Ville Nieminen on allekirjoittaneen yksi suosikkipelaajista kautta aikojen. Niemisessä on ollut kaikki potentiaali seuraikoniksi, koska hän on ollut avoimen tapparalainen koko uransa. Eikä tapparalaisuus kenestäkään sinällään koskaan katoa, jos siihen aidosti on hurahtanut.
Kun Niemisen ura kaksi vuotta sitten suuntautui takaisin Tampereelle, minä olen muistavinani että Ville järjesti kohtuullisen tehokkaan hämmingin siirtonsa ympärille. Hänen osoitteensa oli vuoron perään Jyp tai HIFK. Lopulta Nieminen allekirjoitti sopimuksen Tapparan kanssa. Leinonen ja seuran hallitus eivät yksinkertaisesti voineet muuta kuin suostua tuomaan fanien rakastaman ikonin kotiin. Hinta ei ollut kovin halpa, koska Ville agenttinsa välityksellä kilpalaulatti pelaajapalkkionsa korkeuksiin. Pelaajasopimus oli kahden kauden mittainen.
Kaksi kautta on nyt takana. Maailmassa tuskin on ainuttakaan jääkiekkoa seuraavaa ihmistä, joka ei yhdistäisi Niemistä ja Tapparaa erottamattomasti toisiinsa. Kahta lukuunottamatta.
Nämä kaksi ovat Ville Nieminen ja Mikko Leinonen. Edellisen tehtävä mahdollisena ikonina toimimisen ohella on pelata jääkiekkoa ja tuottaa kaukalossa korkeaa palkkiota vastaavaa tulosta. Jälkimmäisen tehtävä on valvoa seuran kokonaisedun tapahtumista sekä rakentaa seuran urheilulliselle menestykselle edellytykset.
Seuraikonin homma on helvetin haastava tehtävä. Siihen tarvitaan sydämen lisäksi tiukat suitset omalle egolle ja kyky tehdä kaikista ympärillään parempia. Ikoni ja se mitä ikoni edustaa menevät muuten helposti väärin päin. Tappara ei edusta Ville Niemistä eikä ketään muutakaan pelaajaa tai toimihenkilöä. Mutta Ville Nieminen voi halutessaan edustaa Tapparaa ja mennä historiaan yhtenä suurista Tapparoista. Halutessaan.
Tai Ville Nieminen voi olla korkean profiilin persoona ja taiteilijasielu, oman tien kulkija, jonka ympärillä riittää puhetta. Se ei merkitse epälojaliteettiä eikä kiellä häneltä syvää rakkautta tapparalaisuuteen. Mutta se estää tehokkaasti ikonistatuksen syntymisen. Ikoni ei esimerkiksi spekuloi Ilvekseen siirtymisellä. Nieminen taisi kerran jo viedä varusteensakin kissakopin ovelle. Taiteilija ja persoona voi näin tehdä ja asialle voidaan nauraa jälkikäteen. Ikoni, joka tekee näin on entinen ikoni. Saman tien.
Sinuhe Wallinheimo yhdistetään vahvasti Jyväskylään ja hänestä jää useimmille mieleen omaperäinen taiteellisuus ja temppuilu. Wallinheimo kuitenkin kiersi urallaan puolen tusinaa seuraa ja useamman kotimaisenkin. Kävi kasvamassa ja varttumassa ikoniksi maailmalla. Ego väistyi ja yhtäkkiä taiteilija olikin seuralle viimeinen pultti mestaruusvuoden rakennelmassa.
Ville Niemisellä on mahdollisuus tehdä samoin. Kun häntä kiinnostaa aidosti ikoniprofiili taiteilijaprofiilin sijaan, hän on seuralle ja vilpittömälle rakkaudelleen - Tapparalle - voimavara. Siihen hänelle tarjoutuu nyt harkinta-aika.
Mikko Leinonen puolestaa tekee virkansa puolesta sen, mikä hänen tehtävänsä on. En usko hänen luulevan, etteikö päätös olla tarjoamatta Niemiselle sopimusta ei saisi osakseen arvostelua. Silti hänellä on selkärankaa tehdä näin. On lujan johtajan merkki kyetä tekemään kovakin ratkaisu, vaikka se kuinka koettelisi suuren profiilipelaajan ystävien sietokykyä ja jopa uskollisuutta seuraan. Onneksi Leinonen ei ajattele tunteella niinkuin useimmat meistä.
Ville Nieminen. Tule takaisin seuraan ja ota paikkasi ikonina. Sen aika tulee vielä, jos sitä haluat ja homma kiinnostaa. Viime kädessä päätös tästä on sinun. Siihen asti, hyviä ja ehjiä vuosia toisaalla.
