Hyviä uutisia!
No jos nyt ei vielä mennä tosissaan tuonne, mutta tuossa Lindholmin kaupassa yksi tärkeistä asioista oli tämä ajankohta. Pelaajille asettuminen uuteen joukkueeseen ottaa usein oman aikansa ja nyt kun tässä on kuukausi aikaa sinne siirtojen takarajallekin, niin Lindholmille jää reilut 30 peliä aikaa oppia uuden joukkueen systeemeihin.
Tuosta Carolinan mestaruuskaudesta Rutherford sanoi, että tuolloin häntä mietitytti lähinnä Detroitin ja Ottawan joukkueet sen suhteen, että kannattaako satsaukset keväälle. Nuo molemmat putosivat sitten ennen Itäisen konferenssin finaaleita jatkosta ja lopulta Carolina onnistui voittamaan Itäisen finaalissa Buffalon otteluvoitoin 4-3 ja finaalissa sitten Edmontonin samoin lukemin.
Rutherfordin hankinnat siirtotakarajan lähestyessä tuolloin olivat Doug Weight ja Mark Recchi. Weight (ja Erkki Rajamäki) siirtyivät tosiaan noin kuukautta ennen Bluesista, jonne menivät Michael Zigomanis, Jesse Boulerice ja Magnus Kahnberg sekä ykköskierroksen vuoro (Matthew Corrente) ja kaksi neloskierroksen vuoroa (Cade Fairchild ja Reto Berra). Toinen hankinta tuolloin oli lähellä siirtorajaa tullut Recchi, josta Carolina maksoi Krys Kolanosin, Niklas Nordgrenin ja toisen kierroksen vuoron (Kevin Marshall).
Vuonna 2016 Pittsburghin voittaessa mestaruuden Rutherfordin varsinaisen siirtotakarajan hankinta oli Justin Schultz (vaihdossa kolmoskierros - Filip Berglund), jolla oli pieni rooli playoffeissa (isompi rooli vasta seuraavalla kaudella). Isompi joukkueen muokkaus nähtiin tuolloin tammikuun puolivälissä, kun David Perron ja Adam Clendening vaihtuivat Carl Hageliniin, jolla oli playoffeissa iso rooli kakkosketjussa HBK-Linessa. Hagelin teki playoffeissa 16 pistettä 24 peliin ja kantoi isoa roolia alivoimilla.
Seuraavan kauden Pittsburghin mestaruudessa Rutherford oli maltillisempi siirtotakarajalla (joukkue oli runkosarjan kärkiporukassa tuolloin) eikä hankkinut kuin kaksi pakkia, Mark Streitin ja Ron Hainseyn. Streit kaupattiin neloskierroksen vuoroon (Paul Cotter) ja Hainsey kakkoskierrokseen (Jake Leschyshyn) ja Danny Kristoon. Streitilla oli playoffeissa pieni rooli, mutta Hainsey pelasi puolustuksen eniten Dumoulinin kanssa ja voitti Stanley Cupin ensimmäisen ja ainoan kerran urallaan 36 vuotiaana.
Noissa kolmessa mestaruudessa kahdessa Rutherfordin tärkeimmät siirrot tehtiin siis jo hyvissä ajoin ennen playoffeja kuten tässä Lindholmin siirrossakin. Siinä mielessä tuo Don Taylorin twiitti osuu kohteeseen. Vain se sivutuote mestaruus on enää saapumatta.
Lindholm ainakin aloittaa uransa Vancouverissa Petterssonin kanssa, mikä oli aika odotettuakin. "Elias Line" siis yhteen ja saa nähdä nyt sitten olisiko tuota mahdollisuutta jatkaa tämän kauden jälkeen. Pettersson ja Lindholm pelasivat aikanaan (Petterssonin tulokaskaudella NHL:ssä) samassa ketjussa Ruotsin maajoukkueessa MM-kisoissa, joten tuota kautta heillä on vähän yhteistä. Numeroksi tulee #23 hänen poikansa syntymävuoden mukaan. Tuolla 23 numerolla Vancouverissa on pelannut ruotsalaisista aikaisemmin Gradin, Edler ja OEL.
Vielä tässä vaiheessa tuolla jatkolla ei voida spekuloida sen enempää, kun siellä on nyt paljon mahdollisia muuttuvia palasia jatkoa ajatellen;
No jos nyt ei vielä mennä tosissaan tuonne, mutta tuossa Lindholmin kaupassa yksi tärkeistä asioista oli tämä ajankohta. Pelaajille asettuminen uuteen joukkueeseen ottaa usein oman aikansa ja nyt kun tässä on kuukausi aikaa sinne siirtojen takarajallekin, niin Lindholmille jää reilut 30 peliä aikaa oppia uuden joukkueen systeemeihin.
Tuosta Carolinan mestaruuskaudesta Rutherford sanoi, että tuolloin häntä mietitytti lähinnä Detroitin ja Ottawan joukkueet sen suhteen, että kannattaako satsaukset keväälle. Nuo molemmat putosivat sitten ennen Itäisen konferenssin finaaleita jatkosta ja lopulta Carolina onnistui voittamaan Itäisen finaalissa Buffalon otteluvoitoin 4-3 ja finaalissa sitten Edmontonin samoin lukemin.
Rutherfordin hankinnat siirtotakarajan lähestyessä tuolloin olivat Doug Weight ja Mark Recchi. Weight (ja Erkki Rajamäki) siirtyivät tosiaan noin kuukautta ennen Bluesista, jonne menivät Michael Zigomanis, Jesse Boulerice ja Magnus Kahnberg sekä ykköskierroksen vuoro (Matthew Corrente) ja kaksi neloskierroksen vuoroa (Cade Fairchild ja Reto Berra). Toinen hankinta tuolloin oli lähellä siirtorajaa tullut Recchi, josta Carolina maksoi Krys Kolanosin, Niklas Nordgrenin ja toisen kierroksen vuoron (Kevin Marshall).
Vuonna 2016 Pittsburghin voittaessa mestaruuden Rutherfordin varsinaisen siirtotakarajan hankinta oli Justin Schultz (vaihdossa kolmoskierros - Filip Berglund), jolla oli pieni rooli playoffeissa (isompi rooli vasta seuraavalla kaudella). Isompi joukkueen muokkaus nähtiin tuolloin tammikuun puolivälissä, kun David Perron ja Adam Clendening vaihtuivat Carl Hageliniin, jolla oli playoffeissa iso rooli kakkosketjussa HBK-Linessa. Hagelin teki playoffeissa 16 pistettä 24 peliin ja kantoi isoa roolia alivoimilla.
Seuraavan kauden Pittsburghin mestaruudessa Rutherford oli maltillisempi siirtotakarajalla (joukkue oli runkosarjan kärkiporukassa tuolloin) eikä hankkinut kuin kaksi pakkia, Mark Streitin ja Ron Hainseyn. Streit kaupattiin neloskierroksen vuoroon (Paul Cotter) ja Hainsey kakkoskierrokseen (Jake Leschyshyn) ja Danny Kristoon. Streitilla oli playoffeissa pieni rooli, mutta Hainsey pelasi puolustuksen eniten Dumoulinin kanssa ja voitti Stanley Cupin ensimmäisen ja ainoan kerran urallaan 36 vuotiaana.
Noissa kolmessa mestaruudessa kahdessa Rutherfordin tärkeimmät siirrot tehtiin siis jo hyvissä ajoin ennen playoffeja kuten tässä Lindholmin siirrossakin. Siinä mielessä tuo Don Taylorin twiitti osuu kohteeseen. Vain se sivutuote mestaruus on enää saapumatta.
Lindholm ainakin aloittaa uransa Vancouverissa Petterssonin kanssa, mikä oli aika odotettuakin. "Elias Line" siis yhteen ja saa nähdä nyt sitten olisiko tuota mahdollisuutta jatkaa tämän kauden jälkeen. Pettersson ja Lindholm pelasivat aikanaan (Petterssonin tulokaskaudella NHL:ssä) samassa ketjussa Ruotsin maajoukkueessa MM-kisoissa, joten tuota kautta heillä on vähän yhteistä. Numeroksi tulee #23 hänen poikansa syntymävuoden mukaan. Tuolla 23 numerolla Vancouverissa on pelannut ruotsalaisista aikaisemmin Gradin, Edler ja OEL.
Vielä tässä vaiheessa tuolla jatkolla ei voida spekuloida sen enempää, kun siellä on nyt paljon mahdollisia muuttuvia palasia jatkoa ajatellen;
