Itsellä oli kanssa haaveena nuorempana. Lihominen ja viikonloppuduunit jäivät kummittelmaan lopputulemana. Noh, lihonut olen vaikka ravintolakokiksi en tullut, kova kotikokki kuitenkin.
Ehkei se lihoaminen pahinta tossa hommassa ole.
Työajat tosiaan ilta- ja viikonloppupainotteista.
Siitä seuraa se ettei aikaa ole ns. normaaleille kavereille vaan kaveripiiri alkaa koostua enemmän työkavereista.
Mikä toisaalta voi olla positiivistakin. Ei keittiöhommia jaksa, jos ei sielä ole yhtä häiriintyneitä ja hurttia huumoria heittäviä ihmisiä sun kanssasi.
Paksunahkainen pitää myös olla. Kestä sanallinen paska ja vittuilu mitä on tarjolla reilusti ja vittuile takaisin ku paikka on.
Palkkataso on alhainen, mesun hommiin pakko päästä jos tahtoo oikeasti tienata. Niissä töissä vaan on älytön työmäärä ja stressi.
Kun mä aloitin kyökkihommat oli alkoholin käyttö hyvinkin runsasta ravintola-alan porukoissa. Sitä se edelleen on, mutta tilalle ovat astuneet nuoremman sukupolven myötä myös reilusti huumausaineita.
Toimivan parisuhteen sovittaminen siis esim. edellä mainituista syistä saattaa olla hyvinkin haastavaa.
Menipä nyt kyllä ohi otsikon aiheen, sorit siitä.