Aika kaksijakoiset fiilikset tätä showta seuratessa. Tavallaan surullista on nähdä, että tähän on ajauduttu. Jotenkin sitä tahtoisi edelleen uskoa UCL:n konseptiin. Eurofutis on kuitenkin kentällä toiminut varsin hyvin. Sarjat höystettynä euroopan liigoilla ovat toimineet hyvin. Samalla on saatu pidettyä kaikki tyytyväisenä ja tuotua kaikki parhaat pelaajat mukaan myös MM- ja EM-kisoihin. Futiksessa on suhteellisen hyvin saatu sekoitettua sitä paikallisromantiikkaa tähtiloistoon. Vaikka mestaruudet lopulta jotain Leicesterin Valioliiga-mestaruutta lukuun ottamatta yleensä ovat verrattain pienen piirin huvia, on niin kansallisissa kuin Euroopan cup-kentillä saatu niitä pienempiä joukkueita suurten leikkikaveriksi. Yllätyksiäkin on nähty vuodesta toiseen. Aina siinä jokin urheiluromantikkoa lämmittää. Itselleni futis cupeineen, paikallisine sarjoineen ja arvoturnauksineen toimii loistavasti.
Mutta juuri nyt koen liigojen ja UEFAn ulostulot aika tekopyhinä. Jotkut UEFA ja FIFA ovat aivan läpimätiä. Jeesustelu rahastuksesta ei oikein sovi. Jonkinlainen Superliiga tuntuu jopa luonnolliselta seuraavalta askeleelta. Euroopan suurseuroja on aika monta myyty ison rahan oligarkeille tai öljysheikeille. Onko jollekulle yllätys, että näille se englantilainen / espanjalainen / italialainen paikallisromantiikka ei ihan sydämen asia ole? Ei pitäisi olla. Ison rahan bisnestä ja mahdollisuus rahastaa? Eiköhän sille luonnollisesti kiinnostuksensa taustoilta löydy. Jotain urheiluromantiikastahan siinä kuolee, mutta eipä tämä projekti tunnu edes teeskentelevänsä sellaisen kiinnostavan. Isot nimet, isot rahat mukaanlukien Kiinan ja Arabian markkinoineen. Eipä näillä nimetyillä suurseuroilla kaikilla tuo talous hirveän vahvoilla kantimilla ole... Kyllä nimetyillä seuroilla voisi jonkun Superliigan tapaisen konseptin toimimaan saada. Huolimatta siitä, että avointa rahastusta se olisi. Markkinointipotentiaali noilla suurimmilla joukkueilla on kuitenkin melkoinen. ...ja paljon on sitä potentiaalista asiakaskuntaa, jolle se suosikkiseura ei kuitenkaan ole niin henkeen ja vereen -tason asioita. Kunhan kovimmat pelaajat saadaan kilpailemaan kentälle, niin aika moni kuluttaja niitä pelejä katsonee. On kyseessä sitten UCL tai Superliiga.
Mielenkiintoista nähdä, että mihin tämä asettuu. Eipä siellä viattomia osapuolia ole, kun UEFA ja seurojen oligarkit / öljysheikit vääntävät. En minä jaksa uskoa siihen, että jollain Espanjassa, Englannissa tai Italiassa olisi oikeasti varaa potkia pihalle noin monta suurseuraa. Ei EM- /MM-kisoja kovin helposti voitaisi ilman niitä suurimpia nimiä pelata. Rahastusta nuokin turnaukset ovat osaltaan, ja suurimman nimet ne helpoimmin markkinoitavat. Fanit eivät kaikin osin ainakaan ole Superliigan takana, mutta aika moni vastustaisi supertähdittömiä arvokisojakin.
Noh. Bisnes on bisnestä, ei se kaikkien fanien urheiluromantiikka oikein siihen istu. Ei se rahastuksen mukana tuleva muovisuus oikein kaikkien fanitukseen istu. Hieman saavat johtavat tahot näpeilleen nyt sitä, mitä omistajanvaihdoksilla on itselle kerjätty. Futiksessa kuitenkin jollain tasolla on kyetty paikallisuutta arvona ylläpitämään, mutta seurat on myyty kotimaan ulkopuolelle. Silti on saatu parhaat pelaamaan samoille stadioneille. Toivottavasti jonkinlaisen sovun saavat aikaiseksi, ettei ainakaan arvoturnausten asema liikaa osumaa ota. UEFAn (ja FIFAn) siistiytyminen olisi äärimmäisen suotava, mutta epätodennäköinen lopputulos.
