Onhan tämä Leicesterin mestaruus jalkapalloromantiikkaa parhaimmillaan. Ensimmäistä kertaa Valioliigan aikana mestaruus menee Manchesterin ja Lontoon ulkopuolelle. Mestaruuden arvoa nostaa vielä se, että se tapahtuu tällä ökyfutiksen aikakaudella. Vaikea olisi nähdä tällaista tapahtuvan esimerkiksi Espanjassa, jossa Barcelona ja Real Madrid ovat harvoin top 3:n ulkopuolella. Eivät jotkut Valencian tai Atletico Madridin mestaruudet ole mitään pommeja tähän verrattuna, paras vertailukohta olisi varmaan Deportivon mestaruus vuodelta 2000. Ja silti muistini mukaan Depor heilui tuolloin kärkikahinoissa useampanakin vuonna.
Italiassa pitäisi mennä vieläkin kauemmas etsimään samanlaista yllätystä, varmaan jopa vuoteen 1985, jolloin Hellas Verona vei mestaruuden. Lazion ja Romankin 2000-luvun alun mestaruudet olivat aika odotettuja, kun kumpikin on suurenpuoleinen seura ja molemmilla oli tuolloin nimekkäät joukkueet. Bundesliigaakin moni pitää epätasaisena, kun ykkössuosikki on yleensä Bayern ja haastaja vaihtelee, mutta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana Saksassa on kuitenkin ollut kuusi eri mestaria. Isossa kuvassa näkyy kuitenkin Bayernin dominanssi ja Dortmundin hetkellinen rinnalle nousu.
Tottenhamin kohtalo on lähinnä traaginen. Joukkue pelaa parhaan pääsarjakautensa varmaan yli 50 vuoteen, ja taakse jäävät kaikki mahtiseurat, mutta edestä löytyy kärpäsenpaskan kokoinen Leicester. Varmaan Spurs-leirissäkin tiedetään tuskallisen hyvin, että tämä oli juuri se kausi, jolloin mestaruus olisi ollut mahdollinen. Sitä, että kaikki isot kompuroivat samaan aikaan, ei tapahdu kovin usein. Cupeissahan Tottenham on pärjännyt sentään noiden 60-luvun alun kulta-aikojensa jälkeenkin, mutta liigamestaruus näyttää tuskallisen kaukaiselta.