Vancouver Canucks 2012-2013

[Moustache Dave #44]

Luongo huhujen viimeiset käänteet vievät Bobby Luota entistä vahvemmin Torontoon. Viime viikolla twitteristä lähtenyt huhulumipallo neuvotteluiden edistymisestä päätyi lopulta CBS:n uutisointiin asti. En moista huhua sen kummemmin noteerannut, mutta jännästi kyllä viime aikojen uutiset maalivahtimarkkinoilta tuntuvat vahvistavan Toronto-skenaarion todennäköisyyttä.

Thomas veti itsensä pois markkinoilta, Pittsburgh nappasi Vokounin, Calgaryn valmentajavalinta kielii siitä, että uudelleenrakennusta ei aloiteta -> Kipper jäänee Calgaryyn, Florida meinaa pitää Markströmin AHL:ssä, Columbuksen Scott Howson juuri ilmoitti etsivänsä ykkösmaalivahtia…

Tampa, Columbus ja Florida vetänevät kukin yhden nimen markkinoilta pois, riippuen miten aikaisin he tekevät ratkaisunsa, ei Torontolle välttämättä niin hirvittävän montaa vaihtoehtoa jää. Ja jos he haluavat muuttaa maalivahtistrategiaansa, en oikein usko, että Lindbäck / Bobrovsky / Bernier / Harding tyyppinen ratkaisu olisi se, mitä Gustavssonin tilalle haettaisiin.

Eivät nämä viimeaikaiset tapahtumat välttämättä lisää Luongosta kiinnostuneiden joukkueiden määrää, mutta vähentävät vaihtoehtoja niiltä harvoilta, jotka hänestä ovat kiinnostuneet.

 

[nuck]

Yhden suomalaisfanin suosikkijoukkueensa "fantasiarosteria" koskeva päiväuni meni seuraavaan tapaan:

Luongo vaihdetaankin monien yllätykseksi Columbukseen, kun Columbuksessa on kyllästytty tähtipelaajien heikkoon asenteeseen ja joukkue kaipaa esimerkkiä nuorehkoon joukkueeseen myös kentän ulkopuolelle. Blue Jackets haluaa lisäksi tasoa ja vakautta maalille pitkälle tulevaisuuteen, johtajuutta nuoreen joukkueeseen sekä medianäkyvyyttä tälle kesälle. Manageri Howson haluaa pitää työpaikkansa ja kuunneltuaan riittävästi joukkueensa maalivahtivalmentajaa Ian Clarkin (joka oli aikaisemmin Canucksin maalivahtivalmentajana) kertomuksia Luongon joukkueeseen tarttuvasta asenteesta ja johtajuudesta, hän maksaa Luongosta nuoren -92 syntyneen sentterin Ryan Johansenin.

Vancouverissa syntynyt Johansen oli Columbuksen ykköskierroksen varaus (neljäs varaus kaikista varatuista pelaajista) kesällä 2010 ja hän on tehnyt kovaa nousua kiekkokartalla. Hän oli aikanaan WHL:n bantam draftissa peräti seitsemännen kierroksen varaus, mutta kehittyi lopulta aina NHL:n ykköskierroksen alun varaukseksi asti ja pelasi jo menneen kauden NHL:ssä. Vaikka pisteitä ei tullutkaan tulokaskaudella heikossa seurassa kuin 21 (9+12), Johansen on lahjakas peliä tekevä ja ulottuva (6-3, 203) sentteriprojekti. Johansenille Canucks tarjoaa hyvän joukkueen ja kovan vaatimustason, uran kotikaupungissa ja ainakin alkuun joukkueen tähtien takana rauhassa kehittymisen.

Johansen tulee tosin saamaan ensi kaudella mahdollisuuden aina kakkosketjussa saakka Ryan Keslerin ollessa leikkauksen vuoksi sivussa jonnekin marras- joulukuun paikkeille. Sen jälkeen Johansenin tontiksi tulee kolmosketjussa pelaaminen yhdessä Jannik Hansenin ja Chris Higginsin kanssa. Johansen tulee olemaan Vancouverille eräänlainen Cody Hodgsonin paikkaaja, mutta sillä erolla, että Johansen tulee pelaamaan kotikulmille ja hänellä on parempi tulevaisuuden tilanne valmentajan silmissä kuin CoHolla oli. Canucksille jää Hodgson-kaupasta saatu toinen tulevaisuuden nimi Kassian ja kun takaa on tulossa vielä Nickas Jensen, niin nuoria tulevaisuuden hyökkääjiä alkaa olla tulossa.

Luongo-kaupan seurauksena Canucks kauppaa lisäksi Jordan Schroederin ja Mason Raymondin NY Islandersiin, josta Vancouveriin tulee nuori sentteriprospecti Brock Nelson. Islanders haluaa katsoa Raymondin lahjakkuuden (viime kauden heikot otteet johtuivat varmasti pitkälle selkäleikkauksesta ja sitä edellisellä kaudella vaivasi käsi - edellisen kerran kun Raymond pelasi ehjän kauden hän teki 25 maalia) ja samalla Islanders saa nostetta palkkakuluihinsa. Vancouverin kesän 2009 ykkösvaraukselle, viime kauden aikana hyvin kehittyneelle Schroederille Johansenin tulo seuraan pisti puolestaan esteen nousulle kokoonpanoon, joten Canucks voi luopua hänestä.

Nelson on Johansenin tapaan hyväraaminen (6-3, 205) nuori sentteriprospecti. Hän oli North Dakotan (WCHA) tehokkain pelaaja menneellä kaudella 27 maalilla ja 47 pisteellä ja hänet tunnetaan kiekollisten taitojen lisäksi hyvästä pelin ymmärryksestä, kahden suunnan pelistä ja fyysisistä otteista. Nelson tulee olemaan Vancouverille vähän enemmän sellainen parin kauden mittainen projekti ja häntä suunnitellaan tulevaisuudessa joko Manny Malhotran tai Maxim Lapierren tilalle tärkeään kahden suunnan rooliin kolmosketjuun Henrik Sedinin ja Johansenin taakse (Kesler tulee taas pelaamaan laidalla kakkosketjussa kuten Sundininkin kanssa).

Luongon ja Raymondin kaupoilla Canucks sai lisää tilaa palkkakattoon ja samalla tulevaisuuden lahjakkuuksien määrää nostettiin organisaatiossa lisäämällä mukaan pari hyväraamista nuorta hyökkääjää esimerkiksi Kassianin ja Jensenin jatkoksi. Vapautuneen palkkakattotilan ansiosta joukkueella on nyt myös enemmän tilaa ja mahdollisuuksia vahvistaa rivejä esimerkiksi vapaiden agenttien markkinoilla. Unissa tulleet kaupat onnistuivat jälleen yllättävän hyvin, eivätkä nämä pettäneet tälläkään kertaa...

 

[nuck]

Kesäkuun hiljaiselon keskellä voisi laittaa yhden uutisen ja yhden turhaakin turhemman videon:

- Wolvesin valmentajana viime kaudella töitä tehnyt Craig MacTavish siirtyy Oilersin organisaatioon 'jääkiekkoasioista vastaavaksi henkilöksi'. Vähän huono uutinen, sillä käsitykseni mukaan MacTavish teki ihan hyvää työtä alhaalla ja pari prospectia (kuten Schroeder ja Connauton) meni hänen aikana hyvin eteenpäin. Nyt Wolvesilla on uuden päävalmentajan haku käynnissä, mikä on tietysti myös aina oma mahdollisuus.

- Bostonilaisfanin päivä Cory Schneiderin kanssa. (fani tehvehti muuten hienosti Schneiderin tyttöystävää).

 

[Moustache Dave #44]

Hieman harmillinen tuo MacTavishin lähtö, joskaan paluu Oilersiin ei ole mikään järisyttävä yllätys. Juuri Schroeder ja Connauton tuntuivat saaneen lisää eväitä peliinsä MacTavishin kaudella. Mac-T:llä tuntui toisaalta olevan aika paljon veteraaneihin nojaava ”peliaika pitää ansaita” -mentaliteetti, Schroederille tämä koulu toimi, vähemmän valmiille nuorille tuo voi sitten olla vaikeampi paikka.

Pitää myös huomioida, että Canucks kenties halusi ensimmäisellä yhteistyökaudellaan hieman vakauttaa Wolvesin identiteettiä sikäläisen henkilöstön/fanien suuntaan, joiden toimesta oli kuulunut jonkinlaista turhautumista Atlantan politiikkaan. Sikäli Chicagolaisille tutumpien AHL-jyrien asema joukkueessa, inhottavien Canucks-leimalla varustettujen pelurien sijaan, varsinkin alkukaudesta, oli varmaan perusteltua.

Canucksin farmin valmentajan paikka on luultavasti varsin haluttu työpaikka, tuolta paikalta on ura useimmiten suunnannut vain ylöspäin, joten eiköhän tilalle kuitenkin saada pätevä nimi. Scott Arniel jo ilmoitti, että aikoo ottaa Gillisiin yhteyttä pestin suhteen. Arnielhan valmensi Canucksin edellistä farmi seuraa Manitobaa neljä kautta, päätyi sitten päävalmentajaksi Columbukseen, sai viime kaudella kenkää, jonka jälkeen hän on työskennellyt pro-scouttina Canuckseille.

 

[Moustache Dave #44]

Canucks vie Mason Raymondin sopimuksen välimieskäsittelyyn. Kyseessä on harvinaisempi palkanalennuksen hakemismenettely. Canucksin ei näin tarvitse tehdä Raymodille qualifying offeria, mutta Raymond ei myöskään pääse vapaille markkinoille.

Käsittelyn seurauksena Raymond tulee saamaan yksivuotisen sopimuksen, jossa palkka voi alimmillaan olla 2,21 miljoonaa, mutta periaatteessa myös mitä tahansa siitä ylöspäin. Qualifying offerin Raymondille olisi voinut jättää summalla 2,6 miljoonaa.

Canucksin haettua menettelyä, se ei voi kieltäytyä välimiehen päättämästä sopimuksesta, eli hommasta ei välttämättä ole kovin merkittävää hyötyä. Yksivuotinen jatko Raymondille ei ole mikään maailmanloppu ja jos hinnasta saadaan jotain pois, niin siedettävämmältähän se tuntuu.

Kesän aikana joukkue voi hakea välimieskäsittelyä korkeintaan kaksi kertaa, Canucks varmaan säästää toisen kortin säilyttääkseen kaikki optiot Cory Schneiderin suhteen.

 

[nuck]

Canucks vie Mason Raymondin sopimuksen välimieskäsittelyyn. Kyseessä on harvinaisempi palkanalennuksen hakemismenettely. Canucksin ei näin tarvitse tehdä Raymodille qualifying offeria, mutta Raymond ei myöskään pääse vapaille markkinoille.

Vaikka kyseessä on harvinainen palkanalennuksen hakemismenettely, Raymondin kohdalla tuo on jopa odotettua. Ihmettelen jos välimies määrää Raymondille suurempaa palkkaa kuin tuo minimi 2.21 ja kuitenkin Raymond on sen verran lahjakas pelaaja edelleen (kahden viimeisen kauden sisällä pelatut "tilastoidut ottelut" ovat kaukana "terveenä pelatuista otteluista" ja viimeksi kun Mason pelasi ehjän kauden, hän teki 25 maalia), että Canucksin ei kannata luopuakaan hänestä ilman kohtalaista pelaajakauppaa.

Ehkä Vancouverin ei kannata tällä hetkellä yrittää luopua myöhemminkään Raymondista. Raymondin kaksi viimeistä kautta ovat menneet penkin alle, Canucks ei ole saanut häneltä lähellekään sitä panosta kakkosketjussa mitä olisi toivonut ja Raymond on tällä hetkellä monen papereissa ulostettava pelaaja, mutta Raymondin heikkoihin otteisiin on ymmärrettävät syyt loukkaantumisissa.

Kunnossa ollessaan Raymond on kuitenkin ollut arvokas pelaaja joukkueelle myös kiekottomassa pelissä, mikä usein unohtuu - hän on ollut vahva nostamaan peliä omista ylös, hänellä on hyvä työmoraali kumpaankin suuntaan ja "Raymond-nopeus" tuo aina ongelmia vastustajille. Eikä tuo palkkakaan tule iso olemaan markkinahintoihin nähden, jos Raymond pystyy vetämään ehjän kesän ja pysymään ensi kaudella kunnossa. Toki tällä hetkellä Raymond edustaa monelle kysymysmerkkiä ja myös riskiä kahden viime kauden perusteella, mutta itse olen sitä mieltä, että tämä kortti kannattaisi katsoa kunnolla loppuun.

 

[Ferris]

Canucks vie Mason Raymondin sopimuksen välimieskäsittelyyn. Kyseessä on harvinaisempi palkanalennuksen hakemismenettely. Canucksin ei näin tarvitse tehdä Raymodille qualifying offeria, mutta Raymond ei myöskään pääse vapaille markkinoille.

Eikös tämä mene myös niin, että pelaaja ja joukkue voivat edelleen koko ajan keskustella sopparista ja peruakin välimieskäsittelyn jos pääsevät yhteisymmärrykseen? Eli käytännössä tällä siirrolla Nucks vai hankki lisää neuvotteluaikaa ilman pelkoa muiden joukkueiden tekemistä tarjouksista?

 

[Canucks#1]

Eikös tämä mene myös niin, että pelaaja ja joukkue voivat edelleen koko ajan keskustella sopparista ja peruakin välimieskäsittelyn jos pääsevät yhteisymmärrykseen? Eli käytännössä tällä siirrolla Nucks vai hankki lisää neuvotteluaikaa ilman pelkoa muiden joukkueiden tekemistä tarjouksista?

Näin olen myös itse käsittänyt asian.

 

[Moustache Dave #44]

Eikös tämä mene myös niin, että pelaaja ja joukkue voivat edelleen koko ajan keskustella sopparista ja peruakin välimieskäsittelyn jos pääsevät yhteisymmärrykseen?

Normaalisti kyllä, tässä tapauksessa luulisin että ei. CBA:ssa qualifying offer suojaa RFA-pelaajien palkkatason. Pykälältähän menisi pohja, jos seura ja RFA-pelaaja voisivat järjestelmän ulkopuolella sopia alhaisemmasta palkasta.

Normaalisti, kun haetaan välimieskäsittelyyn, qualifying offer on pitänyt tehdä ensin. Ollaan siis tilanteessa, jossa pelaajan palkka ei voi missään tapauksessa pudota. Tällöin seura ja pelaaja voivat tehdä sopimuksen ennen varsinaista käsittelypäivää, kuten kirjoitit.

Yleensä, jos RFA-pelaajan palkka katsotaan liian suureksi, seura ei tee qualifying offeria lainkaan, tai jos pelaaja on hakenut käsittelyä qualifying offeria suuremman palkan toivossa, seura voi olla hyväksymättä välimiehen tarjoamaa sopimusta. Molemmissa tapauksissa pelaajasta tulee UFA ja hän voi sitten tehdä pienempipalkkaisen sopimuksen vapaiden markkinoiden kautta.

Canucksin tapaus on poikkeava sillä qualifying offeria ei tehdä lainkaan, mutta pelaaja ei pääse UFA-markkinoille, vaan palkkaa pyritään laskemaan pelaajan ollessa vielä RFA-statuksen alainen. Tämä on harvoin käytetty menettely.

 

[TaoTao]

CBA:ssa qualifying offer suojaa RFA-pelaajien palkkatason. Pykälältähän menisi pohja, jos seura ja RFA-pelaaja voisivat järjestelmän ulkopuolella sopia alhaisemmasta palkasta.

Ei pelaajan ole pakko kuitenkaan QO-summaista sopimusta ottaa, vaan voivat kyllä seuran kanssa neuvotella pienemmästäkin summasta. Näin juuri kävi Chris Stewartin ja Bluesin välillä. Stewartin QO olisi ollut viimeisen vuoden palkan mukaan 3,25 miljoonaa, mutta sopimus neuvoteltiin 3 miljoonaan.

 

[Moustache Dave #44]

Stewartin QO olisi ollut viimeisen vuoden palkan mukaan 3,25 miljoonaa, mutta sopimus neuvoteltiin 3 miljoonaan.

Totta tosiaan, RFA Stewarthan laskee palkkaansa, vaikka caphit hänellä kyllä nousee. Eli noinhan se sitten menee, että voivat sopia mitä lystäävät ennen välimieskäsittelyäkin. Canucksilla voi olla tässä sama porkkana, mitä pohdit Blues ketjussa Stewartista, eli ennen draftia treidien varalta näytetään, että Raymondin saa sitten yksivuotisella sopimuksella ja mahdollisesti alhaisemmalla palkalla.

 

[Moustache Dave #44]

Aaron Volpatti jatkaa Canuckseissa yksivuotisella kahdensuunnan sopimuksella. NHL-palkka on 0,6 miljoonaa ja AHL:n puolella 0,105. Volpatti joutui tyytymään palkanalennukseen, kun kahden edellisen vuoden cap hit oli 0,6125 ja AHL-palkka 0,2.

Volpatti olisi päässyt UFA-markkinoille, mutta tuskin olisi yksisuuntaista sopimusta muualtakaan saanut. Silti, etenkin AHL-palkan kova pudotus kielii siitä, että halu jäädä Vancouveriin oli Volpattin prioriteeteissa korkeimmalla.

Vigneaultin zone-start filosofiassa on tärkeää, että nelosketjun pelaajat osaavat puolustaa, Volpatti on kyllä parin vuoden aikana parantanut liikettään ja puolustuspeliään, kuitenkin hänellä on vielä matkaa vakituiseksi NHL-pelaajaksi. Viime kaudella Dale Weise onnistui vastaavassa roolissani mielestäni hieman paremmin.

En näe sopimuksessa mitään riskiä, kilpailu nelosketjunpaikoista on vain hyvästä. Volpattille itselleen olisi paikan saamiseksi nyt olennaista pysyä terveenä ja tulla leirille hyväkuntoisena. Viime kaudella Volpattille kertyi ylhäällä 23 peliä, 1 maali ja 5 tappelua. Tappelurintamalla Volpatti oli enemmän ottavana osapuolena, lähtöjä merkattiin mm. Staubitzia, Tootoota ja Carcilloa vastaan.

 

[nuck]

Näin varaustilaisuuden alla voisi poimia tänne lyhyttä uutiskoostetta:

- Moustachen jo uutisoima Volpattin jatkosopimus oli pieni, mutta hyvä uutinen. Hän on kehittymiskykyinen nelosketjun pelaaja ja tuo lisää kilpailua neloseen pienellä palkalla. Viime kaudella tulokkaana pelannut Volpatti pelasi mielestäni kauden jo marraskuussa päättäneeseen olkapäävammaan asti ihan kelvollisesti ja oli loukkaantumishetkellä Canucksin taklaustilassa toisena.

Tappelijana Volpatti on vielä raakile (vaikka hänellä onkin selvät voitot Andy Suttonista ja Volpattin nyrkkiin harjoituspelissä juosseesta Brad Winchesterista), mutta minä pidän hänestä siksi, että taklaajana Volpatti on vahva ja hän on aina valmis puolustamaan joukkuekavereitaan. Lisäksi uskon hänen olevan vielä kehittymiskykyinen pelaaja myös kiekollisessa pelissä, vaikka ammattilaisuran ensimmäiset pelit ovatkin menneet lähinnä vain laitoja ryskätessä.

- Kevään siirtotakarajalla Vancouveriin tullut Samuel Påhlsson lopetti NHL-uransa ja siirtyy Ruotsiin kasvattajaseuransa Modon paitaan. Puolustava sentteri ehti pelata viime kaudella Vancouverissa 19 runkosarjan ottelua (2+4) ja kaikki viisi pudotuspeliä Los Angelesia vastaan (1+0). Modon faneille, joukkueelle ja Modon toimitusjohtaja Markus Näslundille Påhlssonin paluu on varmasti hyvä uutinen. Toivottavasti ura jatkuu ehjänä ja onnistuneena.

- Viime kesän Canucksin ykkösvaraus Nicklas Jensen siirtyy pelaamaan Elitserieniin, mikäli ei saa paikkaa Vancouverista. Asiasta kertoi Jensenin agentti. Koska sääntöjen mukaan Jensen ei olisi saanut pelata AHL:ssa (missä hän teki viime kauden lopulla kahdeksassa pelissä kuusi maalia ja missä hänen pitäisi taitojen puolesta päästä pelaamaan), tämä siirto on mielestäni kehityksen kannalta järkevä tähän väliin. Vuosi tai kaksi Ruotsissa ja sen jälkeen valmiimpana pelaajana NHL-kuvioihin.

 

[nuck]

Jälleen olisi yksi vuoden mielenkiintoisimmista päivistä käsillä, kun NHL:ssä pidetään perjantain ja lauantain välisenä yönä varaustilaisuus. Raportteja eri pelaajista on tullut luettua kauden aikana paljonkin ja nyt viime päivinä on ollut mielenkiintoista seurata miten isot pelaajatarkkailua tekevät firmat tämän ikäluokan juniorit rankkaavat.

Tänä kesänä ykkösvarauksen pitäisi olla melko selvä, sillä Jakupov on sijoitettu kaikissa ennakoissa kärkeen. Jakupovin avulla saadaan luultavasti ensimmäinen ei-pohjois-amerikkalainen ykkösvaraus sitten kesän 2004 ja Ovetchkinin. Jakupovin jälkeen tuleva ryhmä on mielestäni melko hyvä (vaikka jotkut eivät ikäluokkaa niinkään arvosta), sillä tänä kesänä on paljon erittäin lahjakkaita pakkeja.

Toki, jos noiden tämän kesän pakkien lahjakkuudet olisivat jollakin keinolla siirrettävissä pisteitä tekeville hyökkääjille, niin suuren yleisön arvostus olisi ehkä kovempaa kuin on nyt. Tulevaisuuden voittamiseen tänä kesänä varatuilla monilla pakeilla tulee kuitenkin olemaan varmasti iso merkitys, joten uskon ikäluokan panoksesta kokonaisuutena kehittyvän vielä merkittävä.

Runkosarjan voittaja Vancouver pääsee varaamaan ensimmäisellä kierroksella 26. numerolla. Vuoro on kolmen viimeisen kauden sisään korkein Canucksin vuoro, sillä viime kaudella Canucks varasi ensimmäisen kerran vuorolla 29 ja sitä edeltävällä kaudella meillä oli ensimmäinen varaus vasta neloskierroksella. Edellisen kerran (2004) kun Canucks varasi 26. vuorolla, haaviin tarttui Cory Schneider, joten jos tälläkin kaudella saataisiin haaviin Schneiderin tasoinen (mutta ei kiitos maalivahtia) pelaaja, niin tulosta voisi pitää onnistuneena.

Katsotaan vähän historiaa ja sitä, miten Canucksin ykköskierroksen varaukset viimeisten 10 vuoden sisään Ron Delormen johdolla ovat onnistuneet:

2002: - (ei ollut ykköskierroksen varausta)

2003: Ryan Kesler

Kesler oli erinomainen osuma kovasta draftista. Kesler varattiin Ohion yliopistosta, eli samasta joukkueesta jossa pelasi Canucksin kesän 2001 ykkösvaraus RJ Umberger. Kesler oli fyysisesti valmis ja vaikka kävi pelaamassa Suomessa nuorten MM-kisoja, hän otti heti ensimmäisellä kaudella paikan myös NHL:stä. Sittemmin kaappiin on tullut muun muassa Selke Trophy. Hän on rikkonut viiden peräkkäisen kauden aikana myös 20 maalin rajan ja piikkinä edelliskausi 2010-11, jolloin Kesler iski 41 maalia.

2004: Cory Schneider

Schneider tulee olemaan vielä erinomainen osuma. Maalivahdin kehitys on ottanut vain aikaa ja kun Luongo on ollut Coryn edessä, niin hidas nousu on vielä ymmärrettävämpää. AHL:ssa Cory oli kuitenkin jo liigan paras maalivahti ja hän tulee hinaamaan itsensä huipputekniikalla ainakin lähelle kärkeä myös NHL:ssä. Joukkue on vain vielä epäselvä.

2005: Luc Bourdon

Harvinainen Quebecin liigasta meille poimittu ykkösvaraus. Ensin 18-vuotisten MM-kisojen paras puolustaja ja sen jälkeen 20-vuotiaiden MM-kisojen ykköstähdistössä. Iso, fyysinen, hyvin liikkuva kahden suunnan puolustaja... Edessä oli erittäin lupaava tulevaisuus, mutta vain kolme vuotta varauksesta Bourdon kuoli. Anze Kopitar, joka varattiin yksi vuoro Bourdonin jälkeen, juhli tänä keväänä Stanley Cupia.

2006: Michael Grabner

WHL:stä poimittu itävaltalainen maalintekijä. Tyyppiesimerkki pelaajasta, jonka kehitys otti aikansa ja joka on parempi ammattilaisten kanssa kuin junioreissa. Grabner ei ollut mitenkään erikoinen tosin edes AHL:ssä, mutta on nyt tehnyt kahden viimeisen kauden aikana NHL:ssä yli 20 maalia, piikkinä kausi 2010-11, jolloin hän teki 34 maalia.

2007: Patrick White

Piti olla melko turvallinenkin valinta, mutta osoittautui täydeksi hudiksi. Tosin, Gillis hankki hudilla Christian Ehrhoffin.

2008: Cody Hodgson

Erittäin lupaava varauksen jälkeen ja mielestäni nuorten MM-kisojen paras pelaaja, mutta selkäongelmat hidastivat pahasti kehitystä. Nousi kuitenkin NHL:ään ja pelasi jopa hyvin, mutta jossain vaiheessa valmennuksen ja CoHon välit olivat ilmeisesti tulehtuneet ja sai siirron. Voi nousta vielä huipulle Buffalossa.

2009: Jordan Schroeder

Putosi yllättäen Canucksin vuorolle. Pienikokoinen hyökkääjä otti viime kaudella hyviä askeleita eteenpäin AHL:ssä, mutta ei ole ollut kokonaisuutena niin hyvä kuin toivottiin. Ensi kausi voi näyttää suuntaa.

2010: Ei ykköskierroksen varausta

2011: Nicklas Jensen

Varauksen jälkeen keskinkertainen kausi junioreissa, mutta on näyttänyt harjoituspeleissä ja AHL:ssä pelaajalta, jonka ominaisuudet pääsevät oikeuksiin ammattilaisten kanssa. Isokokoinen ja hyvin kiekkoa suojaava tanskalainen saattaa ottaa paikan ensi kaudella Vancouverista. Ellei ota, menee Elitserieniin.

Ja nyt...

2012

Tänä vuonna Vancouverilla on ensimmäisen ja toisen kierroksen varaukset, mutta ei kolmannen eikä neljännen kierroksen varauksia. Lopuilla kierroksilla (5-7) Vancouverilla on omat varausnumerot. Tuo toisen kierroksen varaus on melkein keräilyharvinaisuus, sillä 13 edellisenä kesänä Canucksilla on ollut toisen kierroksen varaus vain kuusi kertaa. Noista kuudesta toisen kierroksen varauksesta vain Mason Raymondista tuli NHL-pelaaja. Saattaa kuulostaa pieneltä, mutta aika hyvin tuo noudattaa yleistä osumaprosenttia.

Minulle on muodostunut tuttuun tapaan muutama suosikki tämän kesän varauksista. Olen yrittänyt jättää pois pelaajat, joiden uskon menevän ennen Canucksin vuoroa, mutta vaikeahan noista on etukäteen tietää. Esimerkiksi viime kesänä Nicklas Jensen putosi meille, vaikka hänet oli rankattu kaikissa isoissa (Central Scouting, ISS, Hockey News, TSN) pelaajalistoja tekevissä firmoissa ennen Canucksin vuoroa. Joka tapauksessa, olen karsinut pois pelaajat, joiden listasijoitus ei ole yhdessäkään noista isoista firmoista enää Canucksin vuorolla.

Jatkuu...

 

[nuck]

Jatkuu edellisestä...

Oma toivelistani tämän kesän varaustilaisuuteen:

1. Colton Sissons

5.11.1993
Keskushyökkääjä/oikea laita
2011-12: Kelowna WHL 58 peliä, 26 maalia, 41 pistettä, 62 jäähyminuuttia
6-1, 198

Ikäluokkansa paras puolustava hyökkääjä. Erittäin hyvällä pelisilmällä varustettu pelaaja, kova tsemppari, hyvä maalintekijä ja luontainen johtaja. Oli Kelownan kapteenina nuoresta iästä huolimatta ja tuokin kertoo hänestä paljon. Luistelua pidetään kysymysmerkkinä, mutta niinhän sitä on pidetty aikanaan monella tähdelläkin.

Itse nostan asenteen, työnteon ja pelisilmän yhdistelmän (tässä tapauksessa yhdistettynä hyvällä maalintekijän ominaisuudella ja monikäyttöisyydellä) esiin ja siksi ottaisin ykkösvarauksena Vancouverissa syntyneen Sissonsin. Sissons on kehittynyt isoin askelin, sillä häntä ei 15-vuotiaana edes varattu junioreihin, mutta nyt hän on noin 30 maalin arvokas kahden suunnan pelaaja ja joukkueensa kapteeni.

ISS pitää Sissonsia ikäluokkansa parhaana puolustavana hyökkääjänä. Lisäksi ISS arvioi Sissonsin pelisilmän erinomainen-luokkaan. Korkeimmalle Sissonsin arvostaa Central Scouting, joka rankkaa hänet 14. sijalle pohjois-amerikkalaisista pelaajista. ISS arvioi Sissonsin pelityylin muistuttavan Rangersin Ryan Callahania (joka oli Rangersin neljännen kierroksen varaus kesänä 2004).

ISS:n yleiskuvaus:

Smart and determided two-way player with developing offensive capabilities.

Hockey News:

A concussion slowed Sissons after the Prospects Game, but he was back for the playoffs. Loaded with character, the rockets star can also play multiple forward positions. “I like a lot about his game,” said another scout. “Aggressive, work ethic is high, NHL shot.

2. Brady Skjei

26.3.1994
Puolustaja (USA)
2011-12: USNTDP 24 peliä, 3 maalia, 12 pistettä
6-3, 203

Iso puolustava puolustaja jenkkien kehitysohjelmajoukkueesta on tehnyt itselleen nimeä luonnollisesti kansainvälisillä kentillä. Nuorten 18-vuotisten MM-kisoissa Skjei antoi tosin vain yhden syötön, mutta pelasi omaa tavaramerkkiään, erittäin vahvaa puolustuspeliään, ja merkkautti kuudessa pelissä peräti +10 tehosaldon. USA otti kisoista kultaa.

ISS arvioi Skjei'n ikäluokkansa kolmanneksi parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi ja vertaa häntä Ryan McDonaghiin. ISS arvioi Skjei'n luistelun erinomaiseksi ja antaa muuten varsin tasapainoiset arviot hänen muista ominaisuuksistaan.

ISS arvioi Skjei'ta yleisesti seuraavasti:

"Big smooth skating defender with great offensive potential and some reliable defensive instincts."

TSN:n Grant McCagg sanoi puolestaan Skjei'sta seuraavaa:

Strengths: A great skater for his size, likes to support the play from the back end, above-average puck mover, can lug the puck if needed, good hockey sense, gets point shots on the net, passing skills are okay, can play on the power play. Has improved quite a bit in last few months, hasn’t reached his full potential yet.

Weaknesses: Not a hard-nosed kid, won’t play a physical style despite his size and needs to add some muscle. Not an overly creative player and his offensive production may not be great – he needs work on his consistency. NHL upside: May have the size/skating ability to be given top three minutes on an NHL blue line someday.

Skjei on tällä hetkellä hyvä isokokoinen puolustava puolustaja, mutta hyökkäyspotentiaaliakin löytyy. Iso koko, erinomainen luistelu ja muuten tasaiset ominaisuudet ovat aina nuorelle pelaajalle hyvä yhdistelmä.

3. Scott Laughton

30.5.1994
Keskushyökkääjä
2011-12: Oshawa OHL 64 peliä, 21 maalia, 53 pistettä, 101 jäähyminuuttia.

Nicklas Jensenin joukkuekaveri kahden viime kauden ajalta on Sissonsin kaltainen pelaaja. Erinomainen peliäly, kova tsemppari ja arvokas johtaja. Hyvä alivoimahyökkääjä. Sissonsia parempi luistelija ja kiekonkäsittelijä, mutta ei yhtä hyvä maalintekijä ja vähän pienempi. Kehittynyt hyvin toissa kaudesta ja ura menossa eteenpäin kiitettävää tahtia. Isojen pelien pelaaja.

ISS arvioi Laughtonin ikäluokkansa parhaaksi aloittajaksi. ISS arvioi myös Laughtonin pelisilmän sekä taistelutahdon/kilpailuhenkisyyden erinomainen-luokkaan. Korkeimmalle Laughtonin arvostaa ISS, joka arvioi hänet 23. parhaaksi pelaajaksi (Craig Button rankkaa hänet 24. parhaaksi). ISS vertaa Laughtonia Kings-kapteeniin Dustin Browniin.

ISS:n yleiskuvaus:

"Laughton is definitely a big game player, team leader/hard worker who shows some grit."

TSN:n Craig Button:

Scott is not going to overwhelm you in any one area of the game but he's going to contribute to winning in all areas of the game. He has excellent hockey sense and is capable of playing any situation in the game. He is smart defensively. He is smart offensively. He can adjust to different circumstances and excel.

He leaves himself in strong position on the ice so he's always ready to make the appropriate play for the situation. He's a competitor who is tenacious and has an edge to his game and he will assert himself. He's a good skater with strong balance and he has the agility that allows him to move side-to-side and open room for himself which also gives him better options for passing.

He has an under rated shot and can beat goaltenders from out because he doesn't telegraph his shot and he's always aware of passing options and that holds goaltenders in the net who have to be aware of the potential for that pass. A very effective, determined player who will do whatever is necessary to help the team win.

Seuraavat järjestyksessä:

4. Dalton Thrower, puolustaja
5. Nicholas Kerdiles, sentteri/vasen laita
6. Pontus Åberg, vasen laita
7. Adam Pelech, puolustaja
8. Ville Pokka, puolustaja
9. Stefan Matteau, keskushyökkääjä
10. Ludwig Byström, puolustaja

Noista muista voisi nostaa esiin erikseen..

- Dalton Throwerin, joka on kotoisin Vancouverista ja pyrkii pelaamaan kuin Kevin Bieksa. ISS pitääkin Throweria ikäluokkansa toiseksi kovimpana pelaajana (fyysisesti). Thrower teki Saskatoonissa pakille hyvät 54 pistettä 66 pelissä ja voisi olla kehityskelpoinen puolustaja. Hänen fyysisen pelin ja kiekollisen pelin yhdistelmä vaikuttaa toimivalta.

- Adam Pelechin, joka oli umpisurkean Erien (vain 10 voittoa viime kaudella) paras pelaaja ja hänet valittiin 18-vuotisten MM-kisoissa Kanadan kolmen parhaan pelaajan joukkoon. Ikävä kyllä iso puolustava pakki Pelech loukkaantui pitkäksi aikaa ja lisäksi hän joutui kantamaan joukkueessaan pelaamaan päästyään älytöntä kuormaa surkean joukkueen keskellä. Pelechin setä on Canucksin GM Mike Gillis, joten hänellä olisi suoria yhteyksiä joukkueeseen.

Saapas nyt sitten nähdä mitä sieltä tulee. Perjantain ja lauantain välinen yö on taas erittäin mielenkiintoinen...

 

[Moustache Dave #44]

Jälleen olisi yksi vuoden mielenkiintoisimmista päivistä käsillä, kun NHL:ssä pidetään perjantain ja lauantain välisenä yönä varaustilaisuus. Raportteja eri pelaajista on tullut luettua kauden aikana paljonkin ja nyt viime päivinä on ollut mielenkiintoista seurata miten isot pelaajatarkkailua tekevät firmat tämän ikäluokan juniorit rankkaavat.

Jees, muutama päivä tullut kahlattua erinäisiä draft-ennakoita ja mitä enemmän niitä lukee, sitä vahvemmin tuntuu, ettei kellään ole oikeasti mitään hajua siitä, mitä Canucks tulee draftissa tekemään. Olen päässyt eri lähteitä selaamalla jo n. 20:een eri ehdotetun nimeen, mitä Canucksin ykkösvaraukseen tulee… Ehdotettu on pelaajia kaikilta pelipaikoilta, TSN vielä pisti pasmat sekaisin ehdottamalla meille maalivahti Malcolm Subbania.

Kerkesin päivän aikana naputtelemaan ylös hieman omia ajatuksiani draftista ja toivottavasti ette pahastu, kun lätkäisen tarinani tähän, vaikka jonkin verran päällekkäistä juttua nuckin tekstin kanssa löytyy. Sissons ja Laughton ovat minunkin kaavailuissa nousseet esiin.

Faktoja
- Canucksin varausvuorot ovat numeroilla 26, 57, 147, 177 ja 207. Yhteensä 5 varausta siis.
- Mike Gillis on aina varannut hyökkääjän päästessään varaamaan ensimmäisellä kierroksella.
- Gillis on jokaisessa draftissaan käyttänyt yhden myöhäisemmistä varausvuoroistaan maalivahtiin.
- Gillis on Bruinsille hävityn finaalisarjan jälkeen monesti sanonut, että joukkue tarvitse lisää kokoa.
- Canucksin scouttaus suuntautuu pääosin CHL:n sarjoihin sekä Ruotsiin.

- Tätä viimeistä viivaa en esitä faktana vaan mutuna, monet tuntuvat ennakoivan vuosi vuoden jälkeen, että Canucks ottaisi BC-lähtöisen pelaajan. Oma fiilikseni on, että Canucks on jo monta vuotta päinvastoin suorastaan vältellyt varaamasta ”naapurinpoikia”.

Ennakkotoiveet
Yllä esitettyjen faktojen pohjalta, esittäisin ennakkotoiveen / -arvion, että Gillis ottaisi ensimmäisellä kierroksella yli 6 jalkaa (n.183cm) pitkän hyökkääjän. Toisella kierroksella puolustajan ja myöhemmin yhden maalivahdin.

1. kierros
- faktoista johdetut rajaukset, hyökkääjä, +6 ft, CHL / Ruotsi. Mitäs ennakoituja nimiä sieltä jäisi sitten ja millaisiksi heidät kuvataan:

Colton Sissons C
s. 5.11.1993 CAN British Columbia / 6'1 - 189 / Kelowna Rockets WHL
- BC:stä kotoisin, kova Canucks fani, jäljittelee omasta mielestään Keslerin ja Malhotran tyyliä. Kelownan kapteeni. All-around pelaaja, valmentajan unelma. Ei mikään pistelinko. Johtajan ominaisuudet ja mukautuva asenne kuulostavat siltä, että Gillis & Co. voisivat tykätä. Kesler varattiin muuten aikoinaan samoilla nurkilla numerolla 23, eikä hänessäkään hyökkäysominaisuuksia tuolloin nähneet muut paitsi Brian Burke ja Bobby Clarke. (Ja Burkekin tomeraan tapaansa sanoi Kesleristä, ettei ollut ennen varausta nähnyt häneltä kuin yhden vaihdon, mitäs sen enempiä kun on silmät päässä. )

Scott Laughton C
s. 30.5.1994 CAN Ontario /6'0 - 177 / Oshawa Generals OHL
- Fyysinen kahdensuunnan sentteri, peliälystään kehuttu hämmentäjätyyppi. Taistelee, tappelee, ärsyttää, osaa puolustaa. Mjoo… Voisi sopia Gillisille.

Tanner Pearson LW
s. 10.8.1992 CAN Ontario / 6'0 - 198 /Barrie Colts OHL
- Ysikakkonen? Tämähän on vanha kuin mikä, mutta kova kausi late bloomerilta, voitti Coltsien pistepörssin ja esiintyi Kanadan WJC joukkueessa edukseen. Enemmän hyökkäys kuin puolustuspään lahjakkuus, pelintekijä. Mutta mikä on Mark Scheifelen vaikutus hänen OHL tehoihinsa ja miksi hänet on skipattu jo kaksi kertaa draftissa?

Henrik Samuelsson RW
s. 7.2.1994 USA Pennsylvania /6'2 - 211 / Edmonton Oil Kings WHL
Tuffe Uffen poika, mielikuva on niin pain-in-the-ass, ettei kukaan draftista höpisevistä NHL-faneista tunnu edes haluavan häntä omaan joukkueeseensa. Ei kukaan varmaan myöskään halua pelata häntä vastaan. Iso ja vahva, kova laukaus, pelaa sääntöjen rajamailla, ei kaksinen luistelija.

Tom Wilson RW
s. 29.3.1994 CAN Ontario / 6'4 - 203 / Plymouth Whalers OHL
Katujyrämäinen voimahyökkääjä tulee varmasti kaukalossa huomatuksi, vaikkei pistesarakkeissa juuri esiintyisikään. Maalineduspelaamisen, laitakahinoiden ja hanskattoman pelin erikoismies.

Siinäpä ne. En todellakaan revi pelihousujani, jos valinta ei ole jokin näistä. Moni mielenkiintoinen puolustaja on varmasti vielä meidän vuorolla saatavilla, kuten nuckin tekstistä näkyy. Hyökkääjistä minulla ei olisi mitään myöskään yliopistopelaajia tai enemmän hyökkäyspään upsidea omaavia pienempiä pelaajia vastaan. Maalivahtia en TSN:ää uhmaten haluaisi ensimmäiseltä kierrokselta. Molarit ovat fanin hermojen kannalta niin pitkiä projekteja. Cory Schneider oli täydellisesti osunut maalivahtivalinta ensimmäiseltä kierrokselta ja eihän tässä olekaan mennyt kuin yhdeksän vuotta varauksesta, kun hän jo ehkä pääsee ykkösmaalivahdiksi…

2. kierros
- Se puolustaja. Nämä ovat jo täysin toivepohjalla.

Damon Severson
s. 7.8.1994 CAN Saskatoon / 6'2 - 200 / Kelowna Rockets WHL
Tarvitaan pieni ihme, että putoaisi meille asti. Raakile puolustaja, jossa monet näkevät huiman potentiaalin, hyvä kaikessa, ei loistava missään. Vahvuudet puolustuspäässä.

Brett Kulak
s. 1.6.1994 CAN Alberta /6'0 - 174 / Vancouver Giants WHL
Giantsejen +/- ykkönen. Kypsää, sujuvaa, näkymätöntä peliä, ei tee koskaan virheitä. Ei mitenkään fyysinen. Harmi vaan, että Canucks tuntuu Giantsejenkin varaamista välttelevän.

Esa Lindell
s. 23.5.1994 FIN Helsinki / 6'3 - 194 / Jokerit U20 Jr. A SM-liiga
Ei haittaisi yhtään, jos Canucks nappaisi A-junnuja dominoineen isoraamisen Lindellin jo toisella kierroksella.

Ludvig Bystrom
s. 20.7.1994 SWE Örnsköldsvik / 6'1 - 208 /MODO J20 SuperElit
Pakkohan joku Örnsköldsvik nimi on johonkin väliin laittaa. Voisivatko vähän alakanttiin menneet U18 kisat pudottaa Byströmin tänne asti. Rauhallinen, hyvin peliä avaava ja luisteleva pakki. Korkea upside. Nuck heitti hänet jo ekalle kierrokselle, joten taitaa olla turha toive tällä kohdin.

Loppukierroksilta sitten yksi maalivahti matkaan. Lähinnä sen tähden, että Honzik ei ole huimia harppauksia ottanut eteenpäin ja Iilahdesta luovuttiin.

 

[Moustache Dave #44]

1. kierros
- faktoista johdetut rajaukset, hyökkääjä, +6 ft, CHL / Ruotsi.

No sehän meni tältä osin käsikirjoituksen mukaan. Nimi vain oli sellainen, jonka en odottanut olevan enää saatavilla. Eli Canucksin ykkösvaraus 2012:

Brendan Gaunce C
s. 25.3.1994 CAN Ontario/ 6'2 - 207 / Belleville Bulls OHL

Gaunce on helposti tuon 6 ft:n pituusrajan ylittävä ja nuoreksi mieheksi jo painavakin kahdensuunnan sentteri. Häntä on pidetty melko turvallisena varauksena (mutta niinhän se Patrick Whitekin oli), joka on fysiikaltaan ja yleiskunnoltaan jo lähes valmis NHL:ään. Combinessa Gaunce oli useissa testeissä ikäryhmän kärkeä. Fyysisestä etumatkasta huolimatta Gaunce on OHL:ssä päässyt ”vain” ppg -tasolle ja monet eivät pidäkään hänen hyökkäyspään upsideään kovin korkeana.

Gauncea pidetään kuitenkin älykkäänä pelaajana, joka osaa sijoittua oikein, lukea pelin kulkua ja johtaa ketjunsa puolustuspeliä. Gauncea pidetään myös hyvänä aloittajana ja karvaajana. Monissa arvioissa kauden mittaan häntä on pidetty ikäluokan parhaana kanadalaishyökkääjänä. Toiselle OHL kaudelleen Gaunce sai paitaansa A-kirjaimen. Heikkouksia ovat kiekonkäsittely ja luistelu, laukaus ja avaussyötöt lähtevät kuitenkin kovaa ja tarkasti.

Gauncesta ei välttämättä top 6 hyökkääjäksi koskaan ole, mutta eliittiluokan shutdown kolmossentteri hänestä voisi tulla. Ei ehkä kaikkein markkinoitavin ja jännittävin lähtökohta, mutta tuokin on kysyttyä osaamista, johon nykypäivänä entistä enemmän kiinnitetään huomiota ja taaloja. Jos Gaunce Vigneaultin aikana breikkaa, niin varmasti sopii joukkueeseen.

Brendan Gaunce Highlights (Youtube)

Tuleepahan flashbackeja tuosta videosta. Bellvillen paidat ovat musta/kelta/valko/puna variaatioita, Gauncen numero on 16 ja sitten videossa vilahtaa vielä Jim Sandlakin poika Carter.

 

[Moustache Dave #44]

Draftin toinen päivä ei enää mennytkään yhtään käsikirjoituksen mukaan, paitsi että + 6 ft pelaajissa pitäydyttiin. Canucks valitsi minulle ennestään täysin tuntemattomia nimiä. Mielenkiintoisia pakkeja olisi ollut kakkosvarauksella otettavissa, mutta Canucks otti toisen voimakkaan hyökkääjän, jota ei oltu lähellekään näin ylös arvioitu. Olisikohan käynyt niin, että Gaunce putosi eilen syliin ikään kuin vahingossa, eikä häntä voinut skipata, mutta kuitenkin haettiin vähän vielä fyysisempää pelaajaa, joka sitten toisella kierroksella otettiin.

Kaikki toisen päivän varaukset ovat yli-ikäisiä, mutta Mallettia lukuun ottamatta silti pitkän tähtäimen projekteja, jotka suuntaavat yliopistoon. Maalivahtia ei otettu lainkaan.

#57 Alexandre Mallet LW / Rimouski (QMJHL)
Born May 22 1992 -- Amqui, PQ
Height 6.01 -- Weight 194 -- Shoots R

- Kanadanranskalainen tappeleva taklaava kahdensuunnan hyökkääjä. Olisiko voitu treidata alaspäin? Ikänsä puolesta hänet voi kai laittaa AHL:ään, eli sikäli voi olla nopeastikin nostettavissa ranskalaiseen ärsytysosastoomme.

#147 Ben Hutton D / Nepean (CCHL)
Born Apr 20 1993 -- Prescott, ONT
Height 6.02 -- Weight 192

- Kohtuu kookas pelintekijäpakki. Menossa yliopistoon. Toiminut juniorijoukkueensa kapteenina.

#177 Wesley Myron LW / Victoria (BCHL)
Born Aug 16 1992 -- Victoria, BC
Height 6.02 -- Weight 190 -- Shoots L

- Harvinainen “naapurinpoika” -varaus. Syntynyt jo 92, mutta menossa vasta yliopistoon. Pelityylistä ei tietoa. Kokoa on.

#207 Matthew Beattie LW / Exeter (HS)
Born Dec 14 1992 -- Morristown, NJ
Height 6.03 -- Weight 175 -- Shoots R

- Kaveri pääsi kuulemma Yaleen, Harvardiin ja Princetoniin, kaikkiin. Siitä vaan sitten valitsemaan. Ei varmaan hetkeen nähdä häntä ammattilaiskaukaloissa. Nopea ja älykäs pelaaja, fanittaa Kovalchukia (johtuisikohan syntymäpaikasta). Ei ole pelannut oikein missään kovatasoisissa sarjoissa. Mahdollisesti kuitenkin korkein upside tämän vuoden valinnoista, mutta pitkä projekti.

 

[nuck]

faktoista johdetut rajaukset, hyökkääjä, +6 ft, CHL / Ruotsi.

Hyvin haisteltu! Noiden pohjalta veikkasin / toivoin Sissonsia tai Laughtonia. Koska WHL:aan (Sissonsiin) Gillisilla ei näytä olevan minkäänlaista luottoa (ei oikeastaan mikään ihme kun katsoo millaista tavaraa Canucks sieltä Nonisin aikana varasi), Laughton kävi lähimpänä mielessä. Gaunceen en sen sijaan uskonut olevan mitään mahdollisuuksia - Gaunce rankattiin kuitenkin ISS:lla korkeammalle kuin Määttä, Galchenyuk, Lindholm, Pouliot tai Girgensons.

Gaunce oli siis aika puskista tullut ykkösvaraus, mutta otan tuon toiveikkaana vastaan. Hän on raporttien mukaan paras tarjolla ollut pelaaja ja tulee täyttämään keskustaa, jossa meillä on erinomainen tilanne NHL:ssä, mutta taustalla onkin hiljaisempaa. Kahden suunnan hyvällä pelisilmällä varustettu voimasentteri vaikuttaa melko turvalliselta vaihtoehdolta ja iso koko sekä erinomaisiksi kehutut johtajantaidot ovat aina plussaa.

Gauncen luistelu vaatii kehittamistä, mutta niinhän se vaati aikanaan muun muassa Sedineilta. Lisäksi Gauncelle itselleen luo ehkä enemmän toivoa se, että hänen isoveljensä Cameron (Coloradon toisen kierroksen varaus kesältä 2008) on mennyt varauksen jälkeen siinä isoin askelin eteenpäin. Luistelua pystyy kehittämään, Gauncen vahvuuksia kokoa ja pelisilmää onkin hankalampi parantaa.

Gauncen putoaminen Canucksin vuorolle johtui varmaan osaksi luistelusta, mutta osin myös siitä, että hänen hyökkäyspään lahjakkuutensa voi olla heikompaa kuin monella muulla ykköskierroksen varauksella. Lähtökohtaisesti moni odottaa Gauncesta kolmosketjun isokokoista kahden suunnan sentteriä ja maksimissaan hänestä voisi kehittyä kakkosketjun sentteri. Häntä pidetään siis turvallisena vaihtoehtona, mutta ei ison "upsiden" pelaajana.

Itse kuitenkin elän vielä tällä hetkellä siinä toivossa, että Gauncen pisteet (68 pistettä 68 pelissä) johtuivat suureksi osaksi hänen viime kauden joukkueesta. Bellevillehan oli OHL:n kolmanneksi vähiten maaleja tehnyt seura, joten Gauncen piste/peli -tahti tuollaisessa joukkueessa on mielestäni hyvä. Gaunce oli seuran sisällä pistepörssin voittaja 17 pisteen erolla seuraavaan, eivätkä pisteet tulleet joukkueen toimivalla ylivoimalla (Gauncen viime kauden 28 maalista vain viisi maalia oli ylivoimamaaleja).

Kaikella kunnioituksella bellevillelaisiä kohtaan, Gauncelta puuttui joukkueessa tehokas peliä tekevä pakki ja myös kunnon ketjukaverit. Austen Brassardia, Luke Judsonia ja Adam Payerlia kun ei voi kohteliaastikaan sanoa pelaajiksi, joiden kanssa voisi odottaa kovin isoja tehoja. Raporttien mukaan etenkin moni Bellevillen nuorista pelaajista floppasi kauden jälkimmäisellä puolikkaalla pahasti bensan loputtua kesken.

ISS:n pelaaja-arvio Gauncesta:

C, 6-2, 215

Size/Strenght: Very Good
Skating: Good
Puck Skills: Good
Shot: Very Good
Offensive Play: Good
Defensive Play: Very Good
Physical Play: Very Good
Competitiveness: Excellent
Hockey Sense: Very Good

Strengths:

1. Smarts in the offensive zone

2. Versatile powerforward

3. Excellent leadership qualities

4. Physically dominant forward

Weaknesses:

Foot speed & acceleration. Can at times look sluggish as a skater.

Skill:

He has the intangibles and size to become a dominant powerforward at the next level.

Scouting Report:

Gaunce is a big bodied power forward that possesses good size and an excellent stick. He continued to improve his skating as the season progressed. He has shown shutdown ability in his own end while continuing his dominating offensive powerforward game. Gaunce is blessed with tremendous lower body strength that makes him difficult for most opponents to knock him off the puck. His tenacity around the net and ability to carry pucks out front is something to watch. He is a good skater for his size, but must work on his overall speed & acceleration to be a consistent contributor at the next level. An exciting addition for any NHL team and has the will to win.

NHL potential: Top6 natural leader - versatile.

Style compares to: David Backes

ISS rankkasi Gauncen ikäluokkansa toiseksi parhaaksi aloittajaksi ja kolmanneksi parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi.

Gillis on selvästi rakentamassa meille isoa ja painavaa joukkuetta. Jensen, Kassian ja nyt Gaunce ovat kaikki isoja hyökkääjiä, joita vastaan on raskas vääntää. Esimerkiksi Gaunce on jo nyt 215 paunan hyökkääjä ja vielä kasvamassa. Katsotaan nyt miten Gauncen kehitys tästä lähtee eteenpäin. Toivottavasti hän pääsee Kanadan nuorten maajoukkueeseen, niin saadaan katsoa Hodgsonin jälkeen seuraavaa Canucks-prospectia nuorten kisoissa Kanadan paidassa.

Kakkoskierroksen varaus Mallet oli minullekin täysi yllätys. Ehkä hänet olisi tosiaan voitu saada myöhemminkin kun puhutaan kaksi vuotta yli-ikäisestä pelaajasta, mutta ehkä Canucks halusi nimen omaan hänet, eikä halunnut ottaa riskiä. Vähän harmitti kuitenkin, kun Sissons meni juuri pari pykälää aikaisemmin ja vähän jäin myös odottelemaan jotain tämän ikäluokan mielenkiintoisista nimistä, mutta katsotaan nyt rauhassa Malletin kehityskin.

Mallet meni ainakin tilastojen valossa hyvin eteenpäin yhdessä kaudessa:

2010-11 Rimouski QMJHL: 60 peliä, 10+9=19, 86 jäähyminuuttia
2011-12 Rimouski QMJHL: 68 peliä, 34+47=81, 132 jäähyminuuttia

Pistekehitys oli kovaa ja tuon perusteella voidaan puhua myöhäiskehittyneestä pelaajasta. Ensi kausi näyttää suuntaa uralle ja toivottavasti hän pääsisi Wolvesiin AHL:aan. Mallet oli menneellä kaudella Rimouskin paras maalintekijä, toiseksi paras pistemies ja joukkueen fyysisin hyökkääjä.

Pari klippiä Malletin tappelutaidoista:

Mallet vs O'Brien

Mallet vs Bajanik

Mallet vs Hache

Mallet vs Conrad

Mallet vs Verpaelst

 

[nuck]

Ei sopimuksia Romelle, Ebbettille, Oreskovichille, Ducolle, Gragnanille eikä Parentille. Sinällään ei yllätä ollenkaan. Vancouver haluaa tehdä joukkueeseen muutoksia ja joutuu tietysti siihen päästäkseen luopumaankin osasta pelaajiaan. Olisin ollut halukas pitämään noista lähinnä Gragnanin ja Romen (myös Duco olisi mennyt farmissa), mutta eipä noiden pelaajien lähdöt kovasti iskukykyä laske. Katsotaan vähän miten nuo pelaajat voisi paikata.

Rome: Rome oli Gillsiltä yllättävä ja onnistunut hankinta kesällä 2009. Hänelle tarjottiin suoraa yksisuuntaista sopimusta sen jälkeen kun hän oli pelannut Columbuksessa edellisellä kaudella 2008-09 kahdeksan NHL-peliä. Rome täytti syvyyspakin saappaat mielestäni kelvollisesti ja oli etenkin kaudella 2010-11 ajoittain jopa hyvä. Viime kausi meni enemmän pieleen ja tuossa loukkaantumisilla (käsi, polvi) oli varmasti merkitystä. Rome on joukkuepelaaja, joka pelaa yksinkertaista ja ajoittain fyysistä peliä.

Romen paikalle on tällä hetkellä tulossa isompi Andrew Alberts. Rome on ollut mielestäni heistä parempi kahden edelliskauden aikana, mutta Albertsilla on mahdollisuuksia nousta samalle tasolle. Ehkä suurin vaikuttava tekijä tuossa on kuitenkin tuo sopimustilanne. Albertsilla on vielä vuosi jäljellä nykyistä sopimusta ja koska hänen sopimuksensa on 1.225 miljoonan dollarin arvoinen, häntä on vaikea kaupatakaan sillä. Rome varmaan hakee samanlaista sopimusta Canucks-kausien jälkeen, eikä Vancouverilla ollut oikein järkeä palkata kahta samanlaista pakkia syvyyspaikoille samanlaisilla sopimuksilla.

Rome muistetaan Vancouverissa varmaan pitkään tästä finaalisarjan taklauksesta, joka lähetti hänet pois sarjasta.

Romen lähdön merkitys: Albertsin lisäksi farmissa kärkkyy tuota syvyyspakin paikkaa lähinnä 90-syntynyt Yann Sauve. Kuka nyt nousee yleiseksi Canucks-fanien huumorin kohteeksi? Veikkaan Albertsin roolin tuossakin asiassa lisääntyvän.

Gragnani: Tuli tämän vuoden keväällä siirtotakaralla Buffalosta ja teki 14 peliin 1+2, mutta ei saanut minuuttiakaan playoffeissa. Pehmeä ja epätasainen puolustaja, mutta erinomainen syöttäjä ja sinällään ihan lupaavakin 87-syntynyt kiekollinen pakki. Hänet valittiin keväällä 2011 AHL:n parhaaksi puolustajaksi ja lisäksi MAG oli pelannut vahvat playoffit Sabresissa keväällä 2011 (7 peliä, 7 pistettä). Kun hänellä oli vielä yhteistä taustaa Vigneaultin kanssa, luulin, että hänen kanssa mentäisiin kärsivällisemmin.

Vancouverilla olisi voinut olla käyttöä Gragnanin parhaalle puolelle, kiekolliselle pelille ja ylivoimaosaamiselle. Vähän siis yllättävää, että hänen kanssaan ei katsottu kunnolla kortteja loppuun. Kuulostaa vähän siltä, että hänen tilalleen suunniteltaisiin toista nuorta kiekollista pakkia. Voisikohan tuo olla BC-lähtöinen Schultz?

Gragnanin lähdön merkitys: Hän olisi ollut ensi kaudelle lähtökohtaisesti syvyyspakki, joten siinä mielessä lähtö ei tunnu, mutta lahjakkalle pakille olisi voinut olla käyttöä vielä tulevaisuudessa. Pitää nyt sitten toivoa, että Canucks saisi hänen tilalleen lahjakkaamman version.

Ebbett: Pienikokoinen, mutta taitava ja nopea hyökkääjä tuli viime kesänä paikkaamaan Jeff Tambellinin lähdön jättämää vajetta taitopuolen syvyyshyökkääjänä. Ebbett pelasi ihan kelvollisen kauden saadessaan peliaikaa, mutta ei missään vaiheessa noussut pelaajaksi, jonka kanssa olisi voinut suunnitella tosissaan tulevaisuutta. Hänen tilalleen on tyrkyllä omista nuorista esimerkiksi Jordan Schroeder, Nicklas Jensen, Alex Friesen tai vaikka tämän kesän kakkoskierroksen varaus Alexandre Mallet.

Ebbettin lähdön merkitys: Helposti paikattavissa esimerkiksi omilla nuorilla.

Oreskovich: Iso hyökkääjä tuli Vancouveriin kesällä 2010 Ballard-kaupan kylkiäisenä. Pelannut vaikeuksien kautta itselleen paikan ainakin NHL:n rajalle, mistä pisteet. Kova myös taklaamaan ja painamaan laidalla. Ei kuitenkaan puolustanut riittävästi joukkuekavereitaan pelin mennessä fyysiseksi ja menetti nähdäkseni siihen valmennuksen tuen. Lähtö oli ajan kysymys.

Oreskovichin lähdön merkitys: Pieni. Ennemmin Kassian, Weise, Volpatti tai Bitz kuin Oreskovich.

Duco: Duco tuli Canucksiin viime kesänä Floridasta vaihdossa pienikokoiseen KHL-pelaajaan Sergei Shirokoviin. Hän pelasi kelvollisen kauden AHL:ssa taklaavassa roolissa, mutta ei noussut ajoittaisista väläytyksistä huolimatta NHL:ssä rooliin. Energinen, Raffi Torresta muistuttava pelityyli, mutta pelisilmä tai taidot eivät riitä NHL-tasolle. Lisäksi kärsii pienen kokonsa tuomista rajoitteista siihen rooliin missä olisi parhaimmillaan.

Ducon lähdön merkitys: AHL:ssa olisi voinut olla paikka tarjolla, mutta NHL:aan ei riitä lahjakkuus.

Parent: Oli aikanaan lupaava pelaaja: Ykköskierroksen varaus ja entinen Kanadan nuorten maajoukkuepakki. Hän tuli Vancouveriin kesällä 2010 ongelmatapaus Shane O'Brienin kaupassa. Mielestäni hyvä kortti katsoa, vaikka ei lopulta tuonutkaan meille NHL-pelaajaa.

Parentin lähdön merkitys: Melko vaatimaton kausi takana AHL:ssä ja lähtö oli ajan kysymys. Taidot eivät vaan riitä ja ei ole fyysisyydessä tai luotettavuudessakaan NHL-tasolla. Yksi rosteripaikka vapautuu ja AHL:ssa vapautuu tilaa jollekin toiselle pelaajalle.

Yhteenvetona noista lähtijoistä siis se, että Romen tai Gragnanin olisin voinut pitää ja vaikka heistä MAG:n lähtö pienenä yllätyksenä tulikin, luonnollisen vaihtuvuuden vuoksi heidän lähtönsä ovat ehkä lopulta melko odotettujakin. Paremmin näitä voi arvioida sen jälkeen kun tietää keitä tulee tilalle.

***

Luongon tilanteesta sen verran, että vaikka Luongo ei olekaan sanonut nyt missään julkisesti tilanteestaan, aina yhtä tarkat ja ahkerat raportterit ovat perillä hänen tilanteestaan (ilmeisesti Luongo pistää ympäriinsä tekstiviestejä kotisohvaltaan ja kertoo noille missä Gillis menee neuvotteluissa ja mikä on päivän oma fiilis?). Tällä hetkellä tilanne on se, että Luongolle ei kelpaa kuin Florida.

***

Kassianista oli pitkää juttua: Zack Kassian and Overcoming Adversity

 

[Moustache Dave #44]

Vancouver haluaa tehdä joukkueeseen muutoksia ja joutuu tietysti siihen päästäkseen luopumaankin osasta pelaajiaan /.../ mutta eipä noiden pelaajien lähdöt kovasti iskukykyä laske.

Niin no, kukaan heistä ei kauden lopussa mahtunut kokoonpanoon. Ja varmaan muutama entry level sopimus kesän aikana tehdään, joten jostain päästä sitä tilaa sopimuskiintiöön on otettava. Varsinkin nyt kun varattiin vanhempia pelaajia, joilla entry level ei ”liu’u”.

Jos pari mietettä vielä näistä.

Gragnani
Miinus Hodgson treidistä sen kun pitenee. Buffalo teki Sulzerin kanssa sentään jatkon. Ei mitään paineita Kassian. Tämä oli se suurin yllätys. Gragnani olisi ollut halpa qualifoida ja hän pelasi suojatussa roolissaan välillä ihan kohtuullisesti. Tässä on varmaan todettu, että kaveria ei ole nyt aikaa alkaa suojatun roolin kautta kehittämään. Vigneault ei halua kolmosparia, jota pitäisi suojata. Olisiko myös hyvät uutiset Kevin Connautonista ja neuvotteluiden edistyminen Salon kanssa vaikuttaneet päätökseen. Toivottavasti tämä ennakoi kuitenkin sitä, että Canucks on hankkimassa ihan oikean top 4 pakin.

Rome
Ehkä tämä oli nähtävissä, kun pelipaikka lähti alta playoffeissa. Tuo fanihuumorin ammennuspuoli on varmasti se vaikeimmin korvattava osa-alue. Luulisin silti, että Canucks hommaisi hänen tilalleen syvyyspuolustajan. Yann Sauve ei ehkä riitä, mutta katsotaan miehen otteet leirillä ennen kuin tuomitaan. Canucks Armyllä on nyt jo pariin otteeseen ehdotettu rooliin Islandersissa pyörähtänyttä Dylan Reeseä. En yllättyisi jos Rome saa UFA markkinoilta palkankorotuksen.

Ebbett
Onnistui mielestäni hyvin joka paikan tuuraajana, ylivoimakokeiluja lukuun ottamatta. Tehokas saadessaan hyökkäysroolin, eikä rasite puolustustehtävissäkään. Mielestäni edelleen NHL-kelpoinen syvyyspelaaja, ei kuitenkaan vakiokoonpanon kamaa. Vaikeampi korvattava kuin Oreskovich tai Duco. Jordan Schroeder on tosiaan hyvä ehdotus korvaajaksi, joka voisi ottaa tällaisen monipuolisen pienen roolin ensi kaudella.

Duco
Hyvä AHL-pelaaja. NHL stintillään todellinen high event pelaaja, jonka jokainen vaihto tuntui päättyvän pöytäkirjamerkintään jommallekummalle joukkueelle. En yllättyisi, jos uran aikana kertyisi vielä muutama NHL peli lisää. Canucksissa ei käyttöä.

Oreskovich
Ei löytynyt tarpeeksi nälkää kovennetussa kilpailuympäristössä. En pidä mahdottomana, että saisi kaksisuuntaisen sopimuksen heikommasta joukkueesta. AHL:ssä keräsi kehuja terveenä ollessaan, mutta sielläkin rikkonainen kausi. Canucksissa ei mitään käyttöä.

Parent
Ei varmasti saa sopimusta Pohjois-Amerikasta, mistään. Klassinen ykköskierroksen ”bust”, hienot kehykset, tyhjä kangas.

 

[nuck]

Gragnani
Miinus Hodgson treidistä sen kun pitenee. Buffalo teki Sulzerin kanssa sentään jatkon.

Tuo kauppa näyttää kyllä tällä hetkellä huonolta. Toisaalta kaupasta on noin parikymmentä peliä "aikaa", joten jaksan vielä odottaa. Ja katsotaan nyt vielä kuka on se "Sulzer -> Gragnani -> ? -ketjun" kysymysmerkki ja millainen sopimus hänen kanssa saadaan aikaan. Nimittäin häntä tuskin Vancouverissa nähtäisiin, jos Canucks olisikin päättänyt mennä Gragnanilla eteenpäin. Mikäli joukkue päättää kuitenkin jättää tuon MAG:n tontin kokonaan tyhjäksi, niin ihmettelen kovasti.

Rome Luulisin silti, että Canucks hommaisi hänen tilalleen syvyyspuolustajan. Yann Sauve ei ehkä riitä, mutta katsotaan miehen otteet leirillä ennen kuin tuomitaan.

Voi kyllä hyvin olla, että Canucks jonkun "gregzanonin" hankkii syvyyteen. Tai sitten joukkueessa uskotaan jo Taneviin ja Salo jatkaa joukkueessa ja pelaa jälleen kakkos-kolmosparin välillä.

Tällä hetkellä puolustuksen syvyystilanne (ilman hankintoja) näyttää tältä:

Dan Hamhuis
Kevin Bieksa
Alex Edler
Chris Tanev
Keith Ballard
Andrew Alberts
Kevin Connauton/Yann Sauve
Frank Corrado

Rome ja Gragnani eivät siis jatka, Salon tilanne on auki.

Tanev pelasi viime kaudella noin 17 minuuttia ottelussa (enemmän siis kuin Ballard, Rome, Gragnani tai Alberts) ja uskoisin hänen pystyvän pelaamaan enemmänkin tulevaisuudessa. Se on kuitenkin vielä iso kysymysmerkki, pystyykö hän pelaamaan ensi kaudella top4-roolissa. Hän on varma ja pelityyli on rauhallisen hyvä, mutta voimaa kaivattaisiin lisää.

Edelleen samaa vanhaa ja kulunutta virttä veisatessa, Ballard voisi olla tuolla toinen puolustaja, jonka roolia voisi lisätä, vaikka periaatteessa kaikki todennäköisyydet sotivatkin sitä vastaan (siis jatkava valmennus). Ja viime kauden NHL:n tehokkain nelospakki Salo voisi olla edelleen kolmas vaihtoehto nelospakiksi. Mutta kyllä tuo osasto pakin tai kaksi ehkä kuitenkin kaipaa. Parasta tietysti, jos pakki olisi mahdollisimman lähellä tuon syvyyskartan kärkeä.

 

[Moustache Dave #44]

Pari linkkiä niinkin eksottiseen paikkaan kuin canucks.com

Scott Arniel named Chicago Wolves head coach

Tuttu ja odotettu nimi, valmennustyyliltään lähempänä Vigneaultia kuin MacTavish. Varmaan paras korvaaja tähän saumaan.

development camp roster
(Siis kehitysleiri, tämä on siis eri asia kuin syksyisin järjestettävä varsinainen rookie camp.)

Hirveä liuta try-outteja tuolla. Osa CHL:n sarjoissa ihan kohtuullisilla tehoilla pelanneita. Näistä try-out nimistä pomppasi silmään maalivahti Mathieu Corbeil, Columbuksen 2010 varaus, joka hieman yllättäen jäi ilman entry level sopimusta, sekä Stefano Momesso, joka on Sergion poika.

 

[Mr. Smith]

Canucksin farmin valmentajan paikka on luultavasti varsin haluttu työpaikka, tuolta paikalta on ura useimmiten suunnannut vain ylöspäin, joten eiköhän tilalle kuitenkin saada pätevä nimi. Scott Arniel jo ilmoitti, että aikoo ottaa Gillisiin yhteyttä pestin suhteen. Arnielhan valmensi Canucksin edellistä farmi seuraa Manitobaa neljä kautta, päätyi sitten päävalmentajaksi Columbukseen, sai viime kaudella kenkää, jonka jälkeen hän on työskennellyt pro-scouttina Canuckseille.

Ja tuttu mies sieltä pestin itselleen nappasi eli Scott Arniel on taas farmin valmentaja. Varma valinta ja luultavasti hyväkin sellainen.

Linkki uutiseen Canucksien sivuilla http://canucks.nhl.com/club/news.htm?id=634331&navid=DL|VAN|home

edit. Näköjään Moustache Dave #44 ehti jo ensin, mutta jätetään tämäkin tähän kertaukseksi.

 

[Mr. Smith]

development camp roster
(Siis kehitysleiri, tämä on siis eri asia kuin syksyisin järjestettävä varsinainen rookie camp.)

Hirveä liuta try-outteja tuolla. Osa CHL:n sarjoissa ihan kohtuullisilla tehoilla pelanneita. Näistä try-out nimistä pomppasi silmään maalivahti Mathieu Corbeil, Columbuksen 2010 varaus, joka hieman yllättäen jäi ilman entry level sopimusta, sekä Stefano Momesso, joka on Sergion poika.

On siellä tosiaan try-outilla porukkaa. Noiden mainittujen pelaajien lisäksi omaan silmään osui pari 1993-syntynyttä hyökkääjää. Cain Franson on BC:n omia poikia ja pelaa Vancouver Giantsissa (WHL). Franson oli joukkueensa pistepörssin neljäs (70 ottelua, 58 pistettä) ja edellä olevat ovat vanhempia ja NHL:ään varattuja. Neljä pistettä enemmän tehnyt Jordan Martinook varattiin vasta nyt NHL:ään vaikka on 1992-syntynyt. Playoffeissa Franson teki kuuteen peliin 5 maalia ja oli joukkueensa paras maalintekijä.

Toinen mielenkiintoinen nimi on Zach Hall. Hall pelasi OHL:ää Barrie Coltsissa ollen joukkueensa pörssin vitonen (58 ottelua, 59 pistettä). Hallin edellä pörssissä oli Mark Scheifele, joka teki neljä pistettä enemmän (toki 11 ottelua vähemmän pelanneena). Hall on tuosta kärkiviisikosta taas nuorin pelaaja.

Mielenkiintoisia pelaajia saatu tosiaan campille. Saas nähdä mitä pelaajista irtoaa näin keskellä kesää.