Jees. 2/3 osaa runkosarjasta on melkein pelattu ja Sport on kärkeä pisteen perässä, jos näin nyt voi sanoa. Elikkäs siihen nähden miten meidän syksy on tavannut kulkea niin voitanee sanoa, että on mennyt tosi hyvin. Keväthän tapaa olla Sportille sitä parempaa aikaa. Toivotaan sitä myös tälle kaudelle niin taistellaan jopa runkosarjavoitosta.
Jos tarkastelen osastoja niin maalivahtien esitykset on ollut hyviä. Rossi on pelannut sen verran mitä odotin. Höylän otteissa näkyy suuret ottelumäärät ja kenties se, että kunnon kirittäjää ei ole. Taisi Matin asennekin tjms. olla hetken aikaa jonkinlaisessa kooma-tilassa. Voittoja on kuitenkin tullut, vaikka prosentit ei ole lähelläkään viime kauden lukemia. Maalivahdin on vaikea pelata, kun tilanteita tulee vähän, se on yleisessä tiedossa ja Höylä ei ole tuossa poikkeus.
Alakerta ei ole ollut ihan niin tiivis kuin mitä olisi halunnut. Sport aloitti runkosarjan puolustaen loistavasti, mutta sitten homma on vähän hiipunut. On vaikea sanoa mistä johtuu, ajoittain alakerta pyrkii olemaan hyökkäyspelin suhteen ehkä turhankin aktiivinen ja virheitä on sattunut. Toisaalta arvostan sitä, että yritetään. Esimerkkinä voisi mainita Pernaan nousut ja pyrkimys aina nostaa peliä. Onnistuessaan se on todella nautittavaa, välillä taas tulee semmoisia menetyksiä, että ihan hirvittää.
Alakerta on myös ollut tehoton. Jos Sportin kokoonpano jotain huutaa niin se on kunnon viivapyssy. Nyt sitä ei ole. Erholtz ei ole ollutkaan likikään niin hyvä kuin olisi pitänyt, että olisi paikannut Heikkisen jättämän aukon. Markus Laine on hiipunut ja ottaa aivan turhaan tosi paljon jäähyjä. Paljon kertaa se, että Varakkaan ohella meidän paras stay-at-home-pakki Mikki Hallbäck on pakkien pistekärki tällä hetkellä. Jullea komppaan siinä, että Leppiniemen kehitys on ottanut jos ei laskusuunnan niin ainakin pienen aikalisän.
Hyökkäys on parhaimmillaan ollut tosi hyvä. Sportilla on nippu nopeaa taitoa ja kun homma natsaa niin sitä on ilo katsella. Taitoa on myös paljon ja ehkäpä juuri siitä johtuen peli menee hieromiseksi ja hienojen maalien hakemiseksi. Varsinkin kotikaukalossa. Vieraissa nöyryys on ilmeisesti ollut asteen parempaa. Yksilöistä on pakko nostaa esiin Jämsän Ere, joka painaa ihailtavalla asenteella joka matsissa ja on saanut takaisin sitä paloa, joka hänellä oli ennen Raumalle lähtöä. Riska ja Koistinen ovat olleet paljon parempia kuin mitä odotin. Koistisella oli pieni suvanto tuossa äsken, mutta onnistui Jokipoikia vastaan, joten homma aukenee taas. Riska otti treenipeleissä jäähyjä ihan sikana ja totesi, että ei tässä muu auta, kun vain opetella uuteen linjaan ja sen hän on totisesti tehnyt, 27 ottelussa vain 4 kakkosta. Se on todella pieni määrä, kun ajattelee Riskan fyysistä pelityyliä.
Myös Miro Laitinen on noussut uudelle tasolla. Jukurimaisuus on karissut ja verkko heiluu ja samaan aikaan puolustuspeli on toiminut. Pete, Myllyaho ja Patte on joukkueen taitavimpia pelaajia ja viimeistään playoffeissa nämä lyövät viimeisen vaihteen silmään. Nyt he ovat pelanneet ihan hyvin.
Oksaa veikkailin turhimmaksi hankinnaksi ja sitä hän on ollut. Kiekollinen peli on astetta heikompaa kuin muilla ja se näkyy. Oksa tsemppaa onneksi tosi paljon ja se lienee se seikka, joka on pitänyt hänet kokoonpanossa. Junnut (Pahkala, Niemi, Kiviniemi) ovat olleet jopa parempia mitä odotin. Kehitys jatkuu ja näistä kavereista on vielä paljon iloa tulevaisuudessa. Joki-Erkkiläkin on paljastunut hyväksi hankinnaksi, hän paikkaa aukkoa kuin aukkoa, jos pitää.
Salmivirrassa on vielä potentiaalia kaivettavaksi. Mutta kaikkihan ei voi onnistua tosi hyvin, vai voiko?
MacNeil on paljastunut todella hyväksi joukkuepelaajaksi niin kuin seura mainostikin. Vielä MacNeil ei laita joka tilanteessa kaikkea peliin, sen huomaa. Välillä taas menee kuin höyryjuna. Veikkaan, että hänestä on esim. playoffeissa todella paljon iloa. Oi kumpa hän pelaisi vielä ensi kaudella meillä...