Väkivalta ja väkivallan uhka

[Naurava Kulkuri]

Oletko kokenut väkivaltaa tai väkivallan uhkaa? Tai oletko kenties itse syyllistynyt vastaavaan? Missä tilanteissa? Millaista?

Minua on vedetty ainakin kolme kertaa turpaan ihan yllättäen ilman ennakkovaroituksia. Ensimmäinen tapaus oli Köyliön lallintalolla, toinen tapauksista oli jossain baarissa keikalla ja kolmas Porin torin taksijonossa. Toisessa tapahtumassa olin varmaankin n. 15-vuotias ja muissa sitten jossain kahden kympin kieppeillä. Lisäksi olen useita kertoja baarireissuilla jonkun sanaharkan jälkeen joutunut puolustamaan itseäni uhkaavissa tilanteissa tai suoralta väkivallalta. Lisäksi minua on suoraan uhkailtu väkivallalla lukuisia kertoja. Lisäksi olen nähnyt useita nenäänlyöntikilpailuja ihan tuntemattomien toimesta ja kavereitanikin olen joutunut puolustamaan väkivallalta useita kertoja.

Väkivallan kohtaaminen oli nuoruudessani hyvin "arkista" jos näin voisi sanoa. Mutta silloin tulikin viihdyttyä yössä varmaankin vähintään kaksi kertaa viikossa. Onneksi viimeisimmästä tapahtumasta on varmaankin jo kymmenen vuotta. Kyllähän valtaosasta noita tilantieita varmaankin olisi järkevämpi kaveri onnistunut usein kiemurtelemaan pois, mutta itse hölmönä nuorena en sitä osannut tai halunnut tehdä.

Mites muut? Ootteko kokenut tai todistanut väkivaltaa tai sen uhkaa? Tänne ketjuun saa kirjoittaa miehet ja naiset omista kokemuksistaan.

 

[SilentMan]

Olen ollut nuoruudessani iltaa viettämässä kaupungilla ja joutunut päällekarkauksen uhriksi. Selvisin tilanteesta vähin vaurioin, vaikka en suostunut tappelemaan. En ole myöhemminkään matsannut, joten siitä ei ole kokemusta.

Viimeksi koin väkivallan uhkaa Turussa Helloweenin keikalla. Oltiin vaimon kanssa narikkajonossa keikan jälkeen, kun joku paikallinen ääliö läikytteli kaljaa ympäriinsä. Sitä paheksuttuamme kyseinen arjen sankari otti asiakseen uhkailla ja pullistella kehuen samalla kaverilleen kuinka "tuollaisia tuli pistettyä turpaan Kakolan vuosina". Ihan varmasti joo, mutta enpä lähtenyt kokeilemaan. Kyllähän tuo vähän fiilistä söi...

 

[Byvajet]

Vaikka juon viinaa joskus liikaakin, en viihdy humalaisten seurassa, minkä vuoksi uhkaavat tilanteetkin ovat jääneet kokematta. Jos selvin päin olen ajautua känniporukoiden lähelle, väistän mahdollisuuksien mukaan.

Turpaansa voi saada huonolla onnella melkein missä tahansa, mutta todennäköisyys siihen romahtaa, kun ei käytä porukassa alkoholia eikä hakeudu alkoholia käyttävien lähelle. Jossain suuremmissa kaupungeissa kannattaa vältellä myös yleisesti riskialtteiksi tunnettuja alueita erityisesti yöaikaan.

Jos konfliktiin joutuu, nopea oikeuksistaan luopuminen tuo parhaan tuloksen.

Turpiinsa saaminen on usein oma valinta. Ei aina, mutta usein. Jos on kovasti viinan, oikeuksiensa ja kunniansa perään, todennäköisyydet kasvavat.

Kun viina korvautuisi kannabiksella, monelta pahalta säästyttäisiin, mutta eipä niin taida käydä. Kannabis tulee viinan rinnalle, ei sitä korvaamaan.

 

[Naurava Kulkuri]

Vaikka juon viinaa joskus liikaakin, en viihdy humalaisten seurassa, minkä vuoksi uhkaavat tilanteetkin ovat jääneet kokematta. Jos selvin päin olen ajautua känniporukoiden lähelle, väistän mahdollisuuksien mukaan.

Turpaansa voi saada huonolla onnella melkein missä tahansa, mutta todennäköisyys siihen romahtaa, kun ei käytä porukassa alkoholia eikä hakeudu alkoholia käyttävien lähelle. Jossain suuremmissa kaupungeissa kannattaa vältellä myös yleisesti riskialtteiksi tunnettuja alueita erityisesti yöaikaan.

Jos konfliktiin joutuu, nopea oikeuksistaan luopuminen tuo parhaan tuloksen.

Turpiinsa saaminen on usein oma valinta. Ei aina, mutta usein. Jos on kovasti viinan, oikeuksiensa ja kunniansa perään, todennäköisyydet kasvavat.

Kun viina korvautuisi kannabiksella, monelta pahalta säästyttäisiin, mutta eipä niin taida käydä. Kannabis tulee viinan rinnalle, ei sitä korvaamaan.

Tämä on ihan totta. Kaikki omat väkivaltaiset tilanteet olen kohdannut humalaisten ihmisten kanssa. Jos osaa nöyristellä ja poistua tilanteesta, niin nämäkin kyllä pystyy välttämään 99 prosenttisesti. Ei tuosta väkivallan uhkastakaan silti hyvä olo tule.

 

[U2]

Kerran tuli teini-ikäisenä nyrkistä, kun suojelin luokkakaveria (tyttö) innokkaalta pesän vonkaajalta, josta tyttö ei ollut kiinnostunut ja pyrki tilanteesta pois.

Myöhemmin sitten olen saanut töissä pari tappouhkausta, jotka eivät kumpikaan olleet oikein vakavasti otettavia.

Aika helpolla päässyt siis.

 

[Haidekkeri]

Pariin kertaan olen nekkuuni nuorempana saanut. Kyllähän alkoholi AINA on noissa tilanteissa olennaisena osana mukana. Selvinpäin ei ole ollut pienintäkään uhkaa, tai sitten en ole vain huomannut.

 

[Redimor]

Ylä-asteen ja lukion aikana tuli kahdesti tuntemattomalta nyrkkiä "kun erehtyi ukosta" ja kerran on tullut vedettyä lopulta ilmat pihalle toiselta kun ei järjen ääni voittanut ja tilanne ajautui konfliktiin.

Ensimmäisessä ammatissani sainkin sitten sitä uhkaa ihan loppuelämän tarpeisiin. Milloin nisti, milloin juoppo, milloin joku baarisankari ja parhaimillaan ihan puhdas sivullinen on yrittänyt päälle. Yleensä poliisi on ollut suojaamassa, mutta pari sankaria on joutunut ottamaan kopiksi itsensä ja asiakkaan suojaamisen vuoksi.

Lähtökohtaisesti vihaan kontaktia vaikka lajeja nuorempana harrastinkin. Inhoan sitä adrenaliinin määrää ja sen tuottamaa olotilaa elimistössäni, mutta eniten vihaan sitä että tiedostan liian hyvin mihin pystyn ja sen vuoksi en uskalla purkaa adrenaliinia tilanteissa.
Nykyään sitten välttelen mielelläni isompia ryhmiä ja varsinkaan en lähde mihinkään tilanteeseen missä minulle outoja ihmisiä on humalassa tai aineissa.

Entisestä sosiaalisesta ja iloisesta ihmisestä on tullut erakko.

Toivottavasti jollakin on positiivisempaa kokemusta väkivallasta, itse en enää uskalla kohdata tilannetta etten päästäisi patoutumia valloilleen.

 

[Hauntti]

Viimeksi koin väkivallan uhkaa Turussa Helloweenin keikalla. Oltiin vaimon kanssa narikkajonossa keikan jälkeen...clipclip

Tapahtuiko tämä siis Logomossa, vai jollain aikaisemmalla keikalla? Jos Logomossa, niin siellä nyt ainakin on tarpeeksi järkkäreitä paikalla, jos tilanne olisi ns. eskaloitunut.

 

[SilentMan]

Tapahtuiko tämä siis Logomossa, vai jollain aikaisemmalla keikalla? Jos Logomossa, niin siellä nyt ainakin on tarpeeksi järkkäreitä paikalla, jos tilanne olisi ns. eskaloitunut.

Logomossa tapahtui. Yllättävää kyllä, narikkajonossa ei liiemmin järkkäreitä näkynyt, mutta varmaan olisivat olleet paikalla alta aikayksikön, jos olisi ollut tarvetta.

 

[JYP#44]

Tämän noin 30 vuoden aikana olen tehnyt sen johtopäätöksen, että väkivaltaisiin tilanteisiin päädytään on-off -periaatteella. On kavereita, jotka löytävät joka ikinen baarireissu itselleen ei niin hitaan tanssiparin. Sitten taas on meikäläisiä, jotka eivät ole koskaan joutuneet edes lähelle moisia tilanteita. Koitin muistella seurueideni tilannetta ja tulin siihen tulokseen, että edes kavereilla ei ole ollut koskaan lähellä joutua painitilanteisiin. Kaikista vaarallisimmat tilanteet ovat varmaan olleet sellaisia, missä ollaan vähän huudeltu toisille, mutta kukaan ei ole koskenut ikinä toiseen.

 

[Creed Bratton]

@JYP#44 mietin samaa, ei ole ollut yhtään oikeaa tilannetta jossa olisin joutunut lähelle tappelua. Kerran vantaalaisessa yökerhossa joku känninen veijari yritti käydä kimppuun jostain tuntemattomasta syystä, mutta senkin sain pidettyä kädellä kaukana siihen asti kunnes poket kantoivat kaverin x-asennossa pihalle.

Opiskeluaikoina tuli taksia ajettua viikonloppuöisin 5 vuotta ja silloinkin kaikista tilanteista selvittiin puhumalla.

 

[Spine]

Muutaman kerran on tullut valitettavasti ajauduttua nyrkkitappeluun. Pari kertaa duunissa ja taitaa olla kerran sitten ihan omia tyhmyyksiä.

Järkkärinä toimiessaan sai tosiaan painia muutaman kerran. Baari täynnä tai asiakas niin kovassa tuiterissa jo, että ei päästä sisälle. Siitä saa yleensä positiivista palautetta. Kerran joku näki parhaaksi tökkästä minua siinä oven edessä nenään ja melko äkkiähän siinä oli "tilanne pystyssä". Onneksi poliisit tulivat melko nopeasti hakemaan tämän sankarin pois, mutta kyllä tämänkin ukon kanssa hiki tuli, vaikka meitä kaksi oli. Toinen kerta oli melko samanlainen sillä erotuksella, että kaverilla oli puukko. Se ei ollut mukava tilanne, mutta ripeillä toimilla siitäkin selvittiin. Siinä oli onneksi sivullisillakin tilannetajua.

Nuoruudessa tuli sitten hölmöiltyä vähän enempi. Normaalin baari-illan jälkeen joku sankari haastoi riitaa narikassa ja tyhmänähän siihen vastattiin. Seuraavana aamuna herättiin sitten rystynen aivan viturallaan ja tolkuton mustelma poskipäässä. Onneksi ymmärtänyt sen jälkeen jättää tuollaiset pois. Puhumallahan noista tilantesta yleensä selviää, mikäli vain halua on. Huonoimmassahan tapauksessa yksikin lyönti voi tuottaa vuosien linnakeikan ja se ei varmasti sen arvoista ole. Ei kannata ikinä ottaa sitä riskiä ja sitä olen koittanut toitottaa myös nuoremmille janttereille.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ihmeen vähän olen törmännyt elämäni aikana väkivaltaan tai edes väkivallan uhkaan. Ehkä muutaman kerran aikuisiällä. Olen kylläkin pyrkinyt välttelemään väkivallan kohtaamista ennaltaehkäisevästi, kuten välttämällä kulkemasta epämääräisissä paikoissa öiseen aikaan, tai olemalla juopumatta liiaksi viihteellä ollessani. Tuttavapiirini ja sosiaaliset suhteeni ovat sen sorttisia, ettei näitä kautta juuri potentiaalisen väkivaltaisen käytöksen liepeille jouduta. Paitsi sattumalta.

Peruskoulun yläkouluaika on varmaankin ollut tähänastisen elämäni väkivaltaisinta aikaa. Tuolloin elettiin osapuilleen 1980-luvun puoliväliä. Ei tuolla muistaakseni mitään todella pahaa sattunut, mutta jos tuota kaikkea tapahtuisi nykypäivän tavallisella työpaikalla aikuisten kesken, niin rikosilmoituksia ja tutkintapyyntöjä olisi kirjattu useampi peukalonhangallinen per lukuvuosi. Suurimman osan näistä olisi saanut aikaan ehkä noin kymmenisen poikaa ja pari tyttöä, ja näistäkin 2-3 poikaa enimmät. Vieläkin ihmettelen, miksi kyseisellä yläasteella oli niin älyttömän vaikeaa saada muutama kusipää kuriin. Silloin lakipykälät olisivat mahdollistaneet kusipäiden sanktioinnin nykyistä paljon helpommin. Eikä noistakaan tyypeistä tainnut kukaan olla sillä lailla paikallisten silmäätekevien sukua, että kiusaamista ja häiriköintiä olisi tämän tapaisten syiden vuoksi katsottu läpi sormien. Sitten kun ysin jälkeen puolet porukasta siirtyi saman koulukeskuksen toiseen päähän eli lukioon, ja toinen puolikas naapurikylän amikseen ja ties minne, niin lukiossa olikin sitten siistiä ja rauhallista.

Opiskelijana Helsingissä saatoin vielä parikymppisenä kohdata ilta-aikaan kaikenlaista väkivallan uhan tapaista, mutta ei tuolloinkaan koskaan mitään fyysistä päällekäymistä. Jotain tämän tapaisia juttuja tapahtui niin vuosina muutama, kerron yhden esimerkin. Muistan jonkun itseäni nuoremman tyypin tönäisseen minua päärautatieasemalla takaapäin suht voimakkaasti, ja sanoneen kaverilleen ”hakkaa toi”. Tyypit olivat jonkinmoisissa aineissa, oli vkl-ilta ja kello jotain 22. Kaverinsa ei kuitenkaan innostunut, ja hetken päästä he olivatkin jo muualla. Eihän tuossa mitenkään käynyt, mutta huonommalla tuurilla tai itse provosoituen olisi jotain voinut sattuakin.

Olen vuosia sitten kirjoittanut Jatkoaikaan minulle 1990-luvun alussa USA:ssa tapahtuneesta sattumuksesta. Siinä ei esiintynyt minkäänlaista väkivaltaa, enkä edes kokenut väkivallan uhkaa, mutta sain paikalliselta ihmiseltä huolellisen ripityksen huolehtia jatkossa paremmin omasta turvallisuudestani:

Niin hölmö ja epärasistinen olin noin 25 vuotta sitten, että menin Sacramentossa bussiaseman terminaalin maanalaiselle laituripuolelle odottamaan parin minuutin sisällä saapuvaa onnikkaa. Laiturialueen toisessa reunassa oli kolme mustaihoista kaveria, jotka hiljalleen maleksivat minun suuntaani, kuin olisivat samalle bussille tulossa. Bussi saapuikin, ja kurvasi tavattoman nopeasti laiturille, jossa kuski oven avattuaan komensi minut nopeasti sisään. Seurasi kova ripitys (mustaihoiselta) bussikuskilta: Kuskin mielestä oli umpihullu, kun tulin maanalaiselle laiturialueelle seisomaan, enkä pysynyt bussin tuloon asti odotushallissa. Vartijat olivat kaikki hallissa, eivät laiturialueella. Kuski myös näytti sormella kauemmas jääneitä kolmea mustaihoista tyyppiä: - nuo kolme niggaa olisivat kohta ryöstäneet sinut, ja ehkä puukottaneet myös.

Kun kirjoitin alun perin tapauksesta viitisen vuotta sitten, niin parin nillittäjän mielestä varmasti liioittelin ja olin kenties samalla rasistinen, tai vähintäänkin halusin kertomallani vahvistaa rasistisia asenteita. Tästä ei ollut eikä ole edelleenkään kyse, mutta neuroottisesti hyveellinen väki saa toki tälläkin kerralla pahastua. Tapauksen henkilöiden ihonvärit olivat mitä olivat (yksi musta bussikuski, yksi valkoinen nuori turisti, ja kolme mustaihoista paikallista), eivätkä ne siitä miksikään muutu. Värillä saattoi sikäli olla väliä, että bussikuski nähtävästi tiesi, keitä laiturialueella hengaili, ja millainen maine hänen tunnistamillaan hahmoilla oli.

Yhtä kaikki, tapaus oli hyvä herätys ajatellen liikkumistani maailman eri kolkissa. Olen sittemmin matkustanut monissa maissa työn ja vapaa-ajan merkeissä, ja asunut ulkomailla muutamia vuosia, ilman kokemuksia väkivallasta tai juurikaan edes sen uhasta. Pienellä varovaisuudella, ennalta ajattelulla ja tyhmyyksien tekemättä jättämisellä poistuu huomattava osa riskeistä.

 

[finnjewel]

Kakki kokemani, onneksi lievät, väkivaltatilanteet (n. 5-6 kpl) ovat sattuneet Suomessa. Kerran olin itse lyöjänä, isäpuoli tuli äidistäni erottuaan kännissä takaisin jotain urputtamaan. Löin siltä ilmat pihalle kovalla koukulla vatsaan. Ei tullut enää uudelleen.
Olen asunut ulkomailla n. 20 vuotta viidessä eri maassa ja toki matkustellut muutenkin. Väkivaltaa en ulkomailla ole kokenut. Väkivallan uhkaa olen kokenut pari kertaa sekä Neuvostoliitossa että Virossa. Muualla en koskaan.
Kouluaikana Suomessa satttuneita en laske, koska nehän olivat silloin "vanhaan hyvään aikaan" todella yleisiä.

 

[npc]

Nuorena väkivallanuhka oli koko ajan läsnä jos ja kun liikkui itsekin kännissä yöllä kaupungilla.

Nuorena aikuisena hieman pelkäsin suurissa kaupungeissa ellen vetänyt itseäni siihen kondikseen, etten välittänyt itsestäni ja täten saatoin olla ehkä ei-mitään-menetettävää-tyypin -oloinen yksinäni viinaa vetäessäni. Vaikken oikeasti ollut tapellut kuin ehkä ala-asteella viimeks.

Aikuisena kerran saanut piritorilla jonkun jujutsupotkuliikkeen puun takaa ja lensin maahan - otin piponi hangesta ja jatkoin matkaani josefiinaan kun jostain perkeleen syystä sinne olin matkalla. Tuolle ninjalle ei voinut mitään - siinä ei puhe auttanut kun huomaat käveleväsi ja sit yht'äkkiä ootkin kadussa. Onneksi tarvittavalla normaalilla nöyryydellä pääsin ilman vammoja jatkamaan baarikierrostani. Mutta näitä sattuu, näitä tulee ja menee ihan satunnaisille ohikulkijoille ihan ilman omaa mahdollista provosoimistakin.

 

[peksa]

Armeijassa kertaalleen kävi sellainen tilanne että lomilta tullessa yks hieman kännissä oleva otti kurkusta kiinni ja nosti seinälle. Sanoi että ärsytän sitä, toinen kaveri siinä vieressä toppuutteli ja homma kuihtu siihen. Sanoin vaan ettei mulla oo mitään sua vastaan. Olin 18 sillo ja vähän sillai jänskätti kun siellä oli jos jonkinlaista hiihtäjää mukana kun kirjurina pääsin vähä tsiigaileen jengin tietoja.

 

[Sanainen arkku]

Ei lasketa kouluaikaa? Paitsi koulumatka. Yksi kylän juoppo luuli minua toiseksi, häntä ilmeisesti häiriköineeksi jonneksi. Jo tuilloin, kuten joskus myöhemmin uhkaavissa tilanteissa, kohtasin aggressikon "kädet taskussa", korostetun rauhallisesti ja kohteliaasti. Ei ole tarvinnut myllyttää.

Kaksi kertaa olen sivullisena estänyt fyysisellä teolla näpistyksen onnistumisen. Ensimmäisessä tapauksessa kohde ei edes tajunnut, että käsi niskassa ei ollutkaan vartijan koura. Jälkimmäisessä vedin avoparkkipaikan pommin juoksukaljanuoren keskivartaloon. Tässä tapauksessa minua yritettiin osua sixpackilla päähän, mutta väistin ja oluet murskaantuivat asfalttiin. Täydellisen lose-lose situation, kun kaljat menivät hävikkiin, nuoriso jäu kuivin suin, parkkikselle tuli lasinsiruja (muistaakseni, saattoi ne olla tölkkejäkin) ja mahdollisesti näpistelijä satutti itseään taklauksessa. Ei toki ainakaan vauhtiaan hidastanut.

 

[SilentMan]

Kouluaikahan tästä jäi pois, tajusin sen muiden tekstejä lukiessani. Ekaluokalla tuli pataan ihan kunnolla ja useastikin - erinäisistä syistä, mutta useimmiten ilman syytä - mutta kun kasvoin vähän pituutta ja pääsin pieksäjäni ohi, päätin kostaa ja kostinkin. Kahdesti.

 

[Kulkija]

Yläasteella tuli pariin kertaan otettua mittaa toisista, kun tarpeeksi tökkivät ja kiusasivat. Aikuisiällä sitä on kahdesti mennyt humalassa painimiseksi. Kerran baarissa, kun eräs herrasmies päätti heittää oluet silloisen tyttöystävän päälle, kun ei häntä ei tämän jätkän seura kiinnostanut. Kerran sitten baarin jälkeen, kun joku keski-ikäinen kuseskeli keskellä katua ja kohteliaasti huomautin et voi sitä muuallekin kusta. Yhtäkkiä nappasi reveleistä kiinni ja hetken taas painittiin.

Loppuunvetona siis kerran olen aikuisiällä ollut aloitteellinen osapuoli ja toisella kerralla enemmänkin puolustanut vain itseään. Lyöntejä ei ole kummassakaan tilanteessa tapahtunut ja painit kestänyt yhteensä alle minuutin eli ei mitään suurempaa.

 

[Shard]

Minä olen ujona, rauhallisena ja syrjäänvetäytyvänä luonteena aika hyvin onnistunut välttelemään väkivaltaa. Yksi vaarallinen tilanne tulee kyllä mieleen.

Vappuaatto 2014, kävelin 21-vuotiaana nuorena miehenä Tampereella Tammerkosken sillalta kohti rautatieasemaa. Oli hyvin myöhä, heitetään että kello jotain kahden ja kolmen välillä eli jo vappupäivän puolella. Koskipuiston bussipysäkin kohdalla kolme nuorta, humalaista jantteria pysäytti minut. "Tappara vai Ilves?" Vastasin Tappara. Siitäkös pojat riehaantuivat. Yksi tarttui minua rinnuksista ja painoi pysäkin lasiseinää vasten, niin että kauluspaidasta irtosi nappi. "SANO ETTÄ KANNATAT ILVESTÄ!" Tässä kohtaa alkoi ärsyttää ja olen muutenkin periaatteen mies, sanoin että en kannata. Yritin rimpuilla, mutta tässä tilanteessa kaksi muuta tarttui molemmista käsistäni ja piti minua paikoillaan. Tuolloin iski täydellinen avuttomuuden tunne. En pystynyt tekemään mitään enkä vastustelemaan millään tavalla. Olin täysin heidän armoillaan, voimat eivät riittäneet vaikka kuinka yritti. Se oli todella pelottavaa. Tunsin kauhua kun päämies nosti nyrkkinsä pystyyn ja karjui "SANO ETTÄ KANNATAT ILVESTÄ". Toisaalta tuo vaatimus tuntui jo niin absurdilta että sai minut edelleen vastustamaan käskyä. No, kuten kaikki Tampereella vappua viettäneet tietävät, Koskipuisto on tuohon aikaan tupaten täynnä väkeä. Tässä tilanteessa ohikulkijat alkoivat kiinnittää asiaan huomiota ja käskivät urpoja päästämään minut. Ilves-idiootit huomasivat keräävänsä vähän liikaa huomiota ja kaatoivat minut maahan ja lähtivät pois.

Alkoholihan se noita tilanteita aiheuttaa. Liikuin huonoon aikaan humalaisten lähettyvillä, se jo riski.

 

[Ollakseni]

Pari vuotta sitten Turun jokirannassa tuli kengästä naamaan ja kylkeen. Oli kyllä ns. oma vika kun puhutuin asiaan johon ei olisi pitänyt puuttua. Puhuttiin sitten asia läpi myöhemmin. Muuten en ole muuta kuin estänyt tilanteiden eskaloitumista.

 

[finnjewel]

Kirjoitin edempänä, että en ole joutunut uhkaavaan tilanteeseen ulkomailla kuin N-liitossa ja Virossa. Jouduin kyllä Tukholmassa pelottavaan tilanteeseen, jossa onnistuin olemaan mitään huomaamaton ohikulkija: Eräässä alikulkutunnelin portaikossa riiteli kaksi miekkosta, olemuksesta päätellen narkkaria. Kiihtyneempi osoitteli pistoolilla toista miestä käsi melkoisesti täristen. Ei todellakaan tehnyt mieli jäädä rauhoittelemaan pyssymiestä vaan nousin vain rivakasti raput ylös.

 

[Dynastia]

Hyvä ja tärkeä ketjun avaus. Itsellä on joitakin uhkaavia tilanteita aikuisiällä sattunut. Parikymppisenä nuorukaisena sain Helsinkiläisessä yökerhossa nyrkistä nokkaani sucker punch tyyliin täysin yllättäen tuntemattoman miehen toimesta. Tämän jälkeen kolme muuta hänen kaveriaan kävi minuun kiinni. Järjestyksen valvojat tulivat nopeasti väliin, joten tilanne loppui siihen. Poliisitkin tulivat paikalle ja veivät nämä kimppuun kävijät mennessään. Selvisin tilanteesta pikku vekillä nokan varteen, joten en jaksanut asiasta tehdä tutkintapyyntöä, vaikka vihaksi tapaus laittoikin. Ilmisesti päälle karkaaminen liittyi puolituttuun naiseen jonka kanssa olin viettänyt läheisesti aikaa kyseisessä baarissa (nainen oli jo kerennyt lähteä kotiin ennenkuin kimppuuni käytiin) mutta tämä on vain omaa arvailuani väkivallan syystä.

Sen jälkeen tässä on vuosien saatossa muutaman kerran käynyt niin, että humalainen tuntematon mies on tullut jossain baarissa soittamaan suuta minulle ja haastamaan selvästi riitaa. Olen pysynyt rauhallisena ja ollut provosoitumatta, jotta tappelu vältettäisiin, ja niin on lopulta käynytkin, vaikka lähellä on ollut, että kimppuuni on käyty. Vihaksi pistää sellaiset kilipäät, jotka tulevat hakemaan tappelua/konflikitia täysin tuntemattomalta henkilöltä ilman mitään syytä.

Olen päättänyt, että tällaisissa tilanteissa aina pyrin olemaan rauhallinen, enkä ala provoistumaan ja pyrin poistumaan paikalta heti kuin vain pääsen. Ei ole minkäänlaista mielenkiintoa alkaa tappelemaan kenenkään känni urpon kanssa. Metsästystä ja ammuntaa harrastavana en halua menettää aselupiani baari rähinän vuoksi, ja muutenkin känniset kilipäät kannattaa jättää omaan arvoonsa, eikä hankkia itselle hankaluuksia turhaan.

 

[Barnes]

Turpaani en ole saanut, lähelläkin ollut vain kerran. Olin kaverille kuskina vappuna, jolloin porukkaa liikkui luonnollisesti paljon. Joku pariskunta oli vetänyt vähän muutakin kuin viinaa ja naispuolinen osa duosta päätti kusta pukukoppiin. Kaveri huomautti tästä, minkä takia aggressiivinen poikaystävä rupesi uhkailemaan kaveriani. Rauhan miehenä sanoin, että "annetaan olla ja mennään pois". No eikös poikkis tule kohti ja sano minun olevan seuraava, kun kerran haluan vittuilla.

Jotenkin kyyhkyläiset päättivät luovuttaa ennen kuin hipat alkoivat. Uhkaa kyllä koen useasti, varsinkin narkkareiden kohdalla toimin hyvin varovaisesti. Jos esimerkiksi löytyy tupakkaa ja narkkari sellaista pyytää, en missään nimessä kieltäydy. Osaavat olla aika arvaamatonta porukkaa.

 

[BOL]

Aikoinaan nuorempana kohtasin duunissani toistuvasti väkivallalla uhkailua. Välillä kysymys oli ihan todellisesta uhasta, kuten pistämisyrityksestä huumepiikillä tai myymälävarkaan kanssa "painimisesta", välillä hölmöstä uhkailusta, joista jo etukäteen tiesi, ettei niistä seuraa yhtään mitään, koska tuskin vartin päästä edes muistaa, että ollaan kohdattu. Jossain vaiheessa tuli mietittyä vakavasti, että olen oikeasti vähän tyhmä, kun en anna periksi ja asetan itseni toistuvasti vaaralle alttiiksi, mutta pidemmän ajan saatossa kävi niin, että myymälävarkaiksi tunnistetut hahmot lakkasivat käymästä työvuorollani, koska tiesivät, että tunnistan naamat ja juoksubisset saa helpommalla muualta. Eli, tavallaan se rasittava paska toimi hyvänä ennaltaehkäisynä. Mutta eihän se kovin fiksua osaltani ollut ja tässä elämänvaiheessa toimisin totaalisen toisin. Kerran mua on duunissa purtu myymälävarkaan toimesta käteen ja se tilanne oli kaikin puolin täysin absurdi muutenkin. Lämmin kiitos niille asiakkaille, jotka ryntäsivät avukseni, sillä enhän mä voinut kunnolla hyökätä ollessani työasussa, vaan pyrin vain suojelemaan itseäni suuremmilta osumilta.

Myös tappouhkauksia sateli muutaman kerran ja kerran jopa mentiin siihen pisteeseen, että kyseiset hemmot ajelivat autolla korttelin ympäri puolisen tuntia ennen sulkemisaikaa ja näyttivät autosta etusormella ohimoa, ikään kuin päähän ampumisen merkiksi. Silloin tuli soitettua poliisille ja kysyttyä, josko partio voisi ystävällisesti ajaa korttelin ympäri ajankohtana x, sillä tilanne vaikutti oikeasti uhkaavalta. Hätäkeskuksesta kuitenkin ilmoitettiin, että poliisi ei tarjoa yksityistä vartiointipalvelua, joten no can do. Mutta kannattaa ehdottomasti miettiä yksityisen vartiointipalvelun hankitaa. Hyvä neuvo, kiitos siitä. Silloin vitutti ihan kunnolla, koska tiesin, että partio kierteli monta kertaa viikossa vähän sulkemisaikaamme myöhemmin juuri kyseisellä kadunpätkällä, mutta onneksi nämäkin sankarit eivät lopulta olleet tosissaan.

Ja kuten olen seksuaalista häirintää käsittelevässä ketjussa kertonut, kimppuuni on kaksi kertaa käyty seksuaalisen ahdistelun merkeissä, mutta kummallakin kerralla teot keskeytyivät, eikä ahdistelijat päässeet kunnolla genitaaleihini kiinni, vaan joutuivat tyytymään vaatteiden päältä kourimiseen. Kumpikin teko tapahtui valoisaan aikaan "ei syrjässä", joten en ollut osannut odottaa mitään sellaista.

Kerran eräs naistuttu uhkasi vetää mua turpaan ja nyrkki jo lähtikin napakasti täysin pyytämättä ja yllättäen, mutta yhteinen kaverimme ehti väliin. Alkoholilla oli osuutta asiaan, enkä varsinaisesti provosoinut häntä mitenkään. Siis jollei sellaiseksi lasketa sitä, että olin hänen kanssaan eri mieltä asiasta. Joka tapauksessa sieltä, mistä minä olen kotoisin, eri mielipiteistä ei ole tavattu antaa nyrkistä. Jos olisin tiennyt, että hänellä on taipumusta moiseen käyttäytymiseen, en olisi mielipidettäni edes sanonut, koska kukapa sitä haluaa toisen nyrkkeilysäkkinä toimia.

Se nyt taitaa olla ihan perussettiä suomalaisessa yöelämässä, että joku aukoo aina väärässä paikassa väärään aikaan päätään aivan väärille henkilöille ja olenkin ollut useammin kuin kerran repimässä muita pois eskaloituvista tilanteista. Joillekin se muille vittuilu ilman mitään itsesuojeluvaistoa on hyvin yleistä toimintaa. Kerran voin jeesata, mutta toista kertaa en. Onneksi tällaisia ihmisiä nyt ei kovin lähipiirissä ole ainuttakaan. Mutta yllättävän hyvällä prosentilla tällaiset tyypit selviävät ilman naarmun naarmua. Kai sekin jotain ihmisistä yleisesti ottaen kertoo, etteivät lähde näihin provoihin. Siis kertoo hyvää. Jos useammin olisi tullut kuokkaan, kai ne turhanpäiväiset vittuilutkin olisivat loppuneet jo aiemmin. Ehkä. Kerran oli nuoruudessa sellainen poikaystävä, jonka puolesta sai usein pelätä, kun ajatui aina aivan kaatokunnossa vääriin porukoihin eikä osannut olla hiljaa, jos joku alkoi vittuilla. Oli kaikin puolin huono kumppani, ainakin minulle, mutta opinpahan siitäkin suhteesta, mitä elämältäni en suostu sietämään. Elämälle kiitos, että sekin on ollut taakse jäänyttä elämää jo hyvin pitkään. Huoli on hyvin raskas kumppani.