Paljon on mennyttä kautta paketoitu myös tuolla tulevan kauden ketjussa, mutta laitetaan nyt omat ajatukset vielä tähän. Tässä on nyt hetki hengähdetty viimeisen pelin jälkeen ja suurimmat pettymyksen tunneryöpyt käsitelty.
Kausi oli Sportin osalta hyvin erikoinen. Aivan järjetön suonenveto heti kauden alkuun. Taisteltiin sarjan kärkipaikasta ja pelit kääntyivät Sportille. Etenkin alkukauden kotipeleissä Sport suorastaan dominoi, joukkueesta välittyi tunne siitä, että peli on hanskassa ja pinnat saadaan napattua. Alun suonenvedon jälkeen seurasi totaalinen romahtaminen, ja koko runkosarjan mittakaavassa tämä romahdus kesti aivan liian pitkään. Syöksy alkoi oikeastaan jo lokakuun lopussa, mutta silti kautta voisi jaksottaa kuukausittain. Syys-lokakuussa pelattiin 17 ottelua ja niistä Sport keräsi 28 pistettä. Tahti, jolla oltaisiin taisteltu jopa kotiedusta pudotuspeleihin. Sitten vuoden pimein aika, marras-tammikuu, 23 ottelua ja 22 pinnaa. Luokatonta! Loppukauden 19 ottelua ja 27 pistettä sitten aikalailla sitä luokkaa kuin lopullinen runkosarjasijoitus edellyttää.
Toivon kovasti ja hartaasti, että koko Sportin johto ja valmennus istuvat vielä tässä kevään aikana yhdessä alas ja analysoivat huolella tuon romahduksen ja syyt sen takana. Syyksi ei saa kelvata loukkaantumiset! Joo, toki ikävää, että esim. Viljanen oli pitkään telakalla ja osui juuri tuohon synkkään ajankohtaan, mutta ei voi ammattilaisorganisaatiossa paketti kaatua yhteen poissaoloon. Siellä oli sarjassa useita muitakin joukkueita, joilla oli kauden mittaan loukkaantumisia ja koronamurheita.
Pelaajamateriaalin suhteen oikeastaan eskaloitui ne uhkakuvat, joita kannattajat ennen kauden alkua vähän pelkäsivät. Hyökkäysosastolta puuttui kärkiosaaminen ja liikaa nojattiin duunareiden onnistumiseen myös hyökkäyspäässä. Toisena sitten pakiston kapeus. Tätä kapeutta pyrittiin sitten kesken kauden paikkailemaan pelaajalla jos toisellakin, mutta yksikään haku ei joko onnistunut tai saanut edes RD:ltä kunnon mahdollisuutta siihen. Dufvan jääräpäisyydestä jo niin monesti kirjoitettu, ettei siitä tämän enempää. Harmi, että ollaan tässä valmentajassa sidottuna vielä pari kautta.
Hieman osa-alueittain purkua. Osittain menee jo tulevan spekulointiin, vaikka se onkin seuraavan kausiketjun asiaa.
Maalivahdit: Kaksikko Hovinen&Reijola on liigatason parivaljakko, johon voi luottaa. Hovisen loukkaantuminen kasasi liikaa vastuuta Reijolalle, johon ei kuitenkaan kaaduttu. Reijolan poissaolo loppukaudesta ajoi Sportin etsimään jos jonkinlaista sankaria maalille, mutta siinä vaiheessa kausi oli oikeasti jo menetetty (vaikka vielä jonkinlaiset saumat sääleihin oli). Molemmilla veskareilla sopimus jatkuu, aika näyttää saako Hovinen itsensä vielä kuntoon vai joudutaanko etsimään uutta (ykkösvahtia) tilalle.
Puolustus: Voidaan aika huoletta todeta, että Sportilta löytyi kuusi liigatason puolustajaa. Näistä kuudesta Hietanen yllätti positiivisesti ja pelasi ainakin yli minun omien odotusten. Valitettavasti tämän kuusikon jälkeen seurasi aikamoinen romahdus. Kait siellä RD:llä ja seurajohdolla oli kaunis ajatus siitä, että Westermarck&Mäkelä pystyvät toimimaan rotaatiossa ja heitä voitaisiin huoletta peluuttaa sen n. 30 ottelua kaudessa. Tehotilastossa Westermarckin lukema -13 ja Mäkelällä -9. Pakistoa pyrittiin paikkaamaan kesken kauden, siinä kuitenkaan kunnolla onnistumatta. Nanne vaikutti pelimieheltä, mutta ei tainnut sopia RD:n ideologiaan. Petersson puolestaan meni samaan kategoriaan kuin Westermarck&Mäkelä. Onnistujiakin löytyi. Heshka takoi kivat pisteet, vaikka jalka onkin hidastunut entisestään ja on omissa välillä pulassa. Johansson taas oli erittäin hyvä löytö (tehotilastossa ainut pakki plussalla!), sääli jos ei saada pidettyä. Junnuista Masic pelasi loppukaudesta muutaman pelin ja nostatti odotuksia tulevasta.
Hyökkäys: Tehottomuus oli iso synti. Isoin vika tapahtui jo joukkueen kasaamisessa, ei vain voida lähteä kauteen isolla kasalla kolmos-nelosketjun jyriä ja luottaa siihen, että kyllä sieltä useampi nousee tekemään pisteitä. Ainoastaan pari pelaajaa ennakkoon selkeämmin tulosketjujen pelaajia (Keränen&Vauhkonen, varauksin Holmström&Stålberg). Terävimmän kärjen olisi pitänyt pystyä kannattelemaan enemmän, nyt ei pystynyt. Keräsen (7+11) ja Vauhkosen (9+13) tehot jäivät valitettavan alhaisiksi. Asplund puolestaan nousi eturiviin ja koko joukkueen tehokkaimmaksi. Tästä toki iso hatunnosto Turolle, mutta eihän Asplundin kaltaisen pelaajan kuulu olla kärkipelaaja pudotuspeleihin haluavassa joukkueessa. Eriksson ja Talaja täyttivät roolinsa hienosti, saivat jopa yllättävän hyvin tehoja aikaiseksi, mutta eivät myöskään ole tarvittavaa kärkiosaamista Liigaan. Stålberg onnistui myös, mutta Holmström taas ei täyttänyt ykkössentterin tonttia. Alaketjut rouhi kuten odottaa sopii, sieltä etenkin Vidgrenin pelaaminen lämmitti monesti sydäntä. Jonne Virtanen pelasi selvästi puolikuntoisena ja se näkyi, aivan liikaa miehelle annettiin minuutteja. Tulevalle kaudelle mielestäni sopimuksia jo sen verran tämän kauden rungosta, että kolmos-nelosketjut aikalailla jo täytetty (varmasti osalle suunnitteilla roolia myös ylempää). Korkeintaan Asplundin hyväksyisin vielä jatkoon, sillä edellytyksellä, että rooli löytyy kakkosen tai kolmosen keskeltä. Kärkiosaamisen suhteen pitää lähteä kalaan.
Erikoistilanteet: Tässä on erittäin iso jossittelun paikka! Jos oltaisiin saatu erikoistilannepelaaminen kuntoon, niin olisiko tuo kauden synkkä jakso ollut niin synkkä? Jos sieltä olisi pari peliä saatu käännettyä joko toimivan alivoiman tai tehokkaan ylivoiman kautta voitoksi, niin olisiko se kantanut pudotuspeleihin? Nyt ei toiminut ylivoima, eikä myöskään (hieman yllättäen) alivoima! AV jäi alle 80% ja YV jopa alle 15%. Nämä eivät ole säännöllisesti voittavan joukkueen lukemia. Alivoiman toimimattomuus jäi hieman mysteeriksi, mutta aivan liian helposti neliö saatiin hajalle ja poikkisyötöt löysivät tiensä perille. Ylivoima puolestaan korreloituu vahvasti tuonne hyökkäyksen kärkiosaamisen puutteeseen ja tehottomuuteen. Pakistosta löytyi tälle vuodelle jopa ihan hyvää viivapelaamista, vaikka tietenkään mitään järjetöntä tulivoimaa sieltä ei löytynytkään. Kuitenkin parempaa suorittamista verrattuna aiempiin kausiin. Kokonaisuudesta puuttui kuitenkin nykyajan toimivan ylivoiman piirteet. Peli pysähtyi liikaa, jolloin puolustava neliö pystyi estämään maalintekoyritykset. Liian usein Sportilta ylivoimaa pyöritti esim. Teemu Väyrynen, joka ei missään nimessä tuon roolin pelaaja ole. Keränen puolestaan säännöllisesti haki laukauksia siitä B-pisteen kaarelta, useimmiten ilman maskia ja vielä takakulmasta ohi, jolloin kiekkoa haettiinkin seuraavaksi omasta päädystä. Erikoistilanteissa jatkoon isoin kehityskohde.
Paljon kehitettävää, mutta myös jotain hyvää. Nyt vain tarkat pohdinnat, että miten saadaan peliä modernisoitua ja mitkä ovat ne keinot, joilla Vaasan Sport löytää jatkossa itsensä pudotuspeleistä. Vaatii myös Risto-sedän itsekriittisyyttä ja omien metodien haastamista, inhorealistinen jyrääminen ei enää toimi. Kärkihankintojen on jatkossa myös osuttava, muuten ollaan taas samassa pisteessä. Mielellään näkisi myös joukkueen rungon nuorenevan. Tämä toki tapahtuu ihan luonnostaan kun sieltä Jonne ja Filip jää nyt rivistöstä pois.