Urhon tämänpäivän toiminta on koomista. Onkin siis vertauskuvallisen tarinan aika siis.
Koko viikon ajan sinulle on mainostettu mitä kauneinta ja aulista aasialaisnaista, sekä sitä kuinka halvalla pääset toteuttamaan itseäsi kera neidon moisen kotonasi. Noh tulee perjantai ja tottakai säntäät kotiasi kohden (kiekko)kiima pusseissa pakottaen, virität kämpilläsi kaiken kuntoon ja odottelet hetkeä kun neidon pitäisi saapua. Mutta mitäpä tapahtuukaan? Ovestasi h-hetkellä rymistää sisään känninen Johanna Tukiainen joka ensitöikseen kaatuu matollesi ja sammuu kuin saunalyhty. Mietit että mitäs nyt? Kehtaako sitä nyt tuota? Kaikuu ajatuksiesi holvikaarien kauniilla käytävillä. Mutta ulvova kiekkokiima pakottaa edelleen ja ryhdyt elvyttämään merimakkaraa matollasi, ja kas seuraavan kahden tunnin aikana tämä merimanaatti elpyykin aina välillä noin kymmeksi sekunniksi kerrallaan ja heivaa aina tällöin jotain vaatekappaletta poispäin bratwurstimaisen ruhonsa päältä. Muun ajan tämä ryhävalas kuorsaa kierteellä ja kuolan muodostaessa pyöriviä ympyröitä suupieleen. Juuri kun ajattelet että tässähän se tämäkin ilta meni ja kiekkokiimaan et helpotusta saanutkaan, niin kas kuorsaava tursas herääkin eloon ykskaks yllättäen ja tokaisee että nyt sitä saisi, mutta katsookin kelloa että oho sori aikasi onkin jo ohi ja morjens eikun uusien helppojen uhrien osoitetta kohde matka käy. Lopputuloksena sinulla onkin iloisen illan sijaan armoton vitutus päällä, mutta silti mietit hiljaa mielessä että jospa sitä sittenkin saisi sitä luvattua herkkua alehintaan.
Mutta todellisuudessa saamme vain vuodesta toiseen sitä yhtä ja samaa, tasaisesti ylöspäin jumputtavaa vitutusta. Kiitti Urhotv pilasit iltani kahdesti, ensiksi perseilemällä lähetyksen striimin, ja toiseksi sait minut kirjoittamaan tuon tarinan jossa jouduin selvyyden vuoksi mainitsemaan myyttisen merihirviön aikojen alusta.