Analyysin poikanen
Olen kyllä huvittuneena lukenut tätä viestiketjua ja eipäs-juupas väittelyä maalivahdeista ja muuutamista kenttäpelaajista. Kai se kuuluu homman luonteeseen, mutta aika vähissä on olleet fiksut analyysit pelistä. Itse en sellaisiin myöskään pysty ja siksi yleensä jätän kirjoittelun (muuta kuin otteluseurantaketjussa) aika vähiin. Kaipaan silti fiksuja analyysejä, joita varmasti molempien kannattajien fanien joukosta jotkut osaavat kirjoittaa.
Fiksuja ennakoita on vaikea tehdä, koska esim. itse en ole Lukkoa paljoa nähnyt, vielä. Olisinhan voinut perustaa tämän ennakon syksyn 5-0-voittoon päättyneeseen otteluun, tai Lukon 4-1-voittoon päättyneeseen otteluun. Jos Lukko pelaa edelleen kuten ensimmäisessä ottelussa niin se ei neljää ottelua voita, toisessa se tuli Tampereelle vain ja ainoastaan puolustamaan ja onnistui mm. Mikkel Bödkerin avulla.
Tasakenttä
Tapparan pelin kulmakivi on nimenomaan kärsivällisyys ja toisaalta korkea pelinopeus, sekä tiivis viisikko. Se ei ole joukkue joka vain antaa painetta tai perääntyy, vaan sitä voisi luonnehtia enemmän sanalla dynaaminen (sivistyssanakirjan määritelmä: voimakas, energinen, aktiivinen, elävä, liikkuva, muuttuva, kehittyvä). Tuo siis silloin kun joukkueen peli kulkee siten kun sen kuuluu. Esimerkiksi hyökkäys ei pysähdy käytännössä koskaan vastustajan punaiselle jos yksi kaista on tukossa, vaan se otetaan takaisin ja lähdetään uudelleen ylös. Viisikko on niin hyvin valmennettu, että se osaa pysyä jatkuvassa liikkeessä keskialueella ja mahdollistaa nämä uudet lähdöt.
Tapparaa vastaan haaste on karvaamisen ajoitus ja taito lukea oikeat hetket paineen antamiselle. Nimittäin passiivinen ohjauspelikään ei ole pidemmän päälle hyvä vaihtoehto, kiitos tuon hyvin valmennetun viisikon. Samoin prässipelaaminen on oltava hyvin rakennetun viisikon tulosta, sillä muuten Tappara tulee helposti alta pois.
Tappara pelaa kiekollisena paljon keskustan kautta ja sillä on hyvin pelintekovoimaa siihen. Tätä kaistaa täyttävät ensisijaisesti sentterit mutta esimerkiksi Ville Nieminen, Antti Erkinjuntti ja Niklas Lucenius pystyvät ja vaihtavatkin paikkaa sentterin kanssa tarpeen mukaan.
HIFK onnistui saamaan ajoittain hyvän prässin kahdesta syystä: 1. Tapparan heikko laatu syöttöpelissä, 2. HIFK:n oma hyökkäyspeli. Kakkoskohta on näistä se vähemmän huomiota saava mutta HIFK tuli sarjaan mukaan sillä hetkellä, kun Summanen ymmärsi rintamahyökkäysten olevan elinehto. Vasta tämän jälkeen, ottelussa neljä, HIFK pääsi iskemään painetta ja aiheuttamaan virheitä.
Edelliseen viitaten Tapparan hyvyys näkyy juuri tässä, eli se pystyy lennosta vaihtamaan myös staattiseen ja tarvittaessa passiiviseen peliin. Kiitos sen hyvän viisikon rakenteen, PAPP pysyy hyvin kasassa eikä joukkue hukkaa pelaajia omalla alueellaan. HIFK pidettiin todella väkevästi kulmissa eikä sen todellisia ykkössektorin paikkoja tarvitse kauaa laskea. Juha Metsola oli mies paikallaan silloin kun tarvittiin näissä tilanteissa.
Hyvin valmennetun viisikon ansiosta esimerkiksi Barkovin poissaolo on mahdollista paikata varsin hyvin. On toki selvää, että yksilötasolla menetys on kova ja tiettyjä laatuseikkoja poistuu (kuten myös Connollyn kohdalla) mutta kokonaisuuteen vaikutus ei ole kuitenkaan niin valtava. Jukka Peltola ei nimenä sano Hakametsän ulkopuolella mitään mutta hän on itse asiassa yllättävänkin hyvä myös sentterinä. Peltola on urheilullinen ja erittäin vahva pelaaja mutta hän on myös piilotaitava (HIFK-Tappara, game 2, Tapparan 0-3-maali).
Erikoistilanteet
Ylivoimissa Tappara heittää jäälle kaksi erikoiskenttää, joissa on neljä hyökkääjää ja yksi puolustaja. Ykkösylivoima jatkanee muodossa Erkinjuntti-Koskiranta-Kaksonen-Umicevic-Mäntylä. Kakkosylivoima muuttuu Barkovin tiputtua pois ja yksi mahdollisuus on, että Nieminen-Palola-Lucenius saa seurakseen Juha Leimun tai sitten toinen tutkan alla viilettänyt pelaaja eli Jarkko Malinen saa mahdollisuuden. Jopa Jukka Peltola pystyy tässä pelaamaan. Viivassa pelaa Teemu Aalto.
Tapparan ylivoima pelaa ns. yläkolmiolla, jossa suuressa roolissa ovat viivapelaaja sekä laidoilla olevat hyökkääjät. Umicevic ja Erkinjuntti hoitavat pääosin pelintekemisen mikä luo jo haasteen alivoimalle, koska peliä tehdään molemmilta puolilta ja painopistettä myös vaihdellaan ahkerasti. Kaksikko ei pelkää syötellä neliön läpi mikä pakottaa alivoiman liikkumaan myös poikittain. Jarno Koskiranta hoitaa maalinedustaa ja on siinä erinomainen. Elmeri Kaksoselle jää Chris Connollyn rooli, hän pelaa päädyssä ja tarjoaa syvyyssyöttöjen paikkaa ja tuo sillä tavalla jälleen uuden vaihtoehdon. Tuukka Mäntylä pystyy viivassa sekä laadukkaisiin laukauksiin, että kiekon kierrättämiseen, joten myös viivasta sataa vetoja joita mm. Koskiranta ohjailee verkkoon.
Ylivoimalla keskeinen pelaaja on juuri Dragan Umicevic joka pystyy pitämään pelin "elossa" erinomaisen tekniikkansa avulla. Tekniikka yhdistettynä suorastaan hienoon peliälyyn tekee Umicevicista vaarallisen pelaajan etenkin ylivoimilla. Hän onkin ehdottomasti pelaaja jonka laatu riittää jopa Barkovin paikkaamiseen hyökkäyspelissä.
Kakkosylivoima on rakennettu samoista palikoista mutta tässä suurin ero on Teemu Aallon muodostama uhka viivasta. Aalto pelaa aivan mieletöntä kevättä ja kellottaa isoja minuutteja, sekä tekee maaleja. Aallon laukausten jäädessä maalin eteen on siinä hetkessä Nieminen, Palola ja Lucenius iskemässä reboundeja sisään.
Tapparan alivoima pelaa timantilla. Joukkue pyrkii aggressiiviseen riistopelaamiseen omalla alueella, eikä salli vastustajalle hetken rauhaa jos vähänkin kiekko pomppii tai haltuunotto kestää. Parhaat alivoimapelaajat ovat Tuukka Mäntylä, Markus Kankaanperä ja Pekka Saravo. Barkovin poissaolo jättää tässäkin loven, sillä hän on loistava syöttöjen katkoja. Tuo pitää nyt korvata yksinkertaisesti ja tylsästi vain taistelemalla, esim. Jukka Peltolan toimesta.
Rautakorvellahan olisi teoriassa käytössä Jussi Makkonen josta on ilmeisesti koitettu tehdä hyvää puolustavaa sentteriä pituutensa vuoksi. Makkonen on kuitenkin vähän kömpelö liikkeessään, vaikka parhaimmillaan pelaakin mukiinmenevää jääkiekkoa.
Lukon avainkohdat
Mitä tulee Lukkoon, niin sen ykköshaaste on tuon dynaamisen pelitavan kontraaminen jotenkin. Sikäli kuin Lukko on se tyypillinen tilaa voittava ja omiin vetäytyvä Risto Dufvan luomus, niin haastetta tulee riittämään. Tuollakin pelikirjalla voi pärjätä mutta suoritustason on oltava aivan huikea. Tappara haluaa hallita pelin virtausta ja siksi Lukon on joko tyydyttävä tähän tai keksittävä keinot ottaa se itselle. Tämä tarkoittaa korkeaa voittoprosenttia kaksinkamppailuissa ja pitkiä hyökkäyksiä jotka pakottavat Tapparan pitkiin kiekkoihin.
Puolustuspelaamisessa Lukon tulee kaikin keinoin välttää Jokereita vastaan nähtyä viisikoin "romahtamista" oman maalin eteen, sekä passiivista aluetta. Tapparalla nimittäin riittää kärsivällisyys hakea ja hakea sitä yhtä hyvää paikkaa parin heikomman laukauksen hinnalla.
Lukon erikoistilanteet ovat minulle ihan hepreaa mutta jos otetaan haaste Tapparasta, niin ylivoimalla on tärkeää tulla hyvin alueelle, rauhoittaa peli nopeasti kovilla ja pitkillä syötöillä, ja senkin jälkeen liikuttaa kiekkoa! Tappara blokkaa hyvin ja uhrautuvasti, joten on hyvä jos laukomaan päästään suoraan syötöstä. Maalin eteen on mentävä koko ajan ja hyvillä ajoituksilla, sillä Metsola poimii kaikki siniviivakudit tällä hetkellä helposti.
Alivoimalla Lukon tulee olla tuore sekä jaloiltaan, että mieleltään. Tapparan ja varsinkin ykkösylivoiman variaatioiden määrä tekee alivoiman hommasta haasteellista. Jos esimerkiksi keskitytään liikaa Umiceviciin ja pääty vähänkin aukeaa niin sieltä uidaan jo maalille, jos taas ylipelataan pääty niin kiekkoa liikutetaan kärkimiehen alta ja viivaan. Hyvä pelinluku ja vahva keskittyminen ovat olennaisia! Tapparasta tulee muistaa, että ylivoimilla se ei montaa tilaisuutta tarvitse ja taitotason vuoksi jo pieni sijoittumisvirhe tuottaa suurella todennäköisyydellä maalipaikan.
Umicevicin kanssa pitää olla tarkkana sillä hän pystyy antamaan epäortodoksisia syöttöjä, vähän ikään kuin ohi rytmin. Sellaisia viipyviä lättysyöttöjä tyhjään tilaan jne. Ja juuri näihin syöttöihin Koskiranta ja Erkinjuntti pyrkivät iskemään.
Yhteenvetona siis Lukon haasteet:
1. Pelin virtaus
Tappara haluaa ja osaa pitää pelivälinettä, peliväline on vallan väline. Lukon on pidettävä kiekkoa ja hyökkättävä rintamana ylös. Keskialueen puolustuspeli tukkii kaikki yhden tai kahden pelaajan harppuunat.
2. Erikoistilanteet
Suoritustason on oltava korkea molemmissa päissä. Ylivoimalla korostuvat itseluottamus ja kiekkovarmuus, on pystyttävä voittamaan tilanteita kiekollisena ja annettava laadukkaita syöttöjä. Alivoimalla terävä pelipää ja yhtenäinen nelikko.
3. Suoritustaso
Kauttaaltaan toki tärkeässä roolissa. Lisätään tähän vielä kaksinkamppailupelaaminen joka sopii Tapparalle myös hyvin. Tämä on erinomaisen tärkeää molemmissa päissä kenttää.
