Ja kyllä se muuten tuntuu pahalta kritisoida Maukan työtä näin vaasalaisena kannattajanakin. Ikävä tilanne. Ei ole hänen syynsä jos laitetaan liian kovaan paikkaan liian nopeasti. Ehkä valmentajauran kannalta olisi ollut eduksi vetää ensi pari kautta Mestiksessä. Ei se ole helppoa Liigassa valmentaa. Jos vaikka verrataan HIFK:n Pikkaraiseen, niin hänelläkin on vaikeaa, vaikka Mestiksessä vei parikin eri joukkuetta finaaleihin ja ehti toimia myös Tepsissä kakkosvalmentajana Liigassa ennen nykyistä pestiä. Toki onnella ja epäonnella on näissä töissä aina roolinsa myöskin. Mutta siinä se valmentajan osaaminen mitataankin, kun täytyy selättää vaikeudet joukkueessa.
Onhan tämä myös kulttuurikysymys. Sportissa on aina ollut melko myrskyistä valmentajan tontilla. Usein myös pikkusieluiset vaasalaisegot ja valtataistelu seurassa ovat heijastuneet sille osastolle. Käsissä on ollut joskus sellainenkin kultakimpale kuin valmentajalupaus Jukka Jalonen, tunnetteko? Mutta hänetkin kengittiin nopeasti lähinnä ei-urheilullisista syistä. Että jos verrataan vaikkapa Jukureihin, missä kiekkonero Risto Dufva sai työrauhan useaksi vuodeksi ja tulos oli sen mukaista. Milloinka Vaasassa, niin?
Antti Törmäsestä voi olla persoonana monta mieltä, minäkin olen, mutta hän on toistaiseksi ollut niitä harvoja onnistuneita valmentajarekryjä. Menestysnälkäinen taktikko, joka osasi kehittää nuoria pelaajia. Ehkä ironista, että Vaasaan tajuttiin etsiä tällainen valmentaja vasta siinä tilanteessa, kun seuran talous ei kestänyt investointeja pelaajistoon. En Törmästä uudelleen ottaisi tokikaan, mutta hänessä oli ne Sportin valmentajalle kolme keskeisen tärkeää osaamisaluetta: Menestysvisio, lajitaktinen ymmärrys ja kyky kehittää nuoria pelaajia.
En ole mikään pelikirja-strategikko, mutta kaippa tuo viilatumpaa pelitapaa huutaa?
Sport haluaa pelata suurella tunteella ja täyttää Kuparisaaren sillä samalla energialla Liigassa, mitä koettiin mestismestaruuksien aikaan, kun Uitto tykittää apinan raivolla Sportin finaaleihin ja KooKoon Rämön kesälomalle. Joo - sellaiset hetket on ihan parasta Sport-kannattajana - mutta pelkällä tunteella ja taistelulla Liigan maraton-taistossa on vaikea menestyä, ellei pelitavassa ole voittavia elementtejä. Ei tämä mitään Disney-elokuvaa valitettavasti ole, vaan pitkälle arkista puurtamista. Pelkkä tunteella taistelu syö joukkueen voimat 60 pelin runkosarjassa nopeasti, kun pelataan jopa kolmesti viikossa.