Viime aikoina Sportista on käyty mielenkiintoista keskustelua. Kannattajat ovat kiitelleet puolustuspelaamista ja maalivahtipeliä sekä sen tuomia pisteitä. Samaan hengenvetoon ollaan ihmetelty isomaalista tappiota K-Vantaalle ja miten ihmeessä Sport onnistui voittamaan HeKin niin isosti. Keskustelua - puolesta ja vastaan - on herännyt myös Nikoskelaisen sanomisista ja sen vaikutuksesta. Myös siitä, mikä on totuus. Tamminen - puheenaiheena - on myös aina akuutti.
Yritin itsekseni vähän summata Sportin syksyä menneisiin ja olin jo pääsemässä tulokseen, että syksy on ollut hyvin alakuloinen ja vaikea niin kuin edellisinäkin kausina, nyt vain meillä on ollut parempi (voittava) veskari ja puolustuspelaamisen semmoinen rutiinitaso kovempi mitä aiemmin. Mutta ei se taida olla oikea analyysi. Siinä voi olla kuitenkin jotain perää.
Sportille on hyvin ominaista hirveä tasonheittely. Ykkösketju ratkaisi usean tiukan pelin pari viikkoa sitten ja yhtäkkiä se ottaa yksittäisessä ottelussa pörssilukeman -4.
Puolustuksessa on pelaajia, joilla voi tulla 3-4 pelin jakso, jossa syötöt menevät omille 20% varmuudella.
Sanomattakin on selvää, että Sportin peli ei ole missään vaiheessa toiminut kaikilla neljällä sylinterillä. Yhteen väliin toimi ykkönen, nyt se ei toimi yhtään, mutta nyt taas kakkonen on herännyt henkiin. Kolmosen piti olla meidän syömähammas alkukaudella, mutta kaikista hienoista kyvyistään huolimatta se on ollut surkea ketju.
Minulla on pari(sen sataa) kysymystä mihin haluaisin vastauksen. Miksi Sportin taso heittelee joukkueena hurjasti? Miksi pelaajien taso heittelee yksilönä hurjasti?
Kaikkihan liittyy itseluottamukseen, jos sinulla on sitä, homma onnistuu ja pari epäonnistumista ei tunnu kokonaisuudessa missään. Jos sinulla ei ole itseluottamusta, olet epävarma ja epäonnistumiset vie sinua entistä syvemmälle. Mitä alhaisempi itseluottamus on, sitä hitaammin pohjalta nousee, vaikka onnistumisia tulisikin. Noin yleisesti ajateltuna.
Hehkutin kesällä - kun Sportin rosteri alkoi muodostua - että muutos on tehty oikeaan suuntaan. Joukkueen puolustuskyky on paperilla loistava, mutta käytännössä ollaan liikahdettu liikaa puolustuspelaamisen suuntaan. Tai näin tulokset antavat ymmärtää. Edelleen olen sitä mieltä, että tuossa joukkueessa on enemmän käsiä ja hyökkäyskykyä kuin mitä nyt tulee ulos. Monen pelaajan toteuttaminen on vain yksinkertaisesti lukossa. Yksilöitä voisi luetella monia, joilla taso on paljon alhaisempi mitä potentiaali.
Yhdestä asiasta lienee kaikki samaa mieltä. Collinsin piti olla ehdoton avainpalanen joukkueessa ja hän floppasi 100-0. Syyttävä sormi osoittaa tottakai pelaajan hankkijoihin. Sihvosen roolia ykkössentterinä voidaan miettiä, mutta valtaosan kautta hän on pelannut - tuloksen kannalta - tosi hyvin. Sihvonen voi olla myös ratkaisupeleissä todella iso tekijä vastustajan pimentäjänä. Henkilökohtaisesti hänen pistemääränsä on minulle iso yllätys.
Ketjukokoonpanoista on puhuttu paljon ja olen valtaosan kanssa samaa mieltä siitä, että joukkueen paras sentteri kiekon kanssa on Suonpää ja hänet pitäisi ehdottomasti valjastaa siihen rooliin. "Harmittavasti" Aikins on alkanut viime aikoina nostamaan päätään ja nyt tuntuu, että häntä ei kannata syrjäyttää paikaltaan. Sihvosen status on niin iso, että hän ei tule koskaan pelaamaan nelossentterinä. Joten mihin Pete? Miron paikalle? Sitä kannattaisi ehkä kokeilla, sillä Miro on ollut koko alkukauden ihan paska ja samoin Koivisto. Peten tulo siihen voisi piristää laitureiden peliä. Joku kirjoittikin hyvin Sportin foorumilla, että Jaatinen on ominaisuuksiltaan liigapelaaja, mutta pelaa surkeillä tehoilla. Näinhän asia on. Melkein hävettää, että hehkutin oululaiselle kaverilleni Jaatista ennen kauden alkua "laita nimi muistiin, sillä pelaa kolmen kauden päästä Karjala-turnauksessa". Nyt pelaa Suomi-sarjapelaajan tehoilla...
Tässä hajanaisia ajatuksia.