Viittaukset
@Salama44 ja
@Jurvanen viesteihin, setä heittää oman mielipiteensä.
Muinoin kun kävi hyvä säkä, sain katsoa High Chaparrallin, se tuli myöhään ja siinä oli väkivaltaa. Ikääntyneenä katsoin sitten Cannonia ja Charlien Enkeleitä vailla suitsintaa. Ja länkkäreitä, myös sotaleffoja sen mitä teeveestä niitä kahdelta tai kolmelta kanavalta tuli. Olen nähnyt tuhansia kuolemia, tappoja, useinmiten ampuma-aseilla tehtyinä. Yleensä ne ovat olleet ns.hyvä vs. paha skenaarioita, katsoja tuntee oikeuden tapahtuvan mutta ei itse paina liipaisinta. Eikä haluaisi joutuvansa tuollaisiin tilanteisiin.
Pelimaailma on ilmeisesti huimasti kehittynyt. Minä olen pelannut Wolfensteinia ja Doomia, painanut liipaisinta, tappanut totalistareja ja örkkejä. Osumat ovat tuottaneet tyydytystä. Minä laukaisin, minä ammuin. Siinä on aika jumalaton ero verrattuna television, videon tai puhumattakaan elokuvan katsomiseen. Minä laukaisin. Hiirellä kylläkin, mutta minä tein sen.
Heittikö
@Individual tai joku muu mielikuvan repaleinen mieli tsjp. Hyvin kuvaava mielestäni: säröinen itsetunto, tajunnan säätöä viinalla, lääkkeillä, huumeilla. Ja näiden vaikutuksen alaisena räiskitään omassa eriössä kuulokkeet päässä tappolaukauksia. "Miltähän se tuntuisi rikkoa tabu, tappaa ihminen oikeasti?". "Miltähän tuntuisi tappaa ihminen?". Miltähän tuntuisi tappaa, jännittävä ajatus". "Onpa jännittävää suunnitella kuinka minä sen tekisin." "Vittu, mun pakko tehdä se!".
Ei kysymys ole yhteiskunnan syrjimistä. Heitä tässä maassa jumalaton määrä, kuitenkaan heidän mieleensä ei ikinä tule tappaa lähimmäistään.
Kyse on hulluista, vääristyneistä mielistä joita on ollut aina,. Mikään yhteiskunta ei millään maailman rahalla näitä pysty tapauksia nollaamaan. Varsinkaan koulu ei enää pysty enempään. Kyse on pohjimmiltaan tunarivanhemmista, mutta sitähän ei saa sanoa.
Kiellän mieluummin väkivaltapelit kuin metsästysaseet. Enkä ole metsästyksen harrastaja, pelit vain vääristävät joidenkin onnettomien tajuntaa.