Vancouver Canucks(1) - Chicago Blackhawks(8), Playoffs 2011, Länsi neljännesvälierät

[ipaz]

Vancouver teki tästä sarjasta itselleen tavattoman vaikean. Mutta mestarin kaataminen vaikkapa sitten game 7 jatkoajalla on sellainen temppu, että siellä varmasti meisseli kasvaa joka jätkällä tuuman ja seuraavaan vastustajaan osataan olla valmiina 24/7. Tuolla tavalla joukkueet kasvavat kevään edetessä - jos kasvavat...

Chicago oli tänään pitkälti Crawfordin varassa ja saa olla kiitollinen, ettei Canucks saanut niitä paria "varmaa" maalia etumatkaa. 3-0 asemasta nousu seitsemänteen otteluun oli toisaalta huikea temppu, varsinkin kun pleijaripaikkakin varmistui vasta viimeisillä kierroksilla. Chicagossa kuitenkin oli hyvässä muistissa, että mitä vaatii voittaminen pleijareissa ja siksi varmastikin tuo nousu sillasta onnistui lähes pystyyn saakka. Ja samalla Vancouverissa pelaajat ehkä oppivat, että lätkäottelu kestää 60 min ja sarja niin kauan kun toinen joukkue on voittanut 4 ottelua, eikä sitä ennen voi löysätä.

Huikea sarja kaikenkaikkiaa, kuten seitsemän muutakin tänä keväänä.

 

[Turboteippi]

Huh, oli kyllä hieno sarja kokonaisuudessaan. Uskomaton nousu Chicagolta 3-0 tilanteesta, mutta ei riittänyt ihan loppuun asti. Kieltämättä hieman siinä viidennen pelin jälkeen tuli pelko, että hävitään tänäkin vuonna. Kuudes peli palautti ainakin itselleni uskon siihen, että sarja voitetaan, vaikka peli hävittiinkin.

Harmi sinäänsä, että peli ratkeaa tuollaiseen henkilökohtaiseen virheeseen. Ei huvittaisi olla Campolin housuissa tällä hetkellä. Jatkoajan ylivoimalla oli pompata sydän kurkkuun, kun Sharp pääsi Toewsin syötöstä laukomaan takatolpalta. Onneksi Luongo oli pirun hyvin tilanteessa mukana ja taisi torjua tilanteen kilvellään? Sarjan päätti sitten Burrows. Hienoa, että Chicago-fanien varmaan eniten inhoama Nucks pelaaja ratkaisee game sevenin jatkoajalla. Kyllä maistuu!

Kiitos Canucks ja kiitos kaikille jatkoajan Chicago kirjoittajille. Hyvää keskustelua on saanut tässä ketjussa lukea!! Seuraavaksi sitten Nashvillen kimppuun.

 

[Mr. Smith]

Lisäksi viime pelissä hyvin toiminut akseli Kesler - Burrows jatkaa tasakentällisinkin.

Ja hyvin toiminut kaksikko jatkoi ja toimi tällä kertaa erittäin hyvin ja ratkaisi lopulta pelin. Ensimmäinen maali oli huikea näyte Kesleriltä ja Burrowsilta siihen oikea-aikainen nousu ja jäätävä viimeistely. Toinen maali sitten kiekonriiston jälkeen, kun Burrows laukoo jatkoajalla sarjan ratkaisseen maalin. Ei mikään hassumpi peli Burrowsilta, vaikka rankkarin missasikin.

Kiitokset tosiaan Chicagon asiantunteville ja hyville kirjoittajille. Tiukka sarja tästä tuli ja paljon keskustelua saatiin aikaiseksi. Siihen nähden seuraava sarja jää varmasti keskustelun osalta huomattavan paljon vaisummaksi. Muuten Nashville voi olla yllättävän kovakin.

Chicagosta pakko nostaa esiin heikoista tehoista huolimatta Toews, joka Keslerin kanssa pimensi toisensa, mutta raatoi melkoisen työmäärän joka pelissä. On siinä kyllä hieno pelaaja. Kanea onkin tullut jo ihmeteltyä, mutta edelleen hän oli mielestäni Chicagon eniten pettänyt osa. Muut hyökkääjät taistelivat varsin mallikkaasti ja kyllähän toi Bolland osaa Sedinit hyvin pimentää tai ainakin varsin pitkälti estää tehot kaksikolta. Duncan Keith oli parempi ilman Seabrookia mikä tuntuu erikoiselta. Noissa peleissä jossa Seabrook puuttui, Keith oli aivan liekeissä.

Vancouverin osalta voi vähän myöhemmin tehdä pelaajista tarkempaa analyysiä, mutta edelleen nostan Luongon tärkeimpien pelaajien joukkoon yhdessä Keslerin, Burrowsin ja Edlerin kanssa. Luongo mahdollisti ensimmäisen, kolmannen ja nyt tämän viimeisen pelin voittamisen uskomattomilla torjunnoillaan. Ja vaikka hän sitten päästikin hurjan määrän maaleja nelosessa ja vitosessa niin ei noistakaan hänen piikkiinsä juuri maaleja voi laittaa. Toki Daniel Sedinin voisi nostaa kans esiin, kun oli ottelusarjan paras maalintekijä, mutta pelillisesti jäätiin aika kauaksi runkosarjan otteista useimmissa peleissä.

 

[The Hawks]

Jääkiekko on kovaa touhua. Viime keväänä kaikki sujui ja kausi päättyi Kanen maalin kulmalta tuuppaamaan räkämaaliin jonka jälkeen nosteltiin Kannua ja fiilisteltiin koko kesä. Nyt ollaan alakuloisissa tunnelmissa kun monen Hawks fanin silmissä yksi liigan ärsyttävimmistä jätkistä on laittanut jatkoerässä meidät lomalle. Ei ole itselläkään helppoa ja kilahdus oli lähellä kun Campoli tarjosi ratkaisupaikan Burrowsille, josta mies sitten niittasi kiekon maaliin. Karulla tavalla ratkesi Game 7. Tällaiset ratkaisut ovat aina niitä viimeisiä mitä haluaisi nähdä. Ei ole kivaa kun yhtä pelaajaa syytetään kauden päättymisestä. Tosiasiassahan me oltaisiin hävitty tuo peli ilman Crawfordia jo paljon aiemmin, ei olisi tarvinnut odottaa edes jatkoerään asti. Tämän kierroksen otteillaan Cory nosti itsensä ainakin minun silmissäni laatumaalivahtien joukkoon. Varsinkin tämä Game 7 oli kova työnäyte kauan paikkaansa odottaneelta kaverilta. Erittäin kylmäpäistä torjumista erittäin kovassa paikassa.

Toinen erikoismaininta menee Toewsille, vaikka sarja oli tehojen valossa vaisu. Ei se tasoitusmaali alivoimalla olisi voinutkaan tulla keneltäkään muulta kuin kapteenilta. Ei yhtään maalia koko sarjassa, mutta seiskapelin viimehetkillä alivoimalla laittaa kiekon reppuun. Hieno mies, hieno pelaaja!

Täytyyhän se rehdisti myös onnitella Canucksia ja sen faneja jatkopaikasta ja kiittää hienosta sarjasta. Monien pettymysten jälkeen tämä maistuu varmasti erittäin hyvältä. Enää on turha katsoa taaksepäin päättyneeseen sarjaan vaan pitää kääntää katseet tulevaan. Mielenkiintoista nähdä miten Canucks joukkueena kasvaa tästä ja miten tämän sarjan lopussa hieman hyytyneiden Sedineiden ja vaisusti pelanneen Luongon peli kehittyy kun kevät etenee ja pelit kovenee. Pelejä ei voi etukäteen pelata, mutta enpä jaksa uskoa että Predsista paljoa vastusta Nucksille on. Nyt olisi tie auki konferenssin finaaleihin jossa vastassa olisi sitten Sharks/Wings. Jos finaaliksi muodostuisi Canucks-Sharks niin olisipa huikeaa nähdä kumpi "ikuisista" epäonnistujista raivaisi itsensä Cup-finaaleihin. Joka tapauksessa kevät on alkanut huikeasti ja kaikki merkit viittaavat siíhen että sellaisena se myös jatkuu.

 

[Weagle]

Canucks voi vielä kaiken tämän jälkeen hyvinkin mennä päätyyn saakka. Sarja olisi tietenkin pitänyt katkaista jo aikaisemmin, mutta vaikeuksien kautta tullut voitto seiskapelin jatkoajalla antaa varmasti boostia jatkoon. Anteeksiantamaton loppuhetkien AV-maali ei tällä kertaa koitunut kohtaloksi vaikka itsekin tuossa vaiheessa näin uskoin.

Mikäli joukkue selvittää Predatorsin 4-5 pelissä, saa se pelaajilleen lepoa sitten tuohon väliin ennen konferenssifinaaleja. Osaamista ja loistavia yksilöitä tuolta löytyy, kun kiekko alkaa pomppia omille ja itseluottamus on kohdallaan, tulee Canucksin pysäyttäminen olemaan vaikeaa mille tahansa joukkueelle.

Mahtavaa taistelua Chicagolta, oltiin tuomaripelistä mitä mieltä tahansa.

 

[Wiesellike]

Hieno taistelu molemmilta joukkueilta ja tällä kertaa kävi näin. Olo on hieman tyhjä juuri nyt, mutta pakko kuitenkin onnitella Canucks-faneja. Kerrankin näin päin. Paremmalle hävittiin, ei sille voi vain mitään.

Olihan tämä peli ekan maalin jälkeen armolaukauksen odottamista. Vancouver sai ensimmäisistä kotipeleistä tutun varmuuden peliinsä ja piti Chicagon poissa sota-alueelta. Luongo oli sitten viimeinen lukko, vaikka ei hänen mitään kovin ihmeellistä tarvinut esittääkään. Haukkojen kone ei vain lähtenyt pienia hetkiä lukuunottamatta missään vaiheessa käyntiin. Toews näytti suuruutensa kaikkein vaikeimmalla hetkellä, kun jouduttiin viimeisillä minuuteilla alivoimalle. Harmi, että samaa ei nähty aikaisemmissa peleissä. Mutta toki kunnia Keslerille ja kumppaneille. Täällä on jauhettu jauhamista päästyään Bollandista, mutta kyllähän Vancouver teki helvetin kovan tempun pimentäessään Toewsin ja Kanen kuvasta pois. Crawford oli ehdottomasti Chicagon MVP koko sarjassa. Ilman häntä oltaisiin oltu pelaamassa golfia jo ajat sitten.

 

[nuck]

Olipa hieno sarja ja mikä parasta, meidän iso mörkö on viimein kaatunut! Sarja aaltoili meidän hallinnasta ja kolmesta suorasta otteluvoitosta Chicagon hallintaan ja kolmeen suoraan otteluvoittoon. Seitsemännessä pelissä Vancouverin hallinnasta Chicagon pelin lopun tasoitukseen alivoimalla. Jatkoajalla Chicagon saamaan ylivoimaan Burrowsin jäähyn aikana ja lopulta jatkoajalla Burrowsin tekemään voittomaaliin, jota ei enää saa kukaan käännettyä.

Campolia käy sääliksi. Yksi harhasyöttö muistetaan pitkään. Pelin sankari, kahden maalin - toinen 7. ottelun jatkoajan voittomaali - tekijä Burrows muistetaan nyt sankarina. Mutta hän missasi rankkarin ja otti jatkoajalla jäähyn. Jos Chicago olisi voittanut ylivoiman aikana, Burrowsista olisi tullut sankarin sijaan hetkessä antisankari. Asiat ovat usein pienestä kiinni ja se vain on usein niin raadollista, että joku saa syyt niskoilleen näissä tappioissa (vai mitä Luongo?).

Pelkäsin Chicagoa eniten kaikista vastustajista ennen näitä playoffeja. Meillä on yhteinen historiamme, joka ei ole Canucksin kannalta katsoen ruusuinen. Lisäksi Chicagon sarjasijoitus ei tehnyt oikeutta joukkueen lahjakkuudelle. Hawks oli koko kauden aivan erinomainen nimenomaan kovia joukkueita vastaan: Hawksin saldo Läntisen konferenssin playoff-joukkueita vastaan oli 18-10-4. Ei olisi ollut häpeä hävetä tuollaiselle joukkueelle. Se olisi ollut kuitenkin todella iso pettymys historiansa parasta kautta pelanneelle Vancouverille.

Chicagolla on hieno tulevaisuus ja tässä joukkueessa oli paljon kokemattomia playoff-pelaajia, jotka lunastivat lippunsa show:ssa näillä otteilla. Maalivahti Crawfordin peli oli esimerkiksi sitä luokkaa, että hän todella avasi meidän kaikkien skeptikoiden silmät. Hänestä Hawks saa hyvän maalivahdin pitkäksi aikaa tulevaisuuteen. Crawfordin lisäksi Michael Frolik pelasi upean sarjan, Nick Leddysta tulee hyvä puolustaja, Niklas Hjalmarsson näytti pystyvänsä pelaamaan samalla tasolla kuin viime kaudella ja Brian Bickellista on kehittymässä kovan luokan voimahyökkääjä.

Noiden päälle kun Hawksilla on laittaa kentälle yksi liigan kovimmista kärkiryhmistä (Toews, Sharp, Hossa, Kane, Seabrook, Keith ja Bolland), niin joukkueen rakenne ja tulevaisuus näyttää erinomaiselta. Chicago pelaa myös viihdyttävää kiekkokontrolliin perustuvaa jääkiekkoa, jota on hieno seurata. Joukkueessa riittää paljon vauhtia ja yksilötaitoa. Tuon kaiken päälle on erinomaisen hyvä rakentaa.

Kiitän tässä nyt tasapuolisesti kaikkia Hawks-faneja hyvästä ja antoisasta kiekkokirjoittelusta! Oli mukava lukea mielipiteitänne sarjan aikana ja mikä parasta, mielipiteiden vaihto pysyi maltillisella ja asiallisella tasolla ilman turhia provosointeja. Tällä kerralla kävi näin, mutta mitä joukkueiden rakenteisiin katsoo, niin näitä taisteluita tulee aivan varmasti meidän välillä jatkossa lisää.

Vancouver etenee nyt toiselle kierrokselle, jossa se saa vastaansa siis NHL:n duunarijoukkueiden kermaan kuuluvan Nashvillen. Siitä sarjasta tulee ehkä vähän erilaisempi kuin tämä oli. Predators tulee puolustamaan tiiviisti, joukkue iskee hanakasti vastaan ja heitä vastaan vaaditaan kärsivällisyyttä. Edessä on uusi ja toinen mielenkiintoinen sarja.

 

[Paul Kemp]

Olipahan huikea sarja, mutta nähdäkseni oikea joukkue meni lopulta jatkoon. Tämän luulisi entisestään sitkeyttävän Vancouverin selkärankaa ja en näe mitään syytä sille, että mikseivät canucksit voisi tänä keväänä viedä koko roskaa.

Campolilla lienee itkukännien paikka juuri tällä hetkellä.

 

[HydroMatic]

No niin, vihdoin ja viimein tuli sitten tänne kirjauduttua.
Ikävä tietenkin aloittaa "ura" Jatkiksessa oman suosikkijengin tipahdettua huikean sarjan jälkeen.
Kaikki kunnia Canuckseille, oikea joukkue meni loppujen lopuksi jatkoon.
Ylpeä täytyy silti olla Hawksien huikeasta noususta alun hankaluuksien jälkeen. Olin jo täysin varma että homma klaarataan mutta nyt kävi näin.
No, ensi kaudella sitten uutta matoa taas koukkuun, potentiaaliahan jengissä on aivan huikeasti.

 

[Kaner]

"They had no business being in the series. We outplayed them badly for five games."

- Henrik Sedin

 

[Wiesellike]

"They had no business being in the series. We outplayed them badly for five games."

- Henrik Sedin

Eipä tarvitse miettiä kumman puolella olen Vancouver-Nashville sarjassa.

 

[orpo]

Huh huh, on kyllä ollut hyvä fiilis pelin jälkeen! Tuntuu että ois voittanu jotain suurempaa ku vain playoffien ekan kierroksen. Game 7 oli kyllä jännittävä ja Vancouver oli lähes koko pelin ajan kuskin paikalla, mutta Crawfordin otteet pitivät Hawksin mukana pelissä.

Canucks vei fyysisen pelin täysin nimiinsä ja sitä myöten ei Chicagolla ollut juuri mitään jakoja. Hattua täytyy kuitenkin nostaa Toewsille joka Hawksin toi peliin mukaan viime minuuteilla (siinä vaiheessa oli täällä jo usko loppua). Sydän meinas pysähtyä myös jatkoajan alun av:lla kun Sharp pääsi lähes tyhjiin koittamaan, mutta Luongon gamesaver pelasti tilanteen!

Burrows oli tarkkana karvauksessa ja poimi Campolin heppoisen purkuyrityksen ilmasta ja laukoi pomppivan kiekon maaliin. Entiä, oisko tuo sitten ollut Crawfordille myös otettavissa, vaikka hienon matsin veskari muuten kyllä pelasi.

Toivottavasti Canucksin selkäranka ja pääkoppa vahvistuu tän mörön selättämisestä sen verran, että kesäkuussa pääsee torille juhliin Stanley Cupia.

Nashville sarja on varmasti eri tyylinen, kun toinen joukkue selkeästi keskittyy vaan puollustamiseen ja vastahyökkäyksiin. Mutta Predators oli kauden mittaan kohtalaisen nihkeä vastus Canucksille, joten uskon että he voivat Vancouverin haastaa toden teolla, vaikka materiaali paperilla ei ehkä ihan Canucksin tasolle yllä. Mutta nää on toisen ketjun asioita, nyt nautitaan Chicagon kaatumisesesta! Kiitos Canucks, kiitos Blackhawks ja kiitos myös suurimmalle osalle Hawks-faneista!

"They had no business being in the series. We outplayed them badly for five games."

- Henrik Sedin

Totuuspohjainen lainaus, mutta kiitos sen julkaisusta.

 

[TweetyLeaf]

Kiitos Vancouver faneille asiallisesta kirjoittelusta pitkin sarjaa (erityisesti nuck edelleen saa tältä suunnalta paljon respectiä loistavasta kirjoittamisestaan).

Itse en niin aktiivisesti tänä vuonna huudellut täällä ja osittainen syy oli siinä että olin pettynyt ja ehkä jopa vihainen Chicagon treidi toimintaan ennen kautta ja runkosarjan aikana (ihan oikeasti missä helkutissa ne meitin fyysiset raatajat on tuosta joukkueesta? vikassa pelissä hävittiin taklaukset 17-41).
Nyt jos/kun Stan Bowman lopettaa tuon vellihousujen suosimisen niin kyllä tästä vielä kova joukkue saadaan moneksi vuodeksi eteenpäin.

Game seiskasta ei kai tarvitse sanoa muuta kun että on se meidän kapteeni aikamoinen äijä ja että ratkaisu olisi voinut kyllä tapahtua jollakin muulla tavalla, mulle olis kelvannu 3-0 tappio ihan normiajalla mielummin kun tämmönen puukon vääntäminen selässä.

Mutta joo, murheen syvästä alhosta Canucksille onnittelut vielä kerran.

PS: Dave Bolland on edelleen Chuck Norris valepuvussa.

 

[Moustache Dave #44]

Canucks näkövinkkelistä sarja muistutti jotain Wes Cravenin käsikirjoitusta, jossa mörkö pitää listiä sen seitsemän kertaa, ennen kuin se on lopullisen tosivarmasti kuollut. Alun voittopelit olivat tiukkoja, mutta eivät aiheuttaneet vielä suurempaa huolta. Chicagon ykkönen oli vahva, mutta perushyvyydestään huolimatta Frolikit ja Stålbergit eivät pelottaneet, siinä mielessä kuin viime vuonna heidän paikoillaan pelanneet kaverit.

Nelospelin repeämistä jotenkin odotin, Chicago ei tulisi päättämään kauttaan kotitappioon, kuului jokseenkin käsikirjoitukseen. Sitten Dave Bollandin paluu tilttasi asetelmat uusiksi, Chicago sai otteen, ja Canucks alkoi vetää juonta jokseenkin saippuaoopperan suuntaan. Toewsin maali oli käsittämättömän hieno, juuri sellainen hetki jolloin pahis paljastaa pirullisen ovelan suunnitelmansa koko karmeudessaan... Ja sitten joku sympaattinen ryysyistä rikkauksiin kakara tulee iskemään tappoiskun... Ainoa että Burrows ei ehkä ole kovin sympaattinen, mutta hänen taustatarinansa on.

Moni Canucks fani olisi halunnut nöyryyttää Chicagoa, mutta Chicago ei nöyrtynyt, vaan jossain määrin jatkoi puukon vääntämistä haavassa. Jos Canucks häviää Nashvillelle, niin moni ei varmaankaan katso mörköä nujerrutuksi. Toisaalta jos mennään loppuun saakka, niin ensimmäisen kierroksen kompurointeja ei muista kukaan. Tai siis ei muisteta kompurointina, vaan jonain myyttisenä mestarijoukkueen kilven galvanoitumisena.
--
Vuonna 1989 kahdeksanneksi sijoittunut Canucks hävisi playoffien ensimmäisellä kierroksella seitsemännen pelin jatkoajalla ykkössijoitetulle Calgarylle. Tuolloin Calgaryn saama boosti riitti kannuun asti. Kunhan sanoin.

 

[TurtleDef]

Mutta Predators oli kauden mittaan kohtalaisen nihkeä vastus Canucksille, joten uskon että he voivat Vancouverin haastaa toden teolla, vaikka materiaali paperilla ei ehkä ihan Canucksin tasolle yllä.

Sori kun takerrun.
Niin siis ei yllä, ei ole lähellekkään.

 

[Hiisi_van_Holten]

Voi veljet Chicago on lyöty. Täytyy myöntää, että näin kerrostalo asukkina muutama naapuri saattoi herätä siinä kasin maissa kun tässä huoneistossa kajahti ilmoille aika raikas aamuhuuto. Puolisen tuntia aiemmin taasen deodoranttipullo pamahti seinälle aika raikkaasti. Näin yksittäisen fanin kannalta tämä sarja tarjosi kyllä tunteiden skaalan laidasta laitaan ja täytyy sanoa, että Toewsin tasoitusosuman aikana kysyin itseltäni, että kuinka paljon yksittäinen sarja voi vaatia fanin hermoilta. Onneksi tällä kertaa päättyi näin.

Mutta olipa käsittämättömän tärkeä maali tuo Burrowsin osuma koko organisaatiolle. Jos nyt Hawks olisi vienyt, niin se olisi ollut NHL-historian pahimpia nöyryytyksiä mitä yksi seura voi toiselle tehdä. Kolmanetena vuonna peräkkäin, 8 sijalta, 3-0 sarjan tappiolta ja vielä juuri ennen loppua tehdyllä tasoituksella jatkoajalle päästyään. Quenville oli todellisesti häpäissyt AV:n, ja Luongo olisi menettänyt lopunkin playoffs-uskottavuudestaan (11-vuotta pahvia jäljellä). Etenkin Luongon tilanne olisi ollut erittäin haastava tappion jälkeen, kallis pitkä sopimus jäljellä ja edelleen heikko playoffs-menestys.

Nyt voimme Canucks-leirissä ainakin hetkeksi huokaista ja todeta, että pyhäinhäväistys on vältetty.

Loppuun vielä nostan hattua Chicagolle ja sen kannattajille!

 

[nuck]

Mutta olipa käsittämättömän tärkeä maali tuo Burrowsin osuma koko organisaatiolle. Jos nyt Hawks olisi vienyt, niin se olisi ollut NHL-historian pahimpia nöyryytyksiä mitä yksi seura voi toiselle tehdä. Kolmanetena vuonna peräkkäin, 8 sijalta, 3-0 sarjan tappiolta ja vielä juuri ennen loppua tehdyllä tasoituksella jatkoajalle päästyään. Quenville oli todellisesti häpäissyt AV:n, ja Luongo olisi menettänyt lopunkin playoffs-uskottavuudestaan (11-vuotta pahvia jäljellä). Etenkin Luongon tilanne olisi ollut erittäin haastava tappion jälkeen, kallis pitkä sopimus jäljellä ja edelleen heikko playoffs-menestys.

Ja mitähän olisi tapahtunut valmennukselle? Ainakin suurin osa faneista olisi lynkannut Vigneaultin. V voisi pistää kyllä Burrowsille joulukortin ja vähän "suojelurahaa" bonuksena tuosta maalista, sillä Burrows on saattanut pelastaa Vigneaultin uran jo kaksi kertaa:

Nyt ja kaudella 2008-09, jolloin Canucks oli nykyhistoriansa pahimmassa syöksykierteessä. Joukkue oli hävinnyt 11 pelistään kymmenen ja rikkonut monia tappioennätyksiään (muun muassa yhdeksän peräkkäistä kotitappiota). Elettiin helmikuun alkua Mike Gillisin ensimmäisellä managerikaudella ja playoff-paikka näytti valuvan vääjäämättömästi ulottumattomiin.

Joukkueen otteita leimasi välinpitämättömyys ja hallin ulkopuolelle saakka oli nähtävissä joukkueesta heijastuva huono henki ja ilmapiiri. Fanit vaativat kovin sanoin Vigneaultin nopeaa erottamista. Vigneault oli tullut seuraan edellisen managerin Dave Nonisin aikana, joten hän ei ollut silloin vielä edes "Gillisin mies" ja siksikin potkut näyttivät enemmän kuin todennäköisiltä.

Helmikuun 3. päivän kotipelissä Carolinaa vastaan Vancouver oli kolmannessa erässä lähellä ottaa 10 peräkkäinen kotitappio ja muistan, kuinka itsekin oikein toivoin sitä, sillä halusin niin kovasti muutosta sen surkeasti esiintyneen joukkueen valmennukseen. Peliä oli jäljellä vajaa kaksi minuuttia, tilanne oli tasan 3-3 ja Carolina pelasi ylivoimaa.

Alex Burrows otti kuitenkin kuilun partaalla isoa roolia, iski alivoimalla Vancouverin 4-3 voittomaalin puolitoista minuuttia ennen loppua ja Canucks käänsi kelkkansa: NHL:n huonoimmasta joukkueesta tuli runkosarjan loppuun jatkuvasti pelejä kääntävä joukkue ja Canucks marssi voitosta voittoon loppukauden saldolla 22-4-2. Playoffeissa tuli seinä vastaan toisella kierroksella Chicagoa vastaan tasaisessa sarjassa, mutta kausi oli päättynyt kuitenkin onnellisesti.

Historia ei tiedä mitä olisi tapahtunut ilman tuota Burrowsin maalia, mutta Vigneaultin potkut olivat varmasti allekirjoitusta vaille valmiit.

 

[Ben Marco]

Onnittelut Canucks-faneille hienosta voitosta. Nyt sitten katse kauemmas.

 

[Pascal Lemoix]

Aikamoista epäuskoa kyllä oli, kun ei Chicago millään meinannut katketa. Vaikka se 3-0 otteluissa on niinkin kova kuolemantuomio kuin on, niin huhhuh. Viimeinen ottelu kuvasi juuri. Ensin Canucks alussa johtoon, sitten Chicago lopussa tasoihin. Töissä tein hiljaisen Pentti Kahma -tuuletuksen (toinen käsi kyynärtaipeesta koukkuun), kun sain tuloksen selville.

Nashville-sarjaan on oikeastaan kaksi skenaariota: Selvä voitto henkisesti sisuuntuneena tai pannukakkutappio fyysisesti uupuneena. Ensimmäinen vaikuttaa todennäköisemmältä.

 

[moge]

"They had no business being in the series. We outplayed them badly for five games."

- Henrik Sedin

U mad? Deal with it.

 

[secord]

Viimeiset viikot ollut melkoista tunteiden vuoristorataa lätkän parissa. Ensin taistellaan kynsin ja hampain pleijaripaikasta. Viimeisessä runkosarjan ottelussa tulee kuokkaan ja pudotuspelit näyttää jo lähteneen laiturilta 8. Mutta kuin ihmeen kaupalla Minnesota ja Antti Miettinen vetää hätäjarrua ja Chicago on mukana matkassa.

No sitten alkaa pudotuspelit rakasta vihollista vastaan. Joku mainitsi Wes Cravenin ohjauksen, itselleni tuli mieleen Rocky-elokuvat. Alkuun mestarisuosikki iskee rumaa vastustajaansa käkättimeen mennen tullen, mutta sitten keskittyminen herpaantuu ja tuo haastaja takoo iskuja Italialaisen Orin päähän sillä tahdilla, että kanveesi näyttä kutsuvan. Mutta kuin ihmeen kaupalla Rocky Balboa herää vielä taistelemaan nenä poskella ja silmät lähes umpeen turpoutuneena. Lopulta tuo mestarisuosikki takoo sydämensä kyllyydestä jabeja ohi haastajansa suojauksen ja niin vain ruma&paha vastustaja ottaa lukua jne..ja Rocky saa lopuksi piparia.

Huh huh, mikä sarja! Tämän parempaa käsikirjoitusta ei enää ottelusarjalle voi kirjoittaa. Vaikka oman suosikkijoukkueen tappio aina kirpaiseekin, niin aika hyvillä fiiliksillä kuitenkin tässä ollaan. Runkosarja oli todella surkea esitys Blackhawkseilta, mutta tämä sarja osoitti sitä luonnetta joukkueelta johon parin viime kauden aikana on totuttu. Nyt vastassa oli yksinkertaisesti parempi joukkue ja Vancouver ansaitsi voittonsa.

Fyysisellä puolella oltiin lähes täysin vastaantulijoita. Joukkueesta löytyy tosin niin paljon henkilökohtaista kiekollista taitoa, että tuota fyysistä puutetta voitiin paikata sillä. Suurin ansio sarjan venymisen ja varsinkin kahden viimeisen pelin kohdalla löytyy tolppien välistä. Corey Crawford ei paineista murentunut vaan pelasi sitä paremiin mitä kovemmaksi panokset kasvoivat. Blackhawksin mvp pudotuspeleissä, ehkä jopa koko kauden osalta.

Vancouver Canucks. Hieno ja järkevästi rakennettu joukkue. Muutamia todellisia taistelijoita, joista Keslerin ja Edlerin ottaisin heittämällä Chicagoon. Sedinit eivät tässä sarjassa olleet parhaimmillaan, mutta kun hekin yltyvät parhaimpaansa niin Canucksia on helvetin vaikea pysäyttää.

Ja onnittelu vielä kaikille Canucks-faneille. Ansaitsitte voittonne, mutta otetaan taas joskus uudestaan. Jookosta? Toivottavasti menette pitkälle tänä vuonna. Nuckille soisi maistavan suosikkijoukkueen mestaruutta, jos kenelle.

Mutta nyt speedot jalkaan ja Ranta-/Beachelämä-ketjuun!

 

[Kiekko-Kolli]

Olipahan sitten päätös sarjalle. Pettymys on kyllä kova, mutta ei sentään ylitsepääsemätön. Seiska pelin loppu olikin taas hollywood-kässäriä parhaimmillaan, kun Toews tasoitti av:llä, mutta ei se sitten riittänyt kuitenkaan. Ei siinä, aivan ansaittu voitto Vancouverille, selvästi olivat parempi jengi tässä matsissa. Loppu pleijjarit voikin seurata ilman turhaa jännittämistä, tsemppiä Vancouverille, mielellään näkisin pytyn menevän kanadaan (vaikka Sedinit ovatkin minusta vastenmielisiä kiekkoilijoita).

 

[Petski]

Voi olla, että on tässäkin ketjussa mainittu, mutta kysynpä silti. Minkä takia Canucks ei pitänyt varamaalivahtia penkillä vaan pukukopissa, kun pelattiin Chicagossa? Viittaan tällä tuohon viimeiseen Madhousessa pelattuun matsiin jossa Luongo istui pukukopissa katsomassa peliä ja hälytettiin sieltä kehiin.

 

[Bael]

U mad? Deal with it.

Kyllä mua ainakin suututtaa tollanen kommentti keneltä tahansa tällaisessa tilanteessa. Mutta erityisesti, kun kommentin antajana on sarjan aikana pahasti alisuorittanut kaveri, jolla ei riittänyt munaa edes yrittää ratkaisua avopaikasta ratkaisevassa ottelussa. Eiku se on varmaan vaan niin reilu kaveri. Mutta hieno homma jos oli Henrikin mielestä helppo sarja!

Muuten annan onnitteluni Vancouver Canucksille, yrittäkää nyt hoittaa pytty kotiin, ens vuonna ei ole ihan näin helppo sarja edes veli Henrikille ;)

Pakko antaa erityispropsit Ryan Keslerille game sevenistä. Juuri sellaisia koko joukkueen sytyttäviä otteita, joita tässä vaiheessa kautta kuuluukin esittää!

 

[reme]

Juu hieno sarja viimeistä ottelua myöden. Marginaalit ovat kuitenkin erittäin pienet ja tällä kertaa meille tuli tappio sekin on kestettävä. Blackhawks esitykseen on kuitenkin oltava erittäin tyytyväinen tappiosta huolimatta.

Kiitokset Vancouver fanistolle hienosta sanailusta sarjan aikana !

Joko se olisi Vancouver kannun aika? Mun kutina on EI, mutta aika näyttää !