Läntisen konferenssin finaaleissa vuonna 2023 kohtaavat Tyynenmeren divisioonan ykkönen Vegas Golden Knights ja Keskisen divisioonan kakkossijoitettu Dallas Stars. Golden Knightsin osalta tiivistelmä edellisestä ottelusarjasta löytyy tästä ja Starsin otteista voi lukea täältä.
Vegasin pelitapaa olen jo purkanut tarpeeksi enkä sitä enää kummemmin toista, joten siirrytään suoraan peluutusveikkaukseen. Oilers-sarjan alussa Stephensonin ketju jatkoi Jets-sarjan tapaan vaikeimpien minuuttien pelaamista, mutta kesken kolmospelin Karlssonin ketju sai vastuulleen McDavidin ykkösvitjan ja sama jatkui vitos- ja kutospeleissä, kun Amadion paikalle nostettiin vieläpä Roy. Noissa kahdessa viimeisessä matsissa McDavidin ykkösketju ei juurikaan luonut mitään vaarallista tasaviisikoin, joten oletukseni on se, että Smith-Karlsson-Roy kolmikko pelaa ainakin kahdessa ensimmäisessä kotipelissä pitkälti Robertson-Hintz-Pavelski koostumusta vastaan. Pakkipareista jäällä on samoina hetkinä useimmiten Martinez-Pietrangelo. Kakkospakkipari McNabb-Theodore on pelannut kliinistä 0-0:aa ilman säkenöintiä ylöspäin ja pystyy tarvittaessa pelaamaan myös Hintzin ketjua vastaan, kun se selviytyi edellissarjan vitospelistä McDavidiakin vastaan ehjin nahoin Pietrangelon oltua poissa.
Howden-Stephenson-Stone kolmikko puolestaan saanee vastuulleen toiseksi vaikeimmat minuutit eli se pelannee enimmäkseen joko Johnstonin tai Domin ketjua vastaan. Dallas-kannattajat varmasti osaavat arvottaa noista kahdesta ketjusta vaarallisemman, mutta mututuntumani on se, että Johnstonin ketju on vaarallisempi ja näemmä sen jäsenet ovat myös hyökkääjien peliajoissa seuraavina tuon ykkösketjun jälkeen.
Barbashev-Eichel-Marchessault kolmikkoa Cassidy on syöttänyt kehiin peluutusedun turvin hyökkäyspään aloituksiin vastustajan alaketjuja vastaan sekä Jets- että Oilers-sarjassa. Mikään tuskin siltä osin tulee muuttumaan eli Eichelin ketju saanee paljon vaihtoja sekä Faksan nelosta että sitten jompaa kumpaa Dallasin keskiketjua vastaan. "Helpompien" minuuttien mukana tulee myös tulosvastuu ja siihen tuo ketju on toistaiseksi pystynyt vastaamaan hyvin, kun Eichel on nakuttanut 14 pistettä 11 otteluun ja Oilers-sarjassa Marchessault pelasi kaksi monsteripeliä osuen niissä yhteensä viidesti. Positiivista oli myös se, että Barbashev teki viime sarjassa kuusi tehopistettä, kun avauskierroksella hän ei vielä löytänyt kemiaa Eichelin laidalla ja putosi hetkeksi nelosketjuun. Eichelin ketju on kuitenkin pystynyt myös vieraspeleissä vastaamaan vastustajan kärkiketjujen heittämään haasteeseen eikä Oilers-sarjassa vieraissakaan juuri vuotanut, vaikka nelospelissä McDavidin ketju yhden osuman Eichelia vastaan värkkäsikin, mutta kutospelissä Draisaitlin kakkosketju jäi rintataskuun maalein 2-0 5v5-pelissä.
Peluutusveikkaus:
Karlsson (Martinez-Pietrangelo) vs. Hintz
Stephenson (McNabb-Theodore) vs. Johnston
Eichel vs. Faksa/Domi/Johnston
Blueger vs. Faksa
Katsoin jonkun aikaa nauhalta Starsin ja Krakenin välistä seiskapeliä. Kiinnitin huomiota siihen, että Dallas näemmä käyttää 1-1-3 karvausta/keskialueen trapia kuten Golden Knights viime kaudella DeBoerin alaisuudessa. Alin hyökkääjä on todella lähellä puolustajia tukkimassa omaa siniviivaa kolmantena pelaajana eikä toiseksi ylinkään hyökkääjä kovin kaukana ole. Ja kun vuorostaan Golden Knights tukkii keskialuetta 1-2-2/1-4:lla ohjaten kärkikarvaajan voimin pelin jompaan kumpaan laitaan ja pyrkien sitten tiiviin "alanelikon" turvin hyökkäyksen pysäyttämiseen omalle siniselle, minusta tuntuu näin etukäteen siltä, että tämä sarja voi mennä melkoiseksi päätykiekkojen viljelyksi keskialuetta ylitettäessä. Tuossa Starsin käyttämässä 1-1-3:ssahan "ongelmana" ainakin viime kaudella oli se, että puolustajat olivat välillä aika seisovin jaloin ja siksi päätykiekkoihin ehtiminen oli toisinaan hankalaa. Siitä ainakin Theodore antoi jonkin verran sivulauseessa kritiikkiä kauden jälkeen. Suorahyökkäyspuolustaminen toki parhaimmillaan toimi hyvin ja 1-1-3 tuottaa herkästi hyviä kääntömahdollisuuksia, jos vastustaja on vähänkin huolimaton kiekollisena keskialueella, koska vastassa on kolmen miehen muuri ja vielä toiseksi ylin hyökkääjä takapaineistaa rajusti, joten ei ero Vegasin 1-2-2:een niin suuri loppupeleissä ole. Olettaisin Dallasin puolustajien myös kääntävän peliä nopeasti pystyyn keskialueen katkoista, koska niin Golden Knights teki viime kaudella, joten siksikään kiekkoja ei saisi hukata siniviivojen välissä tai omissa tulee kolisemaan suunnanmuutoksista.
Yhtä kaikki, Golden Knights on Jets-sarjan puolivälistä alkaen loistanut siinä, että se on saanut hiottua ajoitukset melko hyvin kuntoon päätydumppauksiin ja Oilers-sarjan viimeisessäkin matsissa kaksi maalia syntyi siten, että päätykiekon jälkeinen jatkokarvaus tuotti kiekonriiston takaisin hyökkäysalueella ja sitten kiekko löytyikin pian vastustajan maalista. Starsin pakisto ei jalalla ole kaikkein vikkelin, jos ja kun kehissä ovat esim. Suter, Lindell ja Hakanpää, joten uskoisin siksikin, että Cassidy ohjeistaa Vegasia pelaamaan paljon kiekkoa selustaan ja karvaamaan sen sitten siellä takaisin tai jopa voittamaan suoraan luistelukisoja Dallasin raamikkaita puolustajia vastaan, jollei sitten keskialueella ole selkeää väylää kuljettaa tai kiekotella hyökkäysalueelle. Toki kun Heiskanen pelaa lähes joka toista vaihtoa, häneen voi luottaa noiden päätykiekkojen noukkijana vuorenvarmasti. Lisäksi avauspelaamisessa uskoisin, että Golden Knightsin pakit tulevat ehkä pari kertaa syöttämään poikittain toisilleen, koska sillä saadaan väsytettyä ja juoksutettua Dallasin kärkikarvaajaa, jonka jälkeen vapaaksi jäänyt puolustaja voi ottaa tyhjät pois jalalla ja imeä Dallasin toiseksi ylimmän hyökkääjän itseensä, jolloin keskialueelle syntyy selkeämpi 3v3-asetelma 3v4-alivoiman sijasta. Sitten VGK-puolustaja voikin poimia vapaan hyökkääjän lavan keskialueelta tai dumpata punaviivalta päätyyn ennen kuin Dallasin F2 ehtii iholle.
Seuraan mielenkiinnolla Dallasinkin hyökkäyspelissä sitä, että miten ajoitukset toimivat päätykiekoissa ja miten se aikoo Golden Knightsin viisikon puhkoa. Oilersilla oli käytössä McDavidin kaltainen kone, joka pystyi murtamaan siniviivan ajoittain yksin neljää pelaajaa vastaan, mutta edes Hintzista ei siihen Golden Knightsia vastaan ole, vaan järkevämpää lienee avata kiekko Robertsonin tai Pavelskin lapaan ja nämä ohjaavat sitten kiekon päätyyn, jonne kiiruhtaa ensimmäisenä Hintz. Siten Oilersin kolmosketju ylitti monesti keskialueen, kun tuulennopealle McLeodille lyötiin kiekkoa syvään ja tämä spurttasi perään loistavalla ajoituksella, jonka jälkeen Edmonton sai hyökkäysalueen hyökkäyspelin käyntiin. Oilersia vastaan parissa pelissä Vegasilla oli ongelmia päästä pois vastustajan jatkopaineen alta dumppausten jälkeen ja se johti menetyksiin omalla alueella. Pystyykö Dallas toisteisesti riistämään kiekkoja takaisin päätyvippien jälkeen vai ei? Sen osasin arvata etukäteen, että Oilers on Jetsia vaativampi vastus tuolla osa-alueella, mutta Dallasia on hankalampi arvottaa. Se on varmasti ajoittain yhtä hyvä kuin Edmonton, mutta saavatko hyökkääjät kuitenkaan tarpeeksi painetta annettua Vegasin laadukkaalle pakistolle vai ehtiikö VGK-alakerta siirtää kiekon ykkösellä eteenpäin ränniin hyökkääjille ja nämä jatkamaan kiekon keskialueelle?
Puolustusalueen puolustuspelissä vastakkain ovat Vegasin noppavitonen ja Starsin alakolmion perusmiesvartiointi, jossa puolustajat ja sentteri merkkaavat Golden Knightsin hyökkääjät ja laiturit hoitavat siniviivapakit. Vegas puolestaan pelaa aluetta. Sentterille pelitapa on vaativa, koska hänen tehtävä on irrota kamppailemaan molempiin laitoihin sekä tarvittaessa maalin taaksekin oikea-aikaisesti. Toimintasäde on laaja. Laiturit kelluvat lähempänä vastustajan puolustajia ja irtoavat ainoastaan siniviivan kulmiin hoitamaan kiekkoja ulos pinchaavia puolustajia vastaan.
Domi-Johnston kaksikosta minulle tulee jossain määrin mieleen Stephenson, jolle sattui viime kaudella aika ajoin merkkausvirheitä osana alakolmiota. Ennustan, että joissain peleissä myös Dallasin keskiketjujen sentterit vuotavat oman alueen puolustuspelissä ja heidän miehensä tekevät maalin edestä maaleja. Hintzin ja Faksan kurinalaisuuteen sen sijaan luotan lujasti. Entä miten ilmeisesti playoffien aikana aika ajoin pulassa olleet Lindell ja Hakanpää (jos kokoonpanossa) pärjäävät 1v1-puolustamisessa?
Mitä tulee Vegasin noppavitoseen, sehän on klassisen tiivis tukkien keskustan ja ollen siten maalivahdeille ystävällinen systeemi. DeBoerin kanssa Vegas tukehtui monesti juuri vastustajia vastaan, jotka sumputtivat keskustan ja antoivat vastustajan laukoa "ulkokehältä". Kuplapudotuspeleissä Canucksia vastaan sarja venyi seiskapeliin Demkon oltua viimeinen lukko tiiviin puolustuksen takana ja seuraavalla kierroksella sitten Dallas hoiti homman kotiin voitoin 4-1. Runkosarjassa puolestaan usein Islanders-pelit olivat hirmuhankalia, kun sekin tykkäsi sumputtaa keskustan omalla alueella ja salli Vegasin laukoa siniviivasta tai laidoista. Toistaako historia itseään? Robertson tosin laukonee ulkokehältäkin varmasti pari rannelaukausmaalia kuten viime kauden viimeisessä runkosarjakohtaamisessa, mutta onko tulivoimaa muutoin riittämiin? DeBoerin aikana ainakaan Vegasin joukkueessa ei myöskään hirveästi ollut pelaajia, jotka pyrkivät pääsemään "sisälle" ohjaamaan kiekkoja tai reboundeihin. Golden Knightsin tiivistä noppavitosta voi nimenomaan haavoittaa syöttämällä ohjureita muodon sisään ja olemalla kärppänä kakkoskiekoissa maalin edessä, mutta onko Pavelskin lisäksi muita pelaajia, jotka siihen kykenevät? Dadonovin, Domin ja Johnstonin suhteen olen skeptinen. Seguin, Benn ja Marchment voivat raameillaan aiheuttaa ajoittaisia hankaluuksia.
Lopuksi pari sanaa kauden kolmesta keskinäisestä kohtaamisesta. Ne kaikki päättyivät Dallasille, mutten ole huolissani, koska Edmontonkin oli runkosarjassa Vegasia parempi voitoin 3-1. Ensimmäinen kohtaaminen tammikuussa päättyi 0-4 ja oli DeBoerin paluupeli T-Mobile Areenalle. Tuossa pelissä Vegas jäi ensi kertaa nollille 50 otteluun ja sanoisin, että se oli runkosarjan ehkä heikoin esitys. Vegas puski nimenomaan Dallasin keskialueen 1-1-3 sumppuun lyhytsyöttelemällä eikä suostunut pelaamaan päädyn kautta. Dallasin toiseksi ylin hyökkääjä antoi aina kiimaisesti takapainetta ja vaikeutti entisestään keskialueen ylityksiä. Lisäksi Dallasin ajoittainen korkea karvaus vaikeutti paljon pelinavaamista. Veikkaan, että tässä sarjassa nähdään yksi samanlainen totaalinen ohipeli Golden Knightsilta, mutta nyt se tulee vieraskaukalossa. Tuossa pelissä muuten Dallas teki kaksi maaleistaan siten, että Vegasin hyökkääjät eivät saaneet jatkettua kiekkoja ulos keskialueelle ja hyökkäysalueen riistojen jälkeen Dallas toimitti heti kiekkoa maalille, josta se pomppi sisään pari kertaa epäonnisesti Pietrangelon kautta, mutta ainakin siis tuossa pelissä tosiaan Starsin hyökkäysalueen puolustuspeli toimi ja sen on jatkuttava tässä sarjassa, jos Stars haluaa edetä loppuotteluihin.
Tuossa toisessa kotipelissä, jonka Vegas melkein voitti varsinaisella, Dallasin tasoitusmaali ilman veskaria tuli siten, että Hintz hakeutui slottiin Vegas-sentterin hetkeksi jättämään tyhjään tilaan ja Robertson löysi hänet oivaltavalla syötöllään. Tuokin on yksi tapa haavoittaa Vegasin noppavitosta eli kun sentteri joutuu irtoamaan laitaan kaksinkamppailemaan, jää yleensä sekunniksi ikkuna auki syöttää keskustaan jääneeseen tilaan ennen kuin Vegasin painoton laituri ymmärtää pudota tukkimaan tuon tilan. Hintzin rannelaukaus haltuunoton jälkeen lähti niin terävästi, ettei Vegasin laituri ehtinyt tukkia tilaa sillä kertaa. Oilers löysi tuon keskustaan jäävän tilan yleensä 2-3 kertaa illassa viime sarjassa, mutta teki lopulta vain kaksi maalia tekopaikoistaan. Dallasin on oltava piirun tehokkaampi, koska noita paikkoja kyllä tulee, koska Vegas ei halua vain seistä passiivisesti noppavitosessaan, vaan saada vastustajan ulkokehäpyöritykset katki ajoissa, jotta sillä riittää virtaa hyökätäkin, joten siksi sentterin on luettava peliä tarkkaan ja riistomahdollisuuden huomatessaan liikuttava keskustasta päätyyn/laitaan kaksinkamppailemaan. Viimeisen keskinäisen kohtaamisen päätöserää leimasi puolestaan hurja playoffhenkinen kamppailuvaade ja sama jatkunee nyt alusta asti.
Erikoistilanteissa pieni etu lienee Dallasilla, koska sen ylivoima on toistaiseksi 31,7-prosenttista ja Vegasin vain 17,5%. Molemmissa sarjoissa Golden Knights on muokannut ykkösylivoimaansa kesken sarjan, joten voi olla, että sama ruljanssi on taas edessä. Tällä hetkellähän Theodore on viivassa, Eichel-Marchessault siivissä, Stephenson keskellä ja Stone päädyssä. Vegasin AV-prosentista 60,0% en ole huolissani, koska vastassa oli viime kierroksella historian paras ylivoima. Toki avauskierroksellaan prosentti ei taivaita hiponut, mutta syy optimismiini on se, että viimeisessä keskinäisessä kohtaamisessa Vegasin alivoima oli loistavaa. Dallasilla oli ylipäätään vaikeuksia päästä hyökkäysalueelle, kun Vegasin mailapaine omalla sinisellä oli niin vahvaa mm. Royn ja Howdenin johdolla. Ja jos Dallas yritti edetä laidoista sisään, McNabb ja Whitecloud mm. kiilasivat hyvin vastustajia laitoihin ja riistojen jälkeen purkivat nopeasti kiekon takaisin toiseen päätyyn. Toivokaamme saman jatkuvan tässä sarjassa.
Summa summarum, ennustan yhä tähdistötauon jälkeisen voittoreseptin (tiivis viisikkopuolustaminen + maalinteon tehokkuus) kantavan suomalaisten suureksi iloksi Golden Knightsin kollektiivin jatkoon otteluvoitoin 4-2. Vegas on löytänyt tällä kaudella tapoja voittaa pelejä, vaikkei se aina erinäisiä tilastoja dominoikaan ja siksi lempinimen Imperfect saanut ryhmä on lopulta tässäkin sarjassa parempi hiottuaan puolustuspelillistä sapluunansa jo tasan sadan ottelun ajan harjoituspelit mukaan luettuna. Mielenkiintoista, että vastakkain ovat muuten laukausprosenteiltaan (12,2%) kaksi parasta joukkuetta, joten Starskin on ollut siis kieltämättä tehokas, mutta vain toinen jääkiekkoklubi voi pienten marginaalien ottelusarjan voittaa.
Vegasin pelitapaa olen jo purkanut tarpeeksi enkä sitä enää kummemmin toista, joten siirrytään suoraan peluutusveikkaukseen. Oilers-sarjan alussa Stephensonin ketju jatkoi Jets-sarjan tapaan vaikeimpien minuuttien pelaamista, mutta kesken kolmospelin Karlssonin ketju sai vastuulleen McDavidin ykkösvitjan ja sama jatkui vitos- ja kutospeleissä, kun Amadion paikalle nostettiin vieläpä Roy. Noissa kahdessa viimeisessä matsissa McDavidin ykkösketju ei juurikaan luonut mitään vaarallista tasaviisikoin, joten oletukseni on se, että Smith-Karlsson-Roy kolmikko pelaa ainakin kahdessa ensimmäisessä kotipelissä pitkälti Robertson-Hintz-Pavelski koostumusta vastaan. Pakkipareista jäällä on samoina hetkinä useimmiten Martinez-Pietrangelo. Kakkospakkipari McNabb-Theodore on pelannut kliinistä 0-0:aa ilman säkenöintiä ylöspäin ja pystyy tarvittaessa pelaamaan myös Hintzin ketjua vastaan, kun se selviytyi edellissarjan vitospelistä McDavidiakin vastaan ehjin nahoin Pietrangelon oltua poissa.
Howden-Stephenson-Stone kolmikko puolestaan saanee vastuulleen toiseksi vaikeimmat minuutit eli se pelannee enimmäkseen joko Johnstonin tai Domin ketjua vastaan. Dallas-kannattajat varmasti osaavat arvottaa noista kahdesta ketjusta vaarallisemman, mutta mututuntumani on se, että Johnstonin ketju on vaarallisempi ja näemmä sen jäsenet ovat myös hyökkääjien peliajoissa seuraavina tuon ykkösketjun jälkeen.
Barbashev-Eichel-Marchessault kolmikkoa Cassidy on syöttänyt kehiin peluutusedun turvin hyökkäyspään aloituksiin vastustajan alaketjuja vastaan sekä Jets- että Oilers-sarjassa. Mikään tuskin siltä osin tulee muuttumaan eli Eichelin ketju saanee paljon vaihtoja sekä Faksan nelosta että sitten jompaa kumpaa Dallasin keskiketjua vastaan. "Helpompien" minuuttien mukana tulee myös tulosvastuu ja siihen tuo ketju on toistaiseksi pystynyt vastaamaan hyvin, kun Eichel on nakuttanut 14 pistettä 11 otteluun ja Oilers-sarjassa Marchessault pelasi kaksi monsteripeliä osuen niissä yhteensä viidesti. Positiivista oli myös se, että Barbashev teki viime sarjassa kuusi tehopistettä, kun avauskierroksella hän ei vielä löytänyt kemiaa Eichelin laidalla ja putosi hetkeksi nelosketjuun. Eichelin ketju on kuitenkin pystynyt myös vieraspeleissä vastaamaan vastustajan kärkiketjujen heittämään haasteeseen eikä Oilers-sarjassa vieraissakaan juuri vuotanut, vaikka nelospelissä McDavidin ketju yhden osuman Eichelia vastaan värkkäsikin, mutta kutospelissä Draisaitlin kakkosketju jäi rintataskuun maalein 2-0 5v5-pelissä.
Peluutusveikkaus:
Karlsson (Martinez-Pietrangelo) vs. Hintz
Stephenson (McNabb-Theodore) vs. Johnston
Eichel vs. Faksa/Domi/Johnston
Blueger vs. Faksa
Katsoin jonkun aikaa nauhalta Starsin ja Krakenin välistä seiskapeliä. Kiinnitin huomiota siihen, että Dallas näemmä käyttää 1-1-3 karvausta/keskialueen trapia kuten Golden Knights viime kaudella DeBoerin alaisuudessa. Alin hyökkääjä on todella lähellä puolustajia tukkimassa omaa siniviivaa kolmantena pelaajana eikä toiseksi ylinkään hyökkääjä kovin kaukana ole. Ja kun vuorostaan Golden Knights tukkii keskialuetta 1-2-2/1-4:lla ohjaten kärkikarvaajan voimin pelin jompaan kumpaan laitaan ja pyrkien sitten tiiviin "alanelikon" turvin hyökkäyksen pysäyttämiseen omalle siniselle, minusta tuntuu näin etukäteen siltä, että tämä sarja voi mennä melkoiseksi päätykiekkojen viljelyksi keskialuetta ylitettäessä. Tuossa Starsin käyttämässä 1-1-3:ssahan "ongelmana" ainakin viime kaudella oli se, että puolustajat olivat välillä aika seisovin jaloin ja siksi päätykiekkoihin ehtiminen oli toisinaan hankalaa. Siitä ainakin Theodore antoi jonkin verran sivulauseessa kritiikkiä kauden jälkeen. Suorahyökkäyspuolustaminen toki parhaimmillaan toimi hyvin ja 1-1-3 tuottaa herkästi hyviä kääntömahdollisuuksia, jos vastustaja on vähänkin huolimaton kiekollisena keskialueella, koska vastassa on kolmen miehen muuri ja vielä toiseksi ylin hyökkääjä takapaineistaa rajusti, joten ei ero Vegasin 1-2-2:een niin suuri loppupeleissä ole. Olettaisin Dallasin puolustajien myös kääntävän peliä nopeasti pystyyn keskialueen katkoista, koska niin Golden Knights teki viime kaudella, joten siksikään kiekkoja ei saisi hukata siniviivojen välissä tai omissa tulee kolisemaan suunnanmuutoksista.
Yhtä kaikki, Golden Knights on Jets-sarjan puolivälistä alkaen loistanut siinä, että se on saanut hiottua ajoitukset melko hyvin kuntoon päätydumppauksiin ja Oilers-sarjan viimeisessäkin matsissa kaksi maalia syntyi siten, että päätykiekon jälkeinen jatkokarvaus tuotti kiekonriiston takaisin hyökkäysalueella ja sitten kiekko löytyikin pian vastustajan maalista. Starsin pakisto ei jalalla ole kaikkein vikkelin, jos ja kun kehissä ovat esim. Suter, Lindell ja Hakanpää, joten uskoisin siksikin, että Cassidy ohjeistaa Vegasia pelaamaan paljon kiekkoa selustaan ja karvaamaan sen sitten siellä takaisin tai jopa voittamaan suoraan luistelukisoja Dallasin raamikkaita puolustajia vastaan, jollei sitten keskialueella ole selkeää väylää kuljettaa tai kiekotella hyökkäysalueelle. Toki kun Heiskanen pelaa lähes joka toista vaihtoa, häneen voi luottaa noiden päätykiekkojen noukkijana vuorenvarmasti. Lisäksi avauspelaamisessa uskoisin, että Golden Knightsin pakit tulevat ehkä pari kertaa syöttämään poikittain toisilleen, koska sillä saadaan väsytettyä ja juoksutettua Dallasin kärkikarvaajaa, jonka jälkeen vapaaksi jäänyt puolustaja voi ottaa tyhjät pois jalalla ja imeä Dallasin toiseksi ylimmän hyökkääjän itseensä, jolloin keskialueelle syntyy selkeämpi 3v3-asetelma 3v4-alivoiman sijasta. Sitten VGK-puolustaja voikin poimia vapaan hyökkääjän lavan keskialueelta tai dumpata punaviivalta päätyyn ennen kuin Dallasin F2 ehtii iholle.
Seuraan mielenkiinnolla Dallasinkin hyökkäyspelissä sitä, että miten ajoitukset toimivat päätykiekoissa ja miten se aikoo Golden Knightsin viisikon puhkoa. Oilersilla oli käytössä McDavidin kaltainen kone, joka pystyi murtamaan siniviivan ajoittain yksin neljää pelaajaa vastaan, mutta edes Hintzista ei siihen Golden Knightsia vastaan ole, vaan järkevämpää lienee avata kiekko Robertsonin tai Pavelskin lapaan ja nämä ohjaavat sitten kiekon päätyyn, jonne kiiruhtaa ensimmäisenä Hintz. Siten Oilersin kolmosketju ylitti monesti keskialueen, kun tuulennopealle McLeodille lyötiin kiekkoa syvään ja tämä spurttasi perään loistavalla ajoituksella, jonka jälkeen Edmonton sai hyökkäysalueen hyökkäyspelin käyntiin. Oilersia vastaan parissa pelissä Vegasilla oli ongelmia päästä pois vastustajan jatkopaineen alta dumppausten jälkeen ja se johti menetyksiin omalla alueella. Pystyykö Dallas toisteisesti riistämään kiekkoja takaisin päätyvippien jälkeen vai ei? Sen osasin arvata etukäteen, että Oilers on Jetsia vaativampi vastus tuolla osa-alueella, mutta Dallasia on hankalampi arvottaa. Se on varmasti ajoittain yhtä hyvä kuin Edmonton, mutta saavatko hyökkääjät kuitenkaan tarpeeksi painetta annettua Vegasin laadukkaalle pakistolle vai ehtiikö VGK-alakerta siirtää kiekon ykkösellä eteenpäin ränniin hyökkääjille ja nämä jatkamaan kiekon keskialueelle?
Puolustusalueen puolustuspelissä vastakkain ovat Vegasin noppavitonen ja Starsin alakolmion perusmiesvartiointi, jossa puolustajat ja sentteri merkkaavat Golden Knightsin hyökkääjät ja laiturit hoitavat siniviivapakit. Vegas puolestaan pelaa aluetta. Sentterille pelitapa on vaativa, koska hänen tehtävä on irrota kamppailemaan molempiin laitoihin sekä tarvittaessa maalin taaksekin oikea-aikaisesti. Toimintasäde on laaja. Laiturit kelluvat lähempänä vastustajan puolustajia ja irtoavat ainoastaan siniviivan kulmiin hoitamaan kiekkoja ulos pinchaavia puolustajia vastaan.
Domi-Johnston kaksikosta minulle tulee jossain määrin mieleen Stephenson, jolle sattui viime kaudella aika ajoin merkkausvirheitä osana alakolmiota. Ennustan, että joissain peleissä myös Dallasin keskiketjujen sentterit vuotavat oman alueen puolustuspelissä ja heidän miehensä tekevät maalin edestä maaleja. Hintzin ja Faksan kurinalaisuuteen sen sijaan luotan lujasti. Entä miten ilmeisesti playoffien aikana aika ajoin pulassa olleet Lindell ja Hakanpää (jos kokoonpanossa) pärjäävät 1v1-puolustamisessa?
Mitä tulee Vegasin noppavitoseen, sehän on klassisen tiivis tukkien keskustan ja ollen siten maalivahdeille ystävällinen systeemi. DeBoerin kanssa Vegas tukehtui monesti juuri vastustajia vastaan, jotka sumputtivat keskustan ja antoivat vastustajan laukoa "ulkokehältä". Kuplapudotuspeleissä Canucksia vastaan sarja venyi seiskapeliin Demkon oltua viimeinen lukko tiiviin puolustuksen takana ja seuraavalla kierroksella sitten Dallas hoiti homman kotiin voitoin 4-1. Runkosarjassa puolestaan usein Islanders-pelit olivat hirmuhankalia, kun sekin tykkäsi sumputtaa keskustan omalla alueella ja salli Vegasin laukoa siniviivasta tai laidoista. Toistaako historia itseään? Robertson tosin laukonee ulkokehältäkin varmasti pari rannelaukausmaalia kuten viime kauden viimeisessä runkosarjakohtaamisessa, mutta onko tulivoimaa muutoin riittämiin? DeBoerin aikana ainakaan Vegasin joukkueessa ei myöskään hirveästi ollut pelaajia, jotka pyrkivät pääsemään "sisälle" ohjaamaan kiekkoja tai reboundeihin. Golden Knightsin tiivistä noppavitosta voi nimenomaan haavoittaa syöttämällä ohjureita muodon sisään ja olemalla kärppänä kakkoskiekoissa maalin edessä, mutta onko Pavelskin lisäksi muita pelaajia, jotka siihen kykenevät? Dadonovin, Domin ja Johnstonin suhteen olen skeptinen. Seguin, Benn ja Marchment voivat raameillaan aiheuttaa ajoittaisia hankaluuksia.
Lopuksi pari sanaa kauden kolmesta keskinäisestä kohtaamisesta. Ne kaikki päättyivät Dallasille, mutten ole huolissani, koska Edmontonkin oli runkosarjassa Vegasia parempi voitoin 3-1. Ensimmäinen kohtaaminen tammikuussa päättyi 0-4 ja oli DeBoerin paluupeli T-Mobile Areenalle. Tuossa pelissä Vegas jäi ensi kertaa nollille 50 otteluun ja sanoisin, että se oli runkosarjan ehkä heikoin esitys. Vegas puski nimenomaan Dallasin keskialueen 1-1-3 sumppuun lyhytsyöttelemällä eikä suostunut pelaamaan päädyn kautta. Dallasin toiseksi ylin hyökkääjä antoi aina kiimaisesti takapainetta ja vaikeutti entisestään keskialueen ylityksiä. Lisäksi Dallasin ajoittainen korkea karvaus vaikeutti paljon pelinavaamista. Veikkaan, että tässä sarjassa nähdään yksi samanlainen totaalinen ohipeli Golden Knightsilta, mutta nyt se tulee vieraskaukalossa. Tuossa pelissä muuten Dallas teki kaksi maaleistaan siten, että Vegasin hyökkääjät eivät saaneet jatkettua kiekkoja ulos keskialueelle ja hyökkäysalueen riistojen jälkeen Dallas toimitti heti kiekkoa maalille, josta se pomppi sisään pari kertaa epäonnisesti Pietrangelon kautta, mutta ainakin siis tuossa pelissä tosiaan Starsin hyökkäysalueen puolustuspeli toimi ja sen on jatkuttava tässä sarjassa, jos Stars haluaa edetä loppuotteluihin.
Alla on puolestaan kaksi lainausta Jets-sarjan avauspelin jälkeen. Tuo peli muistutti todella paljon sitä Starsin tammikuista vierailua (ja kuplapudotuspelejäkin), mutta onneksi nopeasti joukkue tosiaan oikaisi kurssinsa ja ryhtyi tarvittaessa vippaamaan kiekkoa enemmän selustaan ja karvaamaan sen sitten siellä menestyksekkäästi takaisin, joten sikäli en usko, että yhtä pakollista ohipeliä lukuun ottamatta Vegas samaan ansaan enää menee tässä ottelusarjassa.
Kaksi muuta keskinäistä kohtaamista päättyivät rankkareilla Dallasille 2-3 ja 2-1. Noista peleistä jäi mieleen se, että Vegas teki aika identtiset maalit siten, että laituri jatkoi keskialueelta kiekon sovitusti vastustajan alimman puolustajan selustaan ja sinne spurttasi keskikaistaa pitkin sentteri. Eichel osui siten kotipelin päätöserässä, kun Hanley jäi hänestä jälkeen ja Howden puolestaan vieraissa avauserän loppupuolella runkosarjan kolmanneksi viimeisellä kierroksella haavoitti puolustajan selustaa Kolesarin syötöstä, kun Domi ei varmistanut. Veikkaan, että samaa avauskuviota Golden Knights käyttää jonkun verran jälleen.
Tuossa toisessa kotipelissä, jonka Vegas melkein voitti varsinaisella, Dallasin tasoitusmaali ilman veskaria tuli siten, että Hintz hakeutui slottiin Vegas-sentterin hetkeksi jättämään tyhjään tilaan ja Robertson löysi hänet oivaltavalla syötöllään. Tuokin on yksi tapa haavoittaa Vegasin noppavitosta eli kun sentteri joutuu irtoamaan laitaan kaksinkamppailemaan, jää yleensä sekunniksi ikkuna auki syöttää keskustaan jääneeseen tilaan ennen kuin Vegasin painoton laituri ymmärtää pudota tukkimaan tuon tilan. Hintzin rannelaukaus haltuunoton jälkeen lähti niin terävästi, ettei Vegasin laituri ehtinyt tukkia tilaa sillä kertaa. Oilers löysi tuon keskustaan jäävän tilan yleensä 2-3 kertaa illassa viime sarjassa, mutta teki lopulta vain kaksi maalia tekopaikoistaan. Dallasin on oltava piirun tehokkaampi, koska noita paikkoja kyllä tulee, koska Vegas ei halua vain seistä passiivisesti noppavitosessaan, vaan saada vastustajan ulkokehäpyöritykset katki ajoissa, jotta sillä riittää virtaa hyökätäkin, joten siksi sentterin on luettava peliä tarkkaan ja riistomahdollisuuden huomatessaan liikuttava keskustasta päätyyn/laitaan kaksinkamppailemaan. Viimeisen keskinäisen kohtaamisen päätöserää leimasi puolestaan hurja playoffhenkinen kamppailuvaade ja sama jatkunee nyt alusta asti.
Erikoistilanteissa pieni etu lienee Dallasilla, koska sen ylivoima on toistaiseksi 31,7-prosenttista ja Vegasin vain 17,5%. Molemmissa sarjoissa Golden Knights on muokannut ykkösylivoimaansa kesken sarjan, joten voi olla, että sama ruljanssi on taas edessä. Tällä hetkellähän Theodore on viivassa, Eichel-Marchessault siivissä, Stephenson keskellä ja Stone päädyssä. Vegasin AV-prosentista 60,0% en ole huolissani, koska vastassa oli viime kierroksella historian paras ylivoima. Toki avauskierroksellaan prosentti ei taivaita hiponut, mutta syy optimismiini on se, että viimeisessä keskinäisessä kohtaamisessa Vegasin alivoima oli loistavaa. Dallasilla oli ylipäätään vaikeuksia päästä hyökkäysalueelle, kun Vegasin mailapaine omalla sinisellä oli niin vahvaa mm. Royn ja Howdenin johdolla. Ja jos Dallas yritti edetä laidoista sisään, McNabb ja Whitecloud mm. kiilasivat hyvin vastustajia laitoihin ja riistojen jälkeen purkivat nopeasti kiekon takaisin toiseen päätyyn. Toivokaamme saman jatkuvan tässä sarjassa.
Summa summarum, ennustan yhä tähdistötauon jälkeisen voittoreseptin (tiivis viisikkopuolustaminen + maalinteon tehokkuus) kantavan suomalaisten suureksi iloksi Golden Knightsin kollektiivin jatkoon otteluvoitoin 4-2. Vegas on löytänyt tällä kaudella tapoja voittaa pelejä, vaikkei se aina erinäisiä tilastoja dominoikaan ja siksi lempinimen Imperfect saanut ryhmä on lopulta tässäkin sarjassa parempi hiottuaan puolustuspelillistä sapluunansa jo tasan sadan ottelun ajan harjoituspelit mukaan luettuna. Mielenkiintoista, että vastakkain ovat muuten laukausprosenteiltaan (12,2%) kaksi parasta joukkuetta, joten Starskin on ollut siis kieltämättä tehokas, mutta vain toinen jääkiekkoklubi voi pienten marginaalien ottelusarjan voittaa.