Uskontosi

[Isaa]

Olen hieman eri mieltä tästä. Mentaalinen puoli on erittäin tärkeä asia missä tahansa asiassa.

Henkistä puolta huollettaessakin yleensä kyllä yritetään päästä eroon juuri harhakuvitelmista ja luuloista, ei ruokkia niitä.

 

[Vanha Len]

Henkistä puolta huollettaessakin yleensä kyllä yritetään päästä eroon juuri harhakuvitelmista ja luuloista, ei ruokkia niitä.

Jaahas. No olin jälleen väärässä.

 

[Moto]

Kirkosta eroaminen on jonkinmoinen ikuisuusprojekti, jota en ole vielä saanut valmiiksi. Valitsin siis ruudut "evankelis-luterilainen" ja lähimpänä totuutta oleva "agnostikko". Mitään lähellekään pitävää todistetta en ole nähnyt jumalan olemassaolosta. Joku jos sellaisen joskus onnistuu pöytään pläjäyttämään, niin harkitaan uudelleen.

 

[Christian74]

Henkistä puolta huollettaessakin yleensä kyllä yritetään päästä eroon juuri harhakuvitelmista ja luuloista, ei ruokkia niitä.

Tässäkö se syy onkin siihen miksi Suomessa voidaan henkisesti niin huonosti? On tää ihmeellinen sarvikuonojen ja pakanoiden valtakunta....

 

[sinikettu]

Kirkosta eroaminen on jonkinmoinen ikuisuusprojekti, jota en ole vielä saanut valmiiksi. Valitsin siis ruudut "evankelis-luterilainen" ja lähimpänä totuutta oleva "agnostikko". Mitään lähellekään pitävää todistetta en ole nähnyt jumalan olemassaolosta. Joku jos sellaisen joskus onnistuu pöytään pläjäyttämään, niin harkitaan uudelleen.

Ei oo hankala. Pienempi vaiva kuin yhden postauksen kirjottaminen tänne.

Eroa kirkosta – Erolomake

 

[Sanainen arkku]

Tässäkö se syy onkin siihen miksi Suomessa voidaan henkisesti niin huonosti? On tää ihmeellinen sarvikuonojen ja pakanoiden valtakunta....

Tuskinpa. Eiköhän merkittävin selittäjä ole auringonvalon epätasainen jakautuminen. Kesällä liian valoisaa kunnon palautumiseen, talvella aivan liian vähän.

Toinen merkittävä syy on alkoholin liiallinen käyttö ja kolmas (koskee koko läntistä maailmaa) lyhytjänteisyys parisuhteissa (niin alku- kuin loppupäissä) sekä etäisyyden liiallinen pitäminen sukulaisiin ja ystäviin.

Muuten: kaikki tuo on keskimäärin paremmalla tolalla aktiivisesti uskonnollisten yhteisöjen toiminnassa mukana olevilla. Paitsi se aurinko.

 

[Lomppi]

Olen ev-lut. En kovin uskonnollinen, mutta kuulun kirkkoon ja maksan veroa kun sillä tehdään paljon hyvää. Aika lujaa täällä taas lyödään kotimaista. Vähän niin kuin ruuankin suhteen. Tuntuu nykyään olevan muodikasta.

 

[Rocco]

Mitä kauempana kaikista uskonnoista, sitä parempi.

 

[Noitarumpu]

Olen ollut jäsenenä kahdessa eri uskontokunnassa ja se riitti. Olen opettanut lapsenikin kyseenalaistamaan valmiita malleja ja ajattelemaan itse. Ei sillä, etteikö näissä eri kirkoissa/lahkoissa ole ihania ihmisiä ja vähemmän ihania niin kuin kaikkialla. En vaan niele kaikkea mitä opetetaan.

Uskon ehdottomasti korkeampiin voimiin, mutta mitä ne ovat, niin se näkee sitten, kun kuollaan. ON tää maailmankaikkeus niin hienosti suunniteltu, että ei se mikään sattuman sanelema juttu voi olla mitenkään.

Ihminen ei pelastu kuulumalla johonkin kirkon/lahkon yhteisöön. Se, että on ihminen ihmiselle on se juttu ja siinä riittää työsarkaa meille kaikille koko tämän elämämme ajan.

 

[huhheijaa]

Kuulun kirkkoon, koska en ole jaksanut erota. En kuitenkaan missään määrin usko yliluonnollisiin asioihin tai olentoihin. Tiedostan kuitenkin olemattoman pienen mahdollisuuden, että jumalolento on universumin ja sen lait luonut, mutta tämän jälkeen ei ole asioiden kulkuun vaikuttanut.

Kuolema ei itseä ikinä ole pelottanut, joka on varmaan suurin syy, miksi uskonnot eivät vedä puoleensa muuten kuin kiinnostavana ilmiönä. Kuolintapa sensijaan vähän huolestuttaa, sillä kipu ei ole lähellä sydäntä, mutta tällöinkin kuolema on varmaan ihan toivottu asia.

Eipä minua kyllä haittaakaan, jos joku saa mielenrauhaa uskomalla johonkin yliluonnolliseen, mutta onhan uskonnoilla vähän turhan paljon merkitystä reaalimaailmassa. Tuskin mikä tahansa instituutio voi verottaa suoraan palkasta, sillä perusteella, että vanhemmat ovat joskus antaneet papin upottaa vesiastiaan. Eikä tuo jehovien jatkuva ravaaminen oven takana hirveän mukavaa ole.

E: Joskus on kyllä joku ateisti valittanut, että vääristän tilastoja, kun en ole vaivautunut eroon kirkosta. Huvittavaa tuokin. Minä perkele, joka annan maailmalle valheellista mielikuvaa, että Suomi on uskonnollinen maa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Joskus on kyllä joku ateisti valittanut, että vääristän tilastoja, kun en ole vaivautunut eroon kirkosta. Huvittavaa tuokin. Minä perkele, joka annan maailmalle valheellista mielikuvaa, että Suomi on uskonnollinen maa.

On tavallaan sääli, että nykyään ei enää tarvitse perustella kirkosta eroamisensa syitä, tai niitä ei edes kainosti kysellä. Olisi erinomaittain maukasta kertoa seurakunnan viskaaleille, että "eroan kirkosta, koska poden uskonpuutteestani johtuvaa huolta sekä seura- että valtakunnallisen tilastotiedon luotettavuudesta, mikä voi johtaa mm. väestötieteellisten, sosiologisten ja teologis-yhteiskunnallisten tutkimusaineistojen heikosta luotettavuudesta johtuviin vääränlaisiin johtopäätöksiin - kuten esimerkiksi vääränlaisesta kaavoittamisesta - jotka voivat puolestaan olla seurausta arviointivirheistä liittyen seurakuntatasolla tapahtuvaan päätöksentekoon kapasiteetiltaan ylimitoitettujen seurakuntarakennuksien rakentamisesta, sekä vääränlaisten mielikuvien aiheuttamista mielikuvaharhoista sekä kansallisessa että kansainvälisessä katsannossa koskien suomalaisen yhteiskunnan uskonnollisuuden astetta".

 

[mjr]

Körtti-agnostikko, kirkon jäsen.

 

[Christian74]

Tuskinpa. Eiköhän merkittävin selittäjä ole auringonvalon epätasainen jakautuminen. Kesällä liian valoisaa kunnon palautumiseen, talvella aivan liian vähän.

Toinen merkittävä syy on alkoholin liiallinen käyttö ja kolmas (koskee koko läntistä maailmaa) lyhytjänteisyys parisuhteissa (niin alku- kuin loppupäissä) sekä etäisyyden liiallinen pitäminen sukulaisiin ja ystäviin.

Muuten: kaikki tuo on keskimäärin paremmalla tolalla aktiivisesti uskonnollisten yhteisöjen toiminnassa mukana olevilla. Paitsi se aurinko.

Hyviä aatteita mutta tuon alkoholin liiallisen käytön voi ajatella myös seurauksena. Siihen pulloon moni niitä murheita ja masennuksia koittaa hukuttaa vaikka sillä tavalla niitä saa vaan lykättyä tuonnemmaksi. Toleranssi siinä kasvaa ja samalla useasti murheiden määräkin kun jää muut asiat vähän retuperälle.

Ilman keppanaa olisi moni pitkäaikaistyötön voinut kyllästyttyään tyhjäkäynnillä olemiseen vetää itsensä narun jatkoksi, mutta toisaalta kun on lääkitty kyllin pitkään on näistä moni jäänyt pysyvästi työelämän ulkopuolelle kun terveys ja psyyke heikkenee tilanteen pitkittyessä liiaksi. Ei siinä yhtäkkiä vedetä haalareita päälle jos on vuosia tehty jotain ihan muuta.

 

[nummenkallio]

Omilla sairaalajaksoillani en "tarvinnut" pappia, mutta sen verran havaitsin heitä että pystyn arvioimaan heillä olevan mahdollisuuksia lieventää joidenkin ihmisten ahdistusta. Juuri tämän suhteen lääkärin ja papin näkökulmissa on ero. Karkeasti näin: Pappi näkee ihmisen, jolla on syöpä. Lääkäri näkee syövän jolla on ihminen.

Varmasti näin on. Sairaalapapeista minulla ei ole mitään kokemusta, kun elämäni pisin sairaalajakso on tainnut olla viikonlopun mittainen ja joskus parikymmentä vuotta sitten armeijassa. Itse miellän papin toimenkuvan sellaiseksi, että keskustelu menee ainakin jossain vaiheessa uskonasioihin. Eikä siinä ole tietenkään mitään väärää, koska kirkkoahan pappi edustaa. Mutta voin toki olla tässä väärässäkin, en minä tiedä mistä kaikesta sairaalapapin kanssa puhutaan. Olen käynyt sielunhoidollisia keskusteluja vain maallisten asiantuntijoiden kanssa.

Ja mitä lääkärin toimenkuvaan tulee, niin lääkärinhän täytyy pitäytyä tosiasioissa. Niissä on hänelle ihan tarpeeksi tekemistä. Lääkärikin on toki ihminen, ja inhimillisiltä tuntemuksilta hänenkin on varmasti vaikea välttyä, mutta tietty etäisyys hoidettavaan on säilytettävä. Jos tilanne on se, että toivoa ei ole, niin turhaa toivoa lääkäri ei saa antaa. Näin kärjistetysti.

Olen hieman eri mieltä tästä. Mentaalinen puoli on erittäin tärkeä asia missä tahansa asiassa.

Tietenkin on. Olen käsittänyt, että vakavista sairauksista parantumisessa auttaa paljon myös se, että jaksaa uskoa parantumiseen. Tieteellistä näyttöä tälle ei varmaankaan ole, eikä tule, mutta ihmisten lukuisien kokemusten perusteella noin uskaltanee sanoa. Mutta sehän on täysin eri asia, ottaako tuohon korkeammat voimat tuekseen vai ei.

 

[Ted Raikas]

Vastasin tuon, että en lokeroi. Näinhän se menee. Olen ollut aina hieman sellainen joka ottaa ne rusinat pullasta, viskaa ne inhottavat rusinat menemään ja syö itse pullan.

Eli sinänsä uskontojen, lähes kaikkien, perusidea usein kiinnostaa ja sisältää hyviä juttuja. Ei kuitenkaan siten, että ryhtyisin täysjäseneksi, koska uskonnoissa yleisesti ottaen pysytellään vanhoillisissa käsityksissä ja seurataan liiankin tarkkaan jonkun yksittäisen opettajan elämää, päätöksiä ja tekoja ja se on usein vahingollista. Sen sijaan, että koettaisiin itse, koetaan enemmänkin toisen elämää ja näkemyksiä. Se sotii vähän omaa näkemystäni vastaan joka perustuu asioissa nimenomaan omiin subjektiivisiin tuntemuksiin. Subjektiivisuus tässä sikäli tärkeää, että se nimenomaan rajaa mahdollisest uskonnollisetkin kokemukset nimenomaan omikseni, joten en edes odota, että joku kokisi samoin tai hänen tulisi kokea niin. Asiat voi kokea ja selittää monin tavoin, lopputulos on tärkein.

Eniten varmaan omiin näkemyksiin on isoista uskonnoista vaikuttanut buddhalaisuus ja noin muuten sitten pakanallisemmat, shamanistiset uskomukset (mitään noistakaan en suinkaan edusta, mutta joiltain osin varmaan vastaa omaa maailmankuvaa parhaiten.) Mystiikka kiinnostaa, mutta en nyt mystikoksi itseäni tituleeraa. Olen vaan, mieli avoinna, mutta sopivasti skeptinen kuitenkin. Asiat kiinnostaa ja se riittää minulle.