Rakkaat viholliset
Vancouver ja Chicago kohtaavat toisensa jo kolmannen kerran peräkkäin, joten tästä otteluparista alkaa tulla joka keväinen merkki. Erona tällä kaudella aikaisempaan näiden joukkueiden kohdalla on vain se, että nyt joukkueet pelaavat vastakkain jo ensimmäisellä kierroksella, kun muut sarjat on pelattu toisella kierroksella. Tällä kerralla etukäteiskaavailut povaavat tästä sarjasta ainakin viime kautista kovempaa tasaisuudeltaan. Katsotaan vähän millaisista asetelmista joukkueet sarjaan lähtevät.
Vastakkain tässä parissa ovat tämän kauden runkosarjan voittaja ja viime kauden Stanley Cup -mestari, joten joukkueet ovat etukäteiskaavailuissa varsin kovia. Vancouver otti runkosarjassa vakuuttavan voiton 10 pisteen erolla seuraavaan ja Chicago on mielestäni runkosarjan sijoitustaan parempi joukkue - mistä kertoi runkosarjassa joukkueen pelit kovia joukkueita vastaan. Chicagon saldo Läntisen konferenssin playoff-joukkueita vastaan oli runkosarjassa komea 18-10-4 ja Vancouveriakin vastaan voitot tasattiin 2-2 otteluvoitoin.
Huippuvaaralliset hyökkäykset
Parissa ovat vastakkain runkosarjassa eniten maaleja tehnyt Canucks-hyökkäys ja runkosarjassa 4. eniten maaleja tehnyt Blackhawks-hyökkäys, joten etukäteen sarja on selvästi näiden playoffien kovin hyökkäysaseita verrattaessa. Molemmat joukkueet pelaavat nopeaa kiekkokontrolliin perustuvaa jääkiekkoa, eivätkä nykyisellään enää peruuttele. Kummallakin joukkueella riittää nopeutta, taitoa ja syvyyttä hyökkäyksissä kääntämään peli nopeasti.
Chicago teki runkosarjassa Läntisen konferenssin eniten maaleja tasakentin ja Vancouver kolmanneksi eniten (edellä Detroit kolmen- ja Chicago viiden maalin päässä). NHL:n maalipörssissä parhaiden 15 pelaajan joukossa oli tämän sarjan pelaajista peräti neljä ja pistepörssissä tästä sarjasta peräti kuusi pelaajaa mahtui 22 parhaan joukkoon. Etukäteen sarja on siis selvästi tämän kauden kovin hyökkäyksiä verrattaessa. Nimet kuten Sedin*2, Toews, Kane, Kesler, Hossa, Burrows ja Sharp ovat tuttuja nimiä maali- ja pistepörsseistä.
Chicago on menettänyt viime kauteen nähden muutaman tärkeän palan hyökkäyksestään. Fyysinen Andrew Ladd, "Canucksin tappaja" Dustin Byfuglien, kokenut johtaja ja alivoimaspesialisti John Madden, Kris Versteeg ja Adam Burish ovat pahimmat menetykset. Noiden lisäksi aivotärähdyksestä kärsivä "Sedinin kaksosten painajainen" Dave Bolland ja iso taklaava laituri Troy Brouwer ovat kysymysmerkkejä. Uskon Bollandin ja Brouwerin kuitenkin pelaavan.
Vancouverin menetykset alempien ketjujen osalta eivät ole puolestaan näkyneet juuri missään. Joukkueella ei ole tullut ikävä pehmeitä playoff-pelaajia Demitraa ja/tai Wellwoodia, ei loukkaantumisista jatkuvasti kärsinyttä Johnsonia (joka pelaa nyt Chicagossa), ei isoa mutta pehmeää Bernieria, eikä joka tilanteesta myöhässä ollutta Hordichukia. Vancouverilla sen sijaan on kova ikävä tämän kauden vahvistusta Malhotraa, joka oli roolissaan loistava loukkaantumiseensa saakka. Lisäksi Torresille käsittämättömästi läiskäisty neljän pelin pelikielto (sivussa tämän sarjan kahdesta ensimmäisestä pelistä) on Canucksin taklauspeliin tuntuva menetys.
Etukäteen voisi siis sanoa, että molemmat joukkueet ovat pystyneet pitämään kärkensä, mutta samalla joukkueet ovat kärsineet menetyksiä syvyyspuolelle. Chicago oli viime vuonna rakennustyönsä tapissa ja joutui monen muun rakennystyönsä huippuun saattaneen joukkueen tavoin karsimaan menoista. Vancouver puolestaan satsasi juuri syvyyspuolelle (jossa joukkue oli viime vuonna todella huono) ja onnistuikin tehtävässään, mutta todella huono tuuri (silmään tullut kiekko) poisti tärkeimmän syvyyspelaajan ja NHL:n kurinpitoryhmä toisen tärkeän haalariosaston pelaajan tämän sarjan alusta.
Hyökkäyksen tilasto: Nyt sarjan ratkaisu tullaan näkemään hyökkäyksien osalla luultavasti kärkiryhmien vertailussa, eikä syvyyspuolella. Viime kaudella Chicago teki joukkueiden välisessä sarjassa kolme voittomaalia yhteensä neljästä voittomaalista sellaisten pelaajien toimesta, jotka eivät ole enää mukana. Lisäksi John Maddenilla oli avainrooli alivoimassa ja (luultavasti yhdessä Burishin kanssa) henkisellä puolellakin. Ero oli valtava verrattuna Vancouverin syvyyspelaajien saavutuksiin.
Arvioni edusta: Vancouver 52%-48%
Hyvin liikkuvat puolustukset
Chicagon toinen iso vahvuus vuosi sitten oli puolustuksessa suhteessa Vancouveriin. Duncan Keith pelasi elämänsä kauden ja voitti Norris Trophyn, Niklas Hjalmarsson oli illasta toiseen hyvä, Brent Sopel vakuutti alivoimapelissä ja Brent Seabrook/Brian Campbell pelasivat rooleissaan hienosti. Vancouver oli puolestaan viime vuoden sarjassa liikenteessä ilman ykköspakkiaan Mitchellia ja kun lisäksi Salo ja Edler loukkaantuivat kesken sarjan, niin puolustuksissa oli todella iso ero Haukkojen hyväksi.
Nyt Canucks lähtee tämän kauden playoffeihin historiansa parhaalla puolustuksella. Joukkue sai täyden puolustuksen ensimmäistä kertaa tällä kaudella kasaan runkosarjan viimeiseen peliin ja miehet ovat pelikuntoisia Chicago-sarjaan lähdettäessä. Viime kauteen verrattuna hidas ja jäähyherkkä Shane O'Brien on vaihtunut nopeati peliä lukevaan ja hyvin liikkuvaan Dan Hamhuisiin, toinen puujalka Andrew Alberts vaihtunut toiseen nopeaan puolustajaan Keith Ballardiin, Kevin Bieksa on pelannut paljon parempaa kautta kuin viime vuonna, Alex Edler kehittynyt ja Sami Salo ja Alex Edler ovat pelikuntoisia. Ero on huomattava viime kauteen.
Chicagon puolustuksen kärki on edelleen parempi Keithin ja Seabrookin ansiosta. Vancouverilla on kuitenkin ehkä koko NHL:n paras puolustus syvyyden osalta. Laadukkaasta syvyydestä kertoo esimerkiksi se, että kolmosparina pelaavat Sami Salo - Keith Ballard. Erilaisista koostumuksista johtuen Chicagon kärkipakit tulevat varmasti kantamaan isoa taakkaa sarjassa ja Canucks tulee pyörittämään puolestaan puolustusta leveänä.
Chicagon pelejä (olen nähnyt noin parikymmentä tällä kaudella) katsoessani huomioni on kiinnittynyt siihen, että Niklas Hjalmarsson ja Duncan Keith eivät ole olleet viime kauden tasolla ja Campolin peliesitykset ovat hänen uralta tutun ailahtelevia. Keithista on turha kantaa huolta, vaikka hän ei ihan viime kauden tasolla olisikaan. Itse asetan kysymysmerkin Campolin ja osin Hjalmarssonin lisäksi Nick Leddya kohtaan, vaikka tulokas suoriutuikin runkosarjassa tehtävässään monessa pelissä kelvollisesti ja hänestä on kasvamassa Blackhawksille luottopakki.
Puolustuksen tilasto: Joukkueiden tehokkain puolustaja runkosarjassa oli Vancouverin Christian Ehrhoff, joka tälläsi 14 maalia ja 50 pistettä. Häntä tehokkaampi pelattuihin peleihin nähden oli sarjan puolustajista Canucksin ykköspakki Alex Edler, mutta Edler joutui jättämään loukkaantumisen vuoksi väliin 31 peliä.
Arvioni edusta: Vancouver 52%-48%
Jatkuu...
Vancouver ja Chicago kohtaavat toisensa jo kolmannen kerran peräkkäin, joten tästä otteluparista alkaa tulla joka keväinen merkki. Erona tällä kaudella aikaisempaan näiden joukkueiden kohdalla on vain se, että nyt joukkueet pelaavat vastakkain jo ensimmäisellä kierroksella, kun muut sarjat on pelattu toisella kierroksella. Tällä kerralla etukäteiskaavailut povaavat tästä sarjasta ainakin viime kautista kovempaa tasaisuudeltaan. Katsotaan vähän millaisista asetelmista joukkueet sarjaan lähtevät.
Vastakkain tässä parissa ovat tämän kauden runkosarjan voittaja ja viime kauden Stanley Cup -mestari, joten joukkueet ovat etukäteiskaavailuissa varsin kovia. Vancouver otti runkosarjassa vakuuttavan voiton 10 pisteen erolla seuraavaan ja Chicago on mielestäni runkosarjan sijoitustaan parempi joukkue - mistä kertoi runkosarjassa joukkueen pelit kovia joukkueita vastaan. Chicagon saldo Läntisen konferenssin playoff-joukkueita vastaan oli runkosarjassa komea 18-10-4 ja Vancouveriakin vastaan voitot tasattiin 2-2 otteluvoitoin.
Huippuvaaralliset hyökkäykset
Parissa ovat vastakkain runkosarjassa eniten maaleja tehnyt Canucks-hyökkäys ja runkosarjassa 4. eniten maaleja tehnyt Blackhawks-hyökkäys, joten etukäteen sarja on selvästi näiden playoffien kovin hyökkäysaseita verrattaessa. Molemmat joukkueet pelaavat nopeaa kiekkokontrolliin perustuvaa jääkiekkoa, eivätkä nykyisellään enää peruuttele. Kummallakin joukkueella riittää nopeutta, taitoa ja syvyyttä hyökkäyksissä kääntämään peli nopeasti.
Chicago teki runkosarjassa Läntisen konferenssin eniten maaleja tasakentin ja Vancouver kolmanneksi eniten (edellä Detroit kolmen- ja Chicago viiden maalin päässä). NHL:n maalipörssissä parhaiden 15 pelaajan joukossa oli tämän sarjan pelaajista peräti neljä ja pistepörssissä tästä sarjasta peräti kuusi pelaajaa mahtui 22 parhaan joukkoon. Etukäteen sarja on siis selvästi tämän kauden kovin hyökkäyksiä verrattaessa. Nimet kuten Sedin*2, Toews, Kane, Kesler, Hossa, Burrows ja Sharp ovat tuttuja nimiä maali- ja pistepörsseistä.
Chicago on menettänyt viime kauteen nähden muutaman tärkeän palan hyökkäyksestään. Fyysinen Andrew Ladd, "Canucksin tappaja" Dustin Byfuglien, kokenut johtaja ja alivoimaspesialisti John Madden, Kris Versteeg ja Adam Burish ovat pahimmat menetykset. Noiden lisäksi aivotärähdyksestä kärsivä "Sedinin kaksosten painajainen" Dave Bolland ja iso taklaava laituri Troy Brouwer ovat kysymysmerkkejä. Uskon Bollandin ja Brouwerin kuitenkin pelaavan.
Vancouverin menetykset alempien ketjujen osalta eivät ole puolestaan näkyneet juuri missään. Joukkueella ei ole tullut ikävä pehmeitä playoff-pelaajia Demitraa ja/tai Wellwoodia, ei loukkaantumisista jatkuvasti kärsinyttä Johnsonia (joka pelaa nyt Chicagossa), ei isoa mutta pehmeää Bernieria, eikä joka tilanteesta myöhässä ollutta Hordichukia. Vancouverilla sen sijaan on kova ikävä tämän kauden vahvistusta Malhotraa, joka oli roolissaan loistava loukkaantumiseensa saakka. Lisäksi Torresille käsittämättömästi läiskäisty neljän pelin pelikielto (sivussa tämän sarjan kahdesta ensimmäisestä pelistä) on Canucksin taklauspeliin tuntuva menetys.
Etukäteen voisi siis sanoa, että molemmat joukkueet ovat pystyneet pitämään kärkensä, mutta samalla joukkueet ovat kärsineet menetyksiä syvyyspuolelle. Chicago oli viime vuonna rakennustyönsä tapissa ja joutui monen muun rakennystyönsä huippuun saattaneen joukkueen tavoin karsimaan menoista. Vancouver puolestaan satsasi juuri syvyyspuolelle (jossa joukkue oli viime vuonna todella huono) ja onnistuikin tehtävässään, mutta todella huono tuuri (silmään tullut kiekko) poisti tärkeimmän syvyyspelaajan ja NHL:n kurinpitoryhmä toisen tärkeän haalariosaston pelaajan tämän sarjan alusta.
Hyökkäyksen tilasto: Nyt sarjan ratkaisu tullaan näkemään hyökkäyksien osalla luultavasti kärkiryhmien vertailussa, eikä syvyyspuolella. Viime kaudella Chicago teki joukkueiden välisessä sarjassa kolme voittomaalia yhteensä neljästä voittomaalista sellaisten pelaajien toimesta, jotka eivät ole enää mukana. Lisäksi John Maddenilla oli avainrooli alivoimassa ja (luultavasti yhdessä Burishin kanssa) henkisellä puolellakin. Ero oli valtava verrattuna Vancouverin syvyyspelaajien saavutuksiin.
Arvioni edusta: Vancouver 52%-48%
Hyvin liikkuvat puolustukset
Chicagon toinen iso vahvuus vuosi sitten oli puolustuksessa suhteessa Vancouveriin. Duncan Keith pelasi elämänsä kauden ja voitti Norris Trophyn, Niklas Hjalmarsson oli illasta toiseen hyvä, Brent Sopel vakuutti alivoimapelissä ja Brent Seabrook/Brian Campbell pelasivat rooleissaan hienosti. Vancouver oli puolestaan viime vuoden sarjassa liikenteessä ilman ykköspakkiaan Mitchellia ja kun lisäksi Salo ja Edler loukkaantuivat kesken sarjan, niin puolustuksissa oli todella iso ero Haukkojen hyväksi.
Nyt Canucks lähtee tämän kauden playoffeihin historiansa parhaalla puolustuksella. Joukkue sai täyden puolustuksen ensimmäistä kertaa tällä kaudella kasaan runkosarjan viimeiseen peliin ja miehet ovat pelikuntoisia Chicago-sarjaan lähdettäessä. Viime kauteen verrattuna hidas ja jäähyherkkä Shane O'Brien on vaihtunut nopeati peliä lukevaan ja hyvin liikkuvaan Dan Hamhuisiin, toinen puujalka Andrew Alberts vaihtunut toiseen nopeaan puolustajaan Keith Ballardiin, Kevin Bieksa on pelannut paljon parempaa kautta kuin viime vuonna, Alex Edler kehittynyt ja Sami Salo ja Alex Edler ovat pelikuntoisia. Ero on huomattava viime kauteen.
Chicagon puolustuksen kärki on edelleen parempi Keithin ja Seabrookin ansiosta. Vancouverilla on kuitenkin ehkä koko NHL:n paras puolustus syvyyden osalta. Laadukkaasta syvyydestä kertoo esimerkiksi se, että kolmosparina pelaavat Sami Salo - Keith Ballard. Erilaisista koostumuksista johtuen Chicagon kärkipakit tulevat varmasti kantamaan isoa taakkaa sarjassa ja Canucks tulee pyörittämään puolestaan puolustusta leveänä.
Chicagon pelejä (olen nähnyt noin parikymmentä tällä kaudella) katsoessani huomioni on kiinnittynyt siihen, että Niklas Hjalmarsson ja Duncan Keith eivät ole olleet viime kauden tasolla ja Campolin peliesitykset ovat hänen uralta tutun ailahtelevia. Keithista on turha kantaa huolta, vaikka hän ei ihan viime kauden tasolla olisikaan. Itse asetan kysymysmerkin Campolin ja osin Hjalmarssonin lisäksi Nick Leddya kohtaan, vaikka tulokas suoriutuikin runkosarjassa tehtävässään monessa pelissä kelvollisesti ja hänestä on kasvamassa Blackhawksille luottopakki.
Puolustuksen tilasto: Joukkueiden tehokkain puolustaja runkosarjassa oli Vancouverin Christian Ehrhoff, joka tälläsi 14 maalia ja 50 pistettä. Häntä tehokkaampi pelattuihin peleihin nähden oli sarjan puolustajista Canucksin ykköspakki Alex Edler, mutta Edler joutui jättämään loukkaantumisen vuoksi väliin 31 peliä.
Arvioni edusta: Vancouver 52%-48%
Jatkuu...