Vakavin sairastamasi sairaus?

[Pisin Kääpiö 186cm]

Olen sairastanut 7-vuotiaana tuhkarokon ja vähän alle 4-kymppisenä sekä vesirokon että enterorokon. Noissa kaikissa on vakavien jälkitautien vaara. Ymmärtääkseni aikuisiällä saatu vesirokko voi olla pahimmillaan hyvin vakava sairaus, muutamissa tapauksissa jopa tappava.

Tuo lapsena sairastettu tuhkarokko piti minut poissa koulusta muistaakseni lähemmäs kolme viikkoa. Tästä osa oli varmuuden vuoksi pidettyä toipilasaikaa juuri jälkitautien välttämiseksi. Tuhkarokko laittoikin aika kovan kuumeen päälle muutamaksi päiväksi. Sen sijaan aikuisena sairastamani rokot olivat miedompia tapauksia. Vesirokkodiagnoosin rajakin ylittyi niukasti, rakkuloita oli iholla ehkä 20-30, eivätkä ne olleet erityisen pahoja. Enterorokko taas ei ollut sitäkään vertaa paha kohdallani. muutama rakkula käsissä ja jaloissa, joskin reipasta kuumetta ja huonoa oloa monta päivää. Noiden takia sairauslomaa kyllä paukkui aika tavalla, ja sillä evästyksellä että kannattaa ottaa jälkitautiriskin takia aika hissukseen jonkin aikaa.

V. 2009 podettu sikainfluenssa. Tosin teholle en joutunut, mutta sängyn pohjalla viikon-pari ja tamiflu-kuurin söin.

Minulla on ollut sikainflunssa kahdesti. Ekalla kerralla olisiko ollut 2008, silloin kuitenkin kun sikainfluenssa oli iso uutinen. Tauti herätti suoranaista paniikkia ja käsidesipullot ilmestyivät kiireen vilkkaa melkein joka paikkaan. Potilaan kohtelu lääkäriasemalla oli näin jälkiviisastellen yliampuvaa; kanssani asioineet lääkärit ja hoitajat pukeutuivat viimeisen päälle suoja-asuihin. Minua neuvottiin kertomaan useamman metrin päästä asiani vastaanottotiskille, jotta palveleva henkilö ehtisi suojautua, ennen kuin hän erikseen saattaa minut odotustilaan. Niin, tuo saattaminenkin piti tehdä, ja muutenkin varmistettiin koko ajan, etten vain koskisi mihinkään, ennen kuin minulle puettaisiin hengityssuoja ja kumihanskat.

Toisenlaista oli meininki kuluvan vuoden alkupuolella, kun sain toisen kerran sikadiagnoosin. Arka nuori lääkäri ei tohtinut antaa kuin 2 vrk sairauslomaa, ja potilaan kohtelu oli kuin kenen tahansa köhää potevan kohdalla. Sain kyllä soittamalla loppuviikonkin sairauslomaa. Se tuli tarpeeseen, niin kipeä olin. Terviisiä vain kelpo kuomille @Käyttäjänimetön ja @Uleåborgir, samassa reissussa kun olitte taudin vyöryessä niskaani. Onni ettette saaneet tartuntaa, minun vikani tuo olisi kiistatta ollut. Ei olisi teidänkään ollut häävi tuota hivutustautia potea, kunto oli muutaman päivän ajan umpisurkea. No tehän näitte.

 

[Uleåborgir]

- - Aivokalvontulehdusta seurasi aivokuume ja tein korkeimmassa kuumeessa suunnilleen riemastuttavat Suomen ennätykset! - -
Nokkelat perheenjäsenet herjailevat vieläkin, että kyseisen kombinaation seurauksena kansalainen yleensä kuolee tai tulee hulluksi. Selittänee samalla monet viestini tällä palstalla.

Sain 7-vuotiaana vesirokon, joka vuonna -85 tartutettiin tahallaan. Vesirokko oli vittumainen tauti jo sinänsä, meikäläiseen nousi satoja rakkuloita, kun esimerkiksi pikkusisko selvisi ehkä kymmenellä. Eikä niitä ole vain ihon pinnassa, niitä voi olla esimerkiksi keuhkoissa ja missä vaan, joten tauti on kerta kaikkiaan perseestä.

Jälkitauteina keuhkokuume ja aivokuume. Kuumetta oli 42 astetta, mitä on jo vaikea kestää hengissä. Muistan hämärästi, kun minua roudattiin lasten päivystykseen silloiseen OYKS:iin, nykyiseen OYS:iin antamaan selkäydinnäytteitä. Vaan jäin henkiin. Olin kuukauden poissa koulusta. Taudin aikana oli kaikenlaisia hallusinaatioita, kuten katon ja seinien pakeneminen "horisonttiin". Samoin ihmisten hiljainenkin puhe kuulosti huutamiselta, tai ainakin puheen sävy. Mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö eli tuuliviiriominaisuus, ja vähin eppäilen, että lapsena sairastamani übervesirokko on yksi syypäistä sen puhkeamiseen.

@Pisin Kääpiö 186cm kantoi sikainfluenssan ryhdikkäästi. Olin samassa laivahytissä ja henkilöautossa varakuskina Kääpiön taudin aikana, mutta juuri muutamaa huokailua tai ohhoijan mainintaa enempää ei mies tautiaan valittanut, vaikka silmistä näki, että pitäisi olla vaaka-asennossa ja hiljaa. Olin myös lääkäriasemalla, kun diagnoosi annettiin. Itse olisin varmaan maannut reporankana ja tajuttomana.

 

[Squit]

Anfylaksian takia pari kertaa joutunut lanssin pilleja huudattaa. Kakarana ollut kaikennäköistä allergiaa, melkein kaikki lähtenyt, mutta pähkinä vain pahentunut ja sen takia lanssiakin tarvittu aikuisiällä. Kakarana oli myös astma ja sairaalassa olin paljon, mutta onneksi astma ei ole varoitellut noin 15-vuoteen. Aikas paljon siis sairastin lapsena. Mukulana yksi tauti jäi mieleen, muistaakseni B-viruksen aiheuttama influenssa. Viikko meni, että ainoa muistikuva on vessaan koonttaaminen. Myös krooninen kusipäisyys vaivaa, mutta siihen ei löydy sen kummempia lääkkeittä.

 

[sakic]

Ei mitään kauhean vakavaa koskaan ole ollut. Uskontoa tosin on moni yrittänyt tartuttaa, mutta onneksi en ole siihen sairastunut.

 

[sinikettu]

Ei mitään kauhean vakavaa koskaan ole ollut. Uskontoa tosin on moni yrittänyt tartuttaa, mutta onneksi en ole siihen sairastunut.

Tilastojen perusteella voisi väittää, että uskonnottomuus on sairaus, ei uskonto.

 

[sakic]

Tilastojen perusteella voisi väittää, että uskonnottomuus on sairaus, ei uskonto.

No mutta uskonnottomuutta on vaikeampi luokitella sairaudeksi. Uskontoihin liittyy vahvasti mielikuvituskaverit, joita ei oikein voi omata ilman hallusinaatioita/psykoosia/muita ei-terveiden oireita.

 

[A Siente]

Keuhkoputkentulehdus lienee se vakavin. Sekin oli lapsena, mutta melkein ottivat osastolle. Ei siis mitään erityisen vakaa ole sattunut omalle kohdalle. Oon siitä aika kiitollinen.

 

[krobbe]

Pentuna oli vaivana usein uusiutunut angina, josta pääsin eroon kun kiltti tohtorisetä kiskoi kitarisat ulos kurkustani. Luita on vuosien varrella murtunut useimpiakin, villi kun olin ja urheilu osaltaan altisti näille loukkaantumisille. Keuhkokuume on myös potilas-saaris cv:ssäni. Vakavaksi kohdallani voitanee laskea kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka on onneksi viimeaikoina ollut melko lievässä vaiheessa. Muistuu kyllä mieleen hyvin ajat kun välillä mentiin niin, että hippulat vinkui ja välillä hommat hoituivat kuin hidastetussa filmissä. Ei tämän kummempia minulla.

 

[powerplaymaker]

Tauti herätti suoranaista paniikkia ja käsidesipullot ilmestyivät kiireen vilkkaa melkein joka paikkaan. Potilaan kohtelu lääkäriasemalla oli näin jälkiviisastellen yliampuvaa; kanssani asioineet lääkärit ja hoitajat pukeutuivat viimeisen päälle suoja-asuihin. Minua neuvottiin kertomaan useamman metrin päästä asiani vastaanottotiskille, jotta palveleva henkilö ehtisi suojautua, ennen kuin hän erikseen saattaa minut odotustilaan. Niin, tuo saattaminenkin piti tehdä, ja muutenkin varmistettiin koko ajan, etten vain koskisi mihinkään, ennen kuin minulle puettaisiin hengityssuoja ja kumihanskat.

Siinä mielessä en puhuisi yliampuvasta, koska lääkäreillä oli hyvä syy oletaa koko viruskannan muuttuneen, jolloin kenelläkään ei olisi luontaista immuniteettia sairauteen. Näin tapahtuu väistämättä jossain vaiheessa, normaalisti noin sadan vuoden välein. Edellisellä kerralla 1900-luvun alussa Espanjantauti tappoi jopa 100 miljoonaa ihmistä. Olkoonkin, että ajat olivat toiset, mutta on vain ajan kysymys, milloin tuo viruskanta muuttaa muotoaan kokonaan ja iso kasa jengiä lähtee taas ns. autuaammille pelikentille.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Siinä mielessä en puhuisi yliampuvasta, koska lääkäreillä oli hyvä syy oletaa koko viruskannan muuttuneen, jolloin kenelläkään ei olisi luontaista immuniteettia sairauteen. Näin tapahtuu väistämättä jossain vaiheessa, normaalisti noin sadan vuoden välein. Edellisellä kerralla 1900-luvun alussa Espanjantauti tappoi jopa 100 miljoonaa ihmistä. Olkoonkin, että ajat olivat toiset, mutta on vain ajan kysymys, milloin tuo viruskanta muuttaa muotoaan kokonaan ja iso kasa jengiä lähtee taas ns. autuaammille pelikentille.

Kyllä, ja siksi katsoin tarpeelliseksi puhua edellä "jälkiviisastelusta". Yksityisellä lääkäriasemalla suhtauduttiin tapaukseeni tuon ekan aallon aikana äärimmäisellä vakavuudella, mutta sama tartunta ei enää alkuvuodesta 2016 aiheuttanut saman lääkäriasemaketjun palvelupisteessä minkäänlaisten poikkeavien prosessien käyttöönottoa. Tälle on tietysti selityksensä, enkä millään muotoa tarkoittanut kritisoida lääkäriaseman aiempaa toimintaa. Asiakkaan näkökulmasta palvelukokemukset vain erosivat siinä missä yö eroaa päivästä, toki hyväksyttävällä tavalla.