Väkivalta ja väkivallan uhka

[Morgoth]

Kouluaikahan tästä jäi pois, tajusin sen muiden tekstejä lukiessani. Ekaluokalla tuli pataan ihan kunnolla ja useastikin - erinäisistä syistä, mutta useimmiten ilman syytä - mutta kun kasvoin vähän pituutta ja pääsin pieksäjäni ohi, päätin kostaa ja kostinkin. Kahdesti.

Ala-asteella itsekin olen tapellut muutaman kerran. Saanut turpaan ja antanut turpaan. Viimeinen tapaus on sekin kauan sitten armeijassa, kun yksi idiootti kännissä oli käymässä käsiksi, mutta se saatiin puhumalla selvitettyä.

New Yorkissa joku tyyppi näytteli pistoolia paidan alta ja hymyili, kun poistui metrosta. Tosin hänellä tuskin oli aikomus tehdä varsinaisesti yhtään mitään ja jos olisikin niin vaihtoehdot olisivat olleet aika vähissä.

Vaimon puolesta toki pelännyt, kun oli yhdessä vaiheessa suljetulla psykiatriselle osastolla töissä ja osa potilasta oli ihan psykoottisia (ei siis tätä arkikieleen rantautunut sanontaan "vittu se olisi ihan psykoosissa" vaan ihan aito psykoosi) ja niitä taluttamaan tarvittiin isompikin porukka työntekijöitä eivätkä rauhoittuneet edes ihan hetkessä lepositessä. Toki turvatoimet olivat hyviä, mutta ainahan sitä olisi hieman huolissaan. Oli siellä väkivaltarikoksiin ja murhiinkin syyllistyneitä, mutta ne eivät olleet lähtökohtaisesti niin vaarallisia tuossa ympäristössä. Vaimo ei itse ollut erityisen huolissaan turvallisuudestaan. Toisaalta väkivallan uhka tuolla on kuitenkin kontroloitavissa ja apua tulee tarvittaessa nopeasti. Noh, toinen vähän pelottavampi case hänellä oli toisessa työpaikassa jossa yksi tyyppi varasteli tavaroita ja edellinen esimies oli varastajalle antanutkin varoituksen, jonka jälkeen hän aloitti esimiestään kohtaan vainoamisoperaation, josta sain jonkun tuomionkin. Jostakin käsittämätöstä syytä häntä ei kuitenkaan irtisanottu, koska nyt varsinaisesti varastamisesta ei ole suoria todisteita. Onneksi tämä sitten itse irtisanoutui ja lähti toiseen työpaikkaan niin vaimon ei tarvinut esimiehenä olla tämän ihmisen kanssa. Tulihan siinä mietittyä että pitääkö tässä joku turvakielto vielä hankkia. Nyt onneksi turvallisimmassa ympäröissä, jos ei mitään todellista väkivallan uhkaa.

 

[Murkula]

No jos en kouluaikaa ja pikkuveljen kanssa mukiloimista laske mukaan niin koskaan en ole tapellut niin että olisin lyönyt tai että minuun kohdistunut lyönti olisi osunut.
Kolmesti ollut jonkun sortin tilanne ja aina vastapuoli waaaralliset nazit.
Ekaa kertaa milleniumyönä kävelin kaverin kanssa kaupungilla kun kovat kaverit tuli vastaan. "Mitä jätkä tekee tollasen rastapellen kanssan" Sanoin että eipä ihmeitä mutta ei se ole rastapelle vaan minun kaveri. "No joo näkee selvästi että oot ite ok jätkä mutta miksi tollasen kanssa pitää liikkua" ja kun alkoivat kaveria tuuppia niin toki hyppäsin sekaan. Ei siinä pitkään painittu kun maija ajoi ohitse ja poimi vähempihiuksiset yhtä vailla kaikki kyytiinsä. Yksi sivusta seurannut sai jatkaa kotin ja me eri suuntaan. Muut putkaan. Olikohan noita 4 tai 5. Ei käyny kuinkaan.
Toinen oli jo opiskeluaikaan kun erehdyin kaverin kotijuhlissa nauramaan tuolle edelliselle jutulle ja saatoin sanoa että on se vaan eräänlaista huumorisakkia. No paikalla oli nykyisen vaimon koulukaveri joka kuuli ja sanoi, että hän on kuitenkin paikallisen kunkun ex ja soitan tästä ja kerron että nauratte niille. Baarin kun päästiin niin paikalla oli välittömästi armeija ja ensimmäisenä tuli kunkku joka otti hiuksista ja koitti napata pannuun. Löi ohi ja samalla oma kaveri veti sitä vierestä kuuppaan. Sitten tuli järjestyksen valvonta ja hääti osan porukkaa. Siihen se loppui eikä ole viiteentoista vuoteen jatkunut.
Kolmas kerta oli Tampereella Hällän Kellarissa kun tiskillä yksi waarallinen jostain suuttui, en oikein tiedä mistä, siinä se hikkelehti aikansa ja sanoi sitten että puukottaa minut. Olin ite noin kahden oluen voimalla ja kaveri 23 oluen voimalla, niin sanoin että tuskin se sinun mora menee tästä prätkärotsista läpikään. Iha oikeasti näki puusilmällä että kyseessä on "harmiton" juoppo. Siihen se puukottaminenkin sitten unohtui suu vaahdossa meuhkaamiseen.
Että siinä taitaa olla omat kokemukset väkivallasta ja sen uhkasta.

 

[BitterX]

Joskus nuorena - ehkä 20 vuotta sitten - veri lensi Hämeenlinnan kaduilla. Minä, BitterX, Etelä-Hämptonin keskiluokkaisen kaupunginosan Kankaantaustan kasvatti, joka tunsin lähiöni ja sen ympäristön kohtuullisen hyvin valaistut kujat kuin omat taskuni sekä aika hyvin myös sen, kenelle mikäkin Volvo tai Toyota Carina kuului, olin yöaikaan nakkikioskilla (alkoholilla oli osuutta asiaan). Tilasin lihiksen. Kun sain lihiksen käteen ja maksettua, pyysin pahoitellen myyjää lisäämään vielä nakin väliin. Jonossa jäljessäni oli Kowa Jäbä, joka alkoi tönimään ja sössötti jotain, että "pääta jo, vitun pelle". Sanoin hänelle, että "ok" ja pyysin nakkikioskin myyjää lisäämään vielä toisenkin nakin.

Kowa Jäbä tempaisi mua dunkkuun hurjalla oikealla suoralla ja huulesta tuli vähän verta. Poistuin paikalta lihikseni kanssa ja Kowa Jäbä huuteli perään, että kannattiko alkaa vittuilemaan. Mä sain lihiksen kahdella nakilla ja Kowa Jäbä varmaan pääsi kehuskelemaan turpaanvedolla. Win-win.

Se nyt taitaa olla ihan perussettiä suomalaisessa yöelämässä, että joku aukoo aina väärässä paikassa väärään aikaan päätään aivan väärille henkilöille ja olenkin ollut useammin kuin kerran repimässä muita pois eskaloituvista tilanteista. Joillekin se muille vittuilu ilman mitään itsesuojeluvaistoa on hyvin yleistä toimintaa. Kerran voin jeesata, mutta toista kertaa en. Onneksi tällaisia ihmisiä nyt ei kovin lähipiirissä ole ainuttakaan. Mutta yllättävän hyvällä prosentilla tällaiset tyypit selviävät ilman naarmun naarmua. Kai sekin jotain ihmisistä yleisesti ottaen kertoo, etteivät lähde näihin provoihin. Siis kertoo hyvää. Jos useammin olisi tullut kuokkaan, kai ne turhanpäiväiset vittuilutkin olisivat loppuneet jo aiemmin. Ehkä. Kerran oli nuoruudessa sellainen poikaystävä, jonka puolesta sai usein pelätä, kun ajatui aina aivan kaatokunnossa vääriin porukoihin eikä osannut olla hiljaa, jos joku alkoi vittuilla. Oli kaikin puolin huono kumppani, ainakin minulle, mutta opinpahan siitäkin suhteesta, mitä elämältäni en suostu sietämään. Elämälle kiitos, että sekin on ollut taakse jäänyttä elämää jo hyvin pitkään. Huoli on hyvin raskas kumppani.

Vakavasti puhuen yllä kuvailemassani sinällään aika koomisesssa tilanteessa kyse oli juuri tästä nimim. @BOL mainitsemasta touhusta. Eli jos olisin jättänyt uhoavan urpon huomiomatta, olisi tuoltakin turhuudelta vältytty. Tuossakin tapauksessa tilanteen kulku oli aika klassinen ja ennalta arvattava: turha uhoaminen -> turha vittuilu -> turha hässäkkä.

 

[Pottakameli]

Töissä on usein uhkailua ja välillä sitten pientä lyömistä, potkimista, raapimista jne.

Pari kertaa joutunut hieman oikeasti torjumaan lyöntejä ja samalla peruuttamaan pois. Sitten taas joskus on "pakko" ottaa väkivalta vain vastaan, jotta tilanteista selvitään.

Koskaan ei ole pahemmin sattunut, mutta työkavereilta on väännetty sormia, saaneet turpaan ja hiuksia revitty irti ihan kunnolla.

Kai tuossa yksi selitys on se miten tilanteisiin menee ja siinä, ettei kaikki työkaverit ole jaksaneet pitää kiinni ja puolustautua sitten laittamalla kättä eteen jne.

 

[Ranksu]

En tiedä menikö tämä nyt ihan oikeaan osoitteeseen, mutta tuo Depp vs Amber käräjät toivottavasti ja tuokin esille enemmän, että mieskin voi olla väkivallan uhri parisuhteessa.

Tosin läppä lehdet tuovat ihan erilaista informaatiota jutusta. Varsinkin Iltalehden otsikko pistää hymyilyttämään.

Järkyttävät kuvat Johnny Deppin päihteidenkäytöstä julki – oikeudessa puidaan huumeita, väkivaltaa ja verisiä kirjoituksia seinällä

Johnny Depp on kertonut oman kantansa myrskyisästä suhteestaan ex-vaimoonsa.

www.iltalehti.fi

 

[alwahla]

Muutaman kerran on tullut koettua väkivallan uhkaa ja nuo kerrat ovat tapahtuneet Helsingissä, kaupungissa, johon muutin vuonna 2000.

Ensimmäinen kerta oli joskus 2000-luvun alkuvuosina seistessäni Viikin kirjaston edessä odottamassa Jokeri-linjaa saapuvaksi keskellä helmikuuta. Kello oli jotain kuuden aikaan illalla, lunta satoi jonkin verran ja lämpötila oli jotain 15 astetta pakkasella, kun linjan 68 bussi pysähtyi pysäkille ja sen keskiovista astui huojuen kolmikymppinen mies, joka oli ilmeisesti saanut turpaansa, sillä hänellä oli naama verissä. Myös hänen kätensä olivat samassa kondiksessa ja toisessa niistä oli Alepan kassi täynnä oluttölkkejä, joista osa oli avoinna, joten kassi lainehti osittain oluesta.

Koska olin ainoa henkilö pysäkillä, hän huojui luokseni ja alkoi uhota vetävänsä minua turpaan. Pidin hermoni kurissa ja sanoin, etten ole sillä tuulella. Tyyppi oli sen verran kännissä, ettei uskonut sanaani vaan alkoi heilutella nyrkkejään naamani edessä. En edelleenkään reagoinut mitenkään ja hän alkoi huutaa minua homoksi ynnä muiksi ja vaati minua tappelemaan hänen kanssaan. Sattumalta tien toisella puolella olevalle pysäkille tuli silloin pari opiskelijaa, joiden luo tuo päihtynyt meni uhittelemaan saamatta kuitenkaan vastakaikua heiltäkään. Koska oma bussini oli vielä kahdeksan minuutin päästä tulossa, päätin vetäytyä sadan metrin päähän pysäkiltä ja tarkkailin sieltä tilannetta.
Tuo juopunut huuteli noillekin opiskelijoille jotain, ja kun lopulta sille puolelle saapui Itikseen menevä bussi, kolmikko nousi kyytiin. En ollut koskaan nähnyt tuota rähisijää enkä nähnyt häntä enää tuon episodin jälkeen uudelleen.

Toisen kerran koin väkivallan uhkaa ihan vuosituhannen alussa, kun jouduin sunnuntai-iltana käymään ydinkeskustan Sokoksessa ostamassa kissanhiekkaa. Oli kesä, aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta, kun jätin pyöräni Rautatientorin reunaan lukkoon ja kävelin kauppaan ostamaan hiekat. Noin kymmenen minuuttia myöhemmin palasin pyörälleni ja siinä toria ylittäessäni huomasin noin 15 suunnilleen oman ikäiseni nuoren miehen ja teini-ikäisen kundin (osa Suomen romaneja, osa suomalaisia ja pari somaliakin) norkoilevan pyöräparkin vieressä. Pyöräni luokse päästyäni neljä tai viisi kundia tuli puukkoineen vaatimaan minua luovuttamaan pyöräni heille sekä kaikki rahani, kännykkäni ja kotiavaimeni.

En suostunut siihen, jolloin kuusi muuta tyyppiä tuli siihen ympärilleni uhkailemaan ja alkoivat samaan aikaan kaivella taskujaan etsien jotain kättä pidempää. En tiedä, miten pitkälle tilanne olisi mennyt, ellei paikalle olisi sattunut juuri silloin ajamaan poliisi. Kundit katsoivat minua tappavasti ja lupasivat muiluttaa minut seuraavan kerran ennen kuin juoksivat rohkeina tyyppeinä Asematunnelin suuntaan. Noitakaan tyyppejä en ollut koskaan aiemmin tavannut.

Viimeisin kerta tapahtui muistaakseni 2020, kun olin käymässä äitini luona. Hän asui silloin itäisessä Stadissa ja hänen seinänaapurinaan oli vahvasti alkoholisoitunut mies, jolla oli schäfer-narttu. Tuo mies oli asunut hänen naapurissaan ainakin kolmen vuoden ajan, joten kun äitini paranoidinen käytös alkoi eskaloitua, hänen ensimmäinen paranoiansa kohde oli juuri tuo mies. Noihin aikoihin äitini oli jo hyvin hysteerinen ja oli useampaan otteeseen soittanut poliiseille, koska pelkäsi seinänaapuriaan, joka kuulemma yritti tappaa hänet. Itse olin noina aikoina lähes päivittäin hänen luonaan ja voin todeta, että sellaista uhkaa en huomannut missään vaiheessa. Mies kyllä mesosi ja dokasi kuin viimeistä päivää, mutta mitään väkivallan uhkaa en huomannut hänen osoittavan äitiäni kohtaan.

Oli kesä -20, kun olin tomuttamassa äitini mattoja kerrostalon pihalla, kun naapuri palasi ulkoiluttamasta koiraansa. Koronapandemian vuoksi ukko oli kietonut kasvoilleen liinan ja kun hän äkkäsi minut, hän ilmeisesti raivostui ja lähti huojumaan minua kohti. Hänen koiransa, joka oli vuosien ajan raivonnut minulle oven läpi sekä toisinaan pihallakin, tuli sitten haistelemaan minua ja kun se sitten havaitsi minun olevan ei-kiinnostava tapaus, lähti jatkamaan matkaansa.
Isäntä oli toisenlainen tapaus. Hän astui suoraan eteeni ja moninaisia kirosanoja käyttäen lupasi tappaa sekä äitini että minut, jos vielä kerran virkavalta hälytetään hänen ovelleen. Hänen raivotessaan minulle silmät punaisina, voimakkaasti hieltä, kuselta, paskalta ja vanhalta viinalta haisevana pysyin täysin rauhallisena matot sylissäni ja annoin hänen raivota itsensä hiljaiseksi. Ne olivat varsin pitkät kymmenen minuuttia ja kun ukko lopulta havaitsi, että minä en ole kiinnostunut tappelemaan hänen kanssaan, hän huusi vittua minulle päin naamaa ja sanoi sen olevan viimeinen varoitus, minkä jälkeen hän lähti huojumaan takaisin kotiinsa.
Sinä päivänä, kun äitini sitten muutti pois talosta, tuo ukko sanoi minulle, ettei hänellä ollut mitään minua vastaan. Kännissähän hän oli tuolloinkin.

 

[rpeez]

Olisiko tuosta @alwahla kertomuksesta todellakin pääteltävä ettei haukkuva koira usein pure, siis kuvaannollisesti, en tarkoita tuota oikeaa koiraa.

Nimittäin itse olen aikuisiällä muistaakseni kohdannut fyysistä kajoamista 3 kertaa, joista 2 pk-seudulla asuessani.
Jokainen kerta tuli ns. puuntakaa ilman mitään varoitusta, en pystynyt mitenkään varautumaan. Onneksi jäivät kertaluonteisiksi "iskuiksi", eikä loppuunvietyjä pahoinpitelyjä.

 

[/dev/null]

Kaappaaja uhkasi 9-vuotiasta aseella ja jätti sidottuna metsään – näin Kulosaaren kidnappaus eteni

Kulosaaren panttivangin ottamisesta epäilty lähetti kiristysviestin lapsen puhelimesta tämän vanhemmille.

www.iltalehti.fi

Mistä kaappaaja tiesi iskeä varakkaan perheen lapseen? Varmaan katsoi kaikille avoimista verotiedoista. On se niin hienoa että kaikki ne näkee, ja tasa-arvoista.

 

[Radiopää]

Mistä kaappaaja tiesi iskeä varakkaan perheen lapseen? Varmaan katsoi kaikille avoimista verotiedoista. On se niin hienoa että kaikki ne näkee, ja tasa-arvoista.

Tai näpytteli navigaattoriin kohteeksi Kulosaaren koulu.

 

[/dev/null]

Tai näpytteli navigaattoriin kohteeksi Kulosaaren koulu.

Kuliksen koulussa on kaikenlaisia oppilaita kuten on asukkaitakin.

 

[Radiopää]

Kuliksen koulussa on kaikenlaisia oppilaita kuten on asukkaitakin.

Ok. Voihan se olla, että on tutkinut verotietoja, joiden läpinäkyvyys on hyvä tapa estää korruptiota, mutta en olisi yhtään yllättynyt, jos on käyttänyt välineenä sosiaalista mediaa. Verotiedoissa ei tietääkseni on lasten kuvia, mutta joillakin ihmisillä on tapana jakaa julkisesti kuvia lapsistaan, omaisuudestaan, menemisistään ja elämäntavoistaan.

Some on kuulemma tosi suosittu työkalu asunto- ja mökkirosmojen keskuudessa.