Mä olen Mendietan kanssa samaa mieltä siitä, että Sportissa ääntään käyttävät tällä hetkellä isoimmat sponsorit ja se näyttää toiminnan suunnan. Perustelen tätä kantaani sillä, että jotain outoa tapahtui viime kauden aikana. Olin itse ainakin ymmärtänyt, että viime kauden yhtenä teemana oli omien nuorten pelaajien sisäänajo. Tällä luotaisiin a) pohjaa tulevien vuosien joukkueen rungolle ja b) valmisteltaisiin perustaa uudelle, suhteellisen kovalle valmentajanimelle. Sportin toimintaan olisi tätä kautta tullut aivan uusia termejä, kuten esim. pitkäjänteisyys, kärsivällisyys ja houkutteleva vaihtoehto nuorille lahjakkuuksille hyvän valmennuksen takia. Jossain vaiheessa tuulen suunta kuitenkin kääntyi ja tietyt yhteistyökumppanit halusivatkin Tamin tänne takaisin. Hyvin mutu –tuntumalla sanon, että tämä veto tuli puskista ja vastoin ainakin muutamien hallituksen jäsenten tahtoa.
Itselleni Tamin tulo takaisin oli iso pettymys, koska odotin ”Sportin uuden ajan valmentajanimeä”. Tamin saavutuksia edellisellä valmentajakaudella en tahdo halveksua, vaan finaalipaikat, yli 3000 hengen katsomot ja kiekkokuumeen nostattaminen olivat loistava työnäyte. Mutta mieleeni tuli vanhan sopan lämmittäminen, josta paras maku oli jo haihtunut. Mielestäni Tamin parhaat avut käytettiin jo edellisellä valmennuspestillä. Nyt valitun strategian mukaisesti tänne on haalittu lähinnä kokeneita pelaajia, jotka ovat saavuttaneet /nähneet jo oman kehityksensä rajat jääkiekkoilijoina ja tämä tietää mm. sitä, että omien kyvykkäimpien junioreiden peliaika jää minimiin.
Strategian mukainen tavoite eli liiganousu ensi kaudelle on mielestäni tupla tai kuitti. Tupla siitä tulee silloin, jos Sport pelaa ja voittaa illasta toiseen, karsii liigapaikasta ja nousee. Tämä sytyttää alueelle uuden lätkäkuumeen, joka tarttuu myös päättäjiin. Ensi kaudelle halli saneerataan liigakuntoon ja saadaan houkuteltua uusia, paksulompakkoisia yhteistyökumppaneita. Kuitin ainekset syntyvät siitä, että Sportin peli on sekavaa puuroa, täsmähankinnat alisuorittavat tai jopa floppaavat, noutaja tulee puolivälierissä tai semeissä. Tällöin yleisömäärät jäävät kauas budjetoidusta, yleinen innostus (yleisö, uudet yhteistyökumppanit) on laimeaa, hallin saneeraamista vastustavat päättäjät saavat uusia lyömäaseita liiganousun utopistisuuden takia. Kauden jälkeen taas puolet joukkueesta hajoaa. (Tähän täytyy toki lisätä, että liiganousun napsahtaessa kohdalle puolet joukkueesta jouduttaisiin uusimaan joka tapauksessa.)
No, nyt tulevan kahden pelin aikana kurssia voidaan kääntää kohti tuota tuplaa. Tällä hetkellä ainakin allekirjoittaneella tahtovat vanhat traumat puskea päälle, kun peliesitykset ja tiettyjen täsmähankintojen otteet näyttävät ”hiukan” ailahtelevilta.
