Meikäläinenhän on tässä niin kovin monelle tutussa tilanteessa, eli lentämässä pihalle koulusta jossa opiskelin tuollaiset 12 vuotta (tarha- ja esikoulu mukaan laskettuina 14) ja suuntaamassa kohti uusia uria jne jne. Jos yo-kirjoitukset menevät toivotulla tavalla, käyn kesällä tekemässä pääsykokeita eri opinahjoihin yrittäen karistaa Satakunnan pölyt päältäni. Viimeiset kuukaudet on tullut mietittyä yhtä sun toista asiaa ja kaiken voi miltei kiteyttää yhteen lauseeseen: "Mitä helvettiä mä nyt teen?". Täytyy rehellisesti sanoa että kävin läpi miltei kaikki koulutusalat.
Ensinnäkin jostain kumman syystä meikäläistä on aina pidetty kauppamiehenä, en todellakaan tiedä miksi. Ruotsin kielen taidostani johtuen Hankeniin pääsy ei olisi mikään mahdottomuus, kauppakorkeakoulu tai valtiotieteelliseenkään meno ei hirveän pahalta tunnu sekään. Jossain kohtaa mä kuitenkin ymmärsin ettei Isomäen seisomakatsomossa puolet elämästään viettänyt ja linjatuomarin perheasioita kentälle huuteleva mukahauskuutta viljelevä perusjuntti kertakaikkiaan sovi piirtoheittimen viereen luennoimaan proffalle vähittäiskaupan uusista markkinamahdollisuuksista.
Päädyin monien valvottujen öiden jälkeen johonkin Suomen kielen ja viestinnän välimaastoon, journalistiikkaa tai jotain vastaavaa, hätätapauksessa vaikka sitten opettajaksi (siis jos on aivan pakko). Tässä suuntauksessa olen nyt pysynyt hetken aikaa ja toivottavasti pysynkin, koska muuten koko prosessista tulee helvetinmoista vuoristorataa.
Ensijärkytyksistä toivuttuani jälleen funtsin: "Mihin helvettiin mä sitten muutan?". Se ei sen kummemmin ollut käynyt mielessä, vaikka kuten sanottu, ala alkoi jokseenkin valjeta. Porilaisena tietysti se helpoin vaihtoehto olisi tuhansien muiden tapaan pakata kamansa ja siirtyä Turkuun, tuohon ah niin kauniiden naisten ja paskaisen joen ympäröimään vanhaan hansakaupunkiin. Helsingin suljin miltei heti pois laskuista huomattuani että 25 neliön yksiöstä 500-700€/kk olisi liikaa meikäläisen budjetilla liikkuvalle hyypiölle.
Sitten, eräänä päivänä poimiessani kauniita kukkia niityllä, mieleeni juolahti tuo hieman pohjoisemmassa sijaitseva virkeä ja viriili, mestisjoukkueenkin omaava Österbotten-city, eli Vaasa. Asuntojen vuokrat eivät ole pilvissä, jengiä on sopivasti muttei liikaa (lisäksi voisi aina kuittailla olevansa kotoisin isommasta mestasta), opiskelijaelämä ja baarit perin aktiivisia, naiset 175 senttisiä blondeja (?), eikä tuo 200 kilsaa muutaman kerran kuukaudessa ole pahitteeksi jos kävisi vaikka kotona syömässä. Pohjanmaalla tosin on kuulemani mukaan melko korkea kynnys vetää itsensä narun jatkoksi, mutta se ei meikäläistä sinänsä haittaa koska kyseinen teko ei pahemmin ole mielessä käynyt.
Kertokaapi siis Vaasalaiset tai siellä asuneet joitain faktoja kaupungistanne. Pyydän anteeksi helvetin pitkää alustusta, mutta nyt on yö, olen selvinpäin ja motivaationi kirjoittamisen suhteen on korkealla.
Ensinnäkin jostain kumman syystä meikäläistä on aina pidetty kauppamiehenä, en todellakaan tiedä miksi. Ruotsin kielen taidostani johtuen Hankeniin pääsy ei olisi mikään mahdottomuus, kauppakorkeakoulu tai valtiotieteelliseenkään meno ei hirveän pahalta tunnu sekään. Jossain kohtaa mä kuitenkin ymmärsin ettei Isomäen seisomakatsomossa puolet elämästään viettänyt ja linjatuomarin perheasioita kentälle huuteleva mukahauskuutta viljelevä perusjuntti kertakaikkiaan sovi piirtoheittimen viereen luennoimaan proffalle vähittäiskaupan uusista markkinamahdollisuuksista.
Päädyin monien valvottujen öiden jälkeen johonkin Suomen kielen ja viestinnän välimaastoon, journalistiikkaa tai jotain vastaavaa, hätätapauksessa vaikka sitten opettajaksi (siis jos on aivan pakko). Tässä suuntauksessa olen nyt pysynyt hetken aikaa ja toivottavasti pysynkin, koska muuten koko prosessista tulee helvetinmoista vuoristorataa.
Ensijärkytyksistä toivuttuani jälleen funtsin: "Mihin helvettiin mä sitten muutan?". Se ei sen kummemmin ollut käynyt mielessä, vaikka kuten sanottu, ala alkoi jokseenkin valjeta. Porilaisena tietysti se helpoin vaihtoehto olisi tuhansien muiden tapaan pakata kamansa ja siirtyä Turkuun, tuohon ah niin kauniiden naisten ja paskaisen joen ympäröimään vanhaan hansakaupunkiin. Helsingin suljin miltei heti pois laskuista huomattuani että 25 neliön yksiöstä 500-700€/kk olisi liikaa meikäläisen budjetilla liikkuvalle hyypiölle.
Sitten, eräänä päivänä poimiessani kauniita kukkia niityllä, mieleeni juolahti tuo hieman pohjoisemmassa sijaitseva virkeä ja viriili, mestisjoukkueenkin omaava Österbotten-city, eli Vaasa. Asuntojen vuokrat eivät ole pilvissä, jengiä on sopivasti muttei liikaa (lisäksi voisi aina kuittailla olevansa kotoisin isommasta mestasta), opiskelijaelämä ja baarit perin aktiivisia, naiset 175 senttisiä blondeja (?), eikä tuo 200 kilsaa muutaman kerran kuukaudessa ole pahitteeksi jos kävisi vaikka kotona syömässä. Pohjanmaalla tosin on kuulemani mukaan melko korkea kynnys vetää itsensä narun jatkoksi, mutta se ei meikäläistä sinänsä haittaa koska kyseinen teko ei pahemmin ole mielessä käynyt.
Kertokaapi siis Vaasalaiset tai siellä asuneet joitain faktoja kaupungistanne. Pyydän anteeksi helvetin pitkää alustusta, mutta nyt on yö, olen selvinpäin ja motivaationi kirjoittamisen suhteen on korkealla.