Vancouver Canucks 2012-2013

[Moustache Dave #44]

Viime kautta on omaan ketjuunsa jo sikäli niputettu, että varmaan uskaltaa laittaa uuden ketjun aluille, ilman sen pidempiä introja, lähdetään sopimustilanteesta liikkeelle.

Periaatteessa Canucks voisi lähteä kauteen lähes identtisellä kokoonpanolla edelliskauden kanssa. Maalivahtiosaston ja ehkä valmennuksenkin suhteen on kuitenkin muutospaineita ja riippuen kuinka isojen palojen liikuttelua näiden osioiden ratkaisut vaativat, voi kokoonpanossa tapahtua kesän aikana vielä vaikka mitä.

Kokoonpano nykyisillä sopimuksilla näyttää seuraavalta (cap hit / sopimus päättyy (capgeekin mukaan)).

D. Sedin (6,10 / 2014) - H. Sedin (6,10 / 2014) - A. Burrows (2,00 / 2013)
D. Booth (4,25 / 2015) - R. Kesler (5,00 / 2016) - X. X
C. Higgins (1,90 / 2013) - X. X - J. Hansen (1,35 / 2014)
M. Lapierre (1,00 / 2013) - M. Malhotra (2,50 / 2013) - Z. Kassian (0,87 / 2014)
X. X

A. Edler (3,25 / 2013) - X. X
K. Bieksa (4,60 / 2016) - D. Hamhuis (4,50 / 2016)
K. Ballard (4,20 / 2015) - C. Tanev (0,90 / 2013)
A. Alberts (1,23 / 2013)

R. Luongo (5,33 / 2022)
X. X

Yllä oleva kokoonpano on cap hitiltään 55,08 miljoonaa ja siihen tulisi täydentää puuttuvat kohdat: kakkosketjun laituri, kolmossentteri, 13. hyökkääjä, ykkösparin pakki, toinen maalivahti, eli yhteensä viisi pelaajaa. Viimekauden palkkakatto oli 64,30 miljoonaa. Ilman treidejä, varaa on mielestäni laadukkaaseen pakkiin ja laituriin ja nämä olisivat mielestäni myös välttämättömiä hankintoja.

Syvyyspaikkojen täyttämiseen olisi edullisin ratkaisu, että Malhotra nousisi takaisin kolmosketjun tasolle, jolloin Lapierre voisi siirtyä nelosessa keskelle ja nelosen toiseen laitaan voitaisiin hommata joku alle miljoonan rouhija.

Seuraavaksi voisi ottaa tarkasteluun päättyneet sopimukset.

Ryhmä runkopelaajat:
S. Påhlsson UFA
- En kiehu raivosta, vaikka saisi vuoden jatkon. Kuitenkin, Malhotra on neloseen kallis pelaaja, joten mielummin toivoisin huippukuntoisen Malhotran paluuta kolmosen keskelle.
M. Raymond RFA
- Ei qualifying offeria. Joku kovempien näyttöjen pelaaja kakkosketjuun kiitos.
S. Salo UFA
- Kunhan ensin hankintaan se ykkösparin pakki, vasta sen jälkeen voisi katsoa onko Saloon varaa.
A. Rome UFA
- Parempi syvyyspakki kuin Alberts, jatko ei olisi vääryys.
C. Schneider RFA
- Tuskin pistää nimeään mihinkään Canucks tarjoukseen, niin kauan kuin Luongo on seurassa.

Ryhmä viime kauden nelosketjupaikkojen tavoittelijat:
B. Bitz UFA
A. Volpatti UFA
D. Weise RFA
A. Ebbett UFA
V. Oreskovich RFA
S. Pinizzotto UFA
M. Duco RFA
M. Mancari UFA

- Weiselle ehdottomasti qualifying offer, Ducolle ehkä, Oreskovichille ei. Kassian ottanee jonkin verran peliaikaa nelosesta, joten muille ei tarvetta hirveästi ole. Toisaalta Kassianille ei ehkä tekisi pahaa käydä välillä farmin puolella. Kai noista joku muukin jatkon saa. Bitz tai Volpatti ehkä vahvimmilla. Omat sympatiat olisivat myös sen puolella, että Pinizzotto saisi vielä uuden mahdollisuuden.

Ryhmä kehityskelpoiset:
M. Gragnani RFA
E. Läck RFA

- Mielellään pitäisin molemmat organisaatiossa. Ainakin Qualifying offerit molemmille nyt alkuun.

Ryhmä muut:
S. Reinprecht UFA
- Pelasi esimerkillisellä taisteluasenteella rikkonaisen AHL kauden. Hyvä malli nuoremmille pelaajille, jos ottaa kaksisuuntaisen AHL mentorin sopimuksen, niin en pistäisi pahitteeksi.
M. Climie UFA
- Yliopistouransa päättynyt Joe Cannata on tehnyt Canucksin kanssa tulokassopimuksen. Jos Cannata on valmis AHL:ään, en näe Climielle tilaa joukkueessa.
R. Parent RFA
- Tervemenoa.
N. Baumgartner UFA
- Jos Wolves pyytää polvillaan ja lakki kourassa kädenojennusta, niin kai tuon Baumerin sopparin voi Canucksin kirjoihinkin ottaa, mutta mieluummin ei.

Tulokassopimuksista ei siis päättynyt muita kuin Läckin ja Gragnanin. En nyt kaikkia jatkuvia tulokas / kaksisuuntaisia sopimuksia ala tähän listaamaan. Mainittakoon niistä muutama cap hit, jos nousevat NHL:ään. J. Schroeder (1,03), B. Sweatt (1,2), N. Jensen (0,9), K. Connauton (0,9). Lisäksi mainittakoon, että hyökkääjä Andrew Gordonin (0,54) sopimus muuttuu alkavalle kaudelle yksisuuntaiseksi.

Tässä siis rakennuspalikat kesään lähdettäessä. Analysoidaan näitä tarkemmin sitten kun trade ikkuna aukenee ja ensimmäisiä siirtoja nähdään. Draftiakaan en ottanut vielä puheeksi, katsotaan lähempänä Juhannusta. Maalivahtitilannetta on spekuloitu jo viime kauden ketjuun, enkä sitä ala tänne toisintamaan. Maalivahtikysymys on kuitenkin näistä ”isoista” kysymyksistä se positiivinen ongelma, joten olen joka tapauksessa aika luottavainen asian suhteen. Muut isot kysymykset lainaan viime kauden ketjun lopusta Mr. Smithin esittäminä:

Itse vahvasti miettisin Bieksan ja Ballardin kauppaamista mikäli vaan joku niistä edes jotain maksaisi (tai pienellä lisällä ottaisi). Vancouverilta on puuttunut se oikea ykköspakki ja sellainen olisi omasta mielestä saatava porukkaan. Hyökkäyksestä taas puuttuu edelleen maalintekijä kakkosketjusta (tai ykkösestä jos Burrows kakkoseen), joten siinä mietittävä onko Boothista siihen, kehitetäänkö Kassian siihen vai lähdetäänkö kauppojen kautta hakemaan sitä.

Ykköspakki on minustakin pääprioriteetti. Riippuen toki vähän siitä kuinka hyvä/kallis pakki tuohon ykköspariin on mahdollista saada, kävisi Bieksa - Hamhuis kuitenkin minulle kakkosparista. Bieksalla on lisäksi NTC, joten en välttämättä alkaisi häntä väkisin muualle heivaamaan. Ballardin palkka ei edelleenkään sovi Canucksin rakenteeseen, jos hänestä päästään eroon, voisi Salolle kenties tehdä jatkon.

Ja se kakkosketjun laituri, ikuinen ongelma, minusta tuotakin olisi haettava kauppojen kautta. Booth / Higgins / Kassian voivat pelata hyviäkin stinttejä Keslerin kanssa, mutta ei tuo keinovalikoima kokonaisuudessaan vakuuta.

Voipi laittaa noottia unohduksista tai virheistä yllä olevassa. Tästäpä sitten Walpurgiksen viettoon...

 

[nuck]

Lainaan Moustache Daven viestistä melko pitkän pätkän, sillä se sisältää kuitenkin ne päätekijät, joiden pohjalta ensi kauden joukkuetta varmaan nyt mietitään. Minäkään en lähde pohtimaan maalivahtitilannetta täällä nyt sen enempää, sillä siitä on keskusteltu jo edellisessä Canucksin kausiketjussa.

Kokoonpano nykyisillä sopimuksilla näyttää seuraavalta (cap hit / sopimus päättyy (capgeekin mukaan)).

D. Sedin (6,10 / 2014) - H. Sedin (6,10 / 2014) - A. Burrows (2,00 / 2013)
D. Booth (4,25 / 2015) - R. Kesler (5,00 / 2016) - X. X
C. Higgins (1,90 / 2013) - X. X - J. Hansen (1,35 / 2014)
M. Lapierre (1,00 / 2013) - M. Malhotra (2,50 / 2013) - Z. Kassian (0,87 / 2014)
X. X

A. Edler (3,25 / 2013) - X. X
K. Bieksa (4,60 / 2016) - D. Hamhuis (4,50 / 2016)
K. Ballard (4,20 / 2015) - C. Tanev (0,90 / 2013)
A. Alberts (1,23 / 2013)

R. Luongo (5,33 / 2022)
X. X

Yllä oleva kokoonpano on cap hitiltään 55,08 miljoonaa ja siihen tulisi täydentää puuttuvat kohdat: kakkosketjun laituri, kolmossentteri, 13. hyökkääjä, ykkösparin pakki, toinen maalivahti, eli yhteensä viisi pelaajaa. Viimekauden palkkakatto oli 64,30 miljoonaa. Ilman treidejä, varaa on mielestäni laadukkaaseen pakkiin ja laituriin ja nämä olisivat mielestäni myös välttämättömiä hankintoja.

Pääkohdat ja vaikeimmin päätettävät tarpeet noista olisivat yhden top4-pakin-, kakkosketjun laiturin- ja kolmosketjun sentterin hankinnat, kahden ensimmäisen kohdan ollessa ne kaikkein visaisimmat. "Luongo tai Schneider-paketilla" voidaan lähteä tavoittelemaan ehkä lähinnä top4-pakkia tai kakkosketjun laituria. Toinen tarve (joko top4-pakki tai kakkosketjun laituri) pitäisi luultavasti täyttää vapaiden agenttien markkinoilta.

PUOLUSTUS

Jatkon kannalta pitää aina ensin miettiä, kenelle nykyjoukkueesta tehdään jatkot ja sitten millaisia pelaajatyyppejä haetaan ulkoa. Jos mietitään kuitenkin ensin puolustusta kokonaisuutena, niin mielestäni Vancouverilta puuttuu tällä hetkellä selkeä ykköspakki, mutta sellaisen hakeminen on tietysti erittäin hankalaa (tuskin Ryan Suter meille ainakaan rantautuu) ja olen jo melkein unohtanut sellaisen pakin saamisen - Weber tosin saattaisi tulla kyseeseen vuoden päästä, mutta ei vielä nyt. Luultavasti Canucks pyrkii satsaamaan leveään pakkilaatuun jatkossakin ja samalla luottaa siihen, että Edler pystyisi nostamaan omista riveistä tasoaan ykköspakiksi asti.

Takavuosina Veen systeemi oli astetta puolustavampi, kun Canucksilta löytyi puolustuksesta Mitchellia, Öhlundia, SOBia, Milleria, Davisonia ja Väänästä, mutta systeemiä on ajettu tarkoituksella aktiivisemman kiekollisen pelin suuntaan pari viime kautta. Viime kausien aikana joukkueen pelisysteemissä pakeilta on vaadittu aktiivista liikettä ja kiekollista taitoa ja myös hankinnat/sopimukset ovat tukeneet tätä: Bieksan jatko, Hamhuisin hankinta ja pitkä sopimus, Edler ja jopa Ballard'kin kaikesta valmennuksen osoittamasta epäluottamuksesta huolimatta sopivat pelaajatyyppeinä tuohon "aktiivisesti peliin osallistuvan pakin" muottiin. Tanev'kin saattaa tuohon kasvaa hyvän liikkeensä ansiosta ja Salo osaa monipuolisena puolustajana tukea myös hyökkäyksiä.

Salo oli viime kaudella Vancouverin nelospakki, mutta en oikeasti tiedä hänen jatkohaluistaan- /-mahdollisuuksista. En ole myöskään aivan varma mihin suuntaan joukkue aikoo mennä, mutta luultavasti uudelta pakiltakin vaadittaisiin myös noita kiekollista peliä tukevia avuja. Vapaiden agenttien markkinoilta ei tänä kesänä ole montaakaan sellaista meille realistista nimeä, joita lähtisin tavoittelemaan, mutta uransa parhaan kauden pelannut BC-lähtöinen Jason Garrison voisi olla sopiva pelaajatyyppi. Garrison on isokokoinen ja hänellä on hyvä lyöntilaukaus (tällä kaudella 16 maalia), joten hänestä voisi olla apuja tämän kauden lopussa yskineeseen ylivoimaan.

Garrisonissa on tietysti riskinsä, sillä hän on pelannut vasta yhden päälle 20 pisteen kauden ja tuo tausta huomioiden hänelle ei kannattaisi maksaa kovinkaan paljon (ja tuskin Gillis tulee maksamaankaan). Toinen minua kiinnostava UFA-puolustaja olisi myös BC-taustainen Barret Jackman, mutta hän ei toisi mitään lisäarvoa hyökkäykseen. Jackman voisi olla kuitenkin puolustukselle sen kokonaisuutta tasapainoittava fyysinen pelaaja ja lisäksi Jackman on johtajatyyppi, jollaisia ei ole koskaan liikaa.

Tuskin Gillis esimerkiksi Jackmanillekaan kuitenkaan mitään kovin isoa/pitkää sopimusta on valmis tekemään ainakaan niin kauan, kunnes Weberiin on olemassa edes pienet realistiset mahdollisuudet. En tiedä kuinka kannattavaa juuri tätä asiaa on pohtia näin pitkäjänteisesti, mutta riskinä kun voisi olla, että Vancouverilla olisi muuten (epätodennäköisessä, mutta kuitenkin vielä mahdollisessa vaihtoehdossa) kaudella 2013-14 kolmosparissa kiinni noin kahdeksan miljoonaa ja kaksi muutakin pakkiparia pelaisivat kovin isoilla sopimuksilla. Nykyvalmennukselta epäluottamusta nauttivaa Ballardia kun Canucks tuskin pystyy kauppaamaan ainakaan helposti hänen sopimuksensa vuoksi.

Mahdollisena yhtenä vaihtoehtona top4-pakkiosastolle on Salon jatkaminen. Salo tullee halvemmaksi kuin UFA-markkinoilta saman tasoisen pakin hakeminen tähän tilanteeseen ja kyllä hän pystyy edelleen nelospakkina pelaamaan. Se on sitten toinen asia, miten joukkueessa nähdään tuo puolustuksen kokonaisuus - pyritäänkö puolustusta muuttamaan esimerkiksi fyysisemmän pelin suuntaan, haetaanko siihen lisää liikettä vai onko tämä menneen kauden top4-pakkiryhmä sopiva tähän hetkeen - nähdäänkö johdossa Salon riittäminen nelospakiksi ja uskotaanko Edlerin, Tanevin, Gragnanin ja/tai Ballardin kehittymiseen.

Mikäli päädytään puolustuksen muokkaamiseen, niin esimerkiksi Luongo-/Schneider -kaksikosta toisen vaihtaminen yhteen top4-puolustajaan olisi UFA-hankinnan ohella yksi mahdollisuus. Tuossakin tapauksessa Canucksilla voisi olla "Weber-riskinsä" ja ehkä myös ylipalkkauksen riski verrattuna Salolla jatkamiseen, mutta mikäli uusi tulokas olisi riittävän hyvä projekti, niin ehkä tämä kortti olisi katsottava. Esimerkiksi Tampan Hedman tai Jetsin Bogosian kiinnostaisivat nuorina puolustajina, mutta he varmasti kiinnostavat heidän nykyisiäkin joukkueita ja ehkä heidän saamisensa menisivät päiväuni-osastolle.

Puolustuksen kokonaistilanne on tällä hetkellä kuitenkin melko hyvä, vaikka selkeä ykköspakki puuttuu ja kysymysmerkkejäkin löytyy. Hyvää on se, että Bieksa, Hamhuis ja Edler -kolmikon varaan voi edelleen rakentaa tulevaisuutta ja takaa on tulossa Tanevia, Connautonia, OHL:n tämän kauden parhaaksi pakiksi ehdolla olevaa Corradoa ja hyvän Harward-kauden pelannutta McNallya. Ballardin sopimus tuolla on negatiivisena riippakivenä hänen käyttöön nähden, mutta pitää toivoa, että se pystyttäisi käyttämään jollain tavalla hyödyksi - joko valmennus antaisi kärsivällisemmin luottoa Ballardin pystyessä ehjempiin esityksiin tai sitten Ballard saataisiin myytyä.

Puolustuksen syvyyskartta:

Hamhuis
Edler
Bieksa
Salo / (???)
Ballard (Salo?)
Tanev
Gragnani (RFA)
Alberts
Connauton
Corrado

Kolme ensimmäistä pakkia jatkanevat ensi kaudellakin sopimusten mukaisesti, mutta yksi top4-tontti tuolla voisi olla tyhjänä. Ballardin pitäisi palkan perusteella pystyä täyttämään se, mutta valmennus ei näytä siihen kärsivällisesti uskovan. Salo täytti sen paikan viime kaudella, mutta haetaanko joukkueessa nyt tietoisesti muutosta johonkin suuntaan? Syvyyspakeista Tanevia pidän hyvänä kutospakkina ja mahdollisesti jopa vitospakkina, Gragnani on kehityskelpoinen syvyyspakki, Alberts roikkuu vielä mukana (menneellä kaudella huono käyttöarvo sopimukseen nähden, pystyykö nostamaan tasoa) ja kaksi listan viimeisintä ovat nuoria projekteja.

Jatkuu...

 

[nuck]

Jatkuu edellisestä..

HYÖKKÄYS

Hyökkäyksessä avoinna olisivat lähinnä kakkosketjun laiturin- ja kolmosketjun sentterin paikat. Mikäli päätetään jatkaa puolustuksessa Salolla, hyökkäyksen käyttöön voisi vapautua enemmän tilaa kuin jonkun UFA-pakin hankinnalla top4-tonteille. Hyökkäyksen UFA-markkinoilla olisi mielenkiintoisia nimiä Zach Parisesta, Shane Doaniin, Teemu Selänteeseen (jatkaa varmasti Ducksissa) ja esimerkiksi Ray Whitney'hin.

Noista isomman nimen pelaajista harvinaisesti ja kunnioitetusti koko uransa samaa organisaatiota edustaneen Shane Doanin kiinnostusta voisi kokeilla tosissaan. Doanin vaimo on kotoisin Vancouverista (aivan samoin kuin Manny Malhotran vaimo - Malhotran päätöksessä tuolla oli kaksi vuotta sitten isoa merkitystä), Doaneilla on Vancouverissa talo ja Canucksin apuvalmentajana toimii Rick Bowness, joka valmensi Doania vuodesta 1999 vuoteen 2006 Phoenixissa, joten sidoksia löytyy.

Pelaajana Doan tuo minulle aina mieleen jollain tavalla Trevor Lindenin. Doan on monipuolinen ja voimakas, hänellä on myös kyky kääntää peliä henkilökohtaisella panoksella ja johtajana Doan on yleisesti arvostettu. Hän voisi olla Keslerin ketjun laitaan täsmälääke tarpeeseen. Doanille Canucks voisi puolestaan tarjota joukkueen, jossa mies saattaisi saada mahdollisuuden Stanley Cupiin (tosin tämän hetken asetelmilla Doan muuttaisi vain paremmasta joukkueesta huonompaan...).

Jos Doanilta vaan löytyy kiinnostusta ja palkka/sopimus saataisiin kohdalleen, niin hän olisi minulle tervetullut pelaaja. Jos (ja luultavasti kun) Doanin kanssa ei päästä sopimukseen, Luongo/Schneider -kaksikkoa voitaisiin käyttää toisena vaihtoehtona kakkosketjun laiturin hankinnassa ja takaisin saisi tulla mielellään isokokoinen laitahyökkääjä aikaan "ennen Kassiania".

Kolmosketjun sentterin tontille meillä olisi tosiaan halvin vaihtoehto nostaa Malhotra (pystyykö jo pelaamaan paremman kauden?) nelosesta ja antaa Lapierren vastata nelosesta. UFA-markkinoiden tarjonnasta meillä olisi ehkä mahdollisuus jatkaa Samuel Påhlssonin kanssa, kiinnittää esimerkiksi Paul Gaustad, Chris Kelly tai Jay McClement tai yrittää riskiä ja nostaa AHL:ssa hyvin harppauksin puolustustehtävissä eteenpäin mennyt Jordan Schroeder ylös kisaamaan Malhotran kanssa paikasta tasapäisesti.

Hyökkäys on kokonaisuutena myös melko hyvässä tilanteessa tällä hetkellä. Top6-ryhmästä neljällä, Sedineilla, Keslerilla ja Boothilla riittää sopimusta vielä vähintäänkin kaksi seuraavaa kautta ja he ovat kaikki myös parhaassa peli-iässä. Toivottavasti nelikko vain pystyisi nostamaan ensi kaudella tasoaan menneestä kaudesta - heistä jokaisella olisi siihen varaa. Kahden ensimmäisen ketjun pelaajista Raymondille pitäisi hakea jostain joku uusi osoite.

Alempien ketjujen osalta Hansen ja Kassian ovat kiinnitettyinä kaksi seuraavaa kautta. Burrowsille, Higginsille, Lapierrelle ja Malhotralle pitäisi tehdä kuitenkin jatkot tai pistää menemään - jokaisella heistä on arvoa joukkueelle, joten pitäisin heidät mielellään. Schroeder, Kassian ja viime kesän ykkösvaraus Jensen kärkkyvät aluksi varmasti pelipaikkoja juuri Higginsilta, Malhotralta ja Lapierrelta kahdesta alemmasta ketjusta.

Ensi kauden ketjut voisivat olla (päiväuni-tapauksessa) suunnilleen seuraavat:

D. Sedin - H. Sedin - Burrows
Booth - Kesler - Doan
Higgins - Malhotra - Hansen
Weise - Lapierre - Kassian

Todennäköisesti olen aika kaukana näiden hahmotelmieni kanssa totuudesta, sillä joukkueeseen varmaan tulee taas yllättäviä hankintoja (toivottavasti ei nyt enää Marco Sturmia). Mielenkiinnolla jään seuraamaan tilanteen edistymistä ja varmaan saadaan tietää enemmän myös Canucksin tilanteesta kun paremmat jääkiekkojoukkueet ovat lopettaneet kautensa.

 

[Moustache Dave #44]

Takavuosina Veen systeemi oli astetta puolustavampi…/ /…mutta systeemiä on ajettu tarkoituksella aktiivisemman kiekollisen pelin suuntaan pari viime kautta.

Tuo suuntaushan näkyy oikeastaan läpi liigan. Kiekollisen pelin tärkeys puolustuksessa on kahvaamisen karsimisen myötä korostunut.

En ole myöskään aivan varma mihin suuntaan joukkue aikoo mennä, mutta luultavasti uudelta pakiltakin vaadittaisiin myös noita kiekollista peliä tukevia avuja.

Kyllä tuollaista pelaajatyyppiä varmaankin haetaan, kiekollisia avuja on ilman muuta oltava ja siihen fyysisen pelin hallitseminen lisäksi, niin aletaan puhua ykköspakista. Kiekkoa on nykyään pystyttävä tuomaan hyvällä liikkeellä ja avauksilla ylös, jotta hyökkääjistä saadaan tehoja irti. Tässä yksi (ei missään nimessä lähellekään ainut) syy, miksi mm. Florida ”menestyi”, miksi Burke signasi J-M Lilesin vuoteen 2016, miksi Edmontonin nousu antaa odottaa itseään, miksi Pittsburghia ”ei haittaa”, jos Crosby tai Malkin puuttuu, mutta peli sekoaa, kun Kris Letang on poissa. Nämä olivat karkeita yleistyksiä, mutta kuvaavat puolustajien tärkeyttä hyökkäyspeliin nykykiekossa.

Vapaiden agenttien markkinoilta ei tänä kesänä ole montaakaan sellaista meille realistista nimeä, joita lähtisin tavoittelemaan, mutta uransa parhaan kauden pelannut BC-lähtöinen Jason Garrison voisi olla sopiva pelaajatyyppi.

Garrison on yksi mielenkiintoisimmista nimistä, mutta potentiaalisesti sellainen, josta tarjoukset nousevat pilviin. Muun tarjonnan kun voi jakaa kategorioihin seurauskolliset / mestaruutta tavoittelevat / ikänestorit tai yksipuolisemmat puolustajat. Garrison sai lähteä viime kauteen vailla paineita ja pelasi lähes koko ajan erinomaisen kauden pelanneen Brian Campbellin parina. En nyt sano, että Garrison olisi seuraava Jeff Finger, mutta en välttämättä kovin monimiljoonaisesta / -vuotuisesta sopimuksesta alkaisi kilpailemaan.

Mahdollisena yhtenä vaihtoehtona top4-pakkiosastolle on Salon jatkaminen. Salo tullee halvemmaksi kuin UFA-markkinoilta saman tasoisen pakin hakeminen tähän tilanteeseen

Itsellä ei juuri löydy luottoa Saloon top4:ssä, mutta tuo perustelu on kyllä täyttä totta. Ei ole järkeä hankkia kalliimpaa ja huonompaa pelaaja tilalle, vain muutoksen ilosta. jos sopivaa vaihtoehtoa ei löydy, parempi katsoa vuoden päästä uudelleen, kuin lyödä rahat kiinni johonkin joecorvoon.

Jos jatketaan vanhoilla nimillä, niin sitten pitäisi viimeinkin kokeilla kunnolla Ballardia (ja Gragnania) isommassa roolissa. Keinovalikoimaan pitää saada jotain uutta, kaikki ovat jo opiskelleet Salon lämärin, Bieksan jalkakynän ja Edlerin jättösyötön. Ballard pystyy luovaan peliin ja se vähä mitä hän on Sedineiden takana pelannut, on minusta näyttänyt aina lupaavalta. Sedineitä ei todellakaan haittaa, jos pakki vähän suistuu kiskoiltaan ja paikat vaihtuvat, sen sijaan Canucksin kuviot opetellutta vastustajaa tällainen ”kiskoilta suistuja” hämmentää enemmän.

Noista isomman nimen pelaajista harvinaisesti ja kunnioitetusti koko uransa samaa organisaatiota edustaneen Shane Doanin kiinnostusta voisi kokeilla tosissaan. Doanin vaimo on kotoisin Vancouverista (aivan samoin kuin Manny Malhotran vaimo - Malhotran päätöksessä tuolla oli kaksi vuotta sitten isoa merkitystä), Doaneilla on Vancouverissa talo ja Canucksin apuvalmentajana toimii Rick Bowness, joka valmensi Doania vuodesta 1999 vuoteen 2006 Phoenixissa, joten sidoksia löytyy.

Ei sellaista jääkiekkojoukkuetta varmaan olekaan, mihin Shane Doan ei sopisi, mutta kyllä Doan Vancouverissa menee aika vahvasti ”en usko, ennen kuin näen” kategoriaan. Kotiseutuperustein on aiemminkin huhuiltu isoja nimiä Vancouveriin (Paul Kariya, Scott Niedermayer…), koskaan nämä puheet eivät ole toteutuneet.

Niin, Malhotra sai bottom 6 roolista 2,5 miljoonaa/kausi kolmeksi vuodeksi ja NTC:n, varmaan vaimo hihkaisi muidenkin sopimusehtojen kohdalla kuin, haa tämähän on minun kotikaupunkini.

 

[nuck]

Tuo suuntaushan näkyy oikeastaan läpi liigan. Kiekollisen pelin tärkeys puolustuksessa on kahvaamisen karsimisen myötä korostunut.

Totta kai peli on muuttunut yleisestikin. Silti joillakin joukkueilla on toisia joukkueita aktiivisemmin kiekolliseen peliin osallistuvia puolustajia. Jos nyt vaikka verrataan Vancouverin pakkeja Los Angelesin vastaaviin, niin väittäisin, että Canucksin systeemissä pakit osallistuvat kiekolliseen peliin aktiivisemmin ja vastaavasti Kingsilla Greene, Mitchell ja Scuderi pyrkivät pelaamaan useammin hyvinkin perusvarmaa peliä. Pääsääntöisesti Canucksin pakit pelaavat laajemmalla säteellä.

Siitä ei ole kuin pari kautta, kun Canucksin puolustuksessa vilisi nimiä kuten Öhlund, Mitchell, O'Brien, Davison ja Väänänen - hyviä puolustajia (etenkin kaksi ensimmäistä), mutta joukkue oli pakkien liikkeessä kokonaisuutena parikin askelta nykyistä ryhmää jäljessä. Jo tuolloin oltiin menty työsulkukaudesta riittävästi eteenpäin, jotta tiedettiin yleisesti puolustajien roolin muuttuneen aktiivisempaan kiekollisen pelin suuntaan.

Mutta tuolloin Vancouver pelasi hieman nykyistä passiivisemmalla pelityylillä - Canucks oli enemmän "vastaiskujoukkue" tuolloin, kun nykyisin Canucks pyrkii olemaan "kiekkokontrollijoukkue". Peli on mennyt enemmän kiekkokontrollin perään tässäkin ajassa, mutta väitän mututuntumalla, että Canucks on mennyt voimakkaammin yksikkönä sen perään kuin mitä yleinen linja on ollut. Tällä hetkellä Canucks on yksi tuon kiekkokontrollin näkyvimmistä edustajista, kun se oli vielä pari kautta sitten kiekkokontrollissa keskiarvon toisella puolella.

Kyllä tuollaista pelaajatyyppiä varmaankin haetaan, kiekollisia avuja on ilman muuta oltava ja siihen fyysisen pelin hallitseminen lisäksi, niin aletaan puhua ykköspakista.

Ja juuri ehkä tämä blokkaa Canucksin systeemissä pois esimerkiksi Barret Jackmanin ja suurimman kiinnostuksen häneen, vaikka yksinkertaista peliä menestyksellä pelaamaan pystyvällä pakilla olisi varmasti joukkueelle annettavaa omassa päässä, fyysisessä pelissä ja johtajuudessa. Vancouver taitaa hakea sitä vastoin astetta parempaan kiekolliseen peliin pystyvää ja enemmän liikkuvaa puolustajaa etenkin kärkipareihin.

Mutta kysymys kuuluu, että mistä löytää kohtuu hinnalla puolustajan, joka pystyisi pelaamaan fyysisesti ja menestyisi samalla Canucksin tarpeiden mukaan kiekollisessa pelissä? Aika harvalla oksalla kasvaa sellaisia pelaajia, joita voisin harkita edes lähes realistisina vaihtoehtoina ensi kaudeksi. Garrison voisi tuollainen ehkä olla (tosin hänkään ei mielestäni pelaa "kokonsa mukaisesti"), mutta tuossa olisi ehkä liikaa riskejä.

Garrison sai lähteä viime kauteen vailla paineita ja pelasi lähes koko ajan erinomaisen kauden pelanneen Brian Campbellin parina. En nyt sano, että Garrison olisi seuraava Jeff Finger, mutta en välttämättä kovin monimiljoonaisesta / -vuotuisesta sopimuksesta alkaisi kilpailemaan.

Sama täällä ja kuten kirjoitin, en usko Gillisinkaan alkavan sellaista hänelle tarjoamaan. Garrison on kiinnostava pelaaja, mutta uskon jonkun toisen joukkueen kiinnostuksen voittavan selvästi Canucksin vastaavan ja tämän hetken tiedoilla ja taustoilla en pistäisi tuossa asiassa vastaankaan.

Itsellä ei juuri löydy luottoa Saloon top4:ssä, mutta tuo perustelu on kyllä täyttä totta. Ei ole järkeä hankkia kalliimpaa ja huonompaa pelaaja tilalle, vain muutoksen ilosta. jos sopivaa vaihtoehtoa ei löydy, parempi katsoa vuoden päästä uudelleen, kuin lyödä rahat kiinni johonkin joecorvoon.

Eikä ole juurikaan järkeä poimia myöskään samantasoista ja kalliimpaa pelaajaa tilalle... Mielestäni Salo on hyvä vaihtoehto. Vaikkakaan hän ei ole varmastikaan liigan paras nelospakki, hän voisi olla hinta-/laatusuhteeltaan (viime kauden palkka tasan kaksi miljoonaa) lähellä kärkeä. Omassa päässä Sami on luotettava, häntä pystytään käyttämään niin yli- kuin alivoimillakin ja tämän kauden yhdeksän maalia ja 25 pistettä olivat NHL:n parhaan nelospakin lukemia. Loukkaantumisherkkyys ja ikä alkavat puhua jo vastaan, mutta uskoisin hänellä olevan vielä annettavaa kauden tai parin verran.

Tokikaan en pistäisi vastaan, jos Canucksin nelospakkina olisi ensi kaudella Gragnani tai Ballard Salon sijaan (Salo voisi mennä hyvin myös vaikka hyvänä vitos- tai jopa kutospakkina). Jotenkin on vain vaikea nähdä Veen löytävän yht'äkkiä suhdettaan Ballardiin. Gragnani voisi puolestaan ollakin kehityskelpoinen puolustaja ja hän on "Veen entisenä juniorivalmennettavana" sikäli hyvässä asemassa, että luultavasti Vigneault hänet halusi ja tietää mitä voi saada. Ihan toinen juttu on sitten se, miten MAG oikeasti onnistuisi nelospakin roolin lunastamaan.

Jos vanhoilla nimillä mennään, niin nelospakin asema voi hyvinkin vaihdella kauden mittaan Salon, Ballardin ja ehkä Gragnaninkin kesken. Kilpailu voi tehdä vain hyvää siihen nähden, että meillä olisi etukäteen ns. varmat top4-puolustajat.

Ei sellaista jääkiekkojoukkuetta varmaan olekaan, mihin Shane Doan ei sopisi, mutta kyllä Doan Vancouverissa menee aika vahvasti ”en usko, ennen kuin näen” kategoriaan. Kotiseutuperustein on aiemminkin huhuiltu isoja nimiä Vancouveriin (Paul Kariya, Scott Niedermayer…), koskaan nämä puheet eivät ole toteutuneet.

Luonnollisesti toteutumattomia huhuja on selvästi enemmän kuin toteutuneita siirtoja. Doan olisi nyt noista kesän isoista nimistä sellainen, jolla on jotain ns. sidoksia olemassa meille ja joka voisi tulla sitä kautta ehkä pienten mahdollisuuksien rajoissa. Mutta ehdottomasti Doanin tasoinen pelaaja menee tuohon "en usko, ennen kuin näen kategoriaan".

Niin, Malhotra sai bottom 6 roolista 2,5 miljoonaa/kausi kolmeksi vuodeksi ja NTC:n, varmaan vaimo hihkaisi muidenkin sopimusehtojen kohdalla kuin, haa tämähän on minun kotikaupunkini.

Uskon, että Malhotra olisi saanut muualta vielä enemmän. Hän oli meille tullessa 30-40 pisteen sentteri, joka tunnettiin erinomaisena puolustavana hyökkääjänä, arvokkaana johtajana sekä yhtenä liigan parhaista aloittajista ja alivoimahyökkääjistä. Hän on iso, kokoisekseen hyvä luistelija ja hän pystyy pelaamaan sekä keskellä, että laidalla. Hän oli/(terveenä edelleen on) täydellinen kolmossentteri ja häneen oli paljon kiinnostusta ympäri liigan. Viime kaudella hän olikin odotusten arvoinen - esimerkiksi Hockey Newsin mielestä Malhotra oli liigan paras puolustava hyökkääjä ensimmäisten 41 pelin jälkeen ja lopulta hän sijoittui Selke Trophy -kisassa viidenneksi silmävammasta ja pelaamattomista otteluista huolimatta...

Tällä hetkellä Malhotran sopimus tuntuu tietysti liian kovalta, kun takana on vakava silmävamma ja sen jälkeen heikompi kausi, mutta sopimuksen teon hetkellä tuntui, että Malhotra kirjoitti vähintäänkin markkinahintaisen sopimuksen. Toki tuossakin sopimuksessa oli varmasti muitakin asioita jotka vaikuttivat Malhotran tuloon, mutta vaimon kotipaikallakin oli varmasti merkitystä - kokonaisuus ratkaisi.

 

[Moustache Dave #44]

En ole nuck kanssasi erimieltä Canucksin pelityylin kehityksen aikajanasta, tai yksityiskohdista, oikaisin yleistyksilläni mutkia suoriksi. Canucks eteni kuitenkin tuloksellisesti parempaan suuntaan pelityylin kehittyessä, ja kun kiekollisen puolustuksen tärkeydestä on viime vuosilta muitakin esimerkkejä, miellän Canucksin tavallaan havainneen tämän trendin ja sitten todellakin kehittäneen tyyliään keskiarvoakin vahvemmin tähän suuntaan. Kauden ratkaisuhetkilläkin puolustuksen kädellisyys maksimoitiin pitämällä Aaron Rome penkillä. Olettaisin täten, että tähän suuntaukseen sopivaa pakkia joukkueeseen edelleen haettaisiin. Toisaalta, ehkä tässä suuntauksessa on jokin lakipiste saavutettu ja Kingsin menestyksen myötä nähdään liigassa paluuta muihinkin keinovalikoimiin.

Mutta kysymys kuuluu, että mistä löytää kohtuu hinnalla puolustajan, joka pystyisi pelaamaan fyysisesti ja menestyisi samalla Canucksin tarpeiden mukaan kiekollisessa pelissä?

Tässäpä se nykysuuntauksen ongelma onkin. Ei tuollaisia pelityyliin optimaalisia kovan luokan hybridipakkeja mitenkään löydy useampaa kappaletta joka joukkueeseen, hyvä jos edes yhtä. Ja jos puolustus on rakennettu kiekolliseen peliin, eikä kiekonhallintaa saadakaan halutusti aikaan, on perus kiekollisen pakin ehkä vaikeampi mukautua peittävään ja tiiviinpään pelityyliin kuin perus shutdown pakin.

Ehkä Canucksin heikkokohta olikin tavallaan siinä, ettei pelisysteemiä oltu rakennettu siitä näkökulmasta, että Canucks pelaisi altavastaajan asemassa. Toki puolustavat ketjut oli hyvin roolitettu, mutta ei niidenkään tarkoitus ollut joutua passiivisen tiiviiseen peittävään peliin, vaan pikemminkin niilläkin oli tarkoitus pelata aktiivisesti, viedä aloituskiekot ja toimittaa peli vastustajan kulmiin.

Kingsillä näitä kiekollisuus & shutdown ominaisuuksia on pakeille haettu perinteisemmin keinoin, eli kaikkien ei tarvitse osata kaikkea, mutta puolustuseksperttien lisäksi löytyy, jossain määrin aliarvostetut, hyviin kiekollisiin ratkaisuihin pystyvät Voynov ja Martinez, sekä hybridiksi laskettava Doughty. Viisikkoina Kings näyttää kuitenkin pystyvän hyvään kiekolliseenkin peliin, vaikka kaikkien palasten kautta peli ei samalla tavalla pyörikään. Ja vaikka erään puolustajan kaksimetrinen, puolet ykkössektorista peittävä maila, ei sovellukaan kiekon käsittelyyn, osaa hänkin kuitenkin puolustuksessa toimittaa kiekot muualle ja hyökkäyksessä viivasta maalia kohti.

 

[Moustache Dave #44]

Mike Gillisin tapaaminen Aquilinien kanssa on sujunut ilmeisen sopuisissa merkeissä: Mike Gillis signs contract extension, The Province

Uutisoinnista voisi tulkita, että Gillis on saanut myös vapaat kädet päättää Vigneaultin jatkosta. Jos pelaajilta ei ole jyrkkää kritiikkiä Gillisin korviin kantautunut, niin eiköhän Vigneaultkin jatka.

Ihan ymmärrettävä ratkaisu, rahaa tulee varmaan omistajille viime kaudestakin sisään ja joukkue on edelleen kilpailukykyinen. Eipä minullakaan ole kaksikon jatkoa vastaan mitään.

* Päätään Hartwallin jäähän kolhinut Alex Burrows on palannut luistimille, ja jos ei aivotärähdysoireita harjoitellessa ilmene, niin pelaa mahdollisesti Suomea vastaan.

* Jonathan Iilahti ei ole tulossa ainakaan WHL:n Vancouver Giantsiin ensi kaudeksi, Giantsin GM tyrmäsi moisen mahdollisuuden Provincessa. Canuckshan yritti tuoda viime kaudeksi Iilahden WHL:ään, mutta Blues ei miestä päästänyt ja Giants jäi tyhjän päälle. Jos Canucks ei Iilahtea tämän kuun loppuun mennessä kiinnitä, niin käsittääkseni oikeudet raukeavat.

 

[nuck]

Olettaisin täten, että tähän suuntaukseen sopivaa pakkia joukkueeseen edelleen haettaisiin. Toisaalta, ehkä tässä suuntauksessa on jokin lakipiste saavutettu ja Kingsin menestyksen myötä nähdään liigassa paluuta muihinkin keinovalikoimiin.

Niin minäkin olettaisin. Voi kuitenkin olla, että koska markkinoilta tuollaista ei tahdo löytää ainakaan vapaiden agenttien puolelta, Canucks pyrkiikin hankkimaan yhden selkeän puolustavan puolustajan (paremman kuin Rome tai Alberts), kun joukkueelta sellainen puuttuu tuolta top6-ryhmästä. Tosiaan esimerkiksi Kingsin esimerkki näyttää sellaistenkin pakkien käyttöarvon. Toinen vaihtoehto olisi mahdollisesti sitten se Luongo/Schneider -kaksikosta toisen vaihtaminen yhteen kiekollisesti lahjakkaaseen puolustajaan.

Ikävä puoli noissa skenaarioissa voisi kuitenkin olla Sami Salon mahdollinen lähtö. Vancouver ei nimittäin tule myymään Hamhuisia, Bieksaa, Edleria, eikä Tanevia. Ballardia joukkueen on puolestaan hankala myydä. Eli kun tuolla top6-ryhmässä olisi vain yksi paikka noiden pakkien jälkeen, Salo saattaisi olla lähdössä. Enkä keksi Saloa parempaa hinta-/laatusuhdetta sellaisista pakeista, joita voisi realistisesti meille harkita.

Ehkä Canucksin heikkokohta olikin tavallaan siinä, ettei pelisysteemiä oltu rakennettu siitä näkökulmasta, että Canucks pelaisi altavastaajan asemassa. Toki puolustavat ketjut oli hyvin roolitettu, mutta ei niidenkään tarkoitus ollut joutua passiivisen tiiviiseen peittävään peliin, vaan pikemminkin niilläkin oli tarkoitus pelata aktiivisesti, viedä aloituskiekot ja toimittaa peli vastustajan kulmiin.

Tuota minäkin olen miettinyt. Vancouverin suunta kiekolliseen peliin on ollut hyvä ja voimakas, mutta ehkä Canucksia ollaan rakennettu vähän liikaakin kiekonhallinnan perään, unohtaen samalla yksinkertaisemmin fyysisesti pelaamaan pystyvien pelaajien arvo. Toisaalta, näitä "oikeanlaisen joukkueen rakentamisohje" -keskusteluja käydään joka vuosi ja näissä mielipiteet heittelevät paljon vuosi vuodelta. Parhaiten tuon huomaa maalivahtien keskusteluissa, mutta tulevat nämä mukaan myös, kun puhutaan muidenkin pelaajien tarpeellisuudesta.

- Gillisin jatko oli hyvä asia. Gillis on vienyt hommaa hyvin eteenpäin kokonaisuutena. Toki hänellekin mahtuu huteja (Ballard etenkin vaikuttaa sellaiselta, kun hän ei saa valmennukselta luottamusta), mutta pitää arvioida työtä kokonaisuutena menestyksellä. Vancouver on ottanut kahden viime kauden aikana kaksi runkosarjan voittoa ja toisena kertana noiden kahden viime kauden aikana joukkue on mennyt finaaliin, joten tulos on ollut erinomainen, vaikka sitä suurinta voittoa ei olekaan tullut.

- Ryan Keslerin olkapääleikkaus oli onnistunut. Kesler taisi palata viime kaudella liian nopeasti edellisestä leikkauksesta kentille ja kausi oli hänen mittapuulla melko vaatimaton - lisäksi tuo olkapää oli leikkauskunnossa epämääräisen ajan, mikä selittänee osaltaan otteita (77 peliä, 22 maalia, 49 pistettä, kun kahden edelliskauden aikana oli tullut 75 ja 73 pistettä). Toivottavasti hän tällä kerralla antaisi täyden rauhan ja ajan kuntoutukselle. Sairauslomaa voisi olla puheiden mukaan edessä noin kuusi kuukautta, mikä tarkoittaisi paluuta marraskuussa. Olisiko Jordan Schroederin tilaisuus tässä?

 

[Moustache Dave #44]

Sen verran hiljaista Canucks-uutisten suhteen, että linkitetäänpäs Hockeys Futuren tuore top 20 prospektilistaus.

Edellinen listaus oli viime vuoden syyskuulta, siihen nähden muutama nimi on vaihtunut.
Poistuneet: Cody Hodgson C (sijalta 1), Sebastian Erixon D (13), Prab Rai C (20)
Uusia: Zack Kassian RW (2), Henrik Tommernes D (13), Ludwig Blomstrand LW (20).

Räikein omituisuus on Frank Corradon puuttuminen listalta. Corradolla on kuitenkin jo entry-level sopimus taskussa ja hän oli ehdolla OHL:n parhaaksi puolustajaksi viime kaudella. En tiedä listaussääntöjä tarkemmin, mutta Marc-Andre Gragnani voisi myös olla mukana, jollei häntä jo NHL-pelaajaksi lasketa.
Muutoin nimilista on melko asiallinen, uusista ruotsalaisista (molemmat 2011 varattuja) minulla ei kyllä ole juuri mitään kuvaa, Steven Anthony on rajatapaus, pelaajien järjestystäkin voisi muokkailla, mutta nämä ovat enemmänkin makuasioita. Lista kokonaisuudessaan:

1. Nicklas Jensen RW
2. Zack Kassian RW
3. Eddie Lack G
4. Jordan Schroeder C
5. Chris Tanev D

Hyvätasoinen top 5, kaikille on näillä näkymin aukeamassa ura NHL:ssä ennemmin tai myöhemmin.

6. Anton Rodin RW
7. Kevin Connauton D
8. Alex Grenier RW
9. Patrick McNally D
10. Joseph Labate C

Sijoilla 6-10 on myös korkeaa potentiaalia, NHL on kuitenkin kärkiviisikkoa kauempana. Connauton on kenties lähinnä sitä. Joukon kovin nimi pitkällä tähtäimellä voi olla Patrick McNally, kokonaisvaltaiseen peliin kykenevä, hyökkäyspäässä vahva puolustaja. McNally opiskelee Harvardissa, joten voisi kuvitella, että hän suorittaa tutkintonsa loppuun, ennen mahdollista ammattilaisuraa.

11. Yann Sauve D
12. Joe Cannata G
13. Henrik Tommernes D
14. Adam Polasek D
15. Alex Friesen C
16. David Honzik G
17. Billy Sweatt LW
18. Steven Anthony LW
19. Jeremy Price D
20. Ludwig Blomstrand LW

Jälkimmäisestä puolikkaasta Joe Cannatan viime kausi oli todella lupaava. Tommernes & Price voisivat pelityylinsä puolesta omata todella long-shot top4 potentiaalia, muutoin ryhmä edustaa bottom6 tyylistä pelaamista. Gillis saattaa hyvinkin avata kautensa tulostamalla sopimuskansiostaan entry-level pohjan Alex Friesenin allekirjoitettavaksi lähipäivinä.

 

[nuck]

Näille listoille ei kannata yleisesti perinteisesti asettaa isoja painoarvoja ja paljon ehtii aina nuorten kohdalla tapahtua ennen NHL-kuvioita, mutta kyllähän tuo lista on aika erikoinen. Nimittäin listan uskottavuus karisi, kun aloin noin viidennen listatun pelaajan kohdalla katsoa missä kohtaa tulee Corradon nimi, vastaan tuli greniereita, anthonyita ja priceja, mutta Corrado puuttui tuolta kokonaan. Jos listan tekijä on epähuomiossa "unohtanut" erinomaisen OHL-kauden (ja vielä hyvin kauden lopussa AHL:ssa) pelanneen puolustajan, kyse on huonosti tehdyistä kotitöistä ja tuo saa osakseen ihmettelyä. Mikäli taas Corrado puuttuu tuolta muista syistä, en ymmärrä tuota senkään vertaa.

Tuossa listassa Chris Tanev on listattu viidenneksi, vaikka kyse on puolustajasta, joka oli runkopakki NHL:n runkosarjan voittaneessa kovassa joukkueessa ja jonka lahjat vaikuttavat hyvän top4-pakin lahjoilta. Vaikka Schroeder ja Läck pelasivatkin hyvät AHL-kaudet ja molempien tulevaisuus vaikuttaa olevan NHL:ssä, he olivat AHL-pelaajia syystä ja molemmilla on vielä tekemistä päästäkseen pelaamaan NHL:ssä, Tanev taas ohitti kokeneemmat NHL-pakit Romen, Gragnanin (kaudella 2011 AHL:n paras puolustaja) ja Albertsin syystä.

Lisäksi ihmettelen Kassianin pudottamista Jensenin taakse. Jensen pelasi kyllä lupaavan kauden lopun AHL:ssa, sai paljon kehuja Canucksin leirillä kauden alussa ja hän vaikuttaisi olevan pelaaja, jonka ominaisuudet pääsevät sitä paremmin esiin mitä kovempien miesten kanssa hän saa pelata. Kassian puolestaan putosi hyvän alun jälkeen Vancouverissa nelosketjuun. Kuitenkin sillä on hyvin merkittävä ero, että Kassian oli kuitenkin NHL:ssä, Jensen pääosin OHL:ssä.

Lisäksi Kassian ehti takomaan alkukaudesta AHL:ssä noin piste/peli -tahdilla tehoja muuten vähän maaleja tehneessä joukkueessa, pelaamaan raporttien mukaan muutenkin vahvasti ja hänet ehdittiin jo valita AHL:n tähdistöpeliin, joten hän ehti näyttämään hyvää hyökkäyspeliään ammattilaisena. Jos ihan puhtaasti upsidesta puhutaan, pidän Kassiania kaksikosta tällä hetkellä lahjakkaampana. Ei minulla toki olisi mitään sitä vastaan, jos Jensenista kehittyisi kaksikosta parempi, mutta kaipaisin kyllä enemmän näyttöjä kuin kauden lopun kahdeksan AHL-peliä, jotta listaisin hänet tällä hetkellä kaksikosta lahjakkaammaksi.

Ja vielä yksi narina, mitä ihmettä Alex Grenier tekee listassa McNallyn, Labaten, Sauven ja Friesenin edellä? Ymmärrän sen, että Grenierilla on varsin hyvät raamit (pituutta hyökkääjälle kunnioitettavat noin 195 senttiä), vielä vähän kokemusta CHL:stä ja sikäli häntä voi pitää kovinkin lupaavana raakileena, mutta viime kauden näytöillä (Q:ssa 64 peliä ja 64 pistettä) en lähtisi häntä pistämään tuon nelikon edelle, kun kyse on kuitenkin lopulta melko pehmeästä pelaajasta.

Mutta noin muuten, ihan mielenkiintoista lukea näitä näkemyksiä, vaikken samaa mieltä tuon listan tekijän kanssa olekaan ja Corradon putoaminen kokonaan listan ulkopuolelle ihmetyttää kovasti.

 

[nuck]

Ajattelin koota tuon Hockey's Futuren prospectilistan pohjilta oman listani Canucksin prospecteista. Osaa listan pelaajista en ole koskaan nähnyt (lähinnä yliopistopelaajat), joten joudun menemään listaa osin "mututunteella" ja joidenkin toisten arvioiden sekä erilaisten peliraporttien perusteella. Jos tästä ilosta ei muuta saa käteen, niin voin ainakin myöhemmin seurata miten omat arvioni lopulta toteutuivat.

Listaan pelaajien loppuun oman näkemykseni pelaajan tulevaisuuden "upsidesta". Pelaajien perässä pelipaikka, pituus ja paino

1. ZACK KASSIAN, RW, 6-3, 214

Kassianilla on harvinainen lahjakkuusyhdistelmä taitoa, voimaa, kokoa ja fyysisyyttä. Hänen ensimmäinen kautensa AHL:ssa oli hyvä, mutta NHL:ssä Zackilla on vielä opittavaa. Hänellä on kuitenkin lahjoja olla hyvä ja joukkueelle monipuolisesti hyödyksi oleva top6-hyökkääjä NHL:ssä. Voimahyökkääjillä kehitys ottaa usein hieman aikaa ja Kassianiakin voidaan arvioida paremmin ehkä vasta parin kauden päästä. Harvinaislaatuiset lahjat ja tämän hetken asema NHL-pelaajana nostavat hänet listani kärkeen.

Ura-potentiaali: Monipuolinen top-6 hyökkääjä NHL:ssä.

2. CHRIS TANEV, D, 6-2, 185

Tanev jäi aikanaan kokonaan varaamatta, kun oli vielä varausiässä kovin pienikokoinen ja kiekkoili pienemmän tutkan alla OJHL-liigassa. Pienenä pakkina Tanev oppi kuitenkin käyttämään päätään ja kun sai myöhemmin myös kokoa, peli alkoi toimia. Myöhäiskehittynyt puolustaja on ottanut isoja askeleita eteenpäin uralla parin viime vuoden sisällä ja tällä hetkellä pidän häntä Canucksin vitospakkina - ehkä ensi kaudella jo nelospakkina. Erittäin rauhallinen ja hyvin omassa päässä pelaava puolustaja, joka osaa avata hienosti peliä. Voimaa kaivataan lisää ja sitä tuleekin koko ajan.

Ura-potentiaali: Paul Martinin kaltainen puolustaja, joka ei pelaa fyysisesti eikä tule tekemään koskaan paljon maaleja, mutta pystyy ottamaan isoja minuutteja ja viemään peliä hyvin eteenpäin. NHL:ssä joukkueen puolustuksen hierarkiassa kakkos- tai kolmospakki.

3. NICKLAS JENSEN, RW, 6-2, 202

Viime kesän ykkösvarauksella on hyvin kokoa ja monipuolisuutta pelissään. Tanskalainen on selvästi parhaimmillaan mitä kovempien miesten kanssa pääsee pelaamaan, kun hänen hyvä pelisilmänsä pääsee oikeuksiinsa. Jensen pelasi kauden lopun AHL:ssa ja teki muun muassa hattutempun runkosarjan viimeisessä pelissä. Vancouver on joukkueena tilanteessa, jossa Jensenin kaltaista nuorta pelaajaa ei tarvitse hoputtaa, mutta mikäli Jensen pystyy parantamaan harjoitusleirillä edes vähän viime kaudesta, hän saattaa löytää itsensä hyvinkin jo ensi kaudella NHL:stä.

Ura-potentiaali: Melko kookas top-6 hyökkääjä, jonka pelissä yhdistyvät peliäly, liike ja taito.

4. EDDIE LÄCK, G, 6-4, 187

Toinen Vancouverin top5-prospecteista Tanevin kanssa, joka hankittiin joukkueeseen varaamattomana pelaajana (vapaana-agenttina). Läckin kehitys on ollut nopeaa ja hän on ollut nyt kahden viime kauden aikana yksi AHL:n parhaista maalivahdeista. Iso ja nopea maalivahti, jolla on vähän heikkouksia. Hieno kyky tulla maaliltaan oikein vastaan ja myös sivuttaisliike on varsin hyvää. Wolvesin manageri Wendell Young uskoo Läckin kykenevän pelaamaan jo ensi kaudella NHL:ssä, mutta ehkä olisi viisaampaa vielä antaa hänelle ainakin yksi kausi AHL:n ykkösvahtina.

Ura-potentiaali: NHL-maalivahti, lahjoja korkealle.

5. JORDAN SCHROEDER, C, 5-8, 175

Pienikokoinen sentteri meni viime kauden aikana hyvin eteenpäin kiekottomassa pelissä ja paransi samalla myös kiekollista aluettaan. Juniorilahjakkuudesta näyttäisi kehittyvän enemmänkin erittäin älykäs, nopea ja taitava kahden suunnan sentteri, kuin tehokas hyökkäyspään pelaaja. Schroeder pelasi viime kauden aikana Wolvesissa paljon kaikkia erikoistilanteita ja hänestä kasvoi kauden aikana Craig MacTavishin luottopelaaja. Oma suhtautumiseni Schroederiin kasvoi viime kauden aikana todella paljon. Hän oli kauden aikana yksi Vancouverin prospectiryhmän eniten kehittyneistä pelaajista.

Ura-potentiaali: Maksimissaan kakkosketjun kahden suunnan sentteri, todennäköisesti kokonaisuus ei riitä kuitenkaan kakkosketjuun.

6. KEVIN CONNAUTON, D, 6-1, 185

Connauton kehittyi oman pään pelissä MacTavishin opeissa toisen ammattilaiskautensa aikana ja nyt hänestä voi jo oikeasti kaavailla tulevaisuuden NHL-pakkia. Connauton iski pakille hyvät 13 maalia ja oli Wolvesin tehokkain puolustaja. Hänet valittiin pelaamaan kauden aikana myös AHL:n tähdistöpeliin, jossa hän voitti lämärikisan. Kausi tai kaksi AHL:ssa kehittymistä ja sen jälkeen NHL:ään, jossa Connautonille voisi povailla ylivoimapakin roolia.

Ura-potentiaali: Jos pelaa NHL:ssä, joukkueen 5-6 puolustaja, joka ottaa minuutteja ylivoimissa.

7. ANTON RÖDIN, D, RW, 5-11, 178

Rödinin ensimmäinen kausi Pohjois-Amerikassa oli minulle pettymys (62 peliä, 27 pistettä), sillä hän vaikutti todella lupaavalta aikanaan Ruotsin nuorten maajoukkueessa. Sen jälkeen tuli vähän vammoja ja sopeutuminen Pohjois-Amerikkalaiseen pelityyliin, joten pieni takapakki on ollut ehkä odotettuakin. Hyvää kehityksessä oli se, että hän meni viime kaudella omassa pelissään eteenpäin mitä pidemmälle kausi eteni. Hyökkäyspelissä Rödin on kieltämättä lahjakas. Hän pystyy voittamaan 1-1 -tilanteita taitavilla käsillään ja nopeudellaan, hänellä on hyvä pelisilmä ja painava rannelaukaus. Fyysisessä pelissä Rödin on vielä keskentekoinen ja vaikka hän meneekin tilanteisiin ennakkoluulottomalla asenteella, hän hävisi paljon kaksinkamppailuja AHL:ssä. Rödinin kanssa mennään hitaasti eteenpäin.

Ura-potentiaali: Hieman pienikokoinen, mutta taitotasoiltaan monipuolinen ja sopivan röyhkeäkin mahdollinen top6-hyökkääjä.

8. JOE CANNATA, G, 6-1, 200

Vancouver on kasvattanut rauhassa Cannataa yliopistojoukkue Merrimackissa, jossa hän oli viime kaudella joukkueensa selvästi arvokkain pelaaja. Hänet valittiin kauden jälkeen Hockey Eastin ykköstähdistöön ja Vancouverin suunnalla häneen kohdistuu paljon odotuksia. Cannata pääsi pelaamaan viime kauden lopussa yhden AHL-ottelun, josta tuli voitto. Cory Schneiderin urajälkiä seuraava maalivahti on raporttien mukaan hyvin paljon Coryn tyylinen: erittäin rauhallinen ja teknisesti erinomaista maalivahtipeliä pelaava maalivahti. Kahden seuraavan kauden aikana punnitaan Cannatan mahdollisuudet paremmin.

Ura-potentiaali: NHL-maalivahti. Ensi kausi näyttää tasoa.

9. ALEX FRIESEN, C, 5-10, 190

Niagarassa vielä menneen kauden jatkanut hyökkääjä pelasi tilastojen valossa oivan kauden, mutta pitää muistaa hänen ikänsä ja kova joukkueensa. Pelaajana Friesen on erittäin hyvä puolustava hyökkääjä, aloittaja ja alivoimapelaaja. Hänet äänestettiin menneen kauden aikana OHL-valmentajien äänestyksessä konferenssinsa parhaimmaksi aloittajaksi, parhaimmaksi puolustavaksi hyökkääjäksi ja parhaimmaksi alivoimapelaajaksi. Nuo valmentajien antamat kunniamaininnat kertovat Friesenin pelistä paljon ja kun tehojakin tuli hyvin, nyt on mielenkiintoista nähdä miten hyppy astetta ylöspäin sujuu tältä pienikokoiselta, mutta kova-asenteiselta ja ammattilaistason peliä (hyvä kaksinkamppailuissa, tekee vähän virheitä, nopeat reaktiot tilanteisiin) pelaavalta sentteriltä. Uskon Friesenin olevan lähempänä NHL-paikkaa kuin moni ajatteleekaan.

Ura-potentiaali: Kolmosketjun puolustava sentteri, todennäköisesti kuitenkin lähempänä nelosketjun sentteriä.

10. FRANK CORRADO, D, 6-0, 190

Corrado onnistui jo viime kesän leirillä, mutta siitä huolimatta hän on yksi listan eniten eteenpäin menneistä pelaajista. Kauden aikana tuli ehdokkuus OHL:n parhaaksi puolustajaksi ja hän paransi tehosaldoaan mukavasti +36 pykälällä viime kaudesta. Corrado ei ole hyökkäyspään ja ylivoimapelin suurin lahjakkuus, mutta hän pelaa hyvää kahden suunnan peliä ja sijoittuu hienosti. Hän sijoittui finaalikolmikkoon OHL-valmentajien äänestyksissä menneellä kaudella kolmessa kategoriassa: eniten kehittynyt pelaaja, paras alivoimapelaaja ja paras puolustava puolustaja. Mikäli kehitys jatkuu ensi kaudellakin entisen NHL-puolustajan Jeff Beukeboomin opeissa yhtä hyvänä kuin se oli tällä kaudella, Corrado tullee ottamaan mukavasti askeleita ylöspäin listoilla.

Ura-potentiaali: Mikäli saa paikkaa ylhäällä, niin NHL:ssä joukkueen 3-4 puolustaja, roolia lähinnä alivoimilla.

Jatkuu...

 

[nuck]

Jatkuu edellisestä.

11. JOSEPH LABATE, C, 6-4, 190

Viime kesän neljännen kierroksen varauksella Labatella oli mielenkiintoinen kausi, sillä viime kauden liiga USHS vaihtui nyt yliopistojoukkue Wisconsinin kautta WCHA-liigaan ja nyt saatiin paremmin tietää millä tasolla mies menee. Taso paljastui hyväksi ja Labate pelasi yliopistossa tasaisen hyvän tulokaskauden. Pelaajana pitkä ja urheilullinen, mutta vielä laiha hyökkääjä on mielenkiintoinen ja lahjakas projekti. Labatella on hyvä pelisilmä, pituutta ja nopeuttakin, mutta hänen pitää kehittyä vielä monissa asioissa kuten aloituksissa, voimapuolessa ja puolustuspelissä.

Ura-potentiaali: "Boom or Bust". Jos "Boom", kakkosketjun hyökkäävä sentteri.

12. YANN SAUVE, D, 6-3, 209

Entinen juniorilahjakkuus on polkenut vähän paikallaan. Mennyt kausi oli Sauvelle ehjä ja hän pelasi farmissa kehnoista tehoista huolimatta "ok-kauden", mutta ei päässyt testaamaan tasoaan NHL:ssä kuten edelliskaudella. Se lienee viimeistään nyt selvää, että Sauvesta ei kehity koskaan sitä Canucksin kesällä 2008 varauksen yhteydessä toivomaa kahden suunnan puolustajaa, mutta Sauven hyvä koko, luistelu, voimapuoli ja puolustuspeli voivat avata hänelle NHL-portteja puolustuksen puolustavana pakkina.

Ura-potentiaali: Puolustava ja fyysiseen peliin pystyvä syvyyspakki NHL:n ja AHL:n rajamaastossa.

13. PATRICK McNALLY, D, 6-2, 180

Kiekkoa rakastava hyökkäävä puolustaja pelasi Harwardin yliopistossa ensimmäisen yliopistokautensa ja hyvin pelasikin - 28 pistettä 34 pelissä. Selkeitä vahvuuksia luistelussa, pelisilmässä ja kiekollisissa taidoissa, mutta fyysisesti hän on vielä raakile - mittaa on kuitenkin ihan riittävästi. McNally on mitä todennäköisemmin pitkän linjan projekti ja miestä voidaan odotella ammattilaiskuvioihin ehkä vasta kolmen vuoden päästä. Upside on hyvin korkea ja puheita on ollut Brian Rafalskin tyylisestä puolustajasta, mutta uran kehitys vielä täynnä kysymyksiä.

Ura-potentiaali: Hyökkäävä puolustaja, roolia ylivoimilla. Kysymysmerkki.

14. HENRIK TÖMMERNES, D, 6-1, 176

Vancouver käytti viime kesänä seitsemännen kierroksen varauksensa myöhäiskehittyneeseen 20-vuotiaaseen ruotsalaispakkiin Tömmernesiin. Mennyt kausi ei ollut Frölunda-pakille ihan niin hyvä kuin odotin edelliskauden perusteella, mutta hyvin liikkuvalla puolustajalla on edelleen mahdollisuuksia hyvään ammattilaisuraan Pohjois-Amerikassakin. Yksi mielenkiintoisia seurattavia europelaajia ensi kaudella.

Ura-potentiaali: NHL:ssä syvyyspakki, ura todennäköisesti Euroopassa. Ensi kausi näyttää paljon.

15. BILL SWEATT, LW, 6-0, 190

Chicago käytti kesän 2007 toisen kierroksen varauksensa nuorempaan Sweattiin (isoveli Lee lopetti jo uransa) toivomalla, että hän saisi muut ominaisuutensa luistelun tasolle tai edes lähelle sitä. Koskaan näin ei ole kuitenkaan käynyt. Hänestä ei kehittynekään koskaan kahden ensimmäisen ketjun NHL-hyökkääjää, mutta syvyyshyökkääjäksi Sweattilla on erinomaisen luistelun ansiosta mahdollisuuksia. Mennyt kausi oli AHL:ssä pieni pettymys hyökkäystehojen suhteen, mutta alivoimalla Sweatt on vauhtikoneena käyttökelpoinen. Epätasaisuus on vaivannut häntä molempina AHL-kausina.

Ura-potentiaali: NHL:n kolmos-/nelosketjun nopea laitahyökkääjä. Roolia alivoimilla. Mahdollisuudet kiertolaiseksi farmin ja NHL:n välillä.

16. ALEX GRENIER, RW, 6-5, 200

Mielenkiintoinen prospecti ison kokonsa ansiosta. Pelasi kohtalaisen ensimmäisen kokonaisen junioriliigakauden Quebecin juniorisarjassa ja näytti pieniä lupauksia tulevaisuudesta. Voimahyökkääjäprojektin kanssa pitää olla kärsivällinen jatkossa ja antaa hänen kehittää vahvuuksiaan. Mikäli Grenier saa lisää voimaa ja oppii käyttämään isoa kokoaan paremmin hyödykseen kaksinkamppailuissa, hänestä voi vielä kehittyä arvokas pala joukkuetta.

Ura-potentiaali: Kolmosketjun laitahyökkääjä, todennäköisemmin ura kuitenkin farmissa.

17. LUDWIG BLOMSTRAND, LW, 6-1, 198

Vancouverin viime kesän neljännen kierroksen varaus Blomstrand meni kauden aikana hyvin eteenpäin ja A-nuorten edelliskauden seitsemän pistettä vaihtui nyt 31 pisteeseen. Samalla hän pääsi pelaamaan 18 peliä Elitserienissä. Pelaajatyyppinä Blomstrand on hyväkokoinen energiapelaaja, joka taklaa ahkerasti, pelaa kovalla asenteella ja osaa käyttää nopeuttaan omassa roolissaan. Hän meni kauden aikana hyvin eteenpäin ja on lisäksi Gradinin löytö, joten toiveissa olisi hyvä kirittäjä tulevaisuuden nelosketjuun.

Ura-potentiaali: Mikäli kehitys jatkuu, mahdollisuuksia tulevaisuudessa NHL:ssä nelosketjun rikkovaan rooliin. Kiekollinen peli suurin kysymysmerkki.

18. ADAM POLASEK, D, 6-3, 190

Hyvä yhdistelmä kokoa ja taitoa. Ominaisuuksiltaan tasainen ja kentällä vähän näkymätön (mitä voidaan pitää pakille myös hyvänä ominaisuutena), vailla suuria vahvuuksia. Tsekkipakin ensimmäinen ammattilaiskausi oli kuitenkin pieniä lupauksia herättävä - hän liikutti kiekkoa hyvin ja teki tulokkaaksi melko vähän virheitä. Edessä mielenkiintoinen toinen ammattilaiskausi, jonka aikana pitäisi tapahtua selkeää eteenpäin menoa jos haluaa jatkaa organisaatiossa. Ura vähän vedenjakajalla, vaikka kehitysvuosia olisi tietysti teoriassa vielä paljon edessä.

Ura-potentiaali: Toivottavasti olen väärässä, mutta uskon Polasekin kehittyvän vain kelvolliseksi Euroopan kenttiä kiertäväksi pelaajaksi. En osaa nähdä hänellä hyvää upsidea NHL-pakiksi.

19. JEREMY PRICE, D, 6-1, 175

Tasaisesti eteenpäin mennyt puolustaja oli joukkueensa Colgaten (ECAC) tehokkain puolustaja menneellä kaudella. Pricea on kuvailtu hyväksi kahden suunnan puolustajaksi, mutta en ole koskaan nähnyt hänen pelaavan, joten joudun nostamaan kädet pystyyn omien arvioiden suhteen. Yliopistopakeissa on kuitenkin se hyvä puoli, että vaikka reitti ammattilaiseksi on yleensä pitkä, eikä heistä välttämättä kuule mitään, yht'äkkiä he voivat olla yllättävänkin valmiita ammattilaiskiekkoon. Yksi elävä esimerkki tuollaisista on Kevin Bieksa, joka tuli aikanaan tuntemattomuudesta (yliopistokiekosta) nopeasti esiin. Pitää vain toivoa, että Pricen kohdalla kävisi samoin.

Ura-potentiaali: Pitkän linjan projekti, kahden suunnan puolustaja. Iso kysymysmerkki minulle.

20. DARREN ARCHIBALD, LW, 6-3, 210

Toissa kaudella OHL:ssa yli 40 maalia iskeneen hyökkääjän kausi oli minulle suuri pettymys. AHL:ssa ei tullut juuri mitään aikaan ja ECHL:ssakin hän oli Kalamazoossa vasta kuudenneksi paras pistemies. Voimahyökkääjätyyppisellä laiturilla on kuitenkin edelleen lahjoja, kuten viime kesän leiripelit ja pelit OHL:ssä sitä ennen osoittivat. Lahjat pitäisi vaan pystyä kaivamaan esiin. Ensi kausi näyttää suuntaa missä Archibald kulkee.

Ura-potentiaali: Kolmos-/nelosketjun hyökkääjä, heikko kausi iso kysymysmerkki jatkon suhteen.

Yhteenveto tämän hetken prospectitilanteesta:

Vancouverilta puuttuvat tällä hetkellä selkeät A-luokan prospectit, jollaisiksi laskin takavuosina esimerkiksi Luc Bourdonin ja Cody Hodgsonin. Toisaalta pelaajat kuten Alexander Edler ja Cory Schneider (ja miksei esimerkiksi Alex Burrows, Jannik Hansen tai Kevin Bieksakin) osoittivat, että ennakko-odotukset ja käytännön toteutus kulkevat lopulta melko harvojen osalta ihan käsi kädessä.

Tämän hetken prospect-tarjonnassa Kassianilla, Tanevilla, Jensenilla, Läckilla ja myös Schroederilla on kaikilla mahdollisuudet luoda vielä hyvä NHL-ura ja tällä hetkellä näkisin tuon viisikon hieman erottuvan muista. Positiivista on se, että joukkueen nuorten pelaajien syvyys on saatu selvästi parempaan kuntoon Gillisin johdolla, joten yllätyksiäkin voi hyvin nousta - esimerkiksi McNallyn, Corradon, Friesenin, Grenierin, Labaten tai Cannatan osalta.

Pian tuohon joukkueen prospect-tarjontaan saadaan pari lisänimeä kesän varaustilaisuudesta. Samalla lista voi kuitenkin tyhjentyä tuolta kärkipäästä ja uskonkin, että ainakin Kassianin ja Tanevin nimet näkyvät näissä rankingeissa nyt viimeistä kertaa.

 

[Walkin]

Alain Vigneault jatkaa Canucksissa

 

[nuck]

Alain Vigneault jatkaa Canucksissa

Valmentaja Veen uusi jatkosopimus kaksivuotinen, eli Vignealtin sopimus kestää yhteensä kolme kautta tästä eteenpäin.

"When players understand that coaches, ownership and management are all working together for the same common goal, and they see that stability with management and coaches, then they buy into where we are trying to go."

Itse olen tyytyväinen tuohon, vaikka moni olisi halunnut jo vaihtoa. Totta onkin, että Vigneaultin tyyli nuorten pelaajien kanssa voi tuntua kovalta, hän on antanut joskus medialle vähän harkitsemattomia lausuntoja ja Kingsille kärsitty playoff-tappio ei miehen asemaa parantanut. Mutta on hän kyllä toisaalta saanut aika paljon aikaankin:

- Kaksi peräkkäistä runkosarjavoittoa kahden viime kauden aikana (toinen noista vielä tavalla, johon yksi joukkue pääsee ehkä kerran 30 vuodessa - eli tekee saman kauden aikana eniten maaleja, päästää vähiten maaleja ja on lisäksi liigan paras erikoistilannejoukkue).

- Toissa kaudella joukkueen vieminen Stanley Cupin finaaleihin ja siellä seitsemänteen peliin.

- Seurahistorian paras valmentajien voittoprosentti (63.4%).

- Viisi yli 100 pisteen kautta ja viisi Luoteisen divisioonan mestaruutta.

- Uralla pari Jack Adamsia liigan parhaana valmentajana (toinen noista Vancouverissa) ja lisäksi finalistipaikkoja vuoden parhaaksi valmentajaksi.

- Kyky uudistaa pelisapluunaansa (asia mihin esimerkiksi Marc Crawford ei Vancouverissa koskaan pystynyt - Crawford kertoi kyllä aikanaan yrittävänsä muuttaa omaa suhdettaan joukkueeseen tarkoituksella hieman etäisemmäksi) ja muokata joukkueen pelityyliä vuosien aikana erittäin tiiviistä vastaiskujoukkueesta kiekkokontrollijoukkueeksi.

- Monien yksilöiden kehittäminen huipulle. Moni pelaaja on pelannut Vancouverissa uransa parasta peliä ja moni Canucksin runkopelaaja (esimerkiksi Sedinit, Kesler, Edler, Burrows, Hansen) on noussut Vigneaultin aikana (minun nähdäkseni) maksimiinsa. Toki löytyy myös huonommin seuraan istuneita pelaajia (kuten Ballard), mutta pääosin yksilöistä on saatu hyvin irti.

Riskejä ja kritisointiakin tietenkin myös löytyy ja niistä suurimpana se, että runkosarjamenetyksestä huolimatta Vancouver ei ole voittanut vieläkään Stanley Cupia. Tosin 30 joukkueen sarjassa sen voittaminen onkin erittäin vaikeaa ja loppuun asti menemisessä monellakin asialla on merkityksensä (kuten esimerkiksi loukkaantumisilla ja vastustajan kuntopiikillä tärkeimmillä hetkillä).

Lisäksi Canucks ei ole pudonnut playoffeissa turhille joukkueille Veen aikana: keväällä 2007 pudottiin tulevalle mestarille Ducksille toisella kierroksella, keväällä 2010 pudottiin tulevalle mestarille Chicagolle toisella kierroksella ja viime kaudella pudottiin tulevalle mestarille Bostonille vasta finaaleissa. Tällä kaudella pudottiin Los Angelesille... Vain kauden 2009 playoff-sarjassa Canucks ei ole hävinnyt tulevalle mestarille (tuolloin hävittiin hurjassa nousukunnossa olevalle Chicagolle toisella kierroksella).

Yksi riski Veen jatkossa on tutun valmentajanaaman jatkaminen. Kysymykseksi nousee nyt se, ovatko pelaajat jo kyllästyneitä saman naaman teeseihin. NHL:ssä vain Buffalon Lindy Ruff, Nashvillen Barry Trotz ja Detroitin Mike Babcock ovat valmentaneet pidempään nykyistä seuraansa. Vigneault uskoo, että tuo ei tuottaisi ongelmia ammattilaisilla;

"I believe for myself and our players, especially our core group that has been with me since the beginning, we’re all searching for the same thing and that’s to win. Our guys are very mature, very professional, they understand the process, the commitment, needed to be one of the best teams on a consistent basis. They want what our fans want, what we all want: To win the Stanley Cup and that makes my job, I don’t want say easier, but it is a lot of fun to come to the rink every day when you have a group working together to that long-term goal."

Kyllästymistä estääkseen samaa seuraa pidempään valmentavan valmentajan pitää oppia muokkaamaan pelitapaa ja tuomaan sopivasti uusiakin ajatuksia mukaan. Vee pohtii tuossa NHL.comin uutisessa Los Angelesia ja heidän pelityyliään sekä Canucksin mahdollisia muutoksia;

"Without a doubt -- L.A., they were a big team, they were a physical team, they were a defensive-oriented team first, and it certainly has paved the way for them to have quite a bit of success. We’re sort of debating right now – debating may not be the proper word – but we’re exchanging what are our best options as we move forward."

Katsotaan nyt, luulen, että Canucks tulee muuttamaan hieman tyyliään Veen alaisuudessa ensi kaudeksi.

 

[Juteeni]

Jatkosopparin myötä AV aukaisi taas hieman sanaista arkkuaan ja kohteena tällä kertaa oli Ryan Kesler.
Mukavaa luettavaa näin divisioonavastustajan kannattajan vinkkelistä. Eihän tämä tainnut ensimmäinen kerta olla, kun Kesler joutui AV:n kritiikin kohteeksi?

 

[Walkin]

Luongo haluaa pois Vancouverista

Linkkie vie Ylen sivulle jossa on juttua Luongon tämän hetkisestä tilanteesta. Mitäs luulette tähtimaalivahdista saavan?

 

[Moustache Dave #44]

Noissa Vigneaultin haastatteluista johdetuissa uutisoinneissa on varmaankin puolet toukokuista tikusta asiaa efektiä. Toinen puoli aiheellistakin ihmetystä siitä, miten noin pitkän Vancouverissa valmentanut henkilö ei osaa yhtään käsitellä mediaa.

Ehkä tuo muutaman viikon mediapimento oli aiheuttanut patoutunutta lennokkaan lausumisen tarvetta, ja nyt kun mikrofoonien läheisyyteen oli taas lupa mennä, oli otettava kaikki ilo irti.

Tuo Luongo lausunto - vaikka kaikki tietävätkin miten asioiden laita on - on vähän sama kuin jos Gillis, Yzerman, Burke ja Tallon olisivat pelaamassa pokeria ja yhtäkkiä Vigneault hiipisi huoneeseen kurkkimaan Gillisin olan yli ja möläyttäisi heiii! jätkällä on täyskäsi!

Vaikea arvioida miten Luongo tilanne ratkeaa, kyllähän tässä Gillisin neuvottelulahjoja mitataan. Gillisin pitäisi periaatteessa päästä neuvottelemaan Schneiderille pitkä jatkosopimus ja Luongo tulisi hoitaa pois alta. Mitä pidemmälle asia venyy, sitä suurempi riski on, että homma kosahtaa käsiin ja Canucksille jää sekä Luongo että Schneider yksivuotisella sopimuksella. Jos Luongosta tulee kilpailua, Gillis voi yllättää hyvälläkin treidillä, mutta todennäköisimmin Luongo lähtee maltillista korvausta vastaan. Luongon uutta osoitetta on arvuuteltu viime kauden ketjun loppupuolella, esim. tässä nuckin näkemystä aiheesta.

 

[nuck]

Jatkosopparin myötä AV aukaisi taas hieman sanaista arkkuaan ja kohteena tällä kertaa oli Ryan Kesler.
Mukavaa luettavaa näin divisioonavastustajan kannattajan vinkkelistä. Eihän tämä tainnut ensimmäinen kerta olla, kun Kesler joutui AV:n kritiikin kohteeksi?

Joo, ei ollut. Tammikuussa Vee kritisoi medialle Keslerin kykyä hyödyntää ketjuaan (linkki.).

Ei siinä, Vee puhui totta ja totta hän puhui myös kun sanoi Sedinien pelaavan normaalia heikommin. Se onkin sitten ihan toinen juttu, kuinka kannattavaa valmentajan on sanoa suoraan medialle noita asioita. Kesler ei ainakaan viimeksi näyttänyt pitävän tuosta. Samoin Willie Mitchell ärähti aikanaan takaisin, kun Vee oli epäillyt hänen kivunsietokykyään selkävamman aikana - Veen mielestä Mitchellin olisi pitänyt olla valmis pelaamaan, Willie itse totesi, että pelaa kun tuntee olonsa hyväksi pelaamiseen.

Tällä kaudella Veelta näytti loppuneen kärsivällisyys Boothin leikkausta vaatineeseen polveen. Lisäksi hänen tunteensa ja sanansa Hodgsonia kohtaan muistuvat hyvin mieleen, enkä tiedä mitä Bieksa ajatteli valmentajastaan kun Vee nauroi julkisesti Fiddlerin Bieksa-imitaatiolle.

Kaiken kaikkiaan Vignealtin mediapeli on ollut vuosien aikana huonoa. Nyt tämä viimeisin tapaus Kesler oli yksi muiden joukossa. Ei siinä, Kesler sanoi itsekin suunnilleen saman suuntaista kauden jälkeen kun ei halunnut pistää peliään leikkausta vaatineen vamman syyksi, mutta valmentajan suusta sanottuna tuo kuulosti pahemmalta ja kun agentti reagoi tuohon, uusi mediasoppa oli valmis.

En tiedä miksi V tuollaista tekstiä päästää läpi. Motivaatiokeinona käytettynä tuo tuntuisi ainakin tyhmältä, kun Kesler palaa kentille vasta joskus tämän vuoden marras- tai joulukuussa, eikä Kesleria ole koskaan tarvinnut motivoida - kyse on kuitenkin pelaajasta, joka esimerkiksi jo toisena NHL-kautenaan olisi halunnut lääkäreiden amputoivan yhden murtuneista sormistaan, jotta olisi pystynyt jatkamaan yhtä playoff-peliä Dallasia vastaan. Minulle ei tule mieleen mitään muuta kuin ylimääräisten "ranskalaisten sammakoiden" päästäminen medialle suorapuheiselta ja ilman mediasuodatinta toimivalta mieheltä.

Vigneautilta on nähty noita "ranskalaisia sammakoita" aikaisemminkin ja ainakaan aikaisemmin niillä ei ole ollut vaikutusta joukkueen, eikä sen erikoisemmin yksilöidenkään suorittamiseen - kaksi peräkkäistä runkosarjavoittoa puhuvat puolestaan. Uskon ja ainakin toivon, että tässäkin tapauksessa Kesler tulee pelaamaan jatkossa enemmän joukkueelleen kuin valmentajalleen ja hän näkee valmentajansa oikean arvostuksen suoraan peliajasta (kolmen viime kauden aikana Canucksin eniten käytetty hyökkääjä sekä runkosarjassa että playoffeissa kun laskee peliajat peliä kohden yhteen, vaikka joukkueessa on pelannut kaksi runkosarjan pistepörssin voittajaa noiden kausien aikana).

Kaiken kaikkiaan Vigneault on varmasti yksi huonoimmista mediavalmentajista. Gillis ei kuitenkaan palkannut häntä kahdeksi lisävuodeksi noiden taitojen perusteella vaan siksi, että hän on saanut joukkueensa pelaamaan käyttämillään taktiikoilla tähän mennessä hyvin.

 

[Moustache Dave #44]

Tämä vahvistui jo viikko sitten, mutta itse vasta nyt havahduin asiaan, että Canucksin isännöimä Pentictonin Young Stars turnaus on tältä vuodelta peruutettu. Syynä tietysti keskeneräiset CBA asiat. Sama kohtalo on varmaankin Detroitin perinteisesti houstaamalla Traverse Cityn turnauksella. Todella harmi, parin viime vuoden aikana näissä turnauksissa, kun streamitkin on olleet tarjolla, on saanut kerralla hyvän läpileikkauksen laajasta prospektikirjosta.

 

[Deko]

Mitäs luulette tähtimaalivahdista saavan?

Vancouverin tilanne on nähdäkseni sikäli paradoksaalinen että vaikka mielenkiintoista kauppatavaraa (Luongo) löytyy, on joukkuella tarve olemassa ainoastaan rightin (nuorelle) kärkipakille, jollaisia ei liigasta hirveästi ole sellaisissa joukkueissa joilla akuutti mv-ongelma olisi. Chicago ja Seabrook (BC:n kasvatteja muuten) sekä Washington ja Carlson tulisivat kyseeseen ehkä, mutta ensiksi mainitun kanssa kaupantekoa vaikeuttaa tulinen rivalry ja jälkimmäinen halunnee luottaa playoffeissa loistaneeseen Holtbyyn.

Tai no korjataan sen verran että mahtuisihan tuohon hyökkäykseen varmaankin kakkosketjun laitaan joku kova tekijä. Se lisää hieman treidivaihtoehtoja.

 

[Tenkrat#67]

Pakko vähän huuvella tähän Luongon asiaan, että esim. Tampa Bay on erittäin innokas hankkimaan uuden molarin. Yzerman etsii Hall of Fame -veskaria - MTV3.fi - Urheilu - Jääkiekko - Uutiset

Victor Hedman Canucksiin vaihdossa? En näkisi edes mahdottomana, tietenkin riippuu siitä, mitä mukana liikkuisi mukana. Erittäin mielenkiintoista seurata mitä tuleman pitää :)

 

[Osmo Rapeli]

Pakko vähän huuvella tähän Luongon asiaan, että esim. Tampa Bay on erittäin innokas hankkimaan uuden molarin. Yzerman etsii Hall of Fame -veskaria - MTV3.fi - Urheilu - Jääkiekko - Uutiset

Victor Hedman Canucksiin vaihdossa? En näkisi edes mahdottomana, tietenkin riippuu siitä, mitä mukana liikkuisi mukana. Erittäin mielenkiintoista seurata mitä tuleman pitää :)

Hyvin on Kunnari seurannut mediaa, kun juuri viime päivinä on laajalti uutisoitu Yzermanin hillinneen noita huhuja, ja toisekseen juurikin tuossa radiohaastelussa kertoo kuinka eniten haluaa nuoren kaverin joukkueensa taakse. Eikä oikein capinkaan puolesta nyt sovi.

 

[Tenkrat#67]

..toisekseen juurikin tuossa radiohaastelussa kertoo kuinka eniten haluaa nuoren kaverin joukkueensa taakse..

Kyllähän Tamppaan on Dominik Hasekkiakin huhuttu, joten ei se ikä nyt niin kaikki kaikessa tunnu olevan ;)

Mutta palatakseni vähän Canucksiin kyllähän tuohon rosteriin Luongolla saa nopeasti uusia kasvoja, ja vieläpä ihan ok tasosia. Miksei myös Semin..

 

[Moustache Dave #44]

Niin tylsää Canuckslaisittain, että lähinnä olen viime päivät jänskättänyt, tuleeko kuun vaihde vaiko Alex Friesenin soppari ensin, nyt Friesenin agentuuri (@pvsportsmgmt) twiittaa, että kolmevuotinen ELC on tehty ja hyvä niin.

Iilahti ja Sawyer Hannay on vielä näistä 2010 varatuista ”pudotusuhan” alla. Hannayllä ei pitäisi olla mitään saumoja sopimukseen. Iilahden osalta vähän harmi, jos ei sopparia tule, olisi ollut Mestiksessäkin jotain mielenkiintoa. En tiedä miten paljon tuo viime kesän sopimussekoilu hänen tilanteeseen on vaikuttanut. Näkisin kuitenkin, että Iilahti on vähintään saman tasoinen maalivahti kuin hänet Giantseissa korvannut Adam Morrison (joka tuolta paikalta Bostoniin NHL sopimuksen sai), eli sikäli voisi jossitella olisiko Iilahtikin saanut sopimuksen, jos olisi tuohon näyteikkunaan tullut.

Prospekteista puheen ollen mainittakoon, että Canucks on tiettävästi junaillut 2011 varatulle Alex Grenierille pelipaikan Itävaltaan Salzburgiin ensi kaudeksi. NHL sopimusta Grenierillä ei ole. Mielenkiintoinen kokeilu tämäkin, muutoin Grenier olisi varmaan pelannut ECHL:ssä. Olisiko niin ettei Kalamazoo halua kahta ”Darren Archibaldia”. Salzburgia valmentaa entinen NHL valmentaja Pierre Page.

 

[nuck]

Niin tylsää Canuckslaisittain, että lähinnä olen viime päivät jänskättänyt, tuleeko kuun vaihde vaiko Alex Friesenin soppari ensin, nyt Friesenin agentuuri (@pvsportsmgmt) twiittaa, että kolmevuotinen ELC on tehty ja hyvä niin.

Friesenin sopimus on hyvä uutinen. Friesenilla on lahjakkuutta, kuten esimerkiksi Canucks Armyn angus_j kirjoitti (tuossa jutussa mukana ollut taklausvideo on hyvä esimerkki Friesenin loppuun saakka pelaamisesta taklaustilanteissa). Vertaukset Pecaan ja Bollandiin osuvat pelityyleiltä.

Tuohon ja noihin Hockey's Futuren listoihin viitaten, Hockey Newsin Future Watchissa Canucksin top10 oli seuraava:

1. Nicklas Jensen
2. Chris Tanev
3. Kevin Connauton
4. Eddie Läck
5. Jordan Schroeder
6. Anton Rödin
7. Yann Sauve
8. Bill Sweatt
9. Frank Corrado
10. Adam Polasek

Kassiania ei Canucksin THN:n listoilla ollut, sillä lehti painettiin ennen siirtotakarajaa (Kassian oli kaikista NHL-prospecteista sijalla 13.). Itse olen noista THN:nkin järjestyksistä eri mieltä, mutta niinhän se on, että erilaisia mielipiteitä mahtuu joukkoon ja prospectien kohdalla mielipiteet jakautuvat varmaan aika paljonkin juuri syvyyspuolella ja myöhemmin tulee usein vähän huvittuneena katsottua miten on eri pelaajia rankkaillut (Alex Edler, Alexandre Burrows ja Kevin Bieksa olivat esimerkiksi aikanaan kaukana listojen kärjestä).

Hockey News ei siis kuitenkaan Friesenia Canucksin listoille mukaan ottanut, mikä oli minulle yllätys - valittiinhan Friesen menneen kauden aikana OHL-valmentajien äänestyksessä siis konferenssinsa parhaimmaksi aloittajaksi, parhaimmaksi puolustavaksi hyökkääjäksi ja parhaimmaksi alivoimapelaajaksi ja on noilla meriiteillä kyllä ainakin minun papereissani korkeammalla kuin vaikka listan kahdeksikko Sweatt (vaikka Sweatt AHL:ssa pelaakin).

St. Louis -fani kfox9611 kirjoitti Canucksin HFBoardsille Friesenista seuraavasti:

Great signing for the Canucks. I've worked with the Niagara Ice Dogs organization in the broadcasting department for the last season and a bit and he was one of the classiest players for that franchise.

Top line/ Top PP unit guy on a team that lead the OHL in scoring, he'll drop the gloves and make a hit to help the team. Was on the PK, on a team that used about 8 forwards per kill to lead the OHL.

Off the ice he was pretty quiet in terms of team dinners and things like that. Didn't keep to himself or anything, but you could see the veteran presence that he had. On the ice, he lets his emotions with officials get the best of him, but that can change with maturity growing up like most players go through.

He was also voted as the best face-off man in the OHL from other coachs and GMs. He lived about a 10 minute drive from the arena for his whole junior career, so a lot of people knew him in the community and he spent a lot of time showing his new teammates that came in (Jamie Oleksiak-DAL and Brett Ritchie-DAL, come to mind), around the city and getting them accustomed to the city as well.

On a Vancouver team that already has alot of talent, I don't see him being a top 6 player, but he will be an energy line/PK unit guy that can win a big key face-off late in the game. Great depth signing, and look forward to seeing what he can do next year, most likely in the AHL to start.

Niin, mielenkiintoista seurata Friesenin uraa AHL:ssä ensi kaudella astetta isompien ja fyysisempien pelaajien kanssa. Hän tullee saamaan Wolvesissakin tuon alivoimien tappajan ja puolustavan sentterin roolin ja saattaa jäädä pisteissä vähän pienempään valoon, mutta joukkueen eteen pelaamisen ja pienten asioiden oikein tekemisen hän osaa.