Vasemmalle tosiaan riittää vaihtoehtoja farmista, enkä ole kauhean huolissani Soucyn muutaman pelin mahdollisesta poissaolosta.
En ole minäkään jos tuo pysyy muutamassa. Soucy on tasoltaan mielestäni joukkueen nelospakki vaikka pelaa kolmannessa parissa ja on pelannut hieman vähemmän peliä kohden kuin Myers. Mutta ei tuo mikään älyttömän vaikeasti paikattava loukkaantuminen olisi, vaikka toki sitä toivoisi Soucya kentälle.
Juulsenin hankinnassa yritettiin saada kai projektia, jossa kovasta urheilijasta tehtäisiin myös hyvä jääkiekkoilija. Ei ole ihan tuonut toivottuja tuloksia, ja itse epäilen että niitä ikinä tuleekaan. Harmi homma, koska mitäpä sitä muuta kuin onnistumisia toivoisi ihmisille. Näyttää siltä, että Tocchet kuitenkin pitää loppuun asti kiinni siitä, että oikealla puolella pelaa rightin pakki.
Tuo oli varmasti toiveissa, mutta jo siirron aikana Juulsenin ympärillä oli "bustin" leimaa. Pitää kuitenkin muistaa, että vaihto tehtiin suunnilleen saman ikäiseen Juoleviin (Lammikko siirtyi lisäksi Vancouveriin siinä kaupassa), jolla oli jo tuolloin ihan vastaavaa. Farmipakkina otan ennemmin noista kahdesta Juulsenin. Se että tuossa kaupassa ei näytetty onnistuvan, ei mitenkään isona yllätyksenä tullut kuitenkaan. Mutta toinen noista pelaa NHL:ssä syvyysroolissa ja toinen liigassa.
Noin muuten minulla on kyllä luottoa siihen, että tämä valmennus osaa pääosin peluuttaa pakkeja oikein. Toki siitä on jo aikaa kun Adam Foote tai Sergei Gonchar olivat NHL:ssä, mutta uskon siihen että heillä on aika tarkkaan tiedossa myös nykyaikaisen pakkipelaamisen tietous ja osaavat opastaa noita monissa yksittäisissä asioissa.
Tuo Hughesin ja Hronekin laittaminen samaan pariin käy ainakin alun perusteella lisäksi hyvänä työnäytteenä. Nuohan pistettiin käytännössä joka paikassa ennakoissa pelaamaan ennen kautta eri pareissa, mutta onneksi nuo eivät kuunnelleet tai lukeneet mitä toimittajat tai keskustelupalstalaiset sanoivat kun tuo näyttää toimivan myös isommassa kuvassa.
Canucks on ollut kaikkinensa todella onnekas loukkaantumisten kanssa, mikä on alkukaudesta helpottanut kaikkea tekemistä, ei vaan puolustajaparien muodostumista.
On tosiaan ollut. Petterssonilla ja Millerilla on jotakin pikkuvammaa, Soucylla on ollut vammaa, Mikheyevin kauden aloitus viivästyi sen viime kauden polvileikkauksen vuoksi ja Blueger oli viime peliin saakka sivussa. Muita loukkaantumisia siellä ei olekaan ollut. Verrattuna menneisiin kausiin, tällä kaudella terveystilanne on toistaiseksi ollut hyvä.
Mietin että kuinkahan suuri merkitys on ollut pois potkituilla fyysisen puolen työntekijöillä ja Pittsburghista tilalle tulleella Alex Trincalla on tuossa ollut. Trinca oli Tocchetille tuttu mies Pittsburghista (hän oli siellä voittamassa kahta mestaruutta 2016 ja 2017) ja häntä pidetään urheilullisen valmistautumisen ja kuntoilun huippuluokan asiantuntijana.
Trincan tehtäväkenttä kattaa kaiken mahdollisen pelaajien valmistautumisesta ja saatavuudesta, ravinnosta, levosta ja harjoittelusta. Vancouverin kaltaiselle paljon matkustavalle joukkueelle tällaisen ihmisen merkitys korostuu. Gillisin aikana siellä saatiin kuulemma hyviä tuloksia erillisestä unispesialistista ja nyt Trincan alla tuo on monipuolistunut.
Tocchet on puhunut aikaisemmin paljon siitä, että joukkueen pitäisi keskittyä palautumiseen. Tiettyjä vanhoja käytäntöjä on muutettu ja nuo ovat olleet sellaisia, että olisi voinut kuvitella tapahtuvan ennenkin, mutta jostain syystä ei ole vaan tapahtunut. Esimerkiksi kauden alussa viiden pelin vieraspelireissulla joukkue jäi Nashvilleen yöksi, nukkui kunnon unet ja lähti vasta seuraavana päivänä takaisin kotiin.
Fyysisen kunnon lisääminen kauden aikana NHL:ssä on käytännössä mahdotonta, koska pelaajat polttavat paljon kaloreita ja ovat jatkuvasti kalorivajeessa (pyrkivät tankkaamaan niin usein kuin se vaan on mahdollista). Edellinen fyysisen valmennuksen ryhmä oli tästä tietoinen ja teki asioita sen eteen, mutta en tiedä onnistuiko lopulta kuitenkaan täysin.
Jos Trincan alaisuudessa saataisiin noihin lepoon, harjoitteluun ja palautumiseen parempi tasapaino, noilla asioilla voi olla suoraa vaikutusta loukkaantumisiin. Toki kaikkia vammoja ei pysty estämään vaikka tekisi mitä ja osaltaan tuo tuurikin näyttelee merkitystä noissa, mutta väsyneenä ja huonosti palautuneena loukkaantumisriski kasvaa. Alku on ollut ainakin lupaava.
Hronekin arvo ei näy omasta mielessä pelkästään hänen omissa tilastoissaan, edes kaikista edistyneimmissä, vaan pelkällä olemassaolollaan antaa hurjasti tilaa Hughesille. Toki viime ottelu mentiin pitkälti viidellä (ja hetken ajan jäähyjen aikaan jopa kolmella) pakilla.
Tämä on ihan totta ja kyllä Hughesin pelistäkin huomaa selvästi, että esimerkiksi kiekon lainaaminen Hronekille on paljon luontevampaa kuin vaikka Schennille oli. Pelin rakentaminen ja avaaminen onnistuu myös toista kautta ja tuo vaikeuttaa vastustajien pelaamista huomattavasti.
Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä noita kaikkein edistyneimpiä tilastoja. Mike Kelly (jolla on vielä edistyneemmät tilastot kuin mitä nuo yleisölle tarjottavat ovat) oli vähän aikaa sitten vieraana Canucks Centralilla ja hänellä oli aika lailla erilaisia tilastoja esimerkiksi Vancouverista mitä joku Natural Stat Trick tarjoaa. Noissa on laskettu esimerkiksi myös ne pakki-pakki syötöt, blokkeihin tulot hyökkäyspäässä ja erilaiset vaaralliset paikat (mitä Natural Stat Trickissa on vain yksi kategoria).