Vancouver Canucks 2015–2016

[Mr. Smith]

Montrealia vastaan saatiin piste, joka tuntuu taas vähäiseltä kun matsia johdettiin jo 3-0. Saumat oli laittaa ottelu nippuun, mutta eipä laitettu. Kuvaavaa on, että Markström oli se joka mahdollisti edes yhden pisteen. Puolustus oli jälleen aika hukassa ja tuomarilinja hivenen erikoinen. Kyllä joukkue tuon ihan itse hävisi, mutta joskus noi Montrealin ensimmäinen ja toinen maali olisi vaihtunut Vancouverin ylivoimiksi. Ei tällä kertaa. Ja toki paljon muutakin jäi viheltämättä, puolin ja toisin.

On kyllä erikoista miten tällä kaudella noita johtoasemia ja vielä selviäkin johtoja on pystytty menettämään. Ei ole ihan kerta tai kaksi kun matsia on johdettu vielä toisen erän jälkeen ja lopputuloksena on tappio. Vaikeaa on tällä hetkellä tuo voittaminen.

 

[nuck]

On kyllä erikoista miten tällä kaudella noita johtoasemia ja vielä selviäkin johtoja on pystytty menettämään. Ei ole ihan kerta tai kaksi kun matsia on johdettu vielä toisen erän jälkeen ja lopputuloksena on tappio. Vaikeaa on tällä hetkellä tuo voittaminen.

Canucks löytää tällä hetkellä aina jonkun tavan hävitä. Nyt Canucks johti 0-3 ja pelasi ylivoimaa. Weber sössi kiekonmenetyksen hyökkäyspäässä, Canadiens iski alivoimalla ja pääsi peliin mukaan. Loppu olikin odottelua, riittääkö kotijoukkueella aika tasoittaa ja voittaa jatkoilla.

Ja riittihän se, pari minuuttia ennen loppua tulivat tulokas Huttonin virheen ja Markströmin illan ainoa heikon tilanteen avustamina tasoihin. Canucksista huokui tuon avausmaalin jälkeen "näinkö tässä taas käy" -asenne. Heikko itseluottamus ja kokematon joukkue ei ole hyvä yhdistelmä. Yleensä nuo kulkevat vielä käsi kädessä, kuten tässäkin tapauksessa.

Tuo Canadiensin avausmaali oli jo kolmas vastustajan alivoimamaali tällä vieraskiertueella kuuteen peliin. Koko viime kaudella noita tehtiin Canucksille neljä. Joukkue on tekemässä jonkinlaista ennätystä noissa. Joukkue on myös hävinnyt tällä kaudella jo viisi peliä, joita ollaan johdettu toisen erän jälkeen. Koko viime kaudella tuollaisia henkisesti raskaita tappiota tuli yhteensä neljä. Nuo syövät joukkueen henkistä tilaa isolla kädellä.

Positiivista kuitenkin se (vaikka se ei nyt tunnu siltä), että mukaan tuli edes piste. Tähän tilanteeseen ja tuolla joukkueella sekin on paljon. Myös Markströmin pelaaminen (vaikka jatkoaika mukaan lukien neljä menikin) on positiivista. Hän näytti edelleen isolta ja itseluottamusta uhkuvalta maalilla. Hän antoi joukkueelle mahdollisuuden voittaa.

***

Brock Boeser valittiin jälleen yliopistosarjansa viikon tulokkaaksi.

Boeserin laukaus on kyllä hirveä. Ja North Dakotan ykkönen toimii erinomaisesti yhteen, kuten tästäkin viikonlopun maalista huomataan. Boeserin kauden alku on ollut parempi mitä uskalsin toivoa. Paikkoja on ollut pelistä toiseen ja hän on näyttänyt myös hyvää puolustamista ja syöttötaitoa. Tuossa viikonlopulta yksi tolppakuti.

 

[Mr. Smith]

Brock Boeser valittiin jälleen yliopistosarjansa viikon tulokkaaksi.

Boeserin laukaus on kyllä hirveä.

Boeserin kauden alku on ollut parempi mitä uskalsin toivoa.

Hienoa huomata, että Boeser on saanut vahvan alun yliopistossa. Tokihan odotukset olivat jo alkuunsa kovat, mutta aina näissä USHL:n varauksissa pieni riski (siis normaalia hivenen korkeampi) on olemassa. Mutta nyt onneksi ainakin yliopistosarjassa tulee onnistumisia. Ja toinen USHL varaus (Patrick White) on ohitettu jo nyt ensimmäisen kauden maaleissa.

Mutta kyllähän Boeserinkin onnistumiset vielä korostavat tätä epätasapainoa hyökkäyksen ja puolustuksen kesken prospecti-rintamalla. Hyökkäykseen on nyt Horvat, McCann, Virtanen, Bärtschi, Gaunce ja Shinkaruk, jotka ovat jo esiintyneet NHL:ssä ja näiden lisäksi tulossa mainittu Boeser ja mahdollisesti Cassels. Ja muutama yllätyskortti löytyy noidenkin jälkeen (Jensen, Kenins, Grenier, Zhukenov...). Mutta puolustuksessa ei ole oikeastaan kuin Hutton ja sitten mahdollisia jonkinlaisen potentiaalin omaavia Subban, Pedan ja Brisebois. Ero hyökkäyksen kärjen ja puolustuksen kärjen välillä on järkyttävän suuri.

 

[nuck]

Ero hyökkäyksen kärjen ja puolustuksen kärjen välillä on järkyttävän suuri.

On, tuo Canucksin pakkiprospectirintama on todella ohut verrattuna hyökkäykseen. Benningin aikakaudella tuohon pakkitilanteeseen on nähdäkseni pyritty vaikuttamaan varaustilaisuuksissa silti edes jotenkin. Joukkue on varannut nyt kumpanakin kesänä managerin vaihdon jälkeen yhden pakin 100 ensimmäisen joukossa, kun ennen tuota vaihdosta Canucks veti neljä kesää ilman ainuttakaan 100 ensimmäisen joukossa varattua puolustajaa. Lisäksi Pedan hankittiin kolmoskierroksen varauksella tuomaan syvyyttä tuohon osastoon.

Toisaalta joukkue on myös menettänyt Benningin aikana varatun Gustav Forslingin vaihdossa Adam Clendeningiin, joka puolestaan kaupattiin jo pois oltuaan vähän pettymys (pelasi Utican kolmospakkiparissa). Myös Corrado menetettiin waivereissa Huttonin otettua hänen "paikkansa" leirillä. No, Corrado ei ole pystynyt ottamaan ainakaan vielä myöskään Torontosta paikkaa. Tuo Forslingin myynti vaikuttaa olleen kuitenkin virhe, vaikka vaikea noiden SHL-pakkien sopeutumisesta Pohjois-Amerikkaan on mitään sanoa.

Tuohon Hutton-Pedan-Subban-Brisebois -ryhmään nostaisin varovaisesti kolme pakkia:

- Viime kesänä vitoskierroksella varattu Carl Neill on Sherbrooken (QMJHL) kapteeni ja tehnyt 20 peliin 20 pistettä. Kokoakin on ihan kohtalaisesti (6-3, 206). Neill oli viime kesän varaustilaisuudessa vuoden yli-ikäinen, joten tuo pistekeskiarvo johtuu osaksi myös kokemuksesta muihin verrattuna. Silti hän vaikuttaa myöhäiskehittyjältä, jolla voi olla mahdollisuuksia luoda ammattilaisuraa.

- Kesän 2014 kolmoskierroksen varaus Nikita Trjamkin on saanut tällä kaudella selvästi viime kautta suurempaa roolia KHL:n Avtomobilistissa. Jokereita vastaan tuli yli 23 minuuttia ja toissa päivänä Dynamo Rigaa vastaan taas yli 20 minuuttia (youtube-kooste Trjamkinin Riga-pelistä.). Hän on parimetrinen ja yli 100 kiloinen puolustaja, joka liikkuu kokoisekseen hyvin. Roolina hänellä on ollut minun näkemissä peleissä enemmän puolustava puolustaja.

Toivottavasti hänet nähdään ensi kaudella AHL:ssa. Luulisin hänen sopeutuvan AHL-kiekkoon hyvin, mutta eipä noista koskaan tiedä. Pidin aikanaan hänen nuorten MM-kisoista. Tuon kokoisen pakin kanssa voi kestää aikaa, mutta tuloskin voi toimia.

Juuri tänään Sportsnetin toimittaja Elliotte Friedman muuten sivusi Trjamkiniakin omassa artikkelissaan.

The Canucks dressed five players on entry-level contracts against the Canadiens — Bo Horvat, Ben Hutton, Jared McCann, Hunter Shinkaruk and Jake Virtanen. Seriously, who saw that coming? It’s not as if these players are just filling out roster spots, either. Vancouver made changes to its scouting department last summer, but those who are gone did not leave the cupboard bare. GM Jim Benning has a good eye, too. In 2014, he grabbed Russian defenceman Nikita Tryamkin 66th overall. “I was like, ‘Who?’” one North American-based scout laughed last week. “Now, I’ve seen him. He’s going to be a player.” The team hopes he joins AHL Utica after the KHL season. The most fascinating thing to watch will be which veterans stay. There’s zero interest in ever moving the Sedins; the hope is they retire as Canucks. Word is the club plans to reach out to its potential UFAs in the new year to gauge things. And, it sure sounds like the organization believes Jacob Markstrom is a future number one.

- Tate Olson oli puolestaan viime kesän toiseksi viimeinen varaus kaikista, mutta on aloittanut kautensa hyvin. Tämän kauden 13 peliin on tullut 10 pistettä, mikä Prince Georgessa on kyllä hyvin (enemmän kuin viime kesänä toisella kierroksella varatulla Jansen Harkinsilla). Olson on tietysti suuri kysymysmerkki seitsemännen kierroksen varauksena ja epätodennäköinen tuleva NHL-pakki, mutta tämän kauden alku on ollut pieniä lupauksia herättävä.

Kokonaisuutena Canucksin prospectien pakkitarjonta on tietysti selvästi joukkueen heikoin alue. Ei tuolla ole yhtään korkean profiilin prospect-pakkia (Hutton lähimpänä). Noiden puolustajien kehitys on kuitenkin aika vaikea arvioitava. Aika harva taisi aikanaan odottaa esimerkiksi Tanevin nousevan tuolle nykyiselle tasolle tai Huttonin ottavan nyt edes pelipaikkaa.

Ensi kesänä olisi kyllä kuitenkin jo korkea aika varata pakki ykköskierroksella. Luc Bourdonista on tuolloin jo 11 vuotta aikaa. Toki joukkue tulee ottamaan taas listojensa mukaan parhaan tarjolla olevan pelaajan, mutta jos suunnilleen samalla viivalla ovat hyökkääjä ja pakki, niin toivottavasti valinta kääntyy tuolloin pakkiin.

 

[nuck]

En ehtinyt eilen kirjoittaa tuosta Canucksin viimeisestä vieraspelistä Jetsia vastaan mitään. Lyhyesti voisi siitä sen verran sanoa, että tulos oli varsin odotettu (Canucks häviää lähes aina nuo pitkien vieraspelijaksojen viimeiset pelit) ja tapakin jälleen tyypillinen viime aikojen peleihin. Puolustus pelasi lepsusti omassa päässä ja Jetsin hyökkääjät saivat lapioida kiekkoa vapaasti Millerin alta.

Syytä oli toki myös hyökkäyksessä. Vancouverilla oli toisen erän jälkeen selvä johto laukauksissa ja ykkössektorin laukauksiakin 14 Jetsin kuutta vastaan, mutta kiekkoa ei saatu edes tyhjään maaliin (Horvat). Canucksilta loppui selvästi bensa loppua kohti ja vaikka peli pysyi maalin erolla 57 minuutille saakka, varsinaista kiriä Canucks ei saanut aikaan. Näin ollen väsynyt Canucks lopetti Jetsin syöksykierteen ja on edelleen itse vaikeuksissa pelinsä löytämisen kanssa.

Alex Burrows oli palannut joukkueen vahvuuteen oltuaan Vancouverissa sairaalassa vaimonsa kanssa saattamassa poikalasta maailmaan. Burrowsilla oli tehnyt tiukkaa ehtiä ajoissa perille, kun lento Torontosta Vancouveriin oli täynnä. Canucksin omistaja Francesco Aquilini sattui olemaan kuitenkin varannut lipun koneeseen ja hän antoi Burrowsille paikkansa. Lapsi syntyi tunti Burrowsin koneen laskeutumisen jälkeen Vancouveriin, joten ilman Aquilinia Burrows ei olisi ehtinyt ajoissa perille.

Kentälle teki paluun myös Luca Sbisa ja heti alkuun nähtiin, että Canucks oli kaivannut häntä puolustukseen. Sbisa taklasi kovan ja mielestäni puhtaan avojään taklauksen Ehlersiin, jolla oli kuitenkin tilanteessa puolustajan itsemurhasyötön jälkeen pää alhaalla ja niitti jätti tulokkaan jäähän. Jetsin raskassarjalainen Anthony Peluso kävi noutamassa Sbisan tappeluun ja antoi Sbisalle muistutuksen, että ei saa taklata itsemurhasyöttöihin. Sbisa vastasi tuohon noutoon vaikka varmasti tiesi mitä on tulossa, mutta loukkaantui selkäsaunan jälkeen ja jätti pelin kesken vain kuuden minuutin pelaamisen jälkeen. Lopun aikaa Canucks pelasi viidellä pakilla.

Canucksin riveistä sen sijaan puuttui Radim Vrbata alavartalovamman vuoksi. Viime kaudella tuo puuttuminen olisi ollut iso, mutta nyt tuota ei kyllä huomannut missään tsekkiläisen vedettyä alkukauden täysin vihkoon. Canucks nosti Vrbatan tilalle jo kauden kuudennen tulokkaan, kun Alexandre Grenier teki NHL-debyyttinsä. Grenier pelasi mielestäni oikein mallikkaan ensimmäisen NHL-pelinsä. Hän laukoi neljä kertaa eikä ollut ongelmissa puolustuspelinkään kanssa. Pelin jälkeen hänen matkansa vei kuitenkin takaisin farmiin, sillä Brandon Prust tekee loukkaantumisensa jälkeen paluun seuraavassa pelissä.

Vancouverin vieraspelikiertue oli kaiken kaikkiaan surkea. Joukkue matkusti seitsemän kaupunkia läpi 12 päivään ja lensi 9000 kilometriä kerätäkseen seitsemästä pelistä saldon 1-4-2. Näin huonoa vieraskiertuetta saa hakea organisaation historiasta ja henkisesti tämä oli erittäin raskasta aikaa. Kierros alkoi Buffalosta, jossa Canucks tuli kahden maalin takaa tasoihin, kunnes Ristolainen sammutti valot 15 sekuntia ennen loppua. Seuraavassa pelissä seuraavana iltana Devilsia vastaan Canucks taisteli 3-1 tappioasemasta tasoihin hävitäkseen jatkoajalla.

Kahden kirvelevän tappion jälkeen Canucks pystyi voittamaan Markströmin avustuksella Columbuksen. Ottawaa vastaan Canucks kävi johdossa, mutta hävisi lopulta 3-2. Torontoa vastaan Canucks hävisi keskialueen kiekonmenetyksiin avointen ovien illan, jossa molemmat joukkueet laukoivat yli 40 kertaa. Montrealia vastaan johdettiin peräti kolmella maalilla, mutta pystyttiin tuokin peli lopulta häviämään jatkoilla. Ja lopulta tässä Jets-pelissä bansa loppui kesken kolmannessa erässä hyvän alun jälkeen. Vieraspelimatka sai henkisesti vaikean alun ja tuota ei pystytty kääntämään missään vaiheessa. Muutama paha loukkaantuminenkin toki vaikeutti joukkueen tilannetta

Willie Desjardinsin sanat kuvaavat mielestäni tätä kiertuetta kokonaisuutena aika hyvin;

"I thought our battle level was good. I thought for the trip, we had maybe a couple of games that were just avarage, but i thought we played pretty good overall. That's the hard point - when you don't get any points."

Nuori joukkue ei ollut vielä riittävän hyvä voittamaan ja teki vähän liikaa virheitä, mutta kokonaisuutena Canucks taisteli hyvin. Joukkue oli jokaisessa pelissä mukana voittotaistelussa kolmannessa erässä, mitä ei aina olla nähty etenkään näissä pitkissä vieraskiertueissa kun pelit ovat alkaneet mennä heikosti. "Ihan kiva" ei vaan riitä tällä tasolla ja tuloksena tämän vieraspelijakson jälkeen on nyt se, että Canucksilla on vähiten voittoja sitten kauden 1997-98 kauden ensimmäisten 20 pelin jälkeen

Faneille tämä nykyinen tilanne on kaksijakoinen, Toisaalta varmaan jokainen tietää sen, että tällä nykyisellä joukkueella ei olla taistelemassa Stanley Cupista ja korkea varausvuoro olisi lääkärin määräämä lääke tähän väliin organisaatiolle. Toisaalta taas on aina tuskaa kun suosikkijoukkue häviää noita tiukkoja pelejä tuohon tyyliin.

Hyvää joukkueessa on kuitenkin noiden nuorten saama vastuu. Vaikka parempaan tämän kauden tulokseen oltaisiin ehkä päästy Brad Richardsonilla, Shawn Matthiaksella ja Kevin Bieksalla kuin Jared McCannilla, Jake Virtasella ja Ben Huttonilla, tämä nykyinen peluutus on minun näkemykseni mukaan kokonaisuutena organisaatiota palvelevaa. Tuo vaatii nyt vain kärsivällisyyttä, mistä Canucks-fanit eivät ole tunnettuja.

Vancouverin haastava otteluohjelma jatkuu tämän seitsemän pelin vierasjakson jälkeenkin. Viikonloppuna pelataan "back-to-back -pelit" Chicagoa ja New Jerseyta vastaan (Devils saa siis kummassakin kauden pelissä vastaansa toista iltaa pelaavan Canucksin), jonka jälkeen lähdetään jälleen vierasjäille pelaamaan neljä ottelua (Minnesota, Dallas, Anaheim ja Los Angeles). Kierroksen viimeinen Kings-peli on myös "back-to-back -peli". Kyllä tulee joukkueelle ainakin lentokentät tutuiksi.

 

[Mr. Smith]

Laitetaan jotain nyt viime yön matsista Chicagoa vastaan. Peli jäljitteli paljon aiempia matseja ja Vancouver johti kolmanteen erään siirryttäessä 3-2. Maaleja tehtiin kahdessa ensimmäisessä erässä lähes tasatahtiin ja ykkösketjusta kaikilla oli tuossa vaiheessa jo maali tilillään ja Henkalla kolme pojoa. Kaksi ensimmäistä maalia meni omasta mielestä vähän helpolla Millerille ja jotenkin Miller vaikuttaa väsyneeltä (liike hivenen heikkoa). Oli siellä toki hyviä torjuntoja mukana.

Kolmannessa erässä, kun Chicago tuli viimeisellä kympillä tasoihin niin itse olin varma, että matsi hävitään viimeistään rankkareilla. Mutta Sedinit olivat päättäneet toisin. Daniel vetäs vielä pari häkkiä (3+1 tehot) ja Henkka syötti nekin (1+4). Burrows viimeisteli sitten ylivoimalla tyhjiin ja lopputulos (6-3) veti melkein sanattomaksi. Sedinit tekivät siis messevät 9 pistettä, joka on myös heidän ennätyksensä (aiemmin tais olla 3+6, nyt siis 4+5). Hansen pelasi hienon matsin tuossa kaksosten rinnalla vaikkei tehnytkään kuin 1+1 tehot. Mutta loistavaa kautta pelaa nyt Hansen ja onneksi selvisi ilmeisesti säikähdyksellä siitä kun kiekko osui päähän.

Millerille voitto varmasti oli helpotus, kun takana oli kuusi peräkkäistä tappiota ja kaikissa matseissa on mennyt vähintään kolme maalia. Nytkin toki meni kolme, mutta voitto sentään tuli. Markström on sitten tänään maalissa Devilsiä vastaan.

 

[nuck]

Näin Chicago-pelin vasta jälkilähetyksenä, mutta jotain tuosta vielä näin ennen Devils-peliä. Ykköseltä huima peli ja kyllähän joukkue taas taisteli, mutta lähellä oli nähdä tältä kaudelta niin tuttu vastustajan nousu takaa ohi. Onneksi tällä kertaa pystyttiin sentään vastaamaan tuohon vastustajan nousuun.

Kokonaisuutena peli ei ollut sen kummempi kuin monet hävityt pelit tällä kaudella (ja joissakin hävityissä peleissä on pelattu paremminkin kuin nyt), mutta nyt viimeistely sattui osumaan. Ihan liian kapealla kärjellä Canucks kuitenkin pelaa. Jos tuo ykkönen ei osu, niin tuolta on vaikea löytää muita hyökkäyspään ratkaisijoita. Toivottavasti onnistumisia alkaisi muillekin tulla pikku hiljaa.

Miller vaikuttaa tosiaan vähän väsyneeltä maalilla. Ehkä tuossa on mukana myös henkistä, kun niin monta kertaa on tullut lopussa lunta tupaan. Toivottavasti tämä pitkästä aikaa tullut voitto auttaisi. Markström on pelannut toistaiseksi hyvin, joten toivoisin vähän rohkeampaa peluutusta hänelle jos noin jatkaa.

Hyökkäyksessä Sutter on ollut sivussa tämän kuun 10. päivästä saakka (jolloin teki voittomaalin Columbusta vastaan) ja nyt hänen kerrottiin olevan sivussa vielä ainakin kaksi viikkoa. Etenkin alivoimiin ja aloituksiin tuo poistuma on kyllä ollut paha takaisku. McCann on etenkin noista senttereistä vielä aloituksissa pahasti raakile. Esimerkiksi Chicagoa vastaan tuli 17%:n aloitusvoitot, edellisessä pelissä Jetsia vastaan 18% ja tätä ennen Canadiensia vastaan 23%. Kokemus auttaa noissa, mutta vielä nyt hän ei ole kyllä aloittajana NHL-tasoa ja kiekko on lähes järjestäen vastustajalla McCannin häärätessä ympyrässä.

Horvat onneksi pystyi paikkaamaan Chicagoa vastaan McCannin aloituksia pelin ollessa tiukka. Kahden erän jälkeen Bo oli voittanut 12 aloituksestaan 10. Hän vei Toewsiakin vastaan pelissä noiden keskinäiset aloitukset 60%:sti.

Junnuille tuli hallitsevaa mestaria vastaan ihan hyvin peliaikaa kun peli oli tiukka. McCann(5) ja Virtanen(6) pelasivat toisessa erässä yhteensä 11 vaihtoa, mikä Wiiksen systeemissä tarkoittaa luottamusta. Alkukaudesta vastaavassa tiukassa pelissä kovaa vastustajaa vastaan penkki olisi tullut tutuksi. Toki tuohon varmaan nyt vaikuttavat sekä Sutterin että Vrbatan loukkaantumiset. Toivottavasti tuo junnujen peluutus kuitenkin jatkuu tuollaisena.

Puolustuksessa Sbisan loukkaantuminen ei onneksi ollut pitkä, mutta Hutton loukkaantui Jetsia vastaan laukausta blokatessaan. Sairauslomaksi on nyt arvioitu kaksi viikkoa. Canucks nosti farmista Taylor Fedunin, jolla on 11 pelin NHL-kokemus. Huttonin kaltaiseen kiekolliseen rooliin tuossa haetaan nyt mahdollista paikkaajaa.

 

[nuck]

"Hockey-wise and team wise, I thought we played a pretty good game. We didn’t give up a lot of shots ... it comes down to timely saves and timely goals. Schneider made some great saves in the third and I let in some goals when I needed to step up and make a save in the third to not go down two goals. That doesn’t feel too good right now.”

Markströmin sanat kertovat Devils-pelistä paljon. Canucks voitti laukaukset 38-22 ja kahden viimeisen erän vedot 32-13, mutta kärsi jälleen maalin tappion. Vaikka joukkueella ongelmia onkin, joukkueen peli toimii pääosin kohtalaisen hyvin. Maalinteko on vain useimpina iltoina aivan liian vaikeaa. Nyt ylivoima teki yhden seitsemällä yrityksellä, eikä tuokaan helpottanut tilannetta.

Ehkä suurin heikkous Canucksilla on kuitenkin oman pään pelissä. Pakit tuntuvat tekevän vähän liikaa virheitä, nuoret sentterit häviävät vielä liikaa kaksinkamppailuja keskikaistalla ja maalivahdit häviävät useammin vastustajan maalivahdille kuin voittavat. Canucks on päästänyt omiin jo 10 pelissä peräkkäin kolme maalia tai enemmän. Tuo ei kyllä millään riitä jos aiotaan taistella playoff-paikasta.

Henrik Sedin sanoikin tuosta;

"You look at the average amount of goals that every team scores and there’s a few teams that are above three goals per game and we’re not one of them. If you keep giving up three goals or more it’s tough to win games. We have to try and keep it to two or less. That is our only chance of winning games. That’s the case for every team. It’s not good enough.”

Mielestäni Canucksilla on nyt kaksi ruutunsa täyttävää ketjua. Ykkönen on hyvä ja samoin pidän Prust-Cracknell-Dorsett -yhdistelmästä nelosessa. Horvat tuntuisi vähän parantavan hyökkäyspäähän ja toivottavasti tuo suunta jatkuu. Ainakin se auttaisi, jos Burrows ja Higgins pidettäisiin hänen laidoillaan nyt jonkin aikaa. Vaikea muuten on kunnon ketjukemioita luoda.

Voitto ja tappio tuli kahdesta kotipelistä, eikä tuo saldo kyllä tyydytä, vaikka jo etukäteen oli tiedossa haasteita peräkkäisinä iltoina pelattujen pelien vuoksi. Nyt Canucks lähtee jälleen vieraskiertueelle ja vuorossa on tällä kertaa neljä vieraspeliä.

***

Hunter Shinkaruk (1+1), Alexandre Grenier (1+1) ja Jordan Subban (0+2) olivat Utican sankareita, kun Comets kävi hakemassa 2-3 vierasvoiton Hartfordista. Shinkarukilla on nyt 15 pelistä 11 maalia ja 16 pistettä, joten hyvältä näyttää sillä suunnalla. Subbankin on aloittanut tehokkaasti ensimmäisen ammattilaiskautensa (11 peliin 7 pistettä), mutta omissa on vielä liikaa ongelmia. Toivottavasti hän pystyisi kehittämään puolustuspeliään, sillä vaikka hyökkääväksi pakiksi Subbanilla on lahjoja NHL:ään saakka, hän ei tule nousemaan portaita ylös ilman puolustuspelin parantumista.

 

[nuck]

Canucks nosti farmista Andrey Pedanin ylös tuolle vieraskiertueelleen. Samalla Fedun pistettiin alas. Pedan on Uticassa suosikkipuolustajani, joten siinä mielessä tämä on tervetullut nosto. Vielä pitäisi saada myös peliaikaa. Jos sitä tulee, niin Canucks saa riveihinsä Sbisan lisäksi myös toisen puolustajan, jonka taklaukset eivät ole pelkkiä vastustajiin nojailuja.

Pedan on ollut tällä kaudella Utican ykkösparin pakki ja hänellä on Fedunin ohella joukkueen ainoana pakkina positiivinen tehosaldo. Kauden 15 pelaamassaan pelissä Pedan on tehnyt 7 pistettä ja istunut jäähyllä 28 minuuttia. Viime kaudella hän pelasi ensin Bridgeportissa kuusi peliä (0+3, 51 jäähyminuuttia) ja sitten Uticassa 42 peliä (14 pistettä ja 70 jäähyminuuttia).

Ahkerana tappelijanakin tunnetun puolustajan viime kausi päättyi aivotärähdykseen ja nyt tuo aina riski Pedanin tullessa kentille. Hän vain elää tunteella peleissä jättääkseen tappelut kokonaan ja on siksi ottanut tälläkin kaudella farmin puolella tappeluja. Toivottavasti hän ei vain pilaisi uraansa noihin, sillä hänellä olisi kykyjä ottaa muutenkin ylhäältä paikka ja pehmeä Canucks-puolustus kaipaisi Pedanin tyylistä pakkia mukaan.

Viime kauden Pedanin Highlight-kooste

 

[Mr. Smith]

Hienoa, että Pedan on nostettu ylös. Itsellä alkaa jokseenkin mitta oleen täynnä Weberiin ja Bartkowskiin, vaikka ei niissä nyt suurta vikaa viime otteluissa ole ollut, mutta kiekonmenetyksiä ja huolimatonta peliä siltikin lähes joka pelissä. Ja kumpikaan ei ole mikään hyvä tuossa oman maalin edessä ja siinä jos missä on suuri ero Pedaniin. Pedan hoitaa tuon puolustamisen ensin ja pisteet tulevat vasta sitten.

Tuli sitten tsekattua Weberin statsit. 15 ottelua, 0+3 ja -7. Vain kaksi pakkia on miinuksella ja Weber vetelee -7! Tasakentällisin Weber on onnistunut pelaamaan 15 ottelua 0+0 tehoin, ylivoimalla onkin syntynyt sitten noi kaikki pisteet. Ei ole oikein häävi tuo 0+3 saldo ylivoimallakaan, kun sitä peliaikaa sielläkin on tullut tiimistä toiseksi eniten (60 minsaa) ja vielä maaliakaan ole syntynyt.

No, mennääs nyt viime yön matsiin.

Maalinteko on vain useimpina iltoina aivan liian vaikeaa. Nyt ylivoima teki yhden seitsemällä yrityksellä, eikä tuokaan helpottanut tilannetta.

Ehkä suurin heikkous Canucksilla on kuitenkin oman pään pelissä. Pakit tuntuvat tekevän vähän liikaa virheitä, nuoret sentterit häviävät vielä liikaa kaksinkamppailuja keskikaistalla ja maalivahdit häviävät useammin vastustajan maalivahdille kuin voittavat. Canucks on päästänyt omiin jo 10 pelissä peräkkäin kolme maalia tai enemmän.

Ylivoima tosiaan oli heikkoa vaikka viimeisellä sekunnilla sitä kaunisteltiinkin. Täysin kosmeettinen yv-osuma, jolla toki toivon että Vrbata löytäisi edes jonkinlaisen vireen. Nyt Vrbata missasi rankkarin matsissa, joten onnistuminen tulee hyvään saumaan. Onnistumisia pitäisi saada nyt vähän laajemmallekin porukalle (ykkösketjun ohelle). Viitsi edes sanoa paljonko tuo aiemmin mainittu Weber pelasi viime yönä ylivoimaa... Käynnissä lienee jokin "peluuttamalla vireeseen" kokeilu.

 

[nuck]

Hienoa, että Pedan on nostettu ylös. Itsellä alkaa jokseenkin mitta oleen täynnä Weberiin ja Bartkowskiin, vaikka ei niissä nyt suurta vikaa viime otteluissa ole ollut, mutta kiekonmenetyksiä ja huolimatonta peliä siltikin lähes joka pelissä.

Nyt kummallekin on tullut kyllä liikaa pieniä virheitä, jotka ovat maksaneet maaleja omiin. Bartkowski pelaa vähän turhalla riskillä kiekkoa kuskatessaan ja vaikka hänellä hyvä liike onkin (ja ehkä valmennus on siksi kannustanutkin tuohon?), niin omaan päähän tulee liikaa vastahyökkäyksiä. Myös oman maalin edessä on ollut ongelmia. Pidän hänen tyylistään yrittää kuskata kiekkoa, mutta nuo nousuista tulevat menetykset pitäisi saada pois.

Bartkowskin puolustukseksi pitää sanoa se, että hänen ei kuuluisi olla tasakentin top4-pakki, vaan syvyyspakki. Nyt hän on joutunut kantamaan liian suurta roolia kun hänelle on tullut peliä kohden jopa enemmän minuutteja tasakentin kuin Hamhuisille. Canucksilta puuttuu yksi top4-pakki kokonaan ja nuo pelitaidoiltaan kolmosparin pakit joutuvat liian kovaan paikkaan.

Weberille on puolestaan annettu helppoja minuutteja selvästi joukkueen suurimmilla hyökkäyspään aloituksilla. Weber on aloittanut tasakentin 65% vaihdoistaan hyökkäyspäästä, kun Sbisa, Edler ja Tanev ovat ottaneet alle 50% aloituksistaan hyökkäyspäästä. Tuosta huolimatta omissa soi usein.

Nyt kai voidaan viimeistään sanoa viime kauden olleen suonenveto. Tällä kaudella meno on ollut heikkoa ja nyt tosiaan jopa hänen paras alueensa ylivoima ei ole toiminut. Vertailuissa Weberilla on tosin ollut suunnilleen samanlainen tehokkuus ylivoimissa peliaikaan nähden kuin esimerkiksi Tampan Strålmanilla tai Columbuksen Savardilla omissa seuroissaan, jotka ovat kumpikin suunnilleen Canucksin tasolla ylivoimassa, eikä esimerkiksi Ducksin Vatanen ja Fowlerkaan voi ylivoimatehoillaan kehua (Ducks on tosin ollut joukkueena ylivoimilla vielä paljon heikompi kuin Canucks).

Toki näin Canucks-fanina juuri Weber on se joka kiinnostaa ja hän erottuu tuosta muusta joukosta kaikessa muussa kuin tehokkuudessa ylivoimalla. Onneksi hänet on sidottu vain vuoden sopimukseen. Ensi kaudelle on mahdoton nähdä joukkueella hänelle tarvetta.

 

[nuck]

Vancouver Provincen jutussa käydään vähän läpi noita Canucks-puolustuksen ongelmia ja lisäksi farmin päävalmentaja Travis Green kertoi Pedanista näkemyksensä seuraavasti;

Pedan was tied for scoring among Comets defencemen with one goal and six assists in his first 15 games. The Moscow native also has a team-high 28 penalty minutes. He was originally drafted by the New York Islanders in the third round of the 2011 draft. Comets coach Travis Green said Pedan was probably 40-per-cent ready for the NHL last season, and is now about 75-80-per-cent prepared for the bigs.

“He has taken some steps and in his good games, he’s a real solid defender because he closes quick and eliminates guys,” Green said Monday of Pedan, who was acquired last season for Alex Mallet and a third-round pick. “He’s hard to play against and now it’s trying to find that consistency in his game. We’re pushing for him to be that kind of player all the time. That’s his ticket to the NHL.

“He’s such a good skater and has a hard shot, but sometimes he wants to do more than he needs to do. Now, it’s how do we get him to that final step? That’s a process.”

Eli Green ei pidä Pedania vielä valmiina NHL:ään, mutta hän on hyvällä tiellä sinne Greenin näkemyksen mukaan. Vaikka Green hyökkääjä pitkällä NHL-urallaan olikin ja vaikka lopettamisesta on jo jonkin aikaa, hänellä on varmasti keskivertofania enemmän näkemystä mitä Pedanilta vielä kaivattaisiin jotta hän vakiroolin pystyisi ottamaan. Tasaisuus olisi yksi asia ja toinen on tuo pelin simppelinä pitäminen. Mielenkiintoista nähdä miten hän onnistuu jos hänet pelaamassa nähdään.

 

[nuck]

Ei mitenkään kovin hyvää peliä Minnesotassa, mutta tärkeä vieraskiertueen avausvoitto kuitenkin. Ihmetellä pitää taas vaan tuota Canucksin johtoasemassa pelaamista kolmannessa erässä. Eikö joukkue ole vieläkään ottanut mitään opikseen näistä tämän kauden kolmansien erien lopuista? Jälleen pistettiin puolustus päälle 10 minuuttia ennen loppua ja Wild oli lähellä nousta kahden maalin takaa tasoihin.

Miller vaikutti olevan maalilla lepovuorojen jälkeen jälleen energinen ja silloin kun sitä on, hän on edelleen hyvä ja voittoa tarjoava maalivahti. Tuntui, että Millerin kova alkukausi (15 ensimmäisiin peliin 14 kertaa maalilla tuossa iässä ja tuolla Canucksin peliohjelmalla) oli liikaa, joten nyt nähdyt lepovuorot ovat olleet toivottavasti toimivia. Valmennuksen pitää antaa vaan Markströmille vastuuta jatkossakin ja jo aikaisemmin ennen kuin Miller näyttää kadottaneen tuon energisyytensä.

Vrbata iski pelissä kaksi maalia ja käänsi noilla oikeastaan pelin voiton. Vihdoin joukkueen paras maalintekijä onnistui ja toivottavasti ei olisi jatkossa niin pimennossa mitä on koko alkukauden ollut. Ennen näitä kahta viimeisintä peliä hän ehti vetämään yhdeksän pelin maalittoman putken ja noiden aikana tilanteita oli kuitenkin paljon. Tuo kolmonen, jossa Vrbatan kanssa pelasivat McCann ja Higgins, näytti muutenkin toimivalta. Etenkin McCannin ja Vrbatan yhteistyö pelasi. Higgins oli tuossa ketjussa lähinnä laitaväännöissä ja puolustuspelissä tukemassa kaksikkoa.

McCannilla on nyt kasassa yhdeksän pistettä ja eletään marraskuuta. Viime kaudella Horvat sai saman pistemäärän täyteen vasta tammikuun viimeisenä päivänä. Toki roolikin oli erilainen, Bo:n ollessa parhaimmillaan puolustavammassa roolissa ja McCannin taas tuollaisessa hyökkäävämmässä roolissa. Myös Sutterin loukkaantuminen vaikuttaa tuossa nyt ja tämän vuoksi McCann saa suuremman vastuun kuin olisi vielä muuten varmasti tarkoituskaan.

Silti McCannin taitotasot kiekollisena ovat kuitenkin harvinaisen hyviä Canucksin prospecteille tuossa iässä. Sedinien jälkeen ei tule mieleen ainuttakaan Canucksin nuorta, joka olisi 19-vuotiaana tässä vaiheessa kautta noin paljon kiekollisena esillä. Otteet vain heittelevät välillä liikaa (väsymyksestä johtuen?), mutta suunta on oikein hyvä. Jos tuo peluutus tehdään kuten Horvatille viime kaudella tehtiin, jatkossa nuo minuutit tulevat luultavasti vain nousemaan. Nytkin hyvä merkki oli se, että hän pelasi kolmannessa erässä pelinsä korkeimman määrän vaihtoja.

Sedineistä sen verran, että hyvin papat jaksavat heilua. Daniel Sedin on tällä hetkellä NHL:n pistepörssin neljäs, eikä Henrik'kään ole kaukana perässä. Hansenin nostaminen tuohon heidän ketjuunsa on saanut koko ketjusta mielestäni nopeamman ja parantanut tuota muutenkin. Nyt tuo ketju alkaa muistuttamaan enemmän ja enemmän sitä takavuosien ykköstä, jossa Burrows pelasi Kaksosten kanssa. Hansenilla on viimeisistä 12 pelistä 10 pistettä (6+4) ja edelleen koko joukkueen paras tehosaldo +10. Hän on ollut mielestäni koko joukkueen alkukauden paras pelaaja.

Seuraavaksi sitten Dallasiin, josta ei kannata kovin paljon välttämättä odottaa. Stars romahti Ottawaa vastaan viimeisimmän pelinsä kotona 4-7 tappioksi, mutta tuota ennen joukkue voitti viimeisistä yhdeksästä pelistään kahdeksan. Nyt kotijoukkue tullee luultavasti sisuuntuneena päälle tuon runsasmaalisen tappionsa vuoksi. Canucksin alakerralta kaivataan täyttä onnistumista siinä pelissä ja tuo on vaikeaa pyytää nykytilassa.

 

[nuck]

Canucksilta nähtiin ihan hyvää vieraspelaamista Dallasissa. Joukkue taisteli mielestäni hyvin ja pystyi vastaamaan Starsille tasakentin. Erikoistilanteet eivät ole vaan toimineet nyt alkukaudesta ja lähellä oli jälleen pisteettömän illan näkeminen, kun Dallas pystyi rokottamaan ylivoimillaan paremmin.

Onneksi Kaksoset pystyivät kuitenkin tekemään kolmannessa erässä tasoituksen. Tasakenttäpeliin nähden tuo oli ansaittu. Ylimääräisen pisteen päätyminen Dallasille ei sen sijaan tullut yllätyksenä. Canucks on hävinnyt noita ekstrapisteitä tällä kaudella lähes järjestäen. Piste saatiin kuitenkin mukaan NHL:n alkukauden toiseksi parhaalta joukkueelta, mikä on tuloksena vieraista hyvä.

- Miller oli maalilla riittävä, vaikka ottikin Spezzan maalin piikkiinsä. Enemmän hän olisi toki voinut tulla vastaan peittämään (kuten teki lähes samasta paikasta tulleeseen Seguinin tilanteeseen), mutta hän pelkäsi varmaan ylivoimalla poikittaissyöttöä.

- Puolustus pelasi kokonaisuutena ihan kelvollisen pelin noin vaarallista joukkuetta vastaan. Jopa Weber selvisi. Vaikea nostaa kuitenkaan ketään erityisesti esiin.

- Pidin nelosketjun pelistä. Esimerkiksi Dorsettin Corsi For % oli tasakentin 72% (18-7), vaikka hän aloitti hyökkäyspäästä vain 25% aloituksistaan - vertailuksi näkymätön Bärtschi aloitti yli 70% aloituksistaan hyökkäyspäästä.

- McCann jatkoi hyvää pelaamistaan kolmosketjun keskellä, vaikka ei nyt tehoja tehnytkään. Kakkosen keskellä toinen junnuikäinen sentteri Horvat tuntuisi pelaavan paremmin Virtasen (joka oli lepovuorossa) kuin Bärtschin kanssa. Sveitsiläinen kiertelee edelleen ikävä kyllä liikaa pelin ulkopuolella. Canucks yrittää olla vielä kärsivällinen, mutta Bärtschiltä kaivataan enemmän.

- Daniel Sedin jatkoi pisteputkeaan seitsemään peliin. Ykkösellä kulkee nyt hyvin ja sen huomaa. Harvoin aina maltillinen Henrik tuulettaa maaliaan kuten nyt teki. Myös Dallasilla ykköstähdet Benn ja Seguin jatkoivat pisteputkiaan seitsemän pelin mittaisiksi.

- Alivoima kaipaa Sutteria kipeästi, mutta ennen kaikkea tuo ryhmitys kaipaa koko nelikolta parempaa peliä. Samoja isoja virheitä nähtiin kuin Minnesotassa ja pari kertaa tuli viime kauden Dallas Eakins -ajan Oilersin alivoima mieleen.

Kaksi vieraspeliä (Minnesota ja Dallas) takana ja kolme pistettä kerättynä. Ihan tyytyväinen pitää olla kerättyyn saldoon tähän mennessä.

 

[Mr. Smith]

Sveitsiläinen kiertelee edelleen ikävä kyllä liikaa pelin ulkopuolella. Canucks yrittää olla vielä kärsivällinen, mutta Bärtschiltä kaivataan enemmän.

Otetaan tästä kiinni. Sama meinaan tuli mieleen tuota peliä katsellessa. Mahdollisuuksia on nyt Bärtschille tarjottu, mutta jostain syystä peli ei vaan toimi. Vaikka peliaika on tippunut viime peleissä jo kohtuu pieneksi niin siitä huolimatta tuo 0+0 ja neljässä pelissä laukauksitta jääminen näyttää aika pahalta. Pelaaja joka elää noista tehoista (yleispelaaminen joukkueen heikointa osastoa) niin tehoja pitäisi tulla tai ainakin päästä paikkoihin ja laukoa. Virtanen tuo aina vähintään fyysisyyttä kentälle ja kovempaa yritystä. Kun huomioidaan, että taustalla esim Shinkaruk on pelaamassa vahvaa kautta niin veikkaisin, että Bärtschiltä odotetaan juuri nyt niitä näyttöjä.

Peli viime yönä oli kohtuullista suorittamista ja varsinkin tuo piste kelpasi hyvin. Tehoja vaan pitäisi nyt saada muistakin ketjuista kuin Sedineiltä. Ja pakisto saisi jatkaa vähintään tuolla tasolla mitä nyt nähtiin. Voittaminen on vaikeaa, mutta hyvä jos edes pisteitä tarttuu tasaisesti matkaan.

Nyt on sitten kaksi päivää taukoa ja sen jälkeen Anaheim ja Kings peräkkäisinä päivinä. Siinä on haastetta ja ensimmäisessä pelissä mielenkiintoista nähdä Kesler ja Bieksa vastustajan riveissä ja siellä varsinkin Bieksa on saanut kuraa niskaansa otteistaan. Mikä ei toki sinällään yllätä, kun noita Bieksan otteita tuli kirottua jo pari vuotta Vancouverin nutussa.

 

[nuck]

Pelaaja joka elää noista tehoista (yleispelaaminen joukkueen heikointa osastoa) niin tehoja pitäisi tulla tai ainakin päästä paikkoihin ja laukoa.

Bärtschi on ollut mielestäni joukkueen hyökkäyksessä alkukauden näkymättömin pelaaja noista vakipelaajista. Ja tuo tulee pienenä yllätyksenä viime AHL-kauden jälkeen. Silloin hän kehittyi juuri tuossa kokonaisvaltaisessa pelaamisessa ja minulla oli odotuksia hänen varaansa.

Yksi syy Bärtschin vaisuuteen saattaa olla siinäkin, että Desjardinsin systeemissä hyökkääjät pelaavat paljon enemmän kaistoillaan kuin vaikka Greenin systeemissä farmissa. Tai esimerkiksi Cooperin systeemissä Tampassa. Bärtschi näyttäisi pelaajalta, jonka pelityyliin luovien vapauksien ottaminen ja hyökkäyspään leikkaukset puolelta toiselle olisivat ehkä normaalia tärkeämpiä.

Joka tapauksessa nyt tuo ei toimi. Olen yrittänyt olla kärsivällinen, mutta kyllähän tuon seuraaminen alkaa turhauttaa. Hän väistelee kentällä tilanteita ja on kakkosylivoimaan nollatekijä. Esimerkiksi Dallas-pelissä Weberin saadessa siniselle kiekon, Bärtschi oli seisomassa maalin kulmalla (ei ketään maalin edessä maskissa). Sen sijaan, että Bärtschi olisi siirtynyt maskimieheksi, hän vetäytyi tilanteesta kauemmas ja nollakulmaan. Tuo oli niin erikoinen valinta häneltä tilanteeseen, että tuollaista en halua nähdä eikä hän noilla otteilla tule NHL-uraa tekemään.

Tuon lisäksi pelistä jäi mieleen typerä jäähy, jonka aikana Spezza iski 2-1 johtomaalin. Muuta mainittavaa en huomannut koko pelissä.

Virtanen tuo aina vähintään fyysisyyttä kentälle ja kovempaa yritystä.

Ja parempaa liikettä sekä kovemman upsiden. Eihän Jakenkaan kausi ole loistavasti alkanut, mutta kyllä hän Bärtschiä näkyvämpi on ollut ja mikä tärkeintä, hän menee sota-alueille tekemään sitä likaista työtä, mikä usein sattuu, mutta mikä on joukkueen arvostamaa ja millä voitetaan paremmin.

Kun huomioidaan, että taustalla esim Shinkaruk on pelaamassa vahvaa kautta niin veikkaisin, että Bärtschiltä odotetaan juuri nyt niitä näyttöjä.

Minun hahmotelmissa yhdestä tulevaisuuden neljästä top-6 laiturinpaikasta (lähinnä kakkosketjun toisen laiturin paikasta) taistelevat Bärtschi, Shinkaruk ja Anton Rödin. He ovat kaikki tuollaisia vähän pienikokoisia (tai eivät ainakaan mitään isoja voimahyökkääjiä) taitopuolen hyökkääjiä. Shinkaruk ja Rödin ovat vetäneet kovaa kautta muissa sarjoissa, mutta Bärtschillä on toki kovin paikka pelata.

En ole vielä tämän kauden 20 pelin jälkeen sulkemassa Bärtschiä pois laskuista, mutta kyllähän tuo selvää nostetta kaipaisi. Uralla NHL:ssä Bärtschillä on kuitenkin ihan kohtalaiset 37 pistettä 89 peliin. Tuosta jos pystyisi vähän parantamaan, niin tehopisteet voisivat kakkoseen riittääkin.

ensimmäisessä pelissä mielenkiintoista nähdä Kesler ja Bieksa vastustajan riveissä ja siellä varsinkin Bieksa on saanut kuraa niskaansa otteistaan. Mikä ei toki sinällään yllätä, kun noita Bieksan otteita tuli kirottua jo pari vuotta Vancouverin nutussa.

Noin kymmenkunta Ducksin peliä nähneenä Bieksa on Bieksa maisemanvaihdon jälkeenkin. Oli hän eilenkin omassa roolissa tuossa tappiossa. Ei saanut helppoa syöttöä pakkiparinsa lapaan pelin lopussa Chicagon kavennettua maalin päähän ja tuosta hetken päästä Chicago tasoittikin.

Eihän tietenkään yksin syyllinen tuohon tappioon ollut, mutta eivät nuo otteet varmasti Ducks-faneja rohkaisekaan. Vähän oikeasti harmittaa, sillä pidin aikanaan Bieksasta. Juuri tällä hetkellä Bieksalla on -7 viimeisiin viiteen peliin. Eilen hän ei saanut miinuksia.

Ja nyt kun tämä on kirjoitettu, tiedän kuka tekee voittomaalin Canucksia vastaan seuraavassa pelissä. No, siitäkin huolimatta pitää ihmetellä muuten arvostamani Bob Murrayn päätöstä jatkaa Bieksan sopimusta tuolla summalla vielä kaksi kautta. Ilmeisesti vanha tausta painoi tuossa?

 

[Mr. Smith]

Ja nyt kun tämä on kirjoitettu, tiedän kuka tekee voittomaalin Canucksia vastaan seuraavassa pelissä. No, siitäkin huolimatta pitää ihmetellä muuten arvostamani Bob Murrayn päätöstä jatkaa Bieksan sopimusta tuolla summalla vielä kaksi kautta. Ilmeisesti vanha tausta painoi tuossa?

Itse ymmärsin tuolloin, että Bieksan vaatimus oli treidin myötä, että saa kahden vuoden sopparin uuteen seuraan. Toki ihmettelen kanssa sitä, että hänelle se suotiin, mutta ilmeisesti tosiaan ilman sitä ei olisi suostunut siirtymään. Siinä mielessä Vancouverin kannalta pirun hyvä kauppa, että päästiin Bieksasta eroon, hänen tämän kauden palkastaan eroon eikä tarvitse miettiä tuleviakaan vuosia. Jollain pelaajilla tuo taso vaan tuppaa laskemaan toisia nopeammin. Bieksalla se tapahtui tuossa vähän yli kolmekymppisenä. Vielä 11-12 kaudella hän teki 44 pistettä, mutta sen jälkeen nippa nappa tuon verran reiluun kolmeen kauteen.

Jännästi muuten Getzlaf ja Perry ovat ylittäneet tuon 30-vuotta vast ikään. Ja Kesler on 31v ja tehnyt heikommin tehoja kuin koskaan urallaan (no ehkä uran alkuaikoina teki vähän heikommin). No, tuskin tuo taso ihan heti romahtaa, mutta kyllähän se Anaheimin kannalta vähän laittaisi jännittämään tuon kolmikon sekä Bieksan osalta.

 

[nuck]

Itse ymmärsin tuolloin, että Bieksan vaatimus oli treidin myötä, että saa kahden vuoden sopparin uuteen seuraan. Toki ihmettelen kanssa sitä, että hänelle se suotiin, mutta ilmeisesti tosiaan ilman sitä ei olisi suostunut siirtymään.

Tuo meni minulta sitten ohi. Mutta ei kai hän sentään siinä saanut määritellä myös tuota kausikohtaista neljän miljoonan summaansa? No, eipä se asiaa muuta. Ihmettelen miksi tuollainen lähdettiin tekemään, kun otteet olivat menneet jo kahden kauden ajan alaspäin, oli alkanut tulla loukkaantumistaustaa ja ikää alkoi jo olla. Suoraselkäinen vanhan kansan pelaaja ja henkisiä johtajia pitkään yhdessä Canucksin historian parhaista rungoista, mutta selvä suunta uralla.

Itse sain mm. Vancouver Provincesta sen vaikutelman, että Bieksa ei olisi ollut vahvasti siirtoa vastaan enää siinä vaiheessa, kun kuuli Canucksin toiveen NTC:n purusta. Toki hänellä oli oikeus valita seuransa ja hän halusi mahdollisimman lähelle, mutta jos Sharks tai Ducks eivät olisi olleet kiinnostuneita, niin siirto olisi voinut tulla joka tapauksessa;

Exactly. Initially, it’s really tough, for sure. It’s a place I put my heart and soul in for 12 or 13 years, and both of my kids were born there.

But at the end of the day, you want to be somewhere you’re wanted, and I have some pride. If I wasn’t in their plans, I was going to move on. I’m fortunate to be in a situation where I could choose to move.

Noihin sanoihin nähden tuo sopimusvaatimus kuulostaa kyllä vähän ristiriitaiselta, mutta sanoihin ei voi liikaa tuijottaa näissä asioissa. Oli miten oli, Canucksille tuo oli hyvä kauppa. Fanit tosin lynkkasivat Benningin pahasti (kuten joka kerta hänen tehdessä jotain), kun Canucks ei saanutkaan Sharksin toisen kierroksen varausta vaan Ducksin.

NHL:ssä pelaa kolme pelaajaa muualla, joille toivon vielä joskus Stanley Cupia ja KB3 on yksi heistä. Kaksi muuta ovat Luongo ja Cory Schneider. Juuri nyt näyttää vähän siltä, että ainakaan tällä kaudella tuo ei tapahdu.

 

[nuck]

Jollain pelaajilla tuo taso vaan tuppaa laskemaan toisia nopeammin. Bieksalla se tapahtui tuossa vähän yli kolmekymppisenä. Vielä 11-12 kaudella hän teki 44 pistettä, mutta sen jälkeen nippa nappa tuon verran reiluun kolmeen kauteen.

Piti muuten tuohon tason laskuun ottaa vielä sen verran kiinni, että tuolla 2011-12 kaudella KB3 teki tasakentin kaikista NHL-puolustajista toiseksi eniten pisteitä. Nyt noin tehokkaasta puolustajasta Canucks-paidassa voidaan vain uneksia. Huttonista saattaa parhaassa tapauksessa vielä joskus kehittyä lähelle tuota tasoa, mutta jos noin käy, niin aikaa siihen menee luultavasti vielä muutama kausi.

***

Uticalla on farmin puolella menossa neljän peräkkäisen voiton putki. Kummatkin maalivahdit ovat pelanneet erittäin hyvin. Shinkaruk on edelleen siellä piste/peli tahdissa.

 

[nuck]

Vieraskiertueen kaksi viimeistä peliä Anaheimia ja Kingsia vastaan olivat Canucksilta todella heikkoa suorittamista. Ei vaan riitä taso tällä hetkellä. Ducksia vastaan jäätiin heti telineisiin eikä pystytty vastaamaan missään vaiheessa millään osa-alueella. Kun vielä Higgins, Tanev ja Virtanen loukkaantuivat pelissä, tuo oli murheellinen ilta kaiken kaikkiaan. Kingsia vastaan Markström pelasti puolestaan pisteen. Ilman häntä numerot olisivat olleet samanlaiset kuin edellisessä pelissä Ducksia vastaan.

Brandon Sutterin sairausloman kesto varmistui sitten kun selvisi, että Sutter kävi tyräleikkauksen läpi ja on sivussa kentiltä vielä 4-6 viikkoa näiden menneen kolmen viikon lisäksi. Kyllä tuossa Vancouverin ilmastossa jotain pitää olla. Sutterkin on pelannut ennen tätä kautta seitsemän tervettä kautta, mutta eipä kestänyt pitkään kun tuli tämä viikkojen sairausloma. Harmittava loukkaantuminen, sillä Sutter pelasi alkukaudella paremmin kuin odotin. Toivottavasti tuo nyt ei sitten vaikuta Sutterin liikkeeseen jatkossa.

Andrey Pedanin ensimmäinen NHL-peli oli vitsi. Hän pelasi loukkaantumisten vuoksi hyökkääjänä ja kellotti vain vähän yli kolme minuuttia peliaikaa. Nyt Canucks pisti Pedanin jo takaisin Uticaan, kun hyökkääjätarve oli suurempi. Viime kaudella hyvin pelannut Ronalds Kenins tulee paikkaamaan loukkaantumisia ylös. Toivottavasti Kenins pistetään Horvatin kanssa samaan ketjuun, sillä tuo kaksikko tuntui löytävän viime kaudella heti hyvän yhteiskemian.

Utican ykköspakki Alex Biega puolestaan nostettiin Tanevin loukkaantumisen jälkeen ylös ja suoraan kärkipariin. Hän onnistui jälleen, kuten toistaiseksi aina päästessään ylhäällä pelaamaan. Odottelen missä vaiheessa valmennusjohto alkaa antamaan hänelle pidempiaikaisen näyttöpaikan. Sen hän olisi ansainnut jo viime kaudella.

Kauden pahin jakso otteluohjelman puolesta on nyt ohi. Canucks on pelannut viimeisistä 11 pelistään yhdeksän vieraissa, kerännyt vain kolme voittoa ja on tämän hetken kuntopuntarissa viimeisten joukossa. Saa nähdä nyt sitten mihin suuntaan tämä kausi tästä lähtee. Siinä mielessä pitää olla tyytyväinen, että joukkue on jäänyt koko tällä kaudella vain kerran (Anaheimia vastaan tuossa viimeisimmässä joukkueiden välisessä pelissä) täysin telineisiin. Kaikissa muissa peleissä ollaan sentään tapeltu pisteistä.

Kuitenkin kun vain voitot ja pisteet lasketaan, niin eihän tähän menoon tyytyväinen voi missään nimessä olla. Nuori joukkue on vasta opettelemassa voittamaan ja käy nyt kovaa koulua sen eteen. Kun kakkos- ja kolmossenttereinä ovat olleet jo pitkään 19- ja 20-vuotiaat pelaajat ja muita tulokkaita/nuoria ollaan ajettu samalla sisään, joukkue on ollut aivan liikaa kärkensä varassa. Tämän kauden jälkeen saattaa olla tulossa ainakin hyvä varausvuoro mikäli ei mitään ihme nousua nähdä.

Ensi yönä pelataan Dallasia vastaan ja tuo peli aloittaa neljän kotipelin putken. Sen jälkeen onkin vuorossa jälleen vieraskiertue kun Canucks pelaa kuusi peliä peräkkäin vieraissa.

 

[Mr. Smith]

Kingsia vastaan Markström pelasti puolestaan pisteen. Ilman häntä numerot olisivat olleet samanlaiset kuin edellisessä pelissä Ducksia vastaan.

Kings-peliä en ehtinyt katsomaan ja kun kohokohdat ja tilastot katsoi niin eipä tarvinnut peliä enää katsoakaan. Siinä kun kaksi ensimmäistä erää meni 15-22 laukauksin Kingseille ja Vancouverin johtaessa 1-0 niin kolmaserä ja jatkoaika meni sitten 1-18 Kingseille. Olihan siinä toki kolme alivoimaa, mutta silti yksi laukaus maalia kohden reiluun 22 minuuttiin on säälittävä suoritus. Ja tämä tosiaan johtoasemassa tai pelin ollessa tasoissa. Uskallus ei vaan nyt tällä hetkellä riitä siihen, että otettaisiin se voitto. Kolmannet erät ovat aivan hirveitä jos ollaan maalin tai kahden johto saatu siihen mennessä.

Markström oli tosiaan loistava tuossa matsissa ja edellisessä edelleen Millerille upposi vähän helposti maaleja. Toki koko joukkue pelasi sen pelin huonosti tai lähinnä ei edes pelannut kyseistä peliä. Tiedä sitten mistä syystä, kun luulisi että Ducks olisi sytyttänyt ja Bieksan ja Keslerin kohtaaminen olisi ollut jotain erikoista kesken kauden raskaimpia aikoja.

 

[nuck]

Kolmannet erät ovat aivan hirveitä jos ollaan maalin tai kahden johto saatu siihen mennessä.

Tuossa ollaan oltu muuten tilastojenkin valossa ihan käsittämättömän heikkoja - saati sitten pelillisesti. Canucks on ylivoimaisesti heikoin joukkue NHL:ssä pitämään toisen erän jälkeisen johtonsa. Canucksin voittoprosentti toisen erän jälkeen johdetuissa peleissä on 53.8%, kun toiseksi viimeisellä Carolinalla tuo on 66.7%.

Viimeisten 10 kauden aikana vain St. Louisin kauden 2005-06 tilasto (50%) on heikompi kuin Vacouverin tämän kautinen. Esimerkiksi viime kaudella jopa Oilers keräsi 63% voittoprosentin noissa toisen erän jälkeen johdetuissa peleissä. Toki tässä on vielä paljon kautta jäljellä ja tuota tilastoa pystytään kaunistelemaan, mutta voidaanhan tuossa myös vielä yrittää uutta "ennätystä" kohti pohjaa.

Tuo vastustajien nousu takaa ohi on asia, mikä syö näin joukkueen fanina melkein eniten. Uskoisin tuon kokeilevan myös joukkuetta henkisesti aika raskaasti. Vaikea tuohon on pelillistä syytäkään keksiä. Viime kaudella Canucks oli tuossa tilastossa kuitenkin NHL:n kahdeksas 88.2%:n lukemallaan.

 

[nuck]

Tilastoista vielä sen verran, että yksi surkea tilasto on ollut tällä kaudella myös tappiot peleissä joissa Canucks on tehnyt avausmaalin. Canucks on tehnyt 12 kertaa pelin avausmaalin. Noista joukkue on voittanut viisi peliä ja hävinnyt seitsemän. Voittoprosentti peleissä, joissa Canucks on tehnyt avausmaalin on luonnollisesti NHL:n selvästi heikoin.

Yksi tälläinen peli nähtiin jälleen viime yönä Dallasia vastaan. Edler iski pelin avausmaalin heti ottelun alkuun, mutta Canucks hävisi jälleen. Ottelu oli taululla pelitapahtumia tasaisempi aina kolmannen erän loppupuolelle saakka kun Kaksosten ketju iski kaksi osumaa ja Miller onnistui pitämään torjunnoillaan pelin tasoissa, mutta Patrick Sharp purjehti yksin kolmen valaspaidan läpi tekemään voittomaalin kuusi minuuttia ennen loppua. Tilanteessa nähtiin jälleen Hamhuis-Weber -pari aitiopaikalla.

Dan Hamhuisin tietää olevan todellisessa syväjäässä, kun vancouverilainen media antaa hänelle kritiikkiä. Tuota ei nimittäin ole nähty juuri lainkaan viime vuosina - ei ole ollut tarvettakaan. Omaan silmään Hamhuis näyttää pelaavan tällä hetkellä kännissä. Ilmeisesti kyseessä ei kuitenkaan ole känni, vaan kokeneen puolustajan todella heikko pitkään kestänyt jakso tai sitten joku vamma.

Hamhuis häviää jatkuvasti kaksinkamppailut, antaa hirveän määrän huonoja syöttöjä ja päästää hyökkääjät viivan yli aivan liian helposti pitämättä kuitenkaan capiaan kunnossa. Nichushkinissa hän yritti roikkua kiinni näyttäen räsynukelta ja Sharp meni voittomaalissa heittämällä ohi. Tuo nykyinen versio on kaukana siitä puolustajasta mikä on vuosia nähty Vancouverissa. Ihmeellistä, että tämä puolustaja oli vielä 2014 Kanadan Olympiajoukkueessa.

Tuosta päätäänkin joukkueen suurimpaan ongelmakohtaan, eli puolustukseen. Kärkipari Edler-Tanev on erittäin hyvä edelleen, vaikka Edleriä kuinka kritisoitaisiin Kings-pelin surkeasta syötöstä alimpana miehenä. Tuon jälkeen ei olekaan sitten muuta kuin tyhjiä arpoja. Hamhuisin pitäisi pitää kakkospari pinnalla, mutta ei siihen kyllä tällä hetkellä millään pysty. Hänen pakkiparinsa Weber on vielä heikompi. Kolmospari Sbisa(/Biega)-Bartkowski pystyy täyttämään kolmosparina ruutunsa hyvänä päivänä kohtuudella, mutta ei auta kokonaisuutta ja on huonona päivänä järjestäen heikompi kuin vastustajien kolmosparit.

Paljon kertoo Canucksin puolustuksesta se, että ennen tätä kautta neljä ammattilaispeliä pelannutta Huttonia ikävöidään loukkaantuneiden listoilta nopeasti takaisin. Hutton oli ennen loukkaantumistaan minunkin mielestä useimpina iltoina joukkueen kolmanneksi paras puolustaja. Myös se on paljon kertovaa, että Matt Bartkowski on pelannut tasakentin enemmän peliä kohden kuin Hamhuis - ja jopa aiheesta. Canucksilla on toimiva kärkipari ja muuten tuo puolustus on sirkus.

Manageri Benning on sanonut, että jos hän vahvistaa joukkuetta kesken kauden, hän yrittää saada "secondary scoringia". Tuollakin olisi toki paljon tekemistä, mutta uskoisin nuorten saavan jossain vaiheessa hyökkäyspelin juonesta kiinni ja yksi hankinta tietää yhden nuoren hyökkääjän peliajan tippumista. Puolustus sen sijaan on niin heikko, että tuolla hävitään pelejä. Etenkin tuo kakkospari saa minut sulkemaan usein silmäni. Mielestäni Canucks kaipaa nyt paljon enemmän apuja alakertaan kuin hyökkäykseen.

 

[Mr. Smith]

Dan Hamhuisin tietää olevan todellisessa syväjäässä, kun vancouverilainen media antaa hänelle kritiikkiä. Tuota ei nimittäin ole nähty juuri lainkaan viime vuosina - ei ole ollut tarvettakaan. Omaan silmään Hamhuis näyttää pelaavan tällä hetkellä kännissä. Ilmeisesti kyseessä ei kuitenkaan ole känni, vaan kokeneen puolustajan todella heikko pitkään kestänyt jakso tai sitten joku vamma.

Tuo nykyinen versio on kaukana siitä puolustajasta mikä on vuosia nähty Vancouverissa. Ihmeellistä, että tämä puolustaja oli vielä 2014 Kanadan Olympiajoukkueessa.

Tuosta päätäänkin joukkueen suurimpaan ongelmakohtaan, eli puolustukseen. Kärkipari Edler-Tanev on erittäin hyvä edelleen, vaikka Edleriä kuinka kritisoitaisiin Kings-pelin surkeasta syötöstä alimpana miehenä. Tuon jälkeen ei olekaan sitten muuta kuin tyhjiä arpoja. Hamhuisin pitäisi pitää kakkospari pinnalla, mutta ei siihen kyllä tällä hetkellä millään pysty. Hänen pakkiparinsa Weber on vielä heikompi. Kolmospari Sbisa(/Biega)-Bartkowski pystyy täyttämään kolmosparina ruutunsa hyvänä päivänä kohtuudella, mutta ei auta kokonaisuutta ja on huonona päivänä järjestäen heikompi kuin vastustajien kolmosparit.

Mielestäni Canucks kaipaa nyt paljon enemmän apuja alakertaan kuin hyökkäykseen.

Taas todella hyvä kirjoitus nuckilta. Lainaan nyt vain osan vaikka koko kirjoituksen voisi hyvinkin allekirjoittaa.

Itse olen kanssa Hamhuisia ihmetellyt jo pisempään ja varmaan siellä on loukkaantumista sekä itseluottamuksen puutetta taustalla. Mutta siitäkin huolimatta todella heikkoa peliä jo pisempään noin kokeneelta kaverilta. Omasta mielestä nyt olisi korkea aika lunastaa se mitä Hamhuisista saa irti. Tällä kaudella ei menestystä tule, joten voidaan ajaa sisään nuoria pakkeja ja katsoa tulevaisuutta silmällä pitäen miten ne vastaavat huutoon. Ei siellä toki montaa pakkia ole nyt tulossa, mutta ainakin Biega ja Pedan pitäisi nyt testata ja antaa heille reilusti vastuuta. Eikä yhtään haittaisi mikäli Hamhuisista saataisiin varausvuorojen lisäksi joku nuorehko pakki, vaikka sitten raakile, takaisinkin. Puolustus on todella heikossa kantimissa prospectien suhteen.

Muutenkin tuosta pakistosta sitä mieltä, että se pitää räjäyttää nyt tämän kauden jälkeen palasiksi. Vain Edler ja Tanev ovat sellaiset mitä pidetään ja muusta kurasta on hankkiuduttava eroon. Käytännössä riittää kun Hamhuis myydään ja Weber sekä Bartkowski jätetään signaamatta. Sbisaa ei kukaan tuolla sopimuksella huoli, joten hän saa kolmospakkiparissa jatkaa. Mutta puolet pakeista on nyt löydettävä muualta tai kasvatettava omista. Hutton on jo yhtä paikkaa ottamassa, mutta mielellään nyt sitten katsotaan onko Biegasta tai Pedanista ottamaan toista paikkaa ensi kaudella. Ja siihen sitten tarvitaan vähintään pari pakkia ulkopuolelta vaikka jompi kumpi noistakin paikan ottaisi. Biega/Pedan - Sbisa kuulostaisi fyysiseltä ja kohtuulliselta kolmospakkiparilta, jolloin kakkoseen pitäisi saada hyvä pakki Huttonin rinnalle. Vaikea tehtävä ja siinä riittää nyt GM:llä haastetta sellaisen löytämiseksi.

Hyökkäys on tällä hetkellä tehoton, mutta en itsekään sitä näe mitenkään ensimmäisenä kohteena vahvistusten osalta. Meillä on sinne nousemassa niin paljon hyviä aihioita, että ennemmin kehitetään niitä kuin haetaan kalliilla muualta mahdollisia vahvistuksia. Ennemmin sitten vaihdetaan joku potentiaalinen tulevaisuuden hyökkääjä hyvään pakkiin. Tai sitten Hamhuis + "Cassels" <-> nuoreen potentiaaliseen pakkiin sellaisen joukkueen kanssa joka tarvitsee hyvää pakkia nyt. Jos kerran Bieksakin saatiin myytyä hyvänä pakkina niin kyllä tuohon Hamhuisiinkin joku tarttuu kiinni.

 

[nuck]

Brandon Prustin mailalla huitominen Brad Marchandin kiveksille kuvasi hyvin tämän hetken Canucksia; juuri alemmas ei voida enää mennä. Vaikka Marchand rotta onkin, niin tuollaista ei toivoisi näkevänsä.

***

Tuosta Mr. Smithin käsittelemästä pakkiasiasta olen pitkälle samaa mieltä. Weberin lähtemistä toivon ja Hamhuiskin saataisiin pistää lihoiksi, mutta hänellä on sopimuksessaan NTC, joka vaikeuttaa myyntiä kun tietää Hamhuisin toivovan asettuvan perheineen kotiseudulleen pysyvästi.

Matt Bartkowski kelpaisi minulle syvyyspakkina jatkossakin, mutta hän saattaa jäädä väliinputoajaksi. Tällä hetkellähän tilanne on se, että hän joutuu pelaamaan enemmän kuin pitäisi noiden muiden pakkien sukeltaessa pahemman kerran. Roolissaan syvyyspakkina hän voisi olla toimiva, mutta tuossa nykyisessä roolissaan (tasakentin kolmospakkina) ei.

Tuo kakkosparin puolustajan hankinta olisi ykkösprioriteetti, mutta sellaista ei nyt enää tällä kaudella saada. Tämäkin jatkossa tosin sillä varauksella, että Hamhuisista luovuttaisiin. Ensi kaudella kolmospariin on tarjolla Sbisa, Biega, Pedan tai ehkä myös Tryamkin, mikäli hän lähtee kokeilemaan toista kiekkokulttuuria ja onnistuu.

Edler - Tanev
? - Hutton
Sbisa - Pedan/Biega/Tryamkin

...Olisi minun toiveeni ensi kauden puolustuksesta. Eihän tuollakaan puolustuksella mestaruuksista taisteltaisi, mutta tuo olisi liike nuorentamiseen. Aika paljon tuossa on kuitenkin vielä kysymysmerkkejä ilmassa ykkösparin jälkeen.

Huttonin pitäisi ottaa vielä askel eteenpäin, Hamhuisin tilanne on vaikea ja mikäli hänet saataisiin myytyä (hänestä pitäisi saada ainakin enemmän kuin Bieksasta), hänen tilalle pitäisi löytää pätevämpi puolustaja - minkä ei tosin luulisi olevan vaikeaa. Kolmospakkipariin vaihtoehtoja onneksi riittää.

Tai sitten jatketaan sukellusta kunnolla, saadaan korkea varausvuoro ja varataan Chychrun.