Saku #11 kirjoitti:
Pelistä sen verran, että se pieni toivonkipinä voitosta on vahvistunut hivenen tämänpäivän aikana. Toveri Alexanderin, tuon nelosketjun sankarin, pään ympärillä alkaa vanne kiristyä juuri parahiksi...
http://www.yle.fi/tekstitv/html/P665_01.html
Ovetshkinin turhautuminen on täysin oletettua, sen verran surkeasti miestä on pelutettu näissä kisoissa. Morozovin ollessa poissa olisi luullut, että Ovetshkin nappaa hänen paikan, mutta Brylin olikin pelannut tuolla paikalla harjoituksissa. On kyllä suoranainen ihme, ettei joukkueen paras maalintekijä saa tuon enempää vastuuta, mutta toki tämä suomalaisena käy päinsä.
Itse otteluun Venäjä lähtee suosikkina, mutta Suomella on huippupelillä mahdollisuudet lyödä Venäjän. Venäjällä on materiaaltaan selvästi parempi ryhmä kuin Suomella, hyökkäys ja puolustus ovat Venäjällä monta astetta parempia, mutta maalivahtipeli kääntyy Suomelle. Montaakaan suomalaista kenttäpelaaja ei olisi mahtunut Venäjän maajoukkueseen, mutta toisaalta maalilla Eremenko on kyllä lähtökohtaisesti selkeästi huonompi kuin Lehtonen. Nimittäin vaikka hyvin onkin pelannut tässä turnauksessa, on syytä muistaa, että Eremenko jäi Norosen taakse Kazanin 2.maalivahdiksi ja saapa nähdä miten venäläinen torjuu näin kovassa paikassa. Uskallan epäillä, että ainakin yksi lirahtaa.
Henkisesti Suomella onkin selvä etulyöntiasema Venäjään nähden, aivan kaikki paineet ovat Venjällä ja suomalaiset voivat lähteä paineettomasti peliin. Altavastaajina ja rohkeasti pelaten suomalaiset ovat pärjänneet ennenkin.
Suomen täytyykin uskaltaa pelata rohkeasti ja agressiivisesti, kiekkoa täytyy pyrkiä pitämään omilla eikä vain tyytyä roiskimaan ja taklauksia on annettava. Näin pakottetaan Venäjä pelaamaan sitä peliä, jossa he eivät ole parhaimillaan. Paineet ovat venäläisillä niin kovat, että pienikin epävarmuus omasta pelistä kääntää vaakakupin Suomen puolelle.
Piru on irti, mikäli Venäjä pääsee pelaamaan omaa kiekollista peliään. Suomi ei siis saa missään nimessä sortua passiivisuuteen, jota oli havaittavissa etenkin USA-ottelun viimeisessä erässä. Jolloin kärkikarvaaja kävi kiinni vasta hieman ennen punaista neljän muun odotellessa omalla sinisellä, eikä taklauksista ollut tuolloin tietoakaan. Tällä taktiikalla Leijonat tullaan yksinkertaisesti syömään elävinä.
Ottelun tuomaroi siis sama pillipiipari kuin USA:ta vastaan käydyn kamppailun, varsin munatonta viheltelyähän se oli silloin etenkin jatkoajalla. Suomen kannalta sallivampi linja olisi hyvä, mutta saapa nähdä löytyykö sieltä oikein minkäänlaista linjaa. Pahoin pelkään, että kotiyleisö saa huudettua muutaman jäähyn venäläisten kalastellessa ansiokkaasti.
Alivoimapelin on oltava siis kunnossa, mikäli mielitään pärjätä. Maalin edusta on pidettävä puhtaana, painottoman puolen vartioinnissa ei saa lepsuilla, myös turhaa ryntäilyä tulee välttää ja pyrkiä peitämään syöttölinjat tehokkaasti. Näin pakotettaan venäläiset suoriin laukauksiin, joissa ei ole maskia ja nämä Lehtonen kyllä hoitaa.
Ylivoimapeliin on tultava parannusta, hälyyttävää on suoraan syötöstä tapahtuvien laukausten puute. Numpan puuttuminen on kova menetys, mutta ainakin itsellä on kova luotto Koistiseen, joskaan häneltäkään ei kannattane liiemmälti odottaa lämäreitä. ;)
Rightin äijiä (Lehtinen, Hentunen, Miettinen) tarvittaan ehdottomasti yv:hen, jotta saadaan kätisyydet kuntoon. Tähän asti toisessa yv:ssa ei ole ollut yhtään rightia. Kumpaankin ylivoimaan ainoastaan yksi pakki, sillä kätisyydet eivät pelaa viivalla kaikkien pakkien ollessa leftejä, eikä pakkeja kannata peluuttaa maskissa elleivät he tuo siihen koollaan jotain lisäarvoa, lisäksi pakeille tulee jo muutenkin kovat minuutit. Tästä taas huomaa kuinka paskasti tuo puolustus on aikanaan koottu..
Varsinaisesti ylivoiman pyörittäminen on syytä pitää hyvin yksinkertaisena, ei sen ihmeempää näpertelyä vaan maski maalille, poikittaissyöttöstä laukauksia ja riparit sisään.
