Aripekka paistaa, suvituuli leyhyttelee leppeästi ja paremmat jatkavat pelejä. Nyt kun aloituskiekkoon on vielä jokunen sekunti aikaa, voisin tuottaa omia ajatuksiani välieräjoukkueista kirjalliseen muotoon.
HPK
Kerho on loistava joukkue. Se oli tällä kaudella huomattavasti enemmän peri-ilvesläinen kuin Ilves itse. Häikäisevää taitoa, upeita sommitelmia, peli-iloa, näyttävyyttä, huimaavaa vauhtia. Kerhon voitto olisi kauniin jääkiekon voitto. Joukkueen ehdottomasti vahvin osa-alue on raateleva hyökkäyskalusto, ja HPK:n mestaruus merkitsisi, että hyökkäykseen panostamalla on mahdollista menestyä. Hyökkäävä joukkue on näyttävä, ja näyttävyyttä tämä laji kaipaa enemmän kuin mitään muuta. Samasta syystä kannatan Brasiliaa jalkapallossa.
HPK:n voitto tarkoittaisi myös sitä, että pieneltäkin paikkakunnalta voi ponnistaa ykköseksi. Se osoittaisi, mikä merkitys on sillä, että pelaaja saadaan viihtymään Hämeenlinnassa ja haluamaan pelata juuri HPK:n eteen.
Rinkelinmäen viiksekäs sikakatsomo ja idioottijärkkärit eivät tosin mestaruutta ansaitsisi, ikinä.
Kerhossa kismittää toinenkin asia, eli kaksi kirjainta: R ja Y. Muut seurat ovat osakeyhtiöitä, joten niiden toiminnan on oltava osakeyhtiölain mukaista. Kerhoa ei puolestaan sido mikään todellinen laki - eihän aataminaikuinen yhdistyslaki tunne esimerkiksi käsitettä toimitusjohtaja! Yhdistyksen on mahdollista sumplia ja luovia talousasioissa mielensä mukaan. Ei ole mahdollista, että HPK voisi joka vuosi saada Rinkelinmäelle noin mittavan pelaaja-arsenaalin, jos sen toiminta olisi pakotettu yhtä selkeisiin raameihin kuin osakeyhtiöiden. Ilmoitettu pelaajabudjetti tuskin pitää paikkansa.
Enivei, toivon, että HPK ottaa vihdoin mestaruuden.
TPS
Asuin Turussa lähes kuusi vuotta. Typhoonissa tuona aikana katselemistani otteluista Ilves voitti yhden ja hävisi loput enemmän tai vähemmän murheellisin lukemin. Ehkä tämän vuoksi olin opinahjoni virallinen TPS-vihaaja, joskin tietty pilke silmäkulmassa. Ei minulla Tepsiä vastaan mitään kummempaa ole, mutta lähes koska kaikki ympärilläni olleet ihmiset vannoivat mustavalkoisten värien nimeen, oli minun tietenkin vastarantakiiskenä oltava niitä vastaan.
Tamperelaissällillä oli Turussa helevetin kivaa, eikä minulla ole turkulaisia vastaan yhtään mitään. Mestaruutta he eivät kuitenkaan enää ansaitse, sillä se ei merkitse heille enää mitään. Hunajata on virrannut Aurajoessa jo niin käsittämättömiä määriä, että turkulaiset ovat tottuneet ja turtuneet menestykseen. Mestaruudet eivät saa enää väkeä tanssimaan hullaantuneina Kauppatorilla - sehän on jo niin tuttua ja arkipäiväistä! Vaikka Tepsi ottaisi miten pahasti tahansa takkiinsa runkosarjassa, ei turkulaisen luottamus horju. Hän hymyilee TPS-kansitakissaan Turun Sanomat kainalossa Hesen kerraria mutustaen: "Katotaan sit kevääl poja, kyl Tepsi taas vie!" Turkulainen ei enää edes vaivaudu upeaan halliinsa ennen jokakeväisiä finaaleja.
Yksi tai kaksi oikein surkeaa floppikautta tekisivät turkulaisille enemmän kuin hyvää, mutta sellaisia ei taida olla näkyvissä. Konttaus auttaa arvostamaan menestystä. Tampere lienee melkoisen hyvä esimerkki sairaalloisesta mestaruusjanosta.
Tämänkautinen TPS ei herätä oikein tuntoja mihinkään suuntaan. Kai Nurminen tosin ei ole suosikkipelaajiani, kaikkea muuta.
Tepsi pelaa ja osaa pelata kunnollisen kokoisessa kaukalossa, aakeella laakeella. Ison jään joukkueen voitto olisi ilman muuta todella hieno asia.
Toivon, että TPS saa hopeaa. Välierien ajan olen pakotettu olemaan Tepsin peruskannattaja...
Jokerit
Monet inhoavat Jokereita ja sen leuatonta keulakuvaa. Minä en. Arvostan suuresti Hjallista hänen tekemästään loistavasta työstä urheilumarkkinoinnin eteen, enkä ole koskaan ollut mikään anti-nikeristi. Kymmenen vuotta sitten sympatiseerasin Jokereita kovastikin, kun joukkue voitti Selänteen johdolla mestaruuden. DDR-hallissa vallinneen Jokeri-ilmiön aikana olin kovasti kateellinen ja katselin Jokereita ylöspäin. Jokerit oli juuri se joukkue, joka oli ylivoimainen vastustaja ja joka oli hienointa voittaa.
Hjarwallin aikakaudella Jokerit on käyttänyt käsittämättömiä määriä rahaa joukkueen rakentamiseen. Tähtipelaaja toisensa jälkeen on yrittänyt tuoda mestaruuden Areenalle, turhaan. Muu Tuulipuku-Suomi on naureskellut vahingoniloisena tälle - minä muiden mukana. Kuvaava esimerkki Jokereiden pelaajapolitiikasta on tämä kausi. Hyökkäykseen ostettiin Aalto, Gangbang, Roosa-possu, Pakaslahti, kahden miljoonan markan Peltonen ja vielä Machulda, eli tyyliin "perkeleen perkele kaikki parhaat tänne käy pelaajakaupassa paljonko tarvitaan tossa on rahaa mestaruus meille!!!"
Koska esimerkiksi Ilves ei pysty ostamaan kaikkia haluamiaan pelaajia, on hieno asia, että rahalla ei sittenkään voi hankkia kultaa.
En ole tällä kaudella nähnyt kuin muutaman Jokereiden pelin, mutta hyökkäyksen taitavien vauhtikoneiden ansiosta se pelaa muistaakseni ihan mukiinmenevää kiekkoa verrattuna moneen edelliskauteen, jolloin Jokerit vain puolusti ja puolusti. Hyökkäävää peliä esittävä joukkue ansaitsee voiton lajissa kuin lajissa.
Toivon, että Hjallin kirous jatkuu nytkin ja Jokerit jää pronssille.
Tappara
Ei, ei, eieieieiei. Ei. Minä en kuulu siihen hyväntahtoiseen, kotikaupungin puolta pitävään ilvesläisryhmittymään, joka toivoo Tapparalle menestystä. Tappara on se viimeinen joukkue, joka saa Kanada-pokaalia kanniskella. Kirvespaitojen mahdollinen mestaruus olisi helpompi niellä, ellei Ilveksen kuivaa, tuskallista rospuuttokautta olisi kestänyt järkyttävät seitsemäntoista vuotta.
Kaivan punasoluja klyyvaristani ja samasta-aiheesta-jauhava-huono-häviäjä -maineeni kasvaa entisestään, mutta toteanpa silti, että Tapparan voitto olisi lisäksi tietynlainen tappio jääkiekolle. Joukkueen taktisesti äärimmäisen taitava peli kun ei minua miellytä, ei yhtään. Olen samaa mieltä kuin Varvio viime keväänä: "Tapparaa vastaan oli ihan hirveätä pelata varsinkin Hakametsässä. Kaksimetrinen ja satakiloinen äijä roikkuu niskassa koko ajan, mutta täällä meidän lentokentällä ne ei pysyneet perässä!"
Pieneen kaukaloon mahdollisimman sopivaksi kootun joukkueen voitto olisi näin ollen pienen kaukalon voitto, ja kentän kavennus on pahimmanlaatuista kiekkoilun raiskausta.
Myönteisiä puolia Tapparan voitostakin voi tällainen ääri-ilvesläinen fanaatikko toki hakea. On myönnettävä, että Rautakorpi on tehnyt monen pelaajan kohdalla uskomatonta työtä. Isot miehet lentävät kentällä. Joukkue on rakennettu ammattitaitoisesti pitkällä tähtäimellä ja äärimmäisen huolellisesti - palvelipa se lajia tai ei - ja ehkä tänä keväänä se on kypsynyt voittamaan sen suurimman palkinnon. Tapparassa on toki aivan saatanallisen hyviä taitopelaajia, jotka pystyvät muuhunkin kuin kahvaukseen eli ovat kykeneviä pelaamaan myös silmiähivelevän hienoa hyökkäyspeliä.
Jos Tappara voittaa kultaa, on ryhdyttävä ehkä ajattelemaan, että tilanne voi hyödyttää koko Tampereen kiekkoilua ja myös Ilvestä. Kenties täkäläiselle kiekkoilulle palautuisi osa menetetystä, kovin kokeneesta uskottavuudesta.
Joka tapauksessa toivon Tapparan sijoittuvan neljänneksi. Turha sitä on yrittääkään kiistää tai kaunistella: tärkeintä olisi nyt vain, että Tappara ei voita, sillä sinioranssit juhlat ottaisivat todella koville. Näin mustin mielin ajattelee leijonanosa ilvesläisistä, vaikka kuka mitä tahansa väittäisi.
Kas vain, ekat erät menivätkin jo tässä tajunnan virratessa. Kerho on aloittanut räväkästi ja hyvä niin. Hyvää, puhdasta kiekkoviihdettä odotellen,
B
HPK
Kerho on loistava joukkue. Se oli tällä kaudella huomattavasti enemmän peri-ilvesläinen kuin Ilves itse. Häikäisevää taitoa, upeita sommitelmia, peli-iloa, näyttävyyttä, huimaavaa vauhtia. Kerhon voitto olisi kauniin jääkiekon voitto. Joukkueen ehdottomasti vahvin osa-alue on raateleva hyökkäyskalusto, ja HPK:n mestaruus merkitsisi, että hyökkäykseen panostamalla on mahdollista menestyä. Hyökkäävä joukkue on näyttävä, ja näyttävyyttä tämä laji kaipaa enemmän kuin mitään muuta. Samasta syystä kannatan Brasiliaa jalkapallossa.
HPK:n voitto tarkoittaisi myös sitä, että pieneltäkin paikkakunnalta voi ponnistaa ykköseksi. Se osoittaisi, mikä merkitys on sillä, että pelaaja saadaan viihtymään Hämeenlinnassa ja haluamaan pelata juuri HPK:n eteen.
Rinkelinmäen viiksekäs sikakatsomo ja idioottijärkkärit eivät tosin mestaruutta ansaitsisi, ikinä.
Kerhossa kismittää toinenkin asia, eli kaksi kirjainta: R ja Y. Muut seurat ovat osakeyhtiöitä, joten niiden toiminnan on oltava osakeyhtiölain mukaista. Kerhoa ei puolestaan sido mikään todellinen laki - eihän aataminaikuinen yhdistyslaki tunne esimerkiksi käsitettä toimitusjohtaja! Yhdistyksen on mahdollista sumplia ja luovia talousasioissa mielensä mukaan. Ei ole mahdollista, että HPK voisi joka vuosi saada Rinkelinmäelle noin mittavan pelaaja-arsenaalin, jos sen toiminta olisi pakotettu yhtä selkeisiin raameihin kuin osakeyhtiöiden. Ilmoitettu pelaajabudjetti tuskin pitää paikkansa.
Enivei, toivon, että HPK ottaa vihdoin mestaruuden.
TPS
Asuin Turussa lähes kuusi vuotta. Typhoonissa tuona aikana katselemistani otteluista Ilves voitti yhden ja hävisi loput enemmän tai vähemmän murheellisin lukemin. Ehkä tämän vuoksi olin opinahjoni virallinen TPS-vihaaja, joskin tietty pilke silmäkulmassa. Ei minulla Tepsiä vastaan mitään kummempaa ole, mutta lähes koska kaikki ympärilläni olleet ihmiset vannoivat mustavalkoisten värien nimeen, oli minun tietenkin vastarantakiiskenä oltava niitä vastaan.
Tamperelaissällillä oli Turussa helevetin kivaa, eikä minulla ole turkulaisia vastaan yhtään mitään. Mestaruutta he eivät kuitenkaan enää ansaitse, sillä se ei merkitse heille enää mitään. Hunajata on virrannut Aurajoessa jo niin käsittämättömiä määriä, että turkulaiset ovat tottuneet ja turtuneet menestykseen. Mestaruudet eivät saa enää väkeä tanssimaan hullaantuneina Kauppatorilla - sehän on jo niin tuttua ja arkipäiväistä! Vaikka Tepsi ottaisi miten pahasti tahansa takkiinsa runkosarjassa, ei turkulaisen luottamus horju. Hän hymyilee TPS-kansitakissaan Turun Sanomat kainalossa Hesen kerraria mutustaen: "Katotaan sit kevääl poja, kyl Tepsi taas vie!" Turkulainen ei enää edes vaivaudu upeaan halliinsa ennen jokakeväisiä finaaleja.
Yksi tai kaksi oikein surkeaa floppikautta tekisivät turkulaisille enemmän kuin hyvää, mutta sellaisia ei taida olla näkyvissä. Konttaus auttaa arvostamaan menestystä. Tampere lienee melkoisen hyvä esimerkki sairaalloisesta mestaruusjanosta.
Tämänkautinen TPS ei herätä oikein tuntoja mihinkään suuntaan. Kai Nurminen tosin ei ole suosikkipelaajiani, kaikkea muuta.
Tepsi pelaa ja osaa pelata kunnollisen kokoisessa kaukalossa, aakeella laakeella. Ison jään joukkueen voitto olisi ilman muuta todella hieno asia.
Toivon, että TPS saa hopeaa. Välierien ajan olen pakotettu olemaan Tepsin peruskannattaja...
Jokerit
Monet inhoavat Jokereita ja sen leuatonta keulakuvaa. Minä en. Arvostan suuresti Hjallista hänen tekemästään loistavasta työstä urheilumarkkinoinnin eteen, enkä ole koskaan ollut mikään anti-nikeristi. Kymmenen vuotta sitten sympatiseerasin Jokereita kovastikin, kun joukkue voitti Selänteen johdolla mestaruuden. DDR-hallissa vallinneen Jokeri-ilmiön aikana olin kovasti kateellinen ja katselin Jokereita ylöspäin. Jokerit oli juuri se joukkue, joka oli ylivoimainen vastustaja ja joka oli hienointa voittaa.
Hjarwallin aikakaudella Jokerit on käyttänyt käsittämättömiä määriä rahaa joukkueen rakentamiseen. Tähtipelaaja toisensa jälkeen on yrittänyt tuoda mestaruuden Areenalle, turhaan. Muu Tuulipuku-Suomi on naureskellut vahingoniloisena tälle - minä muiden mukana. Kuvaava esimerkki Jokereiden pelaajapolitiikasta on tämä kausi. Hyökkäykseen ostettiin Aalto, Gangbang, Roosa-possu, Pakaslahti, kahden miljoonan markan Peltonen ja vielä Machulda, eli tyyliin "perkeleen perkele kaikki parhaat tänne käy pelaajakaupassa paljonko tarvitaan tossa on rahaa mestaruus meille!!!"
Koska esimerkiksi Ilves ei pysty ostamaan kaikkia haluamiaan pelaajia, on hieno asia, että rahalla ei sittenkään voi hankkia kultaa.
En ole tällä kaudella nähnyt kuin muutaman Jokereiden pelin, mutta hyökkäyksen taitavien vauhtikoneiden ansiosta se pelaa muistaakseni ihan mukiinmenevää kiekkoa verrattuna moneen edelliskauteen, jolloin Jokerit vain puolusti ja puolusti. Hyökkäävää peliä esittävä joukkue ansaitsee voiton lajissa kuin lajissa.
Toivon, että Hjallin kirous jatkuu nytkin ja Jokerit jää pronssille.
Tappara
Ei, ei, eieieieiei. Ei. Minä en kuulu siihen hyväntahtoiseen, kotikaupungin puolta pitävään ilvesläisryhmittymään, joka toivoo Tapparalle menestystä. Tappara on se viimeinen joukkue, joka saa Kanada-pokaalia kanniskella. Kirvespaitojen mahdollinen mestaruus olisi helpompi niellä, ellei Ilveksen kuivaa, tuskallista rospuuttokautta olisi kestänyt järkyttävät seitsemäntoista vuotta.
Kaivan punasoluja klyyvaristani ja samasta-aiheesta-jauhava-huono-häviäjä -maineeni kasvaa entisestään, mutta toteanpa silti, että Tapparan voitto olisi lisäksi tietynlainen tappio jääkiekolle. Joukkueen taktisesti äärimmäisen taitava peli kun ei minua miellytä, ei yhtään. Olen samaa mieltä kuin Varvio viime keväänä: "Tapparaa vastaan oli ihan hirveätä pelata varsinkin Hakametsässä. Kaksimetrinen ja satakiloinen äijä roikkuu niskassa koko ajan, mutta täällä meidän lentokentällä ne ei pysyneet perässä!"
Pieneen kaukaloon mahdollisimman sopivaksi kootun joukkueen voitto olisi näin ollen pienen kaukalon voitto, ja kentän kavennus on pahimmanlaatuista kiekkoilun raiskausta.
Myönteisiä puolia Tapparan voitostakin voi tällainen ääri-ilvesläinen fanaatikko toki hakea. On myönnettävä, että Rautakorpi on tehnyt monen pelaajan kohdalla uskomatonta työtä. Isot miehet lentävät kentällä. Joukkue on rakennettu ammattitaitoisesti pitkällä tähtäimellä ja äärimmäisen huolellisesti - palvelipa se lajia tai ei - ja ehkä tänä keväänä se on kypsynyt voittamaan sen suurimman palkinnon. Tapparassa on toki aivan saatanallisen hyviä taitopelaajia, jotka pystyvät muuhunkin kuin kahvaukseen eli ovat kykeneviä pelaamaan myös silmiähivelevän hienoa hyökkäyspeliä.
Jos Tappara voittaa kultaa, on ryhdyttävä ehkä ajattelemaan, että tilanne voi hyödyttää koko Tampereen kiekkoilua ja myös Ilvestä. Kenties täkäläiselle kiekkoilulle palautuisi osa menetetystä, kovin kokeneesta uskottavuudesta.
Joka tapauksessa toivon Tapparan sijoittuvan neljänneksi. Turha sitä on yrittääkään kiistää tai kaunistella: tärkeintä olisi nyt vain, että Tappara ei voita, sillä sinioranssit juhlat ottaisivat todella koville. Näin mustin mielin ajattelee leijonanosa ilvesläisistä, vaikka kuka mitä tahansa väittäisi.
Kas vain, ekat erät menivätkin jo tässä tajunnan virratessa. Kerho on aloittanut räväkästi ja hyvä niin. Hyvää, puhdasta kiekkoviihdettä odotellen,
B
Viimeksi muokattu: