Niin, kiekkokauden päätapahtuma Rauman Pitsiturnaus tuli missattua. Eikä ole tullut lähdettyä yhteenkään Ässien harkkamatsiin muutenkaan, eka kerta kymmeneen vuoteen.
Keskikesällä noussut kiekkokuume ja suurella mielenkiinnolla seuraamani joukkueen rakentuminen hieman haaleni olympialaisten aikana, lisäksi World Cup iskee ainakin allekirjoittaneeseen, vaikkei fiilis Naganon ja Salt Laken tasolle ole noussutkaan. Ratkaisupelit siellä käsillä.
Kultapossu-lehteäkään ole vielä jaksanut plärätä, tosin vastahan sen äskettäin käsiini sain...mutta eiköhän totuus ole se että ensi viikolla tulee oltua radion ja tekstitv:n äärellä kuuntelemassa väliaikatietoja Äijänsuon hegemonia kamppailusta; kuka ruuvailee ja kenen päitä?
Lisäksi syysiltojen pimentyessä ja kylmentyessä pyhiinvaellusmatka täältä sivistyksen kehdosta e-pohjanmaalta kohti Isonmäen areenaa tapahtuu varmasti useampaan kertaan. Se jäinen kaiku joka lähtee ilmoille pleksien paukkuessa, kumin ja paskan haju joka leijailee ilmassa, viileähkö halli ja seisomakatsomon kylmät betoniportaat...jep, en tiedä mikä hulluus ihmisen saa lähtemään jäähallille ja maksamaan maltaita jotta saa nähdä muiden urheilusuorituksia. Tässä tapauksessa kysymys jonkinlaisesta addiktiosta, tapatottumuksesta ainakin.
Kai se on se tunne joka on muutaman kerran tullut koettua kun liki täysi halli kiehuu, seisomakatsomossa nautitaan lämmittäviä juomia eurooppalaiseen, hienostuneeseen tyyliin, ilmassa on jännitystä ja addrenaliini virtaa suonissa kun aikansa todelliset gladiaattorit taistelevat hullun kiilto silmissä ja itsekin toivoo että omat vetelee naapurin plekseihin, ilmassa kaikuu huudot ”ajele, vedä siltä pää irti, sä oot x vitun homo”.
Kai se on se kodikas tunnelma joka kiihkeissä matseissa vallitsee. Eiköhän se tässä vielä kovene, jotenkihan ne vehkeet on kylminä iltoina pidettävä lämpiminä.
