Viestin lähetti Kidd
Minä äänestin vaihtoehtoa "en halua olla tekemisissä vammaisten ihmisten kanssa". Olenko fasisti?
Minulla on sama suhtautuminen ihmisiin kuin Timo Rautiaisella, joten siinä suhteessa kaikki ihmiset ovat minulle yhtä arvokkaita.
Vaikken haluakaan olla missään tekemisissä vammaisten ihmisten kanssa, en todellakaan ole heitä kaasukammioihin ajamassa tai pää punaisena haukkumassa kun heihin törmään. Huomautan myös, että minulle käsite "vammainen" tarkoittaa henkisesti vammaisia ihmisiä (mielisairaus, kehitysvammaisuus), onnettomuuksissa invalidisoituneita, sairauden runtelemia tai synnynnäisesti invalidejä en laske vammaisiksi. Vammainen ei itsessään tietenkään ole mitenkään halveksittava asia, mutta koska kysyttiin suhtautumistani vammaisiin, vastaus on: en halua olla missään tekemisissä heidän kanssaan.
Miksi näin on? Ensinnäkin, on helvetin helppoa kirjoittaa ettei ole mitään vammaisia kohtaan tai että kunnioittaa heitä siinä missä terveitäkin, jos ainoa kehitysvammainen jonka tuntee on Salattujen elämien eräs näyttelijä. Mutta minäpäs tunnen enemmän, läjittäin. Olen nimittäin entiseltä ammatiltani mielisairaanhoitaja. Entiseltä? Aivan. Entisessä ammatissani nimittäin olin päivittäin tekemisissä vammaisten ja mielisairaiden kanssa. "Urani" aikana olen hoitanut Downin syndroomaa sairastavia, vähämielisiä, skitsofreenikkoja, dementikkoja, maanikkoja, depressiivisiä, väkivaltaisia psykopaatteja, suicidaaleja, persoonallisuushäitiöisiä, psykoottisia alle kymmenen vuotiaita , narkkareita, juoppoja, murhaajia, väkivaltarikollisia, pyromaaneja, pedofiilejä, raiskaajia, afasiaa sairastavia, hemiplegiaa sairastavia, nuoria ja vanhuksia.
Olen tavannut kehitysvammaisia jotka syövät paskaa vessanpöntöstä, kehitysvammaisia jotka masturboivat jatkuvasti. Mielisairaita jotka hyökkäävät päälle tuolin kanssa, mielisairaita jotka uhkaavat saksilla. Pedofiilejä joiden ainoat ajatukset ovat...no, te tiedätte.
Vammaisia pitäisi aina ymmärtää. Kyllä minäkin ymmärsin parhaani mukaan nuorena idealistina, mutta sitten se ymmärrys yhtäkkiä loppui. Yliannostus. Tänä päivänä pelkkä ajatus vammaisen ihmisen kohtaamisesta saa mahani kääntymään ympäri, enkä voi sille mitään.
Siksi en halua olla missään tekemisissä vammaisten kanssa. Ahdasmielistä tai ei, aivan sama. Kaikki ihmiset saavat puolestani elää rauhassa ja niin kuin parhaaksi katsovat, kunhan se sallitaan myös minulle. Korostan kuitenkin, että vammaisuus-käsite tarkoittaa minulle henkisesti vammaisia, ei fyysisesti. Kiitos.