Vanhat lätkätähdet

[TKH]

Juttu 39

Kuka oli ensimmäinen eurooppalainen huippuhyökkääjä
NHL:ssä?? Kyseessä on tietenkin tsekkoslovakkialainen Peter
Stastny, joka loikkasi Tsekkoslovakkiasta NHL:ään 1980.

Peter Stastny syntyi syyskuun 18. 1956 Bratislavassa.
Peter Stastnylla oli jääkiekkogeenit jo syntyessään. Tämä
siksi että Stastnyn perheen viidestä veljeksestä kolmesta
tuli Tsekkoslovakkian maajoukkueeseen huippuhyökkääjiä.
Yleisesti perheen keskimmäistä veljestä, Peter Stastnya,
pidetään kaikkein parhaimpana, kaksi muuta loistavaa
jäkiekkoa pelaavaa Stastnya olivat Anton ja Marian Stastny.
Peter debytoi Tsekkoslovkkian sarjassa 19-vuotiaana kaudella
1975-76 Slovan Bratislavan -joukkueessa. Nuori Stastny pelasi
erittäin hyvän tulokaskauden tehtyään peräti 19 maalia.
Paljon parempaa oli kuitenkin tulossa, jo seuraavalla
kaudella Stastny kuului sarjan parhaimpiin pelaajiin tehtyään
25 maalia ja yli 50 pistettä. Kaikilla lopuolla kausillaan
Tsekkoslovakkian sarjassa Stastny teki Yli 25 maalia ja 50
pistettä. Niistä parhaimmalla 1978-79 kaudella Peter teki 55
pistettä ja 32 maalia 39:ssä ottelussa. Kaikkiaan Stastny
pelasi ennen loikkaustaan Tsekkoslovakkian sarjassa viisi
kautta ja 198 ottelua tehden niissä 240 (131+109)
tehopistettä. Viimeisellä 1979-80 kaudellaan ennen loikkausta
Peter Stastny valittiin vuoden pelaajaksi ja parhaimmaksi
hyökkääjäksi Tsekkoslovakkian sarjassa. Stastnyt pelasivat
yhdessä Slovan Bratislavan joukkueessa. Kolmen Stastnyn
veljeksen muodostama hyökkäysketju olikin Bratislavan
joukkuen kantavin osa joukkueen voittaessa Tsekkoslovakkian
mestaruuden vuonna 1979. Ketju oli koossa kolmena kautena ja
kahtena viimeisenä se lienee ollut Tsekkoslovakkian sarjan
paras. Marian Stastny oli veljeksistä vanhin ja pelasi
ketjussa yleensä oikeaa laitaa. Hän oli erittäin monipuolinen
pelaaja, joskin hänestä ehkä puuttui selvä tähtiaines. Anton
Stastny oli veljeksistä nuorin ja pelasi ketjun vasenta
laitaa. Hän oli erittäin nopea luistelija sekä hyvä
pelinrakentaja. Anton oli myös veljeksistä ensimmäinen joka
varattiin NHL:ään, samalla hän oli toinen koskaan varattu
tsekkoslovakkialainen pelaaja. Ensimmäinen oli Ladislav
Svozil vuoden -78 draftissa numerolla 194, Anton Stastny meni
vain neljä varausta myöhemmin. 1980 Quebec Nordiquensin
toimitusjohtaja Marcel Aubut ratkaisi pelaajaongelmansa
kekseliäällä tavalla. Hän järjesti Slovakialaisten
maailmanluokan tähtien Peter ja Anton Stastnyn loikkaamisen
Tsekkoslovakkiasta. Vuotta myöhemmin vanha ketju oli
kokonaan kasassa kun myös vanhin veljeksistä, Marian Stastny,
myös loikkasi perheensä kanssa. Marian oli tehnyt sopimuksen
samaan aikaan muiden veljesten kanssa, mutta päätti kuitenkin
palata takaisin. Vuoden päästä hän loikasi lopullisesti.

Peter Stastnysta tuli nopeasti Quebecin kantava voima ja
keskushahmo. Jo ensimmäisellä kaudellaan hän oli yksi koko
liigan parhaimmista, hänet myös valittiin vuoden parhaimmalle
tulokkaalle annettavan Calder Trophyn voittajaksi.
Ensimmäisellä kaudellaan Stastny teki NHL:n tulokkaiden
ennätykset pisteissä ja syötöissä, 109 (39+70). Myöhemmin
Teemu Selänne rikkoi Stastny tulokkaiden piste-ennätyksen,
mutta syöttöennätys on edelleen voimassa. Joe Juneau sivusi
ennätystä myöhemmin, hän tosin pelasi tuolloin vajaat
kymmenen ottelua enemmän. Stastnylla on hallussaan muitakin
NHL:n tulokkaiden ennätyksiä. Niistä mielenkiintoisimman
Stastny teki 22.2.1981 ottelussa Washingtonia vastaan. Ottelu
päättyi Quebecin 11-7 voittoon ja Peter teki ottelussa tehot
8 (4+4). Entistä mielenkiintoisemmaksi ottelun tekee se, että
Peterin veli Anton Stastny teki samassa ottelussa myös
kahdeksan tehopistettä, 8 (3+5). Slovan Bratislavan kaksikko
jyräsi NHL:ssä vanhoilla tutulla tehoillaan, tai itseasiassa
vielä suuremmilla. Stastny tähti loisti NHL:n huipulla
koko 1980-luvun. Kuudella ensimmäisellä kaudellaan hän teki
kaikilla yli 100 pistettä. Kaikkiaan hän rikkoi sadan pisteen
rajan seitsemän kertaa ja teki viidesti yli 40 maalia.
parhaimmalla 1981-82 kaudellaan Stastny teki 139 (46+93)
tehopistettä ja se oli pitkään paras pistemäärä minkä
eurooppalainen pelaaja on NHL:ssä tehnyt. 1990-luvulla
Jaromir Jagr ylitti pistemäärän Mario Lemieux:n avustuksella.
NHL:n pistepörssiä Stastny ei koskaan voittanut, mutta oli
kuuden parhaimman pistemiehen joukossa kuudesti ja kerran
kakkonen. Stastny oli NHL:n aivan parhaimpia pelaajia
1980-luvulla, vain suuri Wayne Gretzky teki enemmän pisteitä
NHL:ssä 1980-luvulla. Kaikkiaan Stastny pelasi NHL:ssä 15
kautta ja 977 ottelua tehden niissä 1239 (450+789)
tehopistettä. Pudotuspeleissä Stastny pelasi 93 ottelua ja
teki niissä 105 (33+72) tehopistettä. Nykyään Stastny on
tehoillaan NHL:n runkosarjan kaikkien aikojen pistepörssissä
sijalla 24 ja syöttöpörssissä sijalla 26. Stastny on edelleen
Jari Kurrin jälkeen toiseksi eniten pisteitä, maaleja ja
syöttöjä kerännyt eurooppalainen pelaaja. Stastny pelasi
Quebecissa kymmenen kautta ja hän olikin pitkään Quebecin
historian eniten maaleja ja pisteitä kerännyt pelaaja, mutta
myöhemmin Joe Sakic ohitti hänet. Kaikista saavutuksistaan
huolimatta häntä ei koskaan valittu NHL:n All-Starseihin,
ei ykköseen eikä kakkoseen. NHL:n historiassa ei ole toista
pelaaja, joka samoilla saavutuksilla olisi jäänyt kokonaan
ilman tähdistövalintoja. Syitä valintojen puuttumiseen on
kaksi, Wayne Gretzky ja se että Stastny on eurooppalainen,
ja vieläpä silloisesta "itäblokista". Kaikkiaan kolmesti
NHL:n kakkos All-Starsiin - Gretzkyn viedessä tietenkin
ykköspaikan - valittiin Stastnya vähemmän tehoja tehnyt
pelaaja, vaikka melkein aina All-Stars paikat ovat menneet
pistepörssin mukaan. Kaudella 1981-82 paikan vei Trottier
kymmenen pistettä pienemmällä pistemäärällä, 1982-83 Savard
ja 1983-84 taas Trottier, nyt 8 pistettä pienemmällä
pistesaaliilla. Esimerkin vuoksi voisi mainita että melkein
sataprosenttisesti 1970-luvulta nykypäivään keskushyökkääjät
All-Starsissa olivat samat kuin kaksi parasta
keskushyökkääjää pistepörsissä. Vanhemmissakaan
valinnoissa tuskin on suurta eroa. Jos Stastny olisi ollut
P-Amerikkalainen hänet olisi valittu vähintäänkin kolmesti
kakkos All-Starsiin. Entisenä tsekkoslovakkialaisena häntä
ei tähdistöihin tai palkinnoille olisi valittu olisi hän
ollut kuinka maaginen tahansa. Peter, Anton ja Marian Stastny
pelasivat myös Quebecissa silloin tällöin yhdessä, mutta
varsinaista pitkäaikaista ketjua he eivät NHL:ssä enää
muodostaneet. Marian pelasi NHL:ssä vain viisi kautta ja
322 ottelua tehden niissä 294 (121+173) tehopistettä. Anton
pelasi suhteellisen hyvän NHL-uran, mutta supertähteä hänestä
ei kuitenkaan tullut. Anton pelasi NHL:ssä yhdeksän kautta
ja 650 ottelua tehden niissä 636 (252+384). Kummatkin tekivät
parhaimmilla kausillaan vajaat 40 maalia ja noin 90 pistett.

Peter Stastny oli isokoinen pelaaja, mutta silti äärimmäisen
taitava pelaaja. Hän oli kerrassaan loistava pelintekijä ja
harvinaisen älykäs syöttelijä. Hän oli myös täysin peloton
pelaaja, millä oli suuri vaikutus hänen mestymiseensä NHL:ssä
aikakautena jolloin P-Amerikkalaiset vihasivat
eurooppalaisia pelaajia.

Stastny pelasi Tsekkoslovakkian maajoukkueessa 100 maaottelua
ja teki niissä 51 maalia. Stastny edusti Tsekkoslovakkiaa
neljissä MM-kisoissa ja vuoden -80 olympialaisissa
ajanjaksolla 1976-80. Eräät parhaimmista MM-kisoistaan
Stastny pelasi vuoden 1976 MM-kisoissa, jolloin hän oli
turnauksen yksi parhaimmista pelaajista. Kisojen
pistepörssissä Stastny oli kahdeksas tehoilla 12 (8+4).
Tuolloin Stastny oli myös yksi kisojen parhaimmista
maalintekijöistä. Myös vuoden 1978 MM-kisoissa Stastny oli
Tsekkoslovakkian ja samalla koko kisojen parhaita pelaajia.
Pistepörssissä sijoitus oli tuolloin kymmenes tehoilla 11
(5+6). Parhaimmat olympialaisensa Stastny pelasi vuoden
1980 kisoissa, joissa hän oli ehkäpä kaikkein parhaimmillaan
mitä hän on koskaan missään arvoturnauksessa ollut.
Pistepörssissä Stastny oli tuolloin toinen heti toisen
tsekkoslovakkialaisen, Milan Novyn, jälkeen tehoilla 14
(7+7). Otteluita Stastny pelasi tuolloin vain 6. Stastny
oli tuolloin toinen myös kisojen maalipörssissä.
NHL-uransa jälkeen Stastny pelasi myös Slovakian
maajoukkueessa 31 ottelua ja teki niissä 20 maalia. NHL-
uransa aikana Stastny sai Kanadan kansalaisuuden ja koska
Kanada Cup ei ollut IIHF:n sääntöjen alainen turnaus saattoi
hän edustaa Kanadaa vaikka oli aikaisemmin edustanut
Tsekkoslovakkiaa useissa arvoturnauksissa. Kanadan
maajoukkueessa Stastny pelasi 11 ottelua joissa teki yhden
maalin. Stastny pelasi Kanadan paidassa vuoden 1984 Kanada
Cupissa ja hänen merkityksensä joukkueelle oli erittäin
suuri vaikkei hän paljoa pisteitä tehnytkään. Ainoan maalinsa
vuoden -84 Kanada Cupissa Stastny teki Tsekkoslovakkiaa
vastaan. Myös Peterin veli Anton Stastny sai kutsun Kanadan
Kanada Cup -joukkueen harjoitusleirille, muttei päässyt
joukkueeseen. Slovakian maajoukkueessa Stastny pelasi muun
muassa vuoden 1994 Lillehammerin olympialaisissa. Tuolloin
hän oli joukkueen kapteeni ja yksi parhaimmista pelaajista.
Peter Stastny on historian ainut maailmanluokan pelaaja, joka
on edustanut kolmea eri maata arvoturnauksissa. Peter
Stastny valittiin Kanadan Hockey Hall Of Fameen 1998. Nykyään
Stastny toimii Slovakian maajoukkueen managerina.

 

[TKH]

Juttu 40

Kuka pelaaja pelasi kuuluisassa ketjussa
Majorovien veljesten keskellä?? Kyseessä on
tietenkin väkivahva sentteri Vjatsheslav
Starsinov.

Vjatsheslav Starsinov syntyi toukokuun 6. 1940
Moskovassa. Starsinov debytoi Neuvostoliiton
pääsarjassa jo 17-vuotiaana Moskovan Spartakissa,
jossa myös koko neuvostouransa pelasi aina
vuoteen 1979. Mukaan mahtuu tosin kaksi
välivuottakin, Starsinov ei pelannut Kausina
1972 - 1974. Neuvostoliiton pääsarjassa Starsinov
pelasi 540 peliä ja teki niissä 405 maalia, joka
on yksi Neuvostoliiton sarjan aivan kovimpia
maalimääriä. Neuvostoliiton runkosarjan parhaimmaksi
pelaajaksi Starsinov valittiin kaksi kertaa, -68 ja -69.
Neuvostoliiton sarjan All-Starsiin Starsinov valittiin
kahdeksan kertaa peräkkäin kausina 1963 - 1970. Neuvostoliiton
sarjan paras maalintekijä hän oli kerran, -67. Starsinov oli
Moskovan Spartakin monivuotinen kapteeni. Neuvostoliiton
sarjan mestaruutta Starsinov juhli kolmesti.

Jos Vsevolod Bobrov oli Neuvostoliiton ensimmäinen
superpelaaja oli Vjatsheslav Starsinov niiden ensimmäinen
supersentteri. Jotkut pitävät vasta Starsinovia Neuvostoliiton
todellisena ensimmäisenä superpelaajana, tämä siksi että
Neuvostoliitto nousi kunnon kukoistukseen vasta 60-luvulla,
ja siis Starsinovin aikakaudella. Koko vuosikymmenen
huomioiden Starsinov oli Neuvostoliiton joukkueen ehdoton
sielu koko Neuvostoliiton jääkiekkohistorian hienoimmalla
aikakaudella 1963 -1971. Tänä aikana maa ei hävinnyt yhtään
mestaruutta. Useammat arvioitsijat pitävät Vjatsheslav
Starsinov:ia Neuvostoliiton kaikkien aikojen
keskushyökkääjänä. Siis edellä muun muassa sellaisia
superluokan keskushyökkääjiä kuin Vladimir Petrov, Aleksander
Maltsev ja Igor Larionov. Voi olla, vaikea sanoa, mutta
kokonaisuutta katsoessa voidaan kyllä sanoa että Starsinov
oli monipuolisuusihme Anatoli Firsovin jälkeen Neuvostoliiton
monipuolisin - sekä paras - pelaaja aikanaan. Tuskin on koko
maailmassa ollut Starsinovia ennen - tai hänen jälkeen -
montaa yhtä monipuolista pelaajaa. Luonnollisesti Starsinovia
pidetään yleisesti yhtenä Neuvostoliiton kaikkien aikojen
pelaajista. Hyökkääjistä selvästi hänen edelleen lasketaan
vain Anatoli Firsov, Valeri Harlamov ja Sergei Makarov.
Vjatsheslav Starsinov ei ollut mikään erityisen iso pelaaja
- itseasiassa nykymitoissa erittäin pieni, 175 senttiä ja 85
kiloa - mutta tuolloin Starsinov tunnettiin oikeana
voimanpesänä. Starsinov tunnettiin jossain määrin myöskin
hiukan muita neuvostopelaajia likaisempana pelaajana.
Starsinovin pelityyli ei kuitenkaan ollut mikään "sikaileva
kanadalainen", vaan eräänlainen Eurooppalainen voimahyökkääjä,
joka tykkäsi olla vastustajan maalin edessä ja joka joskus
käytti sääntöjen rajamailla olevia otteita. Starsinovin ominta
alaa olikin juuri kaksinkamppailut ja kulmaväännöt joita mies
ei suostunut häviämään juuri koskaan. Starsinov olikin
fyysisesti aikakautensa kovin pelaaja Neuvostoliiton
höykkääjistä, saattoipa hyvin olla koko joukkueessakin. Kiekon
ylöskuljettajana ja etenkin kiekon suojaajana Starsinov oli
maailman eliittiä. Vielä yksi erittäin vahva ala Starsinovilla
oli aloitukset, joissa hän oli varmastikin yksi maailman
parhaista. Neuvostoliiton legendaarinen valmentaja Anatoli
Tarasov on sanonut että Starsinov voitti helposti enemmän kuin
kaksi aloitusta kolmesta. Starsinov oli aloituksissa
ehdottomasti Neuvostoliiton joukkueen ykkönen ja pääasiallinen
aloittaja. Starsinovilla oli myös hyvä valikoima erilaisia
laukauksia ja hän olikin pelätty maalintekijä vastustajien
joukossa. Starsinov olikin enemmän maaleja tekevä sentteri
kuin pelinrakentaja, vaikka pelintekijänkin rooli kyllä
onnistui helposti tarvittaessa. Vaikka Starsinov paljon
maaleja tekikin ei hän ollut pelkästään hyökkäävä pelaaja
vaan puolustaminen onnistui myös. Yleensäkin hän pelasi
luovasti, mutta samalla hyvin kontrolloidusti. Starsinov oli
myöskin erinomainen joukkuepelaaja, minkä ansiosta hän kohosi
nopeasti Neuvostoliiton maajoukkueen kapteeniksi. Starsinov
pelasi maajoukkueuransa käytännöllisesti katsoen kokonaan
Majorovien veljesten, Boriksen ja Jevgenin, keskellä. Ketju
muodostuikin erittäin tunnetuksi kokonaisuudeksi, vaikkeikaan
se koskaan saavuttanut HPM:n tai KLM:n tasoa. Ketju tuli
tunnetuiksi samoilla asioilla kuin kaikki muutkin
Neuvostoketjut, eli jatkuvilla paikanvaihdoilla, kolmiopelillä
ja saumattomalla yhteispelillä. Ketjua kutsuttiin
"tutka-Trioksi".

Neuvostoliiton maajoukkueessa Starsinov pelasi kymmenet
MM-kisat ja kahdet olympialaiset, -64 ja -68. Olympiakultaa
Starsinov voitti kummallakin kerralla. MM-kultaa Starsinov
sai yhdeksän kertaa peräkkäin 1963 - 1971. Neuvostoliiton
maajoukkueessa Starsinov pelasi 176 ottelua ja teki niissä
144 maalia. Starsinov oli Neuvostoliiton maajoukkueen
pitkäaikainen kapteeni. MM-kisojen parhaimmaksi hyökkääjäksi
Starsinov valittiin kerran, -65. MM-kisojen pistepörssiä
Starsinov ei koskaan voittanut, mutta oli useasti aivan
kärkipäässä. Muun muassa 1965 Starsinov oli MM-kisojen kuudes
tehoilla 9 (6+3) ja 1966 kolmas tehoilla 12 (11+1).
MM-kisojen maalipörssin Starsinov voitti kaksi
kertaa, -63 ja -66. MM-kisojen kaikkien aikojen pistepörssissä
Starsinov on kahdestoista tehoilla 96 (64+32) 77:ssä
ottelussa. Kaikkien aikojen maalipörssissä Starsinov on
seitsemäs. Keskiarvolla mitattuna Starsinovilla on kaikkien
aikojen kuudenneksi kovin maalikeskiarvo ottelua kohden
MM-kisojen historiassa 0,83. Starsinov oli jo lopettanut
kun Neuvostoliitto pelasi legendaarisen Summit-sarjan Kanadan
NHL-ammattilaisia vastaan vuonna 1972. Siitä huolimatta - tai
ehkäpä paremminkin sen innoittamana - Starsinov teki paluun
ja pelasi Neuvostoliiton paidassa yhdessä ottelussa.

Starsinov vietti kaudet 1972 - 1974 valmentaen Moskovan
Spartakia, mutta palasi sen jälkeen vielä viideksi vuodeksi
pelaamaan. Kaudet 1976 - 1978 Starsinov vietti pelaaja-
valmentajana Japanissa Oji Seishi Tomakomai:n joukkueessa.
Myöhemmin Starsinov on valmentanut myös Ruotsissa.
Starsinov on peliuransa jälkeen osallistunut aktiivisesti
juniorityöhin ja hyväntekeväisyyteen.

 

[Habby]

Re: No jaa

Viestin lähetti TKH

"Olen kyllä huomannut, että sinä pidät Dominik Hasekia parhaimpana, mutta en käyttäisi sanaa "yleisesti" tässä kohdin, kun varsinkin "yleisesti" Dominik Hasekia ei lasketa todellisten suurvahtien joukkoon. "

Pystit puhukoon puolestaan. En tiedä mitä sinulla on Hasekia vastaan, mutta kyllähän se nyt kaikkien aikojen parhaimpien maalivahtien joukkoon kuuluu. Se on onko se kaikkein paras vai vain TOP 5:ssä on makuasia. NHL:ssä nyt aina tullaan arvostamaan omat aina eurooppalaisia korkeammalle, mutta kyllä Hasekin nimi pitää olla listalla jos meinaa sen vakavasti otettavaksi.

Minulla ei ole mitään Hasekia vastaan. Kuitenkin häntä ei tulla laskemaan suurvahtien joukkoon ennen Stanley Cup-voittoa, mielestäni ja monet ovat samaa mieltä kanssani. Mikä huippumaalivahti se sellainen on, joka ei mestaruutta NHL:ssä?

Pystit puhukoon puolestaan myös Royn puolelta ja hänen kokoelmansa on mielestäni vakuuttavampi kuin Hasekin.

Kyllä Hasek TOP10:in varmasti kuuluu, mutta itse en ainakaan rankkaa häntä kolmen parhaan joukkoon. Sinähän saat suosia omiasi (eli eurooppalaisia) miten paljon tahdot, jos siitä tulee parempi mieli.

 

[TKH]

Joopa joo

"Sinähän saat suosia omiasi (eli eurooppalaisia) miten paljon tahdot, jos siitä tulee parempi mieli."


Niin, tässähän on kyllä täysin kyse siitä, että sinä et Roy:n fanina sulata sitä, että kukaan voisi olla parempi kuin suuri Roy. Minulla sen sijaa ei ole suosikkipelaajia joita pitäisi suosia.



"Kuitenkin häntä ei tulla laskemaan suurvahtien joukkoon ennen Stanley Cup-voittoa, mielestäni ja monet ovat samaa mieltä kanssani. Mikä huippumaalivahti se sellainen on, joka ei mestaruutta NHL:ssä? "


Niin, olen tähän sinulle vastannut useamman kerran vanhassa kiekkopesässä, niitä tuskin maksaa vaivaa toistaa. Tämähän koskee sinun mielestäsi myös kenttäpelaajia. Aivan niin, ei Bourquekaan ollut kuin paska pakki ennen kuin se SC:n voitti. Dionne oli aikanaan aivan surkee ja entäs Peter Stastny, kaveri oli suorastaan onneton. Ei ole päähän mennyt että kuuden joukkueen aikoina - aina 1960-luvun puoleen väliin asti - sen SC:n voittaminen oli paljon helpompaa kuin nykyisin, varsinkin jos sattuu pelaamaan aikakautensa ehdottomassa ykkösjoukkueessa, kuten esim. Plante. Ei dynastiajoukkueessa pelaamisesta voi yksittäisille pelaajille antaa kohtuuttomasti lisäarvoa.




"Pystit puhukoon puolestaan myös Royn puolelta ja hänen kokoelmansa on mielestäni vakuuttavampi kuin Hasekin. "

Hyvä niin, omia suosikkeja pitää kannattaa. Onhan se yksi kaikkien aikojen parhaimmista, ei kai sitä kukaan ole kieltämässäkään. Mahtuneen TOP 10:een. Sinä vain katsot pelkkiä pudotuspelejä, minä katson kokonaisuutta.

 

[TKH]

Juttu 41

Kuka suomalainen valittiin ensimmäisenä MM-kisojen oman
pelipaikkansa parhaimmaksi pelaajaksi?? Kyseessä on tietenkin
maalivahti Urpo Ylönen, joka valittiin MM-kisojen parhaimmaksi
maalivahdiksi 1970.

Urpo Ylönen syntyi toukokuun 25. 1943 Käkisalmella. Ylönen
päätyi nuorena Käkisalmelta Rauman ja Heinolan kautta Turkuun,
jossa koko uransa myös pelasi. Ylösen kiekkoilu-ura alkoi
Raumalta, jossa hän pelasi keskushyökkääjänä. Kun
juniorijoukkueeseen ei löytynyt maalivahtia, siirtyi Ylönen
tolppien väliin "jotta peli saattoi jatkua", niin kuin hän
itse asian sanoo. Tuttu tilanne monelle junioripelaajalle,
peli ei jatkunut ennen kuin joku suostui maalivahdiksi. Ylönen
pelasi kenttäpelaajanakin maalivahdin hommien ohessa aina
A-juniori-ikään saakka. "Kenttäpeli on hyvää harjoitusta
maalivahdille, kehittyy paremmaksi luistelijaksi" Nuorena
Ylösellä oli kaksi esikuvaa, Juhani Lahtinen ja Seth Martin.
"Juuri tässä järjestyksessä he ovat olleet esikuviani, ensin
Lahtinen, sitten Martin. Lahtiselta perusopit, Martinilta
loput". Myöhemmin Ylösestä tuli kymmenien maalivahtien
esikuva. Ensimmäiset kaudet 1963-1966 Ylönen pelasi
ykkösdivisioonassa Tuton joukkueessa. 1967 Tuto nousi
SM-sarjaan ja Ylönen jatkoi siellä aina vuoteen 1975, jolloin
siirtyi paikallisvastustaja TPS:n riveihin. Tepsissä Ylönen
jatkoi aina vuosikymmenen loppuun. Ylönen on siitä erittäin
harvinainen maalivahti että hänet valittiin vuoden -63
Tukholman MM-kisoihin divaripelaajana. Divaripelit haittasivat
kylläkin pahasti hänen valitsemistaan maajoukkueeseen. Ylösen
maajoukkuepaikka vakiintui vasta kun Tuto nousi SM-sarjaan
1967. Sitä ennen ei divarista mielellään otettu pelaajia
maajoukkueeseen, olivat he sitten kuinka loistavia tahansa.
SM-sarjassa Ylönen pelasi 399 ottelua. SM-sarjan All-Starsiin
Ylönen valittiin heti ensimmäisestä SM-sarja kaudestaan 1967
lähtien neljä kertaa peräkkäin aina vuoteen 1970. Yhteensä
hänet on valittu SM-sarjan All-Starsiin 6 kertaa, vain Lasse
Oksanen on valittu useimmin. Suomen parhaimmaksi pelaajaksi
Ylönen valittiin kolme kertaa, -67, -68 ja -70. Vain Jari
Kurri ja Teemu Selänne on valittu useimmin. Ylönen pelasi
niin loistavia kausia divarissa ja MM-kisoissa että voidaan
melkoisella varmuudella sanoa että jos Tuto olisi pelannut
SM-sarjassa kausina 1963-1966 olisi Ylönen saanut enemmän
valintoja SM-sarjan All-Starsiin sekä kauden parhaimmaksi
pelaajaksi. Ylönen oli suuri vaikuttaja siihen että Turku sai
vuonna 1973 jäähallin. Ylönen oli kyllästynyt pelaamaan
avojäällä ja surkeissa olosuhteissa. Jo 70-luvun alussa Ylösen
uran jatkumisen ehtona miehen omassa mielessä oli ollut
asiallisten harjoitus- ja pelitilojen saaminen Turkuun. "Jos
Turkuun saadaan jäähalli, jatkan ties vaikka kuinka kauan.
Näissä olosuhteissa saattavat pelit loppua lyhyeen" kommentoi
Ylönen tuolloin.

Urpo Ylönen oli tyypillinen niinsanottu perusmaalivahti. Hän
oli hiljainen ja rauhallinen, mutta erinomaisen
ponnistusvoiman ja refleksit hallitseva urheilija sekä
tunnollinen harjoittelija ja eriomainen sijoittuja. Ylösellä
sanottiin aikanaan olleen maailman nopeimman hanskakäden,
hanskakäden torjunnoilla hän myös pelejä "hallitsi" ja
vastustajaa masensi. Tyypillisintä "Ylöstä" oli -
seuratoverien mukaan, jotka tietävät asian parhaiten -
erinomaisen luottamuksellinen suhde muihin joukkueen jäseniin.
Ylönen oli kannustava myötäelejä niin nuorien kuin vanhempien
pelaajien iloissa ja suruissa. Ylöseen luotettiin seura- ja
maajoukkuetasolla niin pukusuojassa kuin pelikentällä: kyllä
Upi nämä hoitaa, oli tuttu turkulainen sanonta 1960- ja
70-luvuilla. Myöhemmissä haastatteluissa Ylönen kertoi
kokemuksia maalivahdin työstään. Urpo Ylösen mielestä oikea
sijoittuminen on tärkein maalivahdin ominaisuus. "se on
ratkaisevinta, en ole vuosien mittaan keksinyt, missä sitä
voisi paremmin kehittää kuin pelissä". Ylönen suosittaa
kesäpeleiksi maalivahdeille kaikkia niitä pelejä joissa pallon
tulosuunta ja tapa ovat arvaamattomia. Tällaisia ovat
esimerkiksi tennis, pöytätennis ja pesäpallo. Ylönen ei katso
kaikista meriiteistään huolimatta olevansa oikeutettu sanomaan
mitä maalivahdin pitää tehdä. "Maalivahdin pitää olla
yksilöllinen, liiallinen kopiointi on aina pahasta. Perusasiat
ovat luonnollisesti samat, mutta jokaisen yksilön
ruumiinrakenne ja liikkumismahdollisuudet rajaavat tarkasti
torjuntatavat. Maalivahdin peli jos mikä on täydellisen
henkilökohtainen asia". "Harjoittelussa ei saa olla liian
orjallinen. Joku tarvitsee sitä, toinen tätä. Joku tarvitsee
enemmän, toinen vähemmän. Pääasia on, että ei harjoittele
liian vähän. Harjoitus täytyy tuntea sormenpäässä, koko
elimistössä. Sen laatua kukaan ei voi opettaa
kirjaimellisesti". "Tärkeintä on muistaa, ettei saa pelätä
vaikka laukaus tulee kovalla vauhdilla. Jos olet seurannut
tilanteen alusta alkaen, ennätät kyllä nähdä kiekon tulon".
Ylönen kohtasi urallaan suuren määrän eräitä kaikkien aikojen
parhaimmista pelaajista. Hän ei kuitenkaan halua nimetä omaa
tähtiviisikkoaan, kuitenkin nimet Firsov, Suchy, Svedberg ja
Nedomansky tulevat esiin.

Urpo Ylönen pelasi maajoukkueessa 188 peliä ja oli Suomen
joukkueessa mukana kaikkiaan kahdeksissa MM-kisoissa ja
kolmissa Olympialaisissa. Hänen maajoukkueaikansa sijoittuu
vuosiin 1963 - 1978, tällä ajanjaksolla useimmin Suomen
maalissa oli Urpo Ylönen. Ylösen MM-kisadebyytti tuli
Tukholman MM-kisoissa 1963. Hänet oli valittu kisoihin Juhani
Lahtisen kakkosmieheksi, mutta jo ensimmäisessä ottelussa
Neuvostoliittoa vastaan sai Ylönen komennuksen kentälle.
Linkosuo komennettiin 5-1 tilanteessa vaihtoon ja nuori Ylönen
sai mahdollisuutensa. Ylönen kesti Neuvostoliiton tulituksen
loistavasti. Peli päättyi 6-1 ja ainut Ylösen päästämä maali
tuli vasta aivan ottelun lopussa. Tuolloin legendaarisen
A-Line Unitin kentällisen Venjamin Aleksandrov ja Aleksander
Almetov junailivat maalin. Ylösen kaikkein parhaimmat hetket
osuivat 1960-luvun loppuun ja aivan 1970-luvun alkuun. 1967
Ylösestä tuli legendaarinen maalivahti Suomessa kun hän oli
Suomen paras pelaaja MM-kisojen ottelussa Tsekkoslovakkiaa
vastaan. Ylönen kertoi ottelustaan näin: "Tein mitä vain ja
aina kiekko oli hallussani. Minulle tuli ja minulla oli tunne,
että Tsekkoslovakkialaiset eivät saa maaliakaan. Tunsin, että
jos vaikka heittäisin hanskan jäälle, tsekkilaukaus jäisi
siihen." Ottelua pidetään yksimielisesti Urpo Ylösen elämänsä
otteluna, luonnollisesti myös hän itse pitää tätä peliä hänen
uransa parhaimpana. Tämä ottelu on Suomen kiekkoilun kannalta
erittäin merkittävä koska tällöin Suomi voitti historiansa
ensimmäistä kertaa yhden niinsanotuista "isoista maista".
Kyseessä oli siis Tsekkoslovakkia joka hävisi Suomelle
yllättäen 3-1. Suomi voitti ensimmäisen erän peräti 3-0 ja
kun joukkue pelkästää puolusti kaksi muuta erää oli voitto
Suomen. Vuotta myöhemmin 1968 Grenoblen Olympialaisissa Urpo
Ylönen teki taas suomalaista jääkiekkohistoriaa. Tällä kertaa
Ylönen lannisti kanadalaiset hyökkääjät ja siten pohjusti
loistavilla torjunnoillaan Suomen ensimmäisen voiton
Kanadasta ja toisen voiton niinsanotuista "isoista maista".
Suomi voitti ottelun 5-2. Kanada ei Suomen lisäksi hävinnyt
turnauksessa kuin mestaruuden voittaneelle Neuvostoliitolle.
1970 Urpo Ylönen pelasi kokonaisuudessaan loistavat kisat
valittiinkin ansaitusti MM-kisojen parhaimmaksi maalivahdiksi.
Kun Ylönen ensimmäisenä suomalaisena jääkiekkoilijana
valittiin Tukholman MM-kisoissa parhaimmaksi pelaajaksi
pelipaikallaan, sai jo liki aikojen alusta jatkunut
suomalainen maalivahtikaarti ansaitsemansa kiitoksen. Ylösen
valinta oli Juhani Linkosuon, Unto Viitalan, Esko Niemen ja
Juhani Lahtisen vuosien työn kruunu. He olivat luoneet
perustan suomalaiselle maalivahtiperinteelle.

Ylönen siirtyi TPS:stä Saksan liigan ERC Freiburg:iin, jossa
pelasi kaudet 1979-1983. Ylönen lopetti näiden kausien jälkeen
40-vuoden iässä. Ylönen oli Suomen ensimmäinen kansainvälisen
tason tähtipelaaja, ja useat pitävät häntä Suomen kaikkien
aikojen parhaimpana maalivahtina. Urpo Ylönen on
jääkiekkoleijona numero 61, hänellä on oma nimikkopalkinto
SM-liigassa, Urpo Ylönen -palkinto jaetaan kauden parhaimmalle
maalivahdille. 1997 Urpo Ylönen valittiin ensimmäisenä
suomalaisena IIHF:n Hall Of Fameen. Nykyään Ylönen vastaa
TPS:n maalivahtivalmennuksesta.

 

[Habby]

Re: Joopa joo

Viestin lähetti TKH
"Sinähän saat suosia omiasi (eli eurooppalaisia) miten paljon tahdot, jos siitä tulee parempi mieli."


Niin, tässähän on kyllä täysin kyse siitä, että sinä et Roy:n fanina sulata sitä, että kukaan voisi olla parempi kuin suuri Roy. Minulla sen sijaa ei ole suosikkipelaajia joita pitäisi suosia.

Heheh, todella hyvä vastaus. En tosin tiedä miten nuo minun kirjoittamani pätkä ja sinun vastauksesi liittyvät toisiinsa, mutta loppujen lopuksi ei paljoakaan kiinnosta. Sinulla on vain tapana pönkittää eurooppalaisia pelaajia ja väheksyä pohjoisamerikkalaisia, etenkin kanadalaisia. Siitä tässä on täysin kysymys.

Viestin lähetti TKH

"Kuitenkin häntä ei tulla laskemaan suurvahtien joukkoon ennen Stanley Cup-voittoa, mielestäni ja monet ovat samaa mieltä kanssani. Mikä huippumaalivahti se sellainen on, joka ei mestaruutta NHL:ssä? "


Niin, olen tähän sinulle vastannut useamman kerran vanhassa kiekkopesässä, niitä tuskin maksaa vaivaa toistaa. Tämähän koskee sinun mielestäsi myös kenttäpelaajia. Aivan niin, ei Bourquekaan ollut kuin paska pakki ennen kuin se SC:n voitti. Dionne oli aikanaan aivan surkee ja entäs Peter Stastny, kaveri oli suorastaan onneton. Ei ole päähän mennyt että kuuden joukkueen aikoina - aina 1960-luvun puoleen väliin asti - sen SC:n voittaminen oli paljon helpompaa kuin nykyisin, varsinkin jos sattuu pelaamaan aikakautensa ehdottomassa ykkösjoukkueessa, kuten esim. Plante. Ei dynastiajoukkueessa pelaamisesta voi yksittäisille pelaajille antaa kohtuuttomasti lisäarvoa.

Ai nyt et enää keksi muuta kuin laittaa sanoja suuhuni - tai pikemminkin kirjoittaa muka minun ajatuksia puolestani. Yksittäisten kenttäpelaajien on erittäin vaikea vaikuttaa ratkaisevasti Stanley Cup-voittoon tai ylipäänsä minkään mestaruuden voittoon. Sen sijaan maalivahdilla on aivan eri merkitys ja maalivahti voi ratkaista otteluita lähes yksinäänkin. Jos yhtään esim seurasit viime kevään playoffeja Roy oli aivan toista maata kuin Roman Turek tai Martin Brodeur. Monien mielestä, jos Roy olisi pelannut Bluesissa olisi Blues mennyt helposti finaaleihin tai jos Roy olisi pelannut Devilsissä olisi Devils voittanut Stanley Cupin. Noh, tuo nyt on spekulaatiota, mutta Roy voitti selvästi virkeveljensä.

Joo, ja tunnen kyllä NHL-historian hyvin ja Canadiensin historian kiitettävästi. Tiedän kyllä myös Jacques Planten vaikutuksen joukkueeseen. Kiitos vain, mutta ei tarvitse siis tuosta aiheesta pitää luentoa.

Viestin lähetti TKH

"Pystit puhukoon puolestaan myös Royn puolelta ja hänen kokoelmansa on mielestäni vakuuttavampi kuin Hasekin. "

Hyvä niin, omia suosikkeja pitää kannattaa. Onhan se yksi kaikkien aikojen parhaimmista, ei kai sitä kukaan ole kieltämässäkään. Mahtuneen TOP 10:een. Sinä vain katsot pelkkiä pudotuspelejä, minä katson kokonaisuutta.

Tähän tekisi mieli laittaa sellainen naurava hymiö, mutta jokainen voi kuvitella sen mielessään mikäli tahtoo.

Minä katson siis vain playoffeja ja sinä kokonaisuutta? Selvä. Mitäköhän sinä näet tässä kokonaisuudessa? Kerropa meille kaikille. Näetkö, että Roy on ollut menestyksekäs niin runkosarjassa kuin pudotuspeleissäkin. Sen sijaan Hasekin palkintokaappi näyttää aika tyhjältä tuon jälkimmäisen osalta. Tosin sen taisit unohtaa katsoessasi "kokonaisuutta". Ehkä se kuitenkin täyttyy tämän kauden päätyttyä, kun Hasek pääsi NHL:n (paperilla) parhaimpaan joukkueeseen.

 

[TKH]

"Heheh, todella hyvä vastaus. En tosin tiedä miten nuo minun kirjoittamani pätkä ja sinun vastauksesi liittyvät
toisiinsa, mutta loppujen lopuksi ei paljoakaan kiinnosta. Sinulla on vain tapana pönkittää eurooppalaisia
pelaajia ja väheksyä pohjoisamerikkalaisia, etenkin kanadalaisia. Siitä tässä on täysin kysymys. "


Niin, minulla ei ole tapana vähyksyä ketään. Sinun Royn faniutesi kyllä on tullut selväksi jo aikaisemmin, mikä epäilemättä vaikuttaa vahvasti juttuihisi. Juttusi ovat muuten kirjoitusmuotoilultaan aika teinimäisiä.



"Ai nyt et enää keksi muuta kuin laittaa sanoja suuhuni"

Muistan aivan varmasti kuinka aikaisemmin ylistit sitä kuinka pelaajien pitää olla SC:n voittajia ollakseen sinusta yhtään mitään. En tiedä josko mielipiteesi on sitten muuttunut.




"Minä katson siis vain playoffeja ja sinä kokonaisuutta? Selvä."

Olet toistuvasti korostanut nimenomaan playjarimenestystä ja omien sanojesi mukaan se on ainut merkittävä tilasto. Minulle se on vain yksi osa kokonaisuutta. Olympiakulta, kaksi Hartia jne jne enemmän kuin hyvin korvaa yhden mestaruuden puuttumisen. Itseasiassa Olympiakulta sen korvaa paremmin kuin hyvin..



Sen sijaan Hasekin palkintokaappi näyttää aika tyhjältä tuon jälkimmäisen osalta. Tosin sen taisit unohtaa
katsoessasi "kokonaisuutta". Ehkä se kuitenkin täyttyy tämän kauden päätyttyä, kun Hasek pääsi NHL:n
(paperilla) parhaimpaan joukkueeseen.


Niin, ei SC:n puuttuminen voi olla este olemasta yksi aikansa parhaista maalivahdeista. Keskinkertaisessa tai huonossa joukkueessa on vaikea voittaa mestaruuksia. Ehkäpä Hasek sen tänä vuonna voittaa. Tai ehkäpä se vie joukkueensa toiseen Olympiakultaan.



"Joo, ja tunnen kyllä NHL-historian hyvin ja Canadiensin historian kiitettävästi"

Niin, tämä lausunto omasta tasostasi taitaa kuvata hyvin koko asennettasi täällä kirjoitteluun. Vaikka mikäs siinä.

 

[TKH]

Juttu 42

Kuka Neuvostoliittolaispelaaja on yksi kaikkien
aikojen aivan parhaimmista, taitavimmista ja
tehokkaimmista pelaajista, vaikkei koskaan
päässyt pelaamaan vakituisesti maajoukkueensa
kahteen parhaaseen ketjuun?? Kyseessä on
tietenkin taiturimainen Aleksander Maltsev.

Aleksander Maltsev syntyi huhtikuun 20. 1949
Kirovo-Tshepetsk:ssä. Neuvostoliiton pääsarjatason
Jääkiekkoilemisen Maltsev aloitti 18-vuotiaana
Moskovan Dynamossa, jossa pelasikin koko uransa
aina vuoteen 1984 jolloin lopetti kiekkoilemisen
35-vuotiaana. Neuvostoliiton pääsarjassa Maltsev
pelasi 530 peliä ja teki niissä 329 maalia. ZSKA vei
mestaruudet mutta Maltsev ja Dynamo saavuttivat kuusi hopeaa
ja seitsemän pronssia. 1972 Maltsev valittiin Neuvostoliiton
runkosarjan parhaimmaksi pelaajaksi ja myös Neuvostoliiton
vuoden pelaajaksi. Neuvostoliiton sarjan All-Starsiin Maltsev
valittiin kaikkiaan kuusi kertaa. Sarjan pistepörssin Maltsev
voitti kerran, 1971.

Maltsev oli äärettömän monipuolinen ja taitava pelaaja.
Taiturimaisesti luistellut ja ilmiömäisen mailatekniikan
omistanut Maltsev ei kuitenkaan koskaan kuulunut vakituisesti
Neuvostoliiton kahteen parhaimpaan ketjuun. Tämä ainakin
osaksi vain sen takia että Maltsev ei suostunut muuttamaan
Moskovan Dynamosta ZSKA:n joukkueeseen. Puna-armeijan pelaajat
olivat tuolloin aina etusijalla, ja niin Maltsevin kohtalo
oli loistaa kolmosketjussa. Tätä kolmosketjussa loistamista
Maltsev tekikin aivan maajoukkueuransa loppuun asti, vuoteen
1983. Maltsev pelasi urallaan kumpaakin laitahyökkääjän
tonttia sekä myös sentteriä. Tämäkin käy esimerkkinä sekä
hänen monipuolisuudestaan että myös hänen saamastaan
huonohkosta kohtelusta valmentajien taholta. Maltsevia
heiteltiin surutta ketjusta toiseen, vaikka muuten
Neuvostoliiton maajoukkueen ketjut olivat hyvinkin
muuttumattomia vuodesta toiseen. Maltsev lienee Neuvostoliiton
ja samalla myös koko maailman eräs parhaista
yleishyökkääjistä/monipuolisuushyökkääjistä Anatoli Firsovin
jälkeen. 1960- ja -70 luvun taitteessa Maltsev myös pelasi
muutaman vuoden yhdessä Anatoli Firsovin kanssa. Anatoli
Firsov - Aleksander Maltsev - Vladimir Vikulov -ketju oli
koossa vain muutaman vuoden, mutta niinä vuosiana se oli
MM-kisojen paras ketju. Toinen kuuluisa ketju jossa Maltsev
pelasi oli Aleksander Jakushev - Vladimir Shadrin - Aleksandr
Maltsev, joka niitti mainetta Summit Series:ssä ja muutamissa
muissa kisoissa 1970-luvun alkupuoliskolla. Pitkäaikainen
sekään ketju ei ollut, eikä se edes pelannut kaikissa
peleissä yhdessä Summit series:ssä. Tuolloin Maltsev pelasi
osan peleistä Valeri Harlamovin kanssa.

Neuvostoliiton maajoukkueessa Maltsev pelasi yhdettoista
MM-kisat ja kolmet olympialaiset ajanjaksolla 1969 - 1983.
MM-kultaa Maltsev juhli yhdeksän kertaa ja Olympiakultaa kaksi
kertaa, -72 ja -76. Kansainvälisiä pelejä Maltsev pelasi
kaikkiaan 319, mikä on edelleen Neuvostoliiton/Venäjän
ennätys. Maaleja Maltsev teki noissa peleissä 209. MM-kisojen
Parhaimmaksi pelaajaksi Maltsev valittiin kolme kertaa,
-70, -72 ja -81. MM-kisojen All-Starsiin Maltsev valittiin
viisi kertaa, -70, -71, -72, -78 ja -81. Kuinka monta niitä
olisikaan enemmän jos Maltsev olisi saanut pelata kahdessa
parhaimmassa ketjussa ja paljon enemmän ylivoimaa. MM-kisojen
pistepörssin Maltsev voitti kolme kertaa, -70 tehoilla 21
(15+6), -72 tehoilla 22 (10+12) ja -81 tehoilla 13 (6+7).
Lisäksi Maltsev oli useana vuotena yksi MM-kisojen parhaista
pistemiehistä. Muunmuassa 1971 Maltsev oli MM-kisojen
pistepörssin kolmas tehoilla 16 (10+6) ja 1978 myös kolmas
tehoilla 13 (5+8). MM-kisojen maalipörssin Maltsev voitti
kaksi kertaa -70 ja -71. MM-kisojen kaikkien aikojen
pistepörssissä Maltsev on kolmas tehoilla 157 (77+89) 115:ssä
pelissä. MM-kisojen kaikkien aikojen maalipörssissä Maltsev on
niin ikään kolmas, mutta MM-kisojen kaikkien aikojen
syöttöpörssissä Maltsev on ykkönen. Keskiarvoilla laskettuna
Maltsevilla on MM-kisojen historian yhdeksänneksi kovin
pistekeskiarvo 1,37 pistettä/ottelu. Hyvän Kuvan Maltsevista
antaa se tosiasia että Maltsev pystyi tekemään tarkalleen
saman verran pisteitä kolmosketjussa - välillä hyvinkin
tuntemattomien, mutta etenkin nuorien ja kokemattoimien
pelaajien kanssa - kuin mitä Harlamov-Petrov-Mihailov
pystyivät tekemään vaikka pelasivat koko uransa yhdessä!!

Maltsev pelasi Neuvostoliiton maajoukkueessa vuoden 1972
Summitin sarjassa Kanadan NHL-ammattilaisia vastaan. Hyvin
hän pelasikin, Maltsev oli Neuvostoliiton parhaimpia pelaajia
Troikka Petrovon jälkeen. Maltsev teki tuolloin kahdeksassa
ottelussa viisi tehopistettä. Maltsev sai tuolloin todella
harvinaista herkkua, koska osassa otteluista Maltsev pääsi
pelaamaan ykkösketjuun Valeri Harlamovin kanssa.
Vuoden -76 Kanada Cupista Neuvostoliitto jätti kaikki
parhaimmat pelaajat pois - hyökkääjistä muun muassa Harlamov-
Petrov-Mihailov kokonaisuudessaan sekä Jakushev ja Shadrin.
Tämä siksi että he katsoivat Kanada Cupien olevan mitätön
turnaus joka sopii kuitenkin hyvin kokemattomien pelaajien
testaamiseen vuoden tärkeimpiä, eli MM-kisoja, silmällä
pitäen. Eli Maltsevia ei oltu taaskaan laskettu supertähtiin
Neuvostoliiton taholta. Tämä tosin oli Maltsevin onni koska
hän pääsi ensikertaa ja muutenkin koko uran kannalta niitä
erittäin harvoja kertoja kunnon rooliin ja maajoukkueen
parhaaseen ketjuun. Tulosta sopi siis odottaa ja sitä myös
tuli. Maltsev valittiin turnauksen All-Starsiin ainoana
Neuvostoliittolaisena. Yleisesti Aleksander Maltsev lasketaan
yhdeksi Neuvostoliiton kaikkien aikojen parhaimmista
hyökkääjistä Anatoli Firsovin, Valeri Harlamovin ja Sergei
Makarovin ohella. Eräät pitävät häntä jopa kaikkien aikojen
parhaimpana neuvostoliittolaisena. Vaikea sanoa, mielipiteitä
lienee yhtä monta kuin on arvioitsijoitakin. Monet sanovat,
että useimmat eivät käsitä kuinka hyvä Maltsev parhaimmillaan
oli koska hän ei päässyt pelaamaan Neuvostoliiton
maajoukkueessa parhaimpiin ketjuihin eikä saanut ympärilleen
tasoisiaan pelaajia.

1984 Maltsev pelasi jäähyväisottelunsa Izvestija-turnauksen
yhteydessä 15 000 katsojan hurratessa ja antaessa "Standing
Ovationit". Jääkiekkouransa jälkeen Maltsev on valmentanut
muun muassa Moskovan Dynamon junioreita. 1999 Maltsev
valittiin IIHF:n Hall Of Fameen.

 

[user]

Olisiko mahdollisuutta saada esittelyjä -80 ja -90 luvun pelaajista?? Olisi kiva saada tietää enemmän ko. vuosien parhaat Eurooppalaisista ja erityisesti Suomalaisista pelaajista.

Kiitos erittäin antoisista lukuhetkistä, jos niitä hetkiksi voi sanoa on sen verran kauan mennyt näidenkin lukemiseen.
KIITOS!!

 

[TKH]

Juttu 43

"Olisiko mahdollisuutta saada esittelyjä -80 ja -90 luvun pelaajista?? Olisi kiva saada tietää enemmän ko. vuosien parhaat
Eurooppalaisista ja erityisesti Suomalaisista pelaajista. "


Joo, muutamia 1980-luvun pelaajia listoissa on, mutta 1990-lukulaisten aika on joskus paljon myöhemmin. Olen halunnut näitä tehdä nimenomaan vanhoista pelaajista. Kunhan vanhat tulee kattavasti esiteltyä, niin ehkä sitten. Alunperin olin kyllä tavoitteeksi asettanut sata pelaajaa ja se rupeaa kohta puoliin olemaan valmiina. Saa nähdä.



"Kiitos erittäin antoisista lukuhetkistä, jos niitä hetkiksi voi sanoa on sen verran kauan mennyt näidenkin lukemiseen.
KIITOS!!"

Kiva kuulla, että kiinnostusta on riittänyt. Tällä hetkellä näyttäisi, että saatan laittaa kaikki satakunta juttua tänne, mutta ehkä hiukan harvemmin kuin tähän asti.





Kuka maalivahti voitti kuusi kertaa parhaalle maalivahdille
jaettavan Vezina Trophyn, valittiin kuudesti NHL:n ykkös
All-Starsiin ja saavutti kuusi kertaa NHL:n pienimmän
päästettyjen maalien keskiarvon vain seitsemän kautta
kestäneellä urallaan?? Kyseessä on tietenkin maaginen
Bill Durnan.

Bill Durnan syntyi tammikuun 22. 1916 Torontossa, Ontariossa.
Durnan oli lupaava maalivahti nuorena. Hän herätti laajalti
kiinnostusta NHL-piireissä jo 1933, jolloin hänen joukkueensa
Sudbury Wolves pelasi itsensä aina NOHA:n finaaleihin asti.
Durnan ei kuitenkaan ollut tuolloin vielä valmis pelaamaan
NOHA:ssa saati NHL:ssä. Sudbury:ssä viettämänsä kauden jälkeen
Durnan palasi takaisin City Jr. liigaan jossa oli aikaisemmin
ennen siirtymistään Sudburyyn. Tämän jälkeen hän siirtyi
pariksi kaudeksi City Sr. liigaan. Kaudet 1936-40 Durnan
pelasi NOHA:n Kirkland Lake Blue Devils:ssä. Viimeisellä
kaudella joukkue voitti liigan mestaruuden, Allen Cupin. Allen
Cupin voiton jälkeen Durnan siirtyi kolmeksi kaudeksi QSHL:n
Montreal Royals:iin.

Kaudelle 1943-44 Montreal löysi Durnanin ja teki tämän kanssa
sopimuksen. Durnan dybytoi NHL:ssä vasta 28-vuotiaana, mutta
lyhyt ura oli sitäkin loistokkaampi. Heti ensimmäisellä
kaudellaan Durnan voitti liigan parhaalle maalivahdille
annettavan Vezina Trophyn sekä hänet valittiin myös ykkös
All-Starsiin. Hiukan omituista kyllä Durnan hävisi Calder
Trophyn Gus Bodnarille, jota ei valittu kumpaankaan All-
Starsiin. Tuolloin pistepörssin kymmenes pelaaja arvioitiin
paremmaksi kuin liigan paras maalivahti. Durnania se ei
kuitenkaan harmittanut, koska hän johti upealla pelillään
Montrealin joukkueen ensimmäiseen mestaruuteen kolmeentoista
vuoteen. Montrealilla oli tuolloin kuuluisa "Punch Line",
jossa pelasivat Elmer Lach, Maurice Richard ja Toe Blake,
mutta suurin kunnia joukkueen mesaruudesta meni kuitekin
maagiselle Bill Durnanille, joka pelasi play-Offit
päästettyjen maalien keskiarvolla 1,53. Durnan voitti kaikilla
seuraavilla kolmella kaudella Vezinan ja hänet valittiin
ykkös All-Starsiin. 1946 Durnan voitti toisen mestaruutensa
Montrealissa, luonnollisesti hän oli taas joukkueensa aivan
tärkeimpiä pelaajia. Kaudella 1947-48 Turk Broda katkaisi
Durnanin neljän Vezinan ja neljän Ykkös All-stars-valinnan
putken, mutta jo seuraavalla 1948-49 kaudella Durnan palasi
omalle tasolleen. Tai itseasiassa hän pelasi paremmin kuin
koskaan ennen. Hänen päästettyjen maalien keskiarvo oli uran
paras 2.10, hänen 10 nollapeliänsä oli hänen uransa paras ja
hän piti yli 309 minuuttia maalinsa puhtaana, joka on modernin
NHL:n ennätys. 309 minuuttiin sisältyi neljä täyden ottelun
nollapeliä. 1949 Durnan oli syystä ehdolla liigan
arvokkaimmalle pelaajalle annettavan Hart Trophyn voittajaksi,
palkinto meni lopulta kuitenkin Detroitin Sid Abelille
Durnanin jäädessä äänestyksessä toiseksi. Durnan pelasi
viimeisen kautensa 1949-50, jolloin hän taas voitti Vezinan ja
hänet valittiin ykkös All-Starsiin. Tuolloin Durnan oli
edelleen liigan paras maalivahti, mutta jo 35-vuotias, niinpä
Durnan katsoi parhaaksi lopettaa mahtavan uransa. Durnanin
NHL-tilastot ovat vertaansa vailla. Ura kesti vain seitsemän
kautta, mutta hän voitti kuusi Vezinaa, valittiin kuudesti
ykkös All-Starsiin, hänellä oli kuudesti NHL:n pienin
päästettyjen maalien keski-arvo, neljästi hän saavutti eniten
voittoja ja kahdesti eniten nollapelejä. Play-Off-peleissä
Durnanilla oli kolmesti pienin päästettyjen maalien keskiarvo,
kahdesti eniten voittoja ja kahdesti eniten nollapelejä.
Durnan pelasi seisemän NHL-kauden aikana 383 ottelua, joista
voitettuja oli 208. Hänen voittoprosentti on yksi NHL:n
kaikkien aikojen parhaimmista, 62,6 prosenttia. Hänen koko
uran päästettyjen maalienmkeskiarvo on 2,36. Play-Off-pelejä
Durnan pelasi 45, joista voitettuja oli 27. Kaikkien play-Off-
otteluiden päästettyjen maalien keski-arvo on 2,07. Durnanin
kuusi Vezinaa oli NHL:n ennätys aina vuoteen 1968-69, jolloin
Montrealin Jacques Plante voitti seitsemännen Vezinansa.
Edelleenkään kukaan muu Plantea lukuunottamatta ei ole
voittanut enempää Vezina Trophy:ja. Dominik Hasek ylti
Durnanin saavutukseen voittaessaan 2001 kuudennen Vezinansa.
Durnan ja Plante voittivat kummatkin kuusi Vezinaa seitsemässä
vuodessa, Hasek voitti kuusi kahdeksassa vuodessa.

Durnan oli erittäin kovahermoinen maalivahti, jolla oli hyvät
refleksit ja kova motivaatio. Kovissa otteluissa Durnan
yleensä pystyi aina parhaimpaansa, jonka on katsottu olevan
aina eräänlainen tae legendaarisuudesta tai
kuolemattomuudesta. Kaikki maalivahdithan voittavat otteluita,
mutta vain parhaimmat voittavat suuria otteluita. Durnan oli
molempikätinen maalivahti, hän pystyi käsittelemään mailaa ja
räpylää yhtä loistavasti olivat ne kummassa kädessä tahansa.
Tosin varsinaisesta räpylästä ei tuolloin ollut vielä
tietoakaan, se oli enemmänkin tavallinen torjuntakäsine.
Durnanista tuli Montrealin kapteeni Toe Blaken jälkeen
kaudella 1947-48. Koko kautta hän ei joukkueen kapteenina
ollut ja sen jälkeen säännöt muuttuivat niin ettei maalivahti
voi olla joukkueen kapteeni. Durnan oli NHL:n viimeinen
maalivahtikapteeni.

Bill Durnan lopetti mahtavan uransa 34-vuotiaana kauden
1949-50 jälkeen, vaikka oli juuri voittanut kuudennen
Vezinansa. Hän olisi taitojen ja fysiikan puolesta voinut
hyvinkin jatkaa uransa useamalla vuodella, mutta Durnan katsoi
olevan oikea aika lopettaa. Bill Durnanin katsotaan yleisesti
olevan yksi NHL:n kaikkien aikojen parhaimmista maalivahdeista
yhdessä Ken Dryden:n, Tony Espositon, Glenn Hall:n, Jacques
Planten ja Terry Sawchuk:n kanssa. Tosin useinmiten Durnan
sijoitetaan - ehkä Espositoa lukuunottamatta - edellä
mainittujen taakse. Bill Durnan valittiin Kanadan Hockey Hall
Of Fameen 1963. Durnan kuoli 56-vuotiaana 31.10.1972.

 

[TKH]

Juttu 44

Legendaarinen Bobby Orr on sanonut vuoden -76 Kanada Cupin
alkusarjan Tsekkoslovakkia - Kanada pelistä että se oli
kaikkien aikojen paras peli jossa pelasi mukana. Monelta
taholta ja monesta muustakin suusta on sanottu että tuo peli
oli kaikkien aikojen paras siihen asti, ja on se yhä aivan
kaikkien aikojen legendaarisimpia. Kuka legendaarinen
Tsekkoslovakkialainen teki pari minuuttia ennen tuon ottelun
päättymistä pelin ainoan maalin?? Kyseessä on tietenkin Milan
Novy.

Milan Novy syntyi syyskuun 23. 1951 Kladnossa,
Tsekkoslovakkiassa. Pääsarjatason pelaamisen Tsekkoslovakkian
sarjassa novy aloitti 17-vuotiaana Poldi SONP Kladno -
joukkueessa. Kladnossa hän pääosan urastaan myös pelasi,
mukaan mahtuu kuitenkin kahden vuoden pelaaminen Dukla
Jihlavassa 1972 - 1974. Novy kävi uransa aivan loppupuolella
myös pelaamassa ulkomailla, Sveitsissä Zurcher SC:ssä kausina
1983 - 1985 sekä Itävallassa 1985 - 1986 WEV Wien:ssa. Kauden
1982 - 1983 31-vuotias Novy kävi pelaamassa NHL:n
Washingtonissa kohtuullisella menestyksellä, 48 pistettä
73:ssa ottelussa. Tuolloin Milan oli jo vanha ja kaiken
lisäksi hänen kielitaitonsa oli hyvin huono. Luonnollisesti
myös erillainen pelityyli tuotti ongelmia. Hitaan alun
jälkeen Novy kuitenkin osoitti hetkittäin minkälainen tähti
hän oli ollut vielä viisi vuotta aikaisemmin. Toista kautta
häntä ei NHL:ssä kuitenkaan kiinnostanut pelata. Ulkomailta
paluunsa jälkeen Novy piti pelaamisesta välivuoden, mutta
pelasi sitten vielä kahdeksi kaudeksi Kladnoon. Niistä
ensimmäinen 87-88 kausi oli jopa sensaatiomainen, 36-vuotias
Novy oli viides liigan pistepörssissä tehoilla 53 (34+29)
47:ssä pelissä. Lopettaessaan Novy oli 37-vuotias.
Tsekkoslovakkian pääsarjassa Novy pelasi kaikkiaan 16 kautta
ja 633 ottelua. Niissä hän teki peräti 474 maalia, joka on
edelleen Tsekkoslovakkian sarjan maaliennätys. Sarjan
maalipörssin Novy voitti neljä kertaa peräkkäin kausina 1974
- 1977. Kaudella -77 Milan teki yhä Tsekin liigan voimassa
olevan maaliennätyksen 59 maalia 44 ottelussa.
Tsekkoslovakkian sarja piste- ja syöttöpörssin Novy myös
voitti pari kertaa urallaan. Kolme kertaa hänet valittiin
vuoden pelaajaksi Tsekkoslovakkiassa, mestaruutta hän juhli
kuusi kertaa. Novy myös pelasi kahdeksan vuotta putkeen
olematta yhtään ottelua sivussa, myös tämä on Tsekkoslovakkian
ennätys.

Tsekkoslovakkian maajoukkueessa Novy pelasi ajanjaksolla 1975
- 1982. Maajoukkuepelejä Novy pelasi 211 ja teki niissä 120
maalia, näistä MM-kisoissa tai olympialaissa tehtyjä maaleja
on 45. MM-kisoissa Novy pelasi Tsekkoslovakkian paidassa
seitsemän kertaa ja olympialaisissa kaksi kertaa. MM-kultaa
Novy juhli kaksi kertaa peräkkäin vuosina -76 ja -77.
MM-kisojen All-Starsiin Novy valittiin kerran, -76. -76 Novy
oli myös MM-kisojen paras maalintekijä. Novy ei koskaan
voittanut MM-kisojen pistepörssiä, mutta hän oli kolmas sekä
vuoden 1976 MM-kisoissa, tehoilla 15 (9+6), että vuoden 1977
MM-kisoissa, tuolloin tehoilla 17 (7+10). Ehkäpä kaikkein
parhaimmat kisansa Novy pelasi kuitenkin vuoden -80
Olympialaisissa, jolloin hän oli kisojen paras pelaaja ja
voitti pistepörssin ja teki toiseksi eniten maaleja. Vuoden
-80 olympialaisissa Novy teki 15 (7+8) vain kuudessa pelissä.
Vuoden -77 kisoissa Novy pelasi myös loistavasti ja oli
kisojen pörssin neljäs heti troikka Petrovan jälkeen,
kuitenkin tasapisteillä Harlamovin kanssa, tehoilla 16 (7+9)
10:ssä pelissä.

70-luvun loppupuoliskon Novy oli yksi maailman parhaimmista
pelaajista ja hänen loistavat pelinsä vuoden -76 Kanada
Cupissa eivät tulleetkaan eurooppalaisille mitenkään
yllätyksenä. Novy oli Tsekkoslovakkian paras pelaaja hän myös
voitti koko turnauksen maalipörssin. Pistepörssissä hän oli
neljäs. Maalipörssin voitto oli jaettu yhdessä legendaarisen
Bobby Hullin ja Neuvostoliittolaisen Viktor Zhluktovin kanssa.
Milan Novy valittiin ansaitusti myös vuoden -76 Kanada Cupin
All-Starsiin yhdessä legendaaristen Aleksander Maltsevin,
Darryll Sittlerin, Börje Salmingin ja Bobby Orrin kanssa. -76
Novy oli kerrassaan sensaatiomaisen hyvä. Novy oli All-
Starseissa sekä MM-kisoissa että Kanada Cupissa sekä voitti
kummassakin maalipörssin ja oli yksi parhaimpia pistemiehiä.
Lisäksi Novy oli vieä toiseksi paras maalintekijä vuoden -76
Olympialaisissa. Tämän kaiken lisäksi pitää muistaa vielä
että Novy voitti myös vuoden -76 Izvestija- turnauksen maali-
ja pistepörssin sekä Tsekkoslovakkian liigan maalikuninkuuden.
Tämän kaiken Novy siis saavutti yhdellä ja samalla kaudella.
Vuonna -76 Novy oli maailman paras pelaaja, olkoonkin että
vain sen takia että Bobby Orr:n ura oli juuri loppumassa.
Novyn suuri vahvuus olikin juuri maalinteko, hän osasi maalata
loistavasti kaikilla mahdollisilla tavoilla ja vähän
mahdottomillakin. Novyn yksi erikoistapa oli tehdä maali
erillaisista ilmakiekoista, siinä hän oli maailman ehdotonta
aatelia. Novy on varmasti yksi Tsekkoslovakkian kaikkien
aikojen parhaimmista pelaajista. Suurin osa arvioitsijoista
Arvostaa Novyn edelle vain maalivahdit Jiri Holecek, Vladimir
Dzurilla sekä puolustaja Jan Suchyn. Hyökkääjistä hänen
edelleen lasketaan yleisesti vain Vaclav Nedomansky, Peter
Stastny ja Vladimir Martinec. Aktiivipelaajista tietysti
Jaromir Jagr ja Dominik Hasek lienevät useinpien listalla
ennen Novya.

Kaikkein muistiin jäävimmän pelinsä Novy pelasi Vuoden -76
Kanada Cupin alkusarjassa Kanadaa vastaan. Peli eteni 0-0
lukemissa aina neljälle viimeiselle minuutille, jolloin
ottelun ainoan ja samalla voittomaalin teki Milan Novy. Peliä
kehuttiin monelta taholta maailman siihen asti parhaimmaksi
ja ottelun suurille sankareille, voittomaalin tehneelle Milan
Novylle ja nollapelin maalissa pelanneelle Vladimir Dzurillalle
oli todella hieno ja ikimuistoinen hetki olla jäällä yleisön
seisaaltaan annettujen suosionosoituksien aikana.
Fanaattisesti vain omiaan kannustavalta kanadalaiselta
yleisöltä ei tälläistä juurikaan muulloin tapahtunut. Tosin
tuolloinkin he antoivat suosiota kummallekin joukkueelle.

 

[Habby]

Viestin lähetti TKH

Niin, minulla ei ole tapana vähyksyä ketään. Sinun Royn faniutesi kyllä on tullut selväksi jo aikaisemmin, mikä epäilemättä vaikuttaa vahvasti juttuihisi. Juttusi ovat muuten kirjoitusmuotoilultaan aika teinimäisiä.

Se ei vaikuta juttuihini sen enempää kuin on tarviskaan, mutta jos joku ei listaa Royta kaikkien aikojen parhaiden maalivahtien listalle, totta kai kysyn että miksi ihmeessä.

Joo, ja enedes viitsi puuttua tuohon "teinimäisyyteen". Jos ajattelet niin, se on sinun asiasi. Itseäni se ei kiinnosta. Voisin sanoa myös sinun tavastasi kirjoittaa jotain, mutta enalennu tasollesi haukkua toisten tapaa kirjoittaa. Minun ei tarvitse kenellekään todistella minkä ikäinen olen.

Viestin lähetti TKH


Muistan aivan varmasti kuinka aikaisemmin ylistit sitä kuinka pelaajien pitää olla SC:n voittajia ollakseen sinusta yhtään mitään. En tiedä josko mielipiteesi on sitten muuttunut.

Kirjoita vastedes mistä olet varma, älä mutu-pohjalta. Tai sitten lue jutut kunnolla läpi ja yritä ymmärtää mitä niihin kirjainjonoihin on kirjoitettu.

Kuitenkin, en ole noin koskaan sanonut niin kuin väitit.

Viestin lähetti TKH


Olet toistuvasti korostanut nimenomaan playjarimenestystä ja omien sanojesi mukaan se on ainut merkittävä tilasto. Minulle se on vain yksi osa kokonaisuutta. Olympiakulta, kaksi Hartia jne jne enemmän kuin hyvin korvaa yhden mestaruuden puuttumisen. Itseasiassa Olympiakulta sen korvaa paremmin kuin hyvin..

Sinä näytät korostavan enemmän runkosarjamenestystä kuin playoffeja. Minä teen toisin päin. En ole sulkemassa runkosarjassa saavutettua menestystä pois.

Ja muuten olympiakullalla harvoin on mitään tekemistä NHL:n kanssa ellei viime aikoina ole tapahtunut vallan kummia. Puhehan oli NHL:n parhaasta maalivahdista kautta aikojen...



Sen sijaan Hasekin palkintokaappi näyttää aika tyhjältä tuon jälkimmäisen osalta. Tosin sen taisit unohtaa
katsoessasi "kokonaisuutta". Ehkä se kuitenkin täyttyy tämän kauden päätyttyä, kun Hasek pääsi NHL:n
(paperilla) parhaimpaan joukkueeseen.

Viestin lähetti TKH

Niin, ei SC:n puuttuminen voi olla este olemasta yksi aikansa parhaista maalivahdeista. Keskinkertaisessa tai huonossa joukkueessa on vaikea voittaa mestaruuksia. Ehkäpä Hasek sen tänä vuonna voittaa. Tai ehkäpä se vie joukkueensa toiseen Olympiakultaan.

Olenko sanonut sen olevan este? En. Olenko sanonut, että Hasek ei olisi yksi aikansa parhaista? En. Buffalo ei ole ollut keskinkertainen tai huono viime vuosina.

Viestin lähetti TKH

"Joo, ja tunnen kyllä NHL-historian hyvin ja Canadiensin historian kiitettävästi"

Niin, tämä lausunto omasta tasostasi taitaa kuvata hyvin koko asennettasi täällä kirjoitteluun. Vaikka mikäs siinä.

No kerropa minullekin tämä asenteeni tänne kirjoitteluun.

 

[TKH]

Juttu 45

Kuka pelaaja teki käsittämättömät 39 maalia vain seitsemässä
ottelussa kaudella 1946-47?? Kyseessä on tietenkin Ka-Ku-Ti
-ketjun keskushyökkääjä Keijo Kuusela.

Keijo Kuusela syntyi tammikuun 6. 1921 Tampereella. SM-sarja
debyyttinsä Kuusela suoritti kaudella 1938-39 Hämeenlinnan
Tarmossa 17-vuotiaana. Kuusela oli erittäin seurauskollinen
pelaaja, koska pelasikin Tarmossa koko mahtavan uransa, aina
vuoteen 1958-59. Kuusela pitikin hallussaan vuosikymmenet
melkein kaikkia mahdollisia SM-sarjan ennätyksiä. Hän pelasi
muun muassa ensimmäisenä 20 kautta SM-sarjassa. Parhaimmalla
1946-47 kaudellaan Kuusela teki käsittämättömät 39 maalia ja
42 pistettä vain 8:ssa ottelussa. Maaliennätys rikottiin
vasta neljännesvuosisata myöhemmin, jolloin otteluita
pelattiin 36 kaudessa. Kaikkiaan Kuusela pelasi SM-sarjassa
142 ottelua ja teki niissä 306 (194+112) tehopistettä.
Tuolloin ei kukaan ollut kiinnostunut ensimmäisistä syötöistä
- puhumatakaan toisesta syöttäjästä - ja kunnon tilastointikin
alkoi vasta 1950-luvulta. Aikanaan Kuuselan maalimäärää
pidettiin jopa lyömättömänä. Sitä se olisi saattanut ollakin
pitkän aikaa ellei ottelumäärät olisi kasvaneet lyhyessä
ajassa monin kertaisiksi. Nykypäivään suhteutettunakin
Kuuselan lukemat ovat Suomen kiekkohistorian kovimmasta
päästä. SM-sarjan tilastointi Kuuselan parhaimmilta vuosilta
on kirjavaa, mutta ainakin -47 hän voitti maalipörssin ja -56
pistepörssin. Pistepörssin voittaessaan Kuusela oli jo
35-vuotias. All-Starseja ei Kuuselan aikana vielä valittu,
mutta kauden parhaimmaksi pelaajaksi hänet valittiin kerran,
1951. Nämäkin valinnat alkavat vasta vuodesta 1948, jolloin
Kuusela oli pelannut jo kymmen vuotta. Kuusela voitti urallaan
kaksi kultaa, seitsemän hopeaa ja kaksi pronssia. Seitemän
hopeaa on SM-sarjan/SM-liigan ennätys.

Keijo Kuusela oli pienikokoinen, mutta mahtavan taitava
luistelija ja mailankäsittelijä sekä erinomainen pelinlukija
ja pelinrakentaja. Hänen suuri luistelunopeutensa ei ollut
vain suoranopeutta tai loppunopeutta vaan enimmäkseen
pelitilannenopetta ja räjähtävää lähtönopeutta. Nopeus olikin
hänen tavaramerkkinsä. Hänet tunnettiin yritteliäänä ja
tinkimättömänä hajoittelijana ja lajinsa tutkijana. Kuuselasta
käytettiin aikanaan sanaa "tutkija". Tämä siksi että hän
halusi tutkia lajistaan kaiken ja lisäksi kehittää aina jotain
täysin uutta. Myöhemmin antamassaan haastattelussa hän sanoi
ettei valitsisi enää jääkiekkoa: "Pieni mies ei enää menesty,
siellä lyödään niin kovaa, ettei sitä kestäisi. Valitsisin
todennäköisesti tenniksen". Kuusela olikin aina taitopelin
ystävä: "Taitopeliä vaan ei enää viljalti näe. Esimerkiksi
Luistelua ei nykyään ajatella riittävän syvällisesti
harjoitustilanteessa. Kun luistin ei rouhi jäätä, ollaan
lähellö oikeaa suoritusta." Kuuselan käsitys 70-luvun ja
80-luvun taitteen kiekosta oli selkeä: "Tänä päivänäkin
pienen miehen ainoa mahdollisuus menestyä on luistella
äärettömän kovalla vauhdilla. Se on ainoa mahdollisuus,
muuten hänet hakataan pelistä hetkessä. Peli ei olekaan enää
hauskaa. Se on mailasotaa ja väkivaltaa liian suurelta osin.
Tsekit eivät aikanaan lähteneet mukaan voimapeliin ja siksi
he ovat tänään parhaita ja mieluisimpia seurattavia minun
mielestäni." Jälkipolven nuorille jääkiekkoilijan aluille
Kuusela antaa yhden vinkin: "telinevoimistelu kehittää
ruumiinhallintaa, auttaa suoriutumaan liikesarjoista, joista
jääkiekkoilussakin pitkälti on kysymys. Nykyisin
harjoittelussa vallitsevalla yksipuolisuudella ei pitkälle
päästä."

Jatkosodassa Keijo Kuusela taisteli Hävittäjälentäjänä. 1941
Kuusela julistettiin kadonneeksi kun tiedettiin että hänet
oli ammuttu alas Venäjän puolella. Sodan jälkeen hänet
kuitenkin palautettiin sotavankina takaisin Suomeen. Kuusela
oli ollut yli kolme vuotta sotavankeudessa kun hänet
palautettiin vuoden 1944 lopussa, se ei kuitenkaan estänyt
häntä pelaamasta jo tammikuussa 1945 alkaneessa SM-sarjassa.
Kuusela palautui sotavankeuden rasituksista täysin ja edusti
Suomea kaikkiaan 59:ssä maaottelussa ja teki niissä 34 maalia.
Hän edusti Suomea vuosien -49 ja -51 MM-kisoissa sekä vuoden
-52 Olympialaisissa. Vuoden -52 Olympialaisissa Kuusela oli
Suomen paras pistemies yhdessä Christian Rapp:n kanssa.
Kuusela teki kahdeksassa ottelussa neljä maalia ja viisi
pistettä.

Keijo Kuusela oli johtamassa kahta suomalaisittain
legendaarista ketjua, jotka pelasivat yhdessä niin Tarmossa
kuin maajoukkueessakin 1940- ja 50-luvulla. Ensimmäinen oli
Matti Karumaan, Keijo Kuuselan ja Eero Salisman muodostama
Ka-Ku-Sa -ketju, joka oli koossa melkein koko 1940-luvun. Se
hajosi kun Eero "Luiro" Salisma siirtyi kaudeksi 1949-50
HPK:hon. Tämä tekninen, osaava ja kova ketju ei saanut
läheskään niin paljoa julkisuutta kuin seuraava Ka-Ku-Ti
-ketju, jossa Salisman tilalle oli tullut Esko Tie. Kuitenkin
se oli käytännössä yhtä hyvä. "Ketju ei heikentynyt jos ei
parantunutkaan yhden miehen vaihdoksesta", totesivat
kummassakin ketjussa pelanneet Karumaa ja Kuusela myöhemmin.
Ka-Ku-Ti -ketjun teho perustui osaaviin yksilöihin, jokainen
heistä osasi käsitellä hyvin kiekkoa, luistella mahtavasti ja
ampua tarkasti. Salisma kertoi 25 vuotta myöhemmin sekä
Ka-Ku-ti -ketjun että Ka-Ku-Sa -ketjun parhaimmasta aseesta
näin: "Pystysyöttö, se oli niiden valtti. Aina oli yksi mies
ylhäällä vauhdissa karkaamassa, jos vain kiekon sai. Siinä
piili niiden teho. Siihen samaanhan ne näyttävät pyrkivän
nytkin: kiekko kärkimiehelle pystysyötöllä". Ka-ku-ti:n
ylivoima kulminoitui pitkälti Kuuselaan, joka usein teki
kiekon kanssa mitä tahtoi. Ketjun laitahyökkääjä Esko Tie on
sanonut Kuuselasta ja ketjusta näin: "Kuusela oli pari
vuosikymmentä aikaansa edellä. Me teimme jo 1950-luvun alussa
samoja kuivatreenejä ja intervalleja, jotka otettiin laajemmin
käyttöön vasta 1970-luvulla. Ihmettelen, miksei Suomen
jääkiekkoliitto käyttänyt koskaan Keijoa. Kävimme ketjuna
usein keskenämme järven jäällä syöttelemässä. Joskus jopa
ruokatunnilla. Ja vielä iltapäivällä erikseen luistelemassa.
Harjoittelimme puolet enemmän kuin muu joukke". Karumaa teki
Kuuselan tavoin paljon maaleja, mutta Esko Tien rooli oli
ketjussa muu kuin maalien teko. Hän oli alusta lähtien ketjun
työhevonen. Hän oli peloton kiekkojen laidasta kaivaja, joka
ei kavahtanut ketään tai mitään - tai yleensä ei pelännyt.
"Yleensä en pelännyt, mutta vuoden 1955 MM-kisojen ottelussa
kanadaa vastaan hirvitti. Taistelin samassa laidassa törkeistä
otteistaan tunnetun Warwickin kanssa. Se on jäänyt mieleen,
että kaverilla oli hirveästi arpia naamassa. Huokaisin
helpotuksesta kun mitään ei tapahtunut", muisteli Tie.
Kuuselan ketju oli ensimmäinen ketju Suomessa, joka käytti
myötäkarvaa. "Kyllä me tuotiin Suomen kiekkoiluun myötäkarva
niiltä Keski-Euroopan matkoilta. Me ei vaan pidetty niin
suurta porua siitä asiasta" totesi Kuusela myöhemmin. Kuuselan
uran alussa ja Hämeenlinnan joukkuetta lukuunottamatta
pitkälti 1950-luvun alkuun asti jääkiekon pelitaktiikka oli
yksinkertaisen tehokas: Linja alas. Mikä tarkoitti sitä että
heti kiekon menetyksen jälkeen hyökkäyslinja luisteli oman
siniviivan tuntumaan ja pyrki luomaan kuvion joka muistutti
"Loivaa Weetä". Kuuselan ketju harjoitti myötäkarvaa jo 1940-
luvulla, mutta muualla Suomessa se otettiin käyttöön vasta
1950-luvulla. Kuuselan ketju pelasi samaan aikaan toisen
suomalaisittain legendaarisen Honkavaaran H-ketjun kanssa. Ne
olivat kaksi suurta ketjua, jotka hallitsivat SM-sarjaa ja
kävivät lukemattomia taisteluita keskenään. "Ei siihen aikaan
ollut kuin kaksi kaupunkia, Hämeenlinna ja Tampere. Muut
olivat kaukana jäljessä. Kummankin kaupungin ykkösseurojen
ykkösketjut olivat luonnollisesti aina valokeilassa." totesi
Honkavaara lyhyesti. Ilveksen ja Tarmon keskinäiset ottelut
olivat suomalaisen jääkiekon parasta antia. Ottelut olivat
niin tasokkaita että Aamulehden P-Amerikassa ollut toimittaja
Birger Nylund kirjoitti 7.11.1951 ilmestyneessä Aamulehdessä
seuraavasti: "Näin new York Rangersin pelaavan juuri äsken
Boston Bruinsia vastaan, ja ottelu oli tasoltaan huomattavasti
heikompi kuin joku Ilves-Tarmo viime talvena siellä kotona".
Yleensä Ka-Ku-Ti jäi hiukan H-ketjun varjoon, Ilves ja H-ketju
vei ajanjaksolla 1945-52 kuusi mestaruutta, Ka-Ku-Ti ja Tarmo
kaksi. Ei se kuitenkaan vähennä Kuuselan ja hänen ketjunsa
legendaarisuutta.

Keijo Kuusela kuoli Länsi-Saksassa 27.4.1984. 1985 hänet
valittiin jääkiekkoleijonaksi.

 

[TKH]

Juttu 46

Kenen johtamasta kentästä maailman 1970-luvun
jääkiekko muistetaan? Vladimir Petrovin
johtamasta Troikka Petrovan kentästä tietenkin.

Vladimir Petrov syntyi kesäkuun 30. 1947
Krasnogorsk:ssa. Petrov kasvoi urheiluperheessä,
hänen isänsä oli kuuluisa Bandyn pelaaja.
Ensimmäiset junioriottelunsa Vladimir pelasi
yksitoistavuotiaana kotikaupunkinsa Zorkij-
joukkueessa. Neuvostoliiton pääsarjatason
kiekkoilun Petrov aloitti 18-vuotiaan Moskovan
Krylja Sovetovin joukkueessa. Krylja Sovetovissa
Petrov ei kuitenkaan pelannut kuin kaksi vuotta
ennen kuin hänet hommattiin erittäin lahjakkaana
20-vuotiaana ZSKA:n riveihin. ZSKA:ssa Petrov pelasi melkein
koko lopun uransa, aina vuoteen 1981 asti. Kaksi viimeistä
kauttaan Petrov pelasi SKA Leningradin joukkueessa.
Neuvostoliiton pääsarjassa Petrov pelasi kaikkiaan 553 peliä
ja teki 370 maalia. Maalimäärä on yksi Neuvostoliiton sarjan
kovimpia kautta aikojen. Petrov on viimeinen pelaaja
Neuvostoliiton ja Venäjän sarjassa joka on tehnyt yli 50
maalia kaudessa, Petrov teki 51 maalia kaudella 1969-70,
syöttöjä ei tuolloin vielä laskettu. Kaikkiaankin 50:een
maaliin on yltänyt Petrovin lisäksi vain Vsevolod Bobrov,
Venjamin Aleksandrov ja Aleksander Jakushev. Petrov voitti
kaikkiaan neljästi Neuvostoliiton sarjan pistepörssin, -70,
-75, -78 ja -79. Lisäksi Petrov voitti sarjan maalipörsin -70.
Neuvostoliiton sarjan runkosarjan parhaimmaksi pelaajaksi
Petrov valittiin neljä kertaa, -71, -74, -76 ja -79.
Neuvostoliiton sarjan All-Starsiin Petrov valittiin kolme
kertaa, -73, -75 ja -77.

Vladimir Petrov oli erittäin voimakas ja kookas pelaaja, jonka
liikkuminen oli jopa hitaahkoa. Tämä tosin oli vain
silmänlumetta koska vertailukohtana oli Troikka Petrovan
huippunopea laituri Valeri Harlamov. Petrovin ei kuitenkaan
tarvinnutkaan olla huippunopea, koska hänen tehtävänään oli
pelinteko, ei maalipaikkojen etsiminen. Petrovilla oli mahtava
mailatekniikka ja kova laukaus, lisäksi hän oli erittäin hyvä
aloittaja. Petrov oli hyvin samankaltaisesti ketjunsa aivot
ja pelintekijä niin kuin Larionov oli KLM:n pelintekijä ja
aivot. Petrov oli loistava kahden suunnan pelaaja aikana
jolloin termiä ei vielä tunnettu. Muutenkin Petrov oli
joukkueensa luottopelaaja niin hyvänä kuin huononakin päivänä,
hänen pelitasonsa oli harvinaisen tasainen, huonoa päivää
hänelle ei sattunut juuri koskaan. Petrov oli myös todella
kova taklaaja, hän myös usein keräsi paljon jäähyjä. Petrovin
taklaukset olivat kuitenkin usein täysin laillisia, ne vain
näyttivät pahemmilta koska Petrov osasi luistella erityisellä
tavalla joka mahdollisti hänen käyttää taklauksissaan mahtavia
voimiaan niin, että ne siirtyivät täydellä voimalla
taklattavaan pelaajaan. Jälki oli tämän jälkeen usein
hätkähdyttävä, ja siitä Petrov sai usein jäähyjä.

Neuvostoliiton maajoukkueessa Petrov pelasi kaikki MM-kisat
ja Olympialaiset ajanjaksolla 1969-81. Kultaa hän sai kaksi
kertaa Olympialaisista, -72 ja -76 sekä yhdeksän MM-kultaa.
Petrov pelasi kaikkiaan 276 maajoukkuepeliä ja teki niissä
yhteensä 182 maalia. MM-kisojen All-Starsiin Petrov on
valittu neljä kertaa, -73, -75, -77 ja -79. Petrov on yksi
MM-kisojen historian parhaimmista pistemiehistä ja
maalintekijöistä. MM-kisojen kaikkien aikojen pistepörsissä
Petrov on neljäs Mihailovin, Harlamovin ja Maltsevin jälkeen
tehoillaan 154 (74+80) 102:ssa ottelussa. MM-kisojen kaikkien
aikojen maalipörssissä Petrov on jaettu neljäs 74 maalillaan
ja syöttöpörssissä kolmas heti Maltsevin ja Harlamovin jälkeen
80 maalisyötöllään. Pistekeskiarvoilla mitattuna Petrovilla
on MM-kisojen historian jaettu kolmanneksi kovin
pistekeskiarvo 1,51 pistettä per MM-ottelu. Firsovilla on
kaikkien aikojen kovin, 1,8. Lisäksi Petrovilla on MM-kisojen
historian kymmenenneksi kovin maalikeskiarvo, 0,73. Firsovilla
on sekin kovin, 1,05. MM-kisojen pistepörssin Petrov voitti
kolme kertaa, -73, -77 ja -79. Lisäksi hän sijoittui kerran
tasapisteisiin voittajan kanssa. MM-kisojen maalipörssin
Petrov voitti kerran, -73. Kaikkein parhaimmat MM-kisansa
Petrov pelasi -73, jolloin hän teki historiaan jääneet yksien
MM-kisojen piste-ennätyksen 34 (18+16) sekä maaliennätyksen
18 maalia. Otteluita tuolloin pelattiin 10. Petrov kuului
Neuvostoliiton ja koko sarjan parhaimpiin pelaajiin niin 1972
Summit-sarjassa Kanadan ammattilaisia vastaan kuin 1974
WHA-sarjassa. Summitin sarjassa Petrov oli pistepörssin
kuudes ja WHA-sarjassa pistepörssin neljäs.

Kaikkein parhaiten Vladimir Petrov tunnetaan osuudestaan
legendaariseen, ja ehkäpä hyvinkin siihen kaikkien aikojen
parhaimpaanja tehokkaimpaan, hyökkäysketjuun. Ketju on
tietenkin "Troikka Petrova", Valeri Harlamov - Vladimir Petrov
- Boris Mihailov. Ensimmäisen kerran ketju koottiin yhteen
maaliskuun 23. 1968, vuotta ennen ensiesiintymistään
MM-kisoissa. Tuolloin Moskovan ZSKA:n tuleva legendaarinen
valmentaja Anatoli Tarasov laittoi Vladimir Petrovin ja
Boris Mihailovin seuraksi mestaruussarjaotteluun
Khimikiä vastaan nuoren Valeri Harlamovin. Ketju
oli tuolla kaudella koossa vain tässä yhdessä ottelussa, eikä
kukaan tapahtumassa mukana ollut tajunnut että he olivat
todistamassa historiallista tapahtumaa jääkiekossa. Seuraavan
1968-69 kauden alussa ZSKA teki harjoitusturnausmatkan
Japaniin, josta paluun jälkeen Tarasov otti nuorukaiset
uuteen käsitelyyn. Tällöin Petrovin ketjun entinen
laitahyökkääjä, Venjamin Aleksandrov, sai luovuttaa paikkansa
Valeri Harlamoville lopullisesti. Venjamin Aleksandrov kuuluu
neuvostokiekkoilun suuriin nimiin, mutta tuolloin aika oli
hänestä ajamassa ohi. Aleksandrov lopettikin kiekkoilun tähän
kauteen. Saman vuoden joulukuun Izvestija turnauksessa Troikka
Petrova jo näyttikin mitä tulevan piti, ketju teki neljä
maalia 4-3 voittoon päättyneessä ottelussa Kanadaa vastaan.
Tämän jälkeen Neuvostoliiton maajoukkue lähti kymmenen
ottelun, ja kymmenen voiton, Kanadan kiertueelle. Mukaan
pääsi myös Troikka Petrova ja pelit myös kulkivat hyvin,
mutteivat mitenkään loisteliaasti. Ensimmäiset MM-kisat
Troikka Petrova pelasi yhdessä saman -69 vuoden MM-kisoissa.
Tuolloin vielä Firsov oli joukkueen suurin tähti, mutta
Troikka Petrova osoitti kuitenkin että heistä tulee
Neuvostoliiton johtava kokonaisuus tulevaksi vuosikymmeneksi.
Ja niin myös tapahtui, Troikka Petrova alkoi hallita
kansainvälistä jääkiekkoa vuoden -71 MM-kisoista lähtien.
Kaikkein suvereenimman osoituksen tasostaan ketju antoi vuoden
-73 MM-kisoissa, jolloin pistepörssissä tuli kolmoisvoitto
Petrovin tehdessä MM-kisojen historiaan jäävän tehopiste-
ennätyksen 34 (18+16) 10:ssä ottelussa. Myöskin -77 kisat
päättyivät Troikka Petrovan kolmoisvoittoon pistepörssissä.
Koko 70-luvulla kaikkiaan kuudesti pistepörssin voitti
"petrovilainen", myös maali- ja syöttöpörssin voitot päätyivät
yhtä usein petrovilaisten voittoihin. Kaikkiaan Troikka
Petrovan yhdessä tekemät arvokisamaalit nousevat kahdentoista
vuoden ajalta yli 270:n ja tehopisteet yli 530:n vain noin
120:ssä ottelussa. Siis tämä vain MM-kisoissa ja
Olympialaisissa. Kaikkein parhaimman saldon ketju sai jo
mainituista vuoden -73 kisoista jolloin sen saalis oli 86
pistettä ja 43 maalia vain 10:ssä ottelussa. Ketjun
pistekeskiarvo ottelua kohti koko kahdentoista vuoden ajalta
on huimat 4,4 ja parhaimmissa vuoden -73 kisoissa se oli
peräti 8,6. -73 MM-kisoissa petrovilaiset myös muodostivat
turnauksen All-Starsin, lisäksi useamman kerran kaksi
kolmesta petrovilaisesta valittiin All-Starsiin. Troikka
Petrova pelasi viimeiset MM-kisat yhdessä vuonna -79, mutta
oli kasassa vielä seuraavan vuoden Olympialaisissakin. Ketjun
yhteiselo kesti siis yhteensä 12 vuotta, 1969-80. Parhaimman
kuva Troikka Petrovan ylivoimaisuudesta saa katsomalla
MM-kisojen kaikkien aikojen tilastoja. MM-kisojen kaikkien
aikojen pistetilastossa Troikka Petrovan sijoitukset ovat 1,
2 ja 4, vain Maltsev on kiilannut väliin. MM-kisojen kaikkien
aikojen maalipörssissä petrovilaiset ovat sijalla 1, 4 ja 5,
Sven Tumba ja Maltsev ovat välissä. MM-kisojen kaikkien
aikojen syöttötilastossa petrovilaiset ovat 2, 3 ja 4, Maltsev
johtaa tilastoa. Ketjulla ei ollut vakinaista pakkipari niin
kuin KLM:llä oli Fetisov -Kasatonov. Hyvin usein Troikka
Petrovan takana kuitenkin pelasi yksi ja sama pakkipari ja se
oli Valeri Vasiljev - Vladimir Lutshenko. Tällöin tätä koko
kentällistä kutsuttiin "Super Five"-nimellä. Ketju oli poissa
vain yhdestä isosta turnauksesta ja se oli vuoden -76
Kanada Cup. Neuvostoliitto katsoi tuolloin ettei turnauksella
ollut paljoa merkitystä ja päättivät katsastaan sen avulla
nuoria ja kokemattomia pelaajia kauden tärkeimpiä, MM-kisoja
ja Olympialaisia, silmällä pitäen. Näin he jättivät Maltsevia
lukuunottamatta kaikki tähdet kotiin. Ketjun maagista peliä
on kuvailtu monin lausein, mutta erään kaikkein kuvaavimman
sanoin ruotsalainen hyökkääjä Håkan Wickberg: "Petrovin ketjun
pysäyttämiseen olisi tarvittu seitsemän miestä ja iso tukku
hyvää onnea." Ketjun magiikkaan oli Mihailovin mielestä helppo
selitys: "Samaan ketjuun sattui kolme hyvää kaveria. Opimme
tuntemaan toisemme kuin omat taskumme. Kaikki tiesivät
luonnostaan, mitä tehdään ja minne mennään seuraavaksi".

Peliuransa jälkeen Vladimir Petrov kohosi Venäjällä korkealle
jääkiekkojohtana. Hänet valittiin vuonna 1992 Venäjän
jääkiekkoliiton puheenjohtajaksi. Myöhemmin Petrov kuitenkin
menetti riitaisan liiton puheenjohtajan paikkansa ankarassa
valtataistelussa.

 

[TKH]

Juttu 47

Kuka oli ensimmäinen Euroopassa uran luonut pelaaja, joka
siirtyi NHL:ään?? Kyseessä on tietenkin ruotsalainen suuruus
Ulf Sterner joka pelasi neljä ottelua New York Rangersissa
jo kaudella 1964-65.

Ulf Sterner syntyi helmikuun 11. 1941 Deje:ssä, Ruotsissa.
Sterner aloitti Ruotsin pääsarjassa pelaamisen jo 15-vuotiaana
Forshaga IF:n joukkueessa. Siellä hän pelasi viisi kautta,
jonka jälkeen siirtyi Västra Frölundaan, jossa pelasi neljä
kautta. Tämän jälkeen hän siirtyi yhdeksi kaudeksi
P-Amerikkaan. P-Amerikasta palattuaan Sterner siirtyi kahdeksi
kaudeksi Roglen paitaan. Roglesta matka jatkui taas vuodeksi
Västä Frölundaa ja sen jälkeen neljäksi vuodeksi Färjestad
Karlstadiin. Uransa viimeisen 1973-74 kauden Sterner pelasi
London Lions:n joukkueessa Iso-Britanniassa. Sterner oli
lopettaessaan 33-vuotias. Pisteissä ja maaleissa parhaimmalla
1965-66 kaudellaan Sterner teki 43 (32+11) tehopistettä vaikka
hän pelasi vain 15 ottelua. Sterner pelasi Ruotsissa 16 kautta
ja 223 ottelua tehden niissä 333 (185+148) tehopistettä.
Ruotsin vuoden pelaajaksi Sterner valittiin kerran, -63.
Ruotsin sarjan pistepörssin Sterner voitti 1972 ja
syöttöpörssin 1973. Ruotsin sarjan All-Starsiin hänet
valittiin kuusi kertaa, -61, -62, -63, -66, -67 ja -69.

Sterner oli iso - 188 senttiä ja 90 kiloa - ja suhteellisen
kova pelaaja, mutta kuitenkin teknisesti hyvin taitava.
Sterner oli erittäin hyvä luistelija ja hyvä ampuja. Tunnetun
pelaajan hänestä teki kuitenkin hänen mahtava mailatekniikka.
Sterner tunnettiin myös hyvin taistelevana ja kaikkensa
antavana pelaajana sekä luonteeltaan hyvinkin suorasukaisena.
Ehkä juuri tämän takia hän herätti aikanaan paljon huomiota ja
vaihtoi usein seuraa. Sterneriä joko rakastettiin yli kaiken
tai vihattiin kuin pahinta vihamiestä, välimuotoja ei juuri
esiintynyt. Sterner aiheutti pienimuotoisia skandaaleja
useammankin, mutta yksi niistä nousi suunnattoman suuriin
otsikoihin Suomessa. Sterner oli kerran 1960-luvun
puolessavälissä Röglen kanssa pelaamassa Hakametsän hallissa
harjoitusottelua yhdistettyä Tampereen joukkuetta vastaan.
Sterner joutui tavalliseen tapaan erilaisiin
tappelun nujakoihin. Yhdessä nujakassa Sternerin maila osui
suhteellisen kovaa Timo Ahlqvistin päähän. Asiasta nousi
tiedotusvälineissä suuri jupakka ja ottelun jälkeen
Sterneristä oli tehty poliisille myös rikosilmoitus. Rögle
joutuikin keskeyttämään Suomen pelimatkasta ja matkustamaan
poliisia pakoon takaisin Ruotsiin. Ajan kanssa asia kuitenkin
unohtui ja Sterner pelasi myöhemmin useastikin Suomessa.

Ulf Sterneristä tuli kaudella 1964-65 ensimmäinen Euroopassa
uran luonut pelaaja, joka siirtyi NHL:ään. Tuolloin Sterner
pelasi kuitenkin vain neljä ottelua NYR:ssä. "Koko kausi oli
yhtä tappelua. Minä olin ennen sinne siirtymistäni saanut
maineen peräänantamattomana pelaajana. He halusivat näyttää
oman kovuutensa. Joka ottelussa tuli turpaan, vaikka kyllä
minäkin yritin omasta puolestani vastata. Kutsu NHL:ään tuli
erittäin huonoon aikaan, koska olin juuri saanut taas yhden
aivotärähdyksen. En tuolloin tärkeällä hetkellä pystynyt
parhaimpaani. Jälkeenpäin olen katunut etten jatkanut yhtä
kautta pitempään. Silloin paluupäätös tuntui kyllä oikealta.
Olin joutunut pahoinpitelyn kohteeksi niin monta kertaa",
kuvaili Sterner Amerikan reissuaan. New York Rangersin
silloinen valmentaja Red Sullivan olisi halunnut pitää
Sternerin joukkueessa myös seuraavalla kaudella, mutta Sterner
ei siihen ymmärrettävästi voinut suostua. Pioneerin urakka ei
koskaan ole helppo. Sterner joutui kaikkien silmätikuksi
p-amerikkalaisten halutessa pitää eurooppalaiset poissa omista
sarjoistaan. Teknisesti taitavaa ruotsalaista hakattiin
kaikilla tavoilla, hän joutui mailojen ja nyrkkien lisäksi
myös luistinten potkujen kohteeksi. Sen taistelun kanadalaiset
voittivat Sternerin lähtiessä, mutta sodan he kuitenkin
myöhemmin hävisivät.

Ruotsin maajoukkueessa Sterner pelasi ajanjaksolla 1958-73
189 ottelua ja teki niissä 91 maalia. Arvokisoissa Sterner
edusti Ruotsia ajanjaksolla 1960-1973 11 MM-kisoissa ja
kaksissa Olympialaissa, -60 ja -64. Sterner debytoi
kansainvälisillä kentillä 19-vuotiaana vuoden 1960
Olympialaisissa ja heti hän saavutti huomattavaa tunnustusta.
Turnauksen aikana Neuvostoliiton legendaarinen valmentaja
Anatoli Tarasov sanoi Sterneristä lyhyesti: "I'd sure like to
have him in our national team". Myöhemin Neuvostoliiton - ja
ehkäpä hyvinkin koko jääkiekon kaikkien aikojen paras pelaaja
- Anatoli Firsov myönsi että oli oppinut ja kopioinut pari
temppua suoraan Ulf Sterneriltä. Sterner on MM-kisojen
historian 16. tehokkain pelaaja. Sterner pelasi 88 MM-ottelua
ja teki niissä 88 (47+41) tehopistettä. Hän on Sven Tumban ja
Nisse Nilssonin jälkeen Ruotsin kaikkien aikojen kolmanneksi
tehokkain MM-kisapelaaja. MM-kisojen All-Starsiin Sterner
valittiin kaksi kertaa, -62 ja -69. 1962 Sterner oli Nilssonin
kanssa ensimmäinen MM-kisojen All-starsiin valittu
ruotsalainen kenttäpelaaja. MM-kisojen parhaimmaksi
hyökkääjäksi Sterner valittiin kerran, -69. MM-kisojen
piste- tai maalipörssiä Sterner ei koskaan voittanut, mutta
oli pörssien kärkipäässä useita kertoja. 1962 MM-kisojen
pistepörssin voitti ruotsin Nisse Nilsson tehoilla 18 (12+6),
Sterner sai tuolloin 16 (9+7). 1963 Sterner teki 7 maalia kun
maalipörssin voitti Starsinov 8:lla maalilla. 1964 Sven Tumba
ja Sterner ottivat pörssissä kaksoisvoiton Ruotsiin. 1969
Sterner oli yksi neljästä pelaajasta jotka keräsivät kisoissa
14 tehopistettä. Maailmanmestaruuden Sterner voitti kerran,
1962. 1963 MM-kisoissa Sternerin kyvyt huomasivat myös
kanadalaiset, Sterner teki 4-1 Ruotsin voittoon päättyneessä
ottelussa hattutempun. Myös Ruotsin kuningas oli ollut ottelua
seuraamassa ja kutsuikin pelistä haltioituneena kaikki Ruotsin
maalintekijät aitioonsa. "Eikös teitä olekaan kuin kaksi",
kysyi hän Tumbalta ja Sterneriltä häämystyneenä kun odotti
neljää pelaajaa. "Näinkin se ratkesi", heitti aina sanavalmis
Tumba. Hetki oli ruotsalaisille kiekkolegendoille hieno, mutta
yksi asia jäi kaksikkoa jälkikäteen harmittamaan -
kumpainenkin oli unohtanut otaa kypärän päästään
kuningasvierailun aikana.

Ulf Sterner on Ruotsin legendaarisimpia pelaajia. Hän oli
yksi neljästä mahtavasta 1960-luvun ruotsalaisesta
hyökkääjästä - Sven Tumba, Nisse Nilsson, Ulf Sterner ja
Roland Pettersson - jotka kaikki ovat MM-kisojen kaikkien
aikojen pistepörssissä TOP 20:ssä. Heidän mukanaan Ruotsi
1960-luvulla voitti tai kaatui. Ulf Sterner on valittu Ruotsin
kaikkien aikojen kiekkoaatelistoon, hän on "Stor Grabb" numero
39.

 

[TKH]

Juttu 48

Kuka pelaaja valittiin puolivuosisadan jääkiekkopelaajaksi
Kanadassa vuonna 1950?? Kyseessä on tietenkin legendaarinen
Howie Morenz, joka hallitsi NHL:ää 1920- ja 1930-luvulla.

Howie Morenz syntyi kesäkuun 21. 1902 Mitchell:ssä Ontariossa.
Ensimmäisen kerran Morenzin poikkeukselliset taidot huomattiin
Stratfordissa, jossa Morenz pelasi ensin juniorina
paikallisessa OHA-liigan Midgets-joukkueessa kaudet 1919-1922
ja sitten aikuisena paikallisessa OHA Sr-liigan Indians-
joukkueessa kauden 1922-23. Tuona aikana Morenz voitti
runkosarjassa kerran pistepörssin ja kaksi kertaa
syöttöpörssin. Se mikä herätti NHL-scouttien mielenkiinnon oli
Morenz:n saavutukset play-offeissa. Neljän kauden aikana
Morenz voitti kaksi kertaa OHA-liigan kaikki play-off-pörssit
ja kahdella OHA Sr-liigan kaudellaan hän voitti viisi play-
off-pörssiä kuudesta. Itse asiassa hän voitti seitsemän
pörssiä kahdeksasta, koska hän voitti kumpanakin kautena
myös play-Offien jäähypörssin. Ei ollutkaan ihme että
Montrealin Leo Dandurand hankki hänet Montrealin joukkueeseen
kaudelle 1923-24.

Morenz:sta tuli NHL-tähti heti ensimmäisestä 1923-24
kaudestaan lähtien. Kausi päättyi Montrealin Stanley Cupin
voittoon ja suureksi osaksi se oli juuri Howie Morenzin
ansiota. Seuraavalla kaudella Morenz teki 27 maalia, joka oli
toiseksi paras joukkueessa heti Aurel Joliatin jälkeen. Tämä
olikin viimeinen kerta peräti seitsemään vuoteen kun joku
Montrealissa teki ennemmän pisteitä tai maaleja kuin Morenz.
Seitsemänä peräkkäisenä kautena Morenz voitti Montrealin
piste- ja maalipörssin. NHL:n pistepörssin Morenz voitti kaksi
kertaa, 1928 ja 1931. 1928 Morenz voitti myös NHL:n
maalipörssin ja syöttöpörssin. 1928 Morenz ansaitusti voitti
ensimmäisen Hart Trophynsa, kaksi muuta Hart Trophya tulivat
vuosina 1931 ja 1932. Jo 1925 Morenz oli ollut ehdolla NHL:n
arvokkaimmaksi pelaajaksi, silloin sen kuitenkin voitti Billy
Burch ja Morenz jätettiin kakkoseksi. NHL:n All-Starseja
alettiin valita kaudesta 1930-31 lähtien ja tuolloin
ykkösviisikon keskelle valittiin Howie Morenz. Morenz
valittiin ykkösketjuun myös seuraavana kautena ja kakkoseen
kaudella 1932-33. Morenz johti Montrealin kahteen peräkkäiseen
Stanley Cupin mestaruuteen vuosina 1930 ja 1931. Morenz oli
paitsi taitava niin myös äärimmäisen agressiivinen pelaaja.
Loukkaantumiset lopettivatkin hänen tähdekkäimmän uransa
kauteen 1933-34. Seuraavaksi kaudeksi hänet myytiin Chicagoon.
Ensimmäinen kausi Chicagossa meni hyvin, mutta seuraavan
kauden puolivälissä Morenz myytiin Rangersiin, josta hänet
taas myytiin Montrealiin. Morenzin ura loppui 34-vuotiaana
tammikuussa 1937 tulleeseen loukkaantumiseen, joka johti myös
hänen kuolemaansa maaliskuussa 1937. Morenz pelasi kaikkiaan
14 kautta ja 550 ottelua NHL:ssä tehden 467 (270+197)
tehopistettä. Kaikkein parhaimmat kautensa Morenz pelasi
ajanjaksolla 1928-32. Tuolloin syntyi neljällä kaudella aika
tarkalleen 50 pistettä. Maaleja Morenz teki parhaalla 1929-30
kaudellaan 40 kappaletta 44:ssä ottelussa.

Morenz oli agressiivinen pelaaja, todella taitava
kiekonkäsittelijä ja mahtava luistelija. Nämä tekivät hänestä
NHL:n parhaimman pelaajan 1920- ja 1930-luvulla. Morenz oli
parhaimmillaan niin ylivoimainen muihin nähden että hän sai
lempinimen "the Babe Ruth of Hockey". Muita lempinimiä
Morenz:lla oli "The Canadien Comet", "the Hurtling Habitant",
"the Mitchell Meteor" ja "the Sratford Streak". Nämä kaikki
viittasivat hänen mahtavaan nopeuteensa jäällä, joka oli kuin
toisesta ajasta. Morenz:sin taitojen ja nopeuden ansioksi
lasketaan jääkiekon suosion suuri nousu USA:ssa 1920- ja
1930-luvulla, Morenz:n avulla lajia oli helppo myydä
katsojille. Howie Morenz pelasi urallaan pitkän aikaa
samassa ketjussa yhdessä Aurel Joliatin ja Johnny Gagnonin
kanssa. Ketju oli koossa Montrealissa ajanjaksolla 1930-34 ja
siitä tulikin erittäin legendaarinen yhdistelmä. Se oli
aikansa paras ketjukoostumus ja koko alkuvuosisadan yksi
kaikkein parhaimmista. Aurel Joliat - Howie Morenz -Johnny
Gagnon -ketjua kutsuttiin nimellä "Speedball Line".

Morenzin viimeisellä 1936-37 kaudella Morenz ei ollut ollut
NHL-tähti enää pariin vuoteen, mutta Morenzin kanssa Motreal
johti kuitenkin sarjaa kun Morenz katkaisi jalkansa ottelussa
tammikuun 28. 1937. Puolitoista kuukautta myöhemmin -
maaliskuun kahdeksas 1937 - Howie Morenz menehtyi
leikkauksesta aiheutuneisiin komplikaatioihin. Tuolloin
Morenz oli edelleen sairaalahoidossa. Yli 10 000 ihmistä tuli
hänen siunaustilaisuuteensa, joka järjestettiin Montreal
Forumissa ja lisäksi tuhannet muut osallistuivat hänen
surusaattoon. 1937 NHL järjesti historianssa toisen All-Stars-
pelin kerätäkseen varoja Morenzin perheelle. Ensimmäinen oli
järjestetty 1934 jolloin kerättiin varoja Eddie Shoren
törkeästi telomalle - ja sen takia koomaan joutuneelle - Ace
Bailey:lle. Morez:n käyttämä pelinumero 7 on jäädytetty
Montrealissa. 1945 Morenz esiteltiin kahdentoista ensimmäisen
pelaajan joukossa Kanada Hockey Hall Of Fameen. 1950 Howie
Morenz valittiin äänestyksellä puolivuosisadan
jääkiekkoilijaksi Kanadassa.

 

[TKH]

Juttu 49

Kenen legendaarisen keskushyökkääjän ketju pelasi
Aleksander Ragulinin ja Eduard Ivanovin edessä??
Kyseessä on tietenkin Aleksander Almetovin ketju.

Aleksander Almetov syntyi Tammikuun 18. 1940.
Neuvostoliiton pääsarjassa Almetov depytoi jo
18-vuotiaana Moskovan ZSKA:ssa. Legendaarisessa
ZSKA:ssa Almetov myös koko uransa pelasi aina
vuoteen 1967, jolloin Aleksander lopetti vain
28-vuotiaana. ZSKA:ssa ja Neuvostoliiton
pääsarjassa Almetov pelasi 9 kautta, 220 ottelua
ja teki 211 maalia. 220 ottelua ja 211 maalia on
maalia/ottelu -keskiarvona yksi Neuvostoliiton
sarjan historian parhaimpia. ZSKA:ssa Almetov
pelasi käytännössä melkein koko uransa yhdessä Konstantin
Loktevin ja Venjamin Aleksandrovin kanssa. Yhdessä he
muodostivat yhden kaikkien aikojen tehokkaimmista ketjuista
Neuvostoliiton sarjan historiassa, ja nimenomaan Almetov oli
se maalitykki tässä ketjussa.

Almetov oli loistava pelintekijä. Hänen syöttönsä ja
kiekonkäsittely olivat todella loistavia. Hän ei ollut
pelityyliltään mikään maalintekijä, mutta teki silti melkein
samaa tahtia maaleja kuin ketjukaverinsa. Neuvostoliiton
legendaarinen valmentaja Anatoli Tarasov on sanonut että
Almetov oli vähän niin kuin Shakin pelaaja, hän suunnitteli
hyökkäyksiä jo ennen kuin peli oli edes alkunut. Hänellä oli
kyky aina olla oikeassa paikassa oikealla hetkellä. Tämä
johtui hänen loistavasta pelikäsityksestä ja vastustajan
taktiikan "lukemisesta". Almetovia on vahvuuksiensa puolesta
verrattu Wayne Gretzkyyn, tämä siksi että heillä oli omana
aikanaan samanlaisia vahvuuksia. Kumpikaan ei ollut
luistimilla kentän nopeinpia tai fyysisimpiä, mutta muut avut
olivat selvästi muita pelaajia korkeammalla. Ennen kaikkea
Almetov oli puolustuksen kautta pelaava sentteri. Puolustavana
hyökkääjänä Almetov oli Neuvostoliiton joukkueen paras. Hän
olikin aina ensimmäinen pelaaja jonka Tarasov laittoi jäälle
joukkueen joutuessa alivoimalle. Anatoli Tarasov on sanonut
Aleksander Almetovista näin: "Perhaps sports fans who have
seen our national team in action have noticed that whenever
we have one man short, Alexander Almetov is sure to appear on
the ice. When it comes to individual play, a question of
holding on to the puck and beating off a superior force,
Almetov is in a class by himself! He is not a solist, he is a
star in the good sense of the word." Almetov olikin loistava
kahden suunnan pelaaja aikana, jolloin termiä ei vielä
yleisesti tunnettu. Almetov oli myös hyvin uhrautuvainen
pelaaja sekä hyvin tunnettu joukkuepelaamisestaan.

Neuvostoliiton maajoukkueessa Almetov pelasi seitsemät
MM-kisat ja yhdet olympialaiset ajanjaksolla 1960 - 1967.
MM-kultaa Almetov voitti viisi kertaa ja olympiakultaa kerran,
-64. Almetov on niitä harvoja pelaajia MM-kisojen historiassa,
joka sai mitalin kaikista kisoista joihin osallistui.
Parhaimmat MM-kisansa Aleksander pelasi välillä 1965 - 1967.
MM-kisojen All-Starsiin Almetov valittiin kaksi kertaa, -65
ja -67. 1966 MM-kisoissa Almetov voitti kisojen syöttöpörssin
ja oli toinen pistepörssissä. Pistepörssiä Almetov ei
koskaan voittanut, mutta oli useasti yksi parhaista
pistemiehistä. 1965 MM-kisojen Almetov oli pistepörssin
kolmas tehoilla 12 (7+5), 1966 toinen tehoilla 13 (5+8) ja
1967 jälleen kolmas tehoilla 15 (8+7). Almetov on kaikkien
aikojen pistepörssissä sijalla 27. Tehoja Almetov keräsi
pelaamissaan 42:ssa MM-kisojen ottelussa 63 (33+30).
Keskiarvoilla laskettuna Almetov:lla on viidenneksi paras
pistekeskiarvo, 1,50, ja yhdeksänneksi paras maalikeskiarvo,
0,79, MM-kisojen historiassa.

Kaikkein parhaiten Aleksander Almetov tunnetaan osuudestaan
legendaariseen Venjamin Aleksandrov - Aleksander Almetov -
Konstantin Loktev -hyökkäysketjuun. Ketju oli Neuvostoliiton
ykkösketju aivan 60-luvun alusta aina Loktevin lopettamiseen
asti vuoden -66 MM-kisoihin. Parhaimmat MM-kisansa ketju
pelasi vuosina -65 ja -66, jolloin kumpanakin vuotena kaksi
pelaajaa ketjusta oli MM-kisojen All-Starsissa. -65 All-Starsiin
valitut olivat Loktev ja Almetov ja -66 Loktev ja Aleksandrov.
1966 Loktev oli lisäksi MM-kisojen paras hyökkääjä,
Aleksandrov voitti pistepörssin ja Alametov syöttöpörssin.
Kaiken lisäksi Seuraavana vuonna Almetovin koko ketju
valittiin MM-kisojen All-Starsiin, Loktev vain oli
vaihtunut ketjun oikeassa laidassa Anatoli Firsoviin, joka
myöskin valittiin MM-kisojen parhaimmaksi hyökkääjäksi. 1967
oli viimeinen vuosi kun Almetovin ketju oli jossain muodossa
yhdessä. Tämä ketju oli ensimmäinen legendaariseksi
muodostunut Neuvostoliiton ketju. Neuvostoliitolla oli
tietenkin yksi kuuluisa ketju jo ennen Almetovin ketjua, eli
50-luvun Vsevolod Bobrov - Jevgeni Babitsh - Viktov Shuvalov
-ketju, mutta se ei ollut saavutuksiltaan ja tai kestoltaan
Almetovin ketjun tasoa. Myöhemmistä kuuluisista Neuvostoliiton
ketjuista vain Petrovin ja Larionovin ketjut yltävät
merkityksessä, saavutuksissa ja kestossa Almetovin ketjun
edelle. Koko MM-kisojen historiassa Almetovin ketju oli
ensimmäinen legendaarinen ja pitkäaikainen ketju.
Tsekkoslovakkialla oli tietenkin jo 40-luvun lopussa kuuluisa
Stanislav Konopacek - Vladimir Zabrodsky - Vaclav Rosinak
-ketju, mutta se oli koossa vain kolmissa kisoissa ja ei yllä
merkityksessä lähellekään Almetovin ketjun tasoa. Almetovin
ketju oli ensimmäinen legendaarinen ketju koko MM-kisojen
historiassa, mutta ei ketjun tarina vielä siihen pääty.
Vuodesta 1963 vuoteen 1966 ketjun pakkiparina pelasi Eduard
Ivanov - Aleksander Ragulin. Tätä kokonaisuutta kutsuttiin
A-Line Unit -nimellä ja se oli Neuvostoliiton ja koko
maailman ensimmäinen legendaarinen kentällinen. Sen katsotaan
toimineen mallina myöhemmille Super Five:lle (Valeri Harlamov
- Vladimir Petrov - Boris Mihailov, Valeri Vasiljev - Vladimir
Lutshenko) ja Green Unit:lle (Vladimir Krutov - Igor Larionov
- Sergei Makarov, Vjatsheslav Fetisov - Aleksei Kasatonov).

 

[TKH]

Juttu 50

Kuka toinen suomalainen puolustaja valittiin 1970-luvulla
MM-kisojen parhaimmaksi puolustajaksi Ilpo Koskelan lisäksi??
Kyseessä on tietenkin Pekka Marjamäki joka valittiin
MM-kisojen parhaimmaksi puolustajaksi 1975.

Pekka "Marja" Marjamäki syntyi joulukuun 18. 1947. Marjamäki
debytoi SM-sarjassa jo kaudella 1961-62 vain 16-vuotiaana
Tampereen Tapparan joukkueessa. Marjamäki oli Tapparalle hyvin
seurauskollinen pelaaja, koska pelasi kaikki SM-sarjakautensa
Tapparassa. Kaudet 1979-81 Marjamäki kävi pelaamassa Ruotsissa
HV-71 Jönköping:n joukkueessa. HV-71:stä palatessaan Marjamäki
jatkoi uraansa Tapparassa aina kauteen 1983-84 asti, jonka
jälkeen lopetti loukkaantumisten pakottamana. Lopettaessaan
Marjamäki oli 36-vuotias. SM-sarjassa/SM-liigassa Marjamäki
pelasi kaikkiaan 18 kautta ja 476 peliä, ja teki niissä 125
maalia. SM-sarjan mestaruuden Marjamäki voitti viisi kertaa,
viimeisen kerran lopettamiskautenaa. SM-sarjan/SM-liigan All-
Starseihin Marjamäki valittiin kolme kertaa, -75, -76 ja -78.
SM-sarjan parhaimmaksi pelaajaksi Marjamäki valittiin 1975.

Vuoden 1975 MM-kisojen jälkeen Marjamäki paistatteli suurena
kansakunnan sankarina, mutta jo vuoden päästä oli hän
vaihtunut suurtakin suuremmaksi petturiksi, jopa oikeaksi
luopioksi. Tuolloin hän oli - tai hänet oli ainakin leimattu
- pomomies ja syyllinen siihen, että suuri valtaosa Tampereen
ja Turun tähtipelaajia päätti jättää lähtemättä vuoden 1976
Katowicen MM-kisoihin. Lehdistössä ja kansan keskuudessa
Marjamäki nimettiin oikein lakkokenraaliksi. "Minulla oli kai
tapana sanoa asiat suoremmin kuin muilla, mutta lietsojan
manteli oli aika vahvasti liioiteltu juttu. Aika parantaa
haavat, ja jälkeenpäin ajatellen nuo lakkohässäkät kuuluvat
urani hauskimpiin muistoihin", totesi Marjamäki parikymmentä
vuotta myöhemmin. Lakkokenraali tai ei niin Marjamäki oli
suuressa osassa kiekkohistoriamme kohutuimmassa skandaalissa.
Vuoden 1976 joukkueessa ei ollut yhtä ainutta pelaajaa TPS:stä
tai Tapparasta, vaikka edellisen vuoden joukkueessa heitä oli
ollut kuusi pelaajaa. Kuuluisimmat lakkoilijat Marjamäen
ohella olivat maalivahti Antti Leppänen ja Moninkertainen
All-Stars -puolustaja Seppo Lindström.

Pekka Marjamäki oli erittäin nopea ja tarkka hyökkäysten
avaaja, sekä fyysisesti suhteellisen vahva puolustaja, 186
senttiä ja 92 kiloa. Marjamäki oli koostaan ja fysiikastaan
huolimatta hyvin puhdas ja rehti pelaaja. Koskaan hän ei
sortunut sikailuun, rähinöintiin tai purnaamiseen.
Luonteeltaan Marjamäki oli kylmän viileä ja rauhallinen, mutta
kuitenkin leppoisa pelaaja, joka harvoin teki virheitä
tiukoissakaan paikoissa. Itseasiassa leppoisan Marjamäen hymy
harvoin hyytyi, sen sijaa jallituksen kohteeksi joutuneiden
pelaajien kasvoilla ei hymystä ollut tietoakaan. Marjamäki
oli erittäin taitava ja monipuolinen huippupuolustaja, jonka
yhdestä harhautuksesta tuli Suomessa melkein legenda. Se oli
valelaukaus ja heittäytyvän puolustajan kierto. Marjamäki
hallitsi niin täydellisesti valelämärinsä, että vastustajat
menivät sen edessä kerta toisensa jälkeen kahville niin
SM-ligassa kuin MM-jäilläkin. "Nykyään näkee vastaavaa hyvin
harvoin edes yritettävän. Lieneekö vauhti kasvanut omista
pelivuosistani, eikä puolustajilla ole enää aikaa moiseen
harhautukseen", on Marjamäki todennut.

Pekka Marjamäki pelasi 251 maaottelua ja teki niissä 64
(40+24) tehopistettä. Hän edusti Suomea kymmenissä MM-kisoissa
ja kaksissa Olympialaissa ajanjaksolla 1967-79. Vain kolme
suomalaista pelaajaa - Lasse Oksanen, Esa Peltonen ja Raimo
Helminen - on pelannut useammat arvokisat. MM-kisoissa
Marjamäki pelasi 90 ottelua ja teki niissä 29 (15+14)
tehopistettä. Hän on Timo Jutilan jälkeen Suomen kaikkien
aikojen toiseksi tehokkain puolustaja MM-kisoissa. Marjamäki
pelasi useita hienoja arvokisoja, mutta yhdet nousevat
selvästi muiden kisojen yläpuolelle. Ne ovat Länsi-Saksassa
Munchenissä ja Dusseldorfissa pelatut vuoden 1975 MM-kisat,
jolloin hän pelasi ne MM-kisat joista hänet tunnetaan ja joka
tekee hänestä legendaarisen puolustajan Suomen
kiekkohistoriassa. Marjamäki teki kymmenessä pelissä kuusi
maalia ja sai kahdeksan pistettä, hän voitti Suomen sisäisen
maalipörssin ja pistepörssin MM-kisoissa kolmantena
puolustajana Suomen historiassa. Ensimmäinen oli Jarmo Wasama
vuoden 1965 MM-kisoissa ja toinen Ilpo Kosela vuoden 1971
MM-kisoissa. Marjamäen kuusi maalia kymmenessä ottelussa on
paljon kun muistaa ettei hän tehnyt kuin 40 maalia koko uransa
251 maaottelussa. Aiheesta Marjamäki valittiinkin sitten
MM-kisojen parhaimmaksi puolustajaksi. Kisojen All-Starsiin
Marjamäki valittiin yhdessä - koko 1970-luvun parhaimman
puolustajan - neuvostoliittolaisen Valeri Vasiljevin kanssa.
1975 Pekka Marjamäestä tuli toinen suomalainen MM-kisojen
All-Starsiin valittu pelaaja Ilpo Koskelan jälkeen.
Pelipaikkansa parhaaksi hänet valittiin neljäntenä
suomalaisena maalivahti Urpo Ylösen, puolustaja Ilpo Koskelan
ja maalivahti Jorma Valtosen jälkeen.

Lopetettuaan aktiivipelaamisen siirtyi Marjamäki
valmennustyöhön. Hän on toiminut aluksi vastuuvalmentajana
Tapparan juniorijoukkueissa sekä myöhemmin Tapparan
SM-liigajoukkueen apuvalmentajana. "Pekka Marjamäki oli
1970-luvulla yksi maailman parhaimpia puolustajia", sanoo
IIHF:n vuosikirja. Näinhän se oli. Tapparas on jäädyttänyt
Marjamäen pelinumeron 3. 1990 Pekka Marjamäki valittiin
jääkiekkoleijonaksi ja 1998 hänet valittiin toisena
suomalaisena IIHF:n Hall Of Fameen. Ensimmäinen suomalainen
valittu oli Urpo Ylönen 1997.

 

[TKH]

Juttu 51

Kuka legendaarinen ruotsalainen pelasi legendaarisen
Hot Line -ketjun keskushyökkääjänä?? Kyseessä on tietenkin
Ulf Nilsson.

Ulf "Lill-Pröjsarn" Nilsson syntyi toukokuun 11. 1950
Nynäshamn:ssa. Nilsson debytoi Ruotsin sarjassa 17-vuotiaana
kaudella 1967-68 AIK Solnan joukkueessa. Kaikkiaan Nilsson
pelasi Ruotsin sarjassaa vain viisi kautta. Kaudeksi 1974-75
Nilsson sai tarjouksen P-Amerikasta WHA-liigan Winnipeg
Jets:ltä. Hän myös otti tarjouksen vastaan. Ruotsin sarjan
kaikkein parhaimmalla 1972-73 kaudellaan Nilsson teki tehot
18 (11+7). Otteluita Ruotsin sarjassa pelattiin tuolloin 14.

Winnipegissä ja WHA:ssa Nilssonista tuli tähtipelaaja heti
ensimmäisistä otteluista lähtien. Nilsson oli myös
ensimmäisiä eurooppalaisia, joista tuli tähtipelaajia tai
yleensä loivat kunnon uran P-Amerikassa. Ensimmäinen kausi
ammattilaisliigassa toi mahtavat 120 (26+94) tehopistettä.
Nilssonin pistetehtailu jatkui uskomattomalla tahdilla kaikki
neljä kautta, hän teki kaikilla kausillaan yli 110 pistettä.
Niistä parhaimmalla 1977-78 kaudella Nilsson teki 126 (37+89)
tehopistettä ja voitti liigan syöttöpörssin. WHA:n
syöttöpörssin Nilsson voitti kaksi kertaa, ensimmäinen tuli
edellisessä 1976-77 kaudella 85:llä syöttöpisteellä. WHA:n
All-Starsiin Nilsson valittiin kolme kertaa. 1976 ja 1978
tuli valinnat ykkös All-Starsiin ja 1977 kakkos tähdistöön.
Tuntuu hieman omituiselta ettei Nilsson mahtunut
tulokaskautenaan 1974-75 120:llä pisteellään kumpaankaan
WHA:n tähdistöön. Nilsson pelasi WHA:ssa neljä kautta ja 300
ottelua tehden niissä 484 (140+344) tehopistettä. Nilsson on
tehoillaan yksi WHA:n historian tehokkaimista pelaajista.
WHA:n pudotuspeleissä Nilsson pelasi 42 ottelua tehden niissä
67 (14+53) tehopistettä. Nilsson voitti WHA:n pudotuspelien
syöttöpörssit kaksi kertaa, -76 ja -78. 1976 Nilsson pelasi
kerrassaan upeat pudotuspelit, vain kolmessatoista
ottelussa Nilsson teki tehot 26 (7+19). Tuolloin hänet myös
valittiin WHA:n pudotuspelin arvokkaimmaksi pelaajaksi, WHA
Playoff MVP Trophyn voittajaksi. Nilsson juhli WHA:n
mestaruutta kaksi kertaa, -76 ja -78. Kaudeksi 1978-79
Nilsson siirtyi yhdessä ketjukaverinsa Anders Hedbergin
kanssa vapaana agenttina NHL:ään ja New York Rangersiin.
WHA-liigan toiminta loppui tuolloin, mutta todellisuudessa
siirtymisen syynä oli NHL:n tylyt ehdot. WHA:n joukkueet
suoraan määrättiin luopumaan tähtipelaajistaan ehtona sille
että ne hyväksyttiin NHL:ään. Lisäksi WHA:n joukkueet vielä
menettivät viideksi vuodeksi oikeuden TV-oikeuksilla
saatuihin rahoihin. NHL suoraan rahasti WHA-liigan entisiä
joukkueita. Nilsson ura lähti pahaan laskuun NHL:ssä. Hän
kärsi koko lyhyen NHL-uransa ajan pahoista loukkaantumisista.
Nilsson ei pelannut yhdelläkään kaudella edes 60 ottelua.
Kahdella ensimmäisellä kaudellaan Nilsson teki kuitenkin,
loukkaantumisista huolimatta, jonkin verran yli pisteen per
ottelu. Parhaimmlla kaudellaan hän teki 66 (27+39) 59:ssä
ottelussa. Ensimmäisellä NHL-kaudellaan hänet myös valittiin
Challenge Cupiin, jossa NHL All-Stars-joukkue kohtasi - ja
hävisi - Neuvostoliiton maajoukkueelle. Kaikkiaan Nilsson
pelasi NHL:ssä neljällä kaudella yhteensä 170 ottelua ja
teki niissä 169 (57+112) tehopistettä. NHL:n pudotuspeleissä
Nilsson saaliiksi tuli 25:ssä ottelussa 22 (8+14). Kaikkein
parhaimmat pudostupelinsä Nilsson pelasi vuonna 1981,
jolloin syntyi 16 (8+8). Nilsson on monen aikalaisensa tapaan
sanonut sanottavansa kanadalaisten suorittamasta
eurooppalaisten rajusta hakkaamisesta. "Winnipegissä olimme
Hedbergin kanssa vastustajien kanadalaispelaajien
silmätikkuina. Se oli väkivaltaa, joka ottelu oli sotaa",
kertoi Nilsson, joka on nykyään ollut jo pitempään
urheiluinvalidi. Lonkka- ja polvivammat estävät nykyään
kaikenlaisen urheilun Nilssonilta. Kanadalaisten
monivuotisella hakkaamisella oli ikävät vaikutukset Nilssonin
elämään urheilun jälkeen.

Nilsson pelasi WHA:n historian kovimmassa joukkueessa ja
parhaimmassa ketjussa: Bobby Hull - Ulf Nillson - Anders
Hedberg. Ketjua kutsuttiin Hot Line -nimellä. Ketjun vasen
laitahyökkääjä Bobby Hull on todennut, että hänellä ei ole
koskaan ollut yhtä taitavia ketjutovereita kuin mitä
ruotsalaiset Anders Hedberg ja Ulf Nilsson olivat.
"Täydensimme toisiamme hyvin. En tule koskaan unohtamaan
ensimmäistä otteluamme. Kaikki napsahti paikalleen.
Kiekkoideologiamme oli sama", muisteli ketjun oikea puoli
Anders Hedberg. Hot Line onkin kaikkien aikojen
menestyksekkäin ketju mitä P-Amerikan ammattilaisliigoissa
- NHL mukaan lukien - koskaan on pelannut. Ketju oli koossa
356 ottelussa Winnipegissä ja se teki yhdessä 616 maalia
ja 898 syöttöä, eli käsittämättömät 1514 tehopistettä.
Eräät neuvostoliittolaiset ovat sanoneet että Winnipeg
Jets oli kovin ja paras joukkue, jota vastaan he ovat
koskaan pelanneet P-Amerikassa. Eli että se oli parempi
kuin parhaimmat NHL-joukkueet. Samaa on sanottu myös
muualla - Winnipeg oli P-Amerikan paras joukkue
1970-luvulla Ja Hot- Line oli P-Amerikan paras ketju.
Ainut parempi joukkue koko maailmassa lienee ollut
Neuvostoliiton puolimaajoukkue ZSKA. "Winnipeg ei kahden
pelaamani kauden aikana hävinnyt yhtään harjoitusottelua
NHL-joukkueille. Voitimme jopa Moskovan ZSKA:n. Se oli
minusta ihan käsittämätön asia", on muistellut joukkueen
suomalainen maalivahti Markus Mattsson. Mattsson pelasi
Winnipegissä kaudet 1977-79. Siirtyessään Winnipegistä
NHL:ään ja New York Rangersiin 1978 Hedberg:stä ja
Nilsson:sta tuli NHL:n parhaiten palkatut pelaajat.
Kaksikko pelasi yhdessä Rangersissa pari kautta, mutta
hajosi kuitenkin samalla kuin Nilssonin kehokin. Nilsson
kärsi tuolloin pahoista polvi- ja lonkkavaivoista.

Ulf Nilsson oli ennenkaikkea loistava pelintekijä. Hänellä
oli mahtava pelisilmä ja syöttötaito, minkä ansiosta hän oli
aikanaan WHA:n paras pelintekijä. Kyllä Nilsson osasi myös
ampua hyvin, mutta WHA:ssa loistaneessa Hot Line -ketjussa
se maalintekijä oli useinmiten joko Anders Hedberg tai
legendaarinen lämääjä Bobby Hull. Ulf Nilsson oli
suhteellisen pienestä koostaan huolimatta kohtuullisen
fyysinen pelaaja, hän myös tappeli aika usein. Tämä tosin
oli pakon sanelemaan, niin törkeästi häntä usein hakattiin.

Ulf Nilsson pelasi Ruotsin maajoukkueessa 57 maaottelua
ja teki niissä 16 maalia. Menestyksekkään WHA- ja NHL-
joukkueen takia Nilsson pelasi Ruotsin paidassa vain kaksissa
MM-kisoissa, -73 ja -74. Vuoden 1973 kisoissa Nilsson oli
Ruotsin parhaimpia pelaajia tehtyään kymmenessä ottelussa
8 (5+3) tehopistettä. Vuoden 1974 kisat jäivät sitten Ruotsin
ja Nilssonin kannalta hyvin ikävästi historiaan. Nilsson
kärähti tuolloin Puolaa vastaan käydyn ottelun jälkeisessä
dopingtestissä efedriinistä. "Lääkärimme otti kaikki syyt
niskoilleen. Hän oli antanut meille yskänlääkettä, joka
sisälsi efedriiniä. Minä jäin kiinni, vaikka meidän
joukkueessa oli viisi muutakin pelaajaa, muun muassa Anders
Hedberg, jotka olivat ottaneet flunssaansa tätä lääkettä.
Näitä muita ei vain testattu", kertoi Nilsson myöhemmin.
Nilsson suljettiin käryn jälkeen kisoista ja Ruotsin
voittama ottelu tuomittiin Puolan 5-0 voitoksi. Samoissa
kisoissa kärysi myös yksi suomalainen, maalivahti Stig
Wetzell. Nilsson pelasi Ruosin paidassa myös kahdessa
Kanada Cupissa, -76 ja -81. Kovin tehokas Nilsson ei ollut
kummassakaan, -76 tuli tehot 1+1 ja -81 1+2.

Nilsson asui peliuransa jälkeen USA:ssa aina vuoteen 1999,
jolloin hän palasi takaisin Tukholmaan. Yhteydenpito
vanhaan ketjukaveriin Anders Hedbergiin on edelleen
vilkasta. Miehet pelaavat paljon golfia yhdessä. Ulf
Nilsson on valittu Ruotsin kaikkien aikojen
kiekkoaatelistoon, hän on "Stor Grabb" numero 111.

 

[TKH]

ESITTELYLISTA

Laitan taas tämän listan, josta löytää helposti jutut halutuista pelaajista.




ALEKSANDROV VENJAMIN juttu 20
ALMETOV ALEKSANDER juttu 49
BALDERIS HELMUT Juttu 1
BOBROV VSEVOLOD juttu 31
BUBLA JIRI
DZURILLA VLADIMIR juttu 19
FIRSOV ANATOLI juttu 10
GURYSHEV ALEKSEI
HARLAMOV VALERI
HOLECEK JIRI juttu 8
HOLIK JIRI
HOLMQVIST LEIF
JAKUSHEV ALEKSANDER
JOHANSSON SVEN "TUMBA" juttu 14
KASATONOV ALEKSEI
KRUTOV VLADIMIR juttu 15
LOKTEV KONSTANTIN
MAKAROV SERGEI
MALECEK JOSEF juttu 30
MALTSEV ALEKSANDER juttu 42
MARTINEC VLADIMIR juttu 12
MIHAILOV BORIS juttu 6
NEDOMANSKY VACLAV juttu 23
NOVY MILAN juttu 44
PETROV VLADIMIR juttu 46
POSPISIL FRANTISEK
RAGULIN ALEKSANDER
SOLOGUBOV NIKOLAI juttu 27
STARSINOV VJATSHESLAV juttu 40
STERNER ULF juttu 47
SUCHY JAN juttu 4
SVEDBERG LENNART
TREGUBOV IVAN
TRETJAK VLADISLAV juttu 36
VASILJEV VALERI juttu 24
ZABRODSKY VLADIMIR juttu 35


HAGMAN MATTI
HAKALA YRJÖ
HONKAVAARA AARNE juttu 5
JARKKO MARTTI
KAMPPURI HANNU
KEINONEN MATTI
KETOLA VELI-PEKKA
KILPIÖ RAIMO
KOSKELA ILPO
KUUSELA KEIJO juttu 45
LAHTINEN JUHANI juttu 21
LEPPÄNEN REIJO
LUND PENTTI
MARJAMÄKI PEKKA juttu 50
MATTSSON MARKUS juttu 11
MONONEN LAURI
NUMMELIN TIMO
OKSANEN LASSE
PARTINEN LALLI juttu 26
PULLI HEINO juttu 13
RANTASILA JUHA
RAUTAKALLIO PEKKA juttu 17
RINTAKOSKI MATTI juttu 33
RUOTSALAINEN REIJO juttu 2
SILTANEN RISTO
TAMMINEN JUHANI Juttu 29
VALTONEN JORMA
WASAMA JARMO juttu 37
WIITALA UNTO
YLÖNEN URPO juttu 41


BELIVEAU JEAN juttu 22
BOSSY MIKE
DIONNE MARCEL
DRYDEN KEN
DURNAN BILL juttu 43
ESPOSITO PHIL juttu 16
HAINSWORTH GEORGE
HALL GLENN
HARVEY DOUG
HEDBERG ANDERS
HOWE GORDIE
HULL BOBBY juttu 3
LAFLEUR GUY juttu 28
LINDSAY TED
MIKITA STAN
MORENZ HOWIE juttu 48
NILSSON ULF juttu 51
ORR BOBBY juttu 9
PARK BRAD
PILOTE PIERRE
PLANTE JACQUES juttu 38
POTVIN DENIS
RICHARD MAURICE juttu 7
ROBINSON LARRY juttu 32
SALMING BÖRJE juttu 25
SAWCHUK TERRY juttu 18
SEIBERT EARL
SHORE EDDIE juttu 34
STASTNY PETER juttu 39

 

[Espoon Siniset]

Hienoja juttujahan nämä. Toivottavasti saan pian lukea lisää.

 

[TKH]

Juttu 52

"Hienoja juttujahan nämä. Toivottavasti saan pian lukea lisää."

Kyllähän niitä vielä on. Laittelen niitä tässä epäsäännöllisen säännöllisesti.








Kuka legendaarinen pelaaja on nykyisen NHL-tähden Bobby
Holikin eno?? Kyseessä on tietenkin legendaarinen Jiri Holik,
joka pelasi aikoinaan Tsekkoslovakkian maajoukkueessa peräti
319 maaottelua. Määrä oli aikoinaan maaotteluiden
maailmanennätys ja se jäi Tsekkoslovakkian rikkomattomaksi
ennätykseksi.

Jiri Holik syntyi heinäkuun 9. 1944 Havlikcuv Brod:ssa. Vuosi
ja kaupunki oli Tsekkoslovkkian jääkiekkoilun kannalta
erittäin merkittävä. Tämä siksi, että Havlikcuv Brod:ssa
syntyi kaksi tulevaa legendaa vain kolmen kuukauden välein.
Jan Suchy syntyi samassa kaupungissa vain kolme kuukautta
myöhemmin. Jiri syntyi jääkiekkoilevaan perheeseen, sillä
myöskin hänen vanhempi veljensä Jaroslav Holik oli
pitkäaikainen ja loistava maajoukkuepelaaja. Jiri Holikin
omasta pojasta - Jiri Holik Jr. - ei jääkiekkotähteä tullut
vaikka jääkiekkoa aktiivisesti pelasikin. Jaroslav Holikin
pojasta, Bobby Holikista sen sijaan tuli maineikas
NHL-pelaaja. Jaroslovin tyttärestä Andreasta taas tuli
loistava tenniksen pelaaja, joka meni naimisiin NHL-puolustaja
Frantisek Musilin kanssa. Jiri Holik liittyi paikallisen
Havlicuv Brodin Jiskra-joukkueeseen jo 8-vuotiaana.
Tsekkoslovakkian pääsarjassa Holik debytoi 19-vuotiaana
kaudella 1963-64 Dukla Jihlavan joukkueessa, jossa pelasi koko
pitkän Tsekkoslovakkian uransa. Holik pelasi Tsekkoslovakkia
pääsarjassa 15 kautta ajanjaksolla 1963-78 ja 553 peliä tehden
niissä 283 maalia. Puolustamiseen orientoineena pelaajana hän
ei koskaan voittanut piste- tai maalipörssejä.
Tsekkoslovakkian sarjan mestaruutta Holik juhli seitsemän
kertaa.

Jiri Holik oli aina rauhallinen ja harkitseva pelaaja, joskus
jopa diplomaattinen. Luonteeltaan hän oli hiukan
mukavuudenhaluinen individualisti, hänessä oli myöskin
selvästi nähtävissä niin filosofin kuin runoilijan piirteitä.
Holik tuli maailmalla legendaariseksi puolustavana
laitahyökkääjänä, joka kuitenkin teki myös paljon pisteitä ja
maaleja. MM-kisoissa Holik teki melkein piste per ottelu,
vaikka oli aina nimenomaan tunnollisesti puolustava vasen
laitahyökkääjä. Hän lienee maailman kaikkien aikojen
parhaimpia puolustavia hyökkääjiä. Jos MM-kisoissa oli jaettu
Selke Trophyn, jaetaan NHL:ssä parhaalle puolustavalle
hyökkääjälle, tyyppinen palkinto, niin Holik olisi sen
käytänössä melkein omistanut. Niin loistava kahden suunnan
pelaaja hän usein oli. Holikia voisi osittain verrata NHL:ssä
pelanneeseen Bob Gaineyhyn, joka voitti 1970- ja 1980-luvun
taitteessa neljä Selke Trophya. Gainey oli aikoinaan
ehdottomasti paras kahden suunnan pelaaja NHL:ssä, Holik oli
vastaava Euroopassa. Toinen vertailukohta voisi olla Sergei
Fedorov, joka myös on tunnettu loistavana kahden suunnan
pelaajana. Pelitaidoiltaan Holik oli hyvin tasainen pelaaja,
hän osasi luistella, ampua, syöttää, taklata ja lukea peliä
tasainen hyvin, muttei osannut oikeastaan mitään niistä
erinomaisesti. Legendaarisen pelaajan hänestä teki hänen
loistavat kykynsä yhdistää tehokkuus puolustamisessa ja
hyökkäämisessä.

Jiri Holik pelasi 14 kertaa MM-kisoissa ja neljä kertaa
Olympialaisissa ajanjaksolla 1964-77. MM-kisoissa Holik pelasi
123 ottelua ja teki niissä 104 (55+49) tehopistettä. Hän on
kaikkien aikojen toiseksi tehokkain Tsekkoslovakkian
MM-kisapelaaja Vladimir Martineckin jälkeen. Martinec keräsi
urallaan 110 pistettä MM-kisoissa. Holik on myöskin
Tsekkoslovakkian kaikkian aikojen toiseksi paras maalintekijä
MM-kisoissa 55:llä maalillaan. Vain suuri Vaclav Nedomansky on
tehnyt enemmän maaleja MM-kisoissa, 70. MM-kisojen kaikkien
aikojen pistepörssissä Holik on yhdeksäs. MM-kisojen tai
Olympialaisten piste- tai maalipörssiä Holik ei koskaan
voittanut, mutta oli useita kertoja kärkikymmenikössä.
Neuvostoliiton ylivoimaisuuden tason laajuuden takia Holikia
ei koskaan valittu MM-kisojen parhaimmaksi pelaajaksi tai
All-Starsiin. Muutamissa kisoissa valinta oli kuitenkin
hyvinkin lähellä ja lähinnä makuasioista kiinni. Esimerkiksi
vuoden Tsekkoslovakkian kultaan päättyneissä vuoden 1972
MM-kisoissa Holik oli kisojen parhaimpia pelaajia, mutta
All-Stars valintaa ei silti tullut, vaan kaikki hyökkääjän
paikat menivät neuvostoliittolaisille. Holik pysyi neljätoista
vuotta peräkkäin maajoukkueessa ja pelasi tuona aikana 319
maaottelua ja teki niissä 132 maalia. Holikin maaottelumäärä
pysyi pitkään maailmanennätyksenä, mutta 1980-luvun lopulla
saksalainen puolustaja Udo Kiessling sen kuitenkin löi.
Tsekkoslovakkian kaikkien aikojen lyömättömäksi
maaotteluennätykseksi se kuitenkin tulee jäämään. Holik voitti
urallaan kolme maailmanmestaruutta, -72, -76 ja -77. Hän oli
edustamassa Tsekkoslovakkiaa myös vuoden 1976 Kanada Cupissa,
jossa Tsekkoslovakkia pääsi aina finaaliin asti.

Jiskra Havlicuv Brod:ssa ja Dukla Jihlavassa Holik pelasi
useita menestykseitä kausia yhdessä veljensä Jaroslavin
kanssa. Kummatkin veljekset pelasivat juniorikaudet
paikallisessa Jiskrassa. Kaksi vuotta vanhempi Jaroslav meni
Dukla Jihlavaan -61 ja Jiri kaksi vuotta myöhemmin -63.
Kummatkin pelasivat Tsekkoslovakkiassa pelatessaan vain
Duklassa. Jiri lopetti -78 ja Jaroslav -79, yhteisiä
pelivuosia Tsekkoslovakkian pääsarjassa Duklan riveissä heille
kertyi peräti 15, juniorisarjat mukaan lukien yli 20. On
kuitenkin sanottu etteivät veljekset silti olleet mitenkään
erityisen läheisiä, vaikka vuosikymmeniä samassa ketjussa ja
joukkueessa pelasivatkin. Maajoukkueen reissuissa he eivät
oikeastaan koskaan olleet huonekavereita, syynä lienee ollut
heidän erilaisuutensa. Jiri oli hyvin rauhallinen ja runoilija
tyyppinen ihminen kun taas Jaroslav oli hyvinkin räiskyvä
persoona. Kavereita he tietenkin olivat, eivät he muuten olisi
valtaosaa urastaan pelanneet samassa joukkueessa ja ketjussa,
mitään yhdessä viihtyviä kaksosia he eivät kuitenkaan koskaan
olleet.

Tsekkoslovakkian uransa jälkeen Holik siirtyi pelaamaan SB DJK
Rosenheimin joukkueeseen Länsi-Saksaan kausiksi 1978-80.
Kauden 1980-81 Holik pelasi Itävallassa WAT Stadlau Wienin
joukkueessa. Tämän jälkeen Holik oli pari kautta pelaamatta
kunnes teki paluun WEV Wienin joukkueessa Itävallassa kaudella
1984-85. Tämän jälkeen Holik lopetti lopullisesti, viimeisen
kauden pelatessaan hän oli jo 40-vuotias. 1999 Jiri Holik
valittiin IIHF:n Hall Of Fameen.

 

[Black Adder]

Milenkiintoista

Hienoa, että joku (TKH) on tiivistänyt kiekkohistoriaa ja sen persoonia tällaisiin teksteihin. Ihan mukavaa unilukemista iltaisin... :)

Vielä jos saisi jutut Valeri Harlamovista (ehkäpä sukulaismies) ja Matti Hagmanista. Kaikki kyllä kiinnostavat, mutta erityisesti nyt nämä kaksi.

 

[TKH]

"Vielä jos saisi jutut Valeri Harlamovista (ehkäpä sukulaismies) ja Matti Hagmanista. Kaikki kyllä kiinnostavat, mutta erityisesti nyt nämä kaksi."

Heh. Joo, Harlamovista ja Hagmannista on jutut tehty, mutta jätän ne loppuun. Ei sillä, että ne kovin paljoa keskimääräisiä juttuja parempia olisi, mutta jonkin verran pidempiä kuitenkin.

 

[TKH]

Juttu 53

Kenellä on hallussaan suomalaisten yksien MM-kisojen
pisteennätys?? Kyseessä on tietenkin Lauri "Leuka" Mononen,
joka tehtaili vuoden 1972 MM-kisoissa mahtavat 15 (9+6) tehot
kymmenessä ottelussa.

Lauri Mononen syntyi maaliskuun 22. 1950 Joensuussa.
Ensimmäisen SM-sarjapelinsä Mononen pelasi kaudella 1967-68
Lahden Reippaan paidassa 17-vuotiaana. Lahden Reippaassa
Mononen ei kuitenkaan pelannut kuin kaksi kautta. Itseasiassa
Mononen ei ole viihtynyt missään seurassa kahta kautta
pitempään. Liekö hän saanut vaikutteita aiemmasta
etunimikaimastaan, joka oli valtakunnan presidentinä.
Epävirallinen kutsumanimihän Lauri Relanderilla oli "Reissu
Lasse". Lahden jälkeen Mononen pelasi kaksi kautta Jokereissa,
sitten yhden kauden Karhu-Kissoissa ja sitten taas yhden
kauden Jokereissa. Kauden 1974-75 Mononen pelasi TPS:ssä ja
sen jälkeen hän siirtyi P-Amerikkaan WHA:han. WHA:ssa Mononen
pelasi kaksi kautta Phoenix Roadrunners:n joukkueessa.
Ensimmäinen niistä oli kohtuullinen 36 pisteen ja 15 maalin
kausi. Toinen oli kuitenkin jo hyvä kausi, Mononen teki 67:ssä
ottelussa 50 (21+29). Kaksi kautta ritti Monosella
P-Amerikassa niin kuin Suomessakin ja hän palasi takaisin
Suomeen ja Helsinkiin, tällä kertaa HIFK:n paitaan. Kahden
HIFK:ssa pelatun kauden jälkeen Mononen lopetti 29-vuotiaana.
Pisteissä parhaimmalla ja TPS:ssä pelatulla 1974-75 kaudellaan
Mononen teki 51 pistettä ja 30 maalia. Kaikkiaan Mononen
pelasi SM-sarjassa yhdeksän kautta ja 240 ottelua, ja teki
248 (156+92) tehopistettä. Hän voitti yhden Suomenmestaruuden
ja yhden hopean. SM-sarjan All-Starsiin Mononen on valittu
kaksi kertaa, -72 ja -75. Keskushyökkääjänä hän jäi hiukan
aina Veli-Pekka Ketolan puristuksiin ja varjoon. Monosella
on edelleen hallussaan HIFK:n yhden ottelun maaliennätys,
kuusi maalia. Tämän hän teki 1977 10-1 päättyneessä ottelussa
KooVee:ta vastaan.

Mistäpä Lauri Mononen paremmin tunnettaisiin kuin siitä
silmiinpistävän isosta leuasta. Ja isohan se oli - ei siitä
mihinkään pääse - hyvä ettei ollut leukaa melkein koko pää.
Mononen ei ollut niin tavattoman hyvä missään yksittäisessä
jääkiekon osa-alueessa, vaan kaikki olivat suhteellisen
tasapaksua, mutta kuitenkin hyvää tasoa. Hän oli suuri
tahtopelaaja, jolla oli kyky tehdä tärkeitä maaleja ja siten
ratkaista tärkeitä pelejä. Siitä hänet myös parhaiten
muistetaan, niin ja tietysti siitä mahdottomasta leuasta.

Lauri "Leuka" Mononen pelasi Suomen paidassa 145 maaottelua
ja teki niissä 88 (51+37) tehopistettä. Hän on edelleen yksi
Suomen kaikkien aikojen tehokkaimmista maajoukkuepelaajista.
Hän edusti Suomea kuusissa MM-kisoissa ajanjaksolla 1969-1975
sekä 1972 Sapporon Olympialaisissa. Vuosien 1969 ja 1972
MM-kisoissa Mononen oli Suomen paras pistemies. Mononen on
yksi Suomen historian tehokkaimmista MM-kisapelaajista ja
hänellä on Suomen historian neljänneksi paras pistekeskiarvo
MM-kisaottelua kohti. Vuoden 1972 MM-kisat olivat ne Leuka
Monosen läpilyöntikisat. Niissä hän oli ylivoimaisesti Suomen
paras pelaaja ja sijoittui kisojen pistepörssissä korkeammalle
kuin kukaan toinen suomalainen oli koskaan sijoittunut ennen
häntä. Mononen teki mahtavat 15 (9+6) pisttettä ja oli pörssin
kuudes. Legendaarinen neuvostoliittolainen Aleksander Maltsev
voitti pistepörssin tehoilla 22 (10+12) ja toinen
neuvostoliittolainen Vladimir Vikulov voitti maalipörssin, 12
maalia. Monosen vuoden 1972 MM-kisojen saavuttama 15
tehopistettä on yhä tänäkin päivänä suomalaisten yksien
MM-kisojen piste-ennätys ja mitä todennäköisemmin tulee
sellaisena pysymään vielä pitkän aikaan. Monosen 9 maalia on
jaettu yksien MM-kisojen maaliennätys yhdessä Raimo Kilpiön,
Hannu Järvenpään ja Jarkko Varvion kanssa. Vuoden 1972
MM-kisoissa Mononen oli todella lähellä tulla Suomen historian
ensimmäiseksi MM-kisojen All-starsiin valituksi hyökkääjäksi.
Mononen sai yhteensä kymmenen ääntä kun lehti-, radio- ja
TV-toimittajat valitsivat kisojen All-Stars -viisikon.
Enemmän ääniä saivat vain All-Starsiin valitut
neuvostoliittolaiset Vladimir Vikulov, Aleksander Maltsev ja
Valeri Harlamov sekä yksi tsekkoslovakkialainen, joka jäi
Monosen tavoin ilman All-Stars -paikkaa. Tämä Monosen
saavutus ohitettiin vasta 1991 kun tapahtui ensimmäinen
suomalaisen hyökkääjän valinta All-Starsiin. Tällöin muuan
Jari Kurri valittiin kisojen tähdistöön. Vuonna 1972 Mononen
oli Suomen paras pelaaja vaikka SM-sarjan jakama palkinto
menikin maalivahti Jorma Valtoselle. Tämä siksi että Mononen
oli Suomen paras pelaaja paitsi olympiavuonna ensimmäisen
kerran erikseen järjestetyissä vuoden -72 Prahan MM-kisoissa,
niin myös saman vuoden Olympiakisoissa. Vuoden 1972 Sapporon
Olympialaisissa Mononen teki pisteet 7 (7+0), jolla hän voitti
Suomen joukkueen sisäiset Maali- ja pistepörssit. Sapporon
Olympialaisissa Mononen oli turnauksen toiseksi paras
maalintekijä heti legendaariseksi nousseen Valeri Harlamovin
jälkeen. Mononen oli Suomen parhaimpia pelaajia myös vuoden
-70 ja -75 MM-kisoissa. -75 MM-kisoissa Mononen oli hyvin
lähellä tuoda Suomelle historian ensimmäiset mitalit. Tilanne
oli ennen peliä niin, että jos Suomi voittaisi ottelun Ruotsia
vastaan vähintään kahdella maalilla, niin Suomi saisi
pronssia. Muuten Suomi jäisi neljänneksi ja Ruotsi veisi
pronssit. Mononen vei ensin Suomen 1-0 johtoon ja sitten
vielä 2-1 johtoonkin. Hieman ennen päätösvihellystä Mononen
oli jälleen mainiossa tekopaikassa. Tällöin kuitenkin
ruotsalaiset kaatoivat niin omat kuin saatavilla olleet
suomalaisetkin pitkin ja poikin Ruotsin maalin eteen, ja niin
Monosen laukaus kilpistyi lopulta oman pelaajan luistimeen.
Vuoden 1971 MM-kisat Lauri Mononen muistaa ikävällä tavalla.
Pronssimitalin kannalta Suomelle elintärkeässä ottelussa
Ruotsia vastaan Mononen otti typerän viiden minuutin
rangaistuksen. Tämä tapahtui ottelun kriittisillä minuuteilla
aivan lopussa 1-1 tilanteessa. Maalinhan ne ruotsalaiset
siitä tietenkin menivät tekemään ja veivät samalla
pronssimitalit 2-1 lukemin.