Historian lehtien havinaa?
Aika paljon olen rankan työviikon jälkeisen valvomiseen kyetäkseni joutunut ohrapirtelöä itseäni viihdyttääkseni nauttimaan, joten syväanalyysit sikseen.
Tunnin päästä St. Paulissa kiekko putoaa jäähän sen merkiksi, että ottelu, jossa Suomen maajoukkueella on voittaessaan mahdollisuus saavuttaa mielestäni maamme kiekkohistorian suurin uroteko. Olen vakuuttunut, että mikäli jellonat jenkit selättäisivät, siitä puhuttaisiin esim. 10 vuoden kuluttua ennen naganoja ja gluubenin-95 tähtihetkiä.
Mielestäni kohu Summanen-Niinimaa -akselilla saattoi hyvinkin vaikuttaa Saksa-matsiin siinä määrin negatiivisesti, että siitä olisi edes siteeksi selityksille. Jotenkin kuitenkin aavistelisin, että kohun hälvettyä ja joukkueen epäilemättä käytyä Niinimaa-episodia läpi kopissa, Suomi saattaisi olla tänään yhtenäisempi kuin yhdessäkään ottelussa tähän mennessä. Uskon että joukkue luottaa Sumoon, jonka "hermokontrolli" oli tai ainakin olisi pitänyt olla kaikkien tiedossa jo hyvissä ennen turnausta. Eiköhän Ramikin ole saanut omia paineitaan purettua.
Suomella on "kotijoukkueena" viimeinen vaihto-oikeus, joten jarruketju Nimo-Hahl-Jakke on erittäin perusteltu, Tkatchuk-Modano-Guerin tarvitsee ehdottomasti pelin rikkomiseen tähtäävän ketjun seurakseen. Muilta ketjuilta odotan armotonta vauhdinpitoa, suurta sydäntä ja altavastaajan roolista toivottavasti kumpuavaa vapautunutta kiekollista peliä.
Meillä on tsanssit, onhan?