...tai sitten mikään ei estä Anderssonin puolisoa jäämästä kotiin hoitamaan lastaan vaikka kouluikään asti.
Palasin kuopuksen jälkeen kouluun ja työharjoitteluun, kun lapsi oli 7 kk. Valmistuin ammattiin, kun hän oli vuoden vanha. Tämä oli mahdollista siksi, että mies otti kotivastuun ja hoiti sen kaiken kukkuraksi sata kertaa paremmin kuin minä ikinä. Ja tämä oli myös talouden kannalta kestävä ratkaisu, koska puolison työtilanne käy tuulella, oma alani on vakaampi.
Syy miksi aina ärähdän näistä "liian lyhyt äitiysloma" -jutuista on se muisto, kuinka paljon valintaani kummasteltiin ja moralisoitiin ja miestä puolestaan surkuteltiin. Olen silti älyttömän kiitollinen, että tämä ratkaisu tehtiin, koska se teki meistä perheenä vahvan ja (huoh) tasa-arvoisen. Jotkut ystävistäni murehtivat työmatkalle lähtiessään, kuinka se iskä selviytyy lasten kanssa kotona; mä en tällaista ajattelua ole ikinä tarvinnut.
Onnea Anderssonille ja hänen puolisolleen odotukseen!