Anzi et varmasti ole mielipiteesi kanssa yksin, mutta jos puhutaan ihan huippu-urheilusta niin onhan Erkka Westerlundin saavutukset aivan poikkeuksellisia. Esimerkiksi maajoukkueluotseista aivan poikkeuksellinen mitalin palautusprosentti. Erkka ei ehkä oo ihan parhaimmillaan tuossa seuratason valmennuksessa, mutta onnistuu kyllä poikkeuksellisen hyvin yhdistämään sekä seuratason että projektivalmennuksen saloja.
Kyllähän monet pelaajat ovat poikkeuksellisella halulla tulleet maajoukkueeseen, jos vain valmentajana on Erkka Westerlund. Kukaan ei tiedä kuitenkaan valmentajasta enempää kuin pelaajat ja se, mitä miehiä kukakin saa liikkeelle kertoo jo aika paljon valmentajasta.
Erkalle on vaan käynyt usein ns. jukkarautakorvet, että ammatillinen uusiutuminen ei oo ollut ihan kivutonta. Kuitenkin valmentajankin täytyy pysyä ns. pelin hermoilla ja viedä koko ajan peliä eteenpäin ja pysyä aikansa mukana. Sellaiset valmentajat ovat harvassa, jotka pystyvät uusimaan ammattitaitonsa riittävän usein. Ammattitaidon kehitys, uusiminen ja uusiutuminen valmentajana on vaikeaa touhua ja yleensä siihen liittyy paljon kipuilua. Esim. Dufva on pyrkinyt hyvinkin aggressiivisesti viemään pelitapaansa eteenpäin aika laihoin tuloksin ja lopulta aina palannut vanhaan takaisin.
Rautakorpikin on onnistunut muuntamaan pelitapaansa kuten myös Westerlund, mutta väliin mahtuu totaalisia hukattuja kausia, juurikin sen takia, kun valmentajalla ei oo oikein visiota eikä varmuutta, miten uusi pelitapa saadaan toimimaan parhaiten. Westerlund on yleensä kipuillut jossain vaiheessa projektiaan tämän kanssa. Toisaalta Westerlund on myös valmentanut paljon Jokereissa, joissa onnistumiseen tarvitaan vähän muutakin kuin pelkkä huippuvalmentajan titteli.
Kyllähän monet pelaajat ovat poikkeuksellisella halulla tulleet maajoukkueeseen, jos vain valmentajana on Erkka Westerlund. Kukaan ei tiedä kuitenkaan valmentajasta enempää kuin pelaajat ja se, mitä miehiä kukakin saa liikkeelle kertoo jo aika paljon valmentajasta.
Erkalle on vaan käynyt usein ns. jukkarautakorvet, että ammatillinen uusiutuminen ei oo ollut ihan kivutonta. Kuitenkin valmentajankin täytyy pysyä ns. pelin hermoilla ja viedä koko ajan peliä eteenpäin ja pysyä aikansa mukana. Sellaiset valmentajat ovat harvassa, jotka pystyvät uusimaan ammattitaitonsa riittävän usein. Ammattitaidon kehitys, uusiminen ja uusiutuminen valmentajana on vaikeaa touhua ja yleensä siihen liittyy paljon kipuilua. Esim. Dufva on pyrkinyt hyvinkin aggressiivisesti viemään pelitapaansa eteenpäin aika laihoin tuloksin ja lopulta aina palannut vanhaan takaisin.
Rautakorpikin on onnistunut muuntamaan pelitapaansa kuten myös Westerlund, mutta väliin mahtuu totaalisia hukattuja kausia, juurikin sen takia, kun valmentajalla ei oo oikein visiota eikä varmuutta, miten uusi pelitapa saadaan toimimaan parhaiten. Westerlund on yleensä kipuillut jossain vaiheessa projektiaan tämän kanssa. Toisaalta Westerlund on myös valmentanut paljon Jokereissa, joissa onnistumiseen tarvitaan vähän muutakin kuin pelkkä huippuvalmentajan titteli.