Vancouver Canucks 2010-2011

[Hiisi_van_Holten]

Noniin avataampa sanainen arkku ensi kauden osalta. Kauden päätyttyä liian aikaisin Canucksien pelissä löytyi selvästi heikkouksia. Kaksi päällimmäistä olivat loukkaantumisten takia puolustajat ja alivoimapeli.

Nyt Gillis on kiinnittänyt joukkueeseen: Victor Oreskovichin, Jeff Tambellinin, Joel Perreaultin, Manny Malhotran, Keith Ballardin sekä Dan Hamhuisin. Jälkimmäiset kolme tietenkin tärkeimpinä. Mitenkän he palvelevat näitä tarpeita ja joukkuetta ylipäätänsä.

Manny Malhotra

Gillis ja monet muutkin painottivat ennen kesää, että Canucksien on muutettava kolmosketjuansa ensi kaudeksi. Vancouverilla ei ollut ketjua, jolla vastata vastustajien ykkösketjuja vastaan, toisin sanoen kunnon roolipelaajista oli puutetta. Malhotra on juuri tällainen roolipelaaja. Puheiden mukaan hän pelasi erinomaisen kauden San Josessa ja oli tärkeä osa joukkueen hyvin toiminutta ylivoimapeliä. Lisäksi tuo 14 maalia puolustavalta sentteriltä on erinomainen saavutus. Manny tuo joukkueen alimpiin kenttiin erinomaisen aloittajan ja kuten tiedämme sellaiselle on takuulla kysettä kun kevät koittaa. Gillis vakuutti, että Hodgsonillekin jää tämän siirron jälkeen tilaa kokoonpanoon, tietenkin jos hän sen paikan ansaitsee. Miinuksena miehessä lienee hänen palkkansa, sillä 2,5 miljoonaa on aika kova summa koko lailla puolustavasta sentteristä. Tosin lehdistö kertoo, että mies sai muualta kovempiakin tarjouksia. Hyvä kokenut lisä Hodgsonin vierelle kolmoseen (voi olla, että aloittajia vaihdellaan tilanteen ja puolen mukaan, miehethän ovat eri kätisiä).

Keith Ballard
Tuli kaupassa joka on tässä ketjussa aiemmin puitu jo tarkemmin. Pidin kauppaa hyvänä, sillä nyt alkaa olemaan ne kaudet/kausi jolloin Canucksien tulisi todella taistella pytystä ja tämän hetken joukkuetta Ballard vahvistaa selvästi. Keith toi joukkueeseen sellaisia ominaisuuksia mitä sen peräpäästä puuttui : luistelutaitoa, taklauksia, av-osaamista sekä varmaa oman pään peliä. Lisäksi kun Ballard on kohtuullinen kiekon kanssa, "oikean ikäinen" ja sopimus jatkuu pitkään, niin kyseessä on mielestäni erinomainen puolustaja.

Dan Hamhuis
Hamhuis oli takuulla yksi vapaiden markkinoiden halutuimmista pelaajista, todistetusti miehen perässä olivat ainakin Pittsburgh ja Philadelphia. B.C Boy palasi kuitenkin kotikonnoilleen 6 vuoden pahvilla. Voisi kuvitella, että Hamhuis olisi yksi valmentajien unelmapelaajista. Miehestä ei suuria heikkouksia löydy ja hän on kunnostautunut etenkin puolustus suuntaan viime kausina. Dan on myös alivoimapelin erikoismiehiä ja pelasikin Predatorsissa eniten alivoimaa kaikista puolustajista. Täytyy muistaa, että nimenomaan puolustus oli ja miksei on Predatorsien suurin vahvuus. Erinomainen hankinta kaiken kaikkiaan.

Puolustaja hankinnat olivat kokonaisuutta tarkasteltaessa erinomaisia. Pidemmälle kuin ensi kauteenkin mietittäessä nyt joukkueella alkaa todellakin olla runkoa useiksi vuosiksi eteenpäin ja minä en näe mitään syytä miksei Canucks olisi menesyvä joukkue vielä vuosienkin päästä. Yksi ongelma kohta joukkueen tulevaisuutta pohdittaessa olikin juuri se seikka, että vain Edlerillä jatkui ensi kauden jälkeen sopimus, nyt joukkueella onkin jo kolme laadukasta puolustajaa signattuna vuosiksi eteenpäin.

Ja mitä ensi kauden joukkueeseen tulee, niin Hamhuis ja Ballard vahvistavat juuri oikeita osa-alueita puolustuksessa. He ovat moderneja yleispuolustajia, joita voi heittää jäälle tilanteessa kuin tilanteessa. Näyttäisi siltä, että ensi kaudella Canuckseilla olisi sellainen tilanne, että kentälle olisi heittää 3 hyvin puolustavaa pakkiparia. Ja tämä on huomattava etu esimerkiksi playoffsien vierasotteluissa, jolloin ei aina saa haluamaansa matchuppia.

Gillis on vahvistanut joukkueen heikkouksia juuri kuten monet joukkueen faneista toivoivatkin. Yksi vahvistunut osasto lienee maalivahtiosasto. Luongo toki jatkaa ykkösvahtina, mutta Cory Schneider nostetaan suoraan Luongon kakkoseksi ja Gillis on luvannut Luongolle runsaammin lepoaikaa kuin aikaisemmilla kausilla. Hän mainitsi jopa 20 ottelun antamisesta Schneiderille. Vancouver on myös hommannut uuden maalivahtivalmentajan Roland "Rollie" Melansonin uudeksi täysipäiväiseksi maalivahti koutsiksi ja ainakin TSN-analyytikko -vanha NHL-kassari- Darren Pang piti tätä hyvin tärkeänä ja hyvänä ratkaisuna Luongon kannalta. Molemmat ratkaisut: täyspäivänen koutsi ja suurempi, kuullostavat minun korvaani hyviltä ratkaisuilta. Etenkin tuo suurempi lepuutus, sillä olympialaisten jälkeen Luongo vaikutti väsyneeltä, eikä löytänyt parasta teräänsä säänöllisesti missään vaiheessa (ehkäpä Losi sarjassa). Ja mitä tuohon lepuuttamiseen tulee, niin hyvin monella playoffseissa menestyneellä joukkueella (3:lla neljästä parhaasta) oli alle 50 matsia pelannut kassari.

Minä ainakin uskon, että jos joukkue edessä pelaa tarpeeksi hyvin on Luongosta mestarikassariksi. Jos Boucherillä sekä Leightonilla (kaikella kunnioituksella heitä kohtaan) voi päästä Stanley Cup finaalin, niin kyllä Luongollakin on siihen mahdollisuus. Ja mitä tulee Luongon pään kestämiseen, mitä moni on kyseenalaistanut, niin minä ainakin luotan häneen. Luongo voitti olympia kultaa kotikisoissa, kakkosvahtinaan Martin Brodeur. Huomattavasti lyhyemmässä turnauksessa kuin NHL-playoffseissa, joissa virheisiin on jopa vielä vähemmän varaa. Totuus on kuitenkin se, että maalivahti jääkiekossa voi missään kohdata kovempia paineita kuin tuollaisessa paikassa koko Kanadan ja koko jääkiekkoa seuraavan silmien alla. Ja vaikka kuinka asiaa kääntelisi Luongo pelasi riittävän hyvin ja paremmin kuin Brodeur, jonka pään kestämistä kai ei kukaan kyseenalaista.

Mutta palatakseni Canucksien ensi kauden joukkueeseen, niin näkisin sen olevan lähes kasassa. Näkisin, että tarvetta olisi vielä kolmosen laiturille ja nelosen sentterille. Kolmosen oikeaan laitaan kaipaisin fyysistä maalinedus rouhijaa, joka mättäisi niitä rumia maaleja ja menisi maalinedustalle hakattavaksi ja survoisi irtokiekkoja maaliin ala Atlantaan siirtynyt Byfuglien. Nelosen keskelle kaipaisin luotettavaa puolustavaa sentteriä. Nelosemme oli paikoitellen etenkin Rypienin kipparoimana aivan solmussa omalla alueella.

Jollain tapaa palkkakattoon on kuitenkin tehtävä tilaa ja O'Brian ja Bieksa lienevät liipasimella.

 

[FutureHockey]

Toi ensimmäinen kappale meni vähän ohi, mutta ehkäpä mainitut nimimerkit sen ymmärtävät.

Joo meikäläisen moka täysin sillä jotenkin onnistuin muistamaan Vancouverissa tulevalla kaudella pelaavan Sweattin olevan Bill eikä Lee. Noh näitä sattuu.

 

[nuck]

Olipa eilen hieno päivä Vancouverille. Koskaan ennen Canucks ei ole yhden päivän sisään hankkinut vapaiden agenttien markkinoilta neljää pelaajaa, joista kaksi olivat vielä hyvän tason vahvistusta. Joukkue vahvisti yhden päivän sisään paljon juuri niitä asioita, joita pitikin: puolustuksen top4-osastoa ja hyökkäyksen koko-, ja aloituspuolta sekä alivoimaa.

Manny Malhotran hankinta tuli minulle vähän puskista. Vaikka kirjoitinkin jo tämän ketjun avausviestiini;

"Vancouverilla riittää hyökkäyksessä taitoa, joten antaisin kolmosen keskustan ennemmin (ennemmin kuin Wellwoodille) jollekin isommalle ja fyysisemmälle pelaajalle hoidettavaksi, tai sitten petaisin paikan Hodgsonille, joka sen tulee toivottavasti ottamaan kahden seuraavan kauden sisään.",

... Malhotraa en nähnyt vaihtoehtona, sillä uskoin, että Gillis satsaa ennemmin laidalle rahojaan. Nyt hän päätti kuitenkin satsata keskustaan, eikä siinä mitään pahaa ole. Sentteri kun on yleensä ketjun tärkein pelaaja ja Malhotra on omassa hommassaan elittiluokkaa.

Malhotrassa yhdistyy huippuluokan asenne, kovat aloitustaidot (viime kaudella 62.5%), hyvä liike, vahva puolustuspeli, tasonnostokyky kovissa paikoissa, melko iso (6-2, 220) koko, juttujen mukaan erinomainen joukkuepelaaja, monipuolinen (on pelannut myös laidalla) ja tehojakin on tullut päälle 30 pisteen kausivauhtia mikä on riittävää tuossa roolissa... Eipä tuohon rooliin juurikaan parempaa miestä olisi voinut saada.

Sharks-lasien takaa kirjoitetut Fear the Fin -sivut kirjoittivat Malhotran viime kaudesta ja pelaajasta yleisesti seuraavasti:

In the offensive end of the ice, Malhotra has proved to be more than capable to the numerous roles he has been placed in. Whether it be seeing time on a scoring/shutdown second line with Marleau and Pavelski or a makeshift grind line with Nichol and Ortmeyer, Malhotra has flourished with every opportunity he has been given. He can play the wing one shift, take a defensive zone draw the next, and then see time on the power play. The definition of an all-around versatile forward.

He has an above average set of hands in the passing game, good vision, and can work the cycle down low with his teammates. He seals the boards well on opposing teams attempted clears, and generates consistent speed through the neutral zone to beat defenseman to loose pucks and disrupt the breakout. A good but not phenomenal skater, Malhotra has a knack for picking his spots and reading the play to cut off angles.

Malhotra's slap shot is also one of the best on the team-- low and hard, he produces rebounds that generate second-chance opportunities at a solid clip.
Furthermore, Malhotra brings a great defensive presence to the squad. While Marleau is probably the best rounded forward on the team in terms of offensive and defensive ability, Malhotra is likely the best defensive forward on the team, if not the title holder in that category. He'll kill penalties, commit to the backcheck every shift, and win draws in the defensive zone at an alarming rate.

Along with Scott Nichol, head coach Todd McLellan taps Malhotra whenever the team needs to secure possession in front of Nabokov.
The only thing Malhotra can't do is put the team on his shoulders and carry them in games-- that role lies with some of the higher paid players on San Jose's roster, as it should.

Malhotra's versatility is something Todd McLellan has in his back pocket every time he hits the ice. And we couldn't be more excited to see it happen.

NHL:n ainoa intialaistaustainen pelaaja (isä oli intialaistaustainen, äiti kanadanranskalainen) on naimisissa Vancouver Islandista kotoisin olevan naisen kanssa, joka on puolestaan kovan Canucks-fanin, NBA-tähti Steve Nashin, sisko. Malhotroilla on kaksivuotias lapsi ja nyt he hakivat ilmeisesti pidemmällä sopimuksella vakautta siviilielämän puolelle asettumalla heille tuttuihin maisemiin.

Malhotra kertoi, että häneen oli yhdeksän joukkuetta osoittanut kiinnostusta, mutta Canucksin paketti oli sopivin. Sen lisäksi, että perhe pääsi tuttuihin maisemiin, Malhotra pääsi mukaan hyvään joukkueeseen ja kun palkkakin saatiin kohdilleen, niin tulos taisi olla sekä seuralle että pelaajalle hyvä. Ja uskon olevani aika varmalla pohjalla ennustuksessa kun sanon jo nyt sen, että toivottavasti sopimus MM:n kanssa tulisi jatkumaan tuon kolmenkin vuoden jälkeen.

Vancouver saattaa maksaa kieltämättä ehkä Malhotrasta pientä ylihintaa. Hänen viime kauden palkkansa San Josessa ei ollut vertailukelpoinen (hän halusi vain hyvään joukkueeseen halvalla pelaamaan ja tavoittelemaan Stanley Cupia), mutta sitä edeltävä palkka Columbuksessa oli 1.5 miljoonaa, ja sen suhteen Malhotraa on helpompi lähteä arvioimaan. Omissa arvioissa Malhotran palkka olisi noin +/-kaksi miljoonaa, joten sen suhteen mitään isoa ilmaa sopimuksessa ei ole. Paljon ennemmin minä otan Malhotran 2.5 miljoonalla kuin Bernierin 2 miljoonalla tai Demitran 4 miljoonalla.

Mutta mutta... niin hyvä pelaaja kuin MM onkin omassa roolissaan ja niin sopiva hankinta kuin hän onkin Vancouverin tarpeisiin kun asiaa katsoo lähempää, ensimmäiset reaktiot jättivät kysymyksiä ilmoille. Minä mietin monien muiden tavoin tuota Hodgsonin tilannetta. Vancouverilla on nyt kolme huippuluokan sentteriä (ykkösketjun Henrik Sedin voitti pistepörssin, kakkosessa on Selke-finalisti ja 75 pisteen Kesler ja Malhotra on ollut Selke-äänestyksissä 20 parhaan sisällä useina kausina), joten pitääkö Bustin onnistua täysillä saadakseen pelipaikan, eikä se ole siltikään ihan varmaa?

Varmasti toisaalta pitää, sillä niin kauan kun Canucks on mahdollinen Stanley Cup -haastaja, nuorten lupausten pitäisi lunastaa omilla otteillaan pelipaikka. Ilmaista tietä hyvän joukkueen avaukseen ei ole ainakaan olemassa. Kuviossa on kuitenkin pari asiaa, jotka helpottavat ketjujen muokkauksia jatkossa. Ensiksikin uskon vahvasti, että terveenä ollessaan Hodgsonilla on kaikki mahdollisuudet ottaa pelipaikka. Hän oli viimeksi kunnossaan ollessaan (kaudella 2008-09) Kanadan juniorisarjojen paras pelaaja (taakse jäivät muun muassa NHL:ssä jo erittäin hienosti onnistuneet Tyler Myers, Matt Duchene ja John Tavares) ja Kanadan nuorten maajoukkueen arvokkain pelaaja.

Viime kausi meni täydellisesti pieleen kesällä tulleen ikävän selkäongelman vuoksi, mutta nyt hänen pitäisi olla taas täydessä iskussa. Vancouverin senttereistä Malhotra ja Kesler ovat pelanneet aikaisemmin myös laidoilla (Kesler pelasi oikein hyvinkin laidalla Sundinkin kanssa) ja myös Hodgson on pelannut laidalla (pelasi aikanaan 14-15 -vuotiaaana muun muassa kokonaisen kauden Stamkosin vierellä laiturina), joten mahdollisuuksia erilaisiin variaatioihin riittää.

Ihannetilanne olisi mielestäni alkuun sellainen, että Hodgson ottaisi paikan kolmosen laidalta Malhotran viereltä. Manny voisi olla Codylle juuri sopiva pelaaja, jonka varjossa hän voisi tulla sisään NHL-kuvioihin: veteraanihyökkääjä, joka on isona pelaajana riittävän monipuolinen, osaa laittaa kiekon itsekin maaliin, puolustaa ja tekee isolla alueella kovaa töitä. Huomattavasti parempi MM on nähdäkseni Hodgsonille tässä vaiheessa kuin olisivat olleet pehmeät Wellwood ja/tai Demitra tai "laput silmällä" tilanteesta toiseen painava Bernier.

Mutta pitää vielä muistaa ensi kaudesta ja Hodgsonista puhuttaessa, että kukaan ei pysty ennustamaan nuoren hyökkääjän onnistumista tässä tilanteessa, kun koko viime kausi meni käytännössä pieleen. Vaikka minä olisin voinut suunnitella hänelle paikkaa jopa avauksessa (vaikka toisaalta sitä ilmaista reittiä ei ole olemassakaan), tuo suunnitelma olisi voinut mennä pahasti metsään todellisuudessa. Ja ellei Vancouverilla olisi ollut tuossa tilanteessa kunnon sentteriä tilalle, joukkue ei olisi mennyt ainakaan yhtään viime kaudesta eteenpäin. Nyt viime kaudesta eteenpäin meno on periaatteessa varmaa, ellei MM sitten ole pitkään loukkaantuneena.

Malhotra on hyvä hankinta joukkueelle monessakin suhteessa ja uskon, että hänestä kasvaa Ballardin tavoin yksi fanien suosikeista.

Malhotran lisäksi Canucks kiinnitti hyökkäykseensä Joel Perraultin. Perraultilla on takanaan hieno tulevaisuus. Hän oli aikanaan QMJHL:n pistepörssin voittaja ja Kanadan junioriliigojen ykköstähdistön sentteriksi valittu pelaaja. Farmissa hän on takonut parhaimmillaan piste/peli-tahdilla pisteitä, vuonna 2006 hän voitti Phoenixin harjoituspelien pistepörssin ja Gretzky antoi hänelle aikanaan vastuuta Shane Doanin keskeltä (pari vuotta sitten Perrault iski 17 pistettä 49 pelissä), kunnes aivotärähdys sotki uraa. Kaksi viime kautta hän on pelannut pääasiassa Phoenixin farmissa - NHL:ssä hän on pelannut kahden viime kauden aikana vain yhdeksän peliä, joissa hän on tehnyt kolme maalia ja neljä pistettä.

Sen lisäksi, että Perraultilla on lupaavia pelejä ja hetkiä historiassa, hänellä on myös yhteistä pelikokemusta joidenkin Canucks-pelaajien kanssa. Aikanaan hän oli Shane O'Brienin ja Aaron Romen kanssa Anaheimin farmissa. Kesäisin hän on ollut puolestaan Alex Burrowsin joukkuekaverina kesäkiekkopeleissä.

Perrault on taitava hyökkäyspään pelaaja, joka pystyisi olemaan mahdollisesti dominoiva pelaaja jossakin Euroopan isossa sarjassa. Mutta ikävä kyllä NHL:ssä hänestä ei taida olla kahteen ensimmäiseen ketjuun sentteriksi. Puolustavana sentterinä häneen ei ole ollut aikaisemmin NHL:ssä luottoa, ja tuskin tulee olemaan Vancouverissakaan. Veikkaan siksi, että hän tulee olemaan Mooselle ykkösketjun sentteri, mutta NHL:ssä häntä tuskin tullaan näkemään.

Jatkuu...

 

[nuck]

Jatkuu...

Moosen manageri Craig Heisinger kertoi omia odotuksiaan Perraultista seuraavasti;

“He brings size (6-foot-2, 220 pounds) and skill for sure and he was willing to take a reasonable contract. He knows this is a good opportunity for him and that the Canucks organization has been chasing him for a while. He’s proven to be a point producer and a responsible player at the AHL-level and he also brings depth to the NHL team.

If he ends up in Manitoba, he could definitely fill that No. 1 (centre) spot. We expect good things from Joel.”

Kolmas hyökkääjähankinta Malhotran ja Perraultin lisäksi oli Jeff Tambellini. Hän on pelaaja, joka oli koko nuoruutensa kova Canucks-fani ja joukkueen sisäpiiriläisiä vuosikausia isänsä Steven vuoksi. Steve Tambellinihan ehti vaikuttaa Vancouverin organisaatiossa melkein kaikissa tehtävissä päämanagerin pallia lukuun ottamatta koko Jeff Tambellinin lapsuus- ja nuoruusajat.

Jeff Tambellinista oli aikanaan lähellä tulla jo Vancouveriin kesän 2003 ykkösvaraus, kun hän oli tuolloin isänsä vuoksi etukäteen ehkä vahvimmin ehdolla Canucksin ykkösvaraukseksi. Vancouver valitsi tuolloin kuitenkin jenkkisentteri Keslerin, vaikka molemmat pelaajat olivat vapaina vielä Vancouverin vuorolla. Näin myöhemmin voidaan sanoa, että onneksi valinta osui Kesleriin, eikä Tambelliniin. Nyt he ovat kuitenkin molemmat Canucksissa, joten tuo ympyrä on tietyllä tavalla sulkeutunut.

Tambellinin reaktiot sopimuksen tekemisen jälkeen kuvastivat hyvin niitä tunnelmia, joita hän koki kun lapsuuden suosikkiseura otti yhteyttä;

I’ve been coming in here since I was seven-years-old so I almost grew up with this team and being able to see behind the scenes made it something I always wanted to be a part of and if I ever had the opportunity to be a Vancouver Canuck, I was going to do it. The minute that offer came in, it was done in my mind.”

He isn’t kidding.

”The minute I heard the Canucks made me an offer, it was a no-brainer and I didn’t even listen to anything else that came in.”

Vaikea kuvitella ketään NHL-pelaajaa, joka riemuitsisi enemmän kuin Tambellini uudesta seurastaan. Ikävä kyllä hänen mahdollisuudet top6-hyökkääjäksi (millainen hän on) ovat hyvin rajatut. Alkukaudesta hän saattaa saada kuitenkin näyttöpaikan, kun Burrows puuttuu riveistä leikkauksesta toipumisajan vuoksi, joten tuossa voisi olla pikku-Tambyn pieni mahdollisuus.

Tambellini on erittäin nopea laitahyökkääjä ja hänellä on todella kova rannelaukaus. Ikävä kyllä hän on hieman pieni (5-11, 186) eikä mene riittävän hyvin tilanteisiin, jonka vuoksi hän ei pysty käyttämään kovaa vetoaan riittävästi hyödyksi. Farmissa tilaa on hieman enemmän, ja siellä Tambellini on tehnyt kovaa jälkeä - kaudella 2007-08 hän pelasi viimeksi farmissa melkein kokonaisen kauden ja teki 57 pelissä 76 pistettä.

Viime kaudella hän pelasi NHL:ssä Islandersin paidassa 36 peliä ja teki pienellä jääajalla 7+7=14 pistettä, joten vaikka hän ei Vancouverista pelipaikkaa saisikaan, hän voisi olla parhaimmillaan ihan käyttökelpoinen farmista nostettava pelaaja. Pieniä odotuksia nostattaa se, että seurasiirto Vancouveriin saattaa olla Tambellinille uran viimeinen näyttömahdollisuus NHL:ssä. Lisäksi hän voi olla vielä kehittyvä pelaaja, sillä kun juuri hänen edellään aikanaan varattu Kesler'kin on vielä kehittyvä pelaaja, sitä samaa voi olla myös Tambellini.

Craig Heisinger kertoi omista odotuksistaan Tambellinia kohtaan seuraavasti;

“He fills a void left by Michael Grabner for both organizations and is a depth player at the left-wing position,” said Heisinger, referring to the former Moose sniper who was sent to the Florida Panthers in the deal for Keith Ballard. “We need to improve our skill level in a few positions and today was a good start at that.”

Tambellini tuli Vancouveriin yksivuotisella, kahden suunnan sopimuksella, joka kustantaa .5 kaudessa NHL:ssä ja .105 AHL:ssa.

Kolmen hyökkääjän lisäksi Canucks hankki puolustukseen minun toivoman vahvistuksen, kun BC-lähtöinen puolustaja Dan Hamhuis kirjoitti nimensä sopimuspaperiin. Toivoin pari viikkoa sitten salaa Hamhuisin tulevan Vancouveriin, mutta en sitten kuitenkaan uskonut siihen, kun Itäisen konferenssin huippujoukkueista Philadelphia ja Pittsburgh osoittivat vuorollaan kiinnostusta mieheen hankkimalla hänen oikeutensa ennen UFA:ksi tulemista. Ilmeisesti Hamhuisille siirto kotiseutunsa joukkueeseen merkitsi kuitenkin jotain samaa kuin Tambellinille - hän kai todella halusi mukaan ja kieltäytyi sopimustarjouksista itään.

Hamhuis on tasaisesti laadukas puolustaja. Hänen pelissään ei ole heikkouksia, mutta ei myöskään mitään sellaista varsinaista isoa "ooh-ominaisuutta", mistä fanit jäisivät usein keskustelemaan pelien jälkeen tai mistä hänet tunnettaisiin laajalti. Joukkueelle tasaisesti pelaavien ja luotettavien pakkien arvo on kuitenkin pitkässä sarjassa erittäin suuri. Hamhuisia pystytään peluuttamaan vastustajien ykkkösketjuja vastaan hyvin ja hän pystyy ottamaan roolia kaikissa erikoistilanteissa. Pitkä sopimus luo kaivattua varmuutta ja pysyvyyttä jatkoon, mikä on tärkeää.

Hamhuis on tehnyt Nashvillessa noin 25 pistettä kautta kohden, mikä on kakkosparin pakin lukemia. Pitää kuitenkin muistaa se, että Nashville on antanut puolustuksessa parille Weber-Suter melkein rajatonta luottoa ylivoiman peliajoissa. Hamhuisille on jäänyt puolestaan alivoiman ykköspakin rooli. Ennakkoon hyvä tilanne meille, sillä meilläkin riittää ylivoimaan pakkeja (Ehrhoff, Edler, Salo, toivottavasti ei Bieksa vaan ehkä juuri Hamhuis), mutta juuri alivoimaan riittää tarvetta.

Myös tasakentin Hamhuis on hyvää tasoa. Hän teki viime kaudella Nashvillen pakeista Weberin kanssa joukkueen korkeimmat pistemäärät 23 pistettä, ja koko NHL:ssä tuo 23 tehtyä tasakenttäpistettä oli pakkien tilastoissa hienosti 22. eniten (taakse jäi mm. Scott Niedermayer ja Christian Ehrhoff). Tasakentin päästettyjä maaleja hänen aikanaan tehtiin omaan päähän tuon Predatorsin kovan top3 pakkikolmikon vähiten, joten siinäkin homma toimi hyvin.

Muista tilastoista voidaan poimia Hamhuisin jakamat hyvät 148 taklausta (Canucks-pakkien korkein taklausmäärä viime kaudella oli SOB:n 112 niittiä), 95 blokkia (hän olisi ollut kakkonen Canucks-pakkien tilastoissa Edlerin jälkeen) ja 48 kiekonriistoa (koko NHL.n riistopörssissä pakkien osalta kuudes). Hamhuisiin sopivat siis samat sanat kuin Ballardiin - hän kunnostautui monessa asiassa tehojen takana tasaisen hyvin.

Kahdessa tärkeässä asiassa Hamhuis ja Ballard ovat lisäksi myös melkein toistensa kopioita. Ensiksi molemmat ovat kiinni pitkissä sopimuksissa: Ballardin sopimus loppuu viiden vuoden päästä ja Hamhuisin uusi sopimus on kuuden vuoden mittainen. Ja toinen iso asia on se, että molemmat ovat pelanneet hyvin ehjää uraa, vaikka rakastavat lonkkataklauksia ja tuovat tunnetta kentälle. Hamhuis on ollut kuuden kauden sisään sivussa vain yhdeksästä ottelusta. Canucks-faneille nuo ovat musiikkia korville.

Alex Edlerin, Christian Ehrhoffin, Keith Ballardin ja Dan Hamhuisin ympärille on hyvä rakentaa tulevaisuuden puolustusta. Hienoa työtä Gillisilta, sillä kolme pakkia noista neljästä tulevaisuuden puolustajasta Gillis on hankkinut viimeisen vuoden sisään ja kaikki heistä ovat pakkeja, jotka pystyvät kantamaan päälle 22 minuutin peliaikoja ottelussa. Pitää sanoa, että en olisi edes itse pystynyt samaan...

Kentällä nämä puolustajan tekemät yksilösuoritukset ovat sellaisia, joita minä haluan nähdä jatkossakin.

Nyt kun vielä saadaan Bieksa pois, niin olen enemmän kuin tyytyväinen tämän kesän pakkitilanteen ratkaisemiseen.

 

[kausi]

Jaahas hienoa että täällä on pohdittu ja avattu ketjukin uutta kautta varten, kiitos Ronningin!

Pakkitilanne tosiaan kuulostaa ja näyttää hyvältä, mutta niistä ja paljon muistakin asioista on mm. nimimerkki nuck hyvin analysoinut. Joten kuulostaa järkevältä että Bieksan ja/tai SOB:n voisi vielä ulostaa jne sekä Hamhuis ja Ballard on kyllä huippuhankintoja meidän pakkitilanteeseen.

Mutta oma suosikkini uusista pelaajista on Tambellini. Ja toivoisin että hän löisi itsensä läpi, varsinkin kun luin nuck:n raportin että hän on ollut oikeen viimeisen päälle canucks-fani niin mikäs sen hienompaa pelaajan kannalta kuin pelata uransa huippukiekkoa suosikkijoukkueessaan. Tuttavani on NYI-fani ja hän myös kehui tuota vetoa että se on Tambellinin tavaramerkki ja sopisi siis hyvin myös YV-ketjuun peluutettavaksi. Mutta toisaalta on hyvä että myös 3-4 kentistä löytyy tulivoimaa jossa hän varmasti enimmäkseen viettääkin aikansa. Katsellaan rauhassa mitä tuleman pitää, eipä tuossa kortissa mitään menetetäkään vaan päinvastoin. :)

 

[Mr. Smith]

Shane O'Brien teki vuoden jatkon 1,6 M$ sopimuksella. Nyt olisi sitten viisi pakkia, jotka tulevat tämän kauden jälkeen vapaiksi (UFA); Christian Ehrhoff, Sami Salo, Shane O'Brien, Andrew Alberts ja Kevin Bieksa. Näistä pitäisi nyt 1-2 pakkia treidata lähinnä noista viimeksi mainituista. Jatkosopimusta pitäisi sitten väsätä ainoastaan Ehrhoffin kanssa, muiden kanssa ehditään myöhemminkin jos otteet antavat siihen aihetta.

Tällä hetkellä cappi on täynnä, joten jotain sinne on pakko tapahtua vielä kesän aikana. Mielenkiintoisia huhuja on liikkunut varsinkin Bieksan osalta. Jos hänestä vielä jotain mukavaa saadaan takaisinkin niin hieno homma. Kunhan nyt päästäis vaan eroon.

 

[Hiisi_van_Holten]

Minäkin olen tyytyväinen Tambellinin hankintaan ja nostankin esille yhden syyn miksi toivoisin näkeväni hänet kokoonpanossa ensi kaudella: hänen rankkusaldonsa uraltaan nhl:ssä on 6 maalia kahdeksalla yrityksellä. Monesti unohtuva fakta on se, että hyvällä rankkuspesialistilla voi oikeasti saada paljon pisteita runkosarjassa. Ja sellaiselle onkin nyt kysyntää, kun kaksi kärkipään laukojaa on nyt poissa riveistä (Demo ja Kyle).

Tässä hieman hänen tekemiään rankkarimaaleja, joissa hän demonstroi tuota "raikasta" rannelaukaustaan.

 

[secord]

Kentällä nämä puolustajan tekemät yksilösuoritukset ovat sellaisia, joita minä haluan nähdä jatkossakin.

Varaudu, että voit nähdä pari tällaistakin.

Nyt kun vielä saadaan Bieksa pois, niin olen enemmän kuin tyytyväinen tämän kesän pakkitilanteen ratkaisemiseen.

Ja nyt kun herjat ja vitsit on väännetty on aika vakavoitua. Mike Gillisin työskentely jaksaa vakuuttaa. Varmasti aika monella meni aikoinaan Pepsit väärään kurkkuun, kun Gillis sai pestin toimitusjohtajan paikalle, mutta jälleen kerran hän on osoittanut olevansa mies paikallaan.

Ballard, Edler, Ehrhoff ja Hamhuis ovat pätevä nelikko pyörittämään alakertaa, kun vielä takana torjuu Luongon kaltainen kassari. Ja vielä ainakin tällä hetkellä kolmospariin on heittää Saloa, Bieksaa, O´Brienia ja kumppaneita. Nyt pitäisi olla puolustus sementoitu vuosiksi eteenpäin. Luulenpa, että noita nuckin kaipaamia taklauksia nähdään vielä enemmän Ballardilta ja kaveri nousee Canucks-fanien suosikiksi ennen kuin joululahjat on jaettu. Mutta ennen kaikkea hienoa työtä Mike Gillisiltä.

 

[nuck]

Shane O'Brien teki vuoden jatkon 1,6 M$ sopimuksella. Nyt olisi sitten viisi pakkia, jotka tulevat tämän kauden jälkeen vapaiksi (UFA); Christian Ehrhoff, Sami Salo, Shane O'Brien, Andrew Alberts ja Kevin Bieksa. Näistä pitäisi nyt 1-2 pakkia treidata lähinnä noista viimeksi mainituista. Jatkosopimusta pitäisi sitten väsätä ainoastaan Ehrhoffin kanssa, muiden kanssa ehditään myöhemminkin jos otteet antavat siihen aihetta.

O'Brien hyväksyi siis Canucksin tarjoaman QO:n, mikä oli aika odotettua, kun muisteli miehen lausuntoja toukokuussa;

"Hopefully I don’t have to go to arbitration and, from what I heard, it’s not a pleasant process," he said. "They’ve probably got a lot of material they can use against me so it probably wouldn’t work too well. "If a one-year deal is all I’m going to get, I’ll come in and play hard but obviously, as a player, you’re looking for a bit of security."

Vancouverilla olisi ollut mahdollisuus tosiaan näyttää paljonkin materiaalia SOB:ia 'vastaan', mikäli välimieskäsittelyyn oltaisiin menty. Siksi tämä O'Brienin päätös QO:n hyväksymisestä taisi olla hänelle selvästi paras vaihtoehto. Ihan toinen juttu on sitten se, jatkaako SOB meillä vai kaupataanko hänet. Minun mielestä tuo 1.6 miljoonan kutospakki (tai tällä hetkellähän SOB on seiskapakki...) kuulostaa kyllä liian kovalta, kun Vancouverilla olisi mahdollisuuksia laittaa samaan rooliin halvemmat Alberts ja Rome.

Bieksan kauppaamisen pitäisi olla Ballardin ja Hamhuisin hankintojen jälkeen puolestaan selvää jos minultakin kysytään. Noista muista vapaiksi agenteiksi tulevista puolustajista olen myös samaa mieltä Mr. Smithin kanssa. Ehrhoffin kanssa pitää päästä jatkosopimukseen, mutta muista ei ole niin suurta väliä. Salo on tuosta ryhmästä pelaaja, jonka haluaisin nähdä mahdollisesti jatkavan vielä ensi kauden jälkeenkin, mutta miehen loukkaantumishistorian tuntien tuo nykyinen 3.5 miljoonaa on liikaa.

Yksi mahdollisuuus, mikä Vancouverilla voisi olla vielä ensi kauden puolustuksen suhteen, on Willie Mitchellin saaminen sopimuksen alle selvästi markkinahintaa matalammalla sopimuksella. Mitchell aloittaa luistelun viikon päästä, ja jos hän osoittaa olevansa kuntoutunut aivotärähdyksen jälkeen, hänen kanssaan saatettaisiin päästä vuoden halpaan sopimukseen ns. kotialennuksella. Tuossa olisi riskinsä, mutta myös paljon mahdollisuuksia jos hän pysyy kunnossa.

Edler - Ehrhoff
Hamhuis - Ballard
Salo - Mitchell
Alberts/Rome/Baumer/Sweatt

...olisi kova kuusikko, vaikka tuo kolmosparin terveystilanne tuossa herättäisikin kysymyksiä.

Varaudu, että voit nähdä pari tällaistakin.

Varaudun, ja samoin varaudun siihen, että Ballard saattaa yrittää tappaa mailallaan Luongoa jossain vaiheessa kuten teki Vokounille... Kaikenlaista sattuu kun paljon pelaa.

Luulenpa, että noita nuckin kaipaamia taklauksia nähdään vielä enemmän Ballardilta ja kaveri nousee Canucks-fanien suosikiksi ennen kuin joululahjat on jaettu. Mutta ennen kaikkea hienoa työtä Mike Gillisiltä.

Samaa mieltä tästä kokonaisuutena.

Molemmat pakit olivat viime kaudella NHL-pakkien taklaustilastossa ensimmäisten 34 joukossa (ja siirtotakarajalla tullut Alberts oli tuossa hommassa lisäksi top10 joukossa - jatko on kuitenkin kysymysmerkki), joten taklausvoimaakin pitäisi olla viime kauteen verrattuna alakerrassa enemmän.

 

[Ronning]

Canucksin kotiareena on nyt sitten tästä eteenpäin Rogers Arena. Tuo firma jonka mukaan entinen GillisMike-arena on ollut ennestäänkin vahvasti mukana jääkiekossa ja muussakin urheilussa. Sports Net ymmärtääkseni on heidän ja he ovat Canuksin toimia välittänyt useamman vuoden ajan. Tällaiset uudelleen nimeämiset ovat sieltä mieluistasta päästä koska yritys on niin väkevästi jo ennestään joukkueessa kiinni. Kuulemma nykyiset omistajat olivat suuressa roolissa tämän diilin syntymisessä. Toivon mukaan tämä uusi nimi ja ennestään vahvistunut yhteistyö lisää Canucksin hallin jo nyt kuuluisia, edistyneitä innovaatioita jotka omalta osaltaan ovat lisänneet niin yleisön kuin pelaajienkin halua tulla Vancouveriin.

 

[orpo]

Hienoa, että Canucksienkin topic on saatu avattua ja tuttuun takaan erinomaisia analyysejä draftista sekä UFA-hankinnoista. Niihin ei juurikaan ole lisättävää, mutta mielissäni oon kylä ensi kauden pakistosta! Vielä kun tosiaan tuon Bieksan saisi ulostettua johonkin.

Mukava myös että Schneider nostetaan ylös ensi kaudeksi, toivottavasti herra saa myös pelata, ettei Luin tarvitse polttaa itseään loppuun runkkarissa ja virtaa jäisi myös pleijareihin, koska sinnehän tällä porukalla mennään ja ensi keväänä myös päätyyn asti!

Vancouver Canucks nostaa Marcus Näslundin pelipaidan #19 Rogers Arenan kattoon. Hieno pelaaja kyllä kyseessä, mutta entiä oisinko ite lähteny numeroa jäädyttämään? http://canucks.nhl.com/club/news.htm?id=533817&navid=DL|VAN|home

PS. Talvella tuli mainostettua, et mahollisesti lähtisin Vancouver Islandille vaihto-oppilaaksi vuodeksi, mutta enpä lähe Jatkoajan Canucks-palstan "paikallistoimittajaksi" ku paikka annettiin jolleki muulle vässykälle. Ensi keväänä sitten uusi haku, jos sitten vaikka tärppäis

 

[stunt cock]

Onko 2,5 miljoonaa liikaa Malhotran tasoiselle pelaajalle? Ei missään tapauksessa. Henkilökohtaisesti olisin mielelläni nähnyt Malhotran jatkavan sharkseissa vaikka vähän arvokkaammalla sopimuksella, mutta valmennusjohto katsoi pelimerkkien tuhlaamisen hyökkäyksen top6:een järkevimmäksi tavaksi rakentaa joukkuetta.

Monissa spekulaatioissa Malhotraa pidetään itsepintaisesti puolustavana kolmossentterinä, mutta todellisuudessa äärimmäisen monipuolisena pelaajana Malhotra sopii hyvin mihinkä tahansa ketjuu mille paikalle tahansa. Erikoistilannepelaamisessa Malhotra pelasi sharkseissa ylivoimaa ja alivoimaa. Malhotra ja Kesler samaan ketjuun, niin kyseessä on loistava runko puolustavalle ketjulle. Kaksi isoa (oikeastaan vain Malhotra on iso) ja nopeaa hyvää karvaajaa, jotka kumpikin osaavat vielä napsia aloituksia. Playoffeissa sharks valmennusjohto ei halunnut/osannu ottaa Malhotrasta kaikkeaa hyötyä irti. Malhotraa peluutettiin ns. täyte ketjussa, johon oli kasattu ne palaset, joille ei muuta käyttöä löytynyt. Tästä johtuen ainakin allekirjoittanut joutui pettymään Malhotran otteisiin pelijareissa. Mitenkään huonosti Malhotra ei pelannut, mutta olisin odottanut yli-inhimillistä muutosta yhden toisen kaljupään peliesitysten suuntaan.

Malhotran hankinnan kehumisen jälkeen vuorossa on Hamhuisin uuden sopimuksen päivittely. Hamhuis sai arvokkaampiakin sopimustarjouksia, mutta silti 4,5 miljoonaa on aivan liikaa Hamhuisin tasoisesta pakista. Tästäkin ketjusta saa luettua hyviä ja asianmukaisia kehuja Hamhuisin hyvyydestä, mutta pelkästään keskustelupalstojen perusteella tehtynä pelaajan arviointina kyseessä on melkein Norristasoinen pakki. Hyvä molempiin suuntiin ja käyttökelpoinen kaikissa tilantessa. Näinhän Hamhuis pikaisesti kuvaillaan. Todellisuudessa on Hamhuissin arvostamiseen tainnut iskä UFA hulluttelun mukainen yliarvostaminen, kun yksi pelaaja esiintyy 25 joukkueen kannattajien spekulaatioissa ensikauden joukkueesta. Ei ihmekkään, että vähän kun huudellaan, niin äkkiä 4,5 miljoonaa tuntuu kohtuulliselta.

Mikä sitten olisi sopiva arvo Hamhuissille? -Joku 3,5 miljoonaa olisi varmaan aika realistinen palkkaus Hamhuissin kyvyillä varustetulle pakille. Onko Hamhuis sellainen johtava pakki, joka esiintyessään joukkueen puolustajien paremmuusjärjestyksessä ensimmäisenä tai toisena herättää mielikuvan stanleycupista tosissaan taistelevasta joukkueesta? Mitä erikoisosaamista Hamhuisilta löytyy? -Pystyykö hän pimentämään vastustajan ykköstähden tai tekemään ylivoimasta murhaavan? Onko Hamhuis sellainen pelaaja, joka vastustajan on erikseen huomioitava? Mielestäni Hamhuis on loistava kolmas tai neljäs puolustaja, mutta varsinaisesti johtava puolustaja, kuten esim. Nashvillen Shea Weber tai Ryan Suter ovat, ei hän ole.

 

[nuck]

Onko 2,5 miljoonaa liikaa Malhotran tasoiselle pelaajalle? Ei missään tapauksessa.

Mukava kuulla, että Malhotra saa sinulta noin paljon pisteitä. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että häntä on mahdollista peluuttaa monissa ketjuissa. Lähtökohtaisesti ajattelen häntä kuitenkin kolmoseen, sillä Vancouverilla on kaksi ensimmäistä ketjua toimivia ja täynnä (jos Raymondin kanssa jatketaan), mutta kolmosketjun keskellä on iso aukko tällä hetkellä.

Malhotran hankinnan kehumisen jälkeen vuorossa on Hamhuisin uuden sopimuksen päivittely. Hamhuis sai arvokkaampiakin sopimustarjouksia, mutta silti 4,5 miljoonaa on aivan liikaa Hamhuisin tasoisesta pakista.

Hamhuisista sinulla oli paljon tekstiä, joten lainaan vain tätä lyhyttä pätkää ja kommentoin omasta puolestani koko juttua.

Olen samaa mieltä siitä, että Hamhuis ei ole ihan Weberin tai Suterin tasoinen puolustaja. Uskon kuitenkin myös vahvasti siihen, että jos Weber tai Suter olisivat vapaita agentteja, he saisivat enemmän kuin 4.5 miljoonaa kaudessa. Omasta mielestäni Hamhuis voisi olla noin neljän miljoonan arvoinen puolustaja, joten hänen sopimuksessaan voi sanoa olevan ehkä vähän ylimääräistä.

Mutta toisaalta vapaat agentit saavat yleensä aina vähän korkeampia sopimuksia kun joukkueet eivät joudu luopumaan rahaa lukuun ottamatta mistään ja heistä on kilpailua. Hamhuis'kin olisi voinut päätyä esimerkiksi Flyersiin tai Penguinsiin ilman tuota pientä ylimääräistä "korotusta", sillä häneen oli niin paljon kysyntää, että hän oli kesän ainoa UFA-pelaaja, jonka oikeudet vaihtoivat osoitetta ennen heinäkuun 1. päivää (vielä kahdestikin). Ja ellei palkkaa oltaisi saatu Canucksin puolelta edes jotenkin kilpailukykyiseksi, puolustuksen muutosta hakenut Vancouver olisi saattanut joutua nuolemaan näppejään.

Hamhuisin sopimus (cap hitilltaan) on arvoltaan suurin piirtein samanlainen kuin Ron Hainseylla, Eric Brewerilla, Mike Komisarekilla, Scott Hannanilla, Anton Volchenkovilla tai John-Michael Lilesilla. Häntä kalliimpia pakkeja ovat muun muassa Michal Rozsival, Wade Redden, Lubomir Visnovsky, Sheldon Souray, Roman Hamrlik ja Paul Martin. Tuossa ryhmässä on useita "ylihintaisia" (minun mielestä) pakkeja, jotka ovat tehneet sopimuksen Hamhuisin tavoin vapaina agentteina.

Vancouverille kuuden vuoden sopimus on kuitenkin nähdäkseni melko hyvä, sillä katon tasaisesti noustessa ja Hamhuisin ollessa sidottuna sopimukseen koko hänen "prime timensa" ajan, sopimuksen loppuvuodet saattavat osoittautua edullisiksikin, mikäli puolustaja lunastaa häneen ladattuja odotuksia monipuolisena top4 pakkina.

En oikein yhdy tuohon sinun heittoosi siitä, että tässä ketjussa olevat Hamhuisin kehut olisivat menneet pahasti (=Norris Trophymaisesti) yli. Hän on hyvä molemmissa päissä ja käyttökelpoinen kaikissa tilanteissa, mutta ei hän silti mikään Norris-tason puolustaja ole, eikä kukaan ole sellaista sanonutkaan. Jotain Hamhuisin tasosta kertoo kuitenkin esimerkiksi se, että hän oli 15 muun kanadalaispakin kanssa Olympialaisten valmistujaisleirillä, vaikka ei sitten paikkaa kisoista kivikovan kanadalaisryhmän joukkoon saanutkaan. Tuohon Kanadan puolustajien leiriryhmään ei valita kuitenkaan mitään pilipalipakkeja ja joukkueiden nelospuolustajia, vaan pelaajassa pitää olla jotain oikeasti tärkeää.

Nashville peluutti häntä paljon vastustajan vaarallisimpia ketjuja vastaan kuten Behind the Net - tilastosivun "Quality of Competition metric" osoittaa. Hän oli joukkueen käytetyin pelaaja alivoimilla ja pelasi kauden tärkeimmillä hetkillä playoffeissa tasakentin peliä kohden noin minuutin enemmän kuin Weber-Suter -kaksikko. Valmennuksen antama luotto on mennyt mielestäni joskus Vancouverin tapauksessa väärille pelaajille, mutta ainakin Canucksilla useimmiten peliaikaa ansainneet pelaajat ovat saaneet tärkeimmissä tilanteissa ansaitsemaansa luottoa.

Hamhuis on kahden suunnan puolustaja, jolla on keskitasoa parempi syöttötaito ja hieman keskitasoa parempi laukaus. Hän liikkuu hyvin ja hänen paras avunsa on sijoittuminen. Hän lukee peliä hyvin ja on arvokas pelaaja alivoimilla. Hän ei ole varsinainen fyysinen ja taklaava puolustaja, mutta hän osaa heittää hienoja lonkkataklauksia sopiviin paikkoihin. Hänen fyysisyytensä rajoittuu kuitenkin useimmiten vain juuri lonkkataklauksiin, sillä avoimella jäällä hän käyttää enemmän mailaa kuin vartaloaan.

Hän voisi tehdä minun veikkauksen mukaan noin 35-40 pistettä, jos hän saisi enemmän ylivoima-aikaa. Nashvillen valmentaja Barry Trotz halusi säästää häntä kuitenkin alivoimiin (ylivoimiin Trotzilla oli käytössä pakkipari Weber-Suter), joten normaalisti pisteitä kerryttävä ylivoimapelaaminen jäi vähälle. Pitää kuitenkin muistaa se, että Hamhuis teki Nashvillen puolustajista Weberin kanssa eniten tasakenttäpisteitä, mikä kertoo kiekollisista taidoista.

Monet Predators-fanit ovat sanoneet hänestä, että hän on kakkosparin puolustaja hyvien puolustajien keskellä (kuten Nashvillella oli), ja heikommassa seurassa mahdollisesti ykkösparin pakkeja. Yleisesti monet pitävät hänen kiekollisia taitoja edellisestä joukkueesta johtuen aliarvostettuina. Nashvillessa kun ovat pelanneet Kimmo Timosen, Shea Weberin, Ryan Suterin ja Marek Zidlickyn kaltaisia puolustajia, jotka olisivat olleet melkein missä tahansa seurassa ykkösparin ylivoimapelaajia. Kyseisten pakkien saama ylivoimavastuu on syönyt Hamhuisilta ylivoima-aikoja ja tätä kautta myös tehoja.

Nashville-expertti ja "On the forecheck" -sivuston ylläpitäjä Chris Burton kirjoitti kesäkuussa Philadelphian sivustolle "Broad Street Hockey" Hamhuisista seuraavasti kun Flyers oli hankkinut hänen oikeutensa:

In Dan Hamhuis, the Philadelphia Flyers have acquired a player who does just about everything well, but nothing great (well, except for that hip check…). ‘Hammer’ is the perfect example of team player. He’ll adapt to whatever situation he’s placed in – whether it be the power play, penalty kill, or minute cruncher.

Perhaps the best way to describe his playing style is that of a combination between Predators Ryan Suter and Shea Weber. Hamhuis is lighter and less physical than Weber, but a better skater and passer. On the other hand, he’s a better hitter than Suter. Obviously, he’s not in the same category as the Predators’ defensive Olympians, and this comes back to being good at everything, but excelling at little.

His greatest strengths lie in the ability to break a stifling forecheck with his puck movement, or shut down an opposing team’s top player as he did many times with Nashville (Barry Trotz typically played Dan in the toughest spots, leaving Suter and Weber to carry the offensive load). Hamhuis’ weaknesses are in the incredibly frustrating mental lapse, such as a horrible defensive zone turnover or failure to communicate with his defensive partner, which was a common occurrence with Kevin Klein in 2009-10.

At his best, Dan Hamhuis is a top pairing defenseman with the ability to play 23:00 or more a night and in special teams situations. At worst, he’s a solid 2nd pair player prone to mental lapses. What you usually get is somewhere in between. Either way, the trade looks on the surface to be a Philadelphia win. Dan Hamhuis was/is the most coveted defenseman on the market in 2010, and with good reason.

Nuo sanat tulivat siis kirjoittajalta, jonka kannattama joukkue oli juuri menettänyt Hamhuisin siirron jälkeen, ja joka tuntee pelaajan varmasti tarkasti. Itse olen Hamhuisin uraa jonkin verran seuranneena myös sitä mieltä, että hän voi olla ykkösparin pakkeja ja huonoimmillaankin kakkosparin pakkeja. Ja ei, hän ei ole edelleenkään Norris Trophy -tason puolustaja, mutta käyttökelponen ja monipuolinen isoja minuutteja ahmiva puolustaja hän voi olla hyvinkin.

Jatkuu...

 

[nuck]

Jatkuu edellisestä viestistä...

Hammerin monipuolisuus pelaajana ulottuu myös kentän ulkopuolelle. Häntä pidetään arvokkaana joukkuepelaajana ja hänellä on ollut jo kauan iso asema Nashvillen joukkueesta erilaisissa hyväntekeväisyystempauksissa. Viime kauden jälkeen Hamhuis valittiin Predatorsista ehdolle King Clancy Memorial Trophyyn. Jutussa nostetaan esille muun muassa seuraavia asioita:

Following are some of Hamhuis’ charitable activities during the past season:

- Donated $20,000 to the Teammates for Kids Foundation which was routed back to benefit the Nashville Rescue Mission. Routinely volunteer their time at the Rescue Mission as well.

- Initiated participation in the team’s "Movember’’ movement – growing a moustache for a month to raise money and awareness for Prostate & Testicular Cancer.

- Gave his name/funds to be the presenting sponsor of the Ronald McDonald House "Extraordinary Evening’’ fundraiser, which brought in more than $50,000.

- He and wife Sarah attended fundraisers for Ronald McDonald House, bid on auction items, visit families staying at the house. They purchased a brand new air-hockey table for the teen game room at the House, and Sarah serves on the Telecast committee and sits on the phone bank to field donations for RMH.

- Dan and Sarah organized a potluck dinner where she and the rest of the wives provided dinner for the families at Ronald McDonald House.

- Active in the Fellowship of Christian Athletes, speaking to local chapters throughout the season.

- Visits patients at Monroe Carell Jr. Children’s Hospital throughout the season, highlighted by the Oct. 30 visit where he went reverse trick-or-treating for the second year dressed up as Winnie the Pooh.

- Purchased 25 gift cards at $100 each during the holidays to give to families in need.

- Promoted Toys for Tots toy drive – participated in a photo shoot with U.S. Marines.

- Promoted the in-arena recycling program by participating in the PSA which airs every game. PSA encourages fans to recycle cans and plastic.

Tuon ehdokkuuden ja noiden juttujen lisäksi Hammer on tehnyt vuosia paljon työtä "Best Buddies" -hyväntekeväisyyskohteelle yhdessä valmentaja Barry Trotzin kanssa. He ovat keränneet tavaraa ja rahaa lähinnä downin syndroomaa sairastaville lapsille (Trotzin nuorin lapsi sairastaa downin syndroomaa) ja Hamhuisin esimerkistä monet muutkin Predatorsin pelaajat on nähty pukeutuneina Nalle Puh -hahmoiksi lapsille kohdistetuilla sairaalavisiiteillä.

Yksittäisen pelaajan merkityksen arvioimisessa on aina otettava huomioon kokonaisuus ja joukkueeseen sopivuus. Pelaajana Hamhuis on puolustuksessa top4-materiaalia Vancouverille, ja parhaimmillaan hän saattaa pystyä kantamaan aina ykkösparin minuutteja vaikka spesiaaliominaisuuksia puuttuukin. Hänen merkityksensä kahteen suuntaan pelaavana puolustajana on ainakin minun odotuksien mukaan melko suuri juuri monipuolisuuden ansiosta.

Siitä voidaan sitten keskustella vaikka kuinka pitkään, onko rahojen käyttö tuollaiseen monipuoliseen pelaajaan tarpeellista, vai pitäisikö isopalkkaisen puolustajan (Hamhuisin cap hit on NHL-pakeista tällä hetkellä 24. suurin) olla varustettu spesiaaliominaisuuksilla. Hammer kun ei ole Brian Campbellin kaltainen hyökkäävä puolustaja tai Willie Mitchellin kaltainen puolustava puolustaja, vaan hän on ennemmin Sami Salon kaltainen kahden suunnan puolustaja, joka ei näy joka ilta, mutta joka saa valmennukselta isoa luottoa monissa tilanteissa ja jota pystytään käyttämään hyödyksi tilanteesta riippuen vähän asiassa kuin asiassa.

Lisäarvoa Hamhuisille tulee kuitenkin minun papereissa siitä, että hän ei ole tuttu näky sairastuvalla kuten monet viime kauden Canucks-pakit, vaan hän on pelannut varsin ehjää uraa. Lisäksi "kotiseutulisä" (Hammer on kotoisin Vancouverin läheltä) tuo tiettyä lisäarvoa mukanaan ja samoin sitä tekee tuo pelaajassa oleva "karakteri". On nimittäin tärkeää, että joukkueen sisälle pitkällä sopimuksella tuleva pelaaja tunnetaan hyvänä joukkuepelaajana ja myös pelaajana, joka pystyy uhraamaan seuran ja kaupungin vähempiosaisten eteen omaa vapaa-aikaa erilaisten hyväntekeväisyystempausten kautta.

Vancouver Canucks nostaa Marcus Näslundin pelipaidan #19 Rogers Arenan kattoon. Hieno pelaaja kyllä kyseessä, mutta entiä oisinko ite lähteny numeroa jäädyttämään?

Näslund on minulle yksi kaikkien aikojen suosikeista, mutta en tiedä minäkään miten tuohon paidan jäädyttämiseen nyt suhtautuisi.

Toisaalta hän on:

- Kaikkien aikojen eniten maaleja ja pisteitä tehnyt Canucks-pelaaja.

- Voittanut seitsemänä kautena peräkkäin joukkueen pistepörssin.

- Hänellä oli kolme peräkkäistä 40 maalin kautta.

- Hän teki urallaan Vancouverissa kuusi kertaa päälle 30 maalia.

- Hän pelasi 12 kautta Canucks-paidassa.

- Hän on kaikkien aikojen pisimpään Canucksin kapteenina toiminut pelaaja (2000-2008).

- Hän voitti Lester B. Pearsonin (pelaajien valitsema vuoden paras pelaaja) keväällä 2003.

- Hänet valittiin kolme kertaa peräkkäin NHL:n ykköstähdistöön - todella harvinaista nykyjääkiekossa.

- Hän pelasi viisi kertaa tähdistöottelussa.

- Hän oli Hart Trophyn "runner-up" ja kisan kakkonen.

- Hän voitti 17 eri palkintoa joukkueen sisältä.

Toisaalta taas:

- Canucks ei mennyt hänen johdollaan playoffeissa toista kierrosta pidemmälle.

- Hänen aikansa huipulla oli kuitenkin varsin lyhyt.

Olen miettinyt tuota Näslundin paidanjäädyttämistä ennenkin. Jonakin päivänä minä soisin hänelle tuon kunnian, toisina päivinä en. Jos häntä vertaa joidenkin muiden joukkueiden #19 -numeroa kantaneisiin pelaajiin (Yzerman ja Sakic tulevat mieleen), niin mennäänhän tässä pienillä panoksilla. Toisaalta seuran maali- ja piste-ennätysten haltija sekä monia muita meriittejä tehnyt pelaaja ansaitsee kunniaa, vaikkei kilpailla pystytäkään.

PS. Talvella tuli mainostettua, et mahollisesti lähtisin Vancouver Islandille vaihto-oppilaaksi vuodeksi, mutta enpä lähe Jatkoajan Canucks-palstan "paikallistoimittajaksi" ku paikka annettiin jolleki muulle vässykälle. Ensi keväänä sitten uusi haku, jos sitten vaikka tärppäis.

Eivätpä tienneet valitsijat mitä menettivät... Pidän peukkuja sitten jatkon suhteen.

 

[TM]

Olen miettinyt tuota Näslundin paidanjäädyttämistä ennenkin. Jonakin päivänä minä soisin hänelle tuon kunnian, toisina päivinä en. Jos häntä vertaa joidenkin muiden joukkueiden #19 -numeroa kantaneisiin pelaajiin (Yzerman ja Sakic tulevat mieleen), niin mennäänhän tässä pienillä panoksilla. Toisaalta seuran maali- ja piste-ennätysten haltija sekä monia muita meriittejä tehnyt pelaaja ansaitsee kunniaa, vaikkei kilpailla pystytäkään.

Meriittejä on, mutta (ainakin) paikallisten mielestä Linden taitaa olla vielä isompi legenda ikuisesti. ;) Lisää uutisia tulee aikanaan Kanadasta Alfredssonista ja jenkeistä Lidströmistä ja Selänteestä.

 

[stunt cock]

Olen samaa mieltä siitä, että Hamhuis ei ole ihan Weberin tai Suterin tasoinen puolustaja. Uskon kuitenkin myös vahvasti siihen, että jos Weber tai Suter olisivat vapaita agentteja, he saisivat enemmän kuin 4.5 miljoonaa kaudessa. Omasta mielestäni Hamhuis voisi olla noin neljän miljoonan arvoinen puolustaja, joten hänen sopimuksessaan voi sanoa olevan ehkä vähän ylimääräistä.

Mutta toisaalta vapaat agentit saavat yleensä aina vähän korkeampia sopimuksia kun joukkueet eivät joudu luopumaan rahaa lukuun ottamatta mistään ja heistä on kilpailua. Hamhuis'kin olisi voinut päätyä esimerkiksi Flyersiin tai Penguinsiin ilman tuota pientä ylimääräistä "korotusta", sillä häneen oli niin paljon kysyntää, että hän oli kesän ainoa UFA-pelaaja, jonka oikeudet vaihtoivat osoitetta ennen heinäkuun 1. päivää (vielä kahdestikin). Ja ellei palkkaa oltaisi saatu Canucksin puolelta edes jotenkin kilpailukykyiseksi, puolustuksen muutosta hakenut Vancouver olisi saattanut joutua nuolemaan näppejään.

Tässäpä se ongelman tai ominaisuuden (miten sen nyt ottaa) ydin piilee. Tällä hetkellä tässä markkinatilanteessa hyvä sopimus, mutta jo vuoden päästä ainakin jonkin verran ylihintainen sopimus. Näinhän se menee ilman pelaajan merkittävää tasonnostoa. Heinäkuun alun hullutteluissa tavoiteltuimpien pelaajien hinta luonnollisesti karkaa ylipalkkauksen puolelle, kun taas vähemmän tavoiteltujen pelaajien puolelta on mahdollisuus hintalatusuhteeltaan onnistuneempiin värväyksiin, kuten Corvon uusi sopimus.

Hamhuisin kohdalla hän on koko pitkän sopimuksensa puolustajien parhaassa iässä, mutta silti ei tulisi unohtaa pitkien sopimusten riskejä. Parin kolmen vuoden aikana on tehty pitkiä sopimuksia, joista osalla pitkän sopimuksen riski tulee toteutumaan joukkueelle. Sopimuksen pidentyessä "hyväksyttävän UFA lisän" vuotuinen maksaminen alkaa muuttumaan suureksi rasitteeksi varsinkin, jos "onnistuneita" vapaiden agenttien kaappauksia tapahtuu säännöllisesti joka kesä. Hamhuis on varmasti arvokas pelaaja Canuckseille tulevaisuudessa, mutta en usko hänen koskaan lunastavan varsin korkeita häneen esitettyjä toiveita 4,5 miljoonan taalan vuosiansionsa arvoisesti. En täysin lähde tyrmäämään Hamhuisin sopimusta, mutta laittaisin sen kategoriaan "ehkä sittenkin olisi vielä pitänyt miettiä. Tulikohan tässä mokattua???".

Koko Canucksien puolustuspään rakentamista voi luonnehtia aika kohtuullisen rohkeaksi ja aikaan saavaksi. Isoilla liikkeillä (Ehrhoff, Ballard ja Hamhuis) laivaa on päättäväisesti ohjattu siihen suuntaan, mikä kulloinkin on katsottu parhaaksi. Liiemmin ei ole jääty rannalle ruikuttamaan.

 

[nuck]

Meriittejä on, mutta (ainakin) paikallisten mielestä Linden taitaa olla vielä isompi legenda ikuisesti. ;)

On ehdottomasti. Linden on minullekin kaikkien aikojen suosikkipelaaja. Hänen paitahan jäädytettiin jo puolitoista vuotta sitten, eikä sen suhteen ollut mitään muita vaihtoehtoja. Bure ja Näslund ovat olleet nyt seuraavaksi "liipasimella" paidan jäädytysten suhteen. Buren paitaa ei mahdollisesti koskaan tulla jäädyttämään, mutta Näslundin paita jäädytetään.

Tässäpä se ongelman tai ominaisuuden (miten sen nyt ottaa) ydin piilee. Tällä hetkellä tässä markkinatilanteessa hyvä sopimus, mutta jo vuoden päästä ainakin jonkin verran ylihintainen sopimus. Näinhän se menee ilman pelaajan merkittävää tasonnostoa.

Toisaalta jos palkkakatto nousee kuten se on tähän mennessä noussut (muutamassa vuodessa 39 miljoonasta melkein 60 miljoonaan), joukkueille vapautuu pikku hiljaa lisää tilaa ja nämä pitkät sopimukset saattavat osoittautua mahdollisesti vielä tulevaisuudessa hyviksikin hinta-/laatusuhteiltaan. Jos siis esimerkiksi palkkakatto on Hamhuisin sopimuksen loppuvuosina vaikka 70 miljoonaa, tuo top4-pakkiin käytetty 4.5 miljoonaa ei kokonaiskakussa paina paljon, kun sitä vertaa top4-pakin merkitykseen joukkueelle ja mahdolliseen tilanteeseen katon ollessa tuo mahdollinen 70 miljoonaa.

Hamhuisin kohdalla hän on koko pitkän sopimuksensa puolustajien parhaassa iässä, mutta silti ei tulisi unohtaa pitkien sopimusten riskejä.

Totta, pitkät sopimukset sisältävät aina riskejä. Koskaanhan ei voi tietää, miten pelaajan terveystilanne säilyy ja miten hän jatkaa uraansa toisessa joukkueessa. Varmin tapa olisikin siksi pitäytyminen lyhyissä sopimuksissa, mutta tuossa on vain se huono puoli, että sopimusten cap hitit ovat usein korkeampia niissä ja pelaajat ovat tietysti nopeammin kaikkien muidenkin saatavissa. Siksi riskejäkin pitää osata ottaa tiettyjen pelaajien kohdalla.

Vancouverin tapauksessa voisin väittää, että avainsopimusten kuten Sedineiden, Keslerin ja Luongon sopimukset ovat aika maltillisia cap hiteiltaan kun niitä vertaa ympäri NHL:n saman tasoisten pelaajien kesken. Myös esimerkiksi Burrows pelaa kerrassaan erinomaisella sopimuksella. Kun riveistä löytyy riittävästi näitä hyviä sopimuksia, joidenkin pelaajien kohdalla voidaan pelata vähän riskilläkin. Se, oliko riski kannattava vai ei, selviää tulevaisuudessa. Toivottavasti tässä tapauksessa sopimus osoittautuu jos nyt ei hyväksi, niin ainakin paikkansa täyttäväksi.

Hamhuis on varmasti arvokas pelaaja Canuckseille tulevaisuudessa, mutta en usko hänen koskaan lunastavan varsin korkeita häneen esitettyjä toiveita 4,5 miljoonan taalan vuosiansionsa arvoisesti. En täysin lähde tyrmäämään Hamhuisin sopimusta, mutta laittaisin sen kategoriaan "ehkä sittenkin olisi vielä pitänyt miettiä. Tulikohan tässä mokattua???".

Tuo voi olla ihan sopivakin kori, mihin tuon sopimuksen laittaa. En minäkään lähde tässä varmuudella sanomaan, että Hammerin sopimus oli hyvä. Hän on ollut hyvä puolustaja pitkään NHL:ssä, pelannut ehjää uraa ja hän on juuri tullut parhaaseen puolustajan peli-ikään, mutta ei tuota varmuudella hyväksi sopimukseksi saa tekemälläkään. Siinä mielessä miettiminen ja mahdollinen passaaminen olisi voinut olla paikallaan.

Toisaalta tuo miettiminen olisi tarkoittanut sitä, että joukkueen heikoin osa-alue tuskin olisi mennyt ainakaan eteenpäin (nyt sen on mahdollista mennä). Canucksin nykyjoukkueen etsikkoaika on seuraavien viiden vuoden sisällä (Luongo, Kesler ja Kaksoset ovat kiinni nykyisissä sopimuksissa) ja puolustuksessa on ollut suurimpia murheita, joten joukkueen pitääkin yrittää tehdä viilauksia tuonne alakertaan.

 

[nuck]

Canucks Summer Summit

Ennen nimellä "State of the Franchise" kulkenut kausikorttilaisten ja joukkueen johdon kokoontuminen pidettiin pari päivää sitten Rogers Arenassa. Siinä kausikorttilaiset saavat esittää kysymyksiä Canucksin johdolle. Mukana tapahtumassa joukkueen puolelta olivat Victor deBonis, Mike Gillis ja Stan Smyl. Tapahtumaa juonsivat John Shorthouse ja Jim Robson.

Tässä tuosta tapahtumasta jotakin koostettuna:

- Gillis kertoi, että putoaminen Chicagolle koetteli pahemmin viikon verran. Hän sanoi olevansa luonnollisesti erittäin tyytyväinen joukkueen onnistuneisiin yksilöihin, mutta sanoi samalla, että puolustus kaipasi hänenkin mielestä muutoksia. Erityisesti alakerran syvyysosasto herätti huolta (Gillisin lausunto tarkoitti kaiketi sitä, että alakerta oli loukkaantumisherkkä ja kun vielä syvyyspakeistakin kaksi avainpelaajaa olivat samaan aikaan loukkaantuneena kuin avauskokoonpanon miehet, niin joukkueella ei ollut laittaa kilpailukykyistä miehistöä kentälle loukkaantumissuman iskiessä.)

- Joukkueella oli neljä suunnitelmaa joukkueen vahvistamiseksi heinäkuun 1. päivänä. Gillis on erittäin tyytyväinen Keith Ballardin hankintaan. Gillis sanoi Ballardin ajattelevan ja pelaavan nopeasti ja tuovat paljon fyysisyyttä. Hammer on puolestaan BC:n poikia ja joukkueella on tarkoitus hankkia näitä länsi-kanadalaisia jatkossa enemmänkin. Hammeriin sopivat pelaajana samat sanat kuin Ballardiin.

- Malhotraa Gillis tuntui arvostavan erityisen korkealle henkisiltä ominaisuuksiltaan. Kertoi, kuinka oli itse nähnyt Malhotran antavan muutamia vuosia sitten (Gillis toimi vielä tuolloin pelaaja-agenttina) kodittomalle naiselle rahaa ja tuo teki suuren vaikutuksen Gillisiin jo tuolloin.

- deBonis puhui uudesta hallin nimestä. Rogers ymmärtää kuulemma urheilusta ja haluaa kehittää tapahtumia parempaan suuntaan... (lämpimiä juttuja firmasta, joka on juuri antanut huomattavan rahasumman hallin sponsorina).

- Tapahtumassa kerrottiin Näslundin paidan jäädytyksestä ja ensi kauden aikana 40 vuotta täyttävästä organisaatiosta.

- Gillis sanoi Näslundin paidan jäädyttämisen olevan selviö. Kysyttäessä Buren paidan jäädyttämisestä, Gillis ei osannut sanoa mitään. Joukkue kartoittaa lähitulevaisuudessa enemmänkin pelaajia, jotka ansaitsevat mahdollisesti paidan jäädyttämisen.

- Joukkueen kapteeniasiasta kysyttäessä, Gillis totesi vain Luongon olevan kapteeni tällä hetkellä. Hän keskustelee kesällä Luongon kanssa asian mahdollisesti tuomista paineista ja he päättävät yhdessä jatkosta.

Tapahtuman väliosiossa esiteltiin joukkueen uusista pelaajista Hamhuis ja Malhotra. Hammer kertoi, että hänellä oli tämän kuun alussa paljon vaihtoehtoja, mutta on erittäin innoissaan päästyään Vancouveriin. Hammer pisti esittelyn yhteydessä nimensä arvonnan pääpalkintona olleeseen pelipaitaan.

- Kysyttäessä Gillisiltä venäläispelaajiin kohdistuvasta politiikasta, Gillis totesi, että mitään politiikkaa heidän suhteen ei ole olemassa. Hän tiedostaa suuren riskin menettää pelaaja KHL:n käyttöön, mutta totesi samalla, että heidän suhteen riippuu niin paljon pelaajan persoonasta, kannattaako varaus vai ei.

- Willie Mitchellin tilanteesta MG sanoi, että kaikki riippuu hänen terveydentilastaan. Gillis on kärsivällinen hänen suhteensa ja kun Willie ilmoittaa olevansa valmis jatkamaan uraansa, Canucks neuvottelee mahdollisuudesta hänen uran jatkamiseksi Vancouverissa.

- Suora vastaus suoraan kysymykseen: tekeekö Canucks Raymondin kanssa jatkosopimuksen: Tekee.

- Kysyttäessä onko Gillis huolestunut Byfuglienin vaikutuksesta joukkueen puolustukseen ja maalivahti Luongoon: Hän on toisen joukkueen pelaajia, joten MG ei keskustele hänestä. Hän pelaa nykyisin Atlantassa, joten emme näe häntä enää ikinä...

- Hodgsonin mahdollisuuksista Gillis totesi vain, että ellei hän pelaa Canucksissa, hän pelaa Manitobassa.

- Entä Bieksa? Gillisin mukaan Canucks on tasapainossa kattonsa kanssa. Mitään ei ole tarkoitus tapahtua tänä kesänä. (toivottavasti ei ollut vakavissaan). Gillis sanoi, että pelaajat jotka pelaavat parhaiten, tulevat saamaan eniten jääaikaa jatkossakin.

- Burrowsin tilanteesta Gillis totesi, että Alex on kuntoutunut leikkauksesta hyvin, ja on aikataulua edellä. (luultavasti menettää silti kauden alun)

- Kysyttäessä, onko Canucks hankkimassa isoa ja kovaa BC-taustaista pelaajaa kolmosketjuunsa (kysyjä tarkoitti varmaan Laddia...), Gillis kysyi, että "kuten Byfuglien?". Jos kyseinen pelaaja tulee saataville, Canucks saattaa yrittää kyseistä pelaajaa.

- Kysyttäessä, kumpi uusista pelaajista tulee saamaan numero kakkosen Hammer vai Ballard, Hamhuis vastasi, että he vääntävät asiasta kättä.

- Wellwoodista MG totesi, että toivottavasti hän löytää itselleen uuden paikan. Hän oli erittäin hyvä pelaaja Vancouverille (suomeksi tuo tarkoittaa sitä, että hänen aikansa Vancouverissa on ohi).

- Kysyttäessä, kuinka luottavainen MG on Cory Schneideriin, Gillis totesi, että joukkue tulee hankkimaan vielä yhden maalivahdin. (Manitobaan).
-

 

[nuck]

Vancouver teki hyökkääjä Tanner Glassin kanssa yhden vuoden jatkosopimuksen. Sopimuksen arvo on 625.000 ja sopimus on yksisuuntainen. Glass on tyypillinen nelosketjun hyökkääjä, joka taklaa paljon, tekee kovasti töitä kiekottomana ja tappeleekin aina välillä. Hän oli viime kaudella minulle yksi joukkueen yllätyksistä ja etenkin hänen luistelunsa ja työmääränsä teki nelosketjun roolissa vaikutuksen.

Glass tuli joukkueeseen Floridasta "long shottina" mutta lunasti paikan monen mutkan kautta bottom6-hyökkääjänä. Ensin Cody Hodgson floppasi selkänsä vuoksi, sitten Sergei Shirokov petti harjoitusleirin odotuksia varsinaisissa NHL-peleissä ja kun vielä Jannik Hansen'kin kärsi kädestään, niin Glass otti paikan, ei katsonut taakseen, eikä hänen otteisiinsa tarvinnut faninakaan pettyä.

Glass pelasi lopulta NHL:ssä 67 peliä, teki 11 pistettä, taklasi joukkueen eniten ja oli kakkonen tappeluissa (hän ei ole varsinainen tappelija hieman pienen kokonsa [6-1, 210] vuoksi , mutta 15 tappelua oli hyvä määrä ja osoitus siitä, että usein tapahtuu kun hän on kovine taklauksineen kentällä). Hän oli omassa roolissaan nelosketjun hyökkääjänä mielestäni hyvä ja käytti nopeuttaan edukseen. Ikävä kyllä hänellä on melko puiset kädet, joten ylemmäs on tuskin mahdollisuuksia.

Viime kaudella hän sai yllättäen paikkaa kolmosesta ja joskus jopa kakkosesta, sillä V selvästi piti hänestä. Noissa rooleissa tulosta ei tullut (mikä oli odotettuakin) ja Glass - jonka osaaminen on siis ihan muualla kuin tehoissa - sai faneilta kritiikkiä ja leiman yksipuolisena hyökkääjänä. Hän onkin kieltämättä yksipuolinen hyökkääjä, mutta tuo kritiikki yllätti.

Tuntui kuin häntä oltaisiin arvioitu ihan väärien asioiden vuoksi. Jos valmennus antaa hänelle vastuuta asioissa, jotka eivät ole hänen alaa ja tulosta ei tule, niin turha tuosta on nelosketjun ominaisuuksilla varustettua pelaajaa syyttää - hänhän tuli joukkueeseen täyttämään nelosketjun taklaajan paikkaa, ei nostamaan Wellwoodin pistemääriä. Toki tuossa kritiikissä taisi olla osansa myös valmennuksen valinnassa ja kokeilussa ylempänä.

Glassin pelityyliä katsoessa ei aina ajattelisi, että kyseessä on varsin älykäs ja kentän ulkopuolella juttujen mukaan erittäin kohtelias ja muita ajatteleva pelaaja. Toisaalta kun katsoo miehen syntymäpaikkaa (Saskatchewan), niin tuon pelityylin ymmärtää hyvin. Noilta seuduilta kun tulee usein juuri Glassin kaltaisia kovia duunareita ja taistelijoita. Nuoret saskatchewanin ihmiset kun oppivat usein kovan työnteon merkityksen jo alle kouluiässä.

Glassin poikavuosina harva taisi odottaa hänestä NHL-pelaajaa. Hän oli Floridan yhdeksännen kierroksen (järjestyksessä 265. varattu pelaaja) varaus kesän 2003 varaustilaisuudessa. Hän tuli kuitenkin NHL-kuvioihin Dartmouth Collegen kautta (kaksi parasta kautta toivat 28 pistettä 32 pelissä), jossa hän opiskeli historiaa ja toimi joukkueen kapteenina. Opiskelujen jälkeen tie vei kolmeksi kaudeksi AHL:aan Rochesterin paitaan ja kahden kauden aikana hänet nähtiin myös NHL:ssä Floridan paidassa, kunnes Canucks hankki hänet sitten viime kaudella.

Ensi kaudella Glass taistelee taas pelipaikasta Vancouveriin. Häntä uhkaavat vakavimmin nelosketjuun Floridasta niin ikään (Keith Ballardin kaupassa) tullut Glassia isompi kahden suunnan hyökkääjä Victor Oreskovich (viime kaudella Floridassa 50 NHL-peliä), Vancouverin tappelijana toimiva Darcy Hordichuk, toinen tappeluistaan tunnettu pelaaja Rick Rypien (ellei hän ota taas sentterin roolia nelosesta - minun Ryp sopii paremmin laitaan) ja mahdollisesti Jannik Hansen (ellei hän saa jalkaa kolmosketjuun). Vaihtoehtoja ja kilpailua siis riittää, mikä on pelkästään hyvä asia, mutta ainakin toistaiseksi Glass on selvittänyt kilpailutilanteet hienosti edukseen.

Lähtökohtaisesti minun papereissa bottom6-osastossa ainoastaan Malhotran paikka on toistaiseksi selvä - kuten tässäkin ketjussa on todettu, hän pystyy pelaamaan korkeammallakin, mutta lähden sijoittamaan häntä tuonne kahden alimman ketjun sentteriksi. Muista paikoista käydäänkin sitten näillä näkymin kovaa kilpailua. Katsotaan vähän mitä vaihtoehtoja meillä voisi olla kolmoseen ja neloseen:

Kolmosketjun laidoille:

- Cody Hodgson: oikeastaan sentteri, mutta pystyy pelaamaan laidallakin. Oli toissa kaudella joka paikassa menossa tähteyteen, mutta viime kausi meni täydellisesti pieleen pahan selkävamman vuoksi. Pelaa luultavimmin joko Vancouverin kolmosessa tai sitten AHL:ssa isossa roolissa.

- Jannik Hansen: Monipuolinen ja useimmiten hyvin ja energisesti kahteen suuntaan pelaava tanskalainen, joka ei kuitenkaan jostain syystä kuulu V:n suosikkeihin. On ehkä siinä mielessä vähän väliin putoaja, että ei kuulu taidollisesti kahteen ensimmäiseen ketjuun ja kolmosessa V on halunnut käyttää pienen Wellwoodin laidoilla isompia pelaajia, vaikka peliesitykset eivät ole aina antaneet siihen perusteluja (Bernier, Glass). Ensi kaudella kolmosen keskellä on selvästi viime kautta isompi pelaaja (Malhotra - Wellwood), joten tämä nostaa Hansenin mahdollisuuksia.

- Jeff Tambellini: Tämän kesän hankintoja. Tulee saamaan kaikki mahdollisuudet joukkueeseen pääsemiseksi ja mahdollisuus saattaa olla hänelle uran viimeinen NHL:ssä. Valmiudet tehdä tehoja hyökkäävänä pelaajana kovan rannelaukauksen ansiosta. Rankkarispesialisti. Elämänsä mahdollisuus pian edessä.

- Tanner Glass: Pelasi viime kaudella kolmosessakin aika paljon. Tuhri paikkoja, mutta toi ketjuun paljon työtä, liikettä ja taklausvoimaa. Ei ole mielestäni kuitenkaan tässä paikassa parhaimmillaan, vaikka toki hyviäkin puolia löytyy.

- Jordan Schroeder: Viime kesän pienikokoinen ykkösvaraus onnistui hienosti viime kauden lopussa AHL:ssa ja paransi koko ajan otteitaan ammattilaisena (ensin runkosarjassa 9 pts 11 pelissä ja sitten playoffeissa 6pts, 6 pelissä). Erittäin nopea, älykäs ja taitava pelaaja, mutta heikkoutena on pieni koko. Toisi ketjuun paljon käsiä, mutta on parhaimmillaan kahden ensimmäisen ketjun pelaajia tulevaisuudessa. Pelaa luultavasti farmissa isossa roolissa.

- ?. Omissa toiveissani olisi Kevin Bieksan vaihtaminen kolmosketjun laituriin, joka toisi ketjuun Malhotran vierelle lisää kokoa ja olisi hyvä puolustava pelaaja.

- Sergei Shirokov: Long shot. Oli viime kaudella kohuttu pelaaja harjoitusleirillä ja harjoituspeleissä (voitti muun muassa joukkueen harjoituspelien pistepörssin). Aloitti kauden NHL:ssä kuitenkin tehottomasti ja joutui farmiin. Oli farmissa joukkueen paras maalintekijä, vaikka kausi meni ailahtelevasti uuteen pelitapaan totutellessa.


Nelosketjun keskelle:

- Rick Rypien: Pelasi viime kaudella nelosen keskellä kun Johnson loukkaantui ja Bolducia ei pystytty käyttämään. Pelikäsityksessä ja koossa puutteita, korvaa asenteella, kovuudella ja sinnikkyydellä puutteita. Mielestäni parempi laidalla, mutta menee pienessä roolissa keskelläkin.

- Alexandre Bolduc: Pelasi viime kaudella 15 peliä nelosen keskellä, ennen kuin John Scott melkein tappoi miehen tappelussa. Kaikki pisteet Bolducille kuitenkin siitä, että lähti ei-tappelijana ja paljon pienempänä pelaajana selvästi isompaa vastaan, vaikka jokainen tiesi lopputuloksen jo ennen tappelua. Lupaavia otteita puolustuspelissä ja taklaa paljon. On tehnyt nousua parin viime kauden aikana Canucksin neloseen ja nyt saattaa olla aika lunastaa odotuksia. Hyvä laukaus.

- Joel Perrault: Tämän kesän hankintoja. Canucksin scoutit ovat olleet jo kaksi vuotta miehen perässä. Melko iso pelaaja, joka osaa aloittaa ja tehdä joukkueesta taitavamman. On pelannut farmissa ykkösketjun hyökkääjänä noin piste/ottelu -tahdilla, mutta NHL:ssä mahdollisuuksia ei ole tullut kahden viime kauden aikana kuin yhdeksän peliä.

- Mario Bliznak. Long shot. Farmissa joukkueen paras puolustava hyökkääjä yhdessä Bolducin kanssa. Mennyt tasaisesti eteenpäin. Pelasi viime kaudella kaksi peliä ylhäällä. Luultavasti kausi tai kaksi, ennen kuin on valmis haastamaan tosissaan.

- Cody Hodgson: Tuskin nähdään tässä roolissa, sillä peliaika on se mitä hän kaipaa rikkonaisen kauden jälkeen.

- ?. Mahdollinen hankinta kauden aikana. Vancouverilla ei ole mielestäni tällä hetkellä kunnollista nelossentteriä. Bolduc on tyypiltään tuohon rooliin sopivin, mutta miten onnistuu? Joukkue saattaa kuitenkin lähteä kauteen kysymysmerkeillä ja nelosen keskustan kanssa voi niitä ottaa, kun joukkueen keskusta on muuten vahva.

Nelosen laidoille:

- Jannik Hansen: Käsitelty jo ylempänä. Ellei ota paikkaa kolmosen laidalta, nelosen laiturin paikka on lähellä. Vielä tällä hetkellä RFA-statuksella liikenteessä.

- Tanner Glass: Ylempänä kerrottu pelaaja. Taisteleva ja uhrautuva pelityyli, riittävä nopeus ja taklausvoima tuovat hänelle luultavasti pelipaikan, vaikka kilpailua onkin. Valmennuksen suosikkeja viime kaudella ja luultavasti ensi kaudellakin.

- Rick Rypien: Sinnikäs pienikokoinen tappelija, joka laittaa peliin aina kaikkensa ja pystyy ottamaan erää selvästi isompiaan vastaan. Melko nopea pelaaja. Kärsinyt urallaan hirveän määrän loukkaantumisista uhrautuvan pelityylinsä vuoksi. Fanien suosikkeja.

- Darcy Hordichuk: Joukkueen tappelija ja arvostettu joukkuepelaaja, jonka viime kausi oli pettymys. Canucks istutti häntä kaikki 12 playoff-peliä katsomossa. Menee kesällä luistelukouluun - olisi saanut mennä sinne jo 20 vuotta sitten. Kuitenkin kokenut NHL-pelaaja, joka tullee saamaan mahdollisuuksia ensi kaudellakin.

- Victor Oreskovich: Isokokoinen, nopea ja vaikea pelata vastaan. Ei ole varsinainen tappelija, mutta kunnostautuu kahden suunnan pelissä ja taklauksissa. Entinen Coloradon toisen kierroksen varaus lopetti jo uransa, mutta on nyt tehnyt nousua kiekkokartalla kahden alimman ketjun rooleihin.

- Aaron Volpatti ja Guillaume Desbiens: kaksi samanlaista taistelijaa nelosen laidoille syvyyspaikoille. Tekevät paljon töitä ja tuovat kokoa ja voimaa neloseen. Tulevaisuuden projekteja, jotka tuskin saavat vielä ensi kaudella mahdollisuuksia ylhäällä.

 

[nuck]

Vancouver teki yhden vuoden sopimuksen maalivahti Tyler Weimanin kanssa. Sopimus on kaksisuuntainen ja NHL-palkka on 500.000. Weiman on kuulunut Coloradon organisaatioon vuodesta 2002 saakka, jolloin hän oli Avalanchen viidennen kierroksen varaus. Weiman on pienikokoinen (Lake Erien sivut ilmoittavat mitoiksi 5-11 ja 180), oikealta laukova ja nopealiikkeinen maalivahti.

Vancouver tarvitsi Cory Schneiderin korvaajaksi AHL:ssa pätevän maalivahdin, ja sellainen Weiman kieltämättä on. Hän oli kaudella 2008-09 AHL:n tähdistöottelussa, torjui kauden aikana AHL:n eniten nollapelejä (8) ja otti 21 voittoa. Kahden viime kauden aikana Weimanilla on Lake Eriesta 87 pelistä saldot 42-38-5, 11 nollapeliä 2.47 GAA ja .914%. Eiväthän nuo Schneiderin lukemia ole, mutta Coryn paikka ei olisikaan ollut ilman Luongoa enää farmissa.

Weiman ja Eddie Läck ovat Moosen ensi kauden maalivahtikaksikko. Kasassa on ihan mielenkiintoinen yhdistelmä, kun toinen on AHL-tasolla ns. varma ykkösvahti ja isokokoinen nuori Läck pääsee haastamaan paineitta, mutta kuitenkin ihan hyvistä asetelmista.

 

[Ferris]

Weiman ja Eddie Läck ovat Moosen ensi kauden maalivahtikaksikko. Kasassa on ihan mielenkiintoinen yhdistelmä, kun toinen on AHL-tasolla ns. varma ykkösvahti ja isokokoinen nuori Läck pääsee haastamaan paineitta, mutta kuitenkin ihan hyvistä asetelmista.

Keittoon tulee näköjään vielä kolmas mauste, sillä Moose on tehnyt sopparin 24-vuotiaan veskari David Shantzin kanssa, joka pelasi viime kaudella sekä AHL:ää että ECHL:ää.

Aloittaakohan Läck p-amerikkalaisen pelitavan opiskelun ECHL-seurastanne?

Edit: Tarkemmin luettuani havaisin, että tämä Shantzhan näköjään ECHL:ää pelasikin nimenomaan Nucksien Salmon Kings-farmissa.

 

[nuck]

Keittoon tulee näköjään vielä kolmas mauste, sillä Moose on tehnyt sopparin 24-vuotiaan veskari David Shantzin kanssa, joka pelasi viime kaudella sekä AHL:ää että ECHL:ää.

Tilanne siis kiristyi Läckin ympärillä ja nyt ainakin etukäteen kaksikolla Weiman-Shantz on etulyöntiasema. Weiman tullee olemaan luultavasti Moosen ykkösvahti, mutta Shantzillakin on ihan kohtalaiset meriitit kakkosvahdiksi. Pelasihan 24-vuotias maalivahti viime kaudella kuitenkin AHL:ssa Abbotsfordissa 29 peliä saldoilla 15-10-4, päästäen taakseen keskimäärin 2.75 maalia pelissä ja hänen torjuntaprosenttinsa oli 90.8% - kyllä noilla lukemilla AHL:n kakkosvahtina voisi jo toimia. Ehkä Läck saa siis vähän pienempää roolia ensi kaudella, mutta ECHL:sta on periaatteessa ihan hyvä aloittaa.

On tainnut jäädä uutisoimatta täällä kokonaan(?), että Moosen uudeksi valmentajaksi Columbuksen päävalmentajaksi lähteneen Scott Arnielin tilalle nimettiin 54-vuotias Claude Noel. Noel toimi kolme viime kautta Columbuksen valmennuksessa ja nousi viime kaudella aina joukkueen pääkäskijäksi asti, kun hän korvasi hommassa Ken Hitchcockin. Blue Jackets meni Noelin komennossa runkosarjan lopun saldolla 10-8-6.

Ennen aikaansa Columbuksessa, Noel toimi Nashville Predatorsin farmijoukkueen Milwaukee Admiralsin päävalmentajana. Siellä saldona oli kolmen kauden aikana runkosarjassa 183-94-12-31, joukkue saavutti kolmen kauden aikana päälle 100 pistettä ja otti kaksi Läntisen konferenssin mestaruutta. Playoffeissa Milwaukee meni kaksi kertaa kolmen kauden aikana AHL:n finaaleihin ja voitti AHL:n mestaruuden kaudella 2003-04. Tuon kauden jälkeen Noel palkittiin AHL:n parhaana valmentajana.

Jos olivat Noelin edeltäjien Randy Carlylen, Alain Vigneaultin ja Scott Arnielin valmentajasaavutukset kovia, niin kovia ovat meriitit myös Noelilla. Paha mennä kurkkimaan tulevaisuuteen, mutta jos kaikki menee hyvin, Noel saatetaan vielä nähdä tulevaisuudessa uudelleenkin NHL:ssä kuten hänen edeltäjänsä.

Lisää Noelista ja hänen tavoitteistaan luettavissa täältä. Mike Gillisilla oli Noelin mukaan ainakin suuri vaikutus siihen, että mies valitsi Vancouverin, eikä muita hänen perässään olleita seuroja.

***

San Josen fanisivuilla Fear the Fin'lla oli mielestäni hyvä kirjoitus Willie Mitchellista. Williesta kasvoi neljässä kaudessa yksi kaikkien aikojen suosikkipelaajistani, vaikkei mies pisteitä tai hienoja harhautuksia tehnytkään. Viime kauden aivotärähdys oli siksi todella ikävä ja jos se lopetti miehen uran kotiseutunsa joukkueessa Vancouverissa (kuten nyt näyttää), niin ura loppui ikävissä merkeissä.

Mutta olisikohan Canucksilla silti mahdollisuus pitää vielä Mitchell mukana? Ajatellaan, että koska Willien peliuran jatkamiseen liittyy iso riski aivotärähdyksen vuoksi ja koska Canucks on joukkue, jossa hän ilmeisesti haluaa pelata, niin tuo yhdistelmä saattaa näkyä myös palkassa. Veikataan tässä, että Mitchell olisi ehkä mahdollista saada kiinnitettyä vuodeksi kahden miljoonan palkalla. Jos hän tuohon suostuisi, niin mitä liikkeitä se vaatisi?

D. Sedin (6.1) - H. Sedin (6.1) - Samuelsson (2.5)
Raymond (2.75) - Kesler (5) - Burrows (2)
? * (1.25) - Malhotra (2.5) - Tambellini/Hansen (0.5/0.6)
Glass (0.625) - Bolduc/Rypien/Perrault (0.5) - Oreskovich/Hordichuk (0.6/0.775)

Ehrhoff (3.1) - Ballard (4.2)
Edler (3.25) - Hamhuis (4.5)
Mitchell (2) - Salo (3.5)
Rome (0.75)

Farmipakit:

Baumgartner
Sweatt
Oberg/Tanev/Sauve/Connauton

Luongo (5.33)
Schneider (0.9)

Yhteensä (13 hyökkääjää, 7 puolustajaa ja 2 maalivahtia=22 pelaajaa) 59.355 miljoonaa. Tuossa ei olisi pelivaraa, mutta eri mahdollisuuksia alempiin ketjuihin ja puolustukseen kuitenkin löytyisi.

Tarvittavat liikkeet sen eteen, että Willie saataisiin pidettyä mukana:

- Mitchell on pelikuntoinen ja suostuu tuollaiseen sopimukseen.

- Raymondin jatkosopimus pitää saada alle 3 miljoonan kokoiseksi.

- Hodgsonin pitäisi ainakin aloittaa kausi farmissa.

- Kolmosen toiseen laitaan pitäisi saada noin 1.25 miljoonan puolustussuuntaan toimiva pelaaja, joka saisi olla mielellään isokokoinen (vaihdossa Bieksaan).

- Puolustuksesta pitää lähteä Bieksa, O'Brien ja Alberts, eikä tilalle voi tulla kolmosen laitaa lukuun ottamatta palkkoja.

Mitä mieltä muut ovat Mitchellin tilanteesta? Kannattaisiko Vancouverin ottaa riskiä ja yrittää pitää aivotärähdyksestä viime kaudella kärsinyttä Willie'ta mukana, jos ja kun se vaatii muun joukkueen muokkaamista kohtalaisilla liikkeillä - esimerkiksi Hodgsonin pitäisi aloittaa kausi farmissa (ei välttämättä kuitenkaan huono tilanne, kun peliaikaa tullee hyökkäävässä roolissa, viime kausi niin rikkonainen ja Canucksilla riittää tuota hyökkäysvoimaa)?

Parhaimmillaan tuo Mitchellin ja Salon muodostama kokenut puolustuksen kolmas pari olisi erinomainen puolustussuuntaan ja vastustajien tähtiä varjostavana pakkiparina varmasti erittäin toimiva. Ikävänä puolena tuossa voisi olla se, että molemmat pakit saattaisivat olla pidemmillä sairauslomilla samaan aikaan, jos Mitchellin aivotärähdys uusiutuisi. Rome olisi luultavasti edelleen hyvä paikkaaja, mutta riittääkö Baumerin ja/tai Sweattin/nuorten puolustajien paukut NHL:ssä jos herrat Salo ja Mitchell ovat pidempään sivussa?

Tiettyjä riskejä pitääkin ottaa nykypäivän liigassa, kun palkat tulevat muuten aika nopeasti vastaan, mutta onko kyseessä liian suuri riski pitää kaksi noin riskialtista pakkia yhdessä? Heidän tilannettaan voisi mahdollisesti helpottaa tuo asema kolmosparissa (ja alivoimissa) ja ehkä heille tulisi vähän viime kausia vähemmän peliminuutteja, joka saattaisi pitää heitä puolestaan paremmin kasassa.

 

[orpo]

Viime kauden aivotärähdys oli siksi todella ikävä ja jos se lopetti miehen uran kotiseutunsa joukkueessa Vancouverissa (kuten nyt näyttää), niin ura loppui ikävissä merkeissä.

Ei nyt maalailla piruja seinille. Toivotaan ja uskotaan, että Willie tuosta vielä pelikuntoiseksi tulee. Jos ei, niin alkaa todellakin ketuttaan Malkinin rangaitsematta jättäminen. Vaikkei tietty rikkeen seuraus suoraan voi vaikuttaa rangaistuksen määrittämiseen, ketuttaa silti!

Mitä mieltä muut ovat Mitchellin tilanteesta? Kannattaisiko Vancouverin ottaa riskiä ja yrittää pitää aivotärähdyksestä viime kaudella kärsinyttä Willie'ta mukana, jos ja kun se vaatii muun joukkueen muokkaamista kohtalaisilla liikkeillä - esimerkiksi Hodgsonin pitäisi aloittaa kausi farmissa (ei välttämättä kuitenkaan huono tilanne, kun peliaikaa tullee hyökkäävässä roolissa, viime kausi niin rikkonainen ja Canucksilla riittää tuota hyökkäysvoimaa)?

Itekki pistäsin Hodgsonin aluksi hakeen vauhtia ja tuntumaa Moosesta. Poika tulis ajaa kärsivällisesti sisään joukkueeseen, eikä liian nopeesti koittaa tehä siitä pelimiestä, varsinkin kun takana on pitkä loukkaantuminen.

riittääkö Baumerin ja/tai Sweattin/nuorten puolustajien paukut NHL:ssä jos herrat Salo ja Mitchell ovat pidempään sivussa?

Mulla on jotenki positiivinen fiilis Sweattista, joka varmaankin johtuu herran SM-liigassa annetuista "hämäävistä" näytöistä? Mutta pienestä koosta huolimatta uskon herraan, vaikkei hän varmastikkaan yhtä hyvä ole puolustussuntaan/rouhimaan kuin Willie.

Tiettyjä riskejä pitääkin ottaa nykypäivän liigassa, kun palkat tulevat muuten aika nopeasti vastaan, mutta onko kyseessä liian suuri riski pitää kaksi noin riskialtista pakkia yhdessä? Heidän tilannettaan voisi mahdollisesti helpottaa tuo asema kolmosparissa (ja alivoimissa) ja ehkä heille tulisi vähän viime kausia vähemmän peliminuutteja, joka saattaisi pitää heitä puolestaan paremmin kasassa.

Mie ottasin tuon riskin Mitchellin kanssa, edellyttäen että Bieksa todellakin saadaan kaupattua johonkin muualle hakemaan uutta pontta peliinsä. Mainitsemasi Salo-Mitchell peluutus kolmosparissa varmaankin auttaisi herrojen loukkaantumisherkkyyteen...taino, tuskin Salon kohdalla siihen auttaa mikään. Mies varmaan kykenee loukkaantumaan pukukopissakin, esim.kattovalaisimen tiputtua päähän tms. niin huono tuuri Samilla on urallaan ollut loukkaantumisten suhteen.

Mutta uskotaan siihen että Willie tervehtyy ja pelaa meillä ensi kauden, Sami pysyy kerrankin terveenä (nivunen menee kerran-kaksi). Tänä kesänä on viime kesääkin parempi fiilis joukkueen suhteen. Loppukesän reenipelien jälkeen olin varma, että päätyyn asti mennään. Mutta sitten kausi alkoikin takkuillen ja usko oli koetuksella. Kauden aikana joukkue kuitenkin pörhistäytyi ja usko SC:hen nousi jälleen, vain hajotakseen Hawksien syötyä Nucksit tokalla kiekalla.

Yksi suuri asia ensi kauden menestykseen tulee nyt olemaan Luongon peli. Puolustuksen pitäisi olla kovemmassa tikissä pitkään aikaan, hyökkäys oli laadukas jo viime vuonna, joten Luin pitää pystyä pelaamaan tasaisesti omalla tasollaan koko kauden ja viimeistään pleijareissa löytää maaginen tasonsa, mihin kaikki tietää hänen pystyvän. Mielestäni tähän auttaisi se, että Lui ymmärtää luopua C:stä ja sitä kautta vähentää paineita, joita joutuu muutenkin kestämään ihan tarpeeksi. Kesler olisi mitä loistavin valinta kapteeniksi, Lindenin manttelinperijä ja mun seuraavan Canucks paidan selkää koristava nimi :)

 

[nuck]

Yksi suuri asia ensi kauden menestykseen tulee nyt olemaan Luongon peli. Puolustuksen pitäisi olla kovemmassa tikissä pitkään aikaan, hyökkäys oli laadukas jo viime vuonna, joten Luin pitää pystyä pelaamaan tasaisesti omalla tasollaan koko kauden ja viimeistään pleijareissa löytää maaginen tasonsa, mihin kaikki tietää hänen pystyvän. Mielestäni tähän auttaisi se, että Lui ymmärtää luopua C:stä ja sitä kautta vähentää paineita, joita joutuu muutenkin kestämään ihan tarpeeksi.

Luongolla voisi olla neljä asiaa, joiden kautta hän saattaisi saada pelinsä kulkemaan viime kautta / sitä edellistä kautta paremmin:

1. Uusi maalivahtivalmentaja. Roland Melanson tuli kahdeksan vuotta Vancouverin maalivahtivalmentajana toimineen Ian Clarkin tilalle, ja samalla Luongo saa ensi kaudella ensimmäistä kertaa täysipäiväisen maalivahtivalmentajan vierelleen. Melanson on valmentanut Montrealissa muun muassa Thibaultia, Huetia, Halakia, Theodorea ja Pricea.

Luongon pelit ovat kulkeneet Vancouverissa aina paremmin silloin, kun Clark on tehnyt edes vähän aikaa yhteistyötä Luongon kanssa ja puuttunut tiettyihin ongelmakohtiin. Dallasissa asuvalla Clarkilla ei ole ollut kuitenkaan aikaa toimia täysipäiväisenä maalivahtivalmentajana Vancouverissa siviiliasioiden vuoksi, vaan kaksikko on nähnyt toisiaan loppujen lopuksi aika harvoin.

Olen itse ihmetellyt tuota tilannetta, sillä luulisi, että kun Vancouverissa moni asia tehdään NHL-mittarillakin nykypäivänä esimerkillisen hyvin, joukkueen kapteeni olisi saanut myös rinnalleen täysipäiväisen valmentajan. Luongon ja Clarkin välien tiedetään olleen kuitenkin erinomaiset ja kun lisäksi Clark tunnetaan hyvänä maalivahtivalmentajana ja Luongon peleissä ei olle ollut pääasiassa moittimista (noita paria Chicagoa vastaan pelattua playoff-peliä lukuun ottamatta lähinnä), niin muutoksille ei ole ollut välttämätöntä tarvetta.

Nytkin Gillis joutui omien sanojensa mukaan myymään Luongolle puoliväkisin ajatuksen uudesta miehestä, vaikka entisellä ei riittänyt juurikaan aikaa. Ihan mielenkiinnolla seuraan tuotakin Luongon ympärillä ensi kaudella, kun tapaus on sellainen, mitä ei ole aikaisemmin ollut. Voisin kuvitella, että uusi valmentaja koko ajan rinnalla helpottaisi Luongon peliä ja hän saisi tästä tukea, jos jossain vaiheessa peli ei toimi siten kun sen pitäisi.

2. Cory Schneiderin merkitys. Vancouverin kakkosvahtina todennäköisesti aloittava Schneider on ollut farmissa jo pitkään erinomainen (toissa kaudella AHL:n paras maalivahti), mutta Luongon takia hän ei ole saanut juurikaan mahdollisuuksia NHL:ssä. Ensi kaudella Canucks ainakin suunnittelee Corylle +20 peliä (jos onnistuu siten kuin toivotaan) ja tuo määrä voisi helpottaa Luongonkin taakkaa. Seuraan Schneiderinkin pelejä suurella mielenkiinnolla, sillä kyseessä on huippulupaus ja hän on mahdollinen kaupattava pelaaja ensi kauden jälkeen.

3. Kapteenin kirjaimen pois ottaminen. Tuo voisi helpottaa paineita.

4. Loukkaantumiset / henkinen vireystila. Etenkin toissa kausi oli Luongolle rikkonainen pitkän loukkaantumisen vuoksi. Viime kaudellakin hän loukkaantui ja sen jälkeen Olympialaiset tekivät Luongon henkiselle puolelle jotain samaa, mitä ne tekivät melkein kaikille kanadalaiselle Olympiapelaajille (maalille tuo ehkä näkyi vielä pahiten) - Luongon takki vaikutti olevan Olympialaisten jälkeen ihmeellisen tyhjä.

Jos muistellaan viime kautta, niin Luongo aloitti kautensa tapojensa mukaan melko heikosti ja pelasi 6-6 saldolla kauden alun. Sen jälkeen tuli lyhyt loukkaantuminen. Joulu- ja tammikuussa Luongo pelasi kauden parasta peliään (saldo 27 pelistä hieno 19-5-3) ja nosti itsensä maalivahtipörssien kärkisijoille. Sen jälkeen alkoivat kuitenkin ongelmat.

Olympialaisissa Luongo oli vielä Kanadan ykkösvahtina torjumassa kotikisoissa ja kotikaukalossa Kanadalle kultaa. Kisojen jälkeen hänen pelinsä menivät NHL:ssä huonosti - huonompaa pitkää jaksoa mitä Luongolta Olympialaisten jälkeen nähtiin, ei olla nähty missään vaiheessa hänen Canucks-kausiensa aikana. Viimeisissä 21 runkosarjan pelissä Luongon päästettyjen maalien keskiarvo oli hänelle surkea 3.23 ja häntä jouduttiin ottamaan usein pois maalilta kesken pelin, kun peli ei toiminut.

Playoffeissa Luongo nosti tasoaan ensimmäisellä kierroksella Los Angelesia vastaan, otti isoja torjuntoja tärkeissä kohdissa, ja oli merkittävässä asemassa sarjan voitossa. Toisella kierroksella Chicagoa vastaan Luongo oli Canucksin puolustuspelissä joukkueen vahvin alue/yksittäinen pelaaja, mutta Stanley Cupin lopulta voittanut Blackhawks oli liikaa. Luongon edessä luutinut vajaamiehinen puolustus ei auttanut maalivahtia riittävästi, eikä Luongon oma pelikään ei ollut parasta.

Kaiken kaikkiaan Luongo pelasi hänen tasoonsa nähden heikon kauden (vaikka ottikin 40 voittoa), ja huono loppu jätti alleen muistoissa hyvät otteet, joita onneksi myös nähtiin (esimerkiksi tuo 27 pelin rupeama joulu- ja tammikuussa). Ennen kaikkea Luongo menetti Olympialaisissa selvästi otteensa ja romahteli erikoisesti kauden loppupuolella.

Kesler olisi mitä loistavin valinta kapteeniksi, Lindenin manttelinperijä ja mun seuraavan Canucks paidan selkää koristava nimi :)

Minunkin mielestä tuo kirjain kuuluisi jo Keslerille. Hän on joukkueen johtajia joka suhteessa ja on tullut nyt siihen ikään, että kokemusta alkaa jo olemaan. Saa nyt sitten nähdä mitä mieltä Luongo on tuosta asiasta ja Canucks varmaan kuuntelee miehen omia ajatuksia asian suhteen. Ymmärrän hyvin, että hänellä ei ole välttämättä helppo paikka luopua asemastaan joukkueen kapteenina (mahdollisesti pysyvästi), kun hän saa uuden maalivahtivalmentajan avulla kuin uuden alun seurassa.

 

[Ferris]

hf:llä tuli vastaan huhu, että Bieksa olisi kaupattu Columbukseen. Vancouverin suuntaan olisi tulossa Kevin Lynch ja 2. kiepin varaus. Saas nähdä pitääkö paikkansa.

Edit: Huhun lähteenä siis team1040 radio-asema.