Stanley Cupin finaaleissa vuonna 2023 kohtaavat Läntisen konferenssin kiistaton ykkösjoukkue Vegas Golden Knights ja Itäisen konferenssin valloittanut Florida Panthers. Golden Knightsin osalta tiivistelmä edellisestä ottelusarjasta löytyy tästä ja Panthersin otteista voi lukea täältä. Kumpikaan organisaatio ei ole aiemmin mestaruutta voittanut, mutta finaaleissa ne ovat aiemmin esiintyneet kertaalleen. Panthers hävisi finaalisarjan vuonna 1996 ja Golden Knights 2018. Loppuottelut alkavat Suomen aikaa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tulevana viikonloppuna.
Aikataulu:
4.6. kello 03.00 Vegas – Florida
6.6. kello 03.00 Vegas – Florida
9.6. kello 03.00 Florida – Vegas
11.6. kello 03.00 Florida – Vegas
14.6. kello 03.00 Vegas – Florida*
17.6. kello 03.00 Florida – Vegas*
20.6. kello 03.00 – Vegas – Florida*
* Tarvittaessa
Siirrytäänpä sitten suoraan käsittelemään peluutusta. Florida tarjoaa Golden Knightsille hieman oilersmaisen haasteen, koska vastassa on kaksipäinen hirviö Tkachuk-Barkov. Etukäteen melko varmaa on vain se, että Cassidy ei aio laittaa Eichelin ketjua pelaamaan kumpaakaan Floridan kärkiketjua vastaan, koska aiemmillakin kierroksilla sille on annettu kotipeleissä "helpompia" minuutteja vastustajan keski- ja alaketjuja vastaan. Täten on aika vaivatonta arvata, että Golden Knightsin kotipeleissä Barbashev-Eichel-Marchessault kolmikko tullee pelaamaan rutkasti Lundellin johtamaa kolmosketjua vastaan. Myös Staalin johtamaa nelosta vastaan Cassidy halunnee Eichelin asettaa askiin sopivissa kohdin. Merkittävämpää Floridan menestyshaaveille on kuitenkin se, että miten hyvin Luostarinen-Lundell-Reinhart kolmikko pärjää vieraskaukalossa Eichelin ketjua vastaan. Jos se pystyy pelaamaan 0-0:aa, Panthersin osakkeet ovat hyvissä kantimissa. Floridan kotipeleissä puolestaan olettaisin, että Barkov asetetaan pimentämään Eichelia, mutta kuten olemme huomanneet, tämä on pystynyt laitureineen vastaamaan aina vaativampaan vieraskaukalopeluutukseen eikä vuotanut esimerkiksi Duboisia, McDavidia, Draisaitlia tai Hintzia vastaan. Kahta viimeksi mainittua vastaan saldo oli jopa plusmerkkinen vaikkapa Oilers-sarjan kutospelissä ja Dallas-sarjan kolmospelissä.
Jos ja kun Eichel pelaa Lundellia vastaan, Karlssonin ja Stephensonin ketjuille jäisivät vaikeammat minuutit Bennettin ja Barkovin ketjuja vastaan. Mietin alkuun asetelman niin, että Karlsson jatkaisi nimellisten ykkösketjujen nollaamista eli McDavidin ja Hintzin jatkoksi pelaisi Barkovia vastaan, mutta Tkachuk on kuitenkin ollut Floridan isoin syömähammas hyökkäyssuuntaan, joten oma veikkaukseni on täten lopulta se, että Karlssonin ketju pelaisi Cousins-Bennett-Tkachuk kolmikkoa vastaan ja Howden-Stephenson-Stone kohtaisi Duclair-Barkov-Verhaeghe ketjun. Tkachuk on mättänyt toistaiseksi 21 tehopistettä ja jostain luin, että hänen 5v5-pelinsä maalisuhde olisi 14-5. Täsmälleen sama maalisuhde tasaviisikoin on tällä hetkellä muuan William Karlssonilla, joka on mielestäni ollut yhdessä Eichelin kanssa joukkueen arvokkain pelaaja toistaiseksi. Ruotsalaissentteri pelaa jopa elämänsä jääkiekkoa ja oli niin hyvä Oilers-sarjan vitos- ja kutospeleissä McDavidia vastaan, että Woodcroft alkoi jopa vältellä maailman parhaan pelaajan peluuttamista samaan aikaan, kun Karlsson oli jäällä. Siksi on minusta jotenkin todennäköisempää, että Cassidy haluaa pysäyttää Tkachukin Karlssonin johtamana.
Stephensonin ketju voi sitten tosiaan vuorostaan pelata vaikkapa 0-0:aa Barkovia vastaan. Sen tehot hieman jäivät piippuun viime sarjassa jatkoaikamaaleja lukuun ottamatta, mutta tärkeintä oli se, että esim. vieraspeleissä omissakaan ei kolissut. Luulisin, että Cassidykin olisi ihan tyytyväinen, jos tuo ketju pitää vain päänsä pinnalla Barkovia vastaan ja luottaa siihen, että muut ketjut sitten voittavat omat vastinparinsa. Puolustussuuntaan erinomaisten kapteenien kohtaaminen vaihdosta toiseen olisi yksi mielenkiintoinen tarina seurattavaksi sarjan sisällä. Kiekonriistospesialisti Stone vastaan kokonaisvaltainen Barkov. Toki varmasti Karlssonia ja Barkoviakin tullaan toisiinsa vertailemaan rutosti ottelusarjan aikana ja vielä enemmän, jos he pelaavatkin vastakkain, koska molemmat ovat niin hyvin operoineet tänä keväänä vastustajan parhaita pelaajia vastaan.
Nelosketjuaan Cassidy on enimmäkseen peluuttanut vastustajan nelosta vastaan, mutta nyt kun Dallas-sarjan päätöspeliin Roy palasi sen keskelle, en yllättyisi, jos välillä Carrier-Roy-Kolesar ketjukin pelaisi välivaihtoja Barkovin tai Bennettin ketjuja vastaan. Vieraspeleissä Dallas-sarjassa kahdessa ensimmäisessä matsissa Cassidy yritti jonkin verran vaikuttaa peluutukseen ja vaihteli ketjujärjestystä otteluiden sisällä saadakseen esim. Karlssonin kehiin Hintzia vastaan mahdollisimman usein, mutta kutospelissä oli toisin ja hän luotti vain tasaiseen neljän ketjun rotaatioon. Ennen tuota peliä Cassidy sanoi pelaajille, että näiden on selviydyttävä kentällä sitä ketjua vastaan, joka kulloinkin vastaan tulee. Mediallehan hän myös totesi tällä viikolla sen, että kun Roy pelasi Karlssonin ketjun laidassa Oilers- ja Stars-sarjoissa, heiltä hieman katosi ote neljän ketjun tasaisesta rotaatiosta ja peluutukseen keskittyminen oli ehkä liiallista, mutta nyt kun Roy on taas palannut nelosen keskelle, Golden Knightsin tarvitsee entistä vähemmän välittää vastustajan haluamasta peluutuksesta. Luulen, että Maurice saa kotipeleissä pitkälti valita haluamansa vastinparit eikä Cassidy yritä niihin liiaksi puuttua ketjujärjestystä pelien sisällä muokkaamalla toisin kuin tosiaan Dallas-sarjan kolmos- ja nelospeleissä.
Peluutusveikkaus Golden Knightsin kotipeleissä:
Karlsson vs. Bennett
Stephenson vs. Barkov
Eichel vs. Lundell
Roy vs. Staal
Katsoin pari erää nauhalta Floridan viimeiseksi jäänyttä peliä ja tein joitain muistiinpanoja noin viikko sitten. Sen hyökkäyspelaamisesta jäi mieleen se, että joukkue dumppaa kiekkoa mielellään syvään ja menee kahdella pelaajalla jatkokarvaamaan perään hieman vegasmaisesti. Yksi sarjan kulminaatiopisteistä onkin luultavimmin se, että kumpi joukkue pääsee paremmin pois vastustajan paineen alta? Mike Kelly twiittasi hyvän videopätkän siitä, kuinka pudotuspeleissä Florida oli siihen mennessä dumpannut kiekkoa kolmanneksi eniten vastustajan alueelle, kun vuotta aiemmin se oli yksi vähiten dumpanneista joukkueista (kohdasta 1:08 ->). Florida on keskialueella viisas joukkue kiekollisena ja samaa mantraa kiekollisista valinnoista myös Cassidy on toistanut useissa haastatteluissa. Ennakoin jo Dallas-sarjasta päätykiekkojen viljelyä puolin ja toisin, mutta koska Stars olikin yllättävän löyhä ja Vegas kykeni kiekottelemalla menemään ohi 1-1-3 karvauksen, se pääsikin yllättävän useasti pelaamalla hyökkäysalueelle. Nyt minulla on vielä enemmän sellainen kutina, että tässä sarjassa tullaan näkemään paljon selustan kautta pelaamista ja päädyissä rouhimista. Florida on näissä pudotuspeleissä kymmenisen maalia jo onnistunut tekemään viiden sekunnin sisällä riistosta (sarjan paras lukema), joten ennakoitavissa on, että Vegasin pakisto joutuu playoffien isoimpaan testiinsä. Tähän mennessä suurimman haasteen asetti Oilers, jonka jatkokarvaaminen siirtokiekkojen jälkeen oli huomattavasti Winnipegia ja Dallasia etevämpää, mutta ennakoin tosiaan, että Panthersin jalkavien ja tilannekovien laitureiden kanssa ritarien pakisto joutuu vielä isompaan testiin päätykiekkoja hakiessaan:
Luotan toki kuitenkin siihen, että kunhan Vegasin puolustajat liikuttavat kiekkoa ykkösellä päädystä ränniin ja hyökkääjä on sovitusti laidassa jatkamassa kiekon niin ikään ykkösellä vauhtiin toiselle hyökkääjälle keskikaistalle/laidan kautta keskialueelle, myös Floridan jatkoprässi on selvitettävissä. Tuolla tutulla avauskuviolla varsinkin Dallasin puolivillainen karvaus lopulta murrettiin esim. kutospelissä. Ja toisaalta niissä peleissä, joissa Dallasin korkea karvaus oikeasti puri ja etäisyydet olivat tiiviit, Vegas nimenomaan puolustajien yhden kosketuksen kiekonliikuttamisella kykeni ohittamaan vastustajan ylimmät karvaajat ja lähtemään omista ulos ilman kiekonmenetystä. Puolustajat eivät saisi oikein yhtään jäädä empimään ratkaisunsa kanssa tai muutoin ongelmia tulee. Muutaman kerran korkea karvaus myös ohitettiin puhtailla norsukiekoilla ja luotettiin siihen, että keskialueen 3v3-kamppailussa peliväline jäisi omien haltuun, mutta tuo on sitten vihoviimeinen keino.
Floridalta Forsling jäi mieleen hyvänä kiekonkuskaajana punaviivalle, jonka jälkeen hän sovitusti sijoitti siirtokiekon haluttuun kohtaan selustaan. Duclair, Verhaeghe, Tkachuk, Luostarinen ja Reinhart tulevat olemaan varmasti inhottavia päälletulijoita Vegasin alakerralle. Lisäksi toinen puolustaja ainakin tuossa nelospelissä Carolinaa vastaan mielellään vielä tuki hyökkääjiä alapuolelta pitäen juuri pelin puolen ränniä tukossa siniviivan kulmassa aivan kuten Dallaskin viime kierroksella teki yhä enemmän ottelusarjan edetessä, mutta tosiaan varsinkin kutospelissä Vegas pääsi hyödyntämään vastustajan toisen puolustajan aggressiivisen pinchauksen jättämän tilan päästen monesti ylivoimahyökkäyksiin, kun kiekko vain saatiin liikutettua ykkösellä karvauksen ohi. Niin Suter, Hakanpää kuin jopa Heiskanenkin vuotivat kukin eteenpäin puolustettuaan, joten sikäli olen luottavainen, että Ekblad, Forsling, Montour ja Staalkin ovat haavoitettavissa ja Vegas tulee joitain ylivoimahyökkäyksiä pelistä toiseen saamaan oman alueen puhtaiden lähtöjen myötä. Sitten tuleekin vain kyseeseen se, että tähdistötauon jälkeinen maalinteon tehokkuus pysyy voimassa ja Golden Knights hyödyntää nuo 2v1/3v2-tilanteet, jos ja kun Floridan 3-4 ylintä pelaajaa saadaan ohitetuksi muutamalla nopealla syötöllä.
Carolina-matsissa Floridan arsenaalissa näyttivät olevan myös ajoittaiset pitkät syötöt keskialueelle ohi vastustajan karvauksen ja niitä seuranneet ohjaukset syvään, jos haltuunotto ja jalalla vienti hyökkäysalueelle ei ollut mahdollista. Oilershan käytti paljon sitä, että Bouchard poimi keskialueelta esim. Ryanin ja tämä jatkoi mainiolla ajoituksella kiekon syvään polkukone McLeodille, joten luulen, että tässä sarjassa Vegas saa enemmän varautua taas tuollaisiinkin Floridan tapoihin, kun vastustaja yrittää murtaa Vegasin tiiviin keskialueen 1-2-2/1-4 trapin. Viasatin asiantuntija Nieminenhän totesi Dallas-sarjan avauspelissä heti Vegasin olevan sarjan paras keskialueen trap- ja riistojoukkue enkä ole siitä vieläkään eri mieltä, joten sekin vain puoltaisi sitä, että Maurice haluaa joukkueensa kenties jopa entistä enemmän pelaavan kiekkoa syvään sen sijaan, että se leikkisi voitolla ja menettäisi pelivälineen siniviivojen välissä lyhytsyöttöpelillä.
Hyökkäysalueen hyökkäyspelissä Floridalla oli varsinkin kakkoserässä todella usein käytössä 2-3 malli, jossa yksi hyökkääjistä tuli kolmanneksi pelaajaksi korkealle ja maalin eteen eristettiin 2v2-tilanne. Oilers käytti jonkin verran samaa tapaa Vegasia vastaan ja Dallas nojasi siihen vielä useammin, koska sillä saadaan houkuteltua Vegasin sentteri tyhjentämään keskusta ja nousemaan lähemmäs siniviivaa luomaan 3v3-tilanne sinne, jolloin tilaa jää enemmän ohjureille, kakkoskiekkokamppailulle tai mahdollisesti toisen syvällä olevan hyökkääjän leikkaamiselle slottiin Vegas-sentterin jättämään tyhjään tilaan. Golden Knights sallii tiiviillä noppavitosellaan vastustajan pitää kiekkoa jonkin verran ulkokehällä ja jättää tilan laukoa laidoista tai viivasta, joten juurikin ohjaukset "muodon sisästä" ja maalin edustalla reboundien voittaminen ovat iskun paikkoja Floridallekin, joten sen kannalta positiivista on se, että sellainen pelitapa sujui luonnostaan jo viime sarjassa, kun maalille menijöitä hyökkääjistöstä tuntui löytyvän useita.
Kaksi miestä maalilla jatkuvasti tulee olemaan haaste Vegasin puolustajille, koska varsinkin ykkösparissa Martinezilla on tapana hävitä joitain maalineduspaineja ja viime sarjassa McNabbkin alistui Bennille avausmatsin 3-3 tasoituksessa viime hetkellä. Eikä Vegas voi jättää sentteriään alemmas auttamaan ja luomaan maalin eteen 3v2-ylivoimaa, koska muutoin vastustaja saa ylemmäs vastaavan 3v2-ylivoiman ja sen turvin kenties" rauhassa" kiekoteltua ja väsytettyä Vegasin viisikkoa, joka haluaisi kuitenkin puolustaa omissa aggressiivisesti ja saada aikaan nopean pysäytyksen, jotta sillä riittäisi vielä virtaa hyökätäkin. Sentterin rooli on niin vaativa Vegasin puolustussysteemissä siksi, että hänen on kyettävä lukemaan oikea-aikaisesti se hetki, milloin irrota slotista joko oman maalin taakse, laitaan tai kohti siniviivaa voittamaan kaksinkamppailu ja purkamaan paine sitä kautta. Oilers-sarjassa aggressiivuus omalla alueella toimi ajoittain hienosti eikä pelättyjä pitkiä kulmaralleja vastustaja niin kovin paljoa luonut, kun mm. Karlsson ja Eichel tunnistivat hyvin ne hetket, kun tilaisuus riistoon "ulkokehällä" oli. Dallas puolestaan oli jo valmiiksi suoraviivaisempi joukkue, joka toimitti kiekkoa enemmän maalille eikä yrittänytkään välttämättä niin paljoa keskittyä laadukkaan maalipaikan luontiin, vaan viivatoimitusten määrä korvasi laadun DeBoerille tyypillisesti. Florida asettunee varmaankin noiden joukkueiden välimaastoon näin ensipuraisulla pohdittuna.
Dallasia vastaan Vegas pääsi tosiaan yllättävän hyvin pelaamalla hyökkäysalueelle, kun se malttoi vain kiekotella pari pakki-pakkisyöttöä ja juoksuttaa Dallasin kärkikarvaajaa ennen kuin sitten painotonta puolta pitkin "vapaa" puolustaja pystyi nostamaan jalalla punaviivalle ja dumppaamaan kiekon syvään tai vaihtoehtoisesti avaamaan Dallasin revenneen viisikon sisään kiekon hyökkääjän lapaan ennen kuin Dallasin toiseksi ylin karvaaja ehti iholle. Varsinkin kolmospari Hague-Whitecloud rytmitti peliä hienosti ylemmillä kontrollilähdöillä Dallasin 1-1-3:a vastaan ja Zach käytti jalkavuuttaan hyödyksi kiekon ylöstuonnissa. Floridalla näytti kuitenkin olevan käytössä sama 1-2-2 kiekottomana organisoiduissa hetkissä kuin Vegasilla, joten voi olla, että sen murtaminen on haastavampaa, koska Floridallakin on parhaimmillaan yhtä tiivis "alanelikko" suojaamassa omaa siniviivaa kuin Vegasilla. Pelkkä kärkikarvaajan ohittaminen ei välttämättä riitä, koska Florida pystyy alanelikollaan tekemään vegasmaisen ansan aina jompaan kumpaan siniviivan kulmaan ja riistämään kiekon, jos vastustaja ei suostu heittämään siirtokiekkoa päätyyn. Dallasilla kun oli "vain" kolme pelaajaa lähempänä omaa siniviivaa, sen puhkominen oli jokseenkin helpompaa, vaikka toki Dallasinkin toiseksi ylin hyökkääjä usein antoi rajua takapainetta ja oli kuin alanelikon neljäs jäsen ajoittain.
Toisaalta jos ja kun vastustajan kärkikarvaajan ohittamisen jälkeen toinen puolustaja taas vain jalalla rohkeasti ajaa keskialueelle ja imee toisen Floridan keskimmäisen tason hyökkääjistä itseensä ennen peliä edistävää passia, se avaisi sitten tilaa hyökkääjille mennä helpommin pelaamalla sisään. Whitecloud näytti mallia viime sarjassa ja odotan Theodorelta tasonnostoa tähän sarjaan tuolla osa-alueella. Jos ja kun Vegas kuitenkin joutuu viime sarjaa enemmän turvautumaan päätykiekkoihin ja jatkokarvaamiseen, Floridan pakisto on haavoitettavissa. Mahura-Gudas parille voisi kuvitella pelin vaateen olevan aika ajoin sikäli liian suuri, että vaikka nämä ehtisivät niukasti ensimmäisenä hakemaan päätykiekon, ahdistettuna jatkosiirto epäonnistuu kuten kävi välillä viime sarjassa Harleylle, Lindellille tai Suterille. Vegas on aika hyvin Jets-sarjan puolivälistä alkaen saanut hiottua ajoitukset kuntoon päätykiekkoihin, joten selustaan pelaaminen ja kiekon riistäminen siellä takaisin ei ole ongelma, vaan se on mielestäni Floridan kaltainen vahvuus eikä Vegaskaan näin ulkomuistista sanottuna kovin kauas jää Floridan kymmenestä tehdystä maalista hyökkäysalueen riistoista. Tuossa Carolina-matsissa silmään pisti toki se, että esim. Staal näytti jopa yllättävän jalkavalta ajoittain ja meni ihan OK taklausten alle siirtäen kiekon ajoissa viereen Montourille, joka Forslingin ja Ekbladin tavoin kyennee selviytymään Vegasin paineen alla useimmiten ongelmitta. Jos Vegasin ajoitukset sakkaavat, se avaa tietysti Floridalle saumoja 4v3-vastaiskuihin. Sellaisen se sai esim. tuossa nelospelin toisen erän alussa, jossa Barkov jakoi kiekkoa nopeasti eteenpäin ja Verhaeghe livahti Hurricanesin puolustajien välistä läpiajoon, mutta viimeistely sakkasi. Veikkaisin, että joitain tuollaisia nopeita kääntöjä onnistuneen päätykiekon hakemisen jälkeen Floridalta nähtäneen finaalisarjassakin.
Floridan puolustusalueen puolustuspelissä oli aika paljon samaa kuin Dallasilla eli koko viisikon tuli mielellään mahtua samaan kuvaan tiiviinä. Tietysti alakolmio vastaa vartioinnista ja laiturit hoitavat vastustajan puolustajat, mutta kun koko alakolmikko saattoi samaan aikaan olla maalin takana kamppailemassa 3v3-tilanteessa vastustajan hyökkäysketjua vastaan, laiturit valuivat tällöin todella lähelle oman maalin eteen. Se jätti tietysti Hurricanesin puolustajille enemmän tilaa siniviivaan ja niinpä Vegaskin nopeasti syvyydestä siniviivaan syöttämällä voi saada yllättävän hyviä vetopaikkoja aikaan Theodorelle ja Haguelle, jonka pommin kanssa kannattaa olla tarkkana. Carolinakin yritti nelospelissä murtaa Floridaa siniviivakudeilla ja niitä seuranneilla reboundeilla, koska ajoittain Florida tukki keskustan jopa Vegasia tiiviimmin ja viisikko oli ritareitakin pienemmässä läjässä laitureiden oltua niin matalalla. Dallasin senttereihin verrattuna Floridan keskikaistan vastuullisuus on mielestäni parempaa. Johnstonin kaltaisia nukahduksia tuskin Lundellille tai Bennettille sattuu? Barkovista ja Staalista ei tietenkään tarvitse murehtia omissa, vai kuinka?
Ehkä Floridankin kohdalla isompi kysymysmerkki on sitten puolustajien 1v1-puolustaminen. Suterhan oli muutamaan otteeseen viime sarjassa pulassa esim. Karlssonia vastaan ja tuossa Floridan viime sarjan nelospelissä Montour ainakin kakkoserässä hukkasi totaalisesti miehensä maalin edessä, mutta Drury ei kyennyt rankomaan kotijoukkuetta Ahon päätyleivoksesta. Kunhan Vegasilla ovat maalinteon tukitoimet kunnossa ja se aiheuttaa kaaosta siniviivatoimituksilla, eiköhän Floridalle joitain merkkausvirheitä ja hävittyjä 1v1-tilanteita tule. Ne hetket sitten pitää jälleen vain kyetä hyödyntämään tehokkaasti. Tuossa nelospelissä Teräväisen 2-2 tasoituksessa hetkellisesti sentterinä ollut White hävisi 1v1-tilanteen ja kiekko löytyi sitten omasta verkosta.
Ritareilta vaaditaan hyökkäysalueella myös sitä, että kun Floridan viisikko on niin tiivis, tukea kiekolliselle on annettava lähellä, kun tosiaan välillä panttereilla koko alakolmio voi olla samassa kulmassa tai maalin takana painimassa. Oilersiahan vastaan Cassidy ohjeisti pelaajiaan siten, että kulmiin ei saanut mennä auttamaan ja liikettä oli oltava paljon, koska Edmontonin viisikko oli omissa enemmän levällään, vaikka sekin puolusti miesvartioinnilla, mutta yksittäisen 1v1-tilanteen voittamalla etu oli herkemmin luotu ja muualle aukeni 4v3-tilanne, kun joku toinen Oilers-pelaaja joutui tulemaan paikkaamaan alkuperäisen vuotajan erhettä. Liikkeellä myös sekoitettiin vastustajan merkkaajia, koska puolustajillakin oli tapana seurata miehiään jopa siniviivalle saakka, mutta Dallas-sarjan tapaan Floridaakin vastaan tuki on oltava lähempänä kiekolliselle pelaajalle, jottei tämä jää alivoimaiseksi kulmissa/päädyssä.
Erikoistilanteissa etu on tilastojen valossa Floridalla, koska pudotuspeleissä sen YV-prosentti on 27,9% ja AV 71,2%. Golden Knightsin lukemat ovat 18,5% ja 63,0%. Konferenssifinaaleissa tosin molemmat joukkueet suorittivat keskiarvoja paremmin, koska Floridan YV oli 28,6-prosenttista ja alivoima jopa 85-prosenttista. Vegasin YV oli 21,4-prosenttista ja alivoimaprosentti 72,7%. En ole sen kummemmin perehtynyt Floridan erikoistilannesysteemeihin, joten jätän siksi sen kommentoinnin väliin, mutta ehkä lievä etu esim. juuri alivoimahyökkääjäpareissa Floridalla on (korjatkaa, jos ne ovat erilaiset kuin tuossa Carolina-sarjan nelospelissä). Ykkösparit Barkov-Reinhart ja Karlsson-Smith menevät aika tasan, mutta Staal-Luostarinen/Lundell on ehkä rahtusen edellä Howden-Roy tai turhan paljon vuotanutta Stephenson-Stone paria. Floridan ollessa puolestaan ylivoimalla pelkään Tkachukin rusikoivan maalin edestä ainakin pari kihausta kuten Robertsonkin viime sarjassa, koska tosiaan Martinez ja McNabb eivät ole aina kaikkein terävimmillään kakkoskiekoissa.
Lopuksi muutama sananen keskinäisistä peleistä, jotka päättyivät runkosarjassa voitoin 1-1. Viimeisin kohtaaminen oli maaliskuussa Floridassa ja se päättyi kotivoittoon 2-1. Tuossa matsissa Vegasin trap vuoti ja avausmaalikin tuli, kun Theodore vuoti jatkopaineen alla sohien kiekon takaisin isännille ja Lomberg ohitti keskeltä Hillin laukoen takayläkulmaan. Toinen takaisku puolestaan syntyi, kun Hague jätti laiskasti ottamatta pari potkua eikä yltänyt kunnolla purkamaan rännikiekkoa keskialueelle. Barkov viimeisteli käännöstä parilla passilla kiekon nuottaan. Kuten todettua, Floridan laiturit tulevat olemaan inhottavia päälletulijoita Vegasin alakerralle. Avauserä tuossa matsissa oli pelkkää Vegasin päässä pyörimistä ja joukkue otti peräti 17 blokkia. Kakkoskiekot se sentään kykeni siivoamaan oman maalin edestä ja saman on toimittava tässäkin sarjassa, kun Floridalla lienee se kaksi pelaajaa reboundeja aina kyttäämässä. Päätöserässä Vegas sai näennäisen kirin aikaan, mutta Floridalla oli siinäkin pelissä keskusta tiukasti ummessa ja Vegasin laidoissa pyöriminen oli tehotonta. Tukitoimet eivät olleet riittävällä tasolla. Ainoa vieraiden maali oli ylivoimalla Theodoren viivatykki. Ainoan plussan puolestaan tilastointitaulukkooni sai maalivahti Hill 33 torjunnan iltapuhteestaan, joten sikäli hänellä on takana hyvä kokemus tältä kaudelta vieraista, vaikka tappio tulikin. Eichelin ketju oli tuossa vierasmatsissa ottavana osapuolena häviten jäällä ollessaan kaikki vedot 8-15, joten siksikin nyt finaalisarjan alussa kotipeleissä se saanee pelata Lundellia ja Staalia vastaan enimmäkseen.
Kauden avauskohtaaminen oli puolestaan tammikuussa ja päättyi Vegasin 4-2 voittoon. Se oli sikäli vastakohta maaliskuun matsille, että Vegas oli pelin päällä koko avauserän, mutta maalit olivat 0-1, kun Florida rankaisi yhdestä huonosti puolustetusta suunnanmuutoksesta. Cotter ei varmistanut Martinezin pinchausta, Ekblad karkasi jotenkin kummassa läpi ja Cousins löi karat sisään. Tasoitus syntyi kakkoserässä Barkovin harhapassin jälkeen. Kolesar oli Montourille tarkoitetun syötön välissä ja petasi vetopaikan keskelle Roylle hyökkäysalueen riiston jälkeen. Floridan toinen maali syntyi ylivoimalla, kun Smith oli mailatta ja Panthers oivalsi sen, jolloin kiekko pelattiin keskustaan ja Reinhart kiskaisi one-timerin pönttöön. Sen jälkeen peli oli jo melkein 1-3, mutta niukka paitsio edelsi Lundellin laukausta, jonka Hill hörppäsi lähes nollakulmasta sisään. Aika jännää, että Hill sattui olemaan maalissa jo runkosarjan molemmissa Florida-peleissä, kun yhteensä runkosarjapelejä kertyi 27. Samoin toisessa päässä Bobrovsky pelasi molemmat Vegas-matsit.
Palatakseni tuohon tammikuiseen peliin, päätöserässä sitten Vegas tuli tasoihin, kun Korczak ensin blokkasi Staalin kudin ja vapautti sitten pystysyötöllä Eichelin läpiajoon, joten kääntöpuolena Floridan viivatoimituksissa kohti kahta hyökkääjää maalin eteen on se, että jos ne eivät mene perille, vaan jäävät matkalle, peli kääntyy nopeasti omiin ja välttämättä aina kolmenkaan pelaajan puolustusvalmius lähellä siniviivaa ei riitä. Voittomaalissa puolestaan Floridan menestyshaaveiden kannalta isona tekijänä oleva Lundell otti miinusta, kun hänen purkunsa jäi siniviivaan. Jatkotilanteessa Kolesarin rystypassi kulmasta löysi maalilta Carrierin, joka ohjasi kiekon ohi Bobrovskyn, kun Montour jäi väärälle puolelle, joten onko tämä tosiaankin Floridan sutermainen heikko lenkki oman alueen 1v1-puolustamisessa? Loppuluvut 4-2 iski tyhjiin Karlsson.
Yhteenvetona sanoisin, että aika samanhenkiset joukkueet pelaavat finaaleissa vastakkain ja keskinäisetkin kohtaamiset olivat tiukkoja maalin pelejä. Ennustan kuitenkin sarjan kääntyvän lopulta Vegasille kotiedun, pakiston ja paremman neljän ketjun rotaation myötä, mutta myös muutaman muun tekijän takia. Tilanne muistuttaa jossain määrin vuotta 2018, jolloin Vegas eteni finaaleihin viidessä pelissä ja Washington vasta seiskamatsissa. Lepoedusta ei ollut hyötyä, vaan Washington voitti sarjan viidessä matsissa. Pelituntuma on nyt sopivasti Vegasille kallellaan ja kun se katkaisi Dallas-sarjan kutospelissä, ennen finaaleja lepoa tulee neljä kokonaista päivää. Se on mielestäni juuri riittävästi, muttei liian paljon tuntuman säilymiseksi.
Toinen yhteinen tekijä on se, että Fleuryn unelmakevät kesti viisi vuotta sitten kolme ottelusarjaa. Finaaleissa hän oli tavallinen kuolevainen. Povaan samaa kohtaloa Bobrovskylle, joka pelirytmin kadotettuaan palaa täten inhimilliseksi olennoksi eikä torju enää 93,5%:n varmuudella kiekkoja, eihän? Golden Knights on aiemmissa sarjoissa voittopeleissään yhtä ottelua lukuun ottamatta tehnyt aina vähintään neljä maalia (Jetsia vastaan nelospelissä viimeinen neljäs osuma syntyi toki tyhjiin) ja saanut Hellebuyckin (ottelusarjan torjuntaprosentti 88,6%), Skinnerin (87,5%) ja Oettingerin (87,7%) kaltaiset laatuveskarit näyttämään ajoittain reikäjuustolta, joten miksipä siis riittävä maalinteon tehokkuus ei nytkin jatkuisi. Fleuryn torjuntaprosentti finaalisarjassa 2018 oli muuten vaivaiset 85,3%...
Koska Golden Knights oli runkosarjassa sarjan kolmanneksi paras vierasjoukkue ja katkaisi kaksi edellistäkin ottelusarjaa kliinisillä vierasesityksillä kutospeleissä, jotenkin se olisi symbolista, että myös tämä sarja päättyisi Floridassa. En kuitenkaan usko luudan lakaisevan, vaan molempien voittavan kertaalleen vieraissa ensimmäisten viiden pelin aikana, koska vastakkain ovat kuitenkin pudotuspelien kaksi parasta vieraslaumaa (Florida 8-1 & Vegas 6-2), jolloin kuudenteen matsiin lähdettäisiin Vegasin 3-2 sarjajohdosta. Silloin se sitten naulaisi arkun kiinni suomalaisten Stanley Cup -haaveilta ja juhlisi NHL:n mestaruutta otteluvoitoin 4-2, koska samaa pelisapluunaa on syksystä alkaen harjoitusottelut mukaan luettuna hiottu nyt jo 106 ottelun ajan.
Tämän pidemmittä puheitta fantastista ja nautinnollista loppuottelusarjaa jokaiselle.
Aikataulu:
4.6. kello 03.00 Vegas – Florida
6.6. kello 03.00 Vegas – Florida
9.6. kello 03.00 Florida – Vegas
11.6. kello 03.00 Florida – Vegas
14.6. kello 03.00 Vegas – Florida*
17.6. kello 03.00 Florida – Vegas*
20.6. kello 03.00 – Vegas – Florida*
* Tarvittaessa
Siirrytäänpä sitten suoraan käsittelemään peluutusta. Florida tarjoaa Golden Knightsille hieman oilersmaisen haasteen, koska vastassa on kaksipäinen hirviö Tkachuk-Barkov. Etukäteen melko varmaa on vain se, että Cassidy ei aio laittaa Eichelin ketjua pelaamaan kumpaakaan Floridan kärkiketjua vastaan, koska aiemmillakin kierroksilla sille on annettu kotipeleissä "helpompia" minuutteja vastustajan keski- ja alaketjuja vastaan. Täten on aika vaivatonta arvata, että Golden Knightsin kotipeleissä Barbashev-Eichel-Marchessault kolmikko tullee pelaamaan rutkasti Lundellin johtamaa kolmosketjua vastaan. Myös Staalin johtamaa nelosta vastaan Cassidy halunnee Eichelin asettaa askiin sopivissa kohdin. Merkittävämpää Floridan menestyshaaveille on kuitenkin se, että miten hyvin Luostarinen-Lundell-Reinhart kolmikko pärjää vieraskaukalossa Eichelin ketjua vastaan. Jos se pystyy pelaamaan 0-0:aa, Panthersin osakkeet ovat hyvissä kantimissa. Floridan kotipeleissä puolestaan olettaisin, että Barkov asetetaan pimentämään Eichelia, mutta kuten olemme huomanneet, tämä on pystynyt laitureineen vastaamaan aina vaativampaan vieraskaukalopeluutukseen eikä vuotanut esimerkiksi Duboisia, McDavidia, Draisaitlia tai Hintzia vastaan. Kahta viimeksi mainittua vastaan saldo oli jopa plusmerkkinen vaikkapa Oilers-sarjan kutospelissä ja Dallas-sarjan kolmospelissä.
Jos ja kun Eichel pelaa Lundellia vastaan, Karlssonin ja Stephensonin ketjuille jäisivät vaikeammat minuutit Bennettin ja Barkovin ketjuja vastaan. Mietin alkuun asetelman niin, että Karlsson jatkaisi nimellisten ykkösketjujen nollaamista eli McDavidin ja Hintzin jatkoksi pelaisi Barkovia vastaan, mutta Tkachuk on kuitenkin ollut Floridan isoin syömähammas hyökkäyssuuntaan, joten oma veikkaukseni on täten lopulta se, että Karlssonin ketju pelaisi Cousins-Bennett-Tkachuk kolmikkoa vastaan ja Howden-Stephenson-Stone kohtaisi Duclair-Barkov-Verhaeghe ketjun. Tkachuk on mättänyt toistaiseksi 21 tehopistettä ja jostain luin, että hänen 5v5-pelinsä maalisuhde olisi 14-5. Täsmälleen sama maalisuhde tasaviisikoin on tällä hetkellä muuan William Karlssonilla, joka on mielestäni ollut yhdessä Eichelin kanssa joukkueen arvokkain pelaaja toistaiseksi. Ruotsalaissentteri pelaa jopa elämänsä jääkiekkoa ja oli niin hyvä Oilers-sarjan vitos- ja kutospeleissä McDavidia vastaan, että Woodcroft alkoi jopa vältellä maailman parhaan pelaajan peluuttamista samaan aikaan, kun Karlsson oli jäällä. Siksi on minusta jotenkin todennäköisempää, että Cassidy haluaa pysäyttää Tkachukin Karlssonin johtamana.
Stephensonin ketju voi sitten tosiaan vuorostaan pelata vaikkapa 0-0:aa Barkovia vastaan. Sen tehot hieman jäivät piippuun viime sarjassa jatkoaikamaaleja lukuun ottamatta, mutta tärkeintä oli se, että esim. vieraspeleissä omissakaan ei kolissut. Luulisin, että Cassidykin olisi ihan tyytyväinen, jos tuo ketju pitää vain päänsä pinnalla Barkovia vastaan ja luottaa siihen, että muut ketjut sitten voittavat omat vastinparinsa. Puolustussuuntaan erinomaisten kapteenien kohtaaminen vaihdosta toiseen olisi yksi mielenkiintoinen tarina seurattavaksi sarjan sisällä. Kiekonriistospesialisti Stone vastaan kokonaisvaltainen Barkov. Toki varmasti Karlssonia ja Barkoviakin tullaan toisiinsa vertailemaan rutosti ottelusarjan aikana ja vielä enemmän, jos he pelaavatkin vastakkain, koska molemmat ovat niin hyvin operoineet tänä keväänä vastustajan parhaita pelaajia vastaan.
Nelosketjuaan Cassidy on enimmäkseen peluuttanut vastustajan nelosta vastaan, mutta nyt kun Dallas-sarjan päätöspeliin Roy palasi sen keskelle, en yllättyisi, jos välillä Carrier-Roy-Kolesar ketjukin pelaisi välivaihtoja Barkovin tai Bennettin ketjuja vastaan. Vieraspeleissä Dallas-sarjassa kahdessa ensimmäisessä matsissa Cassidy yritti jonkin verran vaikuttaa peluutukseen ja vaihteli ketjujärjestystä otteluiden sisällä saadakseen esim. Karlssonin kehiin Hintzia vastaan mahdollisimman usein, mutta kutospelissä oli toisin ja hän luotti vain tasaiseen neljän ketjun rotaatioon. Ennen tuota peliä Cassidy sanoi pelaajille, että näiden on selviydyttävä kentällä sitä ketjua vastaan, joka kulloinkin vastaan tulee. Mediallehan hän myös totesi tällä viikolla sen, että kun Roy pelasi Karlssonin ketjun laidassa Oilers- ja Stars-sarjoissa, heiltä hieman katosi ote neljän ketjun tasaisesta rotaatiosta ja peluutukseen keskittyminen oli ehkä liiallista, mutta nyt kun Roy on taas palannut nelosen keskelle, Golden Knightsin tarvitsee entistä vähemmän välittää vastustajan haluamasta peluutuksesta. Luulen, että Maurice saa kotipeleissä pitkälti valita haluamansa vastinparit eikä Cassidy yritä niihin liiaksi puuttua ketjujärjestystä pelien sisällä muokkaamalla toisin kuin tosiaan Dallas-sarjan kolmos- ja nelospeleissä.
Peluutusveikkaus Golden Knightsin kotipeleissä:
Karlsson vs. Bennett
Stephenson vs. Barkov
Eichel vs. Lundell
Roy vs. Staal
Katsoin pari erää nauhalta Floridan viimeiseksi jäänyttä peliä ja tein joitain muistiinpanoja noin viikko sitten. Sen hyökkäyspelaamisesta jäi mieleen se, että joukkue dumppaa kiekkoa mielellään syvään ja menee kahdella pelaajalla jatkokarvaamaan perään hieman vegasmaisesti. Yksi sarjan kulminaatiopisteistä onkin luultavimmin se, että kumpi joukkue pääsee paremmin pois vastustajan paineen alta? Mike Kelly twiittasi hyvän videopätkän siitä, kuinka pudotuspeleissä Florida oli siihen mennessä dumpannut kiekkoa kolmanneksi eniten vastustajan alueelle, kun vuotta aiemmin se oli yksi vähiten dumpanneista joukkueista (kohdasta 1:08 ->). Florida on keskialueella viisas joukkue kiekollisena ja samaa mantraa kiekollisista valinnoista myös Cassidy on toistanut useissa haastatteluissa. Ennakoin jo Dallas-sarjasta päätykiekkojen viljelyä puolin ja toisin, mutta koska Stars olikin yllättävän löyhä ja Vegas kykeni kiekottelemalla menemään ohi 1-1-3 karvauksen, se pääsikin yllättävän useasti pelaamalla hyökkäysalueelle. Nyt minulla on vielä enemmän sellainen kutina, että tässä sarjassa tullaan näkemään paljon selustan kautta pelaamista ja päädyissä rouhimista. Florida on näissä pudotuspeleissä kymmenisen maalia jo onnistunut tekemään viiden sekunnin sisällä riistosta (sarjan paras lukema), joten ennakoitavissa on, että Vegasin pakisto joutuu playoffien isoimpaan testiinsä. Tähän mennessä suurimman haasteen asetti Oilers, jonka jatkokarvaaminen siirtokiekkojen jälkeen oli huomattavasti Winnipegia ja Dallasia etevämpää, mutta ennakoin tosiaan, että Panthersin jalkavien ja tilannekovien laitureiden kanssa ritarien pakisto joutuu vielä isompaan testiin päätykiekkoja hakiessaan:
Luotan toki kuitenkin siihen, että kunhan Vegasin puolustajat liikuttavat kiekkoa ykkösellä päädystä ränniin ja hyökkääjä on sovitusti laidassa jatkamassa kiekon niin ikään ykkösellä vauhtiin toiselle hyökkääjälle keskikaistalle/laidan kautta keskialueelle, myös Floridan jatkoprässi on selvitettävissä. Tuolla tutulla avauskuviolla varsinkin Dallasin puolivillainen karvaus lopulta murrettiin esim. kutospelissä. Ja toisaalta niissä peleissä, joissa Dallasin korkea karvaus oikeasti puri ja etäisyydet olivat tiiviit, Vegas nimenomaan puolustajien yhden kosketuksen kiekonliikuttamisella kykeni ohittamaan vastustajan ylimmät karvaajat ja lähtemään omista ulos ilman kiekonmenetystä. Puolustajat eivät saisi oikein yhtään jäädä empimään ratkaisunsa kanssa tai muutoin ongelmia tulee. Muutaman kerran korkea karvaus myös ohitettiin puhtailla norsukiekoilla ja luotettiin siihen, että keskialueen 3v3-kamppailussa peliväline jäisi omien haltuun, mutta tuo on sitten vihoviimeinen keino.
Floridalta Forsling jäi mieleen hyvänä kiekonkuskaajana punaviivalle, jonka jälkeen hän sovitusti sijoitti siirtokiekon haluttuun kohtaan selustaan. Duclair, Verhaeghe, Tkachuk, Luostarinen ja Reinhart tulevat olemaan varmasti inhottavia päälletulijoita Vegasin alakerralle. Lisäksi toinen puolustaja ainakin tuossa nelospelissä Carolinaa vastaan mielellään vielä tuki hyökkääjiä alapuolelta pitäen juuri pelin puolen ränniä tukossa siniviivan kulmassa aivan kuten Dallaskin viime kierroksella teki yhä enemmän ottelusarjan edetessä, mutta tosiaan varsinkin kutospelissä Vegas pääsi hyödyntämään vastustajan toisen puolustajan aggressiivisen pinchauksen jättämän tilan päästen monesti ylivoimahyökkäyksiin, kun kiekko vain saatiin liikutettua ykkösellä karvauksen ohi. Niin Suter, Hakanpää kuin jopa Heiskanenkin vuotivat kukin eteenpäin puolustettuaan, joten sikäli olen luottavainen, että Ekblad, Forsling, Montour ja Staalkin ovat haavoitettavissa ja Vegas tulee joitain ylivoimahyökkäyksiä pelistä toiseen saamaan oman alueen puhtaiden lähtöjen myötä. Sitten tuleekin vain kyseeseen se, että tähdistötauon jälkeinen maalinteon tehokkuus pysyy voimassa ja Golden Knights hyödyntää nuo 2v1/3v2-tilanteet, jos ja kun Floridan 3-4 ylintä pelaajaa saadaan ohitetuksi muutamalla nopealla syötöllä.
Carolina-matsissa Floridan arsenaalissa näyttivät olevan myös ajoittaiset pitkät syötöt keskialueelle ohi vastustajan karvauksen ja niitä seuranneet ohjaukset syvään, jos haltuunotto ja jalalla vienti hyökkäysalueelle ei ollut mahdollista. Oilershan käytti paljon sitä, että Bouchard poimi keskialueelta esim. Ryanin ja tämä jatkoi mainiolla ajoituksella kiekon syvään polkukone McLeodille, joten luulen, että tässä sarjassa Vegas saa enemmän varautua taas tuollaisiinkin Floridan tapoihin, kun vastustaja yrittää murtaa Vegasin tiiviin keskialueen 1-2-2/1-4 trapin. Viasatin asiantuntija Nieminenhän totesi Dallas-sarjan avauspelissä heti Vegasin olevan sarjan paras keskialueen trap- ja riistojoukkue enkä ole siitä vieläkään eri mieltä, joten sekin vain puoltaisi sitä, että Maurice haluaa joukkueensa kenties jopa entistä enemmän pelaavan kiekkoa syvään sen sijaan, että se leikkisi voitolla ja menettäisi pelivälineen siniviivojen välissä lyhytsyöttöpelillä.
Hyökkäysalueen hyökkäyspelissä Floridalla oli varsinkin kakkoserässä todella usein käytössä 2-3 malli, jossa yksi hyökkääjistä tuli kolmanneksi pelaajaksi korkealle ja maalin eteen eristettiin 2v2-tilanne. Oilers käytti jonkin verran samaa tapaa Vegasia vastaan ja Dallas nojasi siihen vielä useammin, koska sillä saadaan houkuteltua Vegasin sentteri tyhjentämään keskusta ja nousemaan lähemmäs siniviivaa luomaan 3v3-tilanne sinne, jolloin tilaa jää enemmän ohjureille, kakkoskiekkokamppailulle tai mahdollisesti toisen syvällä olevan hyökkääjän leikkaamiselle slottiin Vegas-sentterin jättämään tyhjään tilaan. Golden Knights sallii tiiviillä noppavitosellaan vastustajan pitää kiekkoa jonkin verran ulkokehällä ja jättää tilan laukoa laidoista tai viivasta, joten juurikin ohjaukset "muodon sisästä" ja maalin edustalla reboundien voittaminen ovat iskun paikkoja Floridallekin, joten sen kannalta positiivista on se, että sellainen pelitapa sujui luonnostaan jo viime sarjassa, kun maalille menijöitä hyökkääjistöstä tuntui löytyvän useita.
Kaksi miestä maalilla jatkuvasti tulee olemaan haaste Vegasin puolustajille, koska varsinkin ykkösparissa Martinezilla on tapana hävitä joitain maalineduspaineja ja viime sarjassa McNabbkin alistui Bennille avausmatsin 3-3 tasoituksessa viime hetkellä. Eikä Vegas voi jättää sentteriään alemmas auttamaan ja luomaan maalin eteen 3v2-ylivoimaa, koska muutoin vastustaja saa ylemmäs vastaavan 3v2-ylivoiman ja sen turvin kenties" rauhassa" kiekoteltua ja väsytettyä Vegasin viisikkoa, joka haluaisi kuitenkin puolustaa omissa aggressiivisesti ja saada aikaan nopean pysäytyksen, jotta sillä riittäisi vielä virtaa hyökätäkin. Sentterin rooli on niin vaativa Vegasin puolustussysteemissä siksi, että hänen on kyettävä lukemaan oikea-aikaisesti se hetki, milloin irrota slotista joko oman maalin taakse, laitaan tai kohti siniviivaa voittamaan kaksinkamppailu ja purkamaan paine sitä kautta. Oilers-sarjassa aggressiivuus omalla alueella toimi ajoittain hienosti eikä pelättyjä pitkiä kulmaralleja vastustaja niin kovin paljoa luonut, kun mm. Karlsson ja Eichel tunnistivat hyvin ne hetket, kun tilaisuus riistoon "ulkokehällä" oli. Dallas puolestaan oli jo valmiiksi suoraviivaisempi joukkue, joka toimitti kiekkoa enemmän maalille eikä yrittänytkään välttämättä niin paljoa keskittyä laadukkaan maalipaikan luontiin, vaan viivatoimitusten määrä korvasi laadun DeBoerille tyypillisesti. Florida asettunee varmaankin noiden joukkueiden välimaastoon näin ensipuraisulla pohdittuna.
Dallasia vastaan Vegas pääsi tosiaan yllättävän hyvin pelaamalla hyökkäysalueelle, kun se malttoi vain kiekotella pari pakki-pakkisyöttöä ja juoksuttaa Dallasin kärkikarvaajaa ennen kuin sitten painotonta puolta pitkin "vapaa" puolustaja pystyi nostamaan jalalla punaviivalle ja dumppaamaan kiekon syvään tai vaihtoehtoisesti avaamaan Dallasin revenneen viisikon sisään kiekon hyökkääjän lapaan ennen kuin Dallasin toiseksi ylin karvaaja ehti iholle. Varsinkin kolmospari Hague-Whitecloud rytmitti peliä hienosti ylemmillä kontrollilähdöillä Dallasin 1-1-3:a vastaan ja Zach käytti jalkavuuttaan hyödyksi kiekon ylöstuonnissa. Floridalla näytti kuitenkin olevan käytössä sama 1-2-2 kiekottomana organisoiduissa hetkissä kuin Vegasilla, joten voi olla, että sen murtaminen on haastavampaa, koska Floridallakin on parhaimmillaan yhtä tiivis "alanelikko" suojaamassa omaa siniviivaa kuin Vegasilla. Pelkkä kärkikarvaajan ohittaminen ei välttämättä riitä, koska Florida pystyy alanelikollaan tekemään vegasmaisen ansan aina jompaan kumpaan siniviivan kulmaan ja riistämään kiekon, jos vastustaja ei suostu heittämään siirtokiekkoa päätyyn. Dallasilla kun oli "vain" kolme pelaajaa lähempänä omaa siniviivaa, sen puhkominen oli jokseenkin helpompaa, vaikka toki Dallasinkin toiseksi ylin hyökkääjä usein antoi rajua takapainetta ja oli kuin alanelikon neljäs jäsen ajoittain.
Toisaalta jos ja kun vastustajan kärkikarvaajan ohittamisen jälkeen toinen puolustaja taas vain jalalla rohkeasti ajaa keskialueelle ja imee toisen Floridan keskimmäisen tason hyökkääjistä itseensä ennen peliä edistävää passia, se avaisi sitten tilaa hyökkääjille mennä helpommin pelaamalla sisään. Whitecloud näytti mallia viime sarjassa ja odotan Theodorelta tasonnostoa tähän sarjaan tuolla osa-alueella. Jos ja kun Vegas kuitenkin joutuu viime sarjaa enemmän turvautumaan päätykiekkoihin ja jatkokarvaamiseen, Floridan pakisto on haavoitettavissa. Mahura-Gudas parille voisi kuvitella pelin vaateen olevan aika ajoin sikäli liian suuri, että vaikka nämä ehtisivät niukasti ensimmäisenä hakemaan päätykiekon, ahdistettuna jatkosiirto epäonnistuu kuten kävi välillä viime sarjassa Harleylle, Lindellille tai Suterille. Vegas on aika hyvin Jets-sarjan puolivälistä alkaen saanut hiottua ajoitukset kuntoon päätykiekkoihin, joten selustaan pelaaminen ja kiekon riistäminen siellä takaisin ei ole ongelma, vaan se on mielestäni Floridan kaltainen vahvuus eikä Vegaskaan näin ulkomuistista sanottuna kovin kauas jää Floridan kymmenestä tehdystä maalista hyökkäysalueen riistoista. Tuossa Carolina-matsissa silmään pisti toki se, että esim. Staal näytti jopa yllättävän jalkavalta ajoittain ja meni ihan OK taklausten alle siirtäen kiekon ajoissa viereen Montourille, joka Forslingin ja Ekbladin tavoin kyennee selviytymään Vegasin paineen alla useimmiten ongelmitta. Jos Vegasin ajoitukset sakkaavat, se avaa tietysti Floridalle saumoja 4v3-vastaiskuihin. Sellaisen se sai esim. tuossa nelospelin toisen erän alussa, jossa Barkov jakoi kiekkoa nopeasti eteenpäin ja Verhaeghe livahti Hurricanesin puolustajien välistä läpiajoon, mutta viimeistely sakkasi. Veikkaisin, että joitain tuollaisia nopeita kääntöjä onnistuneen päätykiekon hakemisen jälkeen Floridalta nähtäneen finaalisarjassakin.
Floridan puolustusalueen puolustuspelissä oli aika paljon samaa kuin Dallasilla eli koko viisikon tuli mielellään mahtua samaan kuvaan tiiviinä. Tietysti alakolmio vastaa vartioinnista ja laiturit hoitavat vastustajan puolustajat, mutta kun koko alakolmikko saattoi samaan aikaan olla maalin takana kamppailemassa 3v3-tilanteessa vastustajan hyökkäysketjua vastaan, laiturit valuivat tällöin todella lähelle oman maalin eteen. Se jätti tietysti Hurricanesin puolustajille enemmän tilaa siniviivaan ja niinpä Vegaskin nopeasti syvyydestä siniviivaan syöttämällä voi saada yllättävän hyviä vetopaikkoja aikaan Theodorelle ja Haguelle, jonka pommin kanssa kannattaa olla tarkkana. Carolinakin yritti nelospelissä murtaa Floridaa siniviivakudeilla ja niitä seuranneilla reboundeilla, koska ajoittain Florida tukki keskustan jopa Vegasia tiiviimmin ja viisikko oli ritareitakin pienemmässä läjässä laitureiden oltua niin matalalla. Dallasin senttereihin verrattuna Floridan keskikaistan vastuullisuus on mielestäni parempaa. Johnstonin kaltaisia nukahduksia tuskin Lundellille tai Bennettille sattuu? Barkovista ja Staalista ei tietenkään tarvitse murehtia omissa, vai kuinka?
Ehkä Floridankin kohdalla isompi kysymysmerkki on sitten puolustajien 1v1-puolustaminen. Suterhan oli muutamaan otteeseen viime sarjassa pulassa esim. Karlssonia vastaan ja tuossa Floridan viime sarjan nelospelissä Montour ainakin kakkoserässä hukkasi totaalisesti miehensä maalin edessä, mutta Drury ei kyennyt rankomaan kotijoukkuetta Ahon päätyleivoksesta. Kunhan Vegasilla ovat maalinteon tukitoimet kunnossa ja se aiheuttaa kaaosta siniviivatoimituksilla, eiköhän Floridalle joitain merkkausvirheitä ja hävittyjä 1v1-tilanteita tule. Ne hetket sitten pitää jälleen vain kyetä hyödyntämään tehokkaasti. Tuossa nelospelissä Teräväisen 2-2 tasoituksessa hetkellisesti sentterinä ollut White hävisi 1v1-tilanteen ja kiekko löytyi sitten omasta verkosta.
Ritareilta vaaditaan hyökkäysalueella myös sitä, että kun Floridan viisikko on niin tiivis, tukea kiekolliselle on annettava lähellä, kun tosiaan välillä panttereilla koko alakolmio voi olla samassa kulmassa tai maalin takana painimassa. Oilersiahan vastaan Cassidy ohjeisti pelaajiaan siten, että kulmiin ei saanut mennä auttamaan ja liikettä oli oltava paljon, koska Edmontonin viisikko oli omissa enemmän levällään, vaikka sekin puolusti miesvartioinnilla, mutta yksittäisen 1v1-tilanteen voittamalla etu oli herkemmin luotu ja muualle aukeni 4v3-tilanne, kun joku toinen Oilers-pelaaja joutui tulemaan paikkaamaan alkuperäisen vuotajan erhettä. Liikkeellä myös sekoitettiin vastustajan merkkaajia, koska puolustajillakin oli tapana seurata miehiään jopa siniviivalle saakka, mutta Dallas-sarjan tapaan Floridaakin vastaan tuki on oltava lähempänä kiekolliselle pelaajalle, jottei tämä jää alivoimaiseksi kulmissa/päädyssä.
Erikoistilanteissa etu on tilastojen valossa Floridalla, koska pudotuspeleissä sen YV-prosentti on 27,9% ja AV 71,2%. Golden Knightsin lukemat ovat 18,5% ja 63,0%. Konferenssifinaaleissa tosin molemmat joukkueet suorittivat keskiarvoja paremmin, koska Floridan YV oli 28,6-prosenttista ja alivoima jopa 85-prosenttista. Vegasin YV oli 21,4-prosenttista ja alivoimaprosentti 72,7%. En ole sen kummemmin perehtynyt Floridan erikoistilannesysteemeihin, joten jätän siksi sen kommentoinnin väliin, mutta ehkä lievä etu esim. juuri alivoimahyökkääjäpareissa Floridalla on (korjatkaa, jos ne ovat erilaiset kuin tuossa Carolina-sarjan nelospelissä). Ykkösparit Barkov-Reinhart ja Karlsson-Smith menevät aika tasan, mutta Staal-Luostarinen/Lundell on ehkä rahtusen edellä Howden-Roy tai turhan paljon vuotanutta Stephenson-Stone paria. Floridan ollessa puolestaan ylivoimalla pelkään Tkachukin rusikoivan maalin edestä ainakin pari kihausta kuten Robertsonkin viime sarjassa, koska tosiaan Martinez ja McNabb eivät ole aina kaikkein terävimmillään kakkoskiekoissa.
Lopuksi muutama sananen keskinäisistä peleistä, jotka päättyivät runkosarjassa voitoin 1-1. Viimeisin kohtaaminen oli maaliskuussa Floridassa ja se päättyi kotivoittoon 2-1. Tuossa matsissa Vegasin trap vuoti ja avausmaalikin tuli, kun Theodore vuoti jatkopaineen alla sohien kiekon takaisin isännille ja Lomberg ohitti keskeltä Hillin laukoen takayläkulmaan. Toinen takaisku puolestaan syntyi, kun Hague jätti laiskasti ottamatta pari potkua eikä yltänyt kunnolla purkamaan rännikiekkoa keskialueelle. Barkov viimeisteli käännöstä parilla passilla kiekon nuottaan. Kuten todettua, Floridan laiturit tulevat olemaan inhottavia päälletulijoita Vegasin alakerralle. Avauserä tuossa matsissa oli pelkkää Vegasin päässä pyörimistä ja joukkue otti peräti 17 blokkia. Kakkoskiekot se sentään kykeni siivoamaan oman maalin edestä ja saman on toimittava tässäkin sarjassa, kun Floridalla lienee se kaksi pelaajaa reboundeja aina kyttäämässä. Päätöserässä Vegas sai näennäisen kirin aikaan, mutta Floridalla oli siinäkin pelissä keskusta tiukasti ummessa ja Vegasin laidoissa pyöriminen oli tehotonta. Tukitoimet eivät olleet riittävällä tasolla. Ainoa vieraiden maali oli ylivoimalla Theodoren viivatykki. Ainoan plussan puolestaan tilastointitaulukkooni sai maalivahti Hill 33 torjunnan iltapuhteestaan, joten sikäli hänellä on takana hyvä kokemus tältä kaudelta vieraista, vaikka tappio tulikin. Eichelin ketju oli tuossa vierasmatsissa ottavana osapuolena häviten jäällä ollessaan kaikki vedot 8-15, joten siksikin nyt finaalisarjan alussa kotipeleissä se saanee pelata Lundellia ja Staalia vastaan enimmäkseen.
Kauden avauskohtaaminen oli puolestaan tammikuussa ja päättyi Vegasin 4-2 voittoon. Se oli sikäli vastakohta maaliskuun matsille, että Vegas oli pelin päällä koko avauserän, mutta maalit olivat 0-1, kun Florida rankaisi yhdestä huonosti puolustetusta suunnanmuutoksesta. Cotter ei varmistanut Martinezin pinchausta, Ekblad karkasi jotenkin kummassa läpi ja Cousins löi karat sisään. Tasoitus syntyi kakkoserässä Barkovin harhapassin jälkeen. Kolesar oli Montourille tarkoitetun syötön välissä ja petasi vetopaikan keskelle Roylle hyökkäysalueen riiston jälkeen. Floridan toinen maali syntyi ylivoimalla, kun Smith oli mailatta ja Panthers oivalsi sen, jolloin kiekko pelattiin keskustaan ja Reinhart kiskaisi one-timerin pönttöön. Sen jälkeen peli oli jo melkein 1-3, mutta niukka paitsio edelsi Lundellin laukausta, jonka Hill hörppäsi lähes nollakulmasta sisään. Aika jännää, että Hill sattui olemaan maalissa jo runkosarjan molemmissa Florida-peleissä, kun yhteensä runkosarjapelejä kertyi 27. Samoin toisessa päässä Bobrovsky pelasi molemmat Vegas-matsit.
Palatakseni tuohon tammikuiseen peliin, päätöserässä sitten Vegas tuli tasoihin, kun Korczak ensin blokkasi Staalin kudin ja vapautti sitten pystysyötöllä Eichelin läpiajoon, joten kääntöpuolena Floridan viivatoimituksissa kohti kahta hyökkääjää maalin eteen on se, että jos ne eivät mene perille, vaan jäävät matkalle, peli kääntyy nopeasti omiin ja välttämättä aina kolmenkaan pelaajan puolustusvalmius lähellä siniviivaa ei riitä. Voittomaalissa puolestaan Floridan menestyshaaveiden kannalta isona tekijänä oleva Lundell otti miinusta, kun hänen purkunsa jäi siniviivaan. Jatkotilanteessa Kolesarin rystypassi kulmasta löysi maalilta Carrierin, joka ohjasi kiekon ohi Bobrovskyn, kun Montour jäi väärälle puolelle, joten onko tämä tosiaankin Floridan sutermainen heikko lenkki oman alueen 1v1-puolustamisessa? Loppuluvut 4-2 iski tyhjiin Karlsson.
Yhteenvetona sanoisin, että aika samanhenkiset joukkueet pelaavat finaaleissa vastakkain ja keskinäisetkin kohtaamiset olivat tiukkoja maalin pelejä. Ennustan kuitenkin sarjan kääntyvän lopulta Vegasille kotiedun, pakiston ja paremman neljän ketjun rotaation myötä, mutta myös muutaman muun tekijän takia. Tilanne muistuttaa jossain määrin vuotta 2018, jolloin Vegas eteni finaaleihin viidessä pelissä ja Washington vasta seiskamatsissa. Lepoedusta ei ollut hyötyä, vaan Washington voitti sarjan viidessä matsissa. Pelituntuma on nyt sopivasti Vegasille kallellaan ja kun se katkaisi Dallas-sarjan kutospelissä, ennen finaaleja lepoa tulee neljä kokonaista päivää. Se on mielestäni juuri riittävästi, muttei liian paljon tuntuman säilymiseksi.
Toinen yhteinen tekijä on se, että Fleuryn unelmakevät kesti viisi vuotta sitten kolme ottelusarjaa. Finaaleissa hän oli tavallinen kuolevainen. Povaan samaa kohtaloa Bobrovskylle, joka pelirytmin kadotettuaan palaa täten inhimilliseksi olennoksi eikä torju enää 93,5%:n varmuudella kiekkoja, eihän? Golden Knights on aiemmissa sarjoissa voittopeleissään yhtä ottelua lukuun ottamatta tehnyt aina vähintään neljä maalia (Jetsia vastaan nelospelissä viimeinen neljäs osuma syntyi toki tyhjiin) ja saanut Hellebuyckin (ottelusarjan torjuntaprosentti 88,6%), Skinnerin (87,5%) ja Oettingerin (87,7%) kaltaiset laatuveskarit näyttämään ajoittain reikäjuustolta, joten miksipä siis riittävä maalinteon tehokkuus ei nytkin jatkuisi. Fleuryn torjuntaprosentti finaalisarjassa 2018 oli muuten vaivaiset 85,3%...
Koska Golden Knights oli runkosarjassa sarjan kolmanneksi paras vierasjoukkue ja katkaisi kaksi edellistäkin ottelusarjaa kliinisillä vierasesityksillä kutospeleissä, jotenkin se olisi symbolista, että myös tämä sarja päättyisi Floridassa. En kuitenkaan usko luudan lakaisevan, vaan molempien voittavan kertaalleen vieraissa ensimmäisten viiden pelin aikana, koska vastakkain ovat kuitenkin pudotuspelien kaksi parasta vieraslaumaa (Florida 8-1 & Vegas 6-2), jolloin kuudenteen matsiin lähdettäisiin Vegasin 3-2 sarjajohdosta. Silloin se sitten naulaisi arkun kiinni suomalaisten Stanley Cup -haaveilta ja juhlisi NHL:n mestaruutta otteluvoitoin 4-2, koska samaa pelisapluunaa on syksystä alkaen harjoitusottelut mukaan luettuna hiottu nyt jo 106 ottelun ajan.
Tämän pidemmittä puheitta fantastista ja nautinnollista loppuottelusarjaa jokaiselle.
Viimeksi muokattu: