustaan uineelle Brabenecille. Avausmaalissa Brisson puolestaan käynnisti itse vastaiskun ja kuljetti läpi keskialueen ennen syöttöä vasempaan laitaan Sapovaliville. Passi jäi hieman taakse, mutta Matyas otti kiekon taitavasti mukaansa ja sai syötettyä sen takaisin maalin eteen Brissonille, joka viimeisteli läheltä maalin kattoon puolustajan edestä. Erinomaista operointia molemmilta VGK-hyökkääjiltä ahtaassa tilassa.

D'Amato väläytti kakkoserässä karistaen vastustajan oikeassa laidassa ja pedaten avopaikan slottiin vuorostaan liikkuneelle Brissonille, joka jäädytti Petersin hyvin, mutta ei saanut jotenkin kummassa nostettua kiekkoa tyhjään pesään maalin kulmalta. Paikkoja Brissonilla oli siis useampaan kuin yhteenkin osumaan. D'Amato puolestaan pelasi turnauksen parhaan pelinsä päästyään ykkösketjuun.

Guayn avauserää värittivät muutamat pakotetut syötöt vastustajan lapaan, mutta kakkoserässä 4v3-ylivoimalla hän iski 2-0 maalin, kun Sedoff ja Brisson kierrättivät oikean kautta kiekon maalin kulmalle Brabenecille, joka käänsi sen poikittain Guaylle ja tämän rannelaukaus suoraan rytmistä painui etukulmasta sisään ennen kuin maalivahti ehti liukua sivuttain eteen.



Brabenec oli osasyyllinen 2-1 kavennukseen, kun Sandelin kiersi siniviivaan luomaan korkealle 3v2-ylivoiman, jolloin sentterin tulisi ymmärtää jättää hetkeksi keskusta tukkimatta ja nousta itsekin ylemmäs. Brabenec reagoi kuitenkin myöhässä ja liikkui ylemmäs vasta, kun Sandelinille oli jo ehditty pedata one-timerpaikka puolustajien väliin siniviivaan. Niinpä Jakub ei ehtinyt enää kunnolla peittämään kutia, vaan se meni hänen lävitseen eikä maskissa ollut Vikman saanut torjuttua laukausta. Brabenec oli lähellä paikata erheensä myöhemmin, kun hän kilautti keskikaistalta tolppaan Hemmerlingin syötöstä.

11. minuutilla Demek käänsi vastaiskussa vaihtoaitioiden edestä kiekon keskustaan Uroselle, joka karkasi nokikkain veskarin kanssa, mutta rannelaukaus kohti oikeaa alakulmaa ei uponnut, vaan koko kesän perisynti tehottomuus maalipaikoissa vaivasi häntä yhä. Hyvä asia on edelleen se, että Uronen pääsee maalipaikoille, mutta laukominen/viimeistely vaativat työstämistä. Neljä minuuttia ennen toista taukoa Uronen sai vihdoin kuparisen rikki, kun Demek ensin karvasi loistavasti kiekon vasemmassa kulmassa Fairbrotherilta taklaamalla. Tuomas oli unohtunut yksin maalille eikä hän enää toistamiseen missannut Demekin petaamaa avopaikkaa, vaan vei Vegasin 3-2 johtoon. Lyhytviritteisestä laukauksesta saatiin näyte myös aivan kakkoserän lopussa, kun Demek kaapi aloitusvoiton ja kiekko viihtyi Urosen lavassa alle puoli sekuntia, kun tämä jo lähetti sen napakasti veskarin rintapanssariin. Päätöserässä ylivoimalla D'Amato syötti siivestä keskustaan, mutta Urosen toisen kosketuksen laukaus meni ohi vasemmalta.

Toisen erän alussa Uronen puolestaan sieti hyvin pinchauksen ja ahdistettunakin onnistui jatkamaan kiekon b-pistelinjalle vauhtiin Demekille, joka päätti suorahyökkäyksen omaan laukaukseen kuljetuksesta. Myöhemmin Uronen onnistui irrottamaan vastustajan kiekosta omalla alueella laidassa selästä tuuppaamalla, joten operointi puolustusalueella oli aiempia pelejä ammattimaisempaa. Mielestäni Uronen petrasi peli peliltä otteitaan ja mukavaa oli se, että päätöspelissä Demekin kanssa syntyi pientä kemiaa.



Cormier hautoi avauserässä ehkä liikaakin kiekkoa joissain tilanteissa, mutta ainakaan itseluottamusta ei uupunut ja kilauttihan hän lopussa tolppaan noustuaan laidasta keskustaan. Päätöserän lopussa hän puolestaan kuljetti rannikolta rannikolle ja melkein päätti soolonsa osumaan punnerrettuaan oikeasta laidasta maalin eteen kiekkoa vahvasti suojaten. Brissonin tavoin Cormierkin on kyllä saanut luisteluunsa lisää tehoja sitten viime kauden ja se näkyi oikeastaan turnauksen jokaisessa matsissa siten, että hän entistä useammin valitsi kuljettaa itse pidemmän aikaa nopeamman peliä edistävän syötön sijaan.

Sedoff ylivoimamaalin kolmossyötön lisäksi sijoittui alivoimalla hyvin vetolinjoille ja otti eräässäkin alivoimassa kaksi perättäistä blokkia. Se oli hyvä merkki jatkoa ajatellen, koska YV-paikoista on varmasti iso kilpailu, joten riittävän jääajan varmistamiseksi alivoimaosaamistakin olisi hyvä olla. Paineen alla tasaviisikoin en vuotamista havainnut, vaan eräänkin kerrankin kun kiekko hieman jäi Sedoffin jalkoihin puolustussinisellä, hän selvisi pälkähästä pehmeiden käsiensä turvin.

Cholach oli puolustuksen luultavasti isoin pettymys. Hänellä oli useammassa tilanteessa kiire kiekollisena ja se johti menetyksiin tai harhasyöttöihin. Viime vuonna en samanlaisia ongelmia havainnut. 2-1 maaliakin edelsi hänen menetyksensä ja 2-2 tasoituksessa Olaussonin rannelaukaus vasemmasta siivestä painui ohi Cholachin peiton takakulmaan, joten osa-alue, jossa puolustavan pakin edes pitäisi loistaa, ei sekään toiminut. Toivottavasti ukrainalaisen sarjakausi USHL:ssa sujuu paremmin kuin nämä turnauspelit.

Fleming puolusti todella aktiivisesti eteenpäin joka vaihdossa ja otti ajan ja tilan pois mahdollisimman nopeasti painavilla taklauksilla keskialueella. Siinä on sekä hyvät että huonot puolensa, mutta tässä pelissä katkoja tuli useammin kuin että vastus olisi päässyt siirtämään kiekon hänen jättämäänsä tilaan. Päätöserässä hän kiilasi mm. voimalla Olaussonin laitaan puolustussinisellä ja sai sen jälkeen kimppuunsa toisen Avs-pelurin Cutlerin puolustamaan toveriaan, mutta fyysisyyteen vastaaminen ei ollut Joelle ongelma. Fleming oli kuin kala vedessä tässä matsissa kaikkinensa.

Vikman torjui heti avausminuutilla Olaussonin one-timerin Ivanin poikittaissyötöstä jatkaen siitä, mihin hän jäi Anaheimia vastaan. Muutamia muitakin laadukkaita lähitorjuntoja hän avauserässä otti b-pisteiden alapuolelta tulleisiin vetoihin. Takaiskuista en suoranaisesti Vikmania syyttäisi, mutta ehkä parhaana päivänä jokunen maali olisi ollut estettävissä, koska 2-1 maalissa Sandelinin laukaus lähti kuitenkin aika kaukaa, vaikka Brabenec maskia tekikin. 2-2 maalissa Olaussonin kuti tuli ilkeästi Cholachin jaloista painuen takakulmaan, joten sitä tuskin Vikman olisi torjunut unelmailtanakaan eikä myöskään 3-3 tasoitusta, joka tuli päätöserässä pitkällisen YV-pyörityksen päätteeksi, kun Olausson malttoi vielä syöttää maalin vasemmalta kulmalta keskustaan eikä Vikmanin paketti pysynyt enää koossa yhden kosketuksen viimeistelyä vastaan. Voittomaali jatkoajalla puolestaan taisi ottaa Flemingin mailasta kimmokkeen, kun laukaus vasemmasta laidasta melko pienestä kulmasta upposi verkkoon.

Turnauksen kokonaisarvosanat karkeasti jaoteltuna:
++
+ Vikman, Brisson, Sapovaliv, Cormier
+/- Fleming, Chayka, Sedoff, Ahac, Guay, Brabenec, Primeau, Hemmerling, Demek, Uronen, D'Amato, Cheveldayoff, Jones, Pinard, Swetlikoff
- Cholach, Fabrizi, Papirny
--

Vikman oli avausmatsin paras pelaaja. Brisson oli tasaisen hyvä, pääsi paikoille ja osoitti luistelun kehittyneen. Uskoni hänen NHL-uraan palautui rytinällä. Sapovaliv oli kahdessa viimeisessä pelissä selkeästi paras sentteri, vaikka Brabenecilla ja viimeisessä pelissä Demekilläkin oli joitain hyviä hetkiä. Puolustuksesta erottui lähinnä kiekollisuudellaan ja muutamilla pidemmillä soolokuljetuksillaan per peli Cormier, joka oli ehkäpä sitten neljänneksi paras pelaaja. Epäonnistujia olivat selkeimmin Papirny, Cholach ja näytillä ollut Fabrizi. Neutraalista porukasta melkein jokaisella oli yksittäisiä hyviä pelejä, mutta vastineena joissain peleissä he olivat melko pimennossa tai tekivät muutoin huonoja ratkaisuja.
 

Vatanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins, Carolina, Dallas, JYP ja Leijonat
Sedoff ylivoimamaalin kolmossyötön lisäksi sijoittui alivoimalla hyvin vetolinjoille ja otti eräässäkin alivoimassa kaksi perättäistä blokkia. Se oli hyvä merkki jatkoa ajatellen, koska YV-paikoista on varmasti iso kilpailu, joten riittävän jääajan varmistamiseksi alivoimaosaamistakin olisi hyvä olla. Paineen alla tasaviisikoin en vuotamista havainnut, vaan eräänkin kerrankin kun kiekko hieman jäi Sedoffin jalkoihin puolustussinisellä, hän selvisi pälkähästä pehmeiden käsiensä turvin.
Sedoff kun on itselle aivan täysin vieras nimi niin annatko hänelle kuinka suuren potentiaalin mahdolliseen NHL uraan tai edes muutamaan peliin Vegasin miehistössä? Kova tie on ainakin edessä raivattavana.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Sedoff kun on itselle aivan täysin vieras nimi niin annatko hänelle kuinka suuren potentiaalin mahdolliseen NHL uraan tai edes muutamaan peliin Vegasin miehistössä? Kova tie on ainakin edessä raivattavana.
Muutamaan stunttipeliin on varmasti mahdollisuus tulokassopimuksen aikana, kun toissa kaudella mm. Hayes ja Pouliotkin pääsivät pelaamaan pari peliä loukkaantumissumassa. Mutta pidemmällä tähtäimellä suunnilleen samanikäisistä puolustajista hänen edellään hierarkiassa ovat ainakin vielä Korczak, Cormier ja Chayka sekä sitten kolme vuotta vanhempi Pachal, joten tuosta lössistä pitäisi kyetä syrjäyttämään useampi nimi. Toki edustuksen pakisto on jo aika iäkäs ja vain Theodore-Whitecloud-Hague kolmikko pysynee seurassa pidempään, joten kun Pietrangelon sopimus päättyy neljän kauden päästä, puolet tämänhetkisestä pelaavasta kuusikosta lienee viimeistään vaihtunut. Korczakille uskaltaisin korvamerkitä yhden paikan puolustavana puolustajana ja varmaan Cormierkin tulee tilaisuutensa saamaan, mutta miksei esim. seiskapakiksi olisi tilaisuus kasvaa, jos kehitys on suotuisaa, koska nykyisen seiskapakin Huttonin tavoin Sedoffin voi heittää askiin joko kakkosylivoimaan tai kakkosalivoimaan 5v5-pelin lisäksi. Luistelusta NHL-pelit tuskin jäävät kiinni ja sen päälle kelpaa rakentaa muuta pakettia kuntoon. Ajattelin ennen tätä kautta, että Sedoff varmaankin lähetetään alkuun Ghost Piratesiin, mutta kyllä hän aika paljon vastuuta tulokasturnauksessa sai, joten ehkä pelipaikka Silver Knightsista voisi irrota jo nyt syksyllä.

Vegasin pakisto 2026-2027?

Theodore - Korczak
Hague - Whitecloud
Cormier - Pietrangelo
Sedoff/Chayka
 
Viimeksi muokattu:
Mainitaan lopuksi se, että Spartakiin lainattu Morozov on aloittanut kautensa tehokkaasti tehoin 2+5=7. KHL:n pistepörssissä hän löytyy sijalta seitsemän. Harmillista, ettei hän halunnut jäädä vielä täksi kaudeksi Pohjois-Amerikkaan, koska viime kauden lopussa otteissa oli oikein positiivisia merkkejä mahdollisesta läpimurtokaudesta ja jopa ykkössentterin rooli olisi voinut olla otettavissa Silver Knightsissa.

Miten näet Morozovin tulevaisuuden Vegasissa? Onko hän edelleen osa tulevaisuutta, vaikka pakkasi kamansa ja palasi Venäjälle täksi kaudeksi? Sinänsä tuo siirto saattaa osoittautua onnistuneeksi kun pääsee nyt pelaamaan Spartakissa isolla vastuulla ykkössentterinä ja tulostakin tulee.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Miten näet Morozovin tulevaisuuden Vegasissa? Onko hän edelleen osa tulevaisuutta, vaikka pakkasi kamansa ja palasi Venäjälle täksi kaudeksi? Sinänsä tuo siirto saattaa osoittautua onnistuneeksi kun pääsee nyt pelaamaan Spartakissa isolla vastuulla ykkössentterinä ja tulostakin tulee.
En jotenkin usko, että Morozov kovin korkealla seuran mietteissä enää on. Jos hän joskus Pohjois-Amerikkaan palaa, ehkä oikeudet kaupataan eteenpäin jotain varausvuoroa vastaan kuten Gusevin kohdalla. Kyllä Ivanissa edelleen ainesta olisi alaketjujen sentteriksi, kun kohokohtapätkien perusteella luistelu on taas piirun dynaamisempaa kuin ennen eikä hän näytä enää niin flegmaattiselta/kelluvalta kuin vaikkapa vuosi sitten tai SKA:n aikoina. Ja aloituksissa hän on historiallisesti ollut hyvä. Olen iloinen, että tulosta on syntynyt, vaikkakin "väärässä" ympäristössä. Quinneyn ja Rempalin välissä Morozov olisi voinut yhtä lailla pelata menestyksekkäästi, mutta se on jossittelua.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Golden Knights julkaisi harjoitusleiripoppoonsa, jolla se lähtee puolustamaan Stanley Cupia kaudelle 2023-2024. Ensimmäiset julkiset harjoitukset ovat luvassa huomenna. Koko suomalaiskolmikko on mukana, mutta saapa nähdä, että käykö Kärki ollenkaan jäällä vai ei, kun tulokasturnauksessa hän ei pelannut. Jäämme odottamaan @Amerikanihme kertomaa tietoa siitä, sillä olen kuullut luotettavasta lähteestä, että hän on paikan päälle kirjeenvaihtajaksi taas menossa.

Lehnerin nimeä ei listassa näy, joten eiköhän Vegas-ura ole kuopattu. Brissonin lisäksi numeronsa on vaihtanut Miromanov, joka pelaa nykyään 62:lla 42:n sijaan. Aiemmin tosiaan unohtui mainita se, että BB iski heti härskisti kiinni Smithilta vapautuneeseen numeroon, mutta toki hän kysyi siihen luvan veteraaneilta ja Smithilta itseltään. Numero on Brendanille tärkeä siksi, että Toews oli nuorempana hänelle esikuva ja isänsä agenttipuuhien myötä tuttu henkilökohtaisestikin. Numeroa 19 Brisson on käyttänyt aiemmin niin maajoukkueessa kuin Michiganissa, joten sallittakoot tuo vaihto hänelle.


VEGAS GOLDEN KNIGHTS 2023 TRAINING CAMP ROSTER
FORWARDS: Michael Amadio, Ivan Barbashev, Tyler Benson, Jakub Brabenec, Brendan Brisson, William Carrier, Ty Cheveldayoff, Maxime Comtois, Paul Cotter, Adam Cracknell, Daniel D'Amato, Jakub Demek, Pavel Dorofeyev, Jack Eichel, Byron Froese, Robbie Fromm-Delorme, Mason Geertsen, Patrick Guay, Ben Hemmerling, Brett Howden, Jett Jones, William Karlsson, Keegan Kolesar, Jonathan Marchessault, Mason Morelli, Simon Pinard, Mason Primeau, Gage Quinney, Sheldon Rempal, Jonas Rondbjerg, Nicolas Roy, Matyas Sapovaliv, Chandler Stephenson, Mark Stone, Alex Swetlikoff, Tuomas Uronen

DEFENSEMEN: Layton Ahac, Jake Bischoff, Noah Carroll, Daniil Chayka, Lukas Cormier, Joe Fleming, Nicolas Hague, Brandon Hickey, Ben Hutton, Arttu Karki, Kaedan Korczak, Alec Martinez, Dysin Mayo, Brayden McNabb, Daniil Miromanov, Brayden Pachal, Alex Pietrangelo, Christoffer Sedoff, Shea Theodore, Zach Whitecloud

GOALTENDERS: Michael Bullion, Adin Hill, Jordan Papirny, Jiri Patera, Isaiah Saville, Logan Thompson, Jesper Vikman
Tuore uutinen on sekin, että vielä viime kauden alussa Silver Knightsissa kiekkoillut ja toissa kaudella muutaman NHL-pelin pelannut Hayes pelaa tällä kaudella Vaasan Sportissa. Tuo tuli yhtä puskista kuin McCoshenin siirto viime kaudeksi Ässiin. Mielenkiintoista nähdä, että miten Hayes sopeutuu isoon kaukaloon.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Harjoitusleirin avauspäivä painettiin läpi tällaisilla ketjuilla ja pakkipareilla:

Marchessault—Eichel—Barbashev
Howden—Stephenson—Stone
Cotter—Karlsson—Amadio
Carrier—Roy—Kolesar

Dorofeyev—Froese—Comtois
Benson–Quinney—Brisson
Røndbjerg–Brabenec–Rempal
Morelli—Sapovaliv—Hemmerling
Geertsen—Demek—Cracknell
Fromm-Delorme–Primeau–D’Amato
Guay—Swetlikoff—Uronen
Pinard—Jones—Cheveldayoff

Martinez—Pietrangelo
McNabb—Theodore
Hague—Whitecloud
Hutton—Korczak

Cormier–Pachal
Bischoff—Mayo
Chayka—Sedoff
Hickey—Fleming
Kärki—Carroll

Hill
Thompson

Patera
Vikman
Bullion

Cotter on rankingkärki lunastamaan Smithin jättämän paikan Karlssonin ketjusta. Se ei yllättänyt. Korczakin harjoittelemisesta Huttonin kanssa en vetäisi vielä isompia johtopäätöksiä siitä, että kuka on mahdollinen kahdeksas puolustaja, sillä eiköhän Kaedan waivervapaana pelaajana lopulta lähetetä farmiin, jottei Pachalia tarvitse waiveroida.

AHL-tutkapari Quinney-Rempal on puolestaan ainakin alkuun hajotettu eri ketjuihin, koska Gagea näemmä aiotaan peluuttaa sentterinä. Sehän kieltämättä ratkaisisi Silver Knightsin ykkössentteriongelman, nerokasta. Tulokassentteri Brabenecille kokeneen pistelingon Rempalin pelaaminen samassa ketjussa olisi varmasti hyvä juttu. Ja jos ja kun Dorofeyev jää ylös 13. hyökkääjäksi, Morellin voi siirtää farmissa Froesen laituriksi, kun Sapovaliv ja Hemmerling palaavat junnuihin. Pidän myös ajatuksesta, että Benson ruokkisi taitavana syöttäjänä Brissonia. Puolustuksessa Sedoffin pelaaminen Chaykan parina on hyvä merkki, koska tämä on varma AHL-pakki. Hickey ja Fleming ovat lähempänä ECHL-keikkaa juuri nyt.

Muu info McCrimmonin ja Cassidyn presseistä:
- Lehner aloittaa kauden LTIR-listalla melko odotetusti. Virallinen syy oli yhä lonkkaleikkaus
- Miromanov on sivussa vielä pidemmän aikaa johtuen viime kauden päättäneestä vammasta. Hänhän loukkaantui maaliskuussa Calgaryssa farmipelissä vastataklaustilanteessa oman maalin takana, mutten olettanut hänen olevan yhä pelikyvytön. Noh, ainakin se helpottaa päätöksentekoa siten, ettei Pachalia tarvitse waiveroida, vaan hänet voi pitää ylhäällä 23 pelaajan rosterissa
- Ahacia tarkkaillaan päivittäin, mutta hänen pitäisi liittyä pian mukaan
- Patera on virallisesti kolmosveskari
- Comtoisia on seurattu pidempään jo amatööriscouttien toimesta, kun tämä pelasi U20-kisoissa. Organisaatio piti näkemästään myös koronakaudella, jolloin keskinäisiä pelejä Ducksia vastaan oli paljon ja Comtois voitti Anaheimin sisäisen pörssin 33 pisteellä. Cassidy puolestaan mainitsi omassa pressissään sen, että he pitivät siitä, että Comtois ajaa maalille ja tekee suuren osan maaleistaan b-pisteiden alapuolelta
- Cassidy uhosi, että kumpikaan maalivahti ei tule pelaamaan 60 matsia ellei jotain hullua tapahdu. Sisäinen kilpailu saa kuulemma päättää sen, että kumpi pelaa hieman enemmän kuin toinen
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Kauden 2023-2024 ensimmäinen harjoituspeli oli yöllä San Josessa:

Cotter-Howden-Comtois
Barbashev-Froese-Dorofeyev
Benson-Quinney-Brisson
Geertsen-Demek-Cracknell

McNabb - Theodore
Bischoff - Mayo
Chayka - Sedoff

Patera
Vikman

YV

Froese
Howden Barbashev Dorofeyev
Theodore

Quinney/Cracknell
Cotter Comtois Brisson
Sedoff

Heräsin itsestään neljän aikoihin, joten avasin striimin kahden viimeisen erän ajaksi. Ohessa ovat huomiot 5-2 tappioon päättyneestä ottelusta:

Avauserän jälkeen peli oli 4-1. Kelasin koosteesta nuo Sharksin maalit. Avausmaali näki päivänvalon jo avausvaihdossa. Hertl kiersi siniviivaan luomaan pakkien kanssa 3v2-ylivoiman Comtoisia ja Cotteria vastaan. Comtois liikkui paineistamaan Hertlia, jolloin tämä syötti viereen Thrunille eikä Comtois sitten enää ennättänyt ajoissa vetolinjalle blokkaamaan kutia. Howdeninkaan sijoittuminen sentterinä ei ihan nappiin mennyt. Maalin edessä Patera oli maskissa, kun McNabb ei ehtinyt siirtää Zadinaa sivuun. 2-0 maali oli puolestaan kauniisti sahattu YV-kihaus. Tuolla kertaa Comtois oli ajoissa Thrunin vetolinjalla, joten tämä käänsi vielä oikeaan siipeen Hertlille. Puolustajien tehtävä on blokata siipivedot, mutta Bischoff oli myöhässä oltuaan sitomassa maalineduspelaajaa, kun Mayo sekunteja aiemmin peitti vasemman siiven laukausuhan eikä Paterakaan enää one-timerin tielle ehtinyt. Periaatteessa tuo oli siis Bischoffin maali enimmäkseen, mutta kun Sharks pyöräytti kiekon niin nopeasti takakolmionsa kautta painottomalle puolelle takaisin Hertlille, alivoimanelikon puolustaminen vaikeutui isosti, joten en soimaa Bischoffia siitä, ettei hän ehtinyt ajoissa blokkaamaan vetoa. Hienosti tehty maali kotijoukkueelta. 3-0 maalissa puolestaan Vegas hidasti kohtalaisesti vastaiskun ja 4v3-tilanne muuttui 4v4:ksi, mutta Demek meni samaan mieheen Chaykan kanssa eikä huomannut painottoman puolen Toddia, joka sai rauhassa viimeistellä maalin edestä, kun muut hyökkääjät sitoivat liikkeillään Geertsenin ja Sedoffin mukaansa. Oman alueen täyttö ja kommunikointi pettivät siis. 4-1 osumassa puolestaan Cracknell yksinkertaisesti ei saanut blokatuksi Thrunin viivakutia.

Sitten varsinaisiin pelaajamerkintöihin. Aloitetaan Sedoffin VGK-debyytistä, joka oli minusta silmätestin perusteella melko vahva ja hän nosti osakkeitaan lisää sisäisessä hierarkiassa. 25. minuutilla Sharks laukoi viivasta ja Sedoff boksasi hyvin miehensä, mutta Chayka hukkasi G. Smithin, joka pelasi keväällä lainalla HSK:ssa. Pateran torjunta maalin kulmalta esti 5-1 lukemat. Seuraavassa vaihdossa Chayka ja Sedoff kuitenkin olivat jäällä 5-1 maalin aikana. Chayka yritti pakki-pakkisyöttöä maalin takana, mutta Duclair katkaisi sen. Sedoff kuitenkin oli hereillä ja tuuppasi tämän välittömästi irti kiekosta maalin takana. Sitten hän siirsi kiekon sinisen kulmaan kohti Brissonia, mutta tämä ei saanut jatkettua kiekkoa keskialueelle, kun Barabanov pinchasi vastaan. Vastaavia ongelmia Brissonilla oli jokusen kerran junnuturnauksessa viime viikolla. Barabanov puolestaan tarjoili poikittaissyötön takatolpalle uineelle Burroughsille, joka ohitti varmasti Pateran. Ducksin junnut tekivät samanlaisia takatolppamaaleja pari kappaletta, joten Vegasin noppavitosta vastaan vastustajat ovat löytämässä yhden lisälääkkeen eli puolustajien rohkeat nousut maalin kulmalle. Jos Vegasin laiturit eivät nousuja seuraa, vastustajat saavat aina 3v2-ylivoimatilanteen syvyyteen aikaiseksi. Comtois oli askeleen perässä ja omissa kolisi välittömästi.

35. minuutilla Sedoff pelasi yhden vaihdon Mayon parina ja avasi hyvin oman alueen kulmasta ohi iholla olleen karvaajan sentterin lapaan keskelle. Toki lapaan syöttäminen on minimivaatimus tällä tasolla, mutta oli kuitenkin hyvä nähdä se, ettei hän sortunut harhasyöttöön ahdistettuna. Vegas eteni suorahyökkäämällä hyökkäysalueelle, mutta Bensonin kuti kaukaa kilpistyi blokkiin. Sedoff liukui perässä siniviivaan ja sai kiekon itselleen pian. Hän levitti Mayolle, jonka tarkka syöttö löysi takatolpalta muistaakseni uudelleen Bensonin, mutta tämä oli niin pienessä kulmassa, että Kähkönen sulki vaivatta etukulman. Kakkosylivoima-aikaakin Sedoff sai tulokasturnauksen tavoin, joten se kyllä viittaisi siihen, ettei hän ole ECHL:ään lähdössä, vaan päässee aloittamaan kauden Silver Knightsissa, kun vastuuta on tullut mukavasti. Toisen erän lopussa ylivoimalla hän levitti kertaalleen oikeaan siipeen Brissonille, joka laukoi ranteella logoon. Päätöserän alussa Sedoff liikutti kiekon nopeasti puolestaan Comtoisille vasemmalle eikä vuotanut mailapainetta vastaan siniviivassa, vaan kiekonkäsittely oli vaivattoman näköistä.

Pientä kritiikkiä Sedoffille voi antaa suorahyökkäyspuolustamisesta. Vartti ennen loppua mieleen jäi tilanne, jossa Vegas käytti tuttua 1-2-2/1-4 karvausta keskialueella. Barabanov puski yksin neljää vastaan, mutta pääsi oikeasta laidasta sisään, kun Sedoff peruutti liiaksi ja jätti etäisyyttä turhan paljon. Pysäytys jäi tekemättä kiilaamalla. Niinpä Barabanov pysyi kiekossa ja vaikka Sharks haki vielä uudelleen vauhtia keskialueelta Barabanovin palautettua kiekon sinne, Sedoff ei päässyt vaihtoon, kun vastustaja oli kiekossa kiinni. San Josen viisikko vyöryi uudelleen sisään eikä kulmarallin aikana Sedoff jaksanut enää väsyneenä kamppailla terävästi irtokiekoista, vaan vastustaja voitti ne maalin takana itselleen. Jos Sedoff olisi puolustanut alkuperäisen sisäänviennin tarkemmin, Vegas olisi napannut kiekon ja hän päässyt vaihtoon ajoissa. Päätöskympillä toki sitten Sedoff paikkasi aiemman heikon vaihtonsa ja mm. luki hyvin painottoman puolen dumppauksen ehtien sinne ensimmäisenä. Sitä seurasi yhden kosketuksen passi maalin taakse Chaykalle, joka avasi pystyyn, joten paineen alla operointi oli taas vahvaa, kun hän vain ehti kiekolle ensimmäisenä. Harjoituspelitemmossa Sedoff pysyi siis ongelmitta mukana. 55. minuutillakin hän teki oikean valinnan haettuaan päätykiekkoa. Hän tökkäsi sen yhdellä kosketuksella laidan kautta viereen omille ja siten kärkikarvaaja tuli ohitetuksi. Hyvät kiekonkäsittelykyvyt tulivat ilmi tuossakin pehmeässä siirrossa. Ja sama vaihto kruunautui vielä onnistuneeseen stoppiin omalla sinisellä, jonka jälkeen Howden otti irtokiekon ja volttasi vastaiskuun. Cracknellin vasemman laidan jätöstä hän kiskaisi lämärin lujaa yli maalin.

Theodoren pitkät avaukset napsuivat tutusti hyökkääjien lapoihin puhkoen Sharksin karvauksen ja luoden useita ylivoimahyökkäyksiä. Muun muassa Demek pääsi laukomaan vasemmasta laidasta suoraluistelusta syliin ja eräästä 3v2-hyökkäyksestä syntyi lopulta vetopaikka Bensonin poikittaissyötöstä Brissonille. McNabbin yksi päätöserän avaus johti myös 3v2/2v1-tilanteeseen, jossa ykkösketjusta Howden taisi punnertaa maalille oikean kautta tuloksetta. Pelitavallisesti erona oli viime kauteen ehkä se, että keskialueen uudelleenryhmittymisissä Vegasin puolustajat käänsivät heti pystyyn takasiniselle eivätkä rytmittäneet peliä ensin yhdellä pakki-pakkisyötöllä edestakaisin toisilleen. Mutta sitä, että onko Cassidy oikeasti nopeuttanut peliä hieman lisää, pitää tarkkailla paremmin tulevissa peleissä. Muutoin pelitapa pelin eri vaiheissa näytti suhteellisen samalta kuin viime kaudella.

Dorofeyev pysyi kiekossa hyökkäysalueella syvyydessä hyvin ja oli kaksinkamppailuissakin aiempaa sitkeämpi. Vegasin avausmaalissakin hän tarjosi leivoksen maalin takaa yhdellä kosketuksella Barbasheville luukulle Mayon rännisiirtokiekosta. Mailapuolustaminen vaikutti myös menneen eteenpäin, kun hän teki parikin riistoa 1-2-2:lla karvatessa keskimmäisessä tasossa. Barbashev oli puolestaan kala vedessä slotissa ylivoimalla. Hän tehnee pisteitä siltä tontilta kivasti kauden aikana kakkosylivoimassa. Päätöserässä hän muun muassa käänsi keskeltä kiekon taitavasti vielä oikeaan siipeen Dorofeyeville, joka laukoi Kaapon räpylään sekä pari kertaa Ivan itse pääsi tinttaamaan AV-neliön keskeltä yhdellä kosketuksella yli maalin. Froesesta jäi muistiin vuorostaan se, että hän suojasi kiekkoa ihan OK hyökkäysalueella hankkien siten yhden ylivoimankin, mutta jalkanopeus ei vain tahdo riittää NHL-tempoon, kun sentterinä pitäisi raastaa kenttää ylös-alas. Ei hän huono ollut ja rytmitti ajoittain peliä riittävästi, mutta jokin hänessä silti tökki.

5-2 maalissa ykkösketjusta Howden jatkokarvasi hyvin Chaykan dumppauksen jälkeen, joten hyökkäysalueen puolustuspelaaminen vaikuttaa edelleen olevan yksi vahvuuksista ja tuottavan maaleja kuten playoffeissa. Howdenin karvauksen jälkeen Cotterin blokattu kuti päätyi siniviivaan ehtineelle Chaykalle, joka sai rannelaukauksensa ohi Sharks-pelaajien perille asti ja maalille kurvannut Howden taisi ohjata sen sisään. Tässäkin maalissa tukitoimet olivat kunnossa eli väh. kaksi pelaajaa oli hämmentämässä maalin edessä ja toki Sharksin pelaajat tekivät vielä lisämaskia Kähköselle.

Comtois meni hetkeksi rikki kakkoserän lopussa Burroughsin lonkkataklauksesta, kun hän dumppasi kiekon syvään hyökkäyssiniseltä ja yritti sitten itse kiertää perään, mutta tämä sulki oven tylysti. Heti perään ylivoimalla Comtois oli kuitenkin jo askissa. Päätöserässä hän hankki toisenkin ylivoiman. Muuten Max ei pahemmin väläytellyt vielä niiden kahden erän aikana, kun matsia katsoin.

Brisson ei vielä löytänyt mitään maagista kemiaa Bensonin ja Quinneyn kanssa. Paras maalipaikka oli ylivoimalla suorahyökkäyksestä, kun Cracknellin poikittaissyöttö löysi hänet vasemmasta laidasta, mutta rannelaukaus yläkaarelta oli marja Kähköselle. Hyökkäysalueella Brisson oli kuitenkin ihan hyvä laidoissa ja ketteryys on tosiaan parantanut eikä hän liimaannu niin helposti laitaan, kun ensimmäisissä potkuissa on räjähtävyyttä lisää. Bensonin jalkanopeus sen sijaan vaikutti yllättävän hitaalta muutamissa tilanteissa, joten en ole tämän pelin jälkeen varma siitä, että onko hän oikea mies pelaamaan Quinneyn ja Brissonin kanssa.

Vikmanin oli suunniteltu pelaavan päätöserän ja niin tapahtuikin. Eipä häntä juuri testattu, kun avauskymppiin Sharks taisi laukoa vain kahdesti. Viimeiset neljä minuuttia hän istui vaihdossa, kun VGK haki kavennusta kahden miehen ylivoimalla ja sitten kuudella viittä vastaan. Pateraa ei puolestaan voi oikein takaiskuista syyttää. Toki Thrunin rannelaukauksista varmaan toisen hän olisi voinut torjua ja taistella tiensä maskin takaa pois. Vaikea matsi kaikkinensa tsekkiveskarille. Smithin nollaaminen maalin kulmalta kakkoserän alkupuolella oli ehkä paras pysäytys.

Loppukevennyksenä todettakoot se, että Martinez on ainakin palannut kesälaitumelta hyvillä mielin, koska sen verran hauskaa hänellä oli kertoessaan toimittajille tarkemmin päivästään pokaalin kanssa:



 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Terveiset Golden Knightsin Training Campilta!

Tässä nyt sitten luvattua tarinointia Vegas Golden Knightsin Training Campilta, päiviltä 1-3, eli syyskuun 21. - 23.

Ensin vähän taustaa. Tarkoituksenamme vaimon kanssa oli lähteä kohti Vegasia alkuiltapäivästä keskiviikkona 20.9., mutta kuinkas kävikään. Vaimoni lääkkeenkuljetusfirma lähetti hänet jollekin oudolle weppisivulle, jolloin hänen tietokoneensa hakkeroitiin ja siinä sytäkässä sitten meni vähän yksityisiä tietojakin hakkeriporukalle. Joten lähtömme myöhästyi muutamalla tunnilla.

Olin nyt kerrankin päättänyt ottaa Teslan (Model 3) vuokra-autoksi, kun niitä niin kovasti tuputetaan täällä. No, pysähdyttyämme tutulla Barstowin ruokailupaikalla jatkoimme Teslan latausasemalle, ja eikö Tesla letkuun päästyään näyttänytkin tyhjän renkaan ongelmaa. Ja toden totta, oikea takarengas oli lättynä maassa. No siitä sitten soittamaan vuokra-autoyhtiön emergency apuun ja pitkien keskustelujen ja odotuksen jälkeen keskelle autiomaata ilmestyi vihdoin hinausauto. Tesla sen kyytiin ja hinausautolla kohti Vegasia. Siellä perillä lentoasemalla uusi auto alle, ja lopulta pääsimme perille vaimoni veljen loma-asunnolle kolmen jälkeen aamuyöstä. No, parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Aamulla nousimme skarppeina aikaisin ja pääsimme harjoitushallille, joka ei kovin kaukana onneksi ollut Summerlinissa, Las Vegasissa, kaksi minuuttia yli yhdeksän aamulla. Siellä jo Vegasin ensimmäinen treiniporukka luisteli ympäri kaukaloa. Otimme tutut paikkamme hallin eteläpuolelta, jossa lähinnä prospektit harjoittelivat, ja aloimme seuraamaan tapahtumia. Kaukalossa olivat mukana Arttu Kärki ja Tuomas Uronen. Mukana oli myös Ritareiden kakkos- ja nelosketjut (sori @Salming) eli Stoner-Stephenson-Howden ja Carrier-Roy-Kolesar.

Ritarit oli jaettu kolmeen ryhmään. Ensimmäinen harjoitteli kello 9 aamulla alkaen, toinen porukka kello 11.30 aamulla alkaen ja kolmas sitten kello 14 iltapäivällä. Jokaisessa ryhmässä oli NHL-miehiä, AHL-miehiä ja sitten prospecteja. Olimme varautuneet yleisöryntäykseen, mutta eihän sellaista sitten siellä ollut, katsojia oli varmaan parikymmentä paikalla, sekä Vegasin scouttiporukka taas selkämme takana. Pääsin juttelemaan Bob Lowesin kanssa (assistant director of player personnel) useamman kertaa. Aluksi hän oli mukava (paitsi että paljastui, että hän valehteli minulle pari kertaa, ehkä kysymykseni olivat liian tyhmiä) ja tuli jopa ensimmäisen päivän lopussa juttelemaan meidän kanssamme (eikä päinvastoin). Jatkossa hän vaikutti sitten vähän vähemmän halukkaalta juttelemaan kanssamme, ja viimeisenä päivänä ei enää edes katsonut meitä kohti kun yritimme tervehtiä. Tiedä sitten mikä sen aiheutti.

Harjoituksissa oli aluksi aika totinen meno päällä, mutta kolmantena päivänä tunnelma jo vähän vapautui ja pelaajat pilailivat toistensa kanssa ja pitivät hauskaa jäällä, varsinkin virallisen harjoitteluosuuden loputtua. Sitä oli hauska katsella. Loppureissumme menikin sitten kommelluksitta, mitä nyt emme saaneet lämmintä vettä tulemaan suihkusta, mutta se oli pientä se.

Tässä nyt sitten tuttuun tyyliin pelaaja-arvioinnit, mitä nyt satun vielä muistamaan.

Maalivahdit:

1 Michael Bullion: Oli mielestäni parempi kuin esim. Patera. Skarpin näköistä työskentelyä, eikä uinut lammikossa niin kuin jotkut muut (vrt. Thompson).

33 Adin Hill: Aloitti taas räpiköiden, mutta paransi sitten. Iso ruho varusteineen peittää suuren osan verkosta.

68 Jordan Papirny: Ensimmäisenä päivänä seula, mutta paransi sitten sen jälkeen. Ei ollut kuitenkaan maalivahtien parhaimmistoa.

30 Jiri Patera: Huono alku myös, mutta skarppasi sitten ja näytti loppua kohden jo ehkä AHL-tason maalivahdilta.

31 Isaiah Saville: Ei näkynyt mustaa miestä kaukalossa.

36 Logan Thompson: On sitä vaan hauska katsella, mutta totuuden nimissä ei saanut kiekkoja kiinni niin kun olisi pitänyt saada. Ylipelaa joka tilanteen. Veikkaan, että jos maalivahdit pysyvät terveinä, ja kumpikaan ei täysin romahda, Hill pelaa 65% prosenttia peleistä, ja Thompson sitten loput.

32 Jesper Vikman: Tykkäsin taaskin. Ottaa kiinni ne kiekot kuin pitääkin, ja yrittää lopuissakin tilanteissa kaikkensa. Tekniikka kaunista.

Puolustajat:

44 Layton Ahac: Ei ollut mukana harjoituksissa.

45 Jake Bischoff: Pätevä AHL-tason jyrä, joka varmaan pystyisi muutaman NHL-pelinkin vetämään. Ei mitään erityisen hohdokasta, mutta tasaisen varmaa työskentelyä.

74 Noah Carroll: Oh Carol, I am but a fool...menee Neil Sedakan laulu. Aika peruspakki, mutta ei mikään toivoton tapauskaan.

5 Daniil Chayka: Sanoisin köyhän miehen Whitecloud. Ulottuvuudellaan kronkkii kiekon itselleen hyökkääjiltä. Hyökkäyssuuntaan ei avaussyötön jälkeen mitään annettavaa, mutta tykkäsin kuitenkin hänen pelistään.

40 Lukas Cormier: Vähän ehkä kehitys junnaa paikallaan. Nätti se avaussyöttö, mutta lyhyt pituus vaikeuttaa puolustuspelaamista, eikä lämärikään taida olla ihan Al Iafraten kova.

95 Joe Fleming: Positiivinen esitys, mutta ei nyt mikään suuri ihmeiden tekijä. Potentiaalia on parempaankin.

4 Mason Geertsen: Rauhallinen peruspakki. Ehkä voi käyttää jossain AHL:ssa tai ECHL:ssä, ei sen enempää.

14 Nicolas Hague: Ei esittänyt mitään ihmeellistä näissä harjoituksissa. Liikkeessä ja kömpelyydessä on vielä ongelmia, mutta iso koko auttaa monella tavalla.

41 Brandon Hickey: No nyt tuli hiki tai fritsu. Perusrauhallinen pakki, jonka luulisi pystyvän vielä AHL-tasolla pelaamaan.

17 Ben Hutton: En usko, että mitään NHL-läpimurtoa on tulossa. Tarpeeksi älykäs kuitenkin paikatakseen loukkaantumisia.

25 Arttu Kärki: Arttu oli mukana ensimmäisen harjoituksen ensimmäisen puoliajan, ja pysyi mielestäni ihan kohtalaisen mukavasti vauhdissa ja harjoitteissa mukana. Sitten hän luisteli pukukoppiin ja sen jälkeen häntä ei enää näkynyt. Bob Lowesin mukaan Kärjellä on jotain flunssan tapaista sairautta, tiedä sitten oliko tuo totta puhetta vai ei.

6 Kaedan Korczak: En kyllä näe tässä kaverissa edelleenkään mitään ihmeellistä. Hyökkäyssuuntaan ei mitään annettavaa, iso koko auttaa puolustuksessa, mutta ei mitenkään pistänyt silmään erityisesti. Ottaisin Chaykan mieluummin joukkueeseeni.

23 Alec Martinez: Smart Alec oli teräväpäinen. NHL-tasolla edelleen, tiedä sitten miten kauan jaksaa.

65 Dysin Mayo: Ei huono esitys häneltäkään. Laittoi kiekkoa liikkeelle mukavasti.

3 Brayden McNabb: Eiköhän Braydenkin vielä jaksa NHL-tasolla muutaman kauden. Vahva esitys.

62 Daniil Miromanov: Ei näkynyt, ei ollut mukana.

94 Brayden Pachal: Jäi kyllä aika hämäräksi hänen taitonsa. Täysin perusesitys.

7 Alex Pietrangelo: Säheltää ja yrittää vähän liikaa. Ei saisi mielestäni yrittää laukoa kiekkoa maaliin, kun ei siihen kuitenkaan osu. Välillä wow-suorituksia, välillä taas turhauttavaa pelaamista.

15 Christoffer Sedoff: Carrollin tapainen puolustaja. Hyviä avauksia, ei paljon muuta.

27 Shea Theodore: Varmaa työskentelyä, ei esittänyt mitään häikäisevää, mutta ei pettänytkään.

2 Zach Whitecloud: Ekan päivän jälkeen ajattelin, että tässä on tämän vuoden harjoitusleirin paras pelaaja. Otti kiekon pois jokaiselta hyökkääjältä ihailtavasti. Sijoittuu loistavasti hajoittaakseen vastustajan ryntäilyt. Hyökkäyspäähän päin olisi parantamista kuitenkin, ei mikään uusi Bobby Orr.
 
Viimeksi muokattu:

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Tarinointi Vegasin harjoitusleiriltä jatkuu tässä viestissä...

Hyökkääjät:

22 Michael Amadio: Amado Mio. Hyvältä näyttää. Hienoja maaleja. Jonkinlaista kemiaa Cotterin kanssa?

49 Ivan Barbashev: Ivan oli vedossa. Hienoja maaleja, kovaa luistelua, hyvää yritystä. Pidin kaikin puolin.

67 Tyler Benson: Potentiaalia tässä miehessä on. Voisiko tulla vielä NHL-pelaajaksikin? Älyä ja vauhtia on, pelaa hyvin yhteen muiden kanssa. Pidin.

12 Jakub Brabenec: Yritin miestä löytää, mutta ei häneltä kyllä oikein mikään harjoite onnistunut. Aika pettymys.

19 Brendan Brisson: Tykkään. One-timer puhuu, mutta jotakin vielä puuttuu. Kova on hinku, mutta ehkä pitäisi olla vähän rauhallisempi ja älykkäämpi.

28 William Carrier: Ihan hyvä perusesitys. Treeneissä aluksi Royn ja Kolesarin vierellä, sitten vaihdettiin Stephensonin ja Stonen vierelle Howdenin kanssa päittään. En nähnyt mitään parannusta peliin tuolla vaihdoksella kummaltakaan.

77 Ty Cheveldayoff: Jonesin kaveri. Hauskuttelivat yhdessä varsinaisten harjoitusten loputtua. En kuitenkaan nähnyt mitään onnistumisia harjoituksissa.

88 Maxime Comtois: Pusi-2, kuten häntä vaimon kanssa kutsumme (Anaheimissa Rickard Rakellilla oli isot törröhuulet, sitten tuli Comtois joka on melkein identtisen näköinen Pusin eli Rakellin kanssa). Ei kyllä mielestäni näyttänyt yhtään mitään, oli selvästi Cotteria ja Dorofeyevia huonompi oikeastaan kaikessa, jos nämä kolme nyt kerta kilpailevat samasta paikasta. Ken Boehlken kanssa juttelin, ja hän tykkäsi Comtoisista yli kaiken ja oli aika varma, että Comtois voittaa tämän paikan. Kai Ken sitten on nähnyt niin paljon enemmän pelejä kuin minä, että tietää paremmin.

42 Paul Cotter: Halusin Cotterin onnistuvan, mutta aika tasapäisesti vetivät Dorofeyevin kanssa. Cotter aloitti Karlssonin ketjussa, mutta toisena päivänä siinä ketjussa olikin sitten Dorofeyev. Saas nähdä, kumpi tämän taiston voittaa, vai onko tosiaan musta hevonen Comtois sitten voittaja. Ei ainakaan mitään vihoja näkynyt pelaajien kesken, vaan yhdessä jäivät Cotteri ja Comtois lämimään ja syöttelemään harjoitusten loputtua.

24 Adam Cracknell: Bob Lowesin suosikkipoika. Kovasti kuulemma kehittynyt. Minulla ei ollut oikein vertauskohtaa. Väläytti taitojaan pari kertaa syötöillä ja maaleilla, siinäpä se.

84 Daniel D'Amato: Paha poika viime vuodelta. Tykkään edelleen. Minusta pitäisi kokeilla enemmän AHL-tasolla. NHL:ään on pitkä matka, mutta tällaista itsekästä pelaajaakin tarvitaan.

13 Jakub Demek: Tahdoin pitää Demekistä, mutta ei hän antanut siihen vaan mitään aihetta. Ei mitään sykähdyttävää tässä kaverissa.

16 Pavel Dorofeyev: Rinta rinnan vieressä tasoissa siis Cotterin kanssa. Välillä hienoja onnistumisia, välillä epäonnistumisia. Katsotaan miten käy. Kehittynyt mielestäni viime vuodesta selvästi.

9 Jack Eichel: Kentän herra ja hidalgo. Pois tieltä risut ja männynkävyt. Olisiko tässä ensimmäinen Vegasin sadan pisteen mies? Taitoa on vaikka kuinka ja vauhtia. Wow!

51 Byron Froese: Välillä antoi toiveita, mutta mitään hyvää loppuvaikutelmaa ei jäänyt. Kiekko ei vaan pysy mukana.

89 Robbie Fromm-Delorme: Pisin nimi vissiin harjoitusleirillä. Jonkun maalin teki, mutta ei vakuuttanut kyllä minua.

47 Patrick Guay: Pikku vipeltäjä, mutta ei mitään oikein saanut aikaiseksi. Pieni koko haittaa myös.

63 Ben Hemmerling: Pidin todella paljon. Energiaa ja virtaa ja vauhtia riittää ja välillä laukoo maalejakin. Potentiaalia on, miten pitkälle?

21 Brett Howden: Kuten yllä sanoin, vaihdettiin Royn ja Kolesarin ketjuun. Ei se kiekko vaan oikein pysy mukana vauhdissa. En ollut oikein vakuuttunut Brettin otteista.

91 Jett Jones: Vauhdikas isohko kaveri, joten siitä plussa. Viimeistely sitten uupuu.

71 William Karlsson: Wild Bill oli hyvässä vireessä pari päivää, verkkokin soi ihan kiitettävästi tällä kertaa. Ei jostain syystä harjoitellut sitten enää kolmantena päivänä. Hyvältä näyttää.

55 Keegan Kolesar: Ehdoton plussa Keeganille. Olisiko nyt NHL-läpimurron aika? Vauhtia ja taitoakin on, ja kun siihen yhdistetään se pieni "nastiness", niin tässä on todella kovan pelaajan ainekset.

81 Jonathan Marchessault: Ensimmäisenä päivänä suu kävi, toisena murjotti, ja kolmantena sitten jotakin näiden välistä. Thompson ainakin yritti häntä ärsyttää. Ei ollut yhtä vakuuttava esitys kuin viime vuonna.

11 Mason Morelli: Yritystä on, tulosta ei. Ei jatkoon.

53 Simon Pinard: Sama kuin edellinen. Näkymätön.

57 Mason Primeau: Pitkä hujoppi, jolla koordinaatiovaikeuksia pitää kiekkoa hallussa. Ei hyvä.

72 Gage Quinney: Varma AHL-sarjajyrä. Enempään eivät taida rahkeet riittää.

56 Sheldon Rempal: Vakuutti minut. Vauhdikas esitys, älyä on ja kiekko pysyy mukana. Maalinteon puute voi olla se ainoa puute.

46 Jonas Rondbjerg: Suuri pettymys. Kehityskäyrä osoittaa vahvasti alaspäin. Ei tahtonut saada maalia mistään. Kulkeeko takaisin Tanskaan tai muihin alasarjoihin pian Rondbjergin tie?

10 Nicolas Roy: Ruaaa...vahva esitys, joskaan ei ihan yhtä vahva kuin Kolesarin. Mutta ei syytä huoleen, Roy on Roy.

26 Matyas Sapovaliv: Tuo omintakeinen kömpelö luistelutyyli saa hänet näyttämään hitaalta. Älyä on, mutta ei se yksin riitä.

20 Chandler Stephenson: Vakuuttava esitys. Chandler jatkaa huipputasolla ja kilpaillee Eichelin ja Stonen kanssa parhaimman Vegas-hyökkääjän tittelistä. Verkko soi.

61 Mark Stone: Otti aika iisisti, mutta näytti kiekkoälynsä ja kleptomaniansa. Toivottavasti pysyy terveenä.

42 Alex Swetlikoff: Näitä "kova yritys, muttei mitään tulosta" miehiä. En nähnyt kuin väläytyksiä potentiaalista.

37 Tuomas Uronen: En ollut tajunnut, kuinka pienikokoinen Uronen on. Se aiheuttaa ongelmia varsinkin NHL-miesten kanssa. Ei pysynyt vauhdissa mukana tai kiekko ei pysynyt mukana oikein millään. Valtavasti on Urosella parannettavaa, että pääsisi edes AHL-tasolle.
 
Viimeksi muokattu:

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Toisessa harjoituspelissä Vegas hävisi Coloradolle 3-2 tällä rosterilla:

Carrier - Roy - Kolesar
Cotter - Amadio - D'Amato
Rondbjerg - Brabenec - Rempal
Morelli - Sapovaliv - Hemmerling

Hague - Whitecloud
Hutton - Korczak
Cormier - Pachal

Thompson
Patera

YV

Roy
Amadio Carrier Cotter
Hutton

Kolesar
Hague Brabenec Rempal
Cormier

AV

Brabenec Morelli
Hague Korczak

Rondbjerg D'Amato
Hutton Pachal

Huomiot:

Ykköspakkipari Hague-Whitecloud haki päätykiekkoja ongelmitta ja käänsi peliä pystyyn ränniä pitkin rutiinilla. Vegasin 1-2-2 karvaus oli eilistä tiiviimpi pakottaen isännät useisiin dumppauksiin esim. jo avauskympillä. Poikkeuksena ongelmattomaan operointiin jatkokarvausta vastaan oli 3-1 maali, jossa Hague vuoti jäätyään MacDermidin taklauksen alle ja seuranneesta pyörityksestä Avalanche rankaisi. Valitettavasti jo avauserän jälkeen Fantasy-valintani Whitecloud jätti pelin kesken ylävartalovamman takia, mutta toivottavasti ensimmäisen 82 ottelun kauden metsästys ei pääty ennen kuin se alkoikaan. Cassidy sanoi, että hänen tilanteestaan tiedetään huomenna enemmän tutkimusten jälkeen. Zach vastaanotti viimeisessä vaihdossaan taklauksen kulmassa, joten vamma lienee tullut siitä.

Kolmosparinkin yhteistyö juoksukiekoissa oli komeaa katseltavaa. Toinen meni taklauksen alle ja toinen oli vieressä valmiina yhden kosketuksen siirrolle. Kehut siis tuolta osin myös Cormierille ja Pachalille. Viimeksi mainittu astui myös 31. minuutilla vahvasti eteenpäin punaviivalla ja tekemästään katkosta käänsi 2v1-hyökkäyksen toiseen suuntaan, mutta passi takatolpalle ei löytänyt muistaakseni Morellia. Viisikkopuolustaminen siis toimi arvosanan ollessa hyvä, mutta hyökkäyssuuntaan tällä miehistöllä ei näyttänyt riittävän, kun vetoja oli vain kahdeksan ottelun puolivälissä ja lopulta yhteensä vaivaiset 14. Pachalin illan ainoa miinus tuli 3-1 maalista, jossa hän ei saanut maalin edessä kuriin valtavaa jässikkää MacDermidia ja tämä survoi kiekon sisään Pateran edestä.

Kakkospari Hutton-Korczak suorahyökkäyspuolusti vahvasti ja mm. kakkoserässä katkaisi useamman hyökkäyksen puolustussinisellä, joten he eivät joutuneet hakemaan kiekkoa selustastaan yhtä ahkerasti kuin muut parit. Kaikkinensa oli hyvä nähdä se, että NHL:n kenties parhaimman puolustuskuusikon takana on mukavasti syvyyttäkin olemassa. Huttonin, Pachalin tai Korczakin voi huoletta laittaa kaukaloon tälläkin kaudella loukkaantumisten sattuessa.

Toisella minuutilla kun Pachal haki päätykiekon ensimmäisenä, Sapovaliv tutusti tarjosi tuen todella lähelle ja haki kiekon häneltä lähes lavasta. Sitä seurasi tärkein asia eli Matyaksen ensimmäisissä potkuissa oli rutosti enemmän voimaa kuin viime kaudella ja hän pääsi liikkeelle oman maalin takaa todella vauhdikkaasti ja kuljetti hetken matkaa itse ohi karvauksen. Rohkaiseva seikka mahdollista NHL-uraa ajatellen oli siis se, että luistelu on mennyt hänelläkin parempaan suuntaan kesällä. Varauksen ohessahan @Amerikanihme ylempänä mainitsema Bob Lowes totesi hänen olevan vielä raakile, mutta nyt hänen kroppaansa on jo saatu lisävoimaa alaraajoihin. Muutoin Sapovalivin vaihdoista ei jäänyt mitään erityistä kerrottavaa.

Cotter vastaanotti siniviivaa murtaessaan painavan pommin Middletonilta avauserän alussa, mutta keräsi itsensä ja punnersi vielä maalin kulmalle Amadion syötöstä tuloksetta. Kahdeksannellakin minuutilla sinisen murtaminen kuljettamalla oli nuhaista ja Paul menetti kahdesti kiekon samassa vaihdossa, mistä kirjasin miinuksen. Samanlaiseen liekkiin Cotter ei ole päässyt kuin vuosi sitten harjoituspeleissä. Heikon avauserän kruunasi vielä menetys oman sinisen alla 2-1 maalissa, kun O'Connor riisti kiekon ja käännöstä Olausson punnersi maalille väkisin ohi Pachalin ja survoi kiekon ohi Thompsonin. Nuo kiekot pitää vain saada keskialueelle, kun olet laituri. Toisessa erässä vaisuus jatkui, kun Haguen stopista sinisellä Vegas käänsi ylivoimahyökkäykseen, mutta Cotterin syöttö sinisen ylittämisen jälkeen kohti D'Amatoa jäi ihan liian taakse, äsh. Paras suoritus nähtiin vasta ilman veskaria pelatessa, kun Cotter punnersi oikeasta laidasta maalille ja tarjoili yhdellä kädellä tekopaikan takatolpalle Amadiolle, mutta Aamodtin takakarvaus esti kunnon viimeistelyn.

Ykkösketju puolusti kliinisesti omalla alueella. Hyökkäyssuuntaan paras väläytys oli avauserässä puolivälissä, kun Kolesar polki lujaa painottomana laiturina syvään ja karvasi päätydumppauksen takaisin Vegasille. Roy pudotti viivaan ja Pachal laukoi päin Georgievia. Yksinkertainen on joskus kaunista. Päätöserässä Carrier oli jatkokarvauksensa jälkeen löytää Kolesarin maalin edestä, mutta passi meni rahtusen ohi lavan.

Rempal vei ylivoimalla Vegasin 0-1 johtoon rannelaukauksellaan oikeasta siivestä. Kolesar teki loistavan maskin. Huomiona ylivoimista oli myös se, että Cassidy ei edelleenkään edes harkitse Haguen peluuttamista viivassa, koska hän haluaa siellä pelaavan puolustajan, joka ennemmin liikuttaa kiekkoa sulavasti kuin laukoo itse. Siksi Hutton oli ykkösoptio ykkösylivoimaan ja Cormier kakkosylivoimaan. Hague sai tyytyä siipipelaajan rooliin, jossa hän ei kauden aikana paljoa tule pelaamaan. Rempalilla oli puolestaan kakkoserässäkin oiva tontti, kun hän pääsi nokikkain Annusen kanssa, mutta rystynosto ei uponnut kainalosta. Päätöserässä Rempal oli näkyvä taas ylivoimalla ajaen mm. keskikaistaa pitkin maalille, mutta ohjaus Cotterin laitapassista kilpistyi rintapanssariin. Cassidy antoi hänelle kehut pelin jälkeen ja kieltämättä Rempal oli yksi harvoista onnistujista yläkerrassa.

Hemmerling karvasi aika ahnaasti ketjunsa piikkinä, muttei saanut stoppeja avauserässä, jossa paras suoritus oli avausmaalin jälkeisessä vaihdossa punnerrus vasemmasta kulmasta keskustaan ja maalipaikan petaus takatolpalle Morellille, mutta Georgiev venytti patjansa tielle. 25. minuutilla keskialueen käännöstä Hemmerling leikkasi vasemmasta laidasta niin ikään keskustaan, mutta kiekko lyötiin lavasta ennen kutia. Positiivista oli silti se, että hän meni hanakasti ytimeen ja luistelussakin oli väljyyttä kivasti. Päätöserässä hän hankki ylivoiman leikkaamalla jälleen kiekollisena vasemmasta laidasta keskelle. MacDermid yritti polvitaklata häntä, mutta Hemmerlingilla oli onneksi pää pystyssä ja hän sai väistettyä niitin viime hetkellä niin, että MacDermidin taklaus osui suurimmaksi osin omaan pelaajaan. Hemmerling oli mukana värkkäämässä myös 3-2 kavennusta, kun Cormier dumppasi kiekon keskialueelta nopeasti takaisin Avsin alueelle. Morelli liimasi miehensä laitaan ja Hemmerling tuli taustalta ottamaan irtokiekon syöttäen sen viereen Morellille ja tämä poimi painottomalta puolelta vetopaikkaan nousseen Cormierin. Kuten todettua, maalipaikkojen luonti jatkokarvaamalla/jatkopaineistamalla luonnistuu näemmä yhä tälläkin kaudella.

Brabenec oli puolestaan oman ketjunsa kärkikarvaaja usein. U20-kisoissahan hän teki pelinlukemisellaan ja iholle kiilaamisillaan useita hyökkäysalueen riistoja, joten tuo rooli sopi ainakin paperilla hänelle, mutta vielä tässä pelissä hän ei saanut pakotettua Coloradon alakertaa harhasyöttöihin. Luistelussakin on jumppaamista eritoten vielä erilaisissa käännöksissä, koska ne näyttivät vähän kulmikkailta. Siniviivan murtaminen kuljettamallahan häneltä sujuu eikä siitä tarvitse olle huolissaan.

Ykkösalivoimapari Brabenec-Morelli saattaa hyvinkin tappaa jäähyjä yhdessä myös farmissa, koska Brabenec sai AV-vastuuta U20-kisoissakin. Pidin taas hänen ketreryydestään ehtiä vetolinjoille. Ensimmäisessä alivoimassa nähtiin hauska tilanne, kun sekä Brabenec että Morelli rikkoivat molemmat mailansa, mutta niin vain Morellikin blokkasi mailatta yhden vedon ja lopulta paine purkaantui takaiskutta. Kemiakin näytti toimivan eli vaihdot ylemmän takakolmiota painostavan hyökkääjän roolista alemman hyökkääjän slotin tukkimiseen olivat sulavia. Käytössä oli siis tuttu 1-1-2 AV-systeemi. Kakkosalivoimapari otti nimiinsä puolestaan 2-1 osuman, kun Johansen liikkui ovelasti hieman irti slottia sulkeneesta D'Amatosta, joten hän oli todella haastava merkattava tälle ja Rondbjergille. Osuma oli kokeneen hyökkääjän hyvyyttä löytää tyhjä tila b-pisteen yläkaarelta tuota Vegasin systeemiä vastaan. Toisen erän alussa Avs käytti täsmälleen samaa kuviota, kun Girard kierrätti siipeen ja Drouin pudotti ykkösellä yläkaarelle liikkuneelle Johansenille, mutta sillä kertaa Thompson torjui one-timerin!


Kuvan muodossa vielä Coloradon 1-1 tasoitus ja se, miten Johansen haavoittaa Vegasin 1-1-2:ta. Hague oikeaoppisesti on valmiudessa blokkaamaan siipipelaajan Drouinin laukauksen. Rondbjerg ylempänä hyökkääjänä häiritsee takakolmiota. D'Amato alempana hyökkääjänä tukkii slotin, mutta Johansen irtaantui hänestä pari metriä aloitusympyrän nurkalle, josta hän pääsi lataamaan suoraan syötöstä tasoituksen. Tuohon tyhjään tilaan ei ole toki helppo kiekkoa oikea-aikaisesti syöttää ja siihen liikkua, mutta Avalanchen ylivoima teki sen toisteisesti 2-3 kertaa pelin aikana erinomaisesti.

Thompson olisi voinut minusta torjua molemmat avauserän osumat. Johansenin one-timer ylivoimalla neliön keskeltä ei ollut niin tarkka, vaan yllätti Loganin napakkuudellaan ja varsinkin Olaussonin epäonnistunut laukaus längistä meni turhan helposti sisään. Yhden one-timerin tasaviisikoin toki Logan myös vastineena erän alussa pysäytti, mutta reaktiot eivät vielä olleet parhaimmillaan. Sen hän itsekin sanoi pelin jälkeen.

Patera sai paikan kasvojenpesuun toisella puolikkaalla. Ilta alkoikin heti Olaussonin one-timerin pysäyttämisellä Vegasin alivoimalla. Aivan viime sekunneilla puolestaan Patera liukui Meyersin laukauksen tielle suoraan syötöstä. Paketti vähän hajosi, mutta torjunta oli tärkein asia. Päätöserässä noppavitosen ulkopuolelta tulleet kudit Patera hoiti aika eleettömästi.

*****

Mukana oli myös Ritareiden kakkos- ja nelosketjut (sori @Salming) eli Stoner-Stephenson-Howden ja Carrier-Roy-Kolesar.
Kiitokset ensinnäkin laajasta raportista jälleen. Aion kyllä myös kutsua tällä kaudella Stephensonin ja Stonen vitjaa kakkoskoostumukseksi, jos ja kun Karlsson ja Marchessault eivät pelaa yhdessä.

31 Isaiah Saville: Ei näkynyt mustaa miestä kaukalossa.

36 Logan Thompson: On sitä vaan hauska katsella, mutta totuuden nimissä ei saanut kiekkoja kiinni niin kun olisi pitänyt saada. Ylipelaa joka tilanteen. Veikkaan, että jos maalivahdit pysyvät terveinä, ja kumpikaan ei täysin romahda, Hill pelaa 65% prosenttia peleistä, ja Thompson sitten loput.

32 Jesper Vikman: Tykkäsin taaskin. Ottaa kiinni ne kiekot kuin pitääkin, ja yrittää lopuissakin tilanteissa kaikkensa. Tekniikka kaunista.
Saville joutui jättämään tulokasturnauksenkin väliin, joten jokin vamma hänellä taitaa olla. Hyvä kuulla sekin, että Vikman jatkoi siitä, mihin jäi tulokasturnauksessa jäi. Thompsonin kohdalla pohdin sitä, että mahtaako hän olla parhaimmillaan kilpailutilanteessa/altavastaajana. Viime kauteen hän kuitenkin lähti ykkösvahtina, mutta nyt Hill on sellainen, vaikka Cassidy mitä puhuisi siitä, että sisäinen kilpailu määrittää sen, kumpi pelaa enemmän. Ensimmäisestä harjoituspelistä en tietysti halua vetää liikaa johtopäätöksiä, koska se oli Loganillekin vielä tuntuman hakemista, mutta pientä haparointia oli tosiaan havaittavissa.

5 Daniil Chayka: Sanoisin köyhän miehen Whitecloud. Ulottuvuudellaan kronkkii kiekon itselleen hyökkääjiltä. Hyökkäyssuuntaan ei avaussyötön jälkeen mitään annettavaa, mutta tykkäsin kuitenkin hänen pelistään.

40 Lukas Cormier: Vähän ehkä kehitys junnaa paikallaan. Nätti se avaussyöttö, mutta lyhyt pituus vaikeuttaa puolustuspelaamista, eikä lämärikään taida olla ihan Al Iafraten kova.
Olen huomannut Chaykasta saman eli hän kyllä vuosi vuodelta mailapuolustaa paremmin ja käyttää ulottuvuuttaan hyväksi hieman kuten Hague on oppinut tekemään. Eikä hän tosiaan viime kaudella AHL:ssä tarjonnut oikein mitään ylöspäin, joten sinunkin havaintosi siitä on helppo uskoa. Cormierilla on puolestaan vasta yksi kausi takana aikuisia vastaan ja se sujui tulokaspuolustajalle tehopisteiden määrässä mitattuna hyvin, joten en hänen kohdallaan heittäisi kirvestä kaivoon. Tämänpäiväinen reenipeli oli ihan lupaava osoitus siitä, että puolustuspelaaminen olisi paranemassa ainakin analytiikan mukaan.

25 Arttu Kärki: Arttu oli mukana ensimmäisen harjoituksen ensimmäisen puoliajan, ja pysyi mielestäni ihan kohtalaisen mukavasti vauhdissa ja harjoitteissa mukana. Sitten hän luisteli pukukoppiin ja sen jälkeen häntä ei enää näkynyt. Bob Lowesin mukaan Kärjellä on jotain flunssan tapaista sairautta, tiedä sitten oliko tuo totta puhetta vai ei.
Hienoa, että pääsitte näkemään edes hetken aikaa Kärkeä livenä. Tieto mahdollisesti pitkittyneestä flunssasta on sekin mielenkiintoinen. Toivottavasti hän saa itsensä kuntoon piakkoin. Miten on, näkyivätkö Kärjen pehmeät kädet ja hyökkäyssuunnan avut lyhyessä ajassa kaukalossa?

6 Kaedan Korczak: En kyllä näe tässä kaverissa edelleenkään mitään ihmeellistä. Hyökkäyssuuntaan ei mitään annettavaa, iso koko auttaa puolustuksessa, mutta ei mitenkään pistänyt silmään erityisesti. Ottaisin Chaykan mieluummin joukkueeseeni.

65 Dysin Mayo: Ei huono esitys häneltäkään. Laittoi kiekkoa liikkeelle mukavasti.

15 Christoffer Sedoff: Carrollin tapainen puolustaja. Hyviä avauksia, ei paljon muuta.

2 Zach Whitecloud: Ekan päivän jälkeen ajattelin, että tässä on tämän vuoden harjoitusleirin paras pelaaja. Otti kiekon pois jokaiselta hyökkääjältä ihailtavasti. Sijoittuu loistavasti hajoittaakseen vastustajan ryntäilyt. Hyökkäyspäähän päin olisi parantamista kuitenkin, ei mikään uusi Bobby Orr.
Mjoo, eihän Korczak hirveästi hienouksia tarjoa, vaan keskittyy vastustajan parhaiden pelaajien nollaamiseen. Voi hyvin olla, että tulevaisuudessa Chayka on lopulta häntä parempi yleispuolustaja. Mayosta en puolestaan viime keväänä pitänyt treidin jälkeen, mutta San Josessa reenipelissä hän oli ihan jees ja tosiaan liikutti kiekkoa sulavasti. Sedoffin hyvät avaukset voin allekirjoittaa nekin. Mielenkiintoista, että vertaat häntä muutoin Carrolliin. Eikös tämä ole kuitenkin vielä vähän enemmän ns. puolustava puolustaja? Kommentti Whitecloudista puolestaan ilahduttaa, koska otin hänet tosiaan Fantasyyn ja jos hän nyt ei mennyt pahemmin rikki, ennakoin jopa 30 tehopistettä ilman YV-aikaakin.

49 Ivan Barbashev: Ivan oli vedossa. Hienoja maaleja, kovaa luistelua, hyvää yritystä. Pidin kaikin puolin.

67 Tyler Benson: Potentiaalia tässä miehessä on. Voisiko tulla vielä NHL-pelaajaksikin? Älyä ja vauhtia on, pelaa hyvin yhteen muiden kanssa. Pidin.
Barbashev näytti ensimmäisessä reenipelissäkin ihan pirteältä, joten koko kesä ei ole siis mennyt vain juhliessa. Kommentti Bensonin vauhdikkuudesta on puolestaan huojentava, koska samaisessa reenipelissä minusta näytti välillä siltä, että hän ei välttämättä pysynyt samassa temmossa kuin Quinney ja Brisson, mutta ehkä se oli vain treenijumia.

12 Jakub Brabenec: Yritin miestä löytää, mutta ei häneltä kyllä oikein mikään harjoite onnistunut. Aika pettymys.

88 Maxime Comtois: Pusi-2, kuten häntä vaimon kanssa kutsumme (Anaheimissa Rickard Rakellilla oli isot törröhuulet, sitten tuli Comtois joka on melkein identtisen näköinen Pusin eli Rakellin kanssa). Ei kyllä mielestäni näyttänyt yhtään mitään, oli selvästi Cotteria ja Dorofeyevia huonompi oikeastaan kaikessa, jos nämä kolme nyt kerta kilpailevat samasta paikasta. Ken Boehlken kanssa juttelin, ja hän tykkäsi Comtoisista yli kaiken ja oli aika varma, että Comtois voittaa tämän paikan. Kai Ken sitten on nähnyt niin paljon enemmän pelejä kuin minä, että tietää paremmin.

24 Adam Cracknell: Bob Lowesin suosikkipoika. Kovasti kuulemma kehittynyt. Minulla ei ollut oikein vertauskohtaa. Väläytti taitojaan pari kertaa syötöillä ja maaleilla, siinäpä se.

84 Daniel D'Amato: Paha poika viime vuodelta. Tykkään edelleen. Minusta pitäisi kokeilla enemmän AHL-tasolla. NHL:ään on pitkä matka, mutta tällaista itsekästä pelaajaakin tarvitaan.

13 Jakub Demek: Tahdoin pitää Demekistä, mutta ei hän antanut siihen vaan mitään aihetta. Ei mitään sykähdyttävää tässä kaverissa.

16 Pavel Dorofeyev: Rinta rinnan vieressä tasoissa siis Cotterin kanssa. Välillä hienoja onnistumisia, välillä epäonnistumisia. Katsotaan miten käy. Kehittynyt mielestäni viime vuodesta selvästi.
Joo, Brabenec on ehkä kokonaisuutena ollut minullekin vielä lievä pettymys tulokasturnauksen ja tuoreen reenipelin jäljiltä. Anti ylöspäin on ollut kuitenkin aika minimaalista. Comtois on minunkin rankingissani tällä hetkellä Cotterin ja Dorofeyevin takana. En tiedä, voiko Cracknellia kutsua enää 38-vuotiaana pojaksi, mutta hyvä homma, jos kehitystä on yhä havaittavissa. D'Amaton uskon kyllä pelaavan tällä kaudella AHL:ssä melko vakituisesti nelosketjussa. Demekin sykähtymättömyys osuu kyllä täysin ytimeen sekin, koska odotin häneltä vähän dynaamisempaa suorittamista näissä syyskuun peleissä. Ja kuten todettua, Dorofeyevin mailakamppaileminen on ainakin parantunut viime kaudesta, joten yhdyn kehityskommenttiisi.

51 Byron Froese: Välillä antoi toiveita, mutta mitään hyvää loppuvaikutelmaa ei jäänyt. Kiekko ei vaan pysy mukana.

47 Patrick Guay: Pikku vipeltäjä, mutta ei mitään oikein saanut aikaiseksi. Pieni koko haittaa myös.

63 Ben Hemmerling: Pidin todella paljon. Energiaa ja virtaa ja vauhtia riittää ja välillä laukoo maalejakin. Potentiaalia on, miten pitkälle?

71 William Karlsson: Wild Bill oli hyvässä vireessä pari päivää, verkkokin soi ihan kiitettävästi tällä kertaa. Ei jostain syystä harjoitellut sitten enää kolmantena päivänä. Hyvältä näyttää.
Jep, Froese tuppaa hukkaamaan pelivälineen varsinkin tiukoissa jarrutuksissa. Guaynkin suhteen toiveet kehittymisestä joskus edes S. Mannisen tasolle vaikuttavat tällä hetkellä kaukaisilta. Hemmerling-kommenttia komppaan myös. Nostin hänet aika korkealle viime talven lupausrankingissani ns. mustana hevosena eikä sitä ole tarvinnut katua tämänkään päivän perusteella. Voisiko Karlsson puolestaan palata 30+ maalin mieheksi, kun playoffeissakin hän paiskoi 11 uunia? Toivottavasti flow kantaa läpi runkosarjan kuten avauskaudella.

55 Keegan Kolesar: Ehdoton plussa Keeganille. Olisiko nyt NHL-läpimurron aika? Vauhtia ja taitoakin on, ja kun siihen yhdistetään se pieni "nastiness", niin tässä on todella kovan pelaajan ainekset.

56 Sheldon Rempal: Vakuutti minut. Vauhdikas esitys, älyä on ja kiekko pysyy mukana. Maalinteon puute voi olla se ainoa puute.

46 Jonas Rondbjerg: Suuri pettymys. Kehityskäyrä osoittaa vahvasti alaspäin. Ei tahtonut saada maalia mistään. Kulkeeko takaisin Tanskaan tai muihin alasarjoihin pian Rondbjergin tie?

37 Tuomas Uronen: En ollut tajunnut, kuinka pienikokoinen Uronen on. Se aiheuttaa ongelmia varsinkin NHL-miesten kanssa. Ei pysynyt vauhdissa mukana tai kiekko ei pysynyt mukana oikein millään. Valtavasti on Urosella parannettavaa, että pääsisi edes AHL-tasolle.
Kyllä, Kolesar vaikuttaa ottaneen kesällä vielä lievän askeleen eteenpäin nopeudessa ja kiekollisuudessa. Henkilökohtainen piste-ennätys (24) lienee ainakin vaarassa. Enkä ole eri mieltä Rempalistakaan. Rondbjergistakin minulla on hieman samat fiilikset. Hänen kohdallaan kehitys vaikuttaa ainakin junnaavan paikoillaan. Jos loukkaantumisia tulee paljon, häntä voi käyttää kakkos- tai kolmosalivoimahyökkääjäparissa sekä nelosketjussa, mutta ehkä maisemanvaihdos isomman vastuun perässä muualle voisi olla oikea ratkaisu, vaikka hopearitareihin hän olisikin käyttökelpoinen keskiketjujen kahden suunnan laituri. Pohjoismaalaista väriä ei ole koskaan liikaa, mutta jotenkin minulla on sellainen kutina, että Rondbjerg ei päätä tätä kautta enää Vegasin organisaatiossa. Mitä tulee Uroseen, luistelussahan hänellä ovat suurimmat puutteet, joten en ihmettele, jos ja kun hänellä oli ongelmia pysyä mukana NHL-temmossa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös