Ehkä pitkän uran seuraaminen auttaa, mutta itse olen lämmennyt Peltomaan jutuille. Tietysti tuo myöntely ja hekottelu välillä väsyttää. Hän on kuitenkin harvoja näistä vanhoista pelaajista, joilla ei ainakaan vaikuttaisi olevan mitään roolia tai jännitystä päällä. Moni muu on käsittänyt, että heidän pitää vetää solmio tiukalle ja ryhtyä rautaisiksi ammattilaisiksi. Usein tuossa päädytään vain vetämään roolia, joka ei oikein sovi. Toinen vaihtoehto on sitten riittämätön ulosanti, ja siinä Tinke on kuitenkin entisten pelaajien parhaimmistoa.
Tuolla avoimuudellaan ja suoruudellaan Peltomaa saa uskottavuutta kertoessaan, miltä pelaajista oikeasti tuntuu ja mitä päässä liikkuu pelin aikana. Analyytikot vetävät sitten analyysejä kuvioista ja pelisysteemeistä, mutta minulle on ihan yhtä tärkeää, että joku pystyy kertomaan asioita pelaajien pään sisältä. Se selvittää usein tilanteita, joita ei voi selittää pelisysteemillä. Minulle Sihvonen ei ole koskaan saanut tuota puolta tuotua esille. Ehkä hän sitten on niin tiukasti kiinni pelin analyysissä, että tuosta pelaajien persoonan käsittelystä tulee vähän väkinäinen olo. Sama on Lehkosen kanssa, vaikka pidänkin hänen intohimostaan selostuskopissa. Summanen aikoinaan oli erinomainen kommentaattori myös pelaajan näkökulman puolesta.