En minä mistään tauoista puhunut. Kerroin vain miten asia ainakin eräällä tutulla sairaanhoitajaopiskelijalla on harjoittelussa. Varmasti kun ollaan oikeasti töissä hommaa riittää. Tässä tapauksessa harjoittelussa olevalla opiskelijalla ei kuitenkaan ollut hommaa kuin noin tunniksi päivässä. Ikävä kyllä en usko hänen yksin korttia lätkineen, joten eiköhän seurana ollut vakituisia hoitajiakin.
Jos työaikaa päivässä harjoittelijalla on vain tunti, osastolla tai paikassa, jossa hän on ollut työharjoittelussa, olisi syytä miettiä sitä, että kannattaako harjoittelijoita yleensäkään ottaa harjoitteluun. Vain tehokkaasta harjoittelusta on hyötyä, tunti päivässä ei sitä ole ja se merkitsee sitä, että ammattielämään lähdetään kenties liian paljon teoriapohjalta. Injektioiden antamista, katetrointia, kanyylien laittamista, lääkitsemistä, perushoitoa, eri tautien hoitoa oppii vain ja ainoastaan tekemällä. Teorian kautta oppii sitten tietoa taudeista, hoitomuodoista, menetelmistä tms. Mutta yksin teoria ei saa olla pohja, jolta ponnistetaan työelämään.
Joltisenkin voin sanoa, että kokemusta on ja jos/kun harjoittelupaikka on hyvä, töitä joutuu todella tekemään ja sitä riittää koko päiväksi. Usein tilanne voi olla jopa se, että hoitajat joutuvat nipistämään lakisääteisistä tauoistaan, jotta vuoron työt saadaan kunnialla suoritettua. Niillä osastoilla, joilla olen työskennellyt, työntekijöiden määrä on vedetty minimiin. Toisinaan on jopa kieltoja sijaisten palkkaamiselle, joten sairauslomien yllättäessä tilanne voi muuttua hetkessä hyvin kriittiseksi. Jokainen voi arvata mitä siitä pahimmillaan seuraa.
vlad.
