Ohhoh miten voi sarjakärjen kokonaistilanne ja omat fiilikset muuttua vajaan tunnin aikana.
Jo ensi jaksolla vaikutti todennäköiseltä, että Chelsea kuroo eroa umpeen joko kahdella tai peräti kolmella pisteellä. ManU:n esitys oli kovin aneemista niin ennen kuin jälkeen Evertonin johtomaalin, ja Chelsea oli kotonaan painanut ohi Boltonista.
Mutta mitäs vittua, ManU käytti hyvin ottelun aloittaneen nuoren veskarin emämunauksen ja hetkeä myöhemmin pikku-Nevillen lahjakkaan oman maalin hyväkseen, otti momentumin ns. isolla kädellä haltuunsa ja sinetöi voiton Boltonin samalla tasoittaessa pelin Stamford Bridgella. Juonenkäänteet olivat kuin elokuvissa, Fernandesin iskettyä 2-0 taululle pistetilanne vaikutti kierroksen jälkeen olevan väistämättä tasan, päätösvihellysten koittaessa se olikin yllättäen venähtänyt kolme kierrosta ennen sarjan päätöstä mukavasti viiteen pisteeseen. Uskomatonta, mutta onneksi näin käy välillä muuallakin kuin elokuvissa ja omissa kuvitelmissa.
Kyllä ManU:n henki ja jätkien esitys toisella jaksolla todella pahasta sillasta vieraskentällä noustessaan oli mestaruuden arvoista suorittamista. Jos Fergusonin pojat eivät täysin kuse päätöskierroksia, voidaan todellakin sanoa oikean joukkueen vievän pokaalin kaappiinsa. Silloin, kun suorituksia tarvitaan, niitä myös aletaan toteuttamaan, ja tänään niitä totta vie kaivattiin.
Fernandesin 2-0- maali oli muuten aika nätti tykki, siinä vaiheessa oli vitutus ylimmillään mutta komeaa maalia piti silti ihailla naama norsunvitulla.
Jo ensi jaksolla vaikutti todennäköiseltä, että Chelsea kuroo eroa umpeen joko kahdella tai peräti kolmella pisteellä. ManU:n esitys oli kovin aneemista niin ennen kuin jälkeen Evertonin johtomaalin, ja Chelsea oli kotonaan painanut ohi Boltonista.
Mutta mitäs vittua, ManU käytti hyvin ottelun aloittaneen nuoren veskarin emämunauksen ja hetkeä myöhemmin pikku-Nevillen lahjakkaan oman maalin hyväkseen, otti momentumin ns. isolla kädellä haltuunsa ja sinetöi voiton Boltonin samalla tasoittaessa pelin Stamford Bridgella. Juonenkäänteet olivat kuin elokuvissa, Fernandesin iskettyä 2-0 taululle pistetilanne vaikutti kierroksen jälkeen olevan väistämättä tasan, päätösvihellysten koittaessa se olikin yllättäen venähtänyt kolme kierrosta ennen sarjan päätöstä mukavasti viiteen pisteeseen. Uskomatonta, mutta onneksi näin käy välillä muuallakin kuin elokuvissa ja omissa kuvitelmissa.
Kyllä ManU:n henki ja jätkien esitys toisella jaksolla todella pahasta sillasta vieraskentällä noustessaan oli mestaruuden arvoista suorittamista. Jos Fergusonin pojat eivät täysin kuse päätöskierroksia, voidaan todellakin sanoa oikean joukkueen vievän pokaalin kaappiinsa. Silloin, kun suorituksia tarvitaan, niitä myös aletaan toteuttamaan, ja tänään niitä totta vie kaivattiin.
Fernandesin 2-0- maali oli muuten aika nätti tykki, siinä vaiheessa oli vitutus ylimmillään mutta komeaa maalia piti silti ihailla naama norsunvitulla.