Re: Äänestämisestä
Viestin lähetti äijä
Vaalien kynnyksellä minut valtaa aina kyyninen olo, tämä siksi, että millään mitä kansanedustajaehdokas lupaa ei ole mitään painoa eikä se velvoita häntä mihinkään. Suomessa ei nimittäin ole imperatiivista mandaattia eli lupauksiaan ei tarvitse pitää.
Lupauksia voi kuka vaan heitellä, mutta kuka kykenee kertomaan millä keinoin ja millä rahoilla lupaukset toteutetaan? Silloin ehdokkaiden määrä kaventuu aika rajusti ja jäljelle jäävät muita todennäköisemmin kykenevät tekemään enemmän myös lupausten lunastamiseksi. He ovat jo etukäteen pohtineet, että miten ja millä eväin lupaukset lunastetaan.
On myös todettu tosiasia, että jostain syystä helsinkiläiset vetävät kotiinpäin merkittävästi vähemmän kuin muun maan kansanedustajat. Miksi? En osaa sanoa, mutta mielestäni tällainen vaatimattomuus on turhaa.
Totta puhut. Ehkä tässä on jonkinlaisesta poliittisesta kulttuurista kyse. On korrektia vetää kotiinpäin jossain [maakunta poistettu] ja vaatia sinne siltarumpua tai milloin mitäkin, mutta anna olla jos helsinkiläinen vaatii jotain Helsinkiin, niin puoli Suomea huutaa pää punaisena aluepolitiikan puolesta.
Ja toinen asia on se, että miksi Stadissa eniten julkisuutta saavat nämä ainaiset vastarannankiisket? Järkyttävää toimintaa, että kaikkien asioiden jarrumiehet saavat enemmän julkisuutta kuin he, jotka pyrkivät rakentamaan kaupunkia. Hävettää miten paljon lyötiin aikoinaan kapuloita rattaisiin esimerkiksi Sörnäisten Thunder-ajoille. Toisenlaisella suhtautumisella niitäkin ajoja järjestettäisiin tänä päivänäkin. Helsinki saisi riihikuivaa rahaa, vähintään Euroopanlaajuista ilmaista mainosta ja monia muita positiivisia asioita.
Ymmärrän kyllä, että Thunder-ajot eivät sinällään kaikkia helsinkiläisiä saaneet niihin suhtautumaan myötämielisesti, mutta se on vain yksi esimerkki siitä miten hyviä hankkeita on kyetty pilaamaan näiden ainaisten vastarannankiiskien toimesta. Helsingissä on äärettömän vaikea saada mitään aikaiseksi. Aina on joku ryhmä vastustamassa ja usein ne ovat samat henkilöt, jotka vastustavat milloin mitäkin.
Toivottavasti kuitenkaan ei. Vaan toivon, että näistä voidaan keskustella ilman kiihkoilua.
Toivottavasti sitä kiihkoakin vihdoin nähtäisiin, koska muuten politiikasta kiinnostuneetkin nukahtavat. Viime aikoina on eri medioissa ollut kritiikkiä vaalikeskusteluiden juontajia kohtaan ja siihen kritiikkiin on taas pakko kerran yhtyä. Miksi vaaliohjelmien juontajat ovat järjestään värittömiä, mauttomia ja hajuttomia? He vain nyökyttelevät, vaikka samaa asiaa käsiteltäisiin sadanteen kertaan samoilla argumententeilla. Keskustelut kestävät tuntikausia ja asiasisältö on kohtalaisen olematon. Toistellaan vaan poliittista liturgiaa, joka on puoluetoimistossa ulkoa opeteltu.
Vaalikeskusteluiden juontajien pitäisi olla räväköitä, provosoivia ja asiansa tuntevia ihmisiä. Pitäisi kysyä vaikeitakin kysymyksiä ja laittaa ehdokkaat seinää vasten - Kyllä vai Ei - tyyppisellä revolverihaastattelulla. Ja niin kauan kysyä samaa asiaa, että saadaan selkeä vastaus esitettyyn kysymykseen. Ehdokkaathan ovat kuin työhaastattelussa ja silloin heidät täytyy laittaa oikeasti koville, eikä vain mennä haastateltavan ehdoilla ja kuunnella mitä heillä on kerrottavanaan.
Ei ole kyse siitä, että tässä maassa ei olisi sellaisia toimittajia, jotka homman pystyisivät hoitamaan. Voin vakuuttaa, että esimerkiksi Leif Salmén on ideologisesti äärettömän kaukana omasta ajatusmaailmastani, mutta on silti pakko muistella miten mies joskus taannoin laittoi poliitikkoja oikeasti koville. Samalla asenteella saataisiin nytkin ihan uutta draivia vaalikeskusteluihin ja taatusti tulisi sähköä vaaleihin. Sitä kautta todennäköisesti myös suomalaiset kiinnostuisivat nykyistä enemmän vaaleista ja olisivat valmiimpia löytämään sen oman ehdokkaan.
Ei nähdynkaltaista lässytystä kukaan jaksa loputtomiin seurata.