Vancouver Canucks (3) - Chicago Blackhawks (4), Playoff 2009, Länsi, 2. kierros

[nuck]

Avataan Vancouverin ja Chicagon välinen playoff-ketju historian lyhyellä kertaamisella joukkueiden välisistä sarjoista:


Uusiutuuko kesä 1982 vai 1995?


1982

Suomessa kevät/kesä 1982 muistetaan varmasti parhaiten melko tuoreesta presidentistä (vielä kerran onnea Mauno...) sekä Helsingissä ja Tampereella pidetyistä jääkiekon MM-kisoista. Koska tämä on jääkiekkopalsta, niin jätetään tuo presidenttiys pois ja kerrataan kisoja sen verran, että Suomi jäi mitalipelien ulkopuolelle. Maailman mestaruuden voitti Neuvostoliitto ja toiseksi tuli Tshekkoslovakia. Kanada jäi Neuvostoliiton ja Tshekkoslovakian sopupelillä pronssille.

NHL:ssä pelattiin tuona keväänä tietysti myös Stanley Cupista. Stanley Cupin voitti tuon ajan dynastiajoukkue NY Islanders, joka kukisti finaalissa Vancouver Canucksin. Vancouverin eurooppalaistyylisen joukkueen tie finaaleihin oli monellakin tavalla mielenkiintoinen ja ikimuistoinen. Matkassa oli kaksi yhtäläisyyttä myös tämän kevään/kesän Vancouverin joukkueeseen.

Kesällä 1981 Vancouver oli hankkinut "laajennuskaveri" Buffalolta (joka oli "sweepannut" Canucksin kevään 1981 playoffeissa) kakkosvalmentajakseen nyt edesmenneen Roger Neilsonin. Neilson toimi siis Harry Nealen aisaparina. Pelaajapuolella Vancouverilla oli peräti yhdeksän vanhan mantereen pelaajaa: Thomas Gradin, Ivan Boldirev, Ivan Hlinka, Lars Molin, Lars Lindgren, Per-Olov Brasar, Jiri Bubla, Rick Lanz (joka syntyi Tshekkoslovakiassa) ja Anders Eldebrink.

Vahvan eurooppalaistaustan lisäksi tuon kevään finaalijoukkueessa oli muitakin mielenkiintoisia pelaajia: ex-valmentaja Marc Crawford, viime kauden Jokereiden valmentaja Glen Hanlon, Jim Nill, joka toimii Detroissa apulaismanagerina, NHL:n johtoryhmän jäsen (varapresidentti) Colin Campbell, Vancouverin nykyinen scouttipuolen päällikkö Ron Delorme, jäähykuningas Dave "Tiger" Williams, edesmennyt Canucksin scoutti Gary Lupul jne.

Valmentajina Vancouverilla oli sanavalmiit ja värikkäät Neale ja Neilson. Vancouverilla oli ollut edelliskauden aikana suuria ongelmia kotona ja finaalivuonna runkosarjassa vieraspelit eivät menneet ollenkaan putkeen. Niinpä Neale sanoi ongelmakseen; "Last year we couldn't win at home. This season we can't win on the road. My failure as a coach is, I can't think of any place else to play."

Runkosarjassa Canucks pelasi hyvin vaihtelevalla menestyksellä (kuten tälläkin kaudella). Maaliskuun lopussa joukkue oli pelaamassa Quebecissa, kun Tiger Williams rikkoi Nordiquesin tähteä Peter Stastnya. Quebecin Wilf Paiement tuli kuittaamaan Tigerin tekoa ja painoi Williamsin pään pleksiin. Pleksin takana ollut Nordiques-fani nousi pleksin yli ja alkoi huitomaan Williamsia. Valmentaja Neale lähti saman tien lyömään fania ja sai 10 pelin pelikiellon. Näin Roger Neilson otti joukkueen vetovastuun.

Vancouver meni värikkäiden tapahtumien jälkeen playoffeihin. Ensimmäisellä kierroksella joukkue kaatoi Calgaryn ja toisella kierroksella Los Angelesin. Playoffien kolmannella kierroksella tuli vastaan Chicago Blackhawks. Canucks voitti sarjan ensimmäisen pelin jatkoajalla Jim Nillin maalilla. Kaksi iltaa myöhemmin joukkueet kohtasivat toisensa uudelleen Chicagossa ja tuosta pelistä sai alkunsa NHL:ssä periaatteessa kaikkiin halleihin levinnyt tapa heiluttaa valkoisia pyyheliinoja.

Canucks pelasi sarjan toisessa pelissä hyvin, mutta joukkueen mielestä se kärsi pahasti tuomaritoiminnasta. Chicago teki pelin ratkaisseen maalin monen pelin nähneen mielestä kyseenalaisen Canucks-jäähyn aikana. Valmentaja Neilson otti huoltajalta valkoisen pyyhkeen, laittoi sen mailan päähän ja alkoi heiluttaa sitä ilmassa. Monet Canucksin pelaajat seurasivat valmentajan esimerkkiä, mukaan lukien maalivahti King Richard. Canucks hävisi toisen pelin, Neilson lensi ulos pelistä ja sai myöhemmin liigalta rangaistuksen, mutta jotain tärkeää oli tapahtunut. Joukkue oli todella kasvanut yhteen.

Seuraavassa pelissä Pacific Coliseumin edessä kävi valkoisten pyyheliinojen kauppa ja täysi halli seisoi koko pelin heiluttaen pyyhkeitä. Canucks vei sarjan loput pelit suoraan ja meni finaaleihin NY Islandersia vastaan. Islandersin suuruuden joukkue oli liian kova finaalissa, mutta kaupunki järjesti kauden jälkeen paraatin joukkueen kunniaksi, johon osallistui arvioiden mukaan 100 000 ihmistä. "Valkoisten pyyheliinojen kevät" ei unohdu seurahistoriassa.

Joukkue kohtasi siis tuona keväänä playoffeissa Chicagon ja meni ottelusarjavoiton jälkeen finaaleihin. Tuolle joukkueelle oli ominaista etenkin playoffeissa suuri yhteen kuuluvuuden tunne. Mukana oli vahvoja persoonia, joista moni on luonut uraa kiekkoilun jälkeenkin. Toivottuja yhtäläisyyksiä Canucks-lasien takaa tämän kevään joukkueeseen on tuo yhteen kuuluvuuden tunne. Tänä vuonna pelaajat pelaavat kuolleelle Luc Bourdonille ja Taylor Pyattin kuolleelle tyttöystävälle.

1995

Kevät/kesä 1995 muistetaan varmasti parhaiten Suomen ensimmäisestä jääkiekon maailman mestaruudesta, joka tuli monen mielestä "sopivasti" Ruotsin pääkaupungissa. Tapahtuma kosketti koko kansakuntaa. Suomen voittojuhlien häviävä osapuoli oli monen mielestä "sopivasti" Ruotsi ja kisojen kolmas oli Kanada.

Tuolloin samoihin aikoihin pelattiin myös NHL:ssä, vaikka kausi olikin vain tynkäkausi. Vancouver oli ollut edelliskeväänä finaalissa, mutta monen mielestä joukkueen uusi valmentaja Rick Ley ei saanut ryhmää pelaamaan ihan parhaimmillaan. Joukkue meni kuitenkin playoffeihin ja kohtasi ensimmäisellä kierroksella St. Louis Bluesin.

St. Louis oli sarjan ennakkosuosikki, mutta Canucks laittoi tiukasti kampoihin. Sarja oli tasatilanteessa 2-2, kun Cliff Ronning teki voittomaalin viidennessä pelissä jatkoajalla ja vei Vancouverin voiton päähän jatkopaikasta. Kuudennesta pelistä tuli kuitenkin farssi. Blues johti Pacific Coliseumissa pelattua ottelua toisessa erässä 1-6 ja fanit alkoivat äänestää jaloillaan.

Canucksin intiaaniverta omistava tappelija Gino Odjick alkoi sen sijaan äänestää epätoivoisessa tilanteessa huonon show'n puolesta, ja otti NHL:ltä "peräti" 1000 dollarin sakot. Surkeasta kuudennesta pelistä huolimatta Vancouver pystyi kuitenkin ottamaan voiton seitsemännessä ottelussa ja pääsemään jatkoon. Seuraavalla kierroksella joukkue kohtasi Chicago Blackhawksin.

Katsoin tänään vapaapäivänä nostalgisia muistoja (ja vaimon ihmettelyä) herätelläkseni tuon ottelusarjan neljännen pelin videolta. Ottelusarjahan ei tarjonnut Canucks-faneille mitään muuta kuin ikäviä muistoja, mutta noita vanhoja pelejä on joskus mukava katsella, kun tunteet tappioita kohtaan ovat jo menneet.

Chicagolla oli tuohon aikaan erinomainen joukkue: Jeremy Roenick, Chris Chelios, Ed Belfour, Bernie Nicholls, Denis Savard, Steve Smith, Gary Suter, Joe Murphy, Tony Amonte, Gerald Diduck, Eric Weinrich, Keith Carney, Brent Sutter, Dirk Graham, Murray Craven... Joukossa oli aikansa parhaita pelaajia omalla alallaan ja joitakin todellisia tähtiluokan roolipelaajia.

Vancouverin joukkue oli varmasti isossa mittakaavassa tuntemattomampi, mutta silti mukana oli monia Canucks-faneille hienoja muistoja herättäviä pelaajia: Kirk McLean, Jyrki Lumme, Jeff Brown, Dave Babych, Dana Murzyn, Trevor Linden, Pavel Bure, Courtallin veljekset, Cliff Ronning, Martin Gelinas, Mike Peca, Sergio Momesso, Gino Odjick&Tim Hunter, Christian Ruuttu...

Sarjan kaikki pelit olivat tasaisia, mutta Chicago onnistui viemään sarjan suoraan 4-0 otteluvoitoin. Kaksi viimeistä peliä meni jatkoajalle ja kummassakin ratkaisijaksi nousi edelleen uraansa jatkava Chris Chelios. Tuon sarjan neljännessä pelissä Vancouver johti toisessa erässä vielä 3-1, mutta sitten joukkueen tähti Bure loukkaantui, Diduck teki "omana vanhana koirana" toisen erän lopussa kavennuksen, Roenick tasoitti kolmannessa erässä ja Chelios teki Savardin syötöstä voittomaalin jatkoajalla. Chicago eteni sarjasta Detroitia vastaan, jolle joukkue hävisi otteluvoitoin 1-4.

Tuon kevään/kesän joukkue ei siis suuria tunteita pystynyt herättämään. Mielenkiintoisesti Canucks voitti playoffien ensimmäisellä kierroksella St. Louis Bluesin, kuten tänäkin vuonna. Tämän vuoksi historian on mahdollista nyt toistua. Ja jos historia toistaa täysin itseään, Canucks häviää Chicagolle 0-4, Chicago menee jatkoon Detroitia vastaan, mestaruuden voittaa New Jersey Devils ja maailman mestaruuden Suomi.

Tuo toinen eletty vaihtoehto olisi kuitenkin minulle paljon parempi. Eli että Vancouver voittaa playoffeissa Chicagon voitoin 4-1, joukkue aloittaa uuden NHL-perinteen, Canucks menee finaaleihin Chicago-portin kautta, jossa joukkue kohtaa... Niin, NY Islandersia sieltä tuskin tulee vastaan, joten haastajia ei enää ole. Ja jääkiekon maailman mestaruuskisoissa Neuvostoliittoa ja Tshekkoslovakiaan kun ei enää ole, mestaruuden vie vuonna 1982 pronssille tullut Kanada.

 

[Hiisi_van_Holten]

Noniin palataanpas astialle. Elikkä kierrokset lisäänntyy ja vastustajat kovenee kun vastaamme asettuu Chicago Blackhawks. No jos verrataan viime kertaan kun pääsimme toiselle kierrokselle, niin kyllä asetelmat ovat hyvin erilaiset. Silloin pelasimme huikean Dallas-sarjan uuvuttamina levännyttä -myöhemmin mestaruuden voittanutta- Ducksia vastaan. Heti ensimmäisessä pelissä tuli silloin kuokkaan 5-0.

Nyt me olemme levänneempi sekä kotijoukkue ja varmasti monen mielestä hienoinen ennakkosuosikki. Vastassa on siis tähän asti playoffseissa eniten maaleja tehnyt joukkue Chicago sekä vähiten maaleja päästänyt Canucks. Molemmilla jokkueilla erikoistilanteet ovat olleet vahvoja ja sekä yli- että alivoimapelit ovat molemmilla joukkueilla top-5:ssä.

Jos vertaillaan Chicagoa ja edellistä vastustajaamme St. Louisia on Chicago mielestäni hyökkäyksessä, puolustuksessa sekä maalivahdeissa Bluesia edellä (ainakin paperilla), on selvää, että Canucksien on pystyttävä parantamaan, jotta etenisimme konferenssin finaaleihin.

Arvioni mukaan kyseessä ovat hyvin tasaiset joukkueet, joten eiköhän sarjassa mennä pitkälle ja kotietu vaihtele useampaankin kertaan. Mahdotonta sanoa kummalle tämä sarja lopulta kallistuu.

No sikäli luottavaisena lähden sarjaan, että kyllä Nucksien pitäisi parhaalla pelillään jatkoon päästä. Hawks on kyllä kova joukkue, mutta kyllä minä heidät vastustajaksemme valitsisin ennen Detroittia sata kertaa sadasta.

Varmaa on lähinnä se, että tasaisia pelejä on luvassa, en millään jaksa uskoa kummankaan rökäle voittoihin.

 

[Ben Marco]

Nucks - Hawks

Dodii, kohta pääsee "Orcinus Orca" - lauma jälleen tositoimiin, kun second roundilla vastaan asettuu "Is this the year" kautta pelaava Blackhawks.

Hawksien kannalta asetelma hieman muuttuu, kun sarja käynnistyykin vieraissa. Näistä ainakin toisesta täytyy nipistää voitto. Oikeastaan olikin onni meitin kantilta, että Flames oli hieman rampa tuossa sarjassa, koska nyt tämä nuori Haukka-ryhmä saa lisää arvokasta kokemusta ratkaisupeleistä. Tämän sarjan avaaminen vieraissa onkin mitä mainiointa kokemusta. Hienosti pojat suoriutuivatkin kaiken kaikkiaan ykkösrundilla, ja kuten Q jossain pressi-tilaisuudessa heittikin, niin tuloksellisesti heikosti menneiden otteluiden 3 & 4 jälkeen saatiin nopeasti kasattua palaset yhteen, ja UC:ssä game-5 olikin täysin Hawks-näytöstä. Tämän jälkeen myös tuo konklusiivinen game-6 voitto Pengrowth Saddledomessa näytti että kyllä tältä ryhmältä ballseja löytyy. Tulevaan sarjaan Patrick Kanelta ehkä odotan vielä hieman röyhkeämpää pakkien haastamista, ja jopa muutamaa taklausta silloin tällöin. Puolustuspäässä selkeästi parannettavaa löytyy Ginger-Campbelliltä, jonka hyökkäysten tukemista täytyy löytyä enemmän. Myös muutama taklaus tältä herralta silloin tällöin olisi suotavaa. Näytä mies että olet edes hiukan palkkasi arvoinen. Komea maali tänä-aamuna though.

Nucksien ykköstä vastaan Q todennäköisesti peluuttaa jälleen Keith-Seabrook akselia, joka piti Iginlaa ja kumppaneita nuhteessa varsin onnistuneesti. Mielenkiintoiseksi sarjan tekee varmasti myös se, että kummalta joukkueelta löytyy ratkaisijoita laajemmin. Chicagolla vastuuta Calgarya vastaan kantoivat lähes kaikki, eikä noiden kuuden pelin jälkeen kukaan noussut selväksi ykkösnimeksi.

Molemmat jengit ovat terveenä suurilta osin, joten viihdyttävää sarjaa odotellessa.

 

[Henkka]

Eiköhän tämä sarja ole yhtä selvä kuin Canucksin voitto ekalla kierroksella, vastus jopa hieman helpottuu. Onnenpekka-Chicago pääsi niin helpolla jatkoon "kaikki-pelaajat-loukkaantuneena" pelannutta Calgaryä vastaan.

Chicago on ehdottomasti lännen heikoin jatkoon pääsyt joukkue ja se tulee näkymään selvästi toisella kierroksella niin sanottuna noutajan tulemisensa. Kaksi peräkkäistä sweeppiä samalle jengille on pleijareissa aika harvinaista, mutta nyt näen sen ihan mahdollisena.

Canucks on terve, levännyt, helvetin vaarallinen, erinomaisesti puolustava, juuri Chicagon kaltaisen kokemattoman jengin täydellisesti jäädyttävä joukkue. Kaiken kruunaa Kanet ja Toewsit lopullisesti turhauttava huippuvireinen Luongo.

 

[Kaner]

Henkan tyhjentävän analyysin jälkeen hieman numeroita ja nimiä tämän kevään playoffeista:

Parhaat pistemiehet:

Canucks
1. Daniel Sedin 4 ott. 2+3 = 5, +4
2. Sami Salo 3 ott. 1+3 = 4, +0
3. Henrik Sedin 4 ott. 1+3 = 4, +4
4. Alex Burrows 4 ott. 3+0 = 3, +3
5. Kyle Wellwood 4 ott. 1+1 = 2, +0

Hawks
1. Kris Versteeg 6 ott. 2+5 = 7, -1
2. Martin Havlat 6 ott. 3+3 = 6, -1
3. Patrick Sharp 6 ott. 3+3 = 6, +1
4. Cam Barker 6 ott. 3+3 = 6, -1
5. Jonathan Toews 6 ott. 2+4 = 6, +3

Maalivahdit:

Canucks: Luongo 4-0-0, GAA 1.15, torjuntaprosentti 96.2
Hawks: Khabibulin 4-2-0, GAA 2.52, torjuntaprosentti 91.4

Ahkerimmat taklaajat (taklausten määrä):

Canucks
1. Ryan Kesler (12)
2. Steve Bernier (8)
3. Alex Burrows (7)
4. Kevin Bieksa (6)
5. Alexander Edler (6)

Hawks
1. Brent Seabrook (24)
2. Dustin Byfuglien (23)
3. Andrew Ladd (17)
4. Adam Burish (15)
5. Ben Eager (15)

Erikoistilanteet:

Canucks
Ylivoima: 22% (neljä tehtyä maalia)
Alivoima: 95.8% (yksi päästetty maali)

Hawks
Ylivoima: 29.2% (seitsemän tehtyä maalia)
Alivoima: 88.9% (kaksi päästettyä maalia)

Runkosarjan kohtaamiset:

20.10.2008: Vancouver@ Chicago 2-4
21.12.2008: Chicago@ Vancouver 3-1
08.02.2009: Chicago@ Vancouver 3-7
30.03.2009: Vancouver@ Chicago 4-0

Mahdolliset kokoonpanot:


Canucks


D. Sedin - H. Sedin - Burrows
Kesler - Sundin - Demitra
Bernier - Wellwood - Raymond
Hordichuk - Johnson - Rypien
(Hansen)

Ohlund - Edler
Mitchell - Salo
O'Brien - Bieksa
(Väänänen)

Luongo
(LaBarbera)


Hawks


Sharp - Toews - Kane
Ladd - Bolland - Havlat
Versteeg - Påhlsson - Byfuglien
Eager - Burish - Brouwer
(Fraser)

Keith - Seabrook
Campbell - Hjalmarsson
Barker - Walker
(Johnson)

Khabibulin
(Huet)

 

[TweetyLeaf]

Nostetaan nyt ennen sarjan alkua mahdollisesti ratkaisevia pointteja tänne:

1. Luongo Maalivahdeista voi puhua ja sitten voidaan puhua Luongosta. Pystyy ratkaisemaan pelejä jopa yksin mutta toisaalta Chicago on näyttänyt että pystyy miehen taakse maaleja tekemään.

2. Fanit Chicago pelaa toisen kerran näissä playoffeissa kanadalais joukkuetta vastaan ja kaikki tietää millaisia kanadalaiset fanit ovat, vaikka Chicago kanadalaisyleisön edessä osaa voittaa ei se silti siitä yhtään sen helpompaa tee. UC:n väki opettelee vasta puhumaan kanadalaisiin verrattuna.

3. Fyysinen peli Se on jo nähty että tästä taistelusta tulee taistelu ja punaista jäätä tullaan kentällä melkoisen varmasti näkemään http://www.youtube.com/watch?v=1Hih8MiPs84
Se että kumpi fyysisestä pelistä ja trashtalkista pystyy edun itselleen saamaan on askeleen lähempänä sarja voittoa. Burrows saanee turpaansa jos siihen hyvä hetki ottelusarjassa tulee (ja sietää saadakkin kun neiti on, anteeksi vain Nuck fanit) ja pahimmillaan nuo tuommoiset saattavat kääntää momentumin aivan väärällä hetkellä aivan väärään suuntaan.

4. Shutting down the 4 Vancouver mielestäni nojaa Chicagoa vastaan siihen ettei päästä Chicagoa mättämään kovin korkeita lukemia taululle. Kuitenkin Chicagolta löytyy huippuluokan maalinteko taitoa kolmesta kentästä ja vähän vielä neljännestäkin ja on erittäin hankalaa jarruttaa joukkueellista nälkäisiä hyökkäävää peliä pelaavia Hawksin poikia, onnistuessaan puolustamaan kaikkia kolmea(neljää) kenttää vastaan Vancouver kuitenkin turhauttanee Chicagon nopeasti. Chicagolla tilanne on siinämielessä onnellinen että Vancouverilla on selkeästi 2 hyökkäävämpää kenttää ja Vancouverin kolmos/neloskentältä ei ole odotettavissa samanlaista pistetehtailua kun Chicagon vastaavilta, tähän vielä Bram Stokerin ja Seabrookin korostunut hyökkäyspään auttaminen ja Vancouver saa olla varpaillaan puolustuspään pelaamisellaan, tosin Luongo täytyy muistaa mutta hänet mainittiinkin jo.

5. Canucksien nälkä? Ei saa ymmärtää väärin, Nuckseilta varmasti nälkää ja tahtoa voittaa riittää mutta miten se näkyy kentällä ? Varsinkin helpohkon St. Loius sarjan jälkeen kuinka hyvin henkinen valmistautuminen onnistuu ja aliarvioiko Nucksit Hawksin joka on aivan "aikuisten oikeasti" varteenotettava vastustaja eikä vain kasa kurittomia junnuja. Pääseekö Hawks yllättämään ? Toisaalta voidaan spekuloida että Hawksien lataus saattaa helposti mennä yli ja voittaa tahdotaan niin paljon että pelataan "kyyneleet silmissä" ja ei nähdä Vancouverin jyrää joka ajaa yli.

Muita varmasti parempiakin pointteja voidaan kaivaa esiin ja tarkoitukseni ei ollutkaan kirjoittaa viittä merkitsevintä asiaa vain vaan spekuloida joitakin vähemmän/enemmän huomioituja merkkejä tulevasta sarjasta.

 

[Wiesellike]

Itsellä vilkkuu mielessä kaksi tapaa, jolla tämä sarja viedään läpi. Joku mennään kuuteen tai seitsemään peliin tai sitten Vancouver vie suoraan 4-0. Tämä kevät on kuitenkin opintomatka Chicagolle, vaikka kaiken naksahtaessa kohdalleen tie voi hyvinkin mennä päätyyn asti. Tähän sarjaan Vancouver lähtee selkeänä ennakkosuosikkina. Runkosarjassa Chicagolla oli vaikeaa Canucksien kanssa ja Luongo on pelottava vastus, joka pystyy yksin voittamaan pelejä. Tosin Khabby kyykytti edellisessä sarjassa Calgarya ratkaisevilla hetkillä, joten uskon että parhaana päivänä hän on Luongon veroinen mokke. Tärkeintä Chicagolle on, että päät pysyy viileinä ja luotetaan omaan tekemiseen, mikä varsinkin noissa kahdessa viimeisessa Calgary-peleissä oli jäätävää. Sedinit kuriin, Salon pommi viivalta peittoon ja Luongolle haasteellisia vetoja. Siinä muutama teesi Canuck-kaatoon.

Kane on ollut aika näkymätön pleijareissa tähän asti, mutta hänessä on valtavasti potentiaalia nousta ratkaisijaksi. Toews, Sharp ja Havlat ovat olleet joukkeen kantavat voimat. Lisäksi Byfyglien on noussut viime peleissä palkkansa edellyttämälle tasolle. Pakistosta Seabrook ja Barker ovat olleen ilmiömäisiä Keithin ja Hjammerin tarjotessa oivaa taustatukea. Mahtavaa oli myös nähdä, että Ginger sai "jinxinsä" nujerrettua ja pääsi maalin makuun. Tätä lisää. Odotettavissa herkullinen sarja.

 

[Chip Whitley]

Jännittävä sarja tulossa. Täällä onkin käyty jo tilastoja ja historiikkia läpi, joten voisi siirtyä suoraan siihen jäällä tapahtuvaan, ja ottaa muutamat vastakkainasettelut esille:

- Huili

Canucks on luistellut toimettomana viikon päivät siinä missä Hawks on tahkonnut fyysistä sarjaa Flamesin kanssa aina kuudenteen peliin asti. Molemmissa on kääntöpuolensa; Canucks on saanut paranneltua rivejään kiitettävästi (mm. ainakin Mitchell, Salo, Demitra ja Sundin kärsivät joistain loukkaantumisista Blues-sarjan aikana), mutta toisaalta pelituntuma saattaa olla hieman kadoksissa kun kiekko jäähän game ykkösessä putoaa. Hawksilla puolestaan tauko pelien välissä oli huomattavasti lyhyempi, ja pelituntuma ei tuossa välissä mihinkään ehdi kadota. En Chicagon loukkaantumistilanteesta kauheasti tiedä, mutta joka tapauksessa luulisi Canucksilla olevan pieni etu tällä "fyysinen kunto" puolella ainakin, mikäli sarja venyy pitkälle.

- Asennoituminen

Canucksin pelaajilla saattaa olla hieman väärä kuva "playoff-hokista" viime sarjan jälkeen. St. Louis meni kuitenkin sen verran helposti alas, että sitä todellista vastusta ei olla vielä tänä keväänä kohdattu. Hawksillakin on joissain määrin saman tyylinen tilanne kun katsoo mikä määrä loukkaantumisia Flamesilla oli, mutta olihan tuo silti kovempi vastus kuin myös loukkaantumisten kanssa paininut, ja muutenkin heikompi Blues.

- Luongo

Mikäli Luongo jatkaa samalla tasollaan millä hän on aina playoffeissa pelannut, tulee Canucks viemään taiston tolppien välissä. Kysymys kuuluukin kuinka lähelle Luongoa Khabibulin pääsee? En jaksa uskoa että Chicagolla on mahdollisuuksia mikäli Khabby ei omaa parasta mahdollista pelitasoaan löydä.

- Sedinit vs Påhlsson

Viime kerran kun nämä ruotsalaiset kohtasivat playoffeissa, nollasi Påhlssonin kenttä Canucksin ykköskentän ihan täysin. Sedinit tulevat myös saamaan pakkiparin Keith-Seabrook koko ajan vastaansa, joten kyllä kaksoset saavat varautua paljon kovempaan vastukseen mitä viime kierroksella. Tämä tulee olemaan yksi sarjan suurimmista käännekohdista.

- Keslerin kenttä ja Wellwoodin kenttä

Keslerin johtama kenttä, jossa siis keskellä pelaa Sundin ja toisella laidalla Demitra, oli viime sarjassa pettymys. Se tosin pitää muistaa, että vanha ja hidas pappavalas Sundin loukkaantui eikä Demitrakaan täysin terveenä pelannut, mutta joka tapauksessa tästä kentästä löytyvät ne harvat yksilöt jotka eivät nostaneet pelitasoaan runkosarjasta (siis Sundin ja Demitra).

"Kolmoskenttä" puolestaan näytti miten sitä pelitasoa oikein nostetaan. Wellwood, Bernier ja Raymond pelasivat hienon sarjan, ratkaisivat otteluita, tekivät paljon töitä ja olivat luotettavia puolustussuuntaan. Tässä kentässä nähtiin ehkä se suurin tason nosto runkosarjasta playoffeihin ja toivomuksissa olisi, että kentän vire ei tauon myötä mihinkään kadonnut.

Erityisen tärkeäksi näiden kahden yllämainitun kentän onnistumisen tekee se, että Hawks tulee keskittämään kaikki "puolustusvoimavaransa" kaksosiin. Kuten mainittu, Sedinit tulevat saamaan vastaansa Hawksin jarrukentän ja ykköspakkiparin, joten tästä seurauksena Canucksin kakkos- ja kolmoskentälle tulee taistelupariksi Hawksin ykkös- ja kakkoskentät. Jos Sedinit vs Påhlsson -taistelupari tulee olemaan tärkeä peli pelin sisällä, niin kyllä se sama tilanne on näidenkin kenttien välillä.

 

[Evil]

Tässä vitutuksen syövereissä velloessani tutustun jo hiukkasen Van-Chi -sarjaan. Canucksin bändivankkuriin nousen ainakin toisella jalalla, onhan joukkueessa mukana muutama kunnioittamani pelaaja (Sundin, Salo, Demitra) ja muutenkin olen symppaillut seuraa jo niistä ajoista, kun Mogilny pelasi luoteessa. Sympataan siis nytkin, Sedinin siskoista huolimatta.

Nyt kun Devils on ulkona, näkisin mieluimmin finaalissa Vancouverin ja Washingtonin, mutta luultavimmin Detroit ja Boston siellä kuitenkin ovat. Pitäisi varmaan ruveta toivomaan ällöseurojen menestystä, niin sitten ne ehkä eivät pärjäisi... Sama SM-liigassa. Kun välierät alkoivat, liputin Bluesia ja KalPaa finaaliin, ja kuinkas kävi...

No, kuitenkin. Canucks tämän vie luultavasti ja hyvä niin. 4-2.

 

[TweetyLeaf]

Lyödään tänne nyt nälkäisille lukijoille pari Internetin syövereistä kaivettua Linkkiä:

NHL.com Artikkeleita sarjasta: http://tinyurl.com/de546t

ESPN.com Previkka: http://tinyurl.com/cy8jo7

Sporting news picks: http://tinyurl.com/d3nu7r

CBS Sports Video preview: http://tinyurl.com/c9kjjo

Ja TSN:n video pätkät on laadultaan hyviä mutta niitä en rupea erikseen linkittämään, tuolta kuitenkin saa video playerin auki ja sitten omaa "lineuppia" tekemään: http://www.tsn.ca/nhl/

Nuo kaikki tuntuvat käsittelevän sarjaa loppujen lopuksi aika yleisesti tai sitten Luong.... Pelaajakohtaisesti, jos tulee jollekkin vastaan asiantuntevaa tekstiä/videota enemmän spesifisestä aiheesta sarjaan liittyen jaa tietoa tännekkin päin kiitos :)

EDIT: Tämöinen kaunis vertailu löytyi myöskin: http://www.tsn.ca/nhl/feature/?id=11834

 

[nuck]

Noniin palataanpas astialle. Elikkä kierrokset lisäänntyy ja vastustajat kovenee kun vastaamme asettuu Chicago Blackhawks. No jos verrataan viime kertaan kun pääsimme toiselle kierrokselle, niin kyllä asetelmat ovat hyvin erilaiset.

Sarjassa lepo-, kokemus- ja kotietu on Vancouverilla, mutta tuo pitkä pelaamattomuus ei ole välttämättä vain hyvä asia. Etenkin runkosarjassa on nähty silloin tällöin, että pitkän levon jälkeinen ensimmäinen tai jopa toinen peli ei ole helppo, vaikka voisi sellaista kuvitella.

Toisaalta Hiisin mainitsema kevät 2007 tulee mieleen keväänä, jolloin joukkue oli jo lähtötekijöissään todella heikoilla Anaheimia vastaan kovan Dallas-sarjan jälkeen. Tuolloinhan Dallas-sarjan ensimmäinen peli venyi heti kärkeen neljänteen jatkoerään, ja sinne samaan hämärän rajalle (jatkoeriin) venyivät myös sarjan kolmas ja viides peli.

Noiden jälkeen Vancouverilla oli kokonainen yksi lepopäivä ennen fyysisesti vaativaa Ducks-sarjaa. Aika pitkälle tuon vuoksi Anaheim marssi helppoon 5-1 voittoon ensimmäisessä pelissä toisella kierroksella. Sarjan toinen peli menikin sitten jo toiseen jatkoerään ja jatkoeriin menivät myös sarjan neljäs ja viides peli. Anaheim meni ansaitusti jatkoon tuolloin, mutta aina "yhden maalin" jatkoerien jälkeen tulee spekuloitua "mitä jos siitä keskialueen pompusta, tai siitä tyhjään maaliin ammutusta tolpasta olisi tullut maali jne. -tilanteilla".

Tuona keväänä Vancouverin eväät kuitenkin yksinkertaisesti syötiin pois, joten onhan tämä nykyinen ainakin tällä hetkellä selvästi paremman tuntuinen lähtö toiselle kierrokselle. Toisaalta Chicago'kaan ei joutunut urakoimaan lähellekään Vancouverin tavoin Calgarya vastaan.

Blackhawksin 4-2 sarjavoitto tuli kahdessa viimeisessä ottelussa jopa melko helposti varsinaisilla peliajoilla, kun puolikuntoinen Flames ei pystynyt enää rimpuilemaan mukana. Kun playoffien ensimmäisellä kierroksella sekä Calgary, että Montreal putosivat jatkosta, Vancouver jäi näin ainoaksi kanadalaisjoukkueeksi näissä playoffeissa.

Runkosarjassa ensimmäisen puolikkaalla parempi joukkue oli Chicago, jonka kaula Vancouveriin kauden puolivälissä oli kahdeksan pistettä. Canucks oli puolestaan kauden toisella puolikkaalla neljä pistettä parempi joukkue, mutta kokonaisuutena seurat pelasivat siis melko tasaisesti keskenään. Vancouver jäi runkosarjassa neljä pistettä Chicagosta, mutta voitti oman divisioonansa.

Myös keskinäisissä peleissä tuo sama tahti seurasi joukkueita. Chicago voitti runkosarjan kaksi ensimmäistä peliä maalein 4-2 ja 1-3. Kauden jälkimmäisissä peleissä Vancouver oli puolestaan parempi maalein 7-3 ja 0-4. Maaliero meni siis Vancouverille 14-10, mutta voitot tasan 2-2.

Runkosarjan viimeinen keskinäinen peli pelattiin 29.3 Chicagossa ja tuon pelin vei Vancouver maalein 0-4. Ihan kuin joukkueet olisivat tienneet tulevasta sarjasta jo tuolloin, sillä pelissä jaettiin noin 100 jäähyminuuttia ja nähtiin mm. yksi joukkotappelu ja sitä seurannut tökkimisepisodi.

Nytkin on odotettavissa kuuma sarja. Chicago on nuori, nälkäinen ja hieman arvaamatonkin joukkue, eikä Vancouverilla ole ollut ainakaan tapana paeta paikalta pelin mennessä fyysiseksi. Runkosarjassa Canucks otti selvästi NHL:n eniten väkivaltaisuusjäähyjä ja oli tappelujäähyissä neljäs. Chicagokin oli tappelujäähyissä 10 ahkerin joukkue, joten kyllä sieltä tuolla saralla vastustajia löytää.

Maalivahtipeli

Maalivahtipelissä Vancouverilla on etu. Luongo on aina kuuma maalivahti keväällä, ja nytkin hän on voittanut seitsemän peliä putkeen päälle 97%:n tilastoilla. Toisaalta myös Habibulin on parhaimmillaan erinomainen maalivahti, ja onhan hänellä Stanley Cup sormus, mitä Luongolla ei ole.

Yksi yksityiskohta maalivahtipeliin liittyen on se, että Habibulin ei ole voittanut Vancouveria kertaakaan viimeisten yhdeksän pelin aikana. Luongon saldo viimeisten kolmen kauden ajalta Chicagoa vastaan on sen sijaan kahdeksan voittoa ja kolme tappiota.

Chicago ajoi kuitenkin Luongon päälle jo runkosarjassa aktiivisesti ja nyt tuo maalivahdin päälleajo tulee vain korostumaan. Luongolla on ollut kauden aikana nivusensa kanssa ongelmia, ja nyt koko Vancouver toivoo, että sarja ei ratkeaisi ainakaan kapteenin mahdolliseen loukkaantumiseen.

Puolustus

Puolustukset menevät mielestäni aika lailla tasan. Chicagolla on erinomainen varjostava pari Keith - Seabrook ja Canucksilla vastaava pakkipari on Mitchell - Salo. Blackhawksin nuori Cam Barker on ollut erinomainen, mutta Brian Campbellin seikkailuista ei koskaan tiedä.

Canucks heittää Barkeria ja Campbellia (jotka pelaavat eri pareissa) vastaan samassa parissa pelaavat kokeneen Öhlundin ja runkosarjassa 10 maalia tehneen Edlerin, joten tässäkin näen tasaisen parin. Campbell ja Barker ovat Öhlundia ja Edleria parempia hyökkäyssuuntaan, mutta Öhlundin kokemus rauhoittaa Canucksin alakertaa joukon selvästi eniten.

Syvyyspakkeina Chicagolla on taisteleva Walker ja lahjakas Hjalmarsson. Canucksilla kolmosparissa pelaavat puolestaan fyysiset Bieksa ja O'Brien. Tällä osastolla minä näen edun puolestaan Canucksille. Bieksa oli joukkueen tehokkain puolustaja runkosarjassa 42 pisteellä, joten hänen merkityksensä on kokonaisuutena iso.

Hyökkäys

Myös hyökkäykset menevät mielestäni melko tasan. Chicagolla on nuori kapteeni Toews, jonka ainoa heikkous on mielestäni siinä, että hänen loistavaa kiekotonta peliään tulee tuijotettua niin paljon, että ei näe omien hyviä suorituksia samaan aikaan.

Lisäksi Blackhawksilla on Canucksin tappaja Påhlsson, joka on etukäteen sarjan paras puolustava sentteri, ja Sedinin kaksosten painajainen keväältä 2007. Heidän lisäkseen Kane (jonka playoff-kunto on kysymysmerkki), Versteeg ja Havlat tuovat vaarallisuutta hyökkäykseen. Muista Byfuglien kannattaa huomioida kovana taklaajana ja Eager hämmentäjänä fyysisellä puolella.

Canucksilla on heittää heidän haastajikseen Sedinit ja Burrows, jotka ovat olleet liekeissä sen jälkeen kun heidät koottiin yhteen (31 viime pelissä 100 pistettä ja yhteenlaskettu +58 tehosaldo). Kakkosketjun Ryan Kesler valittiin puolestaan joukkueen MVP:ksi runkosarjassa ja hän on ehdolla myös Selke Trophyyn NHL:n parhaana puolustavana hyökkääjänä.

Muista kokeneet Sundin ja Demitra tuovat vaarallisuutta hyökkäykseen ja kolmosketju on kokonaisuudessaan (nimettömyydestään huolimatta) varsin toimiva kokonaisuus. Ketjussa on taitoa (Wellwood), nopeutta (Raymond) ja fyysisyyttä (Bernier), joten roolitus on mielestäni onnistunut.

Nelosen sentteri Johnson on erinomainen omassa roolissaan, mutta nelosen laidat ovat kysymysmerkkejä. Mitä tekee Taylor Pyatt päästessään pelaamaan kihlattunsa kuoleman jälkeen? Vai annetaanko ennemmin peliaikaa fyysisille Rypienille ja Hordichukille, jotka haastavat Eagerin ja Burishin.

Arvio

Uskon ja toivon, että kotietu ja Luongo poikii sarjassa hyvän tuloksen. Chicago on monessa mielessä vaarallinen joukkue, joten vaikea sarjasta tulee ihan varmasti, mutta uskon Canucksin vievän sarjan joko 4-2 tai 4-3. Tappio olisi tässä sarjassa katastrofi, sillä saisin mahdollisesti kuulla siitä seuraavat 14 vuotta (Chicago voitti Vancouverin 14 vuotta sitten playoffeissa ja sen jälkeen tuo on palautettu mieleen aina sillöin tällöin)...

 

[reme]

Eiköhän tämä sarja ole yhtä selvä kuin Canucksin voitto ekalla kierroksella, vastus jopa hieman helpottuu. Onnenpekka-Chicago pääsi niin helpolla jatkoon "kaikki-pelaajat-loukkaantuneena" pelannutta Calgaryä vastaan.

Chicago on ehdottomasti lännen heikoin jatkoon pääsyt joukkue ja se tulee näkymään selvästi toisella kierroksella niin sanottuna noutajan tulemisensa. Kaksi peräkkäistä sweeppiä samalle jengille on pleijareissa aika harvinaista, mutta nyt näen sen ihan mahdollisena.

Canucks on terve, levännyt, helvetin vaarallinen, erinomaisesti puolustava, juuri Chicagon kaltaisen kokemattoman jengin täydellisesti jäädyttävä joukkue. Kaiken kruunaa Kanet ja Toewsit lopullisesti turhauttava huippuvireinen Luongo.

Runkosarjan kaksi viimeistä Det-Chi ja Chi-Det ottelua livenä nähneenä oli hieno katsoa kun Onnen-Pekka Chicago vei Detroitin paappoja kuin litran mittaa. Chicagon nopeus tuotti detroitille liikaa päänvaivaa. Näkyipä United centerin käytävällä muuan fani Detroit Sucks nimeä kantava pelipaita päällään.

Onnea vaan Anaheimille paappojen kaatoon ja tietenkin Chicagolle Luongon suurten ponttoonien ohitukseen toisella kierroksella.

Mielestäni Chicagolta löytyy neljä erinomaisesti roolitettua ja liikkuvaa kenttää ja tarvittaessa jäätävä maalivahtipeli !

Tästä tulee mielenkiintoinen sarja, jonka Chicago kuittaa voitoin 4-3 !

 

[Wiesellike]

Eka peli takana ja mikä nitropeli se olikin. Alku erittäin tasainen, jossa molemmat haki asetelmia. Sitten Chicago alkoi jäähyillä ja antoi hallinnan tarjottimella Vancouverille. Tarpeeksi pyöritettyään lopulta Demitra pääsi tekemään avausmaalin. Toisessa erässä Chicago tuli raivolla päälle, mutta kuinkas ollakaan maalit teki Canucks. Ensin Bernier ajoi Toewsia, joka menetti kiekon ja sitten Sedinit pääsivät syöttelemään hajanaisen Hawks-puolustuksen auki. Kolmannen kerran helähti erän lopussa, kun Chicago oli käsittämättömän huolimaton maalineduspelissä ja Kesler pääsi luvattoman helposti iskemään kiekon maaliin. Tässä vaiheessa peli vaikutti jo pelatulta. Vancouver oli tosi varma puolustamaan ja Luongolle ei saatu kunnon kuteja.

Sitten kolmas erä, josta piti tulla Canucksin peruuttelua ja loppusummerin odottelua. Chicago oli kuitenkin eri mieltä. Kane syttyi viimein liekkeihin ja teki kaksi tärkeää maalia. Chicago vyörytti koko arsenaalilla ja Vancouver oli hätää kärsimässä. Lopulta Bolland tasoitti. Mutta sitten nuori joukkue lähti liian innokkaasti hakemaan voittomaalia ja unohti puolustamisen. Riskisyöttö keskelle kun kaikki oli ylhäällä, kiekonmenetys, ylivoimahyökkäys Vancouverille, Khabby pelasti ekan vedon, mutta Salo pääsi hiipimään ripariin. Peli oli sitten siinä.

Chicagon pelaajista mieleen jäivät Kane ja Eager. Myös Buff nosti tasoaan pelin edetessä ja Walker pelasi tosi hyvän pelin. Parannettavaa jäi Toewsille ja Barkerille. Vancouverista ei oikein jäänyt mieleen kukaan. Wellwoodin naama tosin pistettiin uusiin kuosiin :D

Kahden erän perusteella Vancouver näytti pelottavan vahvalta ja varmalta. Mutta kolmas erä osoitti sen haavoittuvaisuuden. Tämä tappio kasvatti varmasti Chicagon pelaajia ja seuraavaan peliin lähdetään varmasti apinanraivo päällä.

 

[Kaner]

Game 1: VAN - CHI 5-3

Hawks nousi kolmen maalin takaa tasoihin viimeisessä erässä, mutta tällä kertaa tuo ei aivan loppuun asti riittänyt. Flames -sarjassa loistavasti pelannut Cam Barker makselee kovia oppirahoja: typerä ylihyökkääminen pari minuuttia ennen loppua, seurauksena Nucks pääsi 3-1 vastahyökkäykseen ja laittoi Salon toimesta kiekon varmasti pömpeliin. Ja sen riskisyötön antaja voi myös katsoa peiliin, olisiko ollut Versteeg? Ei mahda mitään, loistava nousu loistavalta joukkueelta, mutta tulos ratkaisee.

Jos peli olisi päättynyt kahden erän jälkeisiin lukemiin, niin olisin hyvinkin huolissani, vaikka oltiin toki noiden(kin) erien aikana pelissä hyvin mukana. Nucks vain käytti paikkansa kovalla prosentilla ja Luongo piti viimeisenä lukkona huolen siitä, että Hawks ei voitosta taistele. No onneksi saatiin kolmannessa erässä lopulta hanat auki, ja vaikka turpiin tulikin, niin tämän hienon nousun ja Luongon kuolevaisuuden tajuamisen jälkeen on helpompi lähteä seuraavaan otteluun hakemaan The Big Stealia. Jäähyjen määrää pitää kuitenkin pyrkiä jatkossa vähentämään.

Eager ja Kane tänään Hawksin parhaat. Eagerilta aivan järjetön pommi ottelun toisessa erässä johonkin Nucksin mieheen, mutta jostain kumman syystä sai siitä jäähyn. Vai tuliko jäähy jälkipelistä, itseltä meni vähän ohi? Kane taas sai hanat maalien muodossa auki ja pojalta muutenkin vahvaa kiekollista pelaamista. Risuja tarjoan Barkerille ja Toewsille. Kapteeni ei ollut tänään aivan omalla hyvällä tasollaan ja Barker taas sössi pahemman kerran Nucksin voittomaalin aikana.

Nyt nukkumaan vitutus pois.

Edit. Lisätään vielä sen verran, että vaikka Khabby ei ollut tänään ollenkaan huono, niin olisin ehkä valmis heittämään jokerikorttina Huetin maalille ensi matsiin. Bulin-Wallin saldo Canucksia vastaan ei oikein vakuuta.

 

[Ben Marco]

Game one

Harmittava tappio jo toisen tällaisen hyvän nousun jälkeen. Ensimmäinenhän oli siis Game-4 Calgarya vastaan. Liikaa jäähyjä ensimmäiseen erään, ja takuuvarma vaikea iltapuhde oli edessä. Canucks pelasi hyvin, mutta kolmas erä oli heillekin hyvä näpäytys (jos ei muuta tälläerää) siitä, että ei tästä helppoa sarjaa heille ole tiedossa. Tuo voittomaaliin johtanut tilanne oli kyllä munaus koko kentälliseltä: Melkein linjassa kaikki sinisen yli, syötö poikittain, turn-over, ja hoblaa omissa soi. Tosin tuo Henkan arvio sweepistä sai hyvin tuulta alle tämän ensimmäisen pelin myötä. Näkisin, että Hawksien on puserrettava voitto tuosta su-aamun pelistä, jottei mene liian hankalaksi heti kättelyyn tämä touhu. Samanlaista liikettä kuin tänään heti alusta, mutta boxista täytyy pysyä ulkona.

Vaikka häviäminen vituttaa aina, niin näkisin silti että kaikki mitä tästä eteenpäin tapahtuu (olkoon sitten vaikka tuo sweep) on pelkkää plussaa. Aikataulullisesti on menty nimittäin aikas loikkia eteenpäin lyhyessä ajassa.

Go Hawks!

 

[reme]

Kirvelevästä viime hetken tappiosta huolimatta tästä on hyvä jatkaa kotiedun ryöväämistä Vancouverilta pois. Blackhawks näytti jälleen mihin se pystyy kun hurmosvaihde menee päälle ja laitetaan jalat liikkeelle.

Vancouver ei ole lähellekään yhtä fyysinen porukka kuin Calgary oli, ja tasakentällisin haukoilla ei ollut mielestäni mitään hätää.
Nuo ekassa erässä Laddin saama 2+2min jäähy korkeasta mailasta ja tokassa Kanen vastaava sotkivat pahasti noita eriä.

Viimeinen erä olikin sitten meidän heiniä, lukuunottamatta tuota ratkaisevinta osaa eli loppua. Tuo voitaneen pistää osin kokemattomuudenkin piikkiin. Runkosarjan vitsaus heikot aloitukset vaivasivat todella pahasti tässä ottelussa.
Ihmiskuula Eagerille taas kehut samoin Kanen heräämiselle ja koko joukkueen positiiviselle esitykselle . Itse nostaisin vielä Fraserin Brouwerin tilalle neloseen ja AV:hen.

 

[Boulerice]

Itse peliä en ehtinyt katsomaan vaan sain tyytyä highlight videoon ja tilastoihin.
Videon perusteella nähtynä:
Canucks meni johtoon Demitran ylivoima maalilla(oli todella hienosti syötelty) ja sillä oli erässä myös toinen loistava paikka kun Chicagon pelaaja ja maalivahti törmäilivät,mutta vetoa ei ikinä saatu aikaiseksi. Havlat muistaakseni hukkasi oman paikkansa erän alussa.
Toisessa erässä videon perusteella Cnuks pääsi hienoon maalipaikkaan heti erän alussa ja hetki myöhemmin Sedinit tekivät maalin. Barkerin hienon taklauksen jälkeen pääsi Canucks jälleen iskemään ja Kesler viimeisteli jo tilanteen 3-0.
Toisen erän lopussa oli vielä puolittainen läpiajo,mutta Khabibulin sain pidetty tilanteen siedettävänä.
Kolmannen erän alussa Kane pääsi kaventamaan tilannetta ja ote ilmeisesti siirtyi enemmän Chicagolle. Seuraavaksi Raymond hukkasi loistavan tilaisuuden viedä Canucks jo 4-1 johtoon,mutta veti puolityhjästä maalista ohi. Noin puolivälissä erää pääsi Blackhawks ylivoimalle ja Kane siirsi kiekon reebaundista verkkoon ja silmukka kiristyi Canucks pelaajien kurkulla. N. 5 min ennen loppua Bolland taisteli kiekon reppuun ja tilanne oli tasan. 1:13 ennen loppua oli hawks pelaajat todella syvällä hyökkäysalueella ja tämä kostautui. Canucks pääsi 3-1 hyökkäykseen ja ribarin pisti Salo sisään. Lopuksi vielä Johnson pääsi iskemään tyhjiin loppunumeroiksi 5-3.
Videon perusteella Canucks sai paremmat paikat ja ansaitsi voittonsa. Hawks otti enemmän jäähyjä ja laukaukset olivat aika tasan 31-27 hawkseille. Ottelua en tosiaan nähnyt joten päätelmäni perustuvat HL videoon ja tilastoihin. Toinen peli pitää katsoa livenä.

 

[Kaner]

Tosin tuo Henkan arvio sweepistä sai hyvin tuulta alle tämän ensimmäisen pelin myötä.

En nyt ihan näinkään sanoisi. Toki kirvelevän viime hetken voittomaalin takia voisi kuvitella, että kokemattoman Hawks-lauman selkärangasta kuului viimein se naks-naks. Toisaalta, nähdyn seitsemän playoff-matsin perusteella, ei tämä joukkue yhteen maaliin, peliin tai virheeseen kaadu. Lisäksi pelillisesti ei tänään oltu Canucksia yhtään perässä, eikä Luongokaan loppujen lopuksi ollut ohittamaton. Vielä kun lisätään, että ensi pelissä tuskin tarvitsee tappaa kahta neljän minuutin jäähyä, niin itse lähden melko luottavaisin mielin hakemaan stealia. Ja jos Nucks vie uudestaan, niin sitten voitetaan kotona ja yritetään uudestaan vieraissa. Yksi vierasvoitto riittää.

Vaikka häviäminen vituttaa aina, niin näkisin silti että kaikki mitä tästä eteenpäin tapahtuu (olkoon sitten vaikka tuo sweep) on pelkkää plussaa. Aikataulullisesti on menty nimittäin aikas loikkia eteenpäin lyhyessä ajassa.

Tämä on totta, mutta kyllä sweeppi jättäisi silti tälläisen kauden jälkeen melko kitkerän maun suuhun.

 

[SaucerPass]

Olipa mahtava peli kertakaikkiaan. Näitä lisää kiitos. Nucks oli parempi joukkue kentällä kaksi erää, minkä nyt numerotkin kertovat, ja sen olisi pitänyt pystyä ratkaisemaan peli jo toisen erän lopussa tai kolmannen alussa. Paikkoja Nuckseilla oli viimeisen naulan arkkuun löymiseen niin 3-0- tilanteessa (mm. Keslerin läpiajo) kuin 3-1- tilanteessakin (Burrowsin paikat Sedinien esitöistä), mutta ne jäivät käyttämättä. Kolmas erä oli kuitenkin noita muutamia paikkoja lukuunottamatta puhtaasti Chicagon ja joukkue hivuttautui väkisin peliin mukaan. Kunnia nuorelle joukkueelle siitä, mutta toisaalta Vancouverillakin on itsetutkiskelun paikka, kun antoivat selvän johdon valua hiekkaan, vaikka toki säikähdyksellä selvisivätkin.

Chicagon peli sekosi jo pitkälti jäähyihin ja eritoten Laddin sekä Kanen 2+2- rangaistuksiin kahdessa ensimmäisessä erässä. Molemmissa kohteena oli Wellwood, mutta olihan Chicagolla osittain huonoa tuuriakin. Jokainen pelaaja on toki vastuussa mailastaan, mutta melkoista arpapeliähän välillä on leikkaako isku naaman auki. Joskus kovakaan lyönti ei saa aikaan kuin mustelman, joskus pieni sipaisu saa veren valumaan. Tuskin Vancouver olisi kahta ensimmäistä erää samalla tavalla vienyt, jos kummastakin tilanteesta olisi selvitty pelkällä kakkosella.

Pakko myös kehua Sedinejä. Siskoksia on hauska välillä haukkua, mutta kyllä he taas eilen osoittivat olevansa todella kovia pelimiehiä. Aina kun kaksikko sai päätypelin pyörimään oli lopputuloksena maalipaikka. Chicagon junnuista Patrick Kane oli tänään näkyvämpi, kun Toews oli puolestaan pettymys. Myöskään Havlat ei ollut parhaalla mahdollisella jalalla liikkeellä, vaikka toki syötön taas keräsikin. Chicagon rymistelyosasto oli pirtellä päällä Eagerin ja Burrishin johdolla.

Craig Simpson sanoi CBC:llä ottelun jälkeen, että ennakkoluulottomuus yhdessä Nucksin jäätyilyn kanssa oli ratkaiseva tekijä Hawksien kolmannen erän nousun takana. Toisaalta juuri ennakkoluulottomuus saattoi näkyä liiallisena hyökkäämisenä, mikä johti Canucksien voittomaaliin. 3-1- hyökkäyksen antaminen kolmannen erän viimeisillä hetkillä kuuluu samaan kastiin Vacouverin kolmen maalin johdon hukkaamisen kanssa virheinä, joita ei vain saa tulla, jos kannua halutaan BC:ssä tai Illinoissa kohotella kesäkuussa.

 

[miski]

Eipä olisi uskonut kahden erän jälkeen, että Chicago nousee vielä taistelemaan voitosta. Sen verran selkeästi Canucks vei ensimmäiset kaksi erää, osittain Chicagon jäähyilyn ansiosta. Luongo taisi joutua vain kertaalleen ihan oikeasti torjuntatöihin ensimmäisessä erässä, kun Havlatille avautui loistopaikka. Lähempänä oli 4-0 kuin 3-1 kavennus kahden eka erän aikana. Vancouverille tarjottiin oiva tilaisuus ratkaista ottelu ylivoimilla ja kahteen kertaan 2+2 ylivoiman aikana, mutta tekivät lopulta vain yhden yv-maalin. Hienosti Chicago nuo alivoimansa taisteli ja jos Keith ei olisi katsellut jäähyboksista avausmaalia, niin olisi luultavasti tuonkin maalin estänyt. Kumman vapaasti Demitra maalin kulmalla sai olla ja pistää kiekon häkkiin. 2-0 maalissa Sedinit sitten veivät BH:n ykköspakkiparia ja siinä samassa Toewskin sai maistaa D.Sedinin taklausta. 3-0 maalissa Campbell lähti väärältä puolelta maalia estämään maalin tekoa ja Wellwood kiitti syöttämällä maalin edessä vapaana olleelle Keslerille, jolla oli helppo työ tehdä joukkueen kolmas maali.
Kolmanteen erään Chicago lähti räväkästi ja melkeimpä heti tuli 3-1 kavennus. Canuckspakit pitivät maalin edessä omat miehensä, mutta hyökkääjät unohtivat Kanen, joka hiippaili kuin varkain maalille ja yllätti Luongon, hieno maali. Tuon jälkeen myös Vancouver alkoi pelaamaan ja Khabibulin oli maalillaan lujilla, kunnes Hordichuck otti tyhmän jäähyn hyökkäysalueella ja Chicago rankaisi jälleen Kanen toimesta. Mies pisti varmasti riparin sisään. Tästä maalista Vancouverilla meni pasmat sekaisin ja tasoitus roikkui ilmassa ja tulihan se sieltä aivan ansaitusti. Demitra olisi voinut kyllä purkaa tilanteen, mutta huitoi ohi kiekon ja saman tien kolisi omissa. Tasoituksen jälkeen peli tasaantui ja jo aikaisemmin todettu yli-innokas hyökkääminen kostautui Salon tekemään ottelun voittomaaliin ja loppunumeroiksi Johnson teki 5-3 tyhjiin.
Vaikka Chicago hävisi ottelun, niin kolmannen erän ryhtiliikkeellä voi olla tärkeä osuus ottelusarjan jatkoa ajatellen. Joukkue sai onnistumisia aikaan ja Luongo = elävä muuri on sittenkin ohitettavissa.
Täällä on jo aiemmin kehuttu Canucksfanien toimesta joukkueen kolmosketjua ja mielestäni ketju jatkoi hyvää peliä edelleen. Joka erään ketju sai aikaan erinomaisen maalipaikan ja lopulta ne tuottivat tulosta ratkaisumaalin muodossa. Varmasti tasaisemmissa merkeissä alkaa joukkueiden toinen kohtaaminen.

 

[Chip Whitley]

Hieman tukkoinen peli Canucksin osalta parin ensimmäisen erän ajan ennen viimeisen erän totaaliromahtamista, mutta näistä huolimatta saivat valaspaidat voiton puristettua. Ja sehän on hyvän joukkueen merkki. Muutama viiva pelistä:

- Wellwood ja Sedinit olivat liekeissä. Wellwood hankki Canucksille yhteensä 10 minuuttia ylivoima-aikaa, rakensi 2 maalia ja tämän lisäksi oli vielä voittomaalissakin mukana. Sedinit puolestaan pyörittelivät kiekkoa ja samassa Hawks-puolustusta ihailtavasti, ja näyttivät että tänä keväänä ei Påhlssonit kävele yli niin kuin 2 vuotta sitten. Henrikille pitää vielä antaa erityismaininta puolustuspelistä; Canucksin #33 esti pariinkin kertaan hienolla syötönkatkolla erinomaisen maalipaikan synnyn.

- Kakkoskentän kaksikko Sundin-Demitra ei edelleenkään vakuuta, vaikka yhden maalin iskivätkin. Niin velttoa ja hidasta pelaamista joka pistää vihaksi, kun katsoo miten muu joukkue taistelee. Demitra ei mene tilanteisiin, ei ota taklauksia vastaan, luopuu vain heti kiekosta jos tulee vähänkin painetta. Sundin puolestaan on niin auttamattoman hidas ja kömpelö luistimillaan, että hänestä ei oikeasti ole mitään muuta hyötyä kuin pelin pyörittämisessä vastustajan alueella. Sellaisissa tilanteissa, joissa hän saa seistä paikoillaan polvet suorina kiekon liikkuessa ja muiden neljän pelaajan hakiessa paikkaa.

- Hyökkäys käytti paikat hyvin hyödykseen. Kolme maalia kahteen ensimmäiseen erään, eikä niitä hyviä maalipaikkoja oikein muita ollutkaan. Keslerilla oli muutama, joista ensimmäisessä miehen kädet jäätyivät ja toisessa osui kuti ylärimaan.

- Kolmoserää lukuun ottamatta Canucks tyrehdytti Hawks-hyökkäyksen hienosti. Moni Hawksin hyökkäyspään avainpelaaja oli näkymättömissä.

- Nuckin paljon hehkuttama Toews ei ollut hyvä, edes siinä kiekottomassa pelissä. Pariin kertaan hän ihaili oikein aitiopaikalta Sedinien taikoja, eikä hyökkäyspäässäkään oikein mitään syntynyt. Taitaa Hawks-kapteeni kuitenkin kärsiä jostain loukkaantumisesta, kun ei kaveria 3. erässä pahemmin kentällä näkynyt?

- Jos Chicagon puolustus on hyökkäyssuuntaan aktiivinen ja lahjakas, niin siinä samassa piilee myös Canucksin paras mahdollisuus. Sieltä meinaan löytyy muutama luupää jonka hyökkäykseen liittymiset tulevat avaamaan Canucksille paljon vastahyökkäysmahdollisuuksia (tuo Barkerin heureka-hetki Salon voittomaaliin johtaneessa tilanteessa oli aivan käsittämätön, ja tulo takaisin puolustukseen kruunasi koko idean). Ja välillähän pakin "pinch" voi olla ihan oikein ajotettu, mutta huonon pompun seurauksena aukeaa vastustajalle paikka.

Eagerilta aivan järjetön pommi ottelun toisessa erässä johonkin Nucksin mieheen, mutta jostain kumman syystä sai siitä jäähyn. Vai tuliko jäähy jälkipelistä, itseltä meni vähän ohi?

Kyllähän tuo taklaus tuli niin järkyttävän myöhään kun katsoo missä vaiheessa Rypien kiekosta luopui, että uskoisin jäähyn tulleen ihan tuosta taklaustilanteesta (tai ainakin olisi kuulunut tulla). AV sanoi ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa että NHL tarkastelee tilannetta, ja onhan tuo aika siinä rajalla että pelikieltoa voisi noin myöhäisestä taklauksesta antaa (vielä Eager kyseessä).

 

[Ferris]

Kyllähän tuo taklaus tuli niin järkyttävän myöhään kun katsoo missä vaiheessa Rypien kiekosta luopui, että uskoisin jäähyn tulleen ihan tuosta taklaustilanteesta (tai ainakin olisi kuulunut tulla). AV sanoi ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa että NHL tarkastelee tilannetta, ja onhan tuo aika siinä rajalla että pelikieltoa voisi noin myöhäisestä taklauksesta antaa (vielä Eager kyseessä).

Viisi ottelua pitää tulla vähintään, jos halutaan olla yhtään linjassa Brashearin tuomion kanssa.

 

[Kaner]

Kyllähän tuo taklaus tuli niin järkyttävän myöhään kun katsoo missä vaiheessa Rypien kiekosta luopui, että uskoisin jäähyn tulleen ihan tuosta taklaustilanteesta (tai ainakin olisi kuulunut tulla). AV sanoi ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa että NHL tarkastelee tilannetta, ja onhan tuo aika siinä rajalla että pelikieltoa voisi noin myöhäisestä taklauksesta antaa (vielä Eager kyseessä).

Nyt kun tarkemmin näki tuon tilanteen, niin kyllähän tuo Eagerin niitti tuli hieman myöhään. En kuitenkaan lähtisi tuosta vielä pelikieltoa antamaan, mutta mikäpä minä olen Hawks-laseilla tilannetta tulkitsemaan. Hyvä muistutus kuitenkin Rypienille siitä avauserän jäähyn arvoisesta Hawks-miehen kolaamisesta.

Viisi ottelua pitää tulla vähintään, jos halutaan olla yhtään linjassa Brashearin tuomion kanssa.

Brashear ajoi kädet ylhäällä suoraan päähän, Eagerin niitti oli puhdas, vaikka myöhään tulikin.

 

[Parker27]

Eihän tuosta taklauksesta pitäisi mitään pelikieltoa tulla. Jäähyn paikka mutta siihen se jääkin. Tässä tämä just huomataan miten paljon NHL on menossa metsään kun tuollaisen taklauksen jälkeen aletaan puhumaan pelikieltojen antamisesta jne. Onhan se vähän huono verrata entistä NHL:ää ja nykyistä NHL:ää kun periaatteesa se on ihan erimaailma nykyään. Mutta silti kun näitä juttuja lukee/kuuntelee niin tulee väistämättä tippa linssiin ja ikävä kunnon 80/90-luvun kiekkoa.

 

[RaikkA]

Brashear ajoi kädet ylhäällä suoraan päähän, Eagerin niitti oli puhdas, vaikka myöhään tulikin.

Käyppä nyt uudestaan katsomassa tuo Brashearin taklaus, kädet eivät olleet ylhäällä ja päähän osui olkapää. Täysin vastaava niitti tuohon Eagerin suorittamaan verrattuna.

En ota kantaa siihen pitäisikö näistä mitään pelikieltoja jaella, mutta jos linja halutaan pitää, niin pelikieltoa Eagerille on luvassa.

Edit. http://www.nhl.com/ice/news.htm?id=420377#&navid=nhl-search Linkki pelikieltoa koskevaan uutiseen. Pelikieltohan tuli taklauksen myöhäisyydestä ja siittä että se suunnattiin päähän.