Vancouver Canucks(1) - Chicago Blackhawks(8), Playoffs 2011, Länsi neljännesvälierät

  • 49 241
  • 224

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Rakkaat viholliset

Vancouver ja Chicago kohtaavat toisensa jo kolmannen kerran peräkkäin, joten tästä otteluparista alkaa tulla joka keväinen merkki. Erona tällä kaudella aikaisempaan näiden joukkueiden kohdalla on vain se, että nyt joukkueet pelaavat vastakkain jo ensimmäisellä kierroksella, kun muut sarjat on pelattu toisella kierroksella. Tällä kerralla etukäteiskaavailut povaavat tästä sarjasta ainakin viime kautista kovempaa tasaisuudeltaan. Katsotaan vähän millaisista asetelmista joukkueet sarjaan lähtevät.

Vastakkain tässä parissa ovat tämän kauden runkosarjan voittaja ja viime kauden Stanley Cup -mestari, joten joukkueet ovat etukäteiskaavailuissa varsin kovia. Vancouver otti runkosarjassa vakuuttavan voiton 10 pisteen erolla seuraavaan ja Chicago on mielestäni runkosarjan sijoitustaan parempi joukkue - mistä kertoi runkosarjassa joukkueen pelit kovia joukkueita vastaan. Chicagon saldo Läntisen konferenssin playoff-joukkueita vastaan oli runkosarjassa komea 18-10-4 ja Vancouveriakin vastaan voitot tasattiin 2-2 otteluvoitoin.

Huippuvaaralliset hyökkäykset

Parissa ovat vastakkain runkosarjassa eniten maaleja tehnyt Canucks-hyökkäys ja runkosarjassa 4. eniten maaleja tehnyt Blackhawks-hyökkäys, joten etukäteen sarja on selvästi näiden playoffien kovin hyökkäysaseita verrattaessa. Molemmat joukkueet pelaavat nopeaa kiekkokontrolliin perustuvaa jääkiekkoa, eivätkä nykyisellään enää peruuttele. Kummallakin joukkueella riittää nopeutta, taitoa ja syvyyttä hyökkäyksissä kääntämään peli nopeasti.

Chicago teki runkosarjassa Läntisen konferenssin eniten maaleja tasakentin ja Vancouver kolmanneksi eniten (edellä Detroit kolmen- ja Chicago viiden maalin päässä). NHL:n maalipörssissä parhaiden 15 pelaajan joukossa oli tämän sarjan pelaajista peräti neljä ja pistepörssissä tästä sarjasta peräti kuusi pelaajaa mahtui 22 parhaan joukkoon. Etukäteen sarja on siis selvästi tämän kauden kovin hyökkäyksiä verrattaessa. Nimet kuten Sedin*2, Toews, Kane, Kesler, Hossa, Burrows ja Sharp ovat tuttuja nimiä maali- ja pistepörsseistä.

Chicago on menettänyt viime kauteen nähden muutaman tärkeän palan hyökkäyksestään. Fyysinen Andrew Ladd, "Canucksin tappaja" Dustin Byfuglien, kokenut johtaja ja alivoimaspesialisti John Madden, Kris Versteeg ja Adam Burish ovat pahimmat menetykset. Noiden lisäksi aivotärähdyksestä kärsivä "Sedinin kaksosten painajainen" Dave Bolland ja iso taklaava laituri Troy Brouwer ovat kysymysmerkkejä. Uskon Bollandin ja Brouwerin kuitenkin pelaavan.

Vancouverin menetykset alempien ketjujen osalta eivät ole puolestaan näkyneet juuri missään. Joukkueella ei ole tullut ikävä pehmeitä playoff-pelaajia Demitraa ja/tai Wellwoodia, ei loukkaantumisista jatkuvasti kärsinyttä Johnsonia (joka pelaa nyt Chicagossa), ei isoa mutta pehmeää Bernieria, eikä joka tilanteesta myöhässä ollutta Hordichukia. Vancouverilla sen sijaan on kova ikävä tämän kauden vahvistusta Malhotraa, joka oli roolissaan loistava loukkaantumiseensa saakka. Lisäksi Torresille käsittämättömästi läiskäisty neljän pelin pelikielto (sivussa tämän sarjan kahdesta ensimmäisestä pelistä) on Canucksin taklauspeliin tuntuva menetys.

Etukäteen voisi siis sanoa, että molemmat joukkueet ovat pystyneet pitämään kärkensä, mutta samalla joukkueet ovat kärsineet menetyksiä syvyyspuolelle. Chicago oli viime vuonna rakennustyönsä tapissa ja joutui monen muun rakennystyönsä huippuun saattaneen joukkueen tavoin karsimaan menoista. Vancouver puolestaan satsasi juuri syvyyspuolelle (jossa joukkue oli viime vuonna todella huono) ja onnistuikin tehtävässään, mutta todella huono tuuri (silmään tullut kiekko) poisti tärkeimmän syvyyspelaajan ja NHL:n kurinpitoryhmä toisen tärkeän haalariosaston pelaajan tämän sarjan alusta.

Hyökkäyksen tilasto: Nyt sarjan ratkaisu tullaan näkemään hyökkäyksien osalla luultavasti kärkiryhmien vertailussa, eikä syvyyspuolella. Viime kaudella Chicago teki joukkueiden välisessä sarjassa kolme voittomaalia yhteensä neljästä voittomaalista sellaisten pelaajien toimesta, jotka eivät ole enää mukana. Lisäksi John Maddenilla oli avainrooli alivoimassa ja (luultavasti yhdessä Burishin kanssa) henkisellä puolellakin. Ero oli valtava verrattuna Vancouverin syvyyspelaajien saavutuksiin.

Arvioni edusta: Vancouver 52%-48%

Hyvin liikkuvat puolustukset

Chicagon toinen iso vahvuus vuosi sitten oli puolustuksessa suhteessa Vancouveriin. Duncan Keith pelasi elämänsä kauden ja voitti Norris Trophyn, Niklas Hjalmarsson oli illasta toiseen hyvä, Brent Sopel vakuutti alivoimapelissä ja Brent Seabrook/Brian Campbell pelasivat rooleissaan hienosti. Vancouver oli puolestaan viime vuoden sarjassa liikenteessä ilman ykköspakkiaan Mitchellia ja kun lisäksi Salo ja Edler loukkaantuivat kesken sarjan, niin puolustuksissa oli todella iso ero Haukkojen hyväksi.

Nyt Canucks lähtee tämän kauden playoffeihin historiansa parhaalla puolustuksella. Joukkue sai täyden puolustuksen ensimmäistä kertaa tällä kaudella kasaan runkosarjan viimeiseen peliin ja miehet ovat pelikuntoisia Chicago-sarjaan lähdettäessä. Viime kauteen verrattuna hidas ja jäähyherkkä Shane O'Brien on vaihtunut nopeati peliä lukevaan ja hyvin liikkuvaan Dan Hamhuisiin, toinen puujalka Andrew Alberts vaihtunut toiseen nopeaan puolustajaan Keith Ballardiin, Kevin Bieksa on pelannut paljon parempaa kautta kuin viime vuonna, Alex Edler kehittynyt ja Sami Salo ja Alex Edler ovat pelikuntoisia. Ero on huomattava viime kauteen.

Chicagon puolustuksen kärki on edelleen parempi Keithin ja Seabrookin ansiosta. Vancouverilla on kuitenkin ehkä koko NHL:n paras puolustus syvyyden osalta. Laadukkaasta syvyydestä kertoo esimerkiksi se, että kolmosparina pelaavat Sami Salo - Keith Ballard. Erilaisista koostumuksista johtuen Chicagon kärkipakit tulevat varmasti kantamaan isoa taakkaa sarjassa ja Canucks tulee pyörittämään puolestaan puolustusta leveänä.

Chicagon pelejä (olen nähnyt noin parikymmentä tällä kaudella) katsoessani huomioni on kiinnittynyt siihen, että Niklas Hjalmarsson ja Duncan Keith eivät ole olleet viime kauden tasolla ja Campolin peliesitykset ovat hänen uralta tutun ailahtelevia. Keithista on turha kantaa huolta, vaikka hän ei ihan viime kauden tasolla olisikaan. Itse asetan kysymysmerkin Campolin ja osin Hjalmarssonin lisäksi Nick Leddya kohtaan, vaikka tulokas suoriutuikin runkosarjassa tehtävässään monessa pelissä kelvollisesti ja hänestä on kasvamassa Blackhawksille luottopakki.

Puolustuksen tilasto: Joukkueiden tehokkain puolustaja runkosarjassa oli Vancouverin Christian Ehrhoff, joka tälläsi 14 maalia ja 50 pistettä. Häntä tehokkaampi pelattuihin peleihin nähden oli sarjan puolustajista Canucksin ykköspakki Alex Edler, mutta Edler joutui jättämään loukkaantumisen vuoksi väliin 31 peliä.

Arvioni edusta: Vancouver 52%-48%

Jatkuu...
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Jatkuu edellisestä...

Maalivahdit:

Epäilin viime kaudella Antti Niemen paineensietokykyä playoffeissa ja asetin Luongon selvästi paremmaksi etukäteiskaavailuissa. Todellisuudessa ero ei ollut lähellekään niin suuri kuin luulin. Nyt en lähde pohtimaan sarjan kääntyvän Corey Crawfordin kokemattomuuteen. Silti, uransa parasta runkosarjaa pelanneella Roberto Luongolla ja tulokasvahti Corey Crawfordilla ainakin pitäisi olla etukäteen selvää eroa Luongon hyväksi.

Crawford on kuitenkin parempi maalivahti, mitä hänen nimensä antaa kertoa. Hän oli runkosarjassa yli 20 peliä pelanneista maalivahdeista torjuntaprosentissa 19. paras ja päästetyissä maaleissa 9. paras. Lukemat ovat selvästi huonompia kuin Luongon vastaavat (Luongo oli vastaavissa tilastoissa 4. ja 2. paras), mutta tuskin Chicago maalivahtipeliin kaatuu kuitenkaan.

Luongolle on tullut kahden edelliskevään Chicago-sarjan tappioiden aikana maine häviävänä maalivahtina. Pitää muistaa kuitenkin, että hän on ollut kumpanakin vuonna Vancouverin alakerran paras pelaaja. Ylivoimaisesti suurin syy tappioissa ja Luongon pelissä on ollut puolustuksessa: Toissa kaudella Canucksin puolustus oli auttamattomasti liian hidas energistä ja nuoruuden innolla painanutta Chicagoa vastaan. Viime vuonna Vancouver oli lisännyt syystä alakertansa liikettä, mutta mukana oli edelleen liikaa hitaita jalkoja ja niiden lisäksi pakkien loukkaantumiset tekivät homman hankalaksi.

Suuri ansio Luongon kahden aikaisemman kauden Chicago-sarjan pelissä menee myös Chicagon haalariosaston ansioksi - rynniminen Canucks-vahtia kohtaan on ollut kovaa ja etenkin Dustin Byfuglienin Luongon naamalle työnnetty ahteri syöpyi kahden edelliskauden aikana mieleen varmasti pysyvästi. Chicago on voittanut maalineduspelit selvästi kumpanakin vuonna ja mikäli linja tulee jatkumaan niin selvänä tälläkin kaudella, se tasoittaa maalivahtipelin etua suuresti. Vancouverin onneksi Chicago on menettänyt kuitenkin kaksi tuossa hommassa Luongolle ikävintä/parasta pelaajaa Byfuglienin ja Andrew Laddin Atlantaan.

Maalivahtipelin tilasto: Vancouver päästi runkosarjassa vähiten maaleja peliä kohden, vaikka puolustus kärsi koko kauden paljon loukkaantumisista. Tuohon päästäkseen Vezina Trophy -tasoisen kauden pelanneella Luongolla ja tulevaisuuden mahdollisella huippumaalivahdilla Corey Schneiderilla oli iso ansio.

Arvioni edusta: Vancouver 57%-43%

Erikoistilanteet kääntävät sarjaa?

Erikoistilanteilla on perinteisesti iso merkitys joukkueiden menestyksissä. Runkosarjassa molemmat joukkueet olivat erittäin kovia ylivoimissa, sillä Canucks oli koko NHL:n paras ylivoimajoukkue ja Chicago 4. paras. Alivoimissa joukkueiden ero oli kuitenkin suuri: Vancouver oli alivoimilla NHL:n 3. paras ja viime kaudesta alivoimassa selvästi heikentynyt Chicago vasta 25. paras. Joukkueiden keskinäisissä peleissä Vancouver iski Chicagoa vastaan ylivoimalla osumia noin 33% ylivoimatehoilla.

Todellisuudessa ero ei ehkä ole kuitenkaan ihan noin suuri. Vancouver on nimittäin heikentynyt alivoimilla Manny Malhotran jätettyä kentät ja vastaavasti Ryan Johnsonin tulo paransi hieman Chicagon alivoimaa. Kokonaisuutena Vancouverilla on kuitenkin edelleen etu nimenomaan alivoimilla. Sarjan yksi tärkeistä kysymyksistä on se, miten Chicago onnistuu vastaamaan alivoimallaan tuolle NHL:n parhaalle Canucksin ylivoimalle.

Arvioni edusta: Vancouver 55%-45%

Veikkaukseni sarjan lopputuloksesta: Vancouver - Chicago 4-3

Sarjan otteluohjelma:

Peli 1: 13/4, Vancouverissa
Peli 2: 15/4 Vancouverissa
Peli 3: 17/4 Chicagossa
Peli 4: 19/4 Chicagossa

Tarvittaessa

Peli 5: 21/4 Vancouverissa
Peli 6: 24/4 Chicagossa
Peli 7: 26/4 Vancouverissa
 
Suosikkijoukkue
En gång HIFK, alltid HIFK. Real Madrid
Kyllähän Vancouver on se suurin suosikki voittamaan koko roskan. Toinen on Flyers, mutta heidän mv-peli on aina pieni kysymysmerkki. Jos Flyersin veskaripeli toimii niin uskon, että finaalissa on Canucs vs Flyers. Chigaco menetti sitä leveyttään mitä sillä oli viime kaudella ja tämän voi nähdä myös alivoimapelaamisesta(sieltähän ne syvyyspelaajien menetykset kirpaisee). Vancouverin pakisto on leveydeltään&liikkuvuudeltaan&yleistasoltaan ihan eri planeetalla, kuin viime kaudella. Ja siihen Nucks viime vuonna kaatui, eli kotiläksyt on tehty. Lisäksi Sedinit ovat vuosi vuodelta kehittyneet&tulleet henkistä vahvemmiksi ja takaa säestää Keslereita ja kumppaneita. Nucks on murhaava ylivoimalla ja sillä on sarjan parhaita pakistoja ja hyökkäyksessä top6 kovaa tulivoimaa. Ok Malhotra tippui, mutta ei näitä pelejä mikään jengi unelmakokoonpanollaan vedä. Maalissa vielä yksi NHL:n parhaista maalivahdeista, jota säestää vielä käyttökelpoinen kakkonen. Ja vielä viimeiseksi, että Nucks näyttää valmiimmalta myös siihen pelien menoon kovemmaksi.

Toki Hawks on myös kova nippu, mutta kyllä nyt on Vancouverin vuosi. Tämä ensimmäinen sarja Chicagoa vastaan on se kynnyskysymys vähän samaan malliin mitä Jokerit oli HIFK:lle. Sen jälkeen tie on auki pitkälle. Riittääkö se Kannuun, en osaa sanoa. Mutta olen aika varma, että Vancouver menee ainakin SC-finaaleihin.

Toivottavasti Kannua nostaa tänä vuonna joku sellainen jengi mikä ei ole keväällä ihan parasta tasoaan yleensä säilyttänyt ( esim Flyers, San Jose, Vancouver). Minua ärsyttää jatkoajassa se, että pelaaja tai seura lynkataan iki-luuseriksi sen perusteella mitä joskus nuorena kollina on tapahtunut. Miksi Sedinit esim eivät olisi voineet kasvaa voittajiksi oltuaan vuosia NHL:n huipulla kovien paineiden Kanadassa. Tai Jumbo Joe jne jne. Pelaajatkin ovat ihmisia ja heillä on inhimilliset heikkoutensa. Ihminen voi kumminkin kasvaa ja nousta voittajaksi. Toki liigan historia tuntee näitä Messier &Sakic tyyliin pelaajia, jotka heti iskivät hirmutehoja kovissa paikoissa ja ratkaisivat sarjoja. Mutta heitä on todella vähän.

Edit: Ihan oikeasti. Nucksilla on NHL:n ehkä paras veskaripari, NHL:n top3 pakisto(minusta paras), hyökkäyksessä tulivoimaa, murhaava yv, yleensäkin tiivis viisikko edessä jne.
 

Wiesellike

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blackhawks & Kärpät
Mitä se kevät nyt olisi ilman Hawks-Nucks-sarjaa. Viime kaudella luotto haukkoihin oli todella kova, mutta nyt lähdetään hieman epäilevin mielin. Vaikka Chicago on puolustava mestari, niin Vancouver on silti sarjan suosikki. Runkosarja oli heiltä kaikilla mittareilla todella vakuuttava, mutta täytyy muistaa että se oli runkosarjaa. Nyt mitataan, onko joukkueesta todellakin kukistamaan menneisyyden möröt ja nousemaan todelliseksi voittajaksi. Vancouverin onneksi suurin mörkö ei enää pelaa Chicagossa. Kun Luongon edestä on poistunut sata kiloa vittuilevaa lihaa, niin onhan siellä paljon helpompi kiekkoja torjua. Lisäksi Hawks ei ole niin syvä joukkue kuin viime kaudella. Nyt saattaa riittää, että kun Toews, Hossa ja Sharp pidetään pimennossa, niin se riittää voittoon. Mielenkiintoinen sarja kuitenkin odotettavissa ja tavallaan kiva lähteä viime kauden jälkeen altavastaajana haastamaan suurinta mestarisuosikkia.

GO HAWKS!
 

reme

Jäsen
Suosikkijoukkue
-Chicago Blackhawks-
Hienoa että tämäkin ketju on avattu ja vielä laadukkaalla pohdinnalla by nuck !
Tuota ennakkoa oli kiva lukea ja siinä oli paljon asiaa molemmista joukkueista.

Chicagon osalta Big Buffin tekemälle työlle ei ole mielestäni löytynyt tällä kaudella jatkajaa, joten sen näen erittäin pahana puutteena Luongonkin tasoista maalivahtia vastaan taistellessa.
Pimeitä suomen iltoja pelkäävän Maddenin puuttumista joukkueesta en näe niin suurena ongelmana kuin moni muu. Johnson taitaa aloittaa Maddenia paremmin ja on häntä selkeästi nopeampikin.

+ Hossa on terveempi ja vaarallisempi kuin viime kaudella
+ Campbell pelasi uransa parhaan +- +28 lukeman runkosarjassa ja on täydessä iskussa
+ Kopecky on tuplannut yhden kauden NHL piste-ennätyksensä 15+27=42
+ Toews on vuotta vanhempi ja edelliskautta kovemmassa lyönnissä
+ Runkosarjasta löytyy 7-1 voitto Vancouverista ja pelit tosiaan tasan 2-2
+ Campoli vahvisti saapumisellaan puolustustamme

- Bollandin kunto ?
- Brouwer, taklausvoimaa puuttuu liikaa mikäli tämä kaveri puuttuu
- Crawford ? pleijareissa lähes vailla kokemusta
- Buff, Ladd, Versteeg puuttuvat, korvaajat eivät ole onnistuneet täyttämään heidän saappaitaan.
- Fyysisyyden puute
- Onko meillä liian heiveröiset pakit

+- Luotetava kakkosveska Turco - siitä että viimeisestä pelistä on aikaa
+- Keith, Hjalmarsson, Seabs kauden aikana koomailua, nyt niihin ei ole pakiston tärkeimmiltä lenkeiltä varaa
+- Uskaltaako Jassen Cullimorea tai Garney Exelbyä heittää laatikkoon, siinä olisi puuttuvaa kokoa pakistoon. No nämä optiot ovat kuitenkin käytössämme.

Vancouverin joukkueesta en ota sen kummemmin kantaa kun en ole katsonut kokonaisia matseja muita kuin nuo keskinäiset kamppailumme.
Vancouver on erinomainen joukkue, mutta en näe lainkaan mahdottomana vastuksena Chicagolle. Meillä ei ole ennakkosuosikin paineita, vaan meillä on henkinen yliote aiemmista pleijareista.

Oma arvionihan on tästä sarjasta Chicagolle 4-3 !
 

anatsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Thrashers
Viime keväänä Blackhawks sytytti sen verran meikämannen, että samassa bändivaunussa jatketaan tänäkin vuonna. Oma joukkue, kun on sattuneesta syystä joissain muissa karkeloissa tällä hetkellä.

Hawksilla on saumat lyödä ennallta NHL:n paras joukkue, jos Toews - Kane - Keith troikka nostaa tasonsa sillle tasolle kuin mitä miehiltä voi odottaa.

Toews on pelatessaan yksi maailman kokonaisvaltaisimmista senttereistä. Harmi vain, että toiselta puolelta löytyy myös maailman kaksi top-10 sentteriä, mutta jos Captain Serious saa asenteen oikealla kohdalle, voi hän olla sillä hetkellä vaikka maailman paras.

Patrick Kanen taituruutta, oivalluksia, pelisilmää ja muuta kaivataan nyt. Kane voi parhaimpana päivänä ratkaista pelejä jopa yksin. Nyt on se hetki, kun Hawks kaipaa niitä päiviä.

Duncan Keith, viime vuoden paras pakki. Ei hän tuurilla sitä voittanut. Jostain on nyt vain kaivettava Keithin se viime vuoden peli, se auttaa jo Hawksia ja paljon.

Hawksilta toki tänä keväänä uupuvat Bafflin, Ladd,Versteeg ja Niemi, mutta asenteen ollessa kohdillaan voi joukkue minusta voittaa kenet vain. Kuitenkin ne tärkeimmät palikat, edelläluetellut pelaajat, ovat yhä joukkueen mukana.

Kysymysmerkki lähinnä on maalivahtipeli. Onko Crawfordista voittavaksi maalivahdiksi? Toisaalta jotenkin tuttua puhetta Hawksin kohdalla. Eihän sen Niemenkään pitänyt ikinä olla voittava maalivahti. Marty Turcon en itse luota yhtään, en sitten yhtään. Niin paljon olen kaverin koomailuja nähnyt. Crawford on se maalivahti, jonka mukana joukkue voittaa tai kuolee.

Kyllä tästä sarjasta tulee tiukka, vaikka ennalta Canucks näyttäisikin voittamattomalta joukkueelta. Uskon ja luotan siihen, että Hawks nostaa tasoaan nyt kun on tosi kyseessä.

Veikkaan sarjan menevän 4-2 Hawkseille. Ei olisi ihme, jos moni peli menisi jatkoajalle ja pitkällekin jatkolle.

Kyllä tässä on kevätkiimaa ilmassa.
 

Kaner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hawks, SaiPa
Tuohon jargonin jauhamiseen en edes ala, mutta todetaan nyt kuitenkin, että Crawford ei ole hävinnyt kertaakaan Vancouverille. Luongo sen sijaan on hävinnyt sekä Chicagolle että Crawfordille. Bobby Loun kurittajista Byfuglien on poistunut keskuudesta, mutta Kane on vielä jäljellä. Kane on kaiken huipuksi ollut viime aikoina niin saatanan kovassa tikissä, että uskallan veikata sarjan ratkaisijan löytyvän tästä. Quenneville on optimistinen sen suhteen, että The Rat ja Brouwer ovat pelikunnossa sarjan aikana. Toivottavasti heti ensimmäisestä pelistä lähtien.

Defending the Mullet. Hawks in 4, 5, 6, 7. Who cares. Luotto on kova. Laitetaan tivoli pystyyn. Nämä ovat hienoja aikoja.
 

Ben Marco

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blackhawks
Huikea sarja edessä, jälleen kerran. Itseä ainakin lämmittää kovasti tämä kohtaaminen ja latausta sarjaan ei ainakaan tarvitse kissojen ja koirien kanssa etsiä. Blackhawks lähtee "kiusaamaan" huolella ennakkosuosikin asemassa olevaa Canucks-possea ja niinkuin Nuck jo avausviestissä totesi, katsojan kantilta varmasti yksi mielenkiintoisimmista ekan rundin pareista. Tulivoimaa löytyy.

Hawksien secondary scoringia tarvitaan nyt tosissaan ja Unsung-viittaa olisi taas tyrkyllä. Bolland varmasti (jos pelikuntoinen) varmasti alussa hieman kujalla, mutta täältä ainakin löytyy uskoa mieheen. Hienon kauden vääntänyt Kopecky, sekä kaksikko Bickell-Ståhlberg, näiltä herroilta toivoisin satunnaista score-sheet näkyvyyttä.

Alakerrassa mitataankin sitten ainakin Leddyn & Crawfordin paineensietokyky, mutta mitä miehiä on kauden mittaan seurannut, niin en usko homman tähän kaatuvan.

Vancouver on tottunut tällä kaudella voittamaan oikein olan takaa ja heidän itseluottamuksensa tulee varmasti näkymään varsinkin sarjan alussa, kotiyleisön edessä. Tuolta kun Hawks napsaisee yhden päänahan, niin ai että.

Toivottavasti molemmat jengit pysyy kondiksessa ja saadaan todistaa upeaa hokia.
 

Iggy12

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Sharks, Flyers, KalPa, Jarome Iginla
Olen kyllä pitänyt Canucksia kauden alusta lähtien kovana haastajana Cupista. Nuckilta todella pätevää analyysia ja oli mukava lueskella muiden joukkueiden kannattajanakin. Canucks on kyllä nyt loppuun viritetty joukkue, mutta ainoa asia on, että löytyykö sieltä kunnollista karvauskenttää? Canucksilla kaikki kentät pelaavat kiekkoa, mutta entäs sitten jos vastustaja painostaa fyysisellä pelillä? Onko tarpeeksi kovia pelaajia antamaan vastaan? En tarkoita, että Canucks olisi huonosti rakennettu joukkue, mutta heidän pitääkin sitten hallita sitä kiekkoa, kun vahvuudet ovat siinä.

Blackhawks tekikin runkosarjasta itselleen vaikean, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Toews ei petä playoffeissa, mutta miten on muut? Nouseeko viime kevään tapaan yllättäviä ratkaisijoita kuten Byfuglien?

Hieno sarja tulossa ja itse veikkaan Canucksin menevän jatkoon leveän materiaalinsa ja Luongon torjuntojen avulla.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Jälleen kerran hieno ja erityisesti asiallinen viesti nuckilta. Eipä tuohon pohjustukseen juurikaan lisättävää ole. Yritetään silti jotain raapia taululle.

Runkosarja on ohi, menneet ovat menneita ja tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Selvää on silti se, että tässä sarjassa Vancouver on ennakkosuosikki. Chicagolla ei ole taas mitään hävittävää, mutta joukkue haluaa varmasti näyttää olevansa parempi kuin mitä runkosarja antoi ymmärtää. Ensimmäisellä kierroksella tippuminen ei varmasti tyydytä ketään inkkarilaumasta.

Mitä tulee tuohon Iggy12 viestiin fyysisestä painostuksesta, niin Chicagosta ei tuohon oikein löydy haastajia. Blackhawksin paras puolustus on hyökkäys ja kiekkokontrolli. Mitä enemmän kiekko on pois Sedineiltä ja Keslereiltä, niin mahdollisuudet voittoon ovat paremmat. Tämän lisäksi mm. Stålbergin, Bickellin, Kopeckyn ja Brouwerin on vietettävä Luongon maalinedessä runsaasti enemmän aikaa, kuin mitä runkosarjan otteluissa tällä kaudella yleensä tekivät.

Puolustuksessa on tälläkin kaudella riittävästi syvyyttä, jopa enemmän kuin viime kaudella. Ainoa miinus vain se, että tähän asti moni on pelannut alle tasonsa ja puolustus koostuu lähinnä kiekollisista, sanoisinko, hieman pehmeistä pakeista. Seabrookin ja Hjalmarssonin on pelattava illasta toiseen isännän ottein ja tuoda omalla panoksellaan fyysistä aspektia alakertaan. Keith, Campbell, Leddy ja Campoli ovat kaikki vaikeuksissa Keslerin ja Burrowsin kaltaisten pelaajien kanssa. Tälläkin alueella paras ase on ottaa tila ja kiekko pois, mikäli tulosta halutaan saada aikaiseksi. Peluutuksella tulee olemaan myös merkittävä rooli sarjan etenemisen suhteen ja tässä Vancouverilla on kuskin paikka kotietunsa ja laajemman materiaalinsa suhteen.

Ennakkoon pitäisi olla siis luvassa huikea sarja, mutta jää nähtäväksi kuinka paljon Chicagon tankissa on löpöä, kun pudotuspelipaikkaa on jahdattu hampaat irvessä jo ties kuinka kauan. Tästä sarjasta jää silti hyvää oppia muutamille Chicagon tulokkaille lopputuloksesta huolimatta. Toivotaan rehtiä ja kiivasta taistelua kentällä sekä keskustelupalstoilla, paras voittakoon!

Heitänpä vielä loppuun molemmista joukkueista kolme pelaaja, joilta odotan suurinta panosta sarjan aikana.

Canucks:

1. Kesler
2. Luongo
3. Burrows

Blackhawks:

1. Toews
2. Seabrook
3. Crawford
 

SaucerPass

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leafs
Joukkueiden kannattajat ovat jo hyvin pohjustaneet sarjaa, mutta kootaan nyt pari pointtia, jotka saattavat sarjan ratkaista.

1. Miten Hawks saa pidettyä Sedinit kurissa?

Kaksoset ovat olleet heikkojen pudotuspelipelaajien maineessa, mutta sekin maine on alkanut rapistua. Varmaa kuitenkin on, että ennen kuin Sedinit pistävät todella hyrkyn myrskyn kaukalossa myös pudotuspeleissä, eivät vanhan koulukunnan kanadalaisfanit heitä kunnolla arvosta. Viime vuonna Bolland oli Hawksin ase twinsejä vastaan, mutta ei ole lainkaan varmaa, pystyykö hän pelaamaan tai ainakaan pelaamaan kuin puolikuntoisena. Nyt Sedineillä on siis loistopaikka pistää oma klinikkansa pystyyn Hawksin alueella. Ei Nucks välttämättä kaksosten heikkoihin otteisiin kaatuisi, koska leveyttä on heilläkin hyökkäyksessä, mutta kummasti se helpottaisi Chicagon urakkaa.

2. Jonathan Toews

Chicago tuskin saa tänä keväänä tulitukea alemmista ketjuista samaan malliin kuin viime vuonna. Senkin takia joukkueen suurpelaajat joutuvat kantamaan entistä suurempaa vastuuta maalitalkoista. Katseet kääntyvät Jonathan Toewsiin. Vaikka Patrick Kane lieneekin mediaseksikkäämpi Hawksin nuorista tähdistä, niin ei ole epäselvyyttä kuka on joukkueen johtaja. Toews oli helmikuusta eteenpäin loistovireessä ja nosti tasoaan, kun joukkue sitä eniten tarvitsi. Hän kuitenkin hyytyi runkosarjan loppumetreillä keräten vain yhden maalin viimeiseen seitsemään peliin. Paha merkki Hawksin kannalta. Jos Toews vetää Nucks-sarjan ilman maaleja kuten viime vuoden finaalit, niin Hawks tuskin jatkaa. Kiinnostavaa myös seurata, kuinka paljon Quenville kuormittaa Toewsiä ja muita tähtiään. Pitkässä sarjassa väsymyskin voi nousta ratkaisevaksi tekijäksi, vaikka vasta ensimmäistä kierrosta pelataankin.

3. Luongo

Vancouver ei vain saa kaatua Luongoon. Chicagolta puuttuvat tänä vuonna lähestukoon kaikki v-mäiset pelaajat, jotka vielä viime vuonna kiusasivat Robertoa ajamalla maalille surutta. Vaikka Luongollakin löytyy menestystä maajoukkueesta, niin aika moni pitää häntä edelleen ainakin pienimuotoisena pudotuspelifloppina. Pitkälti sama tilanne siis kuin Sedineillä. Jos Luongo haluaa nousta suurien joukkoon, on hänen menestyttävä myös pudotuspeleissä. Jos Vancouver ja Luongo tänäkin vuonna kaatuvat Hawkseihin loistavasta runkosarjasta huolimatta, niin voi kulisseissa kuiskailleen entistä voimakkaammin, kuinka Luongon kanssa SC:tä ei voiteta.
 

Wiesellike

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blackhawks & Kärpät
Heitänpä vielä loppuun kolme pelaaja, joilta odotan suurinta panosta sarjan aikana.

Blackhawks:

1. Toews
2. Seabrook
3. Crawford

Omalla listalla ovat puolestaan seuraavat nimet:

1. Kane
Kuten Kanerkin tuolla aikaisemmin viittasi, on Kane iskussa ja aina tulessa Vancouveria vastaan. Odotan suuria tekoja.

2. Crawford
Niemeksi Niemen paikalle viimeistään nyt. Hauska seurata, miten Corey paineen kestää.

3. Bolland
Rottailua koko rahan edestä, kiitos. Toivottavasti pystyy pelaamaan, koska hän olisi elintärkeä palanen Vancouverin kaatoon.

(4. Frolik)
Meikän jokerikortti tähän sarjaan. Viimeisessä Detroit-pelissä olin aistivani, että jotain suurta voisi tapahtua tänä keväänä..
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Historian valossa

Vancouver ja Chicago ovat kohdanneet NHL:n pudotuspeleissä neljä kertaa. Kolmesti Chicago on voittanut ja tiputtanut Canucksin aina toisella kierroksella (1995, 2009 ja 2010). Vancouver on voittanut kerran konferenssin finaaleissa Chicagon voitoin 4-1 kaudella 1981-82. Mainittakoon, että Vancouver ei ole koskaan hävinnyt konferenssin finaaleihin asti päästyään, mutta on esiintynyt niissä vain kahdesti historiansa aikana. Että tälläistä merkityksetöntä tilastoa tähän väliin.
 
Hyviä alustuksia ja ennakkoon yksi mielenkiintoisimmista ellei mielenkiintoisin sarja ensimmäisellä kierroksella.

Itsekin uskon ratkaisevaksi tekijäksi nousevan syvyyden. Toews ja Kane pystyvät yksin ratkaisemaan pelejä, mutta ovat viime vuosina pelanneet aika hitosti pelejä olympiafinaaleja myöten. Runkosarjan ollessa tiukka Blackhawks joutui nojaamaan avainpelaajiinsa todella paljon (esim. Toews pelasi helmi-maaliskuussa yli 21 min/peli) eikä se voi olla näkymättä pitkässä playoff-sarjassa. Vertailun vuoksi Sedinejä Vancouver saattoi loppua kohti peluuttaa jo vähän kevyemmin eivätkä muutenkaan pelaa alivoimaa. Myös pakistossa Keith ja Seabrook ovat pelanneet isoja minuutteja ja paljon pelejä, kun taas Vancouverilla on ollut loukkaantumistenkin myötä tasaisemmin jakautunut kuormitus. Myös maalivahtiosastolla Luongo on viime vuosia säästeliäämmin pelannut Patrick Roy -tyyliset 60 peliä, kun taas Crawfordilla näkyi (ainakin tilastoissa) maaliskuussa pientä väsymistä. Jos Vancouver pelaa tasollaan, niin miten kauan Chicago jaksaa jatkaa venymistä?

Kiinnostavaksi nousevat myös matchupit. Pelaako Sedinejä vastaan (mahdollisesti) puolikuntoinen Bolland vai Toews? Entä kuka pelaa Kesleriä vastaan? Luottaako Quenneville Leddyyn ja Campoliin vai pelaako Keith puoli tuntia joka pelissä? Kun Vancouver tekee perustemppunsa eli onnistuneen av:n jälkeen heittää Sedinit kehiin, niin kenet Quenneville laittaa? Kuka Canucksin pakeista pelaa Toewsia, Kanea tai Hossaa vastaan?

Ennustan, että Chicago laittaa kovasti kampoihin, vie pelejä jatkoajallekin, mutta lopulta uupuu ja Canucks vie 4-2. Jos Toewsilla piisaa energiaa, Crawford seisoo päällään tai Canucksin ylivoima hyytyy paineessa, voi sarja kääntyä miten vain. Kävi miten kävi, hienoa kiekkoa tarjolla!
 

Wiesellike

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blackhawks & Kärpät
Ennustan, että Chicago laittaa kovasti kampoihin, vie pelejä jatkoajallekin, mutta lopulta uupuu

Mielenkiintoista tosiaan nähdä millaista peluutusta Q harrastaa. Viime kaudella meillä oli kolme ketjua, jotka pystyi heittämään askiin melkein missä vaiheessa peliä tahansa ja neloseenkin jäi vielä osaamista. Nyt on vaara, että kaksi ekaa kenttää pelaa suurimman osan pelistä ja tähdet väsytetään Anaheim-tyyliin heti kättelyssä. Tämän takia Chicagon kannalta on välttämätöntä, että kolmosen ja nelosen jätkät ottaa väkisin roolia. En pistäisi pahakseni, jos Pisani kaivaa jostain 2006 vireen esiin (olen ikuinen optimisti :D) tai Bickell, Stalberg tai juuri Frolik nousevat kunnolla estraadille ratkaisemaan pelejä. Myös Kopeckyltä odotan hyviä otteita, koska hänen varassaan on tavallaan paljon sitä Laddin ja Buffin jättämää perintöä. Myös Ryan Johnson voi olla arvossa arvaamattomassa, koska häneltä löytyy sisäpiiritietoa, miten Vancouverin kopissa asiat koetaan.
 
Paljon asiallista tekstiä ja hyviä analyysejä yhdessä ketjussa. Kiitos kaikille :) Hyvän kuvan saa alkavasta sarjasta ja kiva näitä on ollut tähän asti lueskella.

Tässä vielä tämähetkinen loukkaantumislista
Koodi:
[B][SIZE="2"]Chicago [/SIZE][/B]
Troy Brouwer 		W 	Out 	    Shoulder         Day-to-Day
Dave Bolland 		C 	Out 	    Concussion       Indefinitely
Jordan Hendry 		D 	Out 	    Leg              Out for Season

[B][SIZE="2"]Vancouver [/SIZE][/B]
Raffi Torres 		W 	Suspended           	     To return Game 3
Manny Malhotra 		C 	Out 	    Eye 	     Indefinitely
Andrew Alberts 		D 	Out 	    Wrist 	     Early April

Lähde: [URL="http://rotoworld.com/teams/injuries/nhl/all/"]Rotoworld[/URL]

Troy Brower luultavasti pelaa vielä sarjan aikana mutta tuskin vielä ensimmäisessä ottelussa. Bollandin paluu kaukaloon on myös mahdollinen mutta hyvin epävarma. Vaikka molemmat pelaisivat niin täydessä kunnossa ei ole kumpikaan herroista.

Yksi NHL:n parhaista aloittajista, Manny Malhotra, on poissa silmävamman takia. Raffi Torres sen sijaan palaa sarjan kolmanteen peliin neljän ottelun mittaisen pelikieltonsa loppuessa. Alberts saattaa myös pelata, mutta Vancouverilla riittää muutenkin laadukkaita puolustajia.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Brouwer on omien sanojensa mukaan valmis pelaamaan, mutta voi olla ettei vielä ensimmäisessä pelissä kuitenkaan pelaa. Bollandia odotan kehiin aikaisintaan ensimmäiseen kotipeliin.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Canucks on kyllä nyt loppuun viritetty joukkue, mutta ainoa asia on, että löytyykö sieltä kunnollista karvauskenttää? Canucksilla kaikki kentät pelaavat kiekkoa, mutta entäs sitten jos vastustaja painostaa fyysisellä pelillä? Onko tarpeeksi kovia pelaajia antamaan vastaan? En tarkoita, että Canucks olisi huonosti rakennettu joukkue, mutta heidän pitääkin sitten hallita sitä kiekkoa, kun vahvuudet ovat siinä.

Ei taida Vancouverista löytyä, enää, hyvää karvausketjua, kun Malhotra ja Torres ovat sivussa. Nyt näyttääkin että Vancouver hakee jopa kolmatta tehoketjua, kun CoHo on nostettu ylös ja kolmonen on harjoituksissa ollut muodossa Raymond - Hodgson - Hansen. Vauhtia tuossa ketjussa riittää ja laiturit lukeutuvat NHL:n liukkaimpiin. Hansen myös raataa varsin hyvin, joten saas nähdä kuinka ketju toimii.

Mikäli kolmonen on tuossa muodossa niin ketkä pelaavat nelosessa? Itse uskon, että Glass ja Lapierre ovat varmat palaset nelosessa, mutta kuka tulee toiseksi laituriksi? Itse veikkaan Oreskovichia, vaikka näin ollen kokoonpanoon tulisi kaksi uutta pelaajaa playoffien alkaessa. Tosin Hodgson ja Oreskovich olisivat varmaan pelanneet jo aiemmin mikäli cappi olisi sen mahdollistanut. Tuo nelonen olisi tuossa kokoonpanossa lähes täysin "santapaperia", joten sieltä noita taklauksia voisi odottaa vähän isommalla kädellä.

Tästä se alkaa! Huomiseksi sitten kellot herättään vähän normaalia aikaisemmin.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Onko paratiisissa ongelmia? No onhan niitä!

Minäkin lainaan Iggy12:n alustusta.

Canucks on kyllä nyt loppuun viritetty joukkue, mutta ainoa asia on, että löytyykö sieltä kunnollista karvauskenttää? Canucksilla kaikki kentät pelaavat kiekkoa, mutta entäs sitten jos vastustaja painostaa fyysisellä pelillä? Onko tarpeeksi kovia pelaajia antamaan vastaan? En tarkoita, että Canucks olisi huonosti rakennettu joukkue, mutta heidän pitääkin sitten hallita sitä kiekkoa, kun vahvuudet ovat siinä.
Uskon joukkuekovuuden kyllä riittävän. Mikään "ongelmaton" tai "kysymysmerkitön" joukkue Vancouver ei silti ole. Joukkueella on nimittäin mielestäni kaksi isompaa kysymysmerkkiä, joita ei ole tullut kovin usein ruodittua, kun Canucks rikkoi kaikkia mahdollisia ennätyksiään ja joukkue oli jokaisessa isossa tilastossa NHL:n kärkeä. Nuo molemmat kysymysmerkit liittyvät siihen syvyyteen, josta ensimmäisessä viestissä puhuin lähinnä Chicagon ongelmana, joten tuodaan nyt tasapuolisuuden nimissä nuo Vancouverinkin ongelmat esiin:

1. Missä on kakkosketjun hyökkäyspeli?

Kesler hinasi Canucksin kakkosketjua runkosarjassa pitkälle yksin eteenpäin. Hänen laitureistaan Raymond kärsi kauden aikana kädestään, Samuelsson ei ollut viime kauden tasolla, Higginsin työnteko ei ole tuonut kunnolla tehoja, Hansen oli kuitenkin parempi kolmosketjun puolustavassa roolissa ja Tambellini hyytyi hyvän alun jälkeen. Nyt kakkosketjulta pitää saada enemmän tehoja kuin runkosarjan lopussa.

Vancouver voitti runkosarjan lopussa pitkään pelejä hyvän maalivahtipelin, ykkösketjunsa ja toimivan puolustuksen ansiosta. Alkukaudesta ja kauden keskivaiheilla todellisissa liekeissä ollut kolmosketju hyytyi "tavalliseksi kuolevaiseksi" Malhotran jättäessä kentät, mutta ketju täytti edelleen tehtävänsä. Kakkonen sen sijaan pelasi kyllä luotettavasti oman pään, mutta hyökkäystehoja jäätiin kaipaamaan.

Mikael Samuelsson veti esimerkiksi kauden viimeiset 14 peliä maaleitta, eikä Chris Higginsin tehotkaan häikäisseet - 14 peliä ja kaksi maalia. Toki isoja hyökkäyspään ongelmia oli tasakentin myös ketjun johtajalla Keslerilla - vain kaksi tasakenttämaalia (ja nekin samassa pelissä) viimeisiin 27 peliin 41 maalin hyökkääjälle! Ketjun nollaluokan tasakenttätehot jäivätkin joukkueen menestyksen varjoon. Harva niistä mitään puhui, kun joukkue kuitenkin voitti.

Todellisuudessa kakkosketjun tasakenttäpeli oli hyökkäyspäähän onnetonta, mutta pelastukseksi koitui se, että onneksi sentään oma pää pidettiin. Asian voi nähdä kahdelta kantilta: Toisaalta siten, että ketjulta ei nähty hyökkäyspään onnistumisia koska niitä ei yleensä tarvittu. 'Ketjulle riitti vain oman pään pitäminen puhtaana, kun ykkönen ja alakerta hoiti jo homman kotiin ja siksi viimeistä rutistusta ei jääty kaipaamaan'. Ja toisaalta sen kautta, että ketjun peli meni sekaisin, kun Kesler kantoi ketjun johtajana vastuuta erikoistilanteissa ja muutenkin ketjuun tuli muutoksia.

Nyt se sitten nähdään miten ketju todellisuudessa kovassa paikassa toimii. Jos Chicago pystyy pitämään Sedinit ja ylivoiman kurissa (tai ottaa yleensä vähän jäähyjä) ja onnistuu iskemään kärjestä terävällä hyökkäysarsenaalillaan onnistumisia, Canucksin hyökkäyksen syvyys tullaan punnitsemaan tosissaan. Silloin Keslerin, Samuelssonin ja Higginsin (oletan, että kakkosketju on tuossa mallissa) pitää pystyä ottaa askel eteen tasakentin hyökkäyspäässä.

Kakkosen hyökkäyspeli siis huolestuttaa, mutta ikuinen optimisti kääntää senkin näin; Vancouver eteni runkosarjassa melkein voitosta voittoon ilman kakkosketjun maaleja. Kakkosketjun hyökkäyspeli ei runkosarjan viimeisistä 20 pelistä voi enää alemmas mennä, joten eihän heillä voi olla kuin yksi suunta? Ja samalla se suunta palvelee joukkuetta? Aina voi ainakin toivoa...

2. Kysymysmerkkejä myös kolmosessa

Vancouver heivasi viime kesänä viime kauden turhat kolmosketjun laiturinsa Steve Bernierin ja Pavol "koko talvi kesämökillä ja neljän miljoonan terveraaputus playoffeissa" Demitran pois. Myös pieni ja flegmaattinen, mutta käsistään taitava Kyle Wellwood pistettiin kolmosen keskeltä pois, kun haettiin oikeaa hyvää kolmosketjun sentterityyppiä (Malhotra). Laidoille Bernierin ja Demitran tilalle hankittiin fyysinen taklaaja Raffi Torres ja annettin lisäksi omalle projektille Jannik Hansenille viimein kunnon tilaisuus nousta esiin.

Suunnitelma näytti osuneen hienosti ja uusi kolmonen toimi erittäin hyvin yhteen (mielestäni ilman värilaseja liigan paras kolmosketju). Kunnes koitti se maaliskuun 16. päivä ja peli Coloradoa vastaan. Onneton tuuri päätti ketjun ja alivoiman johtavan pelaajan Malhotran kauden ja ketjusta puuttui sen jälkeen sen moottori. Menetys oli tuntuva, sillä uusittu kolmosketju (ja alivoimakin) rakennettiin pitkälle Malhotran ympärille.

Sen jälkeen on ollut hieman vaikeampaa alivoimassa, eikä tasakenttäpelikään ole mennyt kahteen suuntaan niin hyvin ennen. Kolmosketju pysyi lioppukaudesta tehopisteillä mitattuna yhtä hiljaisena kuin kakkosketju - Hansen ja Torres eivät tehneet Colorado-pelin jälkeen loppukaudesta yhtään maalia viimeisissä 10 pelissä. Kiitosta ketju saa loppukaudestakin kuitenkin taklauksista ja energiasta. Ketjun puolustuspeli toimi hyvin ja esimerkiksi Torres ei ole ollut viimeisten 20 pelin sisällä tehopörssissä miinuksilla kuin kerran.

Nyt Chicagoa vastaan Vancouver joutuu kasaamaan (Malhotran loukkaantumisen ja Torresin pelikiellon vuoksi) kolmosketjunsa kahteen ensimmäiseen peliin kahden sellaisen pelaajan varaan, jotka eivät kuulu joukkueen parhaaseen vaihtoehtoon, joten joukkue lähtee sarjaan melko siipirikkoisena. Vain vahvan runkosarjan pelannut Jannik Hansen on varmasti hyvä kolmosketjun hyökkääjä, ketjun muut vaihtoehdot ovatkin sitten kysymysmerkkejä.

Mason Raymond pelasi loppukaudesta kauden parasta peliään kolmosketjun keskellä ja hän jatkanee ketjussa. Raymond tuo ketjuun nopeutta ja hän on yllättävän pätevä puolustava hyökkääjä. Ketjun kolmas paikka onkin sitten auki. Torresin paikalle voisi kuvitella vahvaa taklaavaa pelaajaa, mutta ei olisi tosiaan mikään mahdottomuus, jos Cody Hodgson saisi nyt Torresin sivussa ollessa paikan.

Farmijoukkueen kokenut valmentaja Claude Noel ei ole pelaajiaan juurikaan ylistänyt tämän kauden aikana. Juuri hetki sitten hän kertoi suoraan medialle olevansa tyytymätön Jordan Schroederin panokseen ja istutti tätä katsomossa. Hodgsonista Noel sanoi puolestaan radiossa, että hän oli Moosen paras hyökkääjä, että Hodgsonilla oli jatkuvasti selvästi joukkueen eniten maalipaikkoja, että jos Hodgsonilla olisi ollut ketjussa maalintekijä, CoHo olisi tehnyt +70 pistettä ja että hän on erittäin älykäs pelaaja, jolla kiekko pysyy hallussa poikkeuksellisen hyvin.

NHL:ssa Hodgson pelasi mielestäni hyvin saatuaan paikan, mutta silloin Canucks oli täydellä hyökkäyksellä liikenteessä ja koska ketjuja ei haluttu rikkoa, CoHo pelasi hyökkäävänä pelaajana nelosketjussa. Nyt jos hän saisi tuon kolmosketjun paikan, niin kuka tietää miten hän onnistuisi esimerkiksi Raymondin ja Hansenin ketjussa. Kyllä tuota kannattaa mielestäni ainakin kokeilla kahdessa ensimmäisessä pelissä, jotta tuo ketju saisi pykälän käsiä ja hyökkäystaitoja. Jos tuo ei toimi, niin sitten V voisi laittaa vaikka Tanner Glassin taklailemaan toiselle laidalle.

No, kävi miten kävi, Vancouverin kolmosketjulta vaaditaan myös runkosarjan loppua tehokkaampaa peliä. Ketjun ei pidä ehkä nostaa tasoaan ihan samalla tavalla kuin kakkosketjun pitäisi, mutta hetkittäiset onnistumiset olisivat enemmän kuin tervetulleita. Kakkos- ja kolmosketjujen pysyessä yhtä hiljaa kuin runkosarjan lopussa, ykköseltä, Luongolta ja puolustukselta (joka teki muuten runkosarjassa kaikista NHL-joukkueista toiseksi eniten maaleja, vaikka menetti loukkaantumisiin top6-osastolla 124 peliä) vaadittaisiin ehkä liikaa.

Kysymysmerkkejä ja mahdollisia ongelmia siis riittää Vancouverissakin.

Mitä noihin ketjuihin tulee, niin olen Mr. Smithin linjoilla:

Hyökkäys:

D. Sedin - H. Sedin - Burrows
Higgins - Kesler - Samuelsson
Raymond - Hodgson - Hansen
Glass - Lapierre - Oreskovich

Puolustus:

Edler - Ehrhoff
Hamhuis - Bieksa
Ballard - Salo
(Rome)

Luongo
Schneider
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Mitä noihin ketjuihin tulee..

Hyökkäys:

D. Sedin - H. Sedin - Burrows
Higgins - Kesler - Samuelsson
Raymond - Hodgson - Hansen
Glass - Lapierre - Oreskovich

Puolustus:

Edler - Ehrhoff
Hamhuis - Bieksa
Ballard - Salo
(Rome)

Luongo
Schneider

Vastustajanne koostumus on todennäköisesti sama kuin se oli Detroitia vastaan eli:

Sharp-Toews-Hossa
Smith-Frolik-Kane
Bickell-Dowell-Pisani (voi luoja!)
Stalberg-Johnson-Kopecky

Keith-Seabrook
Hjalmarsson-Campbell
Campoli-Leddy

Crawford
Turco

Näillä on vedetty ainakin harjoituksissa. Mikäli Brouwer on pelikunnossa, niin olettaisin hänen ottavan Pisanin paikan kolmosketjusta. Mutta vain viiksi tietää mitä on odotettavissa.

*

Chicagon kokoonpanossa on muuten aika monta pelaajaa, joilla on hyvin vähän tai ollenkaan pelattuja pudotuspelejä alla NHL:ssä:

Campoli 11 ottelua
Bickell 4
Crawford 1 (16 minuuttia)
Dowell 0
Frolik 0
Leddy 0
Smith 0
Stalberg 0
 

reme

Jäsen
Suosikkijoukkue
-Chicago Blackhawks-
Chicago Stanley Cup Champions DVD on jälleen katsottu ja tunnelma nostettu kattoon. Pelipaidat on viikattu valmiiksi ja kello viritetty aamuksi aikaisempaan herätykseen, pleijarit voivat alkaa.

Ei muuta kun lykkyä pyttyyn ja rehtiä sarjaa kaikille !
 

Kaner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hawks, SaiPa
Blackhawksin aamujäiltä kantautui sellainen tieto, että Brouwer on kokoonpanossa tänä yönä. Kenen paikalle, niin siitä ei hiiskuttu mitään. Bollandinkin paluu lähestyy kovaa vauhtia, mutta ainakin tämä ensimmäinen ottelu jää häneltä vielä väliin.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Loistava 2-0 voitto ensimmäisestä pelistä! Luongo oli uskomattomassa iskussa ja torjui kaiken ja antoi tolppien hoitaa loput. Aina voi tolpista toki jossitella, mutta niitä nyt tuli kummallekin vaikka Chicago tais ne voittaa 4-2. Luongo siis omasta mielestä kentän paras, mutta lähellä tulee useampia Canucks pelureita. Näistä ensimmäisenä pakko mainita Edler - aivan helvetin hyvä peli ja dominoi Chicagon hyökkääjiä fyysisellä osastolla. Edler veteli kovia puhtaita niitttejä melkoisesti ja tilastoihin sai enemmän taklauksia kuin muut Vancouverin pakit yhteensä. Melkoinen paluu lasaretista parin ottelun lämmittelyn jälkeen playoffeihin.

Hyökkäyksessä ei oikein heikkoja lenkkejä ollut ja varsinkin nelonen toimi hienosti. Ei kun jatkossa sama tsemppi ja draivi päälle. Kolmonen sai kohtuu vähän peliaikaa, mutta hoiti sen mallikkaasti ja Hodgson oli lähellä maalintekoakin. Raymond oli yksi eniten töitä tehneistä pelaajista eikä Hansen paljoa huonommaksi jäänyt. Tuokin koostumus vielä seuraavassa pelissä saisi olla samassa muodossa. Ykkönen ja kakkonen pelasivat kohtuullisesti ja sieltä voisi nostaa esiin raatajat Burrows ja Kesler. Hyökkäyksissä kakkonen oli ehkä jopa parempi kuin ykkönen ja maalien lisäksi Samuelsson kilautti pari kertaa tolppiinkin.

Pakisto näytti edelleen hieman epävarmalta ja varsinkin Bieksa ja Ballard osuivat silmiin vähän negatiivisessa. Pari pahaa pyöritystä aiheutuikin heikoista puruista tai kiekon menetyksistä omassa päässä. Tällä kertaa Luongo, tolpat ja onnikin vähän pelasti, mutta jatkossa pakiston pitää nostaa osakkeitaan.
 

Mapo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pool, Blackhawks
Pakisto näytti edelleen hieman epävarmalta ja varsinkin Bieksa ja Ballard osuivat silmiin vähän negatiivisessa. Pari pahaa pyöritystä aiheutuikin heikoista puruista tai kiekon menetyksistä omassa päässä. Tällä kertaa Luongo, tolpat ja onnikin vähän pelasti, mutta jatkossa pakiston pitää nostaa osakkeitaan.

Tuossa olikin se olennainen. Toiseen erän alkuun jaksoin nousta ja 2-0 lukemista huolimatta jäi aika hyvä fiilis siitä mitä näin. Luongo veti pariin otteeseen gamesaverin kehiin ja nollaa ei tietty voi vähätellä näissä geimeissä. Mutta sen mitä mä katoin niin kentällä oli kusessa Nucks eikä Hawks. Yks-yks tilanteesta mennään tuuliseen kylään.
 

reme

Jäsen
Suosikkijoukkue
-Chicago Blackhawks-
Suhteellisen tasainen matsi näillä laseilla katsottuna, lukuunottamatta Vancouverin erittäin vahvaa alkua kotilaatikossaan. Taklaukset hävittiin 47-21 ja tuo on anteeksiantamatonta. Meiltä eniten asennetta taklausten muodossa löytyi Frolikilta 6 taklausta ja muutenkin pirteä suoritus. Sharp-Toews-Kane laitettiin kesken matsin yhteen ja heidän pelinsä alkoi toimia hyvin.

Kopeekan tilannetta katsotaan tänään, hän joutui jättämään pelin kesken suht vaarattoman näköisessä tilanteessa kun Vancouver pelaaja yritti kavuta selkään ;)

Kyllä meillä oli hyviä paikkoja riittävästi vaikka ratkaista tämä matsi. Sharp ei tuntunut tänään sattuvan millään ja napsi peräti -2 lukemat. YV:ssä jäätiin vaihteeksi ilman onnistumisia.

Kun Vancouver pakistolle pistettiin painetta niin kyllä sielläkin näkyi kivasti hapuilua. Ei tämä sarja vielä ole tässä !
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös