Fiilistelyä
Castillo kirjoitti toisaalla, ettei välttämättä pidä siitä kaikesta "glitteristä", minkä liigapaikka Sportin imagoon tuo. Sellaisiakin idealisteja kannattajista varmasti löytyy, joiden innostus nyt liigan myötä hieman hiipuu. Voin kyllä ymmärtää Castillon näkemyksen, mutta omalta kohdaltani on sanottava, että kyllä tämä vaan tekee höpöä tämä Liiga! Tämä tuntuu paremmalta kuin odotinkaan. Avasin skumppapullon, kun Rannisto veti kotkan hihastaan, mutta tuntuu että tässä voisi vetää tämän liigapaikan takia yksi skumppapullo viikossa. Usein kun unelma toteutuu niin siitä voi tulla tyhjäkin olo, kun ympyrä sulkeutuu. Tässä tapauksessa en ole moista vielä havainnut. Lähes N-E-L-J-Ä-K-Y-M-M-E-N-T-Ä vuotta on kotka pyrkinyt takaisin. Se on niin käsittämättömän pitkä aika ihmisen elämässä, että sietää fiiliksissä ollakin. Vaikka en itseäni gloryhunterina pidäkään, niin kyllähän liigakiekon näkeminen Vaasassa on ollut se vahva moottori jaksaa mutasarjojakin seurata pikkupoikasesta lähtien. Onneksi sitä ei ennalta tiennyt miten KAAAUAN piti odottaa.
Hienoja Sport-muistoja oli divariin paluun jälkeiset vuodet 90-luvun lopulla, kun divari oli vielä viimeiset vuodet kilpailukykyinen sarja liigaan verrattuna. Sitten heitettiin paskaa naamaan, kun laitettiin Liiga säppiin ja alettiin nähdä ensimmäiset merkit Mestiksen todellisesta luonteesta kasvattajasarjana. Se oli kuin isku vasten kasvoja, että meidän liigaunelmasta meinattiin tehdä kerralla loppu ja pakottaa rakas Sport pelkäksi kasvattiseuraksi. Tästä shokista en ole vieläkään täysin toipunut. Pakko todeta näin jälkeenpäin, että vaikka mestismestaruudet olivat upeita juttuja nekin, niin pääosin aika Mestiksessä oli huonoa aikaa. Vanhassa hyvinvoivassa divarissa oli vielä kivaa, mutta farmiseuroja vilisevässä mestiksessä ei niinkään.
The kotka is back!
Castillo kirjoitti toisaalla, ettei välttämättä pidä siitä kaikesta "glitteristä", minkä liigapaikka Sportin imagoon tuo. Sellaisiakin idealisteja kannattajista varmasti löytyy, joiden innostus nyt liigan myötä hieman hiipuu. Voin kyllä ymmärtää Castillon näkemyksen, mutta omalta kohdaltani on sanottava, että kyllä tämä vaan tekee höpöä tämä Liiga! Tämä tuntuu paremmalta kuin odotinkaan. Avasin skumppapullon, kun Rannisto veti kotkan hihastaan, mutta tuntuu että tässä voisi vetää tämän liigapaikan takia yksi skumppapullo viikossa. Usein kun unelma toteutuu niin siitä voi tulla tyhjäkin olo, kun ympyrä sulkeutuu. Tässä tapauksessa en ole moista vielä havainnut. Lähes N-E-L-J-Ä-K-Y-M-M-E-N-T-Ä vuotta on kotka pyrkinyt takaisin. Se on niin käsittämättömän pitkä aika ihmisen elämässä, että sietää fiiliksissä ollakin. Vaikka en itseäni gloryhunterina pidäkään, niin kyllähän liigakiekon näkeminen Vaasassa on ollut se vahva moottori jaksaa mutasarjojakin seurata pikkupoikasesta lähtien. Onneksi sitä ei ennalta tiennyt miten KAAAUAN piti odottaa.
Hienoja Sport-muistoja oli divariin paluun jälkeiset vuodet 90-luvun lopulla, kun divari oli vielä viimeiset vuodet kilpailukykyinen sarja liigaan verrattuna. Sitten heitettiin paskaa naamaan, kun laitettiin Liiga säppiin ja alettiin nähdä ensimmäiset merkit Mestiksen todellisesta luonteesta kasvattajasarjana. Se oli kuin isku vasten kasvoja, että meidän liigaunelmasta meinattiin tehdä kerralla loppu ja pakottaa rakas Sport pelkäksi kasvattiseuraksi. Tästä shokista en ole vieläkään täysin toipunut. Pakko todeta näin jälkeenpäin, että vaikka mestismestaruudet olivat upeita juttuja nekin, niin pääosin aika Mestiksessä oli huonoa aikaa. Vanhassa hyvinvoivassa divarissa oli vielä kivaa, mutta farmiseuroja vilisevässä mestiksessä ei niinkään.
The kotka is back!