Tänään soi aamulla radiossa Elastisen kappale Eteen & Ylös. Tuo vei minut takaisin kauteen 2014-15, eli tasan kymmenen vuoden takaisiin tapahtumiin ja kauden viimeiseen kotipeliin tulevaa suomenmestaria eli Oulun Kärppiä vastaan. Tuo peli hävittiin aika isolla marginaalilla ja samainen kappale soi tuolloin hallilla. Siinä oli aika paljon samaa, kuin tässä kaudessa. Tulokaskoutsi Tomi Lämsä sai toki jatkaa kauden loppuun, mutta joukkueen pelillinen identiteetti oli kadoksissa. Tämän jälkeenhän seurassa päätettiin, että puuhastelu loppuu.
10 vuotta on pitkä aika. Sen aikana päästiin eroon ikuisesta sylkykuppi ja HMV-leimasta ja noustiin kertaheitolla kiinnostavimpien jengien joukkoon. Tällä ajanjaksolla ollaan jääty vain kerran ulos pudotuspeleistä ja nyt on tulossa toinen. Kahdesti ollaan jääty sääleihin, neljästi pudottu puolivälierissä ja nyt viimeiset kaksi kautta oltu finaaleissa. Kuuden joukkoon runkosarjassa on päästy 5 kertaa ja kolmesti näistä ollaan oltu neljän joukossa. Laskin nämä nopeasti päässä, joten luvut saattavat heitellä, mutta pointti onkin se, että tuo 2015 aloitettu työ on todellakin kantanut hedelmää. Noista luvuista pystyi vain aikoinaan haaveilla lahtelaisessa kiekkoilussa.
Kaikki tämä on iso hatunnoston arvoinen suoritus, mutta nyt kymmenen vuoden jälkeen olisi taas aika ravistella organisaatiota. Niinkuin tehtiin keväällä 2020, eli viiden vuoden työn jälkeen. Nyt on toiset viisi vuotta kulunut ja merkit näyttävät huolestuttavasti samalta mitä tuolloin koronakeväällä. Aihiot muutokseen meillä on olemassa, ja varmasti selkeä linjaus mitä halutaan olla. Mutta tosiaan pieni ravistelu henkilöstössä voisi olla ihan paikallaan.
Hyvää työtä ei siis tarvitse heittää kokonaan hukkaan, sitä on hyvä vain välillä säädellä ja tuulettaa kunnolla. Se lienee yksi avain siihen, mikäli halutaan pysyä tasaisesti huipulla. Katsotaan mitä kevään ja kesän aikana tapahtuu.