No niin, nyt alkaa kuulostaa taas IFK:lta kun huhuissa seikkailee vanhat kunnon joukkuepelaajat Jere Karalahti ja Jan Caloun. Kai nyt Nivalan Cowboykin on tulossa ja Tibbets kans?! Ei muuta kuin äijät sisään ja valmentajaa taas liukuhihnalta vaihtoon. 5+5 soppari kouraan, t-paidat tekoon, taksikortti kouraan, seuran Amex perstaskuun ja aitioiden ovet auki nahkaliiveille, velaksi tietenkin.
Mistäköhän se johtuu että Jere Karalahti on viimeisen kymmenen vuoden aikana treenannut itsensä huippukuntoon muutamaan otteeseen ja ne on aina tapahtuneet muualla kuin IFK:ssa - kevät toisensa jälkeen maajoukkueessa (kelatka nyt - HIFK:n playoffsien jälkeen tiputtamaan kiloja ja treenaamaan lihaskuntoa), Kärpissä, Saksassa.
Kyllähän se taas sen puoli kautta vetäis - maksimissaan yhden kauden. Sen jälkeen taas kyseltäisiin, että missä on Jere?
HIFK-fanit muistuttavat erehdyttävästi parisuhdeväkivallan alla eläviä naisia: jaksetaan rakastaa ja uskoa muutokseen, koska hyvinä päivinä mies on niin ihana ja huomaavainen. Samaan aikaan kaikki ympärillä olevat näkevät, että nainen on ymmärtämisestä sokeutunut - turpaan tulee ja lujaa taas joku kaunis päivä.
Jeren keikat Ouluun ja Saksaan ovat käytännössä katkaisuklinikkaan verrattavia reissuja. Miettikää nyt - pois tutuista ympyröistä, antabukset kehiin ja kavereiden tilalle hullua treenausta. Ei ne ole pysyviä ratkaisuja. Entinen elämä odottaa kavereiden muodossa kotikulmilla.
Mutta tervetuloa. Eihän me oikeasti mestaruuteen tähdätäkään. Pääasia että sattuu ja tapahtuu. Varsinkin sattuu.