Ja mikä pahinta niin Mike Yeo jäi myös Tocchetin apuvalmentajaksi. Eli uusi valmentaja ei sitten saanutkaan päättää omaa valmennustiimiään vaan johto päätti pitää aiemman oman palkkauksensa Mike Yeon mukana. On toi nyt melkoista taas. No, ehkäpä tämä tarkoittaa tämän kauden osalta lisää tappioita ja toivottavasti kesällä tehdään sitten isompi siivous.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Maailmanmestari ja kaksinkertainen Sveitsin mestari Carl Klingberg IlvekseenLue lisää »
-
Liiga-kierros: Pelicans mursi Ässien kotitaian, Ryan Laschia taklattiin päähänLue lisää »
-
Drew Bannisterille potkut St. Louis Bluesista – Bruinsista kenkää saanut Jim Montgomery tilalleLue lisää »
-
AHL:ään komennettu Kaapo Kähkönen ei tyrmää ajatusta Euroopassa pelaamisesta – hyvien tyyppien listalta löytyy huippuveskari ja suomalaisvalmentajaLue lisää »
-
Sarjapisteet tasan: TUTO ja Hokki voittivat toinen toisensa peräkkäisissä peleissäLue lisää »
-
Kasper Kulonummi pelaa läpimurtokautta ja voittaa kamppailuja kovalla prosentillaLue lisää »
Vancouver Canucks 2022–2023 – Allvinin aika alkaa
- Viestiketjun aloittaja nuck
- Alkaa
- 116 018
- 643
Valmentaja-asia on vuotanut, pelaajapuolen asiat eivät toistaiseksi. Syytä tuohon muutokseen en osaa sanoa, mutta mielenkiinnolla pitää seurata onko näille tulossa jatkoa. Ja jos on, mitä se tekee joukkueelle.
Minullakin on luottoa siihen, että Shawn lähtö oli iso menetys. Tuon lähdön kyllä ymmärsi sitä kautta, että on Tortorellan luottomies yhteisiltä vuosilta ja Tortorella halusi hänet Flyersiin. Mitä taas noihin kakkosvalmentajiin tulee, niin Boudreau kehui heitä kovin sanoin medialle, mutta sanoi ettei tuntenut kumpaakaan ennestään. Siis ennen niitä haastatteluja. Toki Bruce oli niissä mukana kuitenkin.
"I am so excited to help bring this group of coaches together. When I started the conversations with Mike Yeo, it became clear to me that he would be an excellent addition. Working with (general manager Patrik Allvin) to create a well-rounded staff was very important for us as we look to continue to build upon the momentum we experienced last season."
Minullakaan ei ole ollut kuitenkaan luottoa syystä tai toisesta Yeoon tai Cull'iin edes tuossa kakkosvalmentajan roolissa. Mutta pitää samalla todeta, että en myöskään tunne heitä riittävästi käytännön työn tasolla ollakseni paras arvioija. Täytyy kyllä katsoa tuota Yeon paikan pitämistä vielä kun siihen tulee lisää tietoa. Siis ei sitä, etteikö hän jatkaisi vaan oliko todella ilman Tocchetin suostumusta pidetty valmentaja. Jos tähän nyt joskus joku varmistus tulisi.
Olisi voitu tosiaan vetää ihan hyvin Yeolla loppukausi ja sitten Tocchet sisään kesällä. Johto (ja varmaan omistaja) ei nyt kehuja kerää tämänkään tapauksen hoidosta. Voi olla melkoisia pelejä noi tulevat matsit. Vähän vanhaa, vähän uutta, paljon sekavaa.
En pidä mistään ihmeen kaksipäisestä johtoryhmästä. Jos halutaan, että kaveri - tässä tapauksessa Allvin - opettelee hommaa, niin hänet nimitetään vara/apulais-GM:ksi. Jos kaveri nimitetään toimitusjohtajaksi, niin pitää saada toimia ilman lapsenkaitsijaa. Toimikoon Rutherford taustalla neuvonantajana, mutta GM Allvinin pitäisi olla edessä kertomassa linjauksista. Jos jonkun toisen seuran toimitusjohtaja haluaa tehdä tarjouksen Horvatista, niin kenelle hän soittaa? Allvinille vai Rutherfordille? Kuka sanoo päätöksissä viimeisen sanan, Allvin vai Rutherford?
Olenko ollut ihan väärässä käsityksessä Vancouverin tilanteesta kauden loputtua? Olen luullut, että pukukopissa oli jonkinlaista skismaa ja porukka oli jakautunut horvatilaisiin ja milleriläisiin. Tuollaisessa tilanteessa seuran johtoryhmän on selvitettävä asia ja ajattelin Millerin jatkosopimuksen merkitsevän johtoryhmän asettumista milleriläisten puolelle ja horvatilaisten hissukseen tapahtuvaa siirtämistä ulos organisaatiosta. En minä ajatellut olevan olemassa sellaista vaihtoehtoa - ei taloudellisesti eikä ryhmädynamiikan kannalta - että kapteeni Horvat jatkaisi joukkueessa Millerin sopimuksen julkistamisen jälkeen.
Pisteiden valossa Millerin sopimus oli varmasti ihan markkinoiden mukainen, mutta kun seura tekee seitsemän vuoden ja 56 miljoonan paperin, niin minusta siinä pitäisi olla organisaatiolle kysymys myös pelaajasta ihmisenä/joukkuekaverina eikä vain kiekkoilijana. Kun Horvat lähtee organisaatiosta, niin kuka nimitetään uudeksi kapteeniksi? Elias Pettersonko, jonka myös on huhuttu haluavan lähteä muualle? OEL, jolla on kokemusta kapteeniudesta? Vai varakapteeni Miller, ensi kaudella seuran isopalkkaisin pelaaja? Mitäs mieltä paikalliset - tai suomalaiset - Canucks-fanit ovat, onko JT Miller oikeanlainen johtaja tälle joukkueelle?
Ei tätä kyllä oikein hyvällä nieleskele. Otetaan valmentaja jolla tilastot melko huonot. Ihmeitä odotellessa. Ei tätä sekoilua valmentajan vaihdolla korjata, joka on nyt useana vuonna nähty. Osaamaton johto.. Veikkaan aika tyhjää hallia loppukauden peleihin.
Kieltämättä vähintään mielenkiintoinen tämä koko saaga on ollut. Ei aivan heti tule mieleen tapausta, jossa koutsi vielä valmentaa penkin takana, kun tiedetään potkujen olevan vain ajan kysymys ja seuraajien nimet jo tiedossa. Johdolle ei voi tästä tyylipisteitä jakaa. Tocchetin ja kumppaneiden vika tämä ei tietenkään ole, eikä uusi tiimi helppoon tilanteeseen astele. Mielenkiintoista nähdä miten joukkue reagoi tähän kaikkeen ensimmäisessä pelissään uuden tiimin alaisuudessa Blackhawksia vastaan.
Noh, jokainen kotipeli on ollut loppuunmyyty tähän asti (ka. 18 655), niin tokkopa siellä nyt ihan niin helpolla jätetään lippu ostamatta vaikka paatti vähän heiluukin. 18 kotiottelua vielä jäljellä ja esim. helmikuussa vain neljä peliä Rogers Arenalla. Pääsee joukkue hieman karkuun kotikontuja keskittymään olennaiseen Tocchetin ottessa tahtipuikon.
Niinhän sen pitäisi mennä ja itse vähän ihmettelin jo silloin kuin Allvin palkattiin, kun hänellä ei ollut juurikaan GM-kokemusta. Pitkä ura scouttipäällikkönä ja siten Rutherfordille tuttu mies. Pittsburghissa Allvin nostettiin apu-GM:ksi vain pari kk ennen kuin JR irtisanoutui, eikä ehtinyt siis olla pestissään kuin reilu vuoden kun JR jo palkkasi hänet Canucksiin omalle GM-paikalleen. Canucks erotti joulukuussa 2021 GM:n ja palkkasi tilalle president of hockeyn - joka toimi siis myös GM:nä pari kuukautta.
Eli kyllä tuo hieman siltä näyttää, että 73-vuotias JR siellä tahtipuikkoa heiluttaa ja halusi rinnalleen jonkun jakamaan työkuormaa, sekä hoitamaan päivittäistä toiminnan pyörittämistä. Eiköhän Allvin ja JR päivittäin joukkueen toimintaa yhdessä pyöritä, kuten uskoakseni tekevät myös Davidson ja Kekäläinen, Robitaille ja Blake, Sakic ja MacFarland sekä Shanahan ja Dubas. Se mikä tasapaino tuossa hommassa sitten on, onkin eri asia.
Minä luulisin että soittaa Allvinille ja neuvottelevat yhdessä, johon osallistuvat myös apulaismanagerit. Sitä viimeisen sanan sanomista on mahdoton täältä sanoa. Voi olla, että riippuu osaltaan asiastakin. Rutherford vaikuttaa kyllä sellaiselta enemmän, jonka sana painaisi loppujen lopuksi enemmän, mutta todellisuudesta en tiedä.
Horvatille on joka tapauksessa tarjottu jatkoa, tämän verran Rutherford on sanonut pelaajapuolenkin asioista. Sitä en sitten tiedä miten tuo tehtäisiin tai oltaisiin tehty taloudellisesti. Jotain riitaa siellä on tosiaan puheiden mukaan ollut. Sitäkään en tiedä sitten kuinka pahasti sukset ovat ristissä ja miten rajoittunutta tuo leirien välinen kitka on ollut. Näyttävät kykenevän ainakin istumaan vierekkäin ja puhuvan keskenään, vaikka tämä kausi on ollut mitä on ollut.
Tämä olisi kaikkien etu, että samassa paketissa olisi paitsi loistava kiekkoilija, mutta myös hyvä joukkuepelaaja. Haastavampienkin persoonien kanssa on kuitenkin pärjättävä eikä Miller ilmeisesti ole kaikkien mielestä se haastava jos siellä on tuota leiriytymistä tullut. Molemmat hänen valmentajistaan ovat myös pitäneet hänestä, etenkin Bruce. Eikä minulla ole todellista kuvaa Millerista persoonana. Näyttää lähinnä räjähtämäisillään olevalta ruutitynnyriltä tällä kaudella kun peli ei kulje, mutta en tiedä yhtään millainen on muuten.
En omien havaintojeni mukaan valitsisi koskaan Milleria kapteeniksi kuitenkaan. Tuo varakapteenin arvo saa riittää. Petterssonin itse tuolta valitsisin. Jos lähtee, niin ihan sama sen jälkeen.
Millerista kun oli puhetta, niin näitä Millerin räjähtämisvideoita on nyt saatavilla lähes jokaisen pelin jälkeen. Esimerkki viime yöltä:
Muut lähinnä pyörittelevät vieressä silmiään, kun tuo Miller raivoaa. Ilmeisesti hänellä on kova voitontahto (mikä purkautuu nyt vaikeilla hetkillä väärin), joka teki Boudreauhin vaikutuksen. Mutta en minä tuollaista esimerkin näyttäjää kuitenkaan kapteeniksi valitsisi.
Muut lähinnä pyörittelevät vieressä silmiään, kun tuo Miller raivoaa. Ilmeisesti hänellä on kova voitontahto (mikä purkautuu nyt vaikeilla hetkillä väärin), joka teki Boudreauhin vaikutuksen. Mutta en minä tuollaista esimerkin näyttäjää kuitenkaan kapteeniksi valitsisi.
Viimeksi muokattu:
Millerillä on aika järjetön voitontahto ja turhautuu kun homma ei toimi ja myös näyttää sen peittelemättä. Ei siis varmastikaan paras vaihtoehto kapteeniksi. Ei ole sillä tavalla tyylikäs pelaaja, mitä nyky-NHL:ssä kapteenilta odotetaan. "A" sopii hyvin kuten vaikka Marchandille tai MacKinnonille. Näilläkin herroilla kiehahtaa välillä.
Kun Horvat lähtee, niin eipä sinne mikään pakko ole uutta kapteenia nimetä. Ei ainakaan loppukaudeksi. Ensikaudesta ja kapteenista on turha puhua vielä tässä vaiheessa. Tällä kaudella kuusi joukkuetta pelaa ilman kapteenia (ANA, ARI, CGY, PHI, SEA ja WPG) joista Jets ja Kraken pelaavat varsin hienoa kautta.
Katselin EP:sta noita Canucks-pelaajien junnu- ja farmiuria, niin eipä siellä monellakaan pelaajalla ole kirjainta rinnassa ollut. Tähän pitää luonnollisesti asennoitua varauksella, mutta aika fanaattista tilastoniiloa sivustolla rostereita yllä pitää.
Elias Pettersson ei ole ollut koskaan minkään joukkueen C tai A - ei Timråssa, eikä edes Tre Kronorin junnukisoissa. Hughes on ollut USA:n U20 varakapu, mutta ei yliopistossa eikä sitä ennen. Tanner Pearson ei koskaan missään. Brock Boeser oli varakapu viimeisenä yliopistovuotenaan. Conor Garland "A" viimeisenä kautenaan QMJHL:ssä. Sheldon Dries oli kolme kautta kapteeni yliopistossa ja ollut "A" farmissa sekä Coloradossa, että Abbotsfordissa. Travis Dermont ja Ethan Bear olivat varakapteeneja viimeisenä junnuvuotenaan.
Bostonista hankittu Jack Strudnicka oli kapteeni Oshawassa samaan aikaan kun Riley Stillman oli siellä varakapu. Curtis Lazar pari vuotta "A" junnuissa Edmontonissa sekä yksi kausi AHL:ssa. Joukkueen vanhin pelaaja, 33-vuotias Luke Schenn oli joskus yhden kauden "A" Torontossa. Kyle Burrouhgs on ollut kapteeni sekä Reginassa WHL:ssa että Bridgeportissa AHL:ssa. Will Lockwood oli U. of Michiganin kapteeni viimeisellä kaudellaan.
J.T. Miller ei ole ollut aiemmin kapteenistossa, kuin vasta nyt toista kautta varakapu Canucksissa. Kuten myös Tyler Myers sai "A" rintaan vasta nyt ensimmäistä kertaa urallaan missään. Toki, eipä ollut Bo Horvat'kaan ollut kuin yhden kauden varakapteeni London Knightissa Chris Tierneyn ollessa joukkueen kapteeni. Kuzmenko ja Mikhayev eivät KHL:ssä eikä maajoukkueessa.
Onko Canucksilla siis johtajuusvaje jäällä ja kopissa jo ihan pelaajien historian perusteella? Ekman-Larsson ainoa noista huippupelaajista. Dries ja Burroughs toiset joilta ehkä löytyy jotain luonnollista johtajuutta.
Kun Horvat lähtee, niin eipä sinne mikään pakko ole uutta kapteenia nimetä. Ei ainakaan loppukaudeksi. Ensikaudesta ja kapteenista on turha puhua vielä tässä vaiheessa. Tällä kaudella kuusi joukkuetta pelaa ilman kapteenia (ANA, ARI, CGY, PHI, SEA ja WPG) joista Jets ja Kraken pelaavat varsin hienoa kautta.
Katselin EP:sta noita Canucks-pelaajien junnu- ja farmiuria, niin eipä siellä monellakaan pelaajalla ole kirjainta rinnassa ollut. Tähän pitää luonnollisesti asennoitua varauksella, mutta aika fanaattista tilastoniiloa sivustolla rostereita yllä pitää.
Elias Pettersson ei ole ollut koskaan minkään joukkueen C tai A - ei Timråssa, eikä edes Tre Kronorin junnukisoissa. Hughes on ollut USA:n U20 varakapu, mutta ei yliopistossa eikä sitä ennen. Tanner Pearson ei koskaan missään. Brock Boeser oli varakapu viimeisenä yliopistovuotenaan. Conor Garland "A" viimeisenä kautenaan QMJHL:ssä. Sheldon Dries oli kolme kautta kapteeni yliopistossa ja ollut "A" farmissa sekä Coloradossa, että Abbotsfordissa. Travis Dermont ja Ethan Bear olivat varakapteeneja viimeisenä junnuvuotenaan.
Bostonista hankittu Jack Strudnicka oli kapteeni Oshawassa samaan aikaan kun Riley Stillman oli siellä varakapu. Curtis Lazar pari vuotta "A" junnuissa Edmontonissa sekä yksi kausi AHL:ssa. Joukkueen vanhin pelaaja, 33-vuotias Luke Schenn oli joskus yhden kauden "A" Torontossa. Kyle Burrouhgs on ollut kapteeni sekä Reginassa WHL:ssa että Bridgeportissa AHL:ssa. Will Lockwood oli U. of Michiganin kapteeni viimeisellä kaudellaan.
J.T. Miller ei ole ollut aiemmin kapteenistossa, kuin vasta nyt toista kautta varakapu Canucksissa. Kuten myös Tyler Myers sai "A" rintaan vasta nyt ensimmäistä kertaa urallaan missään. Toki, eipä ollut Bo Horvat'kaan ollut kuin yhden kauden varakapteeni London Knightissa Chris Tierneyn ollessa joukkueen kapteeni. Kuzmenko ja Mikhayev eivät KHL:ssä eikä maajoukkueessa.
Onko Canucksilla siis johtajuusvaje jäällä ja kopissa jo ihan pelaajien historian perusteella? Ekman-Larsson ainoa noista huippupelaajista. Dries ja Burroughs toiset joilta ehkä löytyy jotain luonnollista johtajuutta.
Voi hyvinkin olla noin.
Toisaalta ei se Henrik Sedinkaan ollut kapteenina ollut ennen kuin nostettiin kaudeksi varakapteeniksi ja siitä sitten kapteeniksi. Hyvin hoiti hommansa joukkueelle esimerkin näyttäjänä silti kahdeksan kautta.
Tuo on kyllä ihan totta, että ei siellä välttämättä tarvita sitä kapteenia vielä ensi kaudella mikäli Horvat lähtee. Pettersson voisi vuoden harjoitella varakapteenina olemista ja sitten tulla kapteeniksi.
Hughes on muuten yksi johtajista myös tuolla, vaikka ei ehkä pelaajaprofiililtaan tuollaiseksi mielletäkään. Hän on muun muassa ottanut siipiensä suojaan nuoresta iästään huolimatta niin Podkolzinin kuin Rathbonen silloin kun nämä olivat NHL:ssä.
Noissa ja Millerissa näen myös samaa persoonallisuuksissa. Entisistä Canucksin pelaajista Ryan Kesler tulee myös mieleen tuon kaltaisista pelaajista. Tietysti eri pelaajat taidollisesti ja eri teot, mutta jotain samaa heissä näyttäisi olevan ainakin pelipaita päällä. Ehkä se on juuri tuo voitontahto, joka heistä näkyy ulospäin?
Noista Kesler ei ollut kuulemma kaikkein helpoiten käsiteltävä pelaaja. Riiteli jo yliopistossa Umbergerin kanssa avomesti, jossain luki aikanaan jopa, että harvat pitivät ja turhauttikin faneja yhden miehen showllaan joskus etenkin ennen Sundinia (tuo nähdäkseni muutti häntä), mutta kantoi A-kirjainta pitkään ja oli erittäin voitontahtoinen pelaaja. Parhaimmillaan niin hyvä, että olisi ansainnut mitä tahansa pysyäkseen seurassa vaikkei luonne helpoin ollutkaan.
Uskon, että Vancouver tarvitsi aikanaan kumpaakin, Henrik Sedinia ja Kesleria luomaan joukkueelle oikeanlaisen kemian. En ole tässä mielessä huolissani myöskään Millerin suhteen. Yhteen joukkueeseen mahtuu kaikenlaisia pelaajia luonteeltaan ja kaikkia tarvitaan oikean kemian syntymiseen. Ei tuo ole yhden miehen show eikä huono asia pelkästään, että huonosti mennessä turhauttaa (osoittaa ainakin välittämistä, vaikka ehkä "väärin" tuon tekeekin). Se että Millerista ei ole ehkä kuin varakapteeniksi seurassa, ei ollut syy valita hänen sijaan aikaisemmilla kausilla huomattavastikin tehottomampaa (tuo yli 70 pistettä kolmeen kauteen) Horvatia edelle jos heillä joku valinta oli.
Viimeksi muokattu:
Ollaankohan Canucksin toimistolla luettu tätä palstaa...
Athleticin artikkeli Tocchetin valmentajaurasta:
theathletic.com
Tuo artikkeli käsittelee lähinnä noita Arizonan aikoja, mutta jos noista edeltävistäkin ajoistakin laittaisi jotain:
Tocchet tuli Tampaan 2008-09 kakkosvalmentajaksi, mutta aloitti päävalmentajauransa Tampasta väliaikaisena valmentajana heti ensimmäisenä vuotenaan kesken kauden kun Barry Melrose sai potkut joita selitteli että pelaajista oli tullut työstä vähemmän välittäviä miljonäärejä hänen edellisen valmennuskautensa jälkeen. Mahdollisesti Tampassa olikin aika huono ilmapiiri tuolloin, kun joukkue oli ollut edellisellä kaudella koko NHL:n huonoin joukkue (sai tuosta kiitokseksi varattua Stamkosin). Kuitenkaan myöskään Tocchet ei saanut joukkueen kurssia oikaistua enää kesken kauden. Tampa oli tuolla vähän erikoisella kokoonpanollaan (nuorin pelaaja oli 18 vuotias Stamkos ja vanhin 40 vuotias Recchi) NHL:n toiseksi viimeinen ja sai draftista Victor Hedmanin.
Seuraava kausi jäi Tocchetin lyhyen Tampan valmentajakauden ainoaksi kokonaiseksi kaudeksi. Stamkosista kasvoi 19 vuotiaana 51 maalin mies ja 35 vuotias Martin St. Louis säesti mukana yli 90 pisteen kaudella. Joukkue sai matkaansa myös tulokaspakki Victor Hedmanin, joten näitä tulevaisuuden menestyksen kulmakiviä alkoi tuolloin putoilla joukkueeseen. Helmikuun puolivälissä tuo joukkue oli vielä playoff-viivalla (tasoissa Philadelphian kanssa), mutta romahti loppukaudesta. Kokonaisuutena tuo joukkue oli nuoresta kärjestä erittäin lupaava ja ilmassa oli selvää nostetta Hedman-Stamkos -kaksikon johdolla mutta vielä epätasapainossa eikä Tocchet tuonut tuonne myöskään lopulta ihmeitä.
Nuoren Stamkosin Tocchet otti ajoittain kovalla rakkaudella vastaan ja penkittikin tätä, mutta myöhemmin Stamkos muisteli noita aikoja ihan positiivisella mielellä;
Tuon lyhyen Tampa-jakson jälkeen Tocchet meni Pittsburghiin, jossa toimi apuvalmentajana kolmen kauden ajan. Ensimmäinen noista kausista meni aika vaatimattomasti Penguinsin ollessa Itäisen konferenssin kahdeksas Mike Johnstonin toimiessa päävalmentajana. Playoffeissa tuli putoaminen ensimmäisellä kierroksella NY Rangersia vastaan.
Seuraavalla kaudella Pittsburgh vaihtoi yhden kokonaisen Johnston-kauden jälkeen päävalmentajaa kesken kauden ja mukaan tuli Mike Sullivan. Tocchet piti tuon kakkosvalmentajan pestinsä. Penguins meni Sullivanin vetämänä Itäisen konferenssin kakkoseksi ja 104 pisteen kauteen. Tuolla kaudella Penguins paineli lopulta päätyyn saakka kun kaatoi finaaleissa San Josen. Samalla Sullivanilla mentiin seuraavakin kausi (ja mennään siellä edelleen) ensin runkosarjassa 111 pisteen kauteen ja tuon jälkeen sitten toiseen peräkkäiseen Stanley Cupiin.
Noiden kahden peräkkäisen mestaruuden jälkeen Tocchet lähti sitten Arizonaan, jossa toimi neljä kautta päävalmentajana. Noiden kausien aikana joukkue ei mennyt kuin kerran playoffeihin. Tuokin oli kuplakausi eikä joukkue olisi muuten päässyt mukaan mutta kaatoi säälipleijareissa Nashvillen. Yhteensä Tocchetin aikana Arizona oli NHL:n seitsemänneksi huonoin, joten joukkue ei tosiaan edennyt juuri mihinkään (hopeareunuksena oli noiden kausien aikanakin parempi kuin Canucks kuitenkin, jos se nyt mikään meriitti on). Toisaalta ei tuolla Arizonassa ollut kovin kilpailukykyistä rosteriakaan. Tuolta Athleticin artikkelista voi käydä lukemassa noista ajoista paremmin.
Five things to know about Rick Tocchet, the Canucks' new head coach
Rick Tocchet is in an enormously difficult spot for a newcomer, replacing the job of fan favourite Bruce Boudreau, who was fired on Sunday.
theathletic.com
Tuo artikkeli käsittelee lähinnä noita Arizonan aikoja, mutta jos noista edeltävistäkin ajoistakin laittaisi jotain:
Tocchet tuli Tampaan 2008-09 kakkosvalmentajaksi, mutta aloitti päävalmentajauransa Tampasta väliaikaisena valmentajana heti ensimmäisenä vuotenaan kesken kauden kun Barry Melrose sai potkut joita selitteli että pelaajista oli tullut työstä vähemmän välittäviä miljonäärejä hänen edellisen valmennuskautensa jälkeen. Mahdollisesti Tampassa olikin aika huono ilmapiiri tuolloin, kun joukkue oli ollut edellisellä kaudella koko NHL:n huonoin joukkue (sai tuosta kiitokseksi varattua Stamkosin). Kuitenkaan myöskään Tocchet ei saanut joukkueen kurssia oikaistua enää kesken kauden. Tampa oli tuolla vähän erikoisella kokoonpanollaan (nuorin pelaaja oli 18 vuotias Stamkos ja vanhin 40 vuotias Recchi) NHL:n toiseksi viimeinen ja sai draftista Victor Hedmanin.
Seuraava kausi jäi Tocchetin lyhyen Tampan valmentajakauden ainoaksi kokonaiseksi kaudeksi. Stamkosista kasvoi 19 vuotiaana 51 maalin mies ja 35 vuotias Martin St. Louis säesti mukana yli 90 pisteen kaudella. Joukkue sai matkaansa myös tulokaspakki Victor Hedmanin, joten näitä tulevaisuuden menestyksen kulmakiviä alkoi tuolloin putoilla joukkueeseen. Helmikuun puolivälissä tuo joukkue oli vielä playoff-viivalla (tasoissa Philadelphian kanssa), mutta romahti loppukaudesta. Kokonaisuutena tuo joukkue oli nuoresta kärjestä erittäin lupaava ja ilmassa oli selvää nostetta Hedman-Stamkos -kaksikon johdolla mutta vielä epätasapainossa eikä Tocchet tuonut tuonne myöskään lopulta ihmeitä.
Nuoren Stamkosin Tocchet otti ajoittain kovalla rakkaudella vastaan ja penkittikin tätä, mutta myöhemmin Stamkos muisteli noita aikoja ihan positiivisella mielellä;
Tuon lyhyen Tampa-jakson jälkeen Tocchet meni Pittsburghiin, jossa toimi apuvalmentajana kolmen kauden ajan. Ensimmäinen noista kausista meni aika vaatimattomasti Penguinsin ollessa Itäisen konferenssin kahdeksas Mike Johnstonin toimiessa päävalmentajana. Playoffeissa tuli putoaminen ensimmäisellä kierroksella NY Rangersia vastaan.
Seuraavalla kaudella Pittsburgh vaihtoi yhden kokonaisen Johnston-kauden jälkeen päävalmentajaa kesken kauden ja mukaan tuli Mike Sullivan. Tocchet piti tuon kakkosvalmentajan pestinsä. Penguins meni Sullivanin vetämänä Itäisen konferenssin kakkoseksi ja 104 pisteen kauteen. Tuolla kaudella Penguins paineli lopulta päätyyn saakka kun kaatoi finaaleissa San Josen. Samalla Sullivanilla mentiin seuraavakin kausi (ja mennään siellä edelleen) ensin runkosarjassa 111 pisteen kauteen ja tuon jälkeen sitten toiseen peräkkäiseen Stanley Cupiin.
Noiden kahden peräkkäisen mestaruuden jälkeen Tocchet lähti sitten Arizonaan, jossa toimi neljä kautta päävalmentajana. Noiden kausien aikana joukkue ei mennyt kuin kerran playoffeihin. Tuokin oli kuplakausi eikä joukkue olisi muuten päässyt mukaan mutta kaatoi säälipleijareissa Nashvillen. Yhteensä Tocchetin aikana Arizona oli NHL:n seitsemänneksi huonoin, joten joukkue ei tosiaan edennyt juuri mihinkään (hopeareunuksena oli noiden kausien aikanakin parempi kuin Canucks kuitenkin, jos se nyt mikään meriitti on). Toisaalta ei tuolla Arizonassa ollut kovin kilpailukykyistä rosteriakaan. Tuolta Athleticin artikkelista voi käydä lukemassa noista ajoista paremmin.
Viimeksi muokattu:
No lähinnä ehkä toivoisin äänestystä jaloilla. Jos tuolla sitten vähän herättäisi.
Ymmärrän hyvin, että seurajohdolle ollaan vihaisia ja itsekin olen (tai lähinnä surullinen Boudreaun puolesta), mutta tämäkin puoli pitää muistaa:
***
Vancouverilla on nyt "hienosti" kolmen valmentajan sopimukset voimassa:
***
Rachel Doerrien kirje Boudreaulle:
A Personal Letter to Bruce Boudreau
The popular coach may be gone in Vancouver, but he left a lasting impression on those who worked with him, including Rachel Doerrie.
thehockeynews.com
***
Rutherford sanoi vähentävänsä median edessä "jermuiluaan":
Ehkäpä siellä katsottiin, että vaikka kausi on ollut kokonaisuudessaan hankala, niin turha heittää pesuveden mukana erittäin lupaavaa alivoima-aihiota niin pidetään sen vastuuhenkilö kehissä.
Nimenomaan tässä näyttäytyy mielestäni se, että Yeo oli nykyisen johdon valinta. Boudreau ei ollut. Näin ollen on ihan loogista, että Yeo jatkaa kun muutenkin tuli vasta kesällä uutena miehenä mukaan.
Loogista tosiaan jos miettii, että oli johdon valitsema apuvalmentaja. Epäloogista siinä mielessä, että Yeo oli se joka pahiten petti tuosta porukasta. Vastuulla oli puolustuspeli ja alivoima.
Viime kaudella Canucks oli NHL:n kolmanneksi heikoin alivoimajoukkue 75 prosentilla. Nyt Yeo onnistui tuota heikentämään vielä 9 prosenttiyksikköä aina vähän alle 66 prosenttiin, joka on ylivoimaisesti NHL:n heikoin lukema.
Puolustuspeli toimi viime kaudella yllättävän hyvinkin, mutta sekin on vain kaunis muisto. Nyt ollaan päästetty ihan NHL:n kärkiluokkaa maaleja omiin ja pakit säntäilee mihin sattuu. Edellisen kauden kohtuullisesti pelanneet OEL ja Myers ovat tippuneet aivan NHL:n pohjakastiin.
Odotukset Boudreulla olivat korkealla Yeon osaamiseen: "He's been a head coach in the NHL which I think is really important," Boudreau said of Yeo. "We're looking at all the best penalty killing teams in the league, Mike is, and he's not only very good at it, he's very dedicated to it."
Added quickness and hockey sense will help the cause, again, with a desirable look to the PK right from the start of the season.
"Sometimes offensive players, that's what they can bring you, they can make little plays in their own zone to help us break pressure and help us get the puck down the ice," Yeo added. "Often those players, their instincts are so good that they can read plays a little bit quicker and get out on guys and avoid having to just sort of sit in a shooting lane and have to block a shot."
Pitää muistaa, että siellä sai jatkaa myös Jason King noista apuvalmentajista. King toimii nyt kolmatta kauttaan tuossa apuvalmentajan tehtävässä ja on siis jo edellisen johdon palkkaama mies tehtävään.
Athleticin artikkeli Tocchetin ensimmäisistä harjoituksista:
theathletic.com
Hyökkäys oli harjoituksissa:
Studnicka - Horvat - Boeser
Dries - Miller - Garland
Mikheyev - Pettersson - Kuzmenko
Joshua - Lazar - Lockwood
Pederson
Harjoitukset eivät olleet aiempaan verrattuna kovinkaan intensiiviset, mutta ne olivat pidemmät ja fyysisesti vaativammat kulmissa tehdyillä kaksinkamppailuilla. Tocchet puhui joukkueelle lyhyesti ja antoi apulaistensa kuten Yeon hoitaa loput. Tocchet sanoi, että olisi paljon asioita joita hän haluaisi tuoda harjoituksiin, mutta hänen pitää olla varovainen tuomasta liikaa nopeasti.
Harman Dayal sanoi, että ei muista milloin olisi nähnyt noin monta valmentajaa kerralla harjoituksissa. Paikalla olivat Tocchet, uusi apulaisvalmentaja Adam Foote, uusi pakkien valmentaja Sergei Gonchar, vanhat kakkosvalmentajat King ja Yeo ja maalivahtivalmentaja Clark. Sedinit ja taitovalmentaja Yogi Svejkovski tulivat harjoitusten lopussa myös jäälle kun joukkue siirtyi pienempien ryhmien harjoitteisiin. Foote vietti paljon aikaa pakkien kanssa ja Goncher tuntui ottaneen etenkin Hughesin kohteeksi.
Tocchet puhui, että ei aio kuormittaa tuota Canucksin kärkeä alivoimissa vaan pyrkii löytämään sinne alemmista ketjuista ja pakkipareista pelaajia, joiden kuormaa voisi lisätä. En vaan tiedä löytyykö meiltä sellaisia tarpeeksi. Ikävä tulee takavuosien ketjua kuten Hansen, Malhotra ja Higgins. Tuolloin rakenne oli sen verran hyvä, että pystyttiin pistämään rahoja sinnekin enemmän.
Tocchet kertoi oppineen uuden asian heti Sedineiltä;
"I just learned something (from one of the Sedins) today. We were talking about (D) pinching and I was a wall guy, winger. And he told me ‘Hey, when a D goes down, you want to hit his hands with your hip’ and he did it to me and I was like ‘Holy … that was really good.’
Mielenkiintoiset ketjut siellä näyttävät olevan kun esimerkiksi Studnicka pääsee ykkösen laitaan. Miller tekee paluun keskelle, missä hän hienon viime kauden pelasi pääosin. Millerin pelissä on ollut tällä kaudella merkittävä ero keskellä ja laidalla pelaamisessa. Laiturina hän on ollut tilastojenkin mukaan huomattavasti parempi. Tuo kyllä aiheuttaa päänvaivaa jatkon suhteen, jos ei löydä sentterinä sitä tasoa millä pelasi viime kauden. Canucksilla kun on parhaat nuoret laitureita. Toivottavasti Tocchet toisi Millerin peliin taas lisää. Hänkin kehui Millerin voitontahtoa pelaajana.
Luultavasti tällä joukkueella uuden valmennuksen kanssa tulee olemaan vähän kokeiluja. Uskon, että farmista ainakin Podkolzin tullaan nostamaan vielä ylös loppukaudesta. Mahdollisesti Höglanderiakin testataan. Tämän kauden siirtotakarajakin sieltä lähestyy pikku hiljaa, joten saa nähdä sitten millainen joukkue tulee olemaan kauden lopussa.
Jos itse saisin vapaat kädet muokata tätä joukkuetta, niin myisin siirtotakarajalla mahdollisimman hyviin tulevaisuuden palasiin Horvatin ja Schennin. Kuzmenkon pyrkisin sen sijaan pitämään (toki riippuu hinnasta ja vuosistakin) vaikka laidoille on farmissakin tunkua. Minun mielestä Kuzmenko on kehittynyt kauden mittaan kokonaispelinsä kanssa vähän, mutta tärkeänä tekijänä tuossa on se, että hän näyttää löytävän Petterssonin kanssa hyvän kemian. Elias on puolestaan pelaaja, joka on pakko pitää ja jolle pitää onnistua myymään tulevaisuuden strategia. Tuossa Kuzmenko voisi auttaa. Hän lähtee kilpailutahtoisena pelaajana muuten pois, jos ei löydä tästä joukkueesta uskottavaa jatkosuunnitelmaa.
Kakkosketjun keskelle pyrkisin löytämään jostain kahden vuoden sisällä hyvän kahden suunnan sentterin (Danaultin tyylisen) Petterssonin taakse. Millerin näkisin tulevaisuudessa ehkä laidalla, mahdollisesti toki edelleen aloituksia ottavana laiturina. Kokonaisuus voisi olla parempi niin, että siellä olisi tuollainen hyvä puolustava sentteri (Horvatia en aloitusosaamisesta huolimatta pidä hyvänä puolustavana sentterinä, hän on hyvä maaleja tekevä sentteri, erinomainen aloittaja ja hieno persoona, jolla riittää aina aikaa medialle ja faneille) isossa roolissa ja hieman maltillisemmalla sopimuksella kakkosketjun keskellä.
Tuo edellyttää tietysti, että ne Horvatin sopimuksesta jääneet "ylimääräiset" rahat kyettäisiin ohjaamaan myös oikein. Ei tuo yksinkertainen homma ole mutta mahdollinen kuitenkin mikäli siellä on paikka ja palkkatilaa vapaana. Horvatin lähtö tekee toki heti iskua tähän seuraan lyhyellä tähtäimellä (vai voiko tästä enää mennä paljon alaspäin), mutta tämä joukkue on pari kautta kuitenkin rakennusvaiheessa.
***
Ensi yönä mennään sitten ensimmäistä kertaa tällä Tocchetin vetämällä uudella valmennuksella, kun Chicago tulee Vancouveriin. Vähän siinäkin mielessä nuo Boudreaun potkut tulivat huonoon saumaan, että tämä loppukausi ei tule kertomaan tämän uuden valmennuksen onnistumisesta riittävästi, vaikka siellä jotain voittoputkeakin olisi tulossa. Canucksilla on tilastojen mukaan NHL:n kolmenneksi helpoin loppuohjelma, kun Chicago kohdataan kolme kertaa, Anaheim myös kolme kertaa, Arizona kahdesti, Detroit kahdesti, St. Louis kahdesti ja muuten pelataan mm. San Josea, Columbusta, Ottawaa ja Philadelphiaa vastaan.
Uskon siis, että noista voittoja olisi tullut myös Boudreaulla. Toki tässä nyt sitten koitetaan ilmeisesti kartoittaa loppukaudesta niitä ensi kauden pelaajia ja niitä, jotka saattaisivat olla suuntaamassa pois. Se kai näiden potkujen tarkoitus tässä vaiheessa oli? Joukkue koittaa tietysti voittaa, mutta itse toivon että siellä tulisi loppukaudesta paitsi vastauksia, mutta myös ongelmia. Tuo paperilla helppo loppuohjelma saattaa kyllä sotia tätä sukellusta vastaan.
Athleticin artikkeli Tocchetin ensimmäisistä harjoituksista:
What we learned from Rick Tocchet's first Canucks practice
Tocchet's first practice on Monday as head coach of the Canucks was different than what we've seen from predecessor Bruce Boudreau.
theathletic.com
Hyökkäys oli harjoituksissa:
Studnicka - Horvat - Boeser
Dries - Miller - Garland
Mikheyev - Pettersson - Kuzmenko
Joshua - Lazar - Lockwood
Pederson
Harjoitukset eivät olleet aiempaan verrattuna kovinkaan intensiiviset, mutta ne olivat pidemmät ja fyysisesti vaativammat kulmissa tehdyillä kaksinkamppailuilla. Tocchet puhui joukkueelle lyhyesti ja antoi apulaistensa kuten Yeon hoitaa loput. Tocchet sanoi, että olisi paljon asioita joita hän haluaisi tuoda harjoituksiin, mutta hänen pitää olla varovainen tuomasta liikaa nopeasti.
Harman Dayal sanoi, että ei muista milloin olisi nähnyt noin monta valmentajaa kerralla harjoituksissa. Paikalla olivat Tocchet, uusi apulaisvalmentaja Adam Foote, uusi pakkien valmentaja Sergei Gonchar, vanhat kakkosvalmentajat King ja Yeo ja maalivahtivalmentaja Clark. Sedinit ja taitovalmentaja Yogi Svejkovski tulivat harjoitusten lopussa myös jäälle kun joukkue siirtyi pienempien ryhmien harjoitteisiin. Foote vietti paljon aikaa pakkien kanssa ja Goncher tuntui ottaneen etenkin Hughesin kohteeksi.
Tocchet puhui, että ei aio kuormittaa tuota Canucksin kärkeä alivoimissa vaan pyrkii löytämään sinne alemmista ketjuista ja pakkipareista pelaajia, joiden kuormaa voisi lisätä. En vaan tiedä löytyykö meiltä sellaisia tarpeeksi. Ikävä tulee takavuosien ketjua kuten Hansen, Malhotra ja Higgins. Tuolloin rakenne oli sen verran hyvä, että pystyttiin pistämään rahoja sinnekin enemmän.
Tocchet kertoi oppineen uuden asian heti Sedineiltä;
"I just learned something (from one of the Sedins) today. We were talking about (D) pinching and I was a wall guy, winger. And he told me ‘Hey, when a D goes down, you want to hit his hands with your hip’ and he did it to me and I was like ‘Holy … that was really good.’
Mielenkiintoiset ketjut siellä näyttävät olevan kun esimerkiksi Studnicka pääsee ykkösen laitaan. Miller tekee paluun keskelle, missä hän hienon viime kauden pelasi pääosin. Millerin pelissä on ollut tällä kaudella merkittävä ero keskellä ja laidalla pelaamisessa. Laiturina hän on ollut tilastojenkin mukaan huomattavasti parempi. Tuo kyllä aiheuttaa päänvaivaa jatkon suhteen, jos ei löydä sentterinä sitä tasoa millä pelasi viime kauden. Canucksilla kun on parhaat nuoret laitureita. Toivottavasti Tocchet toisi Millerin peliin taas lisää. Hänkin kehui Millerin voitontahtoa pelaajana.
Luultavasti tällä joukkueella uuden valmennuksen kanssa tulee olemaan vähän kokeiluja. Uskon, että farmista ainakin Podkolzin tullaan nostamaan vielä ylös loppukaudesta. Mahdollisesti Höglanderiakin testataan. Tämän kauden siirtotakarajakin sieltä lähestyy pikku hiljaa, joten saa nähdä sitten millainen joukkue tulee olemaan kauden lopussa.
Jos itse saisin vapaat kädet muokata tätä joukkuetta, niin myisin siirtotakarajalla mahdollisimman hyviin tulevaisuuden palasiin Horvatin ja Schennin. Kuzmenkon pyrkisin sen sijaan pitämään (toki riippuu hinnasta ja vuosistakin) vaikka laidoille on farmissakin tunkua. Minun mielestä Kuzmenko on kehittynyt kauden mittaan kokonaispelinsä kanssa vähän, mutta tärkeänä tekijänä tuossa on se, että hän näyttää löytävän Petterssonin kanssa hyvän kemian. Elias on puolestaan pelaaja, joka on pakko pitää ja jolle pitää onnistua myymään tulevaisuuden strategia. Tuossa Kuzmenko voisi auttaa. Hän lähtee kilpailutahtoisena pelaajana muuten pois, jos ei löydä tästä joukkueesta uskottavaa jatkosuunnitelmaa.
Kakkosketjun keskelle pyrkisin löytämään jostain kahden vuoden sisällä hyvän kahden suunnan sentterin (Danaultin tyylisen) Petterssonin taakse. Millerin näkisin tulevaisuudessa ehkä laidalla, mahdollisesti toki edelleen aloituksia ottavana laiturina. Kokonaisuus voisi olla parempi niin, että siellä olisi tuollainen hyvä puolustava sentteri (Horvatia en aloitusosaamisesta huolimatta pidä hyvänä puolustavana sentterinä, hän on hyvä maaleja tekevä sentteri, erinomainen aloittaja ja hieno persoona, jolla riittää aina aikaa medialle ja faneille) isossa roolissa ja hieman maltillisemmalla sopimuksella kakkosketjun keskellä.
Tuo edellyttää tietysti, että ne Horvatin sopimuksesta jääneet "ylimääräiset" rahat kyettäisiin ohjaamaan myös oikein. Ei tuo yksinkertainen homma ole mutta mahdollinen kuitenkin mikäli siellä on paikka ja palkkatilaa vapaana. Horvatin lähtö tekee toki heti iskua tähän seuraan lyhyellä tähtäimellä (vai voiko tästä enää mennä paljon alaspäin), mutta tämä joukkue on pari kautta kuitenkin rakennusvaiheessa.
***
Ensi yönä mennään sitten ensimmäistä kertaa tällä Tocchetin vetämällä uudella valmennuksella, kun Chicago tulee Vancouveriin. Vähän siinäkin mielessä nuo Boudreaun potkut tulivat huonoon saumaan, että tämä loppukausi ei tule kertomaan tämän uuden valmennuksen onnistumisesta riittävästi, vaikka siellä jotain voittoputkeakin olisi tulossa. Canucksilla on tilastojen mukaan NHL:n kolmenneksi helpoin loppuohjelma, kun Chicago kohdataan kolme kertaa, Anaheim myös kolme kertaa, Arizona kahdesti, Detroit kahdesti, St. Louis kahdesti ja muuten pelataan mm. San Josea, Columbusta, Ottawaa ja Philadelphiaa vastaan.
Uskon siis, että noista voittoja olisi tullut myös Boudreaulla. Toki tässä nyt sitten koitetaan ilmeisesti kartoittaa loppukaudesta niitä ensi kauden pelaajia ja niitä, jotka saattaisivat olla suuntaamassa pois. Se kai näiden potkujen tarkoitus tässä vaiheessa oli? Joukkue koittaa tietysti voittaa, mutta itse toivon että siellä tulisi loppukaudesta paitsi vastauksia, mutta myös ongelmia. Tuo paperilla helppo loppuohjelma saattaa kyllä sotia tätä sukellusta vastaan.
Uusi valmennusjohto oli onnistunut vaikeassa paikassa myymään itsensä joukkueelle ja Canucks pelasi vapautuneesti viime aikoina ihan hyvin pelannutta Chicagoa vastaan ottamalla 5-2 kotivoiton. Kolmannen erän maalipaikat tasakentin 14-0 ja koko pelin 46-15 lukemilla. Aika odotettu alku kuitenkin. Tähän alkuun oli odotettavissakin piikkiä jos tuossa valmennuksen muutoksessa vaan onnistutaan.
Boudreaukin tuosta jo sanoi viimeisessä mediahaastattelussaan kun potkut olivat jo tehdyt, että Canucksilla on nyt helppo lähiaikojen ohjelma Chicagon ja Columbuksen myötä. Ja niin sen pitäisikin olla. Toki jokainen peli on aina omansa eikä pelkästään sarjataulukkoon voi liikaakaan tuijottaa. Olihan tuossa Chicagokin (viimeiset 10 peliä ennen tätä kuusi voittoa) voittanut juuri mm. pari sellaista peliä missä vastustajat varmaan olivat budjetoineet pisteet.
Uskoisin, että Canucksin piikki saattaa kestää pelillisesti nyt jonkin aikaa (ei tarkoita kuitenkaan välttämättä voittoputkea), mutta sitten kun systeemejä aletaan muokkaamaan enemmän, tämä saattaa hyvinkin tasaantua. Tocchetin haastattelu pelin jälkeen:
- Horvat sivusi jo nyt uran maaliennätystä kauden 47. pelin kohdalla tehdessä tyhjiin pelin viimeisen. Melkoinen tykkikausi hänellä menossa, kun muistaa että viime kausi oli uralla ensimmäinen yli 30 maalin kausi ja nyt tahti on menossa jopa yli 50 maalin kauteen.
- Kuzmenko-Pettersson akseli toimi hyvin ja tuloksena kaksi osumaa. Kuzmenkollakin on nyt 21 maalia ja matkalla 37 maalin ja 76 pisteen kauteen. Pettersson on puolestaan edelleen menossa 100 pisteen kauteen.
- Joshua on ollut hyvä hankinta ja näytti tässäkin pelissä siltä ajamalla maalille ja pelaamalla fyysisesti. Kauden seitsemäs maali nelosketjun laiturille.
- OEL pelasi paremmin mitä on ihan vähään aikaan pelannut.
HFBoardsilta piti kopioida yksi keskustelu mikä kuvaa joidenkin fanien ajatuksen juoksua tällä hetkellä (kun ihan kaikki on ihan paskaa):
Wife: "Honey, you threw your $750 Canucks jersey on the ice in a game they won?"
Husband: "Yes, dear."
Wife: "Was that smart?"
Husband: "No, dear."
Wife: "Honey, are you an idiot?"
Husband: "Yes, dear."
Boudreaukin tuosta jo sanoi viimeisessä mediahaastattelussaan kun potkut olivat jo tehdyt, että Canucksilla on nyt helppo lähiaikojen ohjelma Chicagon ja Columbuksen myötä. Ja niin sen pitäisikin olla. Toki jokainen peli on aina omansa eikä pelkästään sarjataulukkoon voi liikaakaan tuijottaa. Olihan tuossa Chicagokin (viimeiset 10 peliä ennen tätä kuusi voittoa) voittanut juuri mm. pari sellaista peliä missä vastustajat varmaan olivat budjetoineet pisteet.
Uskoisin, että Canucksin piikki saattaa kestää pelillisesti nyt jonkin aikaa (ei tarkoita kuitenkaan välttämättä voittoputkea), mutta sitten kun systeemejä aletaan muokkaamaan enemmän, tämä saattaa hyvinkin tasaantua. Tocchetin haastattelu pelin jälkeen:
- Horvat sivusi jo nyt uran maaliennätystä kauden 47. pelin kohdalla tehdessä tyhjiin pelin viimeisen. Melkoinen tykkikausi hänellä menossa, kun muistaa että viime kausi oli uralla ensimmäinen yli 30 maalin kausi ja nyt tahti on menossa jopa yli 50 maalin kauteen.
- Kuzmenko-Pettersson akseli toimi hyvin ja tuloksena kaksi osumaa. Kuzmenkollakin on nyt 21 maalia ja matkalla 37 maalin ja 76 pisteen kauteen. Pettersson on puolestaan edelleen menossa 100 pisteen kauteen.
- Joshua on ollut hyvä hankinta ja näytti tässäkin pelissä siltä ajamalla maalille ja pelaamalla fyysisesti. Kauden seitsemäs maali nelosketjun laiturille.
- OEL pelasi paremmin mitä on ihan vähään aikaan pelannut.
HFBoardsilta piti kopioida yksi keskustelu mikä kuvaa joidenkin fanien ajatuksen juoksua tällä hetkellä (kun ihan kaikki on ihan paskaa):
Wife: "Honey, you threw your $750 Canucks jersey on the ice in a game they won?"
Husband: "Yes, dear."
Wife: "Was that smart?"
Husband: "No, dear."
Wife: "Honey, are you an idiot?"
Husband: "Yes, dear."
Joshua on ollut positiivinen yllätys, mutta toisaalta saman roolin Lazar sitten melkoinen pettymys. Lazar on tehnyt 7+6 tehot (50 ottelussa) ja 8+8 (70 ottelussa) edellisinä kausina, mutta nyt on kasassa vain 1+1 tehot. Toki Lazar taklaa, taistelee ja voittaa aloituksia, mutta tehoja ei vaan synny ollenkaan. Joshua onkin tehnyt jo 7 maalia, joka on uran ennätys. Samalla tavalla Joshua tuolla taklaa ja tarvittaessa tappeleekin.
OEL oli nostettu Vancouverin ykköspakiksi ja pelasikin enemmän kuin pitkään aikaan. Jos en väärin katsonut niin eniten peliaikaa tasakentällisin että alivoimalla. OEL myös laukoi 6 kertaa mikä on kauden suurin lukema hänelle. Tocchet peluutti OEL:ää hyvin eri tavalla kuin Boudreau ja myös OEL näytti hyvin eri pelaajaltakin. Mutta katsellaan nyt rauhassa pari matsia pidemmälle.
Luke Schenn tuntui saavan aiempaa vähemmän vastuuta, mutta kyllä hänellekin lopulta se 17 minuuttia kertyi peliaikaa. Ja tehoja tuli sitten 0+2, joten Schenn on nyt tehnyt tällä kaudella jo 16 pinnaa. Schenn onkin matkalla pitkän uransa tehokkaimpaan kauteensa (ennätys 22 pinnaa).
Pelissä Vancouver oli kohtuu hyvä, mutta toisaalta Chicago oli kyllä todella huono. Hyvässä vireessä ollut Chicago näytti kyllä ihan NHL:n huonoimpiin kuuluvalta joukkueelta - siinä missä Canucks on näyttänyt siltä aiemmin.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy