Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit Suomessa
Reaalitaloudessa meillä on enemmän resursseja kuin koskaan ja bruttokansantuotteella mitattunakin tuotanto on kasvanut. Samaan aikaan kasvaneesta tuotannosta saatava hyöty jaetaan yhä epätasaisemmin tavallisten työntekijöiden ja osakkeenomistajien kesken. Kun lisäksi palkkakehitys polkee paikoillaan ja toisaalta esim. asuinkustannukset kasvavat jatkuvasti, ihmisillä alkaa olla vaikeuksia selvitä veloistaan.
Tuotannon kasvu on ollut hyvin vaatimatonsa, kun verrokkina on finanssikriisiä edeltävä kuvitteellinen piste. Kaikki maat eivät ole saavuttaneet pistettä kaiketi vieläkään ja myös Suomelle se tekee suhteellisen tiukkaa. Kun piste oli vuonna 2006 esimerkiksi 100, nyt ollaan suunnilleen 109 tienoilla. Tilastot vaihtelevat, mutta ilmeisesti vasta vuonna 2018 ylitettiin finanssikriisiä edeltänyt piste (Eurostat).


Mutta tämä ei päde palkkoihin. Ne ovat nousseet hurjasti suhteessa BKT:n nousuun. Tarkemmat luvut alta:


"Taloudellisiin realiteetteihin" vedoten julkisia palveluja - joista hyötyy eniten köyhin väestönosa - karsitaan samalla kun kaikista rikkaimmille tehdään verohelpotuksia ja typerästi toimineille pankeille ohjataan biljoonia euroja rahaa bailoutteina. Vaikka kulutustavara halpenee, tämä epäsuhta näkyy varsin räikeästi varsinkin niiden kaikista vapaimpien markkinoiden maissa, joissa sattumoisin populistinen liikehdintäkin on voimakkainta. Epäoikeudenmukaisuuden tunnetta ei kannata ikinä aliarvioida ihmisen käytöksen selittämisessä.
Yllä olevista grapheista selviääkin yksi ongelma. Kun tuotanto ei kasva entiseen tapaan, palkkojen nousua on kompensoitu ns. syömävelalla. Koska tätä velkaa ei ole haluttu nostaa liiaksi poliittisista ja EU:n vaatimuksista, palveluita on karsittu, jotta palkankorotuksiin on varaa. Suomi on nytkin 60 % rajalla (velkaa suhteessa BKT), jota ei sopimuspohjaisesti tulisi ylittää.

Meidän tulisi myös poistaa nykymuotoinen ansiosidonnaisuus painottamalla korvauksia aivan alkuun sekä tehdä monta muuta paljon suurempaa muutosta sosiaaliturvasta ja terveydenhoidosta alkaen. Perustili/Perustulo myös harkintaan.

Eri asia on sitten varallisuuserojen kasvaminen. Niistä lienemme samaa mieltä, jos allekirjoitat Finacial Timesissa olleen kapitalismin korjaussarjaesityksen, jonka aikaan palstalle linkitin.

Tämä vain taloudellisen osan kommenttina. Laajempi keskustelu siitä kuuluu mielestäni jonnekin muualle, kuin tähän ansiokkaasti avaamaasi ketjuun.
 
Viimeksi muokattu:

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
En varmasti ole mitään sellaista mallia ymmärtänyt väärin jota en ole koskaan nähnytkään.
BKT on kasvanut ja työntekijöiden palkat myös. Keskimääräisessä ostovoimassa on huomioituna asuinkustannukset. Työntekijöillä on täysi vapaus hankkia osakkeita ja alkaa nauttimaan ylenpalttisista pääomatuloista. Vaikka ymmärrän että noin ne asiat koetaan, mutta senpä takia osakkeiden omistaminen olisikin niin suositeltavaa, että jokainen saisi sitäkin kokea ja huomata onko se sittenkään niin.
Ja @Cobol

Blythin malli on yksinkertaistuttena tällainen:

Talousjärjestelmät ovat kuin tietokoneohjelmia ("software"), jotka ajavat "hardwarea" eli reaalitaloutta. Toisen maailmansodan jälkeen eurooppalaisia valtioita ajoivat sellaiset tavoitteet, kuten täystyöllisyys, joita toteutettiin vahvaa kansantaloutta ajamalla ja rajoittamalla esim. finanssimarkkinoiden toimintaa. Tähän liittyivät esim. korkeat verotusasteet yms. Blyth selostaa sen tässä:



Ensimmäisen softan ongelma oli se, että täystyöllisyyden ja korkeiden palkankorotusten törmättyä (väistämättömään) kehityksen ja tuottavuuden muuriin, inflaatio nousi niin korkeaksi, ettei järjestelmä enää toiminut. Softa korjattiin ns. uusliberalismina aka Thatcher/Reagan-aikakausi. Silloin päätavoitteeksi otettiin hintavakaus, jota toteutettiin mm. lähes lakkauttamalla työväenliike, yksityistämällä, globalisoitumalla ja niin edelleen. Tämän jälkeen voittojen jako muuttui radikaalisti:


Samalla tietysti työläisten osuus bruttokansantuotteesta on laskenut. Ketkä ovat hyötyneet eniten? Ne maailman kahdeksan rikkainta miestä tietysti. Blyth havainnollistaa kehitystä tässä kohtaa:



Summa summarum. Palkkojen suhteellinen paikallaan polkeminen, rahoitusalan sääntelyn purkaminen laskevine korkoineen ja vivutettuine bisneksineen on luonut valtavia talouskuplia, joiden maksajiksi ovat joutuneet tavalliset veronmaksajat. Tästä ihmiset ovat suuttuneet ja viha kanavoituu hallintoa vastaan ja helpoimmat vihan kohteen tarjoajat - kansallismieliset ovat tässä vahvoilla - voittavat.

Lienee sanomattakin selvää, ettei Suomi edusta tämän kehityksen ääripäätä millään muotoa, mutta poliittiset liikkeet leviävät nekin globaalisti. Mistä PS:n jytky syntyi? EU:n tukipakettien vastustuksesta.
 

Liitteet

The world is done,
Aurora gone

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit Suomessa
@olkikuukkeli

Blyth on tuttu ainakin ns. talouskuria käsitelleen kirjansa kautta. Itse en arvosta korkealle näkemystä, jonka mukaan velan jatkuva lisääminen on oikein ja hän ruttaa syvälle ne, jotka haluvat hillitä valtioiden velkaatumista. Mikä on typerä näkemys, koska valtioiden suuri velkaantuminen johtaa juuri sekä kupliin, joista Blythkin puhuu, että varallisuuden keskittymiseen.

Konservatiivisena liberaalina näen velkaantumisen ongelmana, kun mennään jonnekin lähelle 100 prosenttia BKT:sta. Kuten nyt tullaan menemään Suomessakin koronakriisin myötä. Tästä seuraa leikkauksia tuleviin - jopa jo budjetoituihin ja päätettyihin - etuihin ja menoihin, koska velkaantumista ei tule kasvattaa vuosi vuodelta. Vasemmalla asia nähdään päinvastoin: velkaa tulee valtion mielellään ottaa ja myöskään Italian uusien velkojen yhteisvastuullisuutta Suomeen ei kaihdeta -päinvastoin!

Uusnationalismin nousua Euroopassa on osaltani koitettu avata hieman tässä. Hyvin samoja ajatuksia siis, vaikka itse näen Euroopassa Saksan tilanteen suurimpana vaikuttajana ja uusnationalistien innoittajana. Sen sijaan populismi voi olla enemmän paikallislähtöistä.
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
@olkikuukkeli

Blyth on tuttu ainakin ns. talouskuria käsitelleen kirjansa kautta. Itse en arvosta korkealle näkemystä, jonka mukaan velan jatkuva lisääminen on oikein ja hän ruttaa syvälle ne, jotka haluvat hillitä valtioiden velkaatumista. Mikä on typerä näkemys, koska valtioiden suuri velkaantuminen johtaa juuri sekä kupliin, joista Blythkin puhuu, että varallisuuden keskittymiseen.
Siis Blythinkin tavoite on, ettei valtio pidemmän päälle velkaantuisi, hänen kritisoidessaan talouskuripolitiikkaa hän esittää, ettei se ole paras tapa hoitaa valtion taloutta vaan itse asiassa vahingollinen. Voisi melkein tehdä Blythin ajatuksista jonkun pienen avauksen tuonne talouspolitiikkaketjuun.
 
The world is done,
Aurora gone

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit Suomessa
Siis Blythinkin tavoite on, ettei valtio pidemmän päälle velkaantuisi, hänen kritisoidessaan talouskuripolitiikkaa hän esittää, ettei se ole paras tapa hoitaa valtion taloutta vaan itse asiassa vahingollinen. Voisi melkein tehdä Blythin ajatuksista jonkun pienen avauksen tuonne talouspolitiikkaketjuun.
Totta. Blyth ei sinänsä kannata velkaantumista, mutta hieman hassusti hän näkee ns. talouskurin ongelmallisena. Tämä koskee niin USA:ta, Eurooppaa kuin Suomea. Eniten EU:ssa nettomaksajista talouskuria harjoittaneet valtiot ovat kuitenkin vähiten velallisia ja talouden sekä tuloerojen osalta parasta A-luokkaa, joten talouskurin vahingollisuudesta ollaan taloustieteilijöiden keskuudessa varsin ymmärrettävistä syistä vastakkaistakin mieltä. Myös Suomessa.

Totean kuitenkin, että on tilanteita, joissa on syytä lisätä velkaa, koska se päätös on järkevä. Nyt on sellainen tilanne.

Mutta en tästä enempää ja jos Blythin ajatuksista avauksen teet, lukisin sen mielelläni.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Blythin malli on yksinkertaistuttena tällainen:

Talousjärjestelmät ovat kuin tietokoneohjelmia ("software"), jotka ajavat "hardwarea" eli reaalitaloutta. Toisen maailmansodan jälkeen eurooppalaisia valtioita ajoivat sellaiset tavoitteet, kuten täystyöllisyys, joita toteutettiin vahvaa kansantaloutta ajamalla ja rajoittamalla esim. finanssimarkkinoiden toimintaa.
Kiva selitys, mutta mielelläni kuulisin näyttöä, että tämä ei ole pelkästään jälkikäteen kehitetty teoria. Johtuiko esim täystyöllisyys todella finanssimarkkinnoiden toiminnan rajoittamisesta (ja jos johtui niin mistä rajoituksista erityisesti) vai ihan vain teollistumisesta ja voimakkaasti talouskasvusta.
Softa korjattiin ns. uusliberalismina aka Thatcher/Reagan-aikakausi. Silloin päätavoitteeksi otettiin hintavakaus, jota toteutettiin mm. lähes lakkauttamalla työväenliike, yksityistämällä, globalisoitumalla ja niin edelleen. Tämän jälkeen voittojen jako muuttui radikaalisi:
Tällainen kehitys on ollut megatrendi maailmanlaajuisesti, vaikka esim Suomessa ei työväenliikettä ole läheskään lakkautettu. Pääomatulojen verotuksen muuttamisen myönnän tosiasiaksi ja yksityistäminen ja globalisaatio on onneksi tännekin saaapuneet.
Samalla tietysti työläisten osuus bruttokansantuotteesta on laskenut. Ketkä ovat hyötyneet eniten? Ne maailman kahdeksan rikkainta miestä tietysti.
On kiistatonta, että maailman 8 rikkainta ovat rikastuneet. Kuitenkin meillä aina välillä esiintyy keskustelijoita, jotka kovasti vannovat empiirisen näytön puoleen. Maailmasta ei löydy yhtään maata, joka ei olisi siirtynyt tähän "uusliberalismiin" ja jossa talous olisi kasvanut voimakkaasti ja työläisten osuus bkt:sta kasvanut tai pysynyt samassa. Ei yhtään. Eihän se tietenkään todista etteikö sellainen olisi mahdollista, mutta empiirisen näytön valossa sanoisin, että maailma on valinnut voimakkaan talouskasvun vaikka siitä on seurannut pääomien keskittymistä. Kun talous ei kehittyisi ei pääomat keskittyisi.

Kakkua ei kuitenkaan voi sekä syödä että säästää. Emme saa sekä vapaista pääomista johtuvaa voimakasta talouskasvua että työläisten osuuden säilymistä bkt:stä samana.
Summa summarum. Palkkojen suhteellinen paikallaan polkeminen, rahoitusalan sääntelyn purkaminen laskevine korkoineen ja vivutettuine bisneksineen on luonut valtavia talouskuplia, joiden maksajiksi ovat joutuneet tavalliset veronmaksajat. Tästä ihmiset ovat suuttuneet ja viha kanavoituu hallintoa vastaan ja helpoimmat vihan kohteen tarjoajat - kansallismieliset ovat tässä vahvoilla - voittavat.

Lienee sanomattakin selvää, ettei Suomi edusta tämän kehityksen ääripäätä millään muotoa, mutta poliittiset liikkeet leviävät nekin globaalisti. Mistä PS:n jytky syntyi? EU:n tukipakettien vastustuksesta.
Edelleen ne palkat eivät ole polkeneet paikoillaan ja veronmaksat eivät ole kuplia maksaneet paitsi jos veronmaksajiksi lasketaan myös nuo pääomat, jotka esim pankkien muodossa maksavat hyvinä aikoina miljardeittain verotuloja. Kyllä ne rahat hyvinä aikoina kelpaavat hyvinvointiyhteiskunnille.

Mitä ihmisten vihaan ja kanavointiin tulee, niin 90-luvun alussa se kaikkein eniten kumpusi sellaisista paikoista joissa uusliberalismi ei ollut päässyt pilaamaan talouskasvua kuten mm itä-euroopassa.
 
Viimeksi muokattu:
”En ole koskaan väittänyt, että kaikki konservatiivit olisivat typeryksiä. Sen sijaan kaikki typerykset ovat konservatiiveja.” - John Stuart Mill

lihaani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Olen kiinnostunut kuinka Kiina käyttää populistisia liikkeitä hyväkseen.
Tässä joidenkin ihailemassa uusliberalistisessa kapitalismissa Kiina on jo voittanut.
Pelkillä lihaksillaan. (Tässä hieman informaatiota)

Voidaan inistä ihmisoikeuksista ja kommunistidiktatuurista ja muista rikkeistä.
Mutta kun tehdään isolla kädellä rahaa niin antaa pentujen räksyttää.
Kiinalaiset pankit käsittämättömillä pääomillaan ja tosiasialla, että muu maailma on kaulaansa myöten veloissa niille, tekee sen, että Kiinan kymmenet biljoonat dollarit määräävät. Muilla ei ole mahdollisuutta kuin totella.

Ei kai kukaan viitsi teeskennellä, että rahan yläpuolella olisi mitään. Jossain Muumilaaksossa voi ollakkin. Mutta ei oikeiden elävien ihmisten maailmassa.
 
Viimeksi muokattu:
Hevosjalostus on työtä sangen suuriarvoista.

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Kiva selitys, mutta mielelläni kuulisin näyttöä, että tämä ei ole pelkästään jälkikäteen kehitetty teoria. Johtuiko esim täystyöllisyys todella finanssimarkkinnoiden toiminnan rajoittamisesta (ja jos johtui niin mistä rajoituksista erityisesti) vai ihan vain teollistumisesta ja voimakkaasti talouskasvusta.
Tämä on taloushistoriaa, ei talousteoriaa. Kuten yritin jo aiemmin sanoa, täystyöllisyys toimi niin kauan kuin tuotanto tehostui ja järjestelmän bugi oli siinä, että kun kehitys eli tuottavuuden kasvu pysähtyi, vaadittuja palkankorotuksia ei voitu maksaa luomatta valtavaa inflaatiota ja toisaalta työmarkkinoilla ei ollut reserviä vaan järjestelmä oli äärimmilleen pingottunut. Tämä johti kestämättömään tilanteeseen, jossa investoinnit ja koko finanssisektori jähmettyivät.

Tällainen kehitys on ollut megatrendi maailmanlaajuisesti, vaikka esim Suomessa ei työväenliikettä ole läheskään lakkautettu. Pääomatulojen verotuksen muuttamisen myönnän tosiasiaksi ja yksityistäminen ja globalisaatio on onneksi tännekin saaapuneet.
On kiistatonta, että maailman 8 rikkainta ovat rikastuneet. Kuitenkin meillä aina välillä esiintyy keskustelijoita, jotka kovasti vannovat empiirisen näytön puoleen. Maailmasta ei löydy yhtään maata, joka ei olisi siirtynyt tähän "uusliberalismiin" ja jossa talous olisi kasvanut voimakkaasti ja työläisten osuus bkt:sta kasvanut tai pysynyt samassa. Ei yhtään. Eihän se tietenkään todista etteikö sellainen olisi mahdollista, mutta empiirisen näytön valossa sanoisin, että maailma on valinnut voimakkaan talouskasvun vaikka siitä on seurannut pääomien keskittymistä. Kun talous ei kehittyisi ei pääomat keskittyisi.
Olisi helpompi jutella Blythin höpinöistä jos jaksaisit katsoa tuon videon. Blyth sanoo heti luentonsa alusta, että hänen havaintojensa mukaan talousjärjestelmät toimivat 30 vuotta, kunnes niitä pitää uudistaa. 70-luvun inflaatio-ongelmien seurauksena järjestelmä rukattiin uuteen uskoon ja talouskasvu kääntyi taas nousuun. Blythin mukaan 2008 finanssikriisi oli kuitenkin se hetki, jossa nykyisen systeemin perusbugit käytännössä tuhosivat järjestelmän. Sen sijaan, että olisi otettu uusi resetti, järjestelmä pelastettiin veronmaksajien rahoilla ja nyt se raahustaa raajarikkoisena luoden kaikenlaisia poliittisia levottomuuksia silkkaa toimimattomuuttaan.

Edelleen ne palkat eivät ole polkeneet paikoillaan ja veronmaksat eivät ole kuplia maksaneet paitsi jos veronmaksajiksi lasketaan myös nuo pääomat, jotka esim pankkien muodossa maksavat hyvinä aikoina miljardeittain verotuloja. Kyllä ne rahat hyvinä aikoina kelpaavat hyvinvointiyhteiskunnille.
Veronmaksajilla tarkoitan tietysti valtioita. Esimerkiksi täältä voi katsoa Euroopan velkakehitystä viimeisten vuosikymmenten ajalta: eu debt chart - Cahare.sh-original-media.com

Ja palkat todellakin ovat polkeneet ns. suuressa maailmassa paikoillaan sitä enemmän, mitä pienipalkkaisemmasta työstä on kysymys. Eivätkä palkat ole käyttäytyneet ns. standardimallien mukaisesti. Asiasta on kirjoitettu esim. Forbesissa: Real Wage Growth Is Actually Falling

Mitä ihmisten vihaan ja kanavointiin tulee, niin 90-luvun alussa se kaikkein eniten kumpusi sellaisista paikoista joissa uusliberalismi ei ollut päässyt pilaamaan talouskasvua kuten mm itä-euroopassa.
Tuskin mitään kansallisradikalismin suosion selittävää M-teoriaa on olemassakaan. Itäisessä Euroopassa on vielä omat erityiset kulttuuriset ja taloudelliset historiasta kumpuavat syynsä populismin pelittämiseen. Yksi iso tekijä näissä maissa on se, etteivät ns. demokratian rakenteelliset turvamekanismit ole niin tuttuja heille kuin meille, johtuen ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että iso osa aikuisväestöstä on elännyt lähinnä yksipuoluediktatuurin alaisuudessa. Jota vastaan kapinoitiin nationalismin hengessä...
 
The world is done,
Aurora gone

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Tämä on taloushistoriaa, ei talousteoriaa. Kuten yritin jo aiemmin sanoa, täystyöllisyys toimi niin kauan kuin tuotanto tehostui ja järjestelmän bugi oli siinä, että kun kehitys eli tuottavuuden kasvu pysähtyi, vaadittuja palkankorotuksia ei voitu maksaa luomatta valtavaa inflaatiota ja toisaalta työmarkkinoilla ei ollut reserviä vaan järjestelmä oli äärimmilleen pingottunut. Tämä johti kestämättömään tilanteeseen, jossa investoinnit ja koko finanssisektori jähmettyivät.
Historia ei meille kerro, että mikä on korrelaatiota ja mikä on kausaliteettia, siihen tarvitaan talousteoriaa.
En nyt oikein osaa nähdä, että milloin mainitsemasi kehitys/tuottavuuden kasvu loppui. Tuosta voisi päätellä, että se olisi tapahtunut 80-luvulla, mutta en vain osaa nähdä mitään indikaattoria joka tuollaisen tapahtuman osoittaisi.
Olisi helpompi jutella Blythin höpinöistä jos jaksaisit katsoa tuon videon. Blyth sanoo heti luentonsa alusta, että hänen havaintojensa mukaan talousjärjestelmät toimivat 30 vuotta, kunnes niitä pitää uudistaa. 70-luvun inflaatio-ongelmien seurauksena järjestelmä rukattiin uuteen uskoon ja talouskasvu kääntyi taas nousuun. Blythin mukaan 2008 finanssikriisi oli kuitenkin se hetki, jossa nykyisen systeemin perusbugit käytännössä tuhosivat järjestelmän. Sen sijaan, että olisi otettu uusi resetti, järjestelmä pelastettiin veronmaksajien rahoilla ja nyt se raahustaa raajarikkoisena luoden kaikenlaisia poliittisia levottomuuksia silkkaa toimimattomuuttaan.
Voi olla että vielä joskus jaksankin. Mitä tarkoittaa tuollainen mainitsemasi resetti ja milloin sellainen on historiassa otettu vai onko? Mikä on se uusi uljas talousjärjestelmä johon 2000-luvun alussa olisi Blythin mukaan pitänyt siirtyä?
Veronmaksajilla tarkoitan tietysti valtioita.
Valtiolla ei mitään omaa rahaa ole. Sillä on vain veronmaksajien rahoja. Eniten veroja maksavat yritykset. Yksityiset maksavat ansiotuloveroina vain pienen osan kertymästä (~15%).
Ja palkat todellakin ovat polkeneet ns. suuressa maailmassa paikoillaan sitä enemmän, mitä pienipalkkaisemmasta työstä on kysymys. Eivätkä palkat ole käyttäytyneet ns. standardimallien mukaisesti. Asiasta on kirjoitettu esim. Forbesissa: Real Wage Growth Is Actually Falling
Siis jos USA:ssa on vuonna 2017 yksityissektorin palkat ovat kvartaalin ajan kasvaneet hitaammin kuin inflaatio ja 2018 loppupuolelle ehkä kuukaden-parin verran samaten, kun ne sitä ennen ovat kasvaneet jatkuvasti, niin se todistaa maailmanlaajuisen kymmniä vuosia jatkuneen kasvun vääräksi?
 
”En ole koskaan väittänyt, että kaikki konservatiivit olisivat typeryksiä. Sen sijaan kaikki typerykset ovat konservatiiveja.” - John Stuart Mill

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Historia ei meille kerro, että mikä on korrelaatiota ja mikä on kausaliteettia, siihen tarvitaan talousteoriaa.
En nyt oikein osaa nähdä, että milloin mainitsemasi kehitys/tuottavuuden kasvu loppui. Tuosta voisi päätellä, että se olisi tapahtunut 80-luvulla, mutta en vain osaa nähdä mitään indikaattoria joka tuollaisen tapahtuman osoittaisi.
En ole ajan talouden asiantuntija, mutta oma yleistietoon perustuva käsitykseni on ainakin tähän asti ollut se, että ns. öljykriisi nosti tuotannontekijöiden hintaa aiheuttaen kustannusinflaatiota, jota pahensivat inflaation vaikutuksen korjaamiseksi pyydetyt kovat palkankorotukset, jotka johtivat ikävään inflaatiokierteeseen. Käytännössä katsoen täystyöllisyys ja vahvat liitot olivat pitäneet palkkakasvun aika lailla tasoissa tuottavuuden kasvun kanssa tuohon pisteeseen saakka.

Voi olla että vielä joskus jaksankin. Mitä tarkoittaa tuollainen mainitsemasi resetti ja milloin sellainen on historiassa otettu vai onko? Mikä on se uusi uljas talousjärjestelmä johon 2000-luvun alussa olisi Blythin mukaan pitänyt siirtyä?
1970-luvulta lähtien resetti tuli siinä, että luovuttiin jäykistä työmarkkinoista, vapautettiin rahoitusmarkkinoita, keskuspankin ja rahapolitiikan roolia korostettiin ja talouspolitiikan tavoitteeksi tuli hintavakauden ylläpito. Tämä talouspolitiikassa tapahtunut muutos herätti valtaisaa vastustusta aikoinaan, mutta inflaatio-ongelma ei ole tehnyt sen jälkeen paluuta.

Mitä nyt Blythin mukaan pitäisi tehdä? Hänen mielestään politiikan ylimmillä tasoilla on lahjakkuusvajetta ja toisaalta pääomalla liikaa valtaa, jotta kansalaisten kannalta oikeita ratkaisuja olisi uskallettu tehdä. Talouspolitiikan paradigma on ollut aika vahva! Voin palata noihin talousprinsiippeihin myöhemmin, mutta eräs Blythin vastaus siihen, mitä ylipäätään voisi tehdä kuului pitkän kaavan mukaan näin:

What can be done? If you wanted to come up or start with a policy agenda to address some of these issues, what would you do?

The one thing we want to do is not do that. Here’s why.

In a sense, what we’ve run across the world during the globalisation era is a kind of meritocracy. A meritocracy is people like you and people like me, and people who are slightly different from us but nonetheless went to the same universities and studied the same courses. We get to run everything and we become the technocratic class. The technocratic class really has nothing to do with the rest of society. We send our kids to the same schools. We read the same newspapers. We have the same social habits. We’re a kind of transnational class. I was part of this. I saw it emerging.

Now, you’ve got everybody else who lives a very different life, where wages aren’t rising. The real-term costs are going up. The politicians are telling them ‘There’s no inflation’ but it seems that the cost of everything nonetheless is going up for them in real terms. And there’s a disconnect between the two.

Now, go back to the story about globalisation and how it emerged. The first thing neoliberalism did, in a sense, was to globalise labour markets and thereby render labour’s ability to command its share of national income obsolete. Then you have that product-market effect, and it [eats through product] markets. In a sense what happened was all of the little cartel structures, corporatism in Germany—let’s think product-market coalitions, all that sort of stuff, that kept the national economy insulated, all the little rules about who could buy your stocks on the stock market etc—all of that was stripped away.

Once all that was stripped away and everything really did go global, then you’ve got a question as to what happens to the political-party structures. Because what made all those little labour-market cartels and cushy arrangements possible, what made all those product markets safe for domestic companies and all the rest of it, were the political classes that mediated that post-war compromise—that were based everywhere on either a two-party system, Labour and Conservative, or a majoritarian coalition system of the type that you have in Germany.

Now you’ve destroyed the labour-market cartels. You’ve destroyed the product-market cartels. You’ve globalised everything. What’s the point of the existing parties? They don’t really have one. They were there to stabilise structures that no longer exist. Which is why they’re strangely clueless about what’s going on.

So the thing we don’t want to do is to say: ‘Well, let’s hand it over to the technocrats. Let’s get some policies. We will have some policies.’ This was the 2016 [US] election. Senator Clinton had hundreds of policies. They were all ranked. You could see the R[andomised C[ontrol] T[rials] that they were scored against to prove that they worked. And we could just add them together and that was a platform. Except it’s not—because what people are crying out for is a vision, a reason to believe in something.

What they actually want is someone to explain to them why, if global warming is so important, they have to pay through their wallets, through a diesel tax, when people that own yachts seem to get off scot-free. What they need is somebody to explain to them why it is that inequality has got so out of whack and our politics is run by the very people who are sitting at the top of the pile pulling the strings of the politicians. They’re not stupid. We think they’re reading ‘fake news’. They’re not. They’re just looking for an alternative account, because they don’t believe a word that comes out of our mouths anymore.

So until we actually get over the fact that the post-war party system is dead—[that] populism is the new normal—and we somehow reconfigure political action to basically create new parties and new structures or renovate old parties, and move forward with a much more progressive agenda … Then we can talk about policies. Just simply going ‘What are we going to do in terms of policies?’—we tried that in 2016. It was a disaster.

Palaan tähän palkka-asiaan myöhemmin, osaltaan hän kommentoi sitä tuossa haastattelulainauksessanikin. Nyt täytyy mennä nukkumaan!
 
The world is done,
Aurora gone

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Siis jos USA:ssa on vuonna 2017 yksityissektorin palkat ovat kvartaalin ajan kasvaneet hitaammin kuin inflaatio ja 2018 loppupuolelle ehkä kuukaden-parin verran samaten, kun ne sitä ennen ovat kasvaneet jatkuvasti, niin se todistaa maailmanlaajuisen kymmniä vuosia jatkuneen kasvun vääräksi?
Sängyn pohjalta pikaisesti vielä tähän. Käsittääkseni Blythin ajatus pohjautuu tuohon jakamaani tilastoon, jossa työläisen palkka ja pääoman tuottavuus erkanevat toisistaan. Kun kriiseissä nämä talouskasvun hedelmät korjanneet pelastetaan hinnalla millä hyvänsä, vastuuta ei ota kukaan ja köyhemmälle väestölle tärkeitä julkisia palveluja leikataan, synnyttää tilanne epäluuloa ja epäluottamusta poliitikkoja kohtaan = populismi nousee.

Voi olla, että olen ymmärtänyt jotain väärinkin, tunnen miehen tuotantoa vain muutaman luennon verran.
 
The world is done,
Aurora gone

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit Suomessa
Sängyn pohjalta pikaisesti vielä tähän. Käsittääkseni Blythin ajatus pohjautuu tuohon jakamaani tilastoon, jossa työläisen palkka ja pääoman tuottavuus erkanevat toisistaan. Kun kriiseissä nämä talouskasvun hedelmät korjanneet pelastetaan hinnalla millä hyvänsä, vastuuta ei ota kukaan ja köyhemmälle väestölle tärkeitä julkisia palveluja leikataan, synnyttää tilanne epäluuloa ja epäluottamusta poliitikkoja kohtaan = populismi nousee.

Voi olla, että olen ymmärtänyt jotain väärinkin, tunnen miehen tuotantoa vain muutaman luennon verran.
En ota Amerikkaa tähän, koska sen tilanne poikkeaa Euroopasta. Blyth lähtee ainakin mainitsemassani kirjassaan siitä, että pankkikriisi (finanssikriisi) syntyi yksityisellä sektorilla, mutta sen maksavat veronmaksajat ja eriyisesti alimpiin tulodesiileihin kuuluvat. Tämän kurimuksen poliittisen päätöksen teki Blythin mukaan Euroopassa vasemmisto ja keskustaoikeisto. Kriisin alussa eurooppalaiset puolueet olivat Blythin mukaan sokeita, eivätkä uskoneet kriisiin. Tai siihen, että se koskettaa Eurooppaa. Kun aivan muuta tapahtui todellisuudessa, ja perinteiset puolueet yllätettiin, populismi nousi.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Blyth lähtee ainakin mainitsemassani kirjassaan siitä, että pankkikriisi (finanssikriisi) syntyi yksityisellä sektorilla, mutta sen maksavat veronmaksajat ja eriyisesti alimpiin tulodesiileihin kuuluvat.
Blyth saisi hieman perustella tätä väitettään tai tarvittaessa tarkentaa sitä. En kaikkien länsimaiden tilannetta tiedä, mutta Suomessa ei alimpien desiilien verotusta ole nostettu eikä tulonsiirtoja leikattu joten minun on vaikea nähdä, miten ne jotka eivät muutenkaan mitään maksa olisivat miljardeja maksaneet. No alvia nostettiin prosentilla, mutta pienituloisillimmille tämä kompensoitiin jonakin satasena. Vai onko Blythin ajatus, että pienituloiset maksoivat kriisin koska ilman sitä olisi heille lisätukia tullut ovista ja ikkunoista? Voin nimittäin paljastaa ettei olisi tullut. Vaikka rahaa olisi niin tuloloukko on jo nyt ongelma ettei tukia senkään takia voida lisätä.
 
Viimeksi muokattu:
”En ole koskaan väittänyt, että kaikki konservatiivit olisivat typeryksiä. Sen sijaan kaikki typerykset ovat konservatiiveja.” - John Stuart Mill

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Mitä nyt Blythin mukaan pitäisi tehdä? Hänen mielestään politiikan ylimmillä tasoilla on lahjakkuusvajetta ja toisaalta pääomalla liikaa valtaa, jotta kansalaisten kannalta oikeita ratkaisuja olisi uskallettu tehdä. Talouspolitiikan paradigma on ollut aika vahva! Voin palata noihin talousprinsiippeihin myöhemmin, mutta eräs Blythin vastaus siihen, mitä ylipäätään voisi tehdä kuului pitkän kaavan mukaan näin:


Palaan tähän palkka-asiaan myöhemmin, osaltaan hän kommentoi sitä tuossa haastattelulainauksessanikin. Nyt täytyy mennä nukkumaan!
Blyth kyllä taustoitti näkemyksiään laajasti ja osasta olen samaa mieltäkin. Hän joitakin hyviä huomioita tekee, mutta mitään konkreettista ehdotusta mitä ja miten hänen mielestään pitäisi tehdä ei tuosta nähdäkseni löytynyt. Kyllä, isoilla firmoilla on valtaa ja lakkojen merkitys heikkenee, mutta sille pitäisi tehdä. Palata 70-luvulle? Pystyttää tullimureja, verottaa pääomatuloja samalla tavalla kuin ansiotuloja? Nosta pankkilainojen korot 17%iin?
 
”En ole koskaan väittänyt, että kaikki konservatiivit olisivat typeryksiä. Sen sijaan kaikki typerykset ovat konservatiiveja.” - John Stuart Mill

Drewiske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans & Kekäläisen CBJ
Tämäkin olisi hyvä alustus ketjulle, jos siinä ei olisi heti rinnastettu uusnationalismia ja populismia ja vielä vedetty Trumppia mukaan. Edes demokraattisia puolueita kannattavat media eivät pidä Trumppia populistina. Hän ei taistele eliittiä vastaan. Tässä yritetään siis vääntää, jälleen kerran, populismia täysin uuteen muotoon.

Lähes jokainen poliittikko käyttää populistista retoriikkaa omiin tarpeisiinsa kun sille on sen paikkansa, mutta populismi on ihan toinen asia.
Oletko itse lukenut tuota alinta artikkelia? Siinähän nimenomaan linjataan Trumpin muuttuneen populistiksi.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit Suomessa
Blyth saisi hieman perustella tätä väitettään tai tarvittaessa tarkentaa sitä. En kaikkien länsimaiden tilannetta tiedä, mutta Suomessa ei alimpien desiilien verotusta ole nostettu eikä tulonsiirtoja leikattu joten minun on vaikea nähdä, miten ne jotka eivät muutenkaan mitään maksa olisivat miljardeja maksaneet. No alvia nostettiin prosentilla, mutta sama pienituloisillimmille tämä kompensoitiin jonakin satasena. Vai onko Blythin ajatus, että pienituloiset maksoivat kriisin koska ilman sitä olisi heille lisätukia tullut ovista ja ikkunoista? Voin nimittäin paljastaa ettei olisi tullut. Vaikka rahaa olisi niin tuloloukko on jo nyt ongelma ettei tukia senkään takia voida lisätä.
Totta. Suomenkielisessä esipuheessa Blyth haukkuu Suomen talouspolitiikan muistaakseni taantumukselliseksi ja ihmettelee, miten täällä kehdataan nillittää veloista ja - ulkomuistista tämäkin - sorretaan vähiten tienaavia mm. heikolla sosiaaliturvalla, jota leikataan lisää.

Totuus on sitten tarua ihmeellisempää, ja Suomen osalta Blyth ei joko ymmärrä tilastoja tai vääristelee niitä tarkoituksensa mukaisesti. Suomessa on pienet tulo- ja varallisuuserot. Suomessa alimpien desiilien yläpuolella olevien, vähän koulutusta saaneiden palkat ovat EU:ssa kärkipäätä. Tilastosta riippuen kärjessä tai ainakin lähellä kärkeä. Suomen vähimmäisturvan taso sijoittuu Euroopan kärjen tai keskitason tuntumaan varsin tuoreissa tutkimuksissa. Voidaan perustellusti ottaa keskituloiset ja koulutetummat tai ylimpiä tulodesiilejä ja korkeakoulutetut ja väittää, että juuri he ovat maksaneet talouskriisin seurauksia, koska heidän suhteellinen asema tilastoissa on kansainvälisesti verrattuna vähemmän koulutettuja ja vähemmän tienaavia heikompi.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Totta. Suomenkielisessä esipuheessa Blyth haukkuu Suomen talouspolitiikan muistaakseni taantumukselliseksi ja ihmettelee, miten täällä kehdataan nillittää veloista ja - ulkomuistista tämäkin - sorretaan vähiten tienaavia mm. heikolla sosiaaliturvalla, jota leikataan lisää.

Totuus on sitten tarua ihmeellisempää, ja Suomen osalta Blyth ei joko ymmärrä tilastoja tai vääristelee niitä tarkoituksensa mukaisesti.
Kiitoksia näkemyksestä. Tämä on varmaan sellainen asia johon me kaikki sorrumme jossain määrin. Vaikka kuinka olisi tutkija, niin kenenkään on vaikea aidosti tuntea jokaisen maan tilannetta vaan lähtökohtana usein on että tutkimus tehdään tai ymmärrys muodostuu omassa maassa ja sitten muita maita vertaillaan vain erojen kautta tietyissä tunnusluvuissa, eikä välttämättä nähdä siten heidän tilannettaan yhtä hyvin. Olen ihan Nobel-tasoisten kommentoijien kohdalla joutunut miettimään että miten yleistettäviä jostain USA:n havainnoista pohjautuvat huomiot kulloinkin ovat.
 
”En ole koskaan väittänyt, että kaikki konservatiivit olisivat typeryksiä. Sen sijaan kaikki typerykset ovat konservatiiveja.” - John Stuart Mill

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit Suomessa
Kiitoksia näkemyksestä. Tämä on varmaan sellainen asia johon me kaikki sorrumme jossain määrin. Vaikka kuinka olisi tutkija, niin kenenkään on vaikea aidosti tuntea jokaisen maan tilannetta vaan lähtökohtana usein on että tutkimus tehdään tai ymmärrys muodostuu omassa maassa ja sitten muita maita vertaillaan vain erojen kautta tietyissä tunnusluvuissa, eikä välttämättä nähdä siten heidän tilannettaan yhtä hyvin. Olen ihan Nobel-tasoisten kommentoijien kohdalla joutunut miettimään että miten yleistettäviä jostain USA:n havainnoista pohjautuvat huomiot kulloinkin ovat.
Totta. Suomen tapauksessa ongelma on vielä misinformaatio (tod. näk. Blythin tekstiin liittymättömästi). Suomi on ollut viime vuosina vähän väliä otsikoissa saatuaan Euroopan neuvostolta sapiskaa liian matalasta perusturvan tasosta. Niinpä voidaan olettaa ja on muodostunut kuva, että Suomessa perusturva on heikko. Näin se ei kuitenkaan tutkitusti ole. THL:n tutkijat Tervola, Moisio ja Ilmakunnas avaavat, mistä on kysymys, ja miten Suomi on todellisuudessa kärkipäässä:


Blythin mielestäni vahvin osuus on siinä, että hän osoittaa USA:n ja Euroopan talouskriisien taustoja olkoonkin, että johtopäätöksistä voi olla perustellusti eri mieltä. Kun Blyth toteaa Euroopan osalta vasemmiston ja keskustaoikeiston tehneet virheelliset päätökset, se on punnittua puhetta. Vasemmisto on varsin usein asemoinut itsensä päätösten ulkopuolelle, vaikka se olisi samaan aikaan hallituksissa, ja osassa maita johtavassa asemassa järjestelemässä tukipaketteja.

Ratkaisukeinot tästä eteenpäin ovat Blythilläkin suppeat. Heikoin osuus on mielestäni talouskurin ruttaaminen, koska juuri vähiten tai ei lainkaan talouskuria noudattavat - kuten Italia - ovat suurimmissa ongelmissa ja eniten talouskuria noudattavat - kuten Pohjoismaat - ovat pärjänneet suhteessa paremmin.
 
Viimeksi muokattu:

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Ratkaisukeinot tästä eteenpäin ovat Blythilläkin suppeat. Heikoin osuus on mielestäni talouskurin ruttaaminen, koska juuri vähiten tai ei lainkaan talouskuria noudattavat - kuten Italia - ovat suurimmissa ongelmissa ja eniten talouskuria noudattavat - kuten Pohjoismaat - ovat pärjänneet suhteessa paremmin.
Tämä on mielenkiintoinen huomio. Monenlaista näkemystä on ongelmien syistä ja vaikka ne ovat mielenkiintoisia sinänsä niin hyvin paljon harvemmin näkee uskottavia konkreettisia ratkaisuehdotuksista. Melkein nykyään helposti tulee kysyttyä ensin ne ehdotukset että tietäisi kannattaako analyysejä tarkemmin kahlata.
 
”En ole koskaan väittänyt, että kaikki konservatiivit olisivat typeryksiä. Sen sijaan kaikki typerykset ovat konservatiiveja.” - John Stuart Mill

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Kyllä minäkin näen tuon saman asian tai siis ajatuksen siellä taustalla. Tarkoitin lähinnä sitä, että kun sieltä Ruotsista matkustaa porukkaa Suomeen mellakoimaan, niin mikä on sen "monikulttuurisempaa"? Eli kun puhutaan näistä idiooteista rasisteina ja monikulttuurisuuden vastustajina, niin ovatko he kuitenkaan? Toki tämä on typerä aihe muutenkin, koska idiotismi on aina idiotismia, mutta se näyttäytyy jännässä valossa tällä tavalla.

Enkä siis todellakaan ole puolustelemassa tuon järjestön toimia. Tarkoitan vain sitä, että nämä asiat ei aina ole ihan niin yksinkertaisia kuin moni haluaa niistä tehdä. Vähän kuten koko ketjun aihe missä maalaillaan aika lavealla pensselillä porukkaa nurkkiin. Nämä on monisyisiä ja monipolvisia asioita, jotka kuitenkin, ehkä, kytkeytyy aika pahasti nykyiseen vallitsevaan markkinatalouteen.
Ulkoapäin tarkasteltuna Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (eli Nordic Resistance Movement) toiminta näyttäytyy monikulttuurisena, koska (ideologisesti ja konkreettisesti) he ovat yhdistämässä toisiinsa alueen, joka ulottuu laajemmalle kuin yhden maan alueelle. Sen sijaan liikkeen sisältä tarkasteltuna, heidän toiminta näyttäytyy yhden kulttuurin (kulttuurialueen) suojelemiselta ulkoa tulevaa uhkaa vastaan - tai näin he ymmärtääkseni pyrkivät perustelemaan toimintaansa, joka perustuu ideologiaan (kansallissosialismi) ja tiettyyn - heidän kuvittelemaan - yhtenäiseen kulttuurialueeseen eli PV:n tapauksessa Pohjoismaiden alueelle luotavaan kansallisosialistiseen valtioon.

Heidän näkökulmasta tarkasteltuna uhkia ovat kaikki, jotka vastustavat ideologiaa ja sille pohjautuvaa (kuvitteellista) yhtenäiskulttuuria.

En ole itsekään perehtynyt todella syvällisesti heidän ajattelumallinsa ulottuvuuksiin, siinä kun on reikiä kuin tahkojuustossa, ja suomalaisille uusnatseille asetelman luulisi olevan vielä ongelmallisemman, mutta kun tarpeeksi runnoo, niin neliökin uppoaa reikään.

Muutoin @olkikuukkeli 'lta kiinnostava ketju, mutta tietyllä tapaa keskustelussa ollaan, mielestäni, liikaa takerruttu talouskysymyksiin ja tilastoihin, joilla toki on oma todistevoimansa, mutta niiden osoittamasta todistevoimasta huolimatta, näemme ympärillämme maailman, jossa populismi ja sen myötä uusnationalismi nousee. (Mielestäni järjestys on tämä, populismi ruokkii uusnationalismia ja sen avulla on mahdollista synnyttää uusnationalistisia liikkeitä, joko sisältä tai ulkoa käsin).

Ja se mikä näissä liian usein unohdetaan, ja minkä vastapuoli ts. populistiset toimijat/ operaattorit muistavat, on tunne ja kokemus sekä ihmisen käyttäytyminen - niihin vetoaminen ja tunnereaktioiden voimistuttaminen ja kohdentaminen. Ongelmana pidän myös sitä, että aivan liian usein ja liian monesta suusta nämä populistien "kannattajat" (kohderyhmät) leimataan "marginaaliryhmäksi", "reppanoiksi", mikä itse asiassa on nähdäkseni näiden populistien toive, koska tuolloin he voivat voimistaa vastakkainasetelmaa me vs ne muut (ja näitä "muita" ryhdytään jossain vaiheessa dehumanisoimaan). Filosofisesti voimme tietty pohtia, että mitä "reppanaksi" nimittely sitten on?

Populistit ja heidän tukijansa saavat tukea myös "hiljaiselta enemmistöltä", joka ei välttämättä kannata näiden ryhmien rajuimpia ajatuksia, tai paluuta jonnekin vuosikymmenten taa, mutta jotka kokevat elämänmenen olevan liian vauhdikasta; jäävänsä paitsi jostain, kun eivät koe oman äänensä tulevan kuuluviin riittävästi; haluaisivat hetkeksi pysähtyä ja ottaa "askeleen" taaksepäin. Moni heistä kenties kokee suurempaa läheisyyttä äänekkääseen populistien joukkoon kuin globalisteihin, jotka nähdään hyvin koulutettuina tämän päivän eliittinä, joka pääsee nauttimaan eduista, joihin muilla ei ole mahdollisuutta. Ja, painotan, kyse on kokemuksesta, ei välttämättä todellisuudesta - tunne!

Virhe on nähdäkseni tehty myös siinä, että pitkään kuviteltiin kyseessä olevan ideologisen janan, jossa yksi ääripää on se ongelma (äärioikeisto). Tarkastelun tulisi kuitenkin olla moniulotteisempaa, oikea-vasen, konservatismi-liberalismi, menneisyys-tuleva, uskonnollisuus-maallisuus jne. jne. Moniulotteisempi kokonaisuus saa kuitenkin aikaan sen, että erilaiset ryhmät voivat solmia hetkellisiä liittoja ideologisesti vastakkaisten ryhmien kanssa yhteistä vihollista vastaan.

"The most important factor should not be whether these groups are pro-Russian or not. What they oppose is of much greater importance here. The enemy of my enemy is my friend. It is simple and easy to understand. If we adopt such an attitude in order to appeal to all possible allies (who either approve of us or who do not) more and more people will follow suit – if only due to pragmatism. In doing so we will create a real functioning network – a kind of Global Revolutionary Alliance." A. Dugin.

En ole valistunut diktaattori, joten en osaa antaa oikeaa vastausta ratkaisuksi - väärän antaminen kyllä onnistuu. Mutta niin kauan kuin ongelmaa vähätellään, eikä puututa perussyihin ja oikeasti ymmärretä sitä, että Suomessa ja Euroopassa on yhteensä kymmeniä miljoonia, jotka kokevat olevansa osattomia ja jäävänsä muiden jalkoihin, saamatta mitään kompensaatiota, niin olemme osa ongelmaa, emme sen ratkaisua.

Yksilötasolla, jossa lopulta monet asiat ratkaistaan, moni elää nollasummapeliä - mikä luo otollisen maaperän disinformaatiolle, propagandalle, erilaisille salaliittoteorioille jne. Nykyään käytössä on, kenties tehokkain välinen koskaan, näiden levittämiseen ja jakamiseen - kokonaisuutena verkko (internet, sosiaalinen media eri alustoineen, youtube tms. palvelut) ja tässä pelissä totuudenpuhujilla on nallipyssyt aseina tykkejä vastaan.

Kirjoituksestani voi saada sen kuvan, että kannatan jonkin sortin "tasajakoa" - kaikille vähän (ja sitten varallisuus lopulta keskittyy uudelleen harvojen käsiin, kuten se sosialismissa/ kommunismissakin teki, vaikka hiukan eritavalla), mikä on väärä kuva. Toivon oikeastaan sitä, että Suomessa, Euroopassa, maailmalla entistä pienempi osa ihmisistä kokisi osattomuutta, kokisi menettävänsä jotain saamatta mitään tilalle, niin ehkäpä jonain päivänä lähestyvä aallonpohja vaihtuu jälleen kiidoksi ylöspäin.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit Suomessa
En ole valistunut diktaattori, joten en osaa antaa oikeaa vastausta ratkaisuksi - väärän antaminen kyllä onnistuu. Mutta niin kauan kuin ongelmaa vähätellään, eikä puututa perussyihin ja oikeasti ymmärretä sitä, että Suomessa ja Euroopassa on yhteensä kymmeniä miljoonia, jotka kokevat olevansa osattomia ja jäävänsä muiden jalkoihin, saamatta mitään kompensaatiota, niin olemme osa ongelmaa, emme sen ratkaisua.
Talouskeskustu liittyi oikeastaan yllä olevaan. Karrikoiden voi sanoa, että kuka tahansa taloustieteilijä voi selittää aiemmat virheet, mutta tärkeintä olisi löytää uudet, toimivat ratkaisut.

Mitä tulee populismiin ja uusnationalismiin, sitä ei selitä pelkästään osattomuus. Etkä toki niin kirjoitakaan. Kyse on myös arvonationalismista, joka voi syntyä tai voimistua konkreettisessa ajassa ja paikassa. Arvonationalismi ei ole etnistä nationalismia. Koronakriisin alussa EU-valtiot eivät auttaneet riittävästi Italiaa, vaan esimerkiksi Saksa esti suojatoimituksia Italiaan, koska tarvitsi ne itse.

Venäjä ja Kiina auttoivat Italiaa koronakriisin alussa samaan aikaan, kun nämä maat julkaisivat satoja erilaisia versioita disinfona EU:n tuhoutumisesta tai Italian tuhoutumisesta koronakriisin seurauksena. Valeuutisissa kerrottiin, kuinka EU toivottaa tervetulleeksi kaiken korona-avun ja asiantuntemuksen Venäjältä ja Kiinasta tai että Venäjä ja Kiina ovat ainoina maina tarjonneet apua Italialle. Uutisten mukaan EU ei auttanut Italiaa lainkaan. EU on aloittamassa neuvotteluja Pohjois-Makedonian ja Albanian kanssa. Venäjä syötti Länsi-Balkanin alueella somessa ja omissa medioissaan salaliittoteoriaa, jonka mukaan koronavirus on Yhdysvaltain bioase ja nykyaikaisen sodankäynnin väline. Kiinan hallinnosta kuultiin samanlaisia puheita maalikuussa. Syyllisiksi löytyi USA:n lisäksi muut länsimaat, jotka tukivat USA:n toimintaa. Ja tietysti EU.

Venäjä, Kiina ja osin EU itse ovat saaneet pahaa jälkeä Italiassa ja myös osin muualla. Siksi komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen pyysi Italialta anteeksi, että EU-maiden kriisiapu oli tullut liian myöhään. Kun EU:n erovaatimuksen kannatus oli aiemmin parisen vuotta sitten luokkaa 25 prosenttia, lukema on nyt jo yli 40 prosenttia, ja samoissa kuin EU:n jäsenyyden kannatuslukema. Venäjä on valjastanut Kiinan kanssa koronakriisin osaksi propagandaansa, josta YLE:n kirjoitus tässä.

Kysymys on arvonationalismin kasvusta, joka on syntynyt useiden eri toimijoiden johdosta. Italian(kaan) osalta ei voida sanoa, että vain osattomiksi itsensä kokevat kannattavat populisteja ja/tai uusnationalisteja. Ongelma on paljon laajempi, ja konkretisoitui koronakriisissä EU:n hekoista toimista, joista Venäjä ja Kiina vielä ottivat irti sen, mikä oli otettavissa. Samalla on tapahtunut merkittävää siirtymää Italiassa EU:n kannattajista EU:n vastustajiin, ja tätä voisi kutsua arvonationalismin nousuksi.

Koska puolueista EU-irtaantumista kannattavat lähinnä populistit tai uusnationalistit, tietä rakennetaan näiden voimien seuraavalle nousulle Euroopassa. Tässä mielessä ja tämän kehityksen estämisessä avainasemassa on yhteinen eurooppalainen politiikka, joka saisi kansalaisten tuen.

e: arvonationalismilla tarkoitan tässä lähinnä ideogioita, joiden mukaan EU on vahingollinen valtioiden toiminnoille, ja siksi EU:sta tulisi irtaantua, ja luoda suorat, nykyistä laajemmat suhteet mm. Venäjän kanssa. Termillä on muitakin tarkoituksia.

e2: lisätty linkki YLE:n juttuun, jossa Venäjän propagandistista toimintaa osana koronakriisiä käsitellään.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy